Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Usein näemme pahan vain toisten elämässä, mutta emme yhtä herkästi pahaa myös omassa elämässämme. Näin korotamme jopa itsemme synnittömiksi. Asetumme toisten yläpuolelle.
    "Olemmeko muita parempia?" kysyy Paavali ja vastaa "Emme suinkaan" (Room.3:9).
    ”Kaikki olemme synnin alla” (Room 3:9). Pahanilkinen on jokaisen ihmisen sydän (Jer 17:9). Olemme kaikki samalla viivalla.

    Meidän on nöyryydessä pidettävä toista parempana kuin itseämme. Paavali piti itseään syntisistä suurimpana (1 Tim 1:15).

    Publikaani, joka tunnusti Jumalalle olevansa syntinen, meni kotiinsa vanhurskautettuna; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." ( Luuk 18:14).

    Fariseuksista Jeesus sanoo: "Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan" (Matt 21:31).
    Jumalan silmissä itsekäs "itsemielestään synnitön" ja hyveellinen elämä (”farisealaisuus”) on saman tuomion alainen kuin itsekäs paheellinen elämä.

    Varokaamme tavoittelemasta sellaista pyhyyttä, ettemme pidä itseämme enää syntisinä. Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.
    Rukous:
    "Jumalani, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN".
  2. ekivaari: "Ei....tempaus mene tuon lihallisen mielen kuvitelman mukaan, sillä oikeassa tempauksessa vain sisäinen, salattu ja lihan silmille näkymätön Jumalan kuva temmataan Jumalan yhteyteen Jeesuksessa Kristuksessa".
    ---
    Väitteesi on kovin outo.

    YLÖSNOUSEMUSRUUMIS
    1.Kor.15:35-58
    --
    15:35 Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"---
    ...
    15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
    15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
    15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
    --
    Uskontunnustuksessa sanomme: ”Minä uskon ruumiin ylösnousemukseen…”
    Ylösnousemususko tarkoittaa nimenomaan ruumiin ylösnousemusta.
    Mitä ruumiin ylösnousemus on? Sen kieltäminenhän tekee uskosta turhan:
    ”Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne (1.Kor.15:13,14).

    Jehovantodistajat eivät usko ruumiinylösnousemukseen (He väittävät, että Jeesuksen ruumis haihtui kaasuna ilmaan).

    Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyy opetuslapsilleen (Luuk. 24:46).
    Opetuslapset luulivat ensin näkevänsä aaveen (=olennon vailla kosketeltavaa). Kädet ja jalat, jotka Jeesus näytti, osoittivat sen, että kyseessä oli ruumis (j. 39).
    Niissä näkyvät haavat tai arvet ilmaisivat, kenen ruumiista oli kyse (vrt. Joh. 20:27).
    Jeesus myös söi heidän nähtensä (j. 43).
    Kaikki tämä osoittaa sen, että kyse oli todellisesta elävästä ruumiista. Se ei ollut kuitenkaan entisenlainen, esim. sidottu paikkaan. "Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista" (1.Kor. 15:20).
    --
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
  3. jaikal:
    "Tästä syystä julistetun Jumalan Sanan täytyy olla armon evankeliumi jonka kautta ihminen viedään sisälle armoon ja pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on sulkenut lain tien pelastukseen. Lain saarnat tekevät Mooseksen ts. lain turhaa työtä".
    --
    JEESUS JA LAKI
    Matt.5:17-20
    --
    5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

    5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

    5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

    5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    --
    Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
    Laki ilmaisee Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo (Room, 3:24).
    Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa (Lk. 2:10-11).
    Näitä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Laki on erotettava evankeliumista.

    Ihmisen omat yritykset ja teot eivät kelpaa Jumalalle.
    Evankeliumiin ei tule sekoittaa mitään vaatimusta tai ihmisiltä edellytettävää suoritusta.
    Evankeliumissa jaetaan ilmaiseksi ja ilman ehtoja Jumalan armoa ja pelastuksen lahjaa. Jokainen ihminen on ainoastaan armon kohde ja kutsuttu lahjan vastaanottajaksi.

    Lainomainen uskonnollisuus on sukua juutalaisuudelle; se vaatii uskomisen vakuudeksi tiettyjä suorituksia ja näyttöjä.
    Sellainen uskonnollisuus on kovaa, ankaraa ja ilotonta.
    Älkäämme siis rakennelko Jumalan työn ja omien suoritusten yhteisoppeja (synergismi).
    Tyytykäämme ainoastaan yksin hänen armoonsa.
    Meidänkin eteen on Jeesus Kristus kuvattu ristiinnaulittuna (Gal. 3:1).
  4. jaikal:
    "Paavali ei tietenkään hyväksynyt syntiä Jumalan pienokaisille (1 Joh 2:1-2, 3:5-10, Room 6:1-16). Uskovien piti tehdä parannus synneistään koska heidän korkea kutsumuksensa Jumalan lapsina vaatii vanhurskasta elämäntapaa".
    ---
    SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS
    1.Jh.1:8-2:2
    --
    1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

    1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

    2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

    2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
    --
    Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Uskontie on kasvuntie, vaikka monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Paavali, syntisistä suurin, tyrmää tällaisen ajattelun. Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Jumalan Hengen avulla uskova voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.

    Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
    ---
    "...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18).
    --
    Rukous:
    "Herra, minä tunnustan sinun totuutesi valossa,
    että olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
    Minun tulisi rakastaa sinua, Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken,
    mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua.
    Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
    että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
    Olen kuitenkin ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan.
    Sen tähden käyn eteesi ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni.
    Tuomitse minut, Jumala, mutta älä hylkää minua.
    Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa,
    kuin sinun sanomaton laupeutesi".
  5. VALVOKAA!
    Mark.13:33-37 (Rinnakkaisteksti:Matt. 24:45-51)
    --
    13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
    13:34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.

    13:35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
    13:36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.

    13:37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
    --
    Emme tiedä Jeesuksen tulemisen ajankohtaa.
    Sen tähden on oltava varuillaan, valvottava ja rukoiltava (33).

    Jeesus puhuu miehestä, joka matkustaa muille maille. Hän jätti talonsa palvelijoilleen ja jakoi heille kullekkin omat tehtävänsä.
    Kaikkien piti valvoa, koska kukaan ei tiennyt, milloin herra palaisi takaisin.
    ”Valvokaa” (37)! Tähän kehoitukseen päättyy Jeesuksen puhe.

    Valvomisen vastakohta on nukkuminen (36).
    Elämme ”yön” aikaa ja juuri nyt on suuri vaara nukahtaa. Jeesus liittää valvomisen ja rukouksen toisiinsa (33). Silloin kun valvoo ja rukoilee, on varuillaan. Silloin ei myöskään Herramme tulo yllätä.
    Valvova kristitty hoitaa ne tehtävät uskollisesti niillä ”leivisköillä” (Matt. 25:14-30) , jotka Herra on hänelle uskonut. Jeesus on ”muilla mailla” (34), mutta palaa pian takaisin.

    Raamattu loppuu sanoihin:
    ”Totisesti, minä tulen pian. Amen, tule, Herra Jeesus. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen” (Ilm. 22:20.21).
    --
    Virsi 315
    1.
    Valvoa mun, Jeesus, anna
    aina ristis juurella
    ja niin joka päivä kuolla
    synneistäni kaikista.
    Suo myös kuolla maailmasta,
    kuolla itsestänikin,
    että kaiken elämäni
    sinulle vain eläisin.

    2.
    Auta, että ristin tiellä
    kuljen askeleissasi.
    Eksymästä, horjumasta
    estä, Jeesus, jalkani.
    Uskoa ja rakkautta,
    toivoani lisää myös.
    Anna voimaa kilvoitukseen,
    täytä alkamasi työs.
    --
    Rukous:
    "Jumalani, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN".
  6. LESKEN ROPO
    Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
    ---
    12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.

    12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.

    12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

    12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
    --
    Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa. Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44). Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42). Ropo oli pienin kreikkalainen raha.

    Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta. Miksi? Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
    Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44).
    Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).

    Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.

    Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
    Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen.
    Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.

    Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
    ”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
  7. JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME

    Isä Meidän rukouksessa anomme:
    "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme".
    Mitä jokapäiväinen leipä pitää sisällään?

    Selailin erään poismenneen lähetyssaarnaajan vanhoja valokuvia.
    Valokuvien joukossa oli kuva tämän henkilön naapureista ja kuvan alla teksti: "Jokapäiväinen leipämme: Hyvät naapurit ja muuta senkaltaista".

    En aikaisemmin ollut ajatellutkaan, että jokapäiväiseen leipäämme sisältyy myös hyvät ihmissuhteet.
    Naapurissani asui eräs henkilö, joka tuotti paljon häiriötä ja pelkoa lähipiirissään. Minuakin hän syytteli tavan takaa.
    Paljon jouduin rukoilemaan Jumalalta apua ja selvittelemään asioita tämän henkilön ja kyläläisten kanssa. Henkilö muutti pois ja tilanne rauhoittui.
    --
    Filipp. 2:2
    "...niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset".

    On suuri lahja, että naapurukset sovussa elävät.
    --
    Vihamiesten rakastaminen on kyllä vaikeaa. Me helposti loukkaannumme ja tulemme katkeriksi, jos meille tehdään pahaa.
    Itsekkin loukkaannuin usein tähän edellä kertomaani entiseen naapuriini.

    Yritin myös sovitella asioita antamalla hänelle esim. ruokaa tai kuskaamalla autollani asioille, kun häneltä olivat rahat lopussa.
    Hän oli alkoholisti.

    Meitä kuitenkin kehoitetaan kaikesta huolimatta:
    "...rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,..." (Luuk. 6:27).
  8. Vertaukset ovat kulttuurisidonnaisia liittyen kulloisenkin ajan elämäntyyliin ja historiaan.

    Hehkuvia hiiliä kuljetettiin astioissa mukana tulenteon helpottamiseksi ja että tälläistä astiaa kuljetettiin mahdollisesti pään yläpuolella".
    --
    Room.12:21 varoittaa:
    "Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä".

    Lainaan Roseniusta:
    "Voita vihamiehesi pahuus jatkuvalla rakkaudellasi ja tekemällä hänelle hyvää (joku tässä ketjussa sanoikin jo tämän)."Kovasta" sanasta anna sinä "lempeä vastaus", niin asetat vihan"

    "Kun kuulet lähimmäisesi puhuneen sinusta jotakin pahaa, puhu sinä hänestä hyvää, jotakin mitä tiedät....ehkäpä voisit tehdä hänelle jonkin tarpeellisen palveluksen jne...
    Useimmissa tapauksissa voitat vihamiehesi pahuuden; mutta jos ei näin käy, olet kuitenkin voittanut oman sydämesi ja voit pysyä rakkaudessa".

    "Jos sinä omin voimin taistelet sydämesi pahuutta vastaan, tulet pian voitetuksi; mutta jos Jumalan suuri rakkaus, jonka tähden Hän lakkaamatta antaa sinulle anteeksi kaikki sinun syntisi, kirkastuu sydämellesi, tulee sinne sellainen hallitus, että sinäkin olet aina sisäisesti taipuvainen armahtamaan ja rakastamaan lähimmäisiäsi.
    Silloin olet korkeimmassa merkityksessä "voittanut pahan hyvällä" (Rosenius: Elämän leipää).