Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Souvarit, Charlies, Yölintu, markusbesat jne. onhan näitä muitakin tanssimusaa soittavia Suosikkileffat: höivähdys purppuraa, takaa-ajettu, apocalyptica, populäärimusaa jänkhältä, jne.... Lempikirjat: gonn iggulden esmes Vapaa-aikanani: Karaoke, Pyöräily, musikki, .... Katson tv:stä mieluiten: svenssoni poliisisarjoja, sitten britti tony hill, jane naiset niissä Koulutus: --- Ammatti: Muu Ase tai siviilipalvelus: Tykistö Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

0

Kommenttia

76

  1. Moi.
    Vieraasi tulivat juuri sopivaan aikaan, äiti sai sen viimeistely tehtävän ja paasit itse helpommalla. Olen kuullut sanonnan, hyvä ruoka parempi mieli, joten kaikki meni hyvin, joskin tähteeksi taisi jäädä liian vähän.
    Hyvä että jäi edes sienipiirakkaa, joka saattaa joskus olla liian suolaista, toisaalta siitä tulee helposti huono olo jos syö likaa.

    Olipa kiva tarina, etenkin tästä kohtaa.. "...muusin syön lusikalla ja luiset lihat sormin,kuten kotonakin. Pitää sitä jollain tavoin erinlainen olla"
    Joo-o. Just näin sen pitäskin mielestäni olla. Ei kaikkien kuulu olla klooneja toisistaan vaan peroonaa pitää löytyä ja hymyn ylettyä silmiin ja aina otsalle asti.

    Oletko kuullut asemerkki Diana nimeä. On hyvin vanha ja tekee voimakasta 5,5 mm ilma-asetta jossa on iso lipas. Tämä käy myös metsästykseen, mutta on suht kallis.
    Normaali 4.5 mm löytyy toki myös. Lähtönopeudet on hurjia, samoin lävistyskyky.
    Olet siis huomannut että jos haulikolla ampuu jäniksen, niin nylkemisessä pääsee huomattavasti vähemmällä, kuin piekkarilla ampuen.

    Raparperi- ja Louhisaari-juomat ovat kokematta, whiskystä en tykkää, vaikka sen sanotaan olevan elämän vesi (uiskey beatha) kuten iirit sitä nimittävät, rommista oli joskus MacCormic merkkistä rommia joka oli hyvää ja nuoruudesta muistan bacardin ja spriten sekoituksen maun, sellaisen auringon lämmittämän joka oli pyörinyt auton takapenkillä pe-la illalla 60 luvun kuumien kesien aikaan, jolloin myös muoviset litran virvoitusjuomapullot tulivat markkinoille.

    Tuohon aikaan (65-66) koin kaikki elämäni kolme kunnollista krapulaa, joita ei ole sen jälkeen elämässäni ollut, enkä usko enää edes tulevan.
    Huomenna junat (harmi sinänsä) eivät kulje edes tampereelle, mutta lauantaina taas jälleen ja sunnuntaina lisää. Kerrohan kuinka urakoitsijan kanssa kävi, söikö hän kenties lopun sienipiirakan, vaiko paakkelsin kahvin kera.

    Olsi kiva nähdä noin värikäs persoona tämpereen seudullakin, ihan kuningasajatuksena ajatellen...
  2. Moi.
    Tuo on hyvä, ei vaan erinomainen pointti, olo kuin kakaralla joulua odottaessa. Hyvä siksi, että pidän välittömistä, ulospäinsuuntautuneista tyypeistä ja sellaisista joilla on pää, reaaliteetit ja itsetunto kunnossa.
    Se on hyvä jos isommat turhat osat jää sinne isän huolehdittavaksi. Mulla on semmoinen kokemus peuroista että kotiseudulla (rauma-lauttakylä tien varrela) pysähtyessäni erään puron varrelle, näin erään pienen kerälle kääriytyneen vasruskean hahmon jossa oli vaaleita pilkkuja puron varren ruohikossa, jossa se nukkui/makasi hiljaa paikallaan katsellessani. Oli kuulemma mahdollinen vasa, jonka emä oli jäänyt auton alle samalla viikolla.

    Mitä asetta käytät näillä nyt mainituilla metsästysreissuillasi.
    Amadeus, tapaus sinänsä, ja loistava esimerkki siitä, kuinka musiikkiteollisuus muutaman silmäätekevän avulla pystyy pilaamaan erinomaisen kauniin luonnonlahjakkuden, luontaisetuttamalla tämä johonkin rooliin sopivaksi, jolloin luonnollinen, sointuva ja erittäin kaunis äänensävy häviää ns. oikeaoppiseen laulamiseen.
    Kotipaikkana mulla on köyliö, jossa olen syntynyt. Nyt asustan tampereen seudulla.

    Inkivääri juomat on hyviä, ja pommac on niitä hyviä vanhoja merkkejä. Mulla punkku sellaista, jossa ei ole tanniinin makua, josta en todellakaan pidä. Brandyä juon joskus, torres tai cape merkkisiä, joissa ei ole sokeria paljonkaan. Kotikaljasta pidän, ellei se ole hapanta, samoin ei makea sima. Kozelin tumma olut on mieleistäni ja lonkero karaokessa, kaljaa en juo paljoa, muutama purkki alkohilitonta saattaa vuodessa kulua.
    Jään odottamaan vastaustasi, vaikka tällä sivulla tosin on käyttökatko hetken aikaa...
  3. Hello, tuntematon ystäväni.
    Mielenkiintoista tämä uitulla käyminen. Olet siis kaupungissa tai jossakin turun lähistöllä asusteleva henkilö. Uitun kuvittelen tarkoittavan uittamon seutua.
    Discomusiikista en ole koskaan tykännyt, vaikka siinä rytminä onkin se lapsen kuuntelema tuttu syke, enne syntymää. Siis äidin sydämen rytmiikka.

    Kyllä luonto hoitaa tuon jäteongelman nopeasti, ja mitä lähempänä rantaa sitä pikemmin. En ole koskaan voinut maistanut kyyhkystä, vaikka pari kyyhkyläistä onkin läheltä ohittanut.
    Jänistä kylläkin ja kaniinia joita olen saanut maistaa ns. talon sapuskoina, ollessani kaivinkoneen kanssa ko. talon töissä. Samoin oni teeren ja metson kanssa. Peuraa ja hirveä sun muita riitaeläimiä on saanut maistaa siskonmieheni ansiosta, joka oli innokas metsämies ja hoiti myös paljon riistan palottelua, esim poliisille ja metsästysseurueille, yms. tarvitsijoille. Hän myö pakkasi ne valmiiksi.

    Laakerinlehtiä en ole onnistunut syömään, korkeintaa imeskellyt, mutta pippureita on tullut nieltyä ja katajanmarjoja. Pidän mausteista vaikka niihin jääkin hieman koukkuun, ja suosikkini on sipulit ja chili, jota pitää olla ripaus kaalisopankin joukossa, mutta todellakin vain se juuri maistuva ripaus.

    Kokkina en ole kummoine, kunhan vain määrä onnistuu korvaamaan laadun :) Tuppipotuista vois päätellä että saatat jopa syödä leijonia jos ookkona-oulusta pitää tässä tapauksessa paikkansa.

    Mun reseptini on jonkunlainen chilipata, mutta tönkkö-sinkku vanhampojan kotitaloudessa ei niin suuria kokintaitoja tarvitakkaan.

    Nukkumassa olin jo 11 aikaan, kun väsytti.
    Kiva jos oot turusta, kolme lapsistani ja kaksi lastenlastani asuvat siellä, vanhin on ulkomailla jo 19. vuottaan.
    Hyvää päivän jatkoa. Kerro miltä maistui. Mausteinen santerra punkku tai kalja sopii ehkä riistan kanssa.