tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Itsekkäiden pyyteittemme takia olemme unohtaneet ml213 tuoman sananpaikan 1Tim. 5:8>:
    "Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi".
  2. LAPSET JA VANHEMMAT
    Ef. 6:1-4
    --
    6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.

    6:2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -
    6:3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
    6:4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
    -----
    Entäpä, jos vanhemmat omalla elämäntyylillään eivät ”ansaitsekkaan” lastensa kunnioitusta.
    Paavali sanoo, että käskyä on noudatettava ”Herrassa”, Kristuksen tähden (1).
    Vanhempia ei kunnioiteta heidän hyvyytensä ja mallikelpoisuutensa tähden, vaan siksi, että rakastetaan Kristusta ja mielellään alistutaan hänen säätämäänsä järjestykseen.

    Vanhemmat eivät saa käyttää valtaansa väärin eikä kiihottaa lapsiaan vihaan. Lasta ei saa käyttää itsekkäästi hyväkseen omien etujensa ajamiseksi. (4). Valta tarkoittaa vastuuta ja palvelua.
    Vanhemmille on annettu tehtävä palvella lapsiaan näiden parhaaksi.
    Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa lapsiaan ”Herran kurissa ja nuhteessa” (4). Lapsille ei tule antaa täyttä vapautta tehdä niin kuin he itse tahtovat.

    Ottaessaan tykönsä lapset aikuisten estelyistä huolimatta, Jeesus näytti meille esimerkkiä, kuinka meidän tulee kohdella lapsia (Mark. 10:13-16). Lapsia ei tule väheksyä!
  3. ...jatkuu...
    --
    Apt 2:38-39 vuoden 1992 käännös:
    38. Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
    39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

    Jumala on yksi ja niin ollen myös sana Nimi on Matteuksen mukaisessa tekstissämme yksikössä. Tämä yksi nimi on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi.
    Kolmiyhteisen Jumalan nimi esiintyy myös suunnilleen Matteuksen evankeliumin aikalaisessa, Didakhessa, joka on maailman vanhin säilynyt kirkkokäsikirja. Siinä ovat sanat
    baptísate eis tò ónoma kastakaa sisään nimeen
    toû patròs kaì toû hyioû kaì toû hagíou pneúmatos, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
    Tässä kastaa verbi on selvästi imperatiivissa eli käskymuodossa, kastakaa.
    Ensimmäisen aoristin imperatiivi antaa merkityksen, pitäkää huoli siitä, että tulee kastetuksi. Tässä siis annetaan velvoite, että saatetaan kastettuna olemisen tilaan.

    Tuo kastettuna olemisen tila ei puolestaan ole mitään sellaista jonka piirteet johdettaisiin kastetun ominaisuuksista, vaan sen tuntomerkkinä on itse Jumalan todellinen läsnäolo ihmisten keskellä, Jumalan nimi. Myös tässä Nimi on yksikössä ja myös tässä on Pyhän Kolmiyhteisen olemus selkeästi ilmaistu.
    Nimi on yksi, Jumala on yksi, hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
    Kastettuna olemisen tuntomerkkinä on se, että kastettu on otettu Jumalan nimen yhteyteen, Jumalan yhteyteen.
    (Rov. Matias Roto)
  4. Kastekäsky Matteuksen evankeliumin lopussa
    http://www.roto.nu/doku.php/text004

    --
    6. Kaste vie meidät Jumalan nimen sisälle.

    Vanhassa testamentissa Jumalan nimi oli Jumalan läsnäolon vakuus. Siellä missä nimi esiintyi, siellä oli myös Jumala itse läsnä. Koska Jumala on näkymätön, niin hänen läsnäolonsa ihmisten keskuudessa on nimen läsnäoloa ihmisten keskuudessa.
    Tämän mukaisesti Jeesus myös sanoo, että kun hänen nimeensä kokoonnutaan, niin silloin hän on tilanteessa läsnä.

    Vanhaa testamenttia luettaessa oli tapana lukea Pyhän Nimen kohdalla joko ’Adonai’ eli ’Herra’ tai ’Shema’ eli ’Pyhä Nimi’.
    Pyhän Nimen esilläpito on Jumalan itsensä läsnäolo. Niinpä Jumalan nimeen kastaminen merkitsee Jumalan yhteyteen kastamista.
    Näemme että ’tó ónoma’ eli tekstimme ’Nimi’ tässä kertoo koko Jumaluuden läsnäolosta. Propositio ’eis’ tarkoittaa johonkin tilaan sisälle tuloa, silloin kun se liittyy akkusatiiviin niin kuin tekstissämme on asia. Kun siis kaste siirtää meidät Jumalan nimen sisään, niin tulemme Jumalan ympäröimäksi. Meidät siirretään
    Jumaluuteen. Tässä yhteydessä me elämme, olemme ja liikumme Jumalassa.

    Voimme verrata ilmausta kahteen raamatunkohtaan.
    1 Kor 12:13 puhutaan Kirkosta Kristuksen ruumiina. Niinpä kaste on kirkon yhteyteen eli Kristuksen ruumiiseen liittämistä. Tekstissä sanotaan “eis èn sôma” eli tässä kastetaan sisälle “yhteen ruumiiseen”.

    1 Kor 12:12-13 vuoden 1992 käännös:
    “12. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.
    13. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

    Toista prepositiota käytetään Pietarin helluntaisaarnassa.
    Apt 2:38 on teksti “epì tô onómati”. Tässä nimi –sana “onómati” on datiivissa joten epi –sanalla on useita vaihtoehtoisia merkityksiä. Sanan yleisistä vastineista -lla,-llä, -lle, - ssa, -ssä, päällä, kanssa, kohti, jkn tähden, jtkn varten, soveltuu monikin tähän yhteyteen. Kun ajatellaan että näitä vastineita on myös heprean Be –prepositiolla niin asia tulee ymmärretyksi. Edellä esitettyjen lisäksi tulevat sellaiset vastineet kuin –h-n, -iin, -sta, -stä, jne.
    Sanatarkan käännöksen mukaan kaste tehdään tässä Herran Jeesuksen nimessä, mutta sanonta tarkoittaa
    kastetta Herran Jeesuksen nimeen.
  5. jaikali:
    "Miksi Jeesusta ei kastettu vauvana? Miksi vasta aikuisena miehenä?

    "Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Mitä nämä Jeesuksen sanat sinulle puhuvat kasteen merkityksestä"?
    ---
    -Oliko Jeesuksen syntyessä voimassa Vanha vai Uusi Liitto?
    (Miksi Jeesuskin ympärileikattiin? Luuk.2:21)

    -Onko kaste mielestäsi/mielestänne lakia vai evankeliumia?
  6. Aamen, toit hyvä Raamatunpaikan esiin. Kiitos!
    --
    KYSYMYS TÄRKEIMMÄSTÄ KÄSKYSTÄ
    Mark.12:28-34 (Rinnakkaisteksti:Matt.22:34-40)
    --
    Eräs lainopettaja tulee Jeesuksen tykö. Hänen kysymyksensä koskee lakia.
    Lainopettajien raamatuntutkistelussahan painopiste oli käskyjen tulkinnassa ja määrittelyssä, mikä niistä on suurin tai pienin, mitkä raskaita tai helppoja.

    Jeesukselta mies kysyy:
    ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä”? (28).
    Kysymyksen esittäjä oli liikkeellä vilpittömällä mielellä. Lainopettajissa oli asiallisiakin raamatuntutkijoita.

    Jeesus liittää Israelin uskontunnustuksen ”Jumala on yksi ainoa” (5.Moos.6:4) rinnalle rakkauden käskyn (29-31). Nämä kaksi käskyä ovat lain ydin.
    Rakkaus-käsky on yli kaiken ulkonaisen uhrimenon (33). Sydänjuuriin menevä rakkauden velvoitus on mahdollista vain sille, joka uskoo yhteen ainoaan Jumalaan.

    Tähän käskyyn apostolit usein palaavat ja sitä eri puolilta selittävät (Room. 13:9, Gal. 5:14, 1. Tim. 1:5, Jaak. 2:8).
    Kirjanoppineen vastaus (32.33) Jeesuksen sanoihin oli osoitus siitä, että hän oli päässyt lähelle Jumalan valtakuntaa (34).
  7. Kirjoitin aloituksessani:
    Pyhäpäivän viettoon kuuluu Jumalanpalvelus.
    Tästä Jeesus antoi meille esimerkin, kun Hän ” meni sapattina tapansa mukaan synagogaan”. (Luuk. 4:16)
    ----
    Miten vietämme pyhäpäivää?

    Raamatussa on kertomus suurista illallisista (Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16).
    Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
    -Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
    -Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
    -Kolmas taas asetti vaimon etusijalle.
    Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.

    Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
    Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan kunnolla, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

    Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
    Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
    Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”.

    Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
    Miten niin tuttua tänäänkin.
    Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään. Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

    Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21), kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
    Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
    Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
    Heille kelpasi kutsu.

    Lainaan Katekismustamme:
    ”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”
    ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
    Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?
  8. ekivaari: "Kummanko valon mukaan sinä, Tapio522, vietät lepopäivää; senkö valon, "joka loisti loisti sydämiimme", [2.Kor.4:6] ja joka sallii sapattinakin tehdä hyvää, mutta ei anna lupaa pahanteolle arkipäiviksikään, vaiko sen valon, jonka esille kutsumisesta seurasi neljäs, päivä, [1.Moos.1:14-19]?
    ---
    Herra antoi Israelin kansalle Mooseksen välityksellä kehotuksen pitää Herran sapatti. Sapatin pitäminen olisi merkkinä Herran ja kansan välillä. Sapatin rikkomisesta oli säädetty kuolemanrangaistus.
    Fariseukset pitivät Jeesusta silmällä, voidakseen syyttää häntä sapatin rikkomisesta (Mark.3:2).

    Jeesus kysyy fariseuksilta:
    "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?"
    Tällä sanalla Jeesus osoitti, että sapattina sai tehdä "hyvää” ja auttaa hädänalaista.
    Jeesus paransi kärsivän miehen, jonka käsi oli kuivettunut (Mark.3:1-6). Sapattisäädöksiinhän mm. kuului, ettei silloin saanut ratsastaa, uida, tanssia eikä myöskään parantaa.

    Jeesus ymmärsi lain tarkoituksen siten, kuin meidänkin tulisi se ymmärtää.
    Laki ei ole ulkokohtaisia määräyksiä ja pykäliä, vaan lailla on sisältönä rakkaus.
    Fariseusten paatuneisuutta (5) osoittaa se, että he ryhtyivät heti neuvottelemaan tunnettujen vihamiestensä, Herodeksen kannattajien kanssa, kuinka saisivat Jeesuksen hengiltä (6).
    Hädän tullen pahimmat vihamiehetkin voivat löytää toisensa.
    --
    Lk 13:15
    Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?

    Lk 14:5
    Ja hän sanoi heille: "Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?"
  9. Totta!!!
    "En ole kuitenkaan enää minkään lain alla, joten en joudu vastamaan laille, vaikka teenkin lepopäivänä sen, minkä kristillinen rakkaus vaatii ja joskus se vaatii tekemään omiakin töitä. Useimmiten vietän vapaana lepopäivän".
    ---
    Sapatti on tarkoitettu ihmisille lahjaksi, ei orjuuttavaksi kahleeksi:
    "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark.2:27).

    Juutalaiset olivat onnistuneet tekemään Jumalan antamasta lepopäivästä uskontonsa kaikkein vaikeimman ja vaativimman suorituksen.
    Ompa joku heistä todennut "jos sapatti kerrankin oikein pidettäisiin, niin Messias jo tulisi"
  10. Käskyt suomenkielisessä Raamatussa:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kymmenen_käskyä
  11. Kiitos muistamisesta!

    Olin matkoilla, joten nyt vasta luin viestisi/viestinne.

    Siunausta elämäänne
    tv. Tapio522
  12. VANNOMINEN
    Vannomisessa on kyse Jumalan kutsumisesta sanojemme todistajaksi- olkoot ne sitten totta tai valhetta.

    Vuorisaarnassaan Jeesus puhuu vakavia sanoja vannomista vastaan:
    Vuorisaarna.
    Vannomisesta (Matt. 5:33-37)
    ---
    33. "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'.

    34. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
    35. älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki.

    36. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi.

    37. Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta.
    --------
    Jeesus kieltää vannomisen (5:34).
    Onko kristitylle valan vannominen luvallista, jota esim. yhteiskunta vaatii?
    …
    Kun Jeesus kieltää vannomasta, tarkoittaa se sellaista valaa, jolla yritetään lisätä uskottavuutta. Jeesus tarkoittanee yksityisen henkilön jokapäiväistä puhetta.
    Esivallan vaatima vala ei kuulu tähän yhteyteen.
    Valan vannominen ei itsessään ole väärin.

    Uudessa Testamentissä esiintyy valoja ja juhlallisia vakuutuksia usein:
    Esim. Paavalilla; Gal. 1:20, Fil. 1:8. Paavali vannottaa myös Timoteusta; 2. Tim. 4:1.
    ....
    Kirjanoppineet olivat alentaneet valan arvoa selittämällä, että monenmoiset muut vannomistavat olivat muka vähemmän sitovia. kuin Jumalan kautta vannominen (vrt. Matt. 23:16-22).
    Emme saa vannoa edes oman päämme kautta ts. panna takuuksi omaa henkeämme (Matt.5:36).
    Useinhan kuulee sanottavan: ”Panen pääni pantiksi”!
  13. "Elämään sisälle pääsemisen edellytys on käskyjen pitäminen ja silti niistä ei kuule puhuttavan"!
    ---
    Elämme luopumuksen aikaa, josta Jeesus ennusti (Matt.24.luku!)
    Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus (Matt.24:12) .

    ".... ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,..." (2Tim. 3:2).
  14. Balttis:
    "Luther on itse juuri sellainen "toisenlaisen evankeliuimin saarnaaja", jota hän oli vastustavinaan Galatalaiskirjeensä selitysteoksessa. Luther sotki opetuksessaan lain ja evankeliumin, huojuen alati uskonelämässään, epävakaasti: perspektiivistä toiseen - lain alaisuuden ja äärimmäisen armollahuoraamisenkin välissä, - mutta tervettä oppi hän ei tuntenut lainkaan".
    ------------
    Rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän (Matt.19:16).
    Tämä sama kysymys on mielessä monilla tänäänkin; pitääkö minun omilla hyvillä teoillani ansaita pelastus ja Jumalan mielisuosio, Hänen hyväksyntäänsä.
    Jeesus vastaa tähän: "Pidä käskyt" (17).

    Luther selittää Matt. 19:18 näin:
    " Ensiksikin on huomattava, ettei ole olemassa mitään muita hyviä tekoja kuin ne, joita Jumala käskee tehdä kuten ei myöskään ole olemassa mitään muuta syntiä kuin se, minkä Jumala on kieltänyt.

    Kuka siis haluaa päästä selvyyteen hyvistä teoista ja tehdä niitä, ei tarvitse enempää kuin Jumalan käskyt. Sanoohan itse Kristuskin: »Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt» (Matt. 19:17).
    Ja kun nuorukainen vielä kysyy, mitä hänen tulisi tehdä tullakseen autuaaksi, ei Kristus opeta hänelle muuta kuin kymmenen käskyä (Matt. 19:18).
    Tämän mukaisesti meidän tulee oppia tarkoin erottamaan ne hyvät työt, joita Jumalan käskyt vaativat eikä luottaa omien näennäisten tekojemme paljouteen tahi ihmisten säätämän lain ja tavan mielivaltaan. Tällaista tosin yhä tapahtuu ja on aina tapahtunut, koska halveksimme sokeudessamme Jumalan käskyjä.

    Pyhien esimerkeistä ovat hyödyllisempiä ne, joissa kerrotaan enemmän uskosta kuin teoista ja ihmeistä, koska usko on tärkeämpi ja välttämätön tekojen ohessa, mutta tekoja voidaan useammin tehdä ilman uskoa.
    Kristus näet (Matt. 24) ennustaa tulevan sellaisia, jotka tarjoavat ihmeitä ja merkkejä harhauttaakseen, mikäli mahdollista, myös valittuja. Ei mihinkään tekoihin tai ihmeisiin ole luottamista, elleivät ne ole uskon kannalta vakuuttavia ja sitä tukevia.

    Siispä me erotamme hyvät työt uskosta kuten sisäisen vanhurskauden ulkonaisesta, mutta kuitenkin niin, että sisäinen vanhurskaus on varsinainen runko ja juuri, jonka täytyy tuottaa hedelminä hyviä tekoja.
    Ulkonainen vanhurskaus on siis ikään kuin todistus sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, certificatio eli varmistus — kuten Pietari sanoo — siitä, että sisäinen vanhurskaus on todella olemassa.

    Se, jolla ei ole sisäistä vanhurskautta, ei siis tee myöskään ulkonaisia tekoja. Päinvastoin: ellei ole olemassa ulkonaisia merkkejä ja todistuksia, en voi olla myöskään varma sisäisen vanhurskauden olemassaolosta, vaan joudun itse samoin kuin muut helposti petetyksi.
    Mutta jos voin nähdä ja tuntea antavani mielelläni lähimmäiselleni anteeksi, voin siitä päätellä ja ajatella näin: hyviä tekoja en tosin luonnostani tee, mutta kuitenkin tunnen itseni Jumalan armosta toiseksi kuin aikaisemmin" (Luther).
    -
  15. Battis:
    "Pointti joka sivuutetaaan ja jota ei huomata, on nimenomaan se ettei lakia ole koskaan Jumalan tai hänen apostoliensa toimesta, asetettukaan "ikeeksi pakanain niskaan", vaikka kirkot ja protestantit ovatkin opettaneet, - vastoin Jumalan sanaa: väärentämäänsä lakia, katekismus opetuksenaan kaikki kansoille, - istuutuen näin menetellen "papistona", myös ohi Jumalan sanan: "istumaan ikäänkuin Mooseksen istuimelle".
    ---------------------
    Lain tehtävä on ottaa pois ihmiseltä omat luulot ja kasvattaa (kurittaa) Kristukseen (Gal.3: 24). Vasta Jumalan lain kautta ihminen oppii näkemään oman tilansa ja oman syntisyytensä.
    "Syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta" (Room 7:7).
    Ihminen ei voi millään itseään puolustaa (19).

    Roomalaiskirjeen jakeet (3:21-26) sisältävät Raamatun ydinsanoman.
    Paavali sanoo, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (23).
    Aadam ja Eeva huomasivat syntiin langettuaan olevansa alastomia; he olivat menettäneet jumalallisen kirkkauden (1. Moos. 3:7).

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan.
    Aadamin lankeemuksen kautta kaikki ovat tulleet syntisiksi, kuoleman ja perkeleen alaisiksi.Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa.
    Paavali opettaa: ”..niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-...” (Room. 5:12).

    Tätä synnynnäistä taipumusta pahaan sanotaan perisynniksi.
    Tämä näkyy ihmisessä epäuskona, röyhkeytenä, epätoivona, sokeutena ja kaikenlaisina pahoina tekoina ja kapinointina Jumalaa vastaan. Luetteloa voidaan vielä jatkaa: Jumalan vastaisuus näkyy ihmisessä valehtelemisena, Jumalan nimen kautta vannomisena, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyömisenä, Jumalan Sanan halveksimisena, tottelemattomuutena vanhempia kohtaan, murhina, siveettömyytenä, varkauksina, petollisuutena jne.
    Perisynti on niin syvä ihmisluonnon turmelus, ettei sitä tunne mikään järki, vaan se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perustuksella.

    Miten kelpaamme Jumalalle? Paavali tuo esiin sen, kuinka Jumalan vanhurskaus on nyt ilmoitettu (Room 3:21)ja jokainen ihminen saa ottaa vastaan tämän ilmoituksen ilman mitään erotusta (3:22). Saamme lahjaksi vanhurskauden ”hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (24).

    Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi.
    Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät.
  16. Balttis: "Monet pitävät esim. Lutherin pääteoksena, Galatalaiskirjeen selitysteosta, joka on vastustavinaa muka lain käyttöä, evankeliumin rinnalla - vaikka Luther polarisoidessaan, lain ja evankeljumin toistensa vastavoimiksi, - nimenomaan tekee dualistista teologiaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, - sillä välillä hän saarnaa ja opetaa lakia, ja sitten taas perään muka täyttä evankeljumiaan, joka on kaiken vanhurskauden vihollisuutta, - omavanhurskauden syntinä - ilman mitää erotuskykyä - pyhien vanhuskaten tekojen, ja lain alaisten vanhurskauden välillä".
    ---
    Olipa pitkä lause!
    Kannattaiskohan vähän lyhentää lauserakennetta, niin siitä tulisi paremmin luettava.
    Ei yhteen lauseseen tarvitse laittaa niin paljon "kamaa".

    Room.10:4.
    --
    "Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo".
    --
    Luther opettaa:

    ”Niiden, jotka eivät tunne oikein Kristuksen vanhurskautta, täytyy välttämättä tehdä Kristuksesta laki ja laista Kristus.
    He näet opettavat, että vaikka usko Kristukseen vanhurskauttaakin, sen ohessa on lisäksi pidettävä Jumalan käskyt, sillä on kirjoitettu: "Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
    Näin heti kielletään Kristus ja kumotaan usko, kun laille omistetaan se, mikä kuuluu ainoastaan Kristukselle.

    Jos Kristukselle annetaan hänen oikea nimensä, hän on meidän vanhurskauttajamme ja vapahtajamme kaikesta synnistä.

    Jos taas annan tämän kunnian laille, se onkin vanhurskauttajani, joka vapauttaa minut synneistäni, koska teen sen tekoja.
    Näin laista on tullut Kristus, ja Kristus on kokonaan kadottanut nimensä, virkansa ja kunniansa.
    Hän on muuttunut sen lain palvelijaksi, joka syyttää, kauhistaa, paljastaa ja lähettää syntisen lain luo, joka voisi vanhurskauttaa hänet. Mutta lain tehtävänähän tämä kaikki on.

    Kristuksen varsinaisena tehtävänä on ottaa vastaan lain vianalaiseksi osoittama syntinen ja vapauttaa hänet synneistään, jos hän uskoo evankeliumiin.
    Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”.
    (Luther)
  17. Jumalan oma sormi on kirjoittanut käskyt kivitauluihin. Sitä ei saa pyyhkiä pois eikä muuttaa toiseksi.
    (2 Moos. 20:2–17; 5 Moos. 5:6–21).

    Pakanoitten apostoli Paavali opettaa:
    "...sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,..."
    (Room. 7:22).

    LAKI JA SYNTI
    Room.7:7-25
    --
    7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
    --
    7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
    --
    Paavali on voimakkaasti julistanut, kuinka lain tie ei voi johtaa ketään Jumalan vanhurskauden osallisuuteen.

    Paavalin julistus on synnyttänyt kuulijoissa mielikuvan, että Jumalan laki onkin Paavalin mukaan jotain pahaa ja syntiä. ”Onko laki syntiä?” (7) Tämän johtopäätöksen Paavali torjuu jyrkästi.
    Laki on pyhä, oikea, vanhurskas ja hyvä (12).
    Laki on hengellinen (14). Se on taivaasta ja tarkoitettu varjelemaan elämää.
    Lain tehtävänä on sanoa synti synniksi (8,9).
  18. to..: "Leipäjonot jossa seisovat aluksi joutuvat kuuntelemaan ruoan jakelijan rukouksen tai näkevät itsensä tv:ssä jossa jakelijaa haastatellaan saavat almunsa torventoitotuksen säestäminä".
    ----
    Jeesus opetti vuorisaarnassaan (Matt.5-7.luvut), että kaiken hengellisen elämän tuli vaikuttaa salaa, luonnollisesti ja eleettömästi.
    Fariseuksille tuli almujen antamisesta, rukouksesta ja paastosta tapa, jolla he halusivat korostaa omaa erinomaisuuttaan (Matt. 6:2-7).
    Jeesus sanookin, että ette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat (Matt. 6:1).
  19. Mikä on oikeata uhraavaisuutta?

    LESKEN ROPO
    Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
    ---
    12:41 Ja hän (=Jeesus) istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.

    12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.

    12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

    12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
    --
    Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa.
    Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).
    Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42).
    Ropo oli pienin kreikkalainen raha.

    Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta. Miksi? Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
    Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44).

    Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).
    Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.
  20. Gagarin: "Tai, annat rahaa hyväntekeväisyyteen siksi, että saat siitä itsellesi hyvän olon tai oletetun taivaspalkinnon jumalaltasi".
    ---
    Valitettavasti näin moni ajattelee!

    Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.

    Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
    ”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
    21. 57 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt