Mitä tehdä kun on ihastunut eikä mene ohi!

No mitähän jos kasvaisit aikuiseksi. Kyllähän sinunlaisia sutturoita on nähty. Sääliksi käy miestä, jolla on siellä kotona kolme lasta hoidettavanaan. Mene hoitoon. Säälin lapsiasi. et ansaitse lapsiasi, etkä miestäsi. Toivottavasti miehesi huomaan, minkälaisen luuskan on ottanut. Toivottavasti heittää sinut pihalle, pitää lapset. Sinä voit sitten "toteuttaa" itseäsi. Oikeastaan olet aika säälittävä reppana. Kasva aikuiseksi, huolehdi lapsistasi ja miehestäsi. Ja ennen kaikkea muista se, että nuoruutesi on mennyt. Onneksi lapset kasvavat ja ymmärtävät jo hyvin pienestä alkaen, että äiti ei ole äiti vaan joku sekopää. Muistahan, että minkä taakseen jättää, sen eestään löytää, ei sitten tarvitse ihmetellä, kun lapset eivät tule käymään luonasi.

Älä ruoki sitä ihastumosta vaan etsi Miehestä negatiivista asiaa,niitä löytyy kaikista.

Miksi ei voi nauttia ihastumisen tunteesta sen kummemmin sitä analysoimatta,mutta silti jättää se vain sille asteelle?Ihastumisen tunne on ihanaa vaikkakin raastavaa,mutta tunteilleen ei mitään voi,teoilleen voi!!!Kokemusta on pitkässä parisuhteessa ihastumisesta ja sitä ihastumista on kestänyt pari vuotta,mutta silti rakastan miestäni ja nautin ihastumisen tunteista toista kohtaan(mitään en ole väärin tehnyt,oottanu vaan että tunteet häviäisivät...ei vaan vielä ole näin käynyt)!

mitä pässinpäitä täällä oikein on. Porukat tukee aloittajaa, vaikka pettäminen
on mielessä???!! Sairaita ootte koko sakkikunta.

Ihastukset menevät ohi aikanaan, aina. Ehkä toinen ei niin ideaali elävässä elämässä olisikaan. Ihmisen työ- ja siviiliminä voi erota joskus aika huimasti toisistaan.

Aikanaan, kun olin työelämässä, niin olin monestikin ihastunut. Arkana en sitä ilmaissut toiselle, ja parempi kai niin. Vain yhteen työkaveriin minulla on oikeasti ollut suhde. Yleensäkin olen aloittanut (pari)suhteet ilman sen suurempaa ihastusta. Eli ihastukset ja seurustelukumppanit ovat olleet pääosin erikseen. Kun aikaa kuluu, niin suhde kuin suhde tuntuu melko samalta, onpa alkuun ollut pinkit lasit silmillä tai ei.

Sinulla on pieniä lapsia. Ihan heidän tähden yrittäisin vielä rakentaa parisuhdetta omaan puolisoon, etenkin jos puoliso itse on ihan peruskiva tyyppi. Sinulla ei ole mitään takuuta siitä, jaksaako uusi ihastus alkaa isäpuoleksi. Eli tarpeettomat repivät riidat välttäisin lapsien vuoksi. Uskottomuudesta seuraa repiviä riitoja, jos jäät kiinni. Lapset kärsivät siinä eniten.

Luulisi sinun ikäisesi naisen jo tietävän, ettei ihminen voi halutessaan lopettaa jotakin tunnetta sen takia, ettei se satu sopimaan elämäntilanteeseen. Ehkä tunteesi menevät ohi, ehkä eivät. Elämä on sellaista.

Aloitan sillä että oon ollut vähän samassa tilanteessa, mutta meillä oli parisuhteessa pahoja ristiriitoja. Lapsia meillä ei ollut.
Mä ihastuin töissä ihan tahattomasti ja voimakkaimmin kuin kehenkään erääseen mieheen. Huonoksi onnekseni hänkin ihastui minuun samalla lailla. Ilman sanoja, pelkät katseet, olemus kaikki oli satumaisen intensiivistä ja pursusi seksuaalista ja romanttista värinää ympärillämme.
Mies ei ilmeisesti aluksi tajunnut että olen varattu. Sosiaalisen median kautta sai selville asian. Nolostuin. Häpesin itseäni, vaikka mitään ei ollut tapahtunut kuin vain mun päässä...ja sydämessä. Kului hetki, en nähnyt häntä töissä, tuntui kuin olisi vältellyt. Ymmärrettävää. En saanut häntä mielestäni. Yhtenä päivänä vaan päätin sitten lähestyä häntä viestillä. Aloimme juttelemaan niitänäitä. Pikkuhiljaa myönsimme molemminpuolisen ihastuksen ja viestittely muuttui Romanttiseksi ja myös eroottiseksi. Juttelimme päivittäin, kaikesta. Sitten tuli hetki jolloin piti tehdä valinta. Eroanko. Mikä eroon olisi syynä, tämä uusi tuttavuus vaiko jo aikaisemmat ongelmat parisuhteessa.
Uusi mies antoi ymmärtää tai minä halusin ymmärtää, että jos ja kun eroaisin, me alkaisimme seurustella. Mä olin niin korviani myöten hulluna siihen mieheen että naiivisti uskoin että sillä lailla lennossa se vaan menisi. Ei oltu siis oltu fyysisesti mitenkään kosketuksissa, mutta henkisesti sitäkin syvemmin.
Sama jokapäiväinen yhteydenpito jatkui. Seksuaaliset viritteet vähentyi, mutta romanttisuus, jopa hyvänyöntoivotuksiin asti säilyi. Kun seksuaalisuus väheni, epäilin miehen vapaana ihmisenä tavanneet jonkun. Hän ei sitä kuitenkaan tuonut ilmi missään vaiheessa.
Monta kuukautta kului, yhtenä viikonloppuna sitten tapasin tämän miehen sattumalta ravintolassa. Suutelimme.
Seuraavan päivän krapula ja erityisesti morkkis oli jäätävä. Menin ihan tolaltaan. Tiesin että nyt pitää erota. Olin pilannut tällä kaiken. Ilmaisin miehelle että mikäli eroan, olisiko hän vapaa aloittamaan seurustelun ja olisinko minä se ainoa jota hän tapailisi.

Mulla on muuten sama tilanne paitsi ettei meillä ole muksuja,olen hivenen alle 30 ja olen yhä ihastunut entiseen työkaveriin ja meillä ei edes ole mikään hääppöinen liitto(kaikkea paskaa tulee ilmi päivä päivältä enemmän). En uskaltanut tehdä mitään ihastumiseni suhteen kun olin vielä samassa työpaikassa,mutta nyt 3kk myöhemmin huomaan että ajattelen ihastustani joka päivä ja jäi todella kaihertamaan mieltä että miksi en ottanut selvää mahdollisuuksista. Tosin nykyiseni jättäisin ennen kuin tekisin ihastukseni suhteen mitään. Alan olla pikkuhiljaa sitä mieltä että jos jätän nykyisen mieheni ja katson onko mulla mahdollisuuksia ihastukseni suhteen mulla ei ole mitään menetettävää.

Jotta voisit toimia tilanteessa "oikein," tulisi sinun asettua tilanteeseen jossa kuvitelet miten miehesi haluaisi tilanteen kohdata! Suositelen siis että otat asian puheeksi miehesi kanssa, kerro hänelle avoimesti mitä tunnet ja painotata että mitään ei ole tapahtunut ja sitä että työkaverisi ei edes tiedä tilanteesta, koska halusit keskustella asiasta hänen kanssaan. Uskon että jos miehesi on tarpeeksi ymmärtäväinen niin teidänvälisenne rakkaus vain syvenee. Taas jos miehesi otaa tilanteen mustasukaisesti, saataa siitä seurata ero jonka jälkeen voit hyvällä omalla tunnolla lähestyä tätä työkaveriasi...

Tämä siis 26v sinkku miehen neuvo.

Tee niinku sydän sanoo.Olen 30 ja risat mies.Avovaimo ja 2 lasta.Tosi pitkä suhde meillä....mutta olen jo päättänyt että mikäli oma ihastukseni näyttää vihreää valoa, niin se on menoa.Elämä on aivan liian lyhyt murehtimiseen.Voihan sitä myös kyllästyä ja parempi kaikille on uusi suhde kuin lopun elämää kestävä kulissi.Onko hienompaa kertoa olleensa 30 vuotta naimisissa vai kertoa olevansa onnellinen....

Olet siinä elämänvaiheessa, jolloin oma mies tuntuu itsestäänselvyydeltä ja tylsältä. Arki ja lapset vievät niin ison osan elämästä, että ei ole ihme, jos oma mies tuntuu joskus "välttämättömältä pahalta". Silloin ihminen on herkkä ihastumisille, koska oma parisuhde ei (juuri silloin) vastaa käsitystä siitä, millainen se olemassa oleva parisuhde pitäisi olla eroottisesti ja romanttisesti.

Minusta asiaan auttaa esim. seuraavat:
* Et tiedä, että millainen tämä ihastumisesi on tärkeissä asioissa (uskollisuus, päihteet, kotitöihin osallistuminen, seksitaidot, lapsirakkaus, sitoutumiskyky pitkään suhteeseen jne).
* Oletko miettinyt, että missä asioissa nykyinen puolisosi on ihana? Usein uudessa miehessä näkee eroottiset asiat ja ne asiat, jotka viehättävät verrattuna vanhaan mieheen. Usein käy kuitenkin niin, että kun suhde uuteen mieheen alkaa, niin suhteen arkipäiväistyttyä sitä alkaa vertailemaan miehiä ja tajuaa, että siinä vanhassa miehessä olikin ihan hirveästi hyviä asioita, joita (kaikkia?) ei olekaan uudessa miehessä
* Olisiko tunteesi tätä uutta miestä kohtaan samanlaiset, jos mies olisi rumempi tai esim. sinua 10-v vanhempi? Ulkonäkö on aina katoavaista eikä suhteesta tule kovin vakaa, jos se pohjautuu ennen kaikkea siihen, että ulkonäkö kiinnostaa
* Kaikissa parisuhteissa intohimovaihe kestää noin 6 - 24 kk. Onko järkeä lopettaa ihastumisen takia hyvää parisuhdetta lasten isään, kun tiedossa on kuitenkin miestä vaihtamallakin kyllästymistä ja uusia ongelmia, koska täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan
* Oletko valmis eroamaan siinäkin tapauksessa, että jäät yksin? Liian usein kyllästyminen aiheuttaa ihastumisen uuteen kumppaniin, jolloin hypätään suoraan vanhasta suhteesta uuteen. Ihmisen pitäisi osata olla myös yksin.
*Voit myös miettiä, että haluaisitko itse, että sinua kohdeltaisi samalla tavalla? Miten itse suhtautuisit, jos aloittaisit suhteen tämän uuden ihastuksen kanssa ja hän jättäisikin sinut myöhemmin siksi, että hän pitää sinua tylsänä ja on löytänyt kauniimman/nuoremman/seksikkäämmän naisen?

Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Anna tunneroihun laantua. Yritä hyödyntää tuntemaasi himoa nykyiseen parisuhteeseesi. Anna myös nykyiselle aviomiehellesi mahdollisuus eli juttele hänen kanssaan siitä, että olet kyllästynyt ja kaipaat vipinää suhteeseenne.

Ajattelumaailma "kerranhan täällä vain eletään" on täysin väärä. Tuolla ajattelumallilla voi tehdä vaikka henkirikoksia, jos sillä sloganilla haluaa perustella tekemisiä, jotka ovat hyvän moraalin tms rajoilla. Sinulla on joka tapauksessa vastuu lapsistasi. Vaikka sinä rakastat lapsiasi, niin ei ole ollenkaan varmaa, että uusi kumppanisi ja nykyisen aviomiehesi tuleva uusi vaimo rakastavat lapsianne. Jos aviomiehesi on hyvä ns. kunnon mies, niin voit olla varma, että sellaiset miehet ovat erittäin kysyttyjä parisuhdemarkkinoilla. Silloin et edes voi katua ja pyytää päästä takaisin suhteeseen miehen kanssa.

T: nimimerkki "ihastuminen johti parisuhteen rikkoutumiseen, lasten koti meni ja loppujen lopuksi olen edelleen yksin, kun kaikki tapaamani miehet ovat huonompia kuin alkuperäinen aviomieheni"

Jos arvostat puolisoasi ja sitä mitä teillä on, ja haluat taata lapsillesi turvallisen ja rakastavan lapsuuden, tee KAIKKESI että pääset ihastuksestasi eroon. Oli samankaltaisessa tilanteessa kerran, tosin ilman lapsia ja lyhyemmän ajan, mutta minun TÄYTYI taistella ja rukoilla ja itkeä ja tuomita se synti itsessäni, vaikka se olisi tuntunut miten hyvältä tahansa, sillä EN VOI hyväksyä sellaista asiaa kun olen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Se olisi väärin puolisoani kohtaa ja tuomittavaa Jumalan silmissä ja lisäksi, hyvin todennäköisesti olisin rikkonut itseni. En halua toimia vastoin Jumalan selvää tahtoa, sillä pelkään Häntä. Tiedän että se, joka rikkoo Jumalaa vastaan päästyään totuuden tuntoon eli uskoon Jeesukseen Kristukseen, voi joutua jopa kadotukseen kun rikkoo Jumalan selvää tahtoa vastaan, jollei tee parannusta. Siksi ei saa hyväksyä minkäänlaista syntiä itsessään vaan tehdä tietoisesti parannusta kaikesta, mistä voi ja minkä synnin itsessään tunnistaa. Tunteetkin kuuluvat tähän saman kastiin. Jeesus sanoi että kuka ikinä katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan. Ja Raamattu sanoo, etteivät huorintekijät peri Jumalan Valtakuntaa. Se on pelottava asia enkä aio antaa minkään tulla minun ja pelastukseni väliin. Rukoilen Jumalalta voimia pysyä uskollisena (ei niin että minun tarvitsisi joka hetki taistella sen asian kanssa) vaan yhtenä rukouksena muiden joukossa, että voisin kaikella tavoin pysyä Jumalalle uskollisena, sillä tosi asia on, että kuka tahansa voi joutua kiusaukseen. On suuri kiusaus antaa kaikille "ihanille" tunteille vallan jos -ja voisin sanoa että kun- niitä tulee. Sitä ei saa tehdä, vaan täytyy taistella niitä vastaan. Jumala on tiennyt mitä sanoi, kun asetti avioliiton yhden miehen ja yhden naisen väliseksi läpi elämän kestäväksi liitoksi.

Ja vielä voisin lisätä sen, että tällaisista suurista tekosynneistä kuten aviorikoksesta erillään pysyminen ei sinällään pelasta ketään, vaan sen tekee ainoastaan usko Herraan Jeesukseen Kristukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Pelastajanaan, ja uudestisyntyminen Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta ottamalla Jeesus vastaan henkilökohtaisesti omaan elämäänsä, kääntymällä pois synneistään ja tekemällä parannus.

Jeesus sanoi monille jotka luulivat palvelevansa Häntä, että "Ei jokainen joka sanoo minulle 'Herra, Herra!' pääse Jumalan Valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon".

"Ja Minun Isäni tahto on, etten Minä niistä, jotka Hän on Minulle antanut, kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä." (Jeesuksen sanat)

"...Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta - - - - Hänelle kunnia ja ikuinen valta." (Anteeksi, ulkomuistista osittainen jae.)

"Säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."

"Hän joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja Hän on sen myös tekevä."

Vain Jumala voi antaa Häneen uskovalle uudestisyntyneelle kristitylle voiman vastustaa syntiä -ja uskallan väittää, että se, joka ei uskossa ole, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä puhtaana. Hän voi voittaa jonkin taistelun mielensä lujuudella ja lujalla päätöksellä, mutta hän ei kukistaa syntiä itsessään. Jeesus tulo, ja kutsuu meitä jokapäiväiseen parannukseen ja pyhään elämään "Niin että synnin ruumis kukistettaisiin emmekä enää syntiä palvelisi". (Anteeksi taas ulkomuistista summittainen jae mutta löydät googlaamalla)

Vain elämänsä Jeesukselle Kristukselle antanut henkilö voi odottaa JA SAADA Jumalan yliluonnollista apua vaikeisiin ja synnillisiin tottumuksiinsa, tapoihinsa ja tunteisiinsa. Vain Jeesus voi antaa voiman vastustaa pahaa -ja silti siinä tarvitaan omaakin taistelua ja taistelutahtoa.

Vain rukouksessa voi saada avun.

Seuraa aivojasi, älä sydäntä. :)

taas se on miehen vika ://// mieheni ei nussi hyvin mieheni ei oo sitä ja tätä!

Jos nyt ihastuu toiseen, niin pitäisi kyllä funtsia aluksi onko mitään järkeä edes jatkaa nykyisessä suhteessa. Jos otat askeleen eteenpäin tän työkaverin suhteen niin heivaa ukko ajoissa mäkeen ja älä puhu uudesta mitään. Mulle kävi kuin sulla, nainen ihastui työkaveriin ja sain siitä tietää. Vielä vuosia tapahtuneen jälkeen sattuu pelkkä ajatus tosta. Ja vaikuttaa kaikkiin tuleviin suhteisiin siinä mielessä, että luottamusta on todella vaikea saavuttaa. Eli ennen kuin pettää toista kannattaa miettiä, että mitä tekee toisen "pääkopalle", koska tosta seuraa ikuinen särö toisen sydämeen. Ehkä vaikein asia elämässä on käsitellä tuo kumppanin pettäminen. Suhde poikki ajoissa.

Toisaalta tiedän ne fiilikset kun on "huonossa" suhteessa ja tuntuu ku olis vankina. Tunteita on, mut ei enää niin vahvoja. Joku toinen kiinnostaa, ehkä pieni ihastus.. Elämä menee hukkaan huonossa suhteessa. Moni ei uskalla jäädä sinkuks ku pelkää yksinoloa, mut parempi sekin ku tunteeton/huono suhde. Aloittajalla vaikeampi tilanne ku lapsia ja avioliitossa. Avioliitossa ei ole nykypäivänä enää mitään järkeä. Suurin osa päättyy eroon. Kauhea selvittäminen omaisuudessa ja paperisotaa vaan. Yksi sormus ei syvennä suhdetta yhtään enempää. Onhan se kiva katsella elokuvia ja kuvitella että yhden saman henkilön kanssa elelee vanhainkotiin asti. Aina saa haaveilla ja uneksia, mutta nykypäivänä harvoin toteutuu. Sormus ei estä pettämistä. Sormus ei takaa, että mies olisi yhtään sen enempää tosissaan. Rakastaa voi ilman avioliittoakin ja olla 100% luotettava.

Aloittajan tapauksessa joko vaihtaa työpaikkaa ja yrittää saada nykyisen suhteen kuntoon tai eroaa välittömästi ja sitten tekee siirtonsa uuden miehen suhteen. Tosin todennäköisyys sille et suhde onnistuu samassa työpaikassa olevan miehen kanssa on todella pieni. Työpaikan vaihto olisi edessä joka tapauksessa. Mikään suhde ei kestä sitä, että näkee toista töissä ja kotona 24/7. Tämä on niin nähty juttu. Kyllästyminen on nopeammin edessä ja suhteesta häviää kipinä nopeasti. Mutta oman mielen rauhan vuoksi voisi kyllä selvittää onko kiinnostusta toisella osapuolella. Malttaa sitten mielensä ennen ku tekee mitään. Ero seuraavaksi ja sitten vasta. Ihastuksesta ei kyllä pääse eroon ennen kuin selvität sen tunteeko toinen samoin. Tämä ei nyt tarkoita et hyppäät sänkyyn sen kanssa heti tms. Joka tapauksessa nään että sun nykyinen suhde on lopussa. Noin pitkään ihastuminen kertoo kyllä jo sen että nykyiseen mieheen tunteet on kylmenneet ajat sitten eikä niitä saada millään terapialla takaisin. Hope i`m wrong.

Tärkein pointti tässä on se et että eroaa ensiksi ennen ku sekoilee mitään. Toiset tekee itsemurhia tai jopa tappaa naisen jos jää siitä kiinni (Suomessa monta keissiä vuosittain). Toiset masentuu vuosiksi ja pahimmassa tapauksessa ei pysty solmimaan uutta suhdetta enää koskaan luottamus ongelmien takia.

Kuvittele että sillä on tosi pieni pippeli.

Mieti lapsiasi, tuskin suhde työkaveriisi onnistuu,ainakaan syvemmällä tasolla,no jokainen tehköön itse päätöksensä ja eläköön sen kanssa.

Mulla on sama tilanne, mutta kolmen ihastuksen putki. Matti, Jarkko ja Mikko. Mula on mennyt vuosia mennyt näitä aivan samoja asioita pohtiessa. Tunteista on todella vaikea päästä eroon vaikka ihastuksen kohde olisikin etäinen tai torjuisikin täydellisesti arkitasolla. Kotiäitivuosina olin paljon yksin kun mies kävi töissä ja silloin tällaista ei luonnollisesti ollut. Mutta heti kun pääsin takaisin "tavalliseen maailmaan" tuli ajatuksia että "Voi, kumpa saisin huomiota. Olisinko vielä kelpaava kenellekään?"

Olen sekä nauttinut ihastumisen tunteesta että hävennyt sitä. Mitään fyysistä ei ole koskaan tapahtunut, koska olen minusta se on tietoinen päätös ettei ryhdy toimimaan vaikka vastakaikua tulisikin. Se on *tietoinen* ja *päätös*. Kokeile saisitko tehtyä itse samanlaisen? Oletko tehnyt sellaista?

Kanna vastuusi lapsiperheestä ja miehestä koska olet ne valinnut. Teit aikanasi valinnan joka ei enään salli syrjähyppyjä ja perheen rikkomista. Jos mielesi tekee hyppiä kukasta kukkaan niin se valinta olisi pitänyt tehdä ennen lapsia. Nyt vain rikkoisit kaiken. Itse tiedän että en kykene lapsiperhe elämään koska olen huomannut että yhdenkään naisen kanssa ei pysty yrittämisestä huolimatta elämään puoltavuotta kauempaa. Yleensä siksi koska naisilla on aina tarve hallita parisuhde elämää eikä niin että se olisi tasa arvoinen. Siksi mun valinta on sinkkuelämä. Jos ihastun annan mennä täysillä. Kun ihastus loppuu ei silloin särje lapsien elämää jotka vaativat niin isän kun äidinkin eikä niin kuten useampi nainen ajattelee että vain pelkkä nainen riittää. Naiset ovat aina niitä jotka ympäriinsä ihastuessaan rikkovat suurimman osan avioliitoista ja erojen alullepanijat ovat järjestään naiset. Tällaiseen tilasto kärkeen sinäkinkö haluat vaan sentakia kun kiima haarovälissä kutkuttaa ja ensihuuma on kadonnut?

Aloittajalle: Sinunlaisia sairaan itsekeskeisiä sekoiliuahuoria on liiankin paljon näinä päivinä.
Tämän seurauksena lapsistamme tulee häiriintyneempiä vuosi vuodelta. Heillä ei ole tasapainoista ja turvallista lapsuutta. Käy psykiatrilla ja hoida arvomaailmasi, moraalisi ja yleensäkin aivosi kuntoon.

Ymmärrän hyvin ap:n kirjoitusta, se on aika tavanomainen tänä päivänä ja ollut aikaisemminkin.
Kerron omasta elämästäni ja omien kokemusten pohjalta ja sanoisin, että tee kaikkesi pitääksesi perheesi kasassa.
Itsellä tuli avioero miehen halusta ja olisin halunnut pitää perheen kasassa ja tässä monen vuoden jälkeen olen edelleen sinkku eikä tunnu löytyvän sellaista kivaa ja mukavaa kenen kanssa oikeasti elää uusioperhe-elämää.
Jos olet löytänyt kultakimpaleen, niin pidä siitä kiinni, ne muut miehet ei ole oikeesti yhtään sen parempia, se on vain harhaa kun olet elänyt pitkään saman miehen kanssa ja elätte sitä arkea.
Se palava rakkaus löytyy teidän kahden välille kun lapsirumba helpottaa ja jaksatte pitää toisistanne huolta ja käydä kahdestaan jossain.

Olen itsekin sortunut tuohon harhaan tutustuessani johonkin mieheen, että tässä on nyt jotain erilaista ja maagista mutta trust me, kaikissa on jotain puutteita, vikoja, kukaan ei ole täydellinen, ei naiset eikä miehet.
Jos arki toimii ja kaikki perusasiat hyvin niin pura se sun levottomuus toisaalle, lähde vaikka kiipeämään vuorille että saat adrealiini siitä mutta unohda se ihastus.

Mieti, millaiseen valoon joudut muitten työkavereittesi silmissä, jos nyt varattuna pienten lasten äitinä ryhdyt tekemään jotain peliliikkeitä. Mikäli työpaikallasi ollaan tietoisia perheestäsi, sinä ja uusi ihastuksesi joudutte varmasti kaikenlaisten juorujen ja moraalisen tuomitsemisen kohteeksi. Kiva käydä töissä sen jälkeen.

Kannattaisi varmaan vältellä ihastuksen kohdetta, jos se työtehtävien puolesta on mahdollista. Jos joudutte kuitenkin tekemään tiiviisti töitä yhdessä, pidä keskustelut ystävällisinä mutta tiukasti työasioihin liittyvinä.

Hommaa elämääsi muuta ajateltavaa, esim. yritä viettää enemmän aikaa oman ukkosi, tyttökavereittesi tai harrastusten parissa. Kyllä se siitä.

Ihastuksellesi jo tänään. Melaa mekkoon vaan!

Voin kerta oman sisareni tarinan, hän on n. 10 vuotta vanhempi sinua. Eli hän oli naimisissa, oli ollut jo yli 10 vuotta, ja 2 yhteistä lasta sekä talo. Hän ihastui työkaveriinsa ja aloitti suhteen tämän kanssa. Avioliitto tietenkin kärsi tästä, heillä oli jo ennen suhdetta ollut esim. rahavaikeuksia, mikä nyt ei ole kovin harvinaista. Joka tapauksessa, sisareni päätti erota miehestä ja muutti ihastuksensa kanssa yhteen. Kun olivat jonkin aikaa yhdessä asuneet, siskoni huomasi, että se elämä ei ollutkaan niin kivaa, mitä olisi etukäteen ajatellut. Hän oli ajatellut, että alkaa matkustelemaan enemmän ja alkaa rakentamaan uutta elämää tämän miehen kanssa. Pari vuotta olivat yhdessä ja nyt erosivat. Sisko muutti oman asuntoon ja haikailee myt ex-miehen perään, mutta exä on omalla tahollaan naimisissa ja asuu uuden kumppanin kanssa samassa talossa, johon aikoinaan tuo alkuperäinen aviopari muutti. Siskon toinen lapsi syö masennuslääkkeitä ja pyristelee koulussa joten kuten. Toinen on vanhempi ja muutti toiselle puolelle Suomea, mutta sen takia hänellä hyvin meneekin. En tiedä, jälkikäteen on aina hyvä katua ja miettiä tekemisiään. Ei olisi sisko lähtenyt pois, jos olisi tulevaisuuteen nähnyt....

elämä kriisityi aina noin 7-10vuoden välein oli elämän tilanne mikä hyvänsä matkan taite kohdassa tulee risteys vaihdanko polkua vai suoraa samaa tai kiertää ympyrää eksyessään huomiseen vailla päämäärää. matkan tekee vaikeaksi kun tise pitäisi löytää uusi sisältö elämään kumminkaan vielä toisia loukkaamatta.

Ei kannata,hetken ihastukseen repsahtaa,nuorena ihminen ihastuu tuhat kertaa elämässään,muistan itsekin ihastuneeni, mutta järki käteen ja miettiä miksi,ihastuin ,rakastuin mieheeni, jopa hyväksyi lasten isäksi ..olin naimisissa itse,uskollisesti 50 v...kunnes "kuolema eroitti"..kaipaan häntä!

Itse katsoisin tämän kortin. Muuten jää vaivaamaan, ja voi kaataa liittonne.
Ei ehkä ensimmäiseksi kannata pyllistää. Mut muuten kokeilla, miltä tuntuu?
Se tuo voimaa jaksaa sitten liitossakin paremmin. Tai sitten huomaa ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää.

Tottakai monet tulevat tuomitsemaan tekosi, mutta et elä heidän elämäänsä.

Ei vissiin tuo parisuhde ja lapset nykypäivänä enää merkkaa ihmisille mitään. Minuakin kyttäilee kaupassa yksi suht nuori nainen jonka tiedän olevan perheenäiti. Alkaa ottamaan päästä, kun ajattelen että jos olisin sen mies ja tietäisin miten muut miehet kiinnostaa, niin eipä olis pahemmin asiassa juhlimista.

Jätä se persujuoppo ja ota joku mamu. Siellä on valinnanvaraa nyt.

oletko Jumalan edessä luvannut rakastaa puolisoasi? Rakkaus ei ole tunne vaan tahtotila, käytännön tekoja. Siispä nyt käytännössä osoita rakkautta miestäsi kohtaan, eläkä haudo haureellisia mielikuvia joista seuraa huoruus. Olethan luvannut uskollisuutta? Ota oppia raamatusta, joka on annettu avioliiton ohjekirjaksi. Tosin nykyään häät on vain romanttinen seremonia ja raamattu pölyttyy koristeena kirjahyllyssä. Liitto, mitä se sana tarkoittaa? Mietippä syvällisesti. Mieti myös sitä että mikä vahinko koituu siitä että haudot sydämessäsi huoruutta. Vastaat Jumalan edessä kerran synneistäsi. Niin ja se Raamatun neuvo löytyy kun luet Joosefista. Mitä hän teki Potifarin talossa kun tämän vaimo himoitsi häntä? Joosef pakeni kiusausta käytännössä. Eli pakene tilanteista ja lopeta itsesi puunaaminen ja tyrkyttäminen. Jäitä hattuun ja housuihin nainen.

Taas tällanen viikonloppu Brovo Peräsuolisaitill sitte. Deittimainosten välissä myymässä Eliittikumppaneita??

olin menossa treffit osioon - muutin mieleni

Ymmärrän aloittajaa. Se nyt on vain niin, että jotkut ihastuvat ja mielessään rakastuvat. Älä kuitenkaan anna sen ihastumisen johtaa tekoihin, vaikka olisi edellytyksetkin. Ihmisen sydämestä lähtevät nämä ajatukset ja jos niille antaa vallan ne johtavat tekoihin ja tuottavat "kuoleman".
Ymmärrän sinua. mutta varo antautumasta tekoihin.

ai että ei mene ohi. haista vittu.

Avioliitto. Tuo tunteiden myllerrysten vuoristorata, jolta odotetaan sekä tasaista ja turvallista yhteiseloa, että jännityksen täyteistä tunne-elämää sytyttävää arkea.

Joka parisuhteessa ja avioliitossa ajan kuluessa puolisosta tulee ne puolet tutuksi ja turvallisiksi joihin joskus ihastuit/rakastuit. Enää ei ole perhosia vatsassa.. Jokaisessa suhteessa käydään aina ne vaiheet läpi, joissa pitää oppia uudelleen näkemään ne asiat, mikä takia on puolisonsa/kumppaninsa kanssa yhdessä. Kannattaa tarkkaan miettiä, mitkä olivat niitä asioita joiden takia alunperin ihastuit nykyiseen kumppaniisi. Nykyään parisuhde sekä avioliitto ovat kevyt-kenkäisten ihmisten "oikeuksia" joita voidaan lopettaa ja aloittaa kun vähänkin siltä tuntuu. Miksi välittää muiden mielipiteistä kun itsestäni tuntuu näin... No tietysti sen takia, että parisuhde on kahden ihmisen päätös yrittää yhdessä tätä elämän taipaletta.

Epäreiluinta mitä parisuhteessa ja avioliitossa voi tehdä on toisen pimentoon jättäminen. Et anna toiselle mahdollisuutta nähdä, mitä hän voisi tehdä, että kipinä syttyisi uudestaan. Annetaan vuosikausia toisen luulla, että kaikki on hyvin ja yhteistä eloa on tiedossa jatkossakin vaikka välillä tuntuukin vähän valjulta. Miksi ei voisi itse tehdä aloitetta ja sanoa mikä kiikastaa.. Yleensä sitä voi toinen osapuoli olla hyvinkin halukas yrittämään kovemmin suhteen pelastamiseksi.

Ihmiset ajan kuluessa unohtavat, "Miten tähän ollaan tultu". Uusi ihastus tuntuu mahanpohjassa asti, samalla kun unohdetaan että todellisia ja pysyviä kumppaneita ei ole joka nurkan takana. Muistatko miksi lähdit nykyisen kumppanisi kanssa parisuhteeseen? Muistatko mihin hänessä ihastuit? Muistatko, että hän on vieläkin pohjimmiltaan sama ihminen? Muistatko miten paljon enemmän jaettavaa teillä on nykyään? Muistatko miten ennen puhuitte kaikesta, mutta jostain syystä olette sen unohtaneet? Muistatteko miten ennen järjestitte aikaa toisillenne koska halusitte ja nyt olette senkin jotenkin "unohtaneet". Suhteessa on helppo jäädä laakereilleen lepäämään, se on tehokas tapa tappaa tervekin suhde. Rakkaus vaatii työtä, ilman vaivannäköä suhteen eteen, ei voi olla rakkautta.

Jos sinulla on kunnollinen mies ja ihanat lapset, niin arvosta niitä. Arvosta nykyistä elämääsi, koska sen olette yhdessä rakentaneet. Ne sinulla ON. Ne ovat totta! Tunteet muuttuvat ja haihtuvat. On ihanaa, kun ihminen tuntee, mutta elämä ei ole samanlaista sen jälkeen, kun olet hajottanut perheesi.

Soon vähä kuin paskahätä se menöö ohitte kun käy tarpeillansa, siispä mars mars pöntölle niin eiköhän helepota ja rupiaa taas veri kirtähän päähän asti samalla ajatukset selekiää..

Mieti kuuntele sydäntäsi, kukaan ei elä sinun elämääsi. Millainen suhde mieheesi on, oletko onnellinen. Ne ovat vaikeita valintoja vain yksin sinä tiedät mitä elämältäsi haluat. Kuitenkin aito rakkaus voittaa kaiken. Ihastuksia haaveita ja unelmia voi olla, ei muuten elämästä selviä. Kaikkea ihanaa sinulle teitpä millaisen päätöksen tahansa.

Hei ystäväiseni. Arki asuu meissä ja sen velvoitus. Ihastuksesi on kuinpäiväuni. Hyväksy ja varjele unena, mutta rajaudu siihen. Ajattele elämän rikkautena, että voit ihastella ja nauttia siten. Ajattele mikä onni ja turva silti on parisuhteesssa ja omasssa perheessä. Itse toimin ja varjelin uutta suhdetta, mutta ei onni kantanut.
7 vuoden eroriita ja kateus ja taakat uudelle suhteelle. Nöyrtyä on tarvinnut vaikka minäkin huolella vuoden mietin samalla tavoin ennen kuin ilmaisin ihastukseni. Rakkaus voi myös tuhota voimallaan niin paljon.

Sun täytyisi varmaan ottaa härkää sarvista ja tehdä seuraavasti. Pyydät kaverin drinkille tai nakkarille ja kerrot hänen olevan ihastuttava henkilö. Näet, kuinka hän reagoi. Tai kerrot miehellesi olevan hieman ihastunut työpaikan tyyppiin. Näet taasen, kuinka hän reakoi. Se selkeyttää tilannetta. Ei miehesi voi olla vihainen, vaan tosi harmistunut, jos hän rakastaa sinua.

Yritin poimia tuosta aloituksesta faktoja. Nainen yli 30, ja kaksi pientä lasta. Mies 30 ja lapseton. Antaisin suhteelle 1% mahdollisuuden. Vielä tuossa iässä miehet haaveilevat omasta perheestä, ei toisen lapsien kasvattamisesta. Suhde voisi parhaillaan kestää 4-5 vuotta, kunnes mies rupeaisi ajattelemaan että hukkaa aikaansa tämän naisen kanssa.
Itse olen mies ja yritän ajatella kuten olisin ajatellut tuossa iässä. Mutta varmaan yksi sadasta miehestä toimisi tilanteessa toisin. Pienet mahdollisuudet siis lienee.

Ihastumisen taustalla ei ole välttämättä ongelma kotona, sitä voi käyttää lähinnä itselleen selittelyyn, ja niin ihmiset useasti tekevätkin. Se on kuitenkin vain pakokeino itse asiasta, kun voi todeta että ihastuin koska joku muu sen teki. Silloin ei tarvitse edes ajatella miksi on ihastunut johonkuhun, vaan oman analyysin voi sivuuttaa, ja keskittyä ihastumisen positiiviseen tunteeseen.

Enpä tiedä, osaanko mä antaa mitään vinkkejä, tämmöset jutut kun ei oo mun vahvaa alaa ensinkään. Mutta sen haluaisin kertoa, että toissa syksynä mut sai kans aikuiskoulussa valtaansa ennenkokemattoman voimakas ihastuksen tunne, joka kohdistui itseäni seitsemän vuotta nuorempaan naiseen. Ihan tuosta vain eräänä syysyönä hän alkoi pyöriä mielessäni enkä mä saanut häntä lähtemään sieltä millään. Luulin tunnetta vain ohimeneväksi, mutta kaukana siitä; loppuvuoden 2014 aikana se ilmeni pahimmillaan jopa konkreettisina pistoksina rinnassa.

Lopulta en nähnyt mitään muuta ulospääsyä kuin tunnustaa tunteeni hänelle kirjeitse. Tyttö ei varsinaisesti mitenkään ilahtunut sellaisesta huomionosoituksesta, mutta meidän onnistui kuitenkin sen myötä keskustella asia halki. Tämän jälkeen "tunnesirkukseni" oli sitten lopullisesti ohi. Ehkä koettelemus oli turhan kova, mutta katsoisin kuitenkin kasvaneeni henkisesti tuntuvasti sen ansiosta.

Mainittakoon, että isoäitini oli isoisääni seitsemän vuotta nuorempi, kuin myös tätini oli miestään.

me ihastukses kanssa yhteen niin kyllä se viimestään 15 vuodessa helpottaa

Käy kokeilemassa, sillä se selviää. No, alahan ottaa se kännykkä käteen ja tekstaa radevouz. Siinä se. Selviää kyllä, haluatteko jatkaa. No, hopi , hopi.

MENE JOJOON JA LHÄNN NAR NIIN LÄHTEE KUN KUPPA TÖÖLÖSTÄ...DOOTTI

On helppo ihastua, kun omasta puolisosta tulee arkinen ja itsestäänselvyys. Arki tulee ennen pitkää vastaan myös uudessa suhteessa. Tunnen pari "höyrähtänyttä" naista, jotka lähtivät ihastuksen matkaan, melko nopeasti nuo suhteet päättyivät. Molemmilla oli vieläpä kiltti ja kunnollinen mies, ainakin näin ulkopuolisen silmin. Ihastuksesta ei kuitenkaan tiedä millainen hänestä paljastuu kotioloissa.

Mieti kaksi kertaa tilannettasi. Onko sen väärti että tuhoat niin monen ihmisen elämän saadaksesi ihastuksesi. Kysy ihastuksen kohteelta,mitä hän tuntee sinua kohtaan ja onko hän ihastunut sinuun? Selvitä asiat aikanaan,ennen kuin tilanne karkaa käsistä.

Olen 30v ja kaksi lasta, oma mies tuntuu niin tylsältä ja olen puoli vuotta ollut ihastunut toiseen, en ole uskaltanut kertoa tunteista, mutta elämä 0n liian lyhyt, anna mennä jos siltä tuntuu. Itse en halua viettää elämää huonossa suhteessa, odottelen vain vielä "oikeaa hetkeä"!

Olen itsekin ihastunut työkaveriini. Kun tehdään töitä tiiviisti yhdessä näitä tapahtuu.
Työkaverini on avoliitossa, emmekä ole puhuneet tunteistani. Meillä on iso ikäero.
En usko että hän eroaisi takiani. Nautin huomiosta ja tunteistani silti.
Aivan toinen asia on sitten alkaa elämääsä muuttamaan toisen takia.

Eli ennenkuin alat tunnustamaan puolisollesi niin mieti tarkkaan haluatko siksi suhteesi purkaa. Vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan niin silti suhteesi muuttuu.

Tämä ihastus voi piristää elämääsi ja pitää liittoasi yllä.
Keskity kotonasi puolisoosi ja lapsiin.
Voimia ja anna ajan kulua, kaikki selkeytyy kyllä.

Ilman lapsia sen kun vaihtaa vaikka joka viikko miestä/naista.Taas yksi hurokki on ihastunut toiseen ja on lapset miehensä kanssa. Kun eroat tästä ja menet ihastuksesi kanssa yhteen,pidä huoli ettei kukaan käytä lapsia hyväkseen(näitä sokeita naisia on usein lehtien palstoilla,ei näe,kun on ihastus vaan mielessä)Lapsen etu edelle.

Ei kun pöksyt pois ja panemaan ?

Olen vähän eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa......olet selvästi ihastunut tähän työkaveriin eikä kotona kaikki ole kohdallaan....kuitenkin aina (korostan AINA) viisaat neuvojat käskevät seuraamaan sydämen ääntä....ja sitten sanovat että pysy kotona,,,lapsien etu aina ensin....eikö lapsien etu vaadi että ensin kotona parisuhde toimii?? jos ei toimi, niin parempi erota ja joko etsiä suhde joka toimii tai elää esim. lasten kanssa isästä erillään. Tietysti sopien tapaamiset biologisen isän kanssa ettei lapset jää ilman biologista isää....Jos tunteet ovat työkaverin puolella yhtä vahvat kuin sinulla niin kaikkien osapuolien parasta ajatellen on parempi että eroatte sovussa ja aloitat alusta.....kaikki loppupelissä hyötyy asiasta...nykyisellä miehelläsi on mahdollisuus uuteen suhteeseen, sinulla samoin ja kaikki voivat paremmin henkisesti. Nyky tilanteessa lapset varmasti vaistoavat ettei kaikki ole kuitenkaan hyvin.
Voimia kuitenkin tarvitsette kumpikin, sinä ja miehesi, jatkossa

Mä suosittelisin, että opettelet vaan elämään ton ihastuksen kanssa tekemättä sille asialle mitään. Suosittelen myös välttämään tilanteita, joissa asia saattaisi edetä (kuten pikkujoulut). Uskon, että jos parisuhteessanne ei periaatteessa ole mitään vialla, kannattaa vaan keskittyä siihen mitä sulla jo on. Pikkulapsiaika on kaikilla enemmän tai vähemmän kuoppaista ja se on sitä aikaa, jolloin on hirveän suuri kiusaus erota lähes tyhjän takia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että uusi rakkaus ei todennäköisesti olisi sen kummempaa pitkällä aikavälillä kuin tämäkään arki. Lisäksi siinä olisi haasteena monimutkaisemmat lasten hoitokuviot. Salasuhde taas voi olla raskasta omalletunnolle ja lopulta etäännyttää parisuhteessakin. Parisuhteelle voi tehdä ihmeitä kahdenkeskinen aika silloin tällöin noin esimerkiksi.

Luuserit laittaa oman edun lastensa edelle.

Kuvitellaan nyt, että olet päätynyt eroon miehestäsi. Harrastatte seksiä ja huomaat, että se ei ole sen kummenpaa kuin entisen miehesi kanssa ja aktin aikana ajattelet lapsiasi ja miestäsi joita petit ja he itkevät petoksesi johdosta. Miten luulet seksin olevan hyvää, kun et pääse irti ajatuksistasi mitä olet lapsillesi tehnyt.
Tämä uusi "rakastaja" ei rakasta lapsiasi kuten sinä heitä rakastat ominasi.
Älä missään tapauksessa kuvittele hankkivasi parempaa elämää petoksella ja aviorikoksella.

Et ole yksin. Se kuuluu tähän ikään!

Kyllä ne lapset ja ukko pärjää, vaikka lähtisitkin uuden matkaan. Ihminen on oikeasti moniavioinen. Ei siinä kukaan kärsi, ja jos kärsiikin niin oppiipahan kestämään kolhuja, joita elämässä tulee väistämättä. Ei se elämä ole oikeastaan kovin vakavaa, ei siis kannata miettiä miten yhteiskunnan "normit" kehottavat toimimaan. Elämänmittainen parisuhde on historiaa. Voithan tehdä uuden "ihastuksen" kanssa lapsia (jos onni suosii) ja samalla pitää silmät&korvat auki, vielä uudemman ihastuksen toivossa!
Ja kyllä varmaan entiselle miehellesikin maistuisi tuoreempi suhde!
Näin se menee..
Kyllä elämä kantaa! Kaikkea hyvää!

Olen täysin samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa. Ihastuksia tulee aina silloin tällöin, mutta tee päätös: ajattele elämääsi kahdenkymmenen vuoden päästä. Näetkö itsesi aviomiehesi kanssa vai jonkun muun? Tein kolmekymppisenä päätöksen että olen oman miehen kanssa enkä ihastuksista huolimatta ole mennyt liian pitkälle. Ihastuminen on vaan niin ihana tunne, mutta se ei varmasti arjessa kestä loputtomiin. Ihastus on ihastus, vaaleanpunaiset silmälasit päässä.

Ole järkevä. Istu alas ja mieti mitä menetät ja rikot, jos annat tunteillesi valtaa.
Älä ole itsekäs. Ajattele ja vertaa omaa liittoasi muihin (rehellisesti) . Jos muutettavaa
paranna ja muuta sitä. Älä vaihda miestä ja tee uusia virheitä ja riko lastesi kotia.
Uskottomuus on hirveää. Kestäisitkö antaisitko anteeksi, jos miehesi tekisi sinulle sen..
Olen nähnyt miten lapset kärsii kun vanhemmat eroaa. Eikä ero ole helppo juttu lasten jälkeen aikuisillekaan. Kauheaa tunne myrskyä vuosia. Ja uusperhe se vasta haasteellinen onkin kaikille osapuolille. Saippuasarjat eivät kerro mitään tosi elämän tuskasta mihin ihmiset joutuu syrjähyppyjen jälkeen.
Ethän anna tunteitesi viedä . Älä ajaudu tilaisuuteen..

Ei ainakaan olla täällä palstalla kyselemässä.

Miksi edes menit naimisiin ja hankit lapsia?

Jätä se sika !

Homma pahenee, ennenkuin paranee pysyvästi.

https://youtu.be/0w1oXGKW1rI?list=PL5Pybh7ZA6Sfa3l5odoWiZAW6qUp1_ozW

Ei muuta ku hakeudut juttusille ja tutustut kaveri mielessä...Sitte näät onko hän sitä mitä oot aatellu...Kannattaisko perhe rikkoa. Mielestäni ei ilman todellista syytä (alkoholi, väkivalta tms.)

Hei mummu kirjoittaa. Unohda koko juttu. Perhettä ei kannata rikkoa tuollaisen takia. Sä näet vain ulkokuoren, et tunne oikeasti tota ihmistä. Avioliitto jos on hyvää, tai tylsää, itsetunto-ongelma selvitä. Tee jotain sellaista hyvää itselle josta tulee hyvää oloa, ei pelaamalla ihmisillä. Siitä ei seuraa kuin huonoa. Kunnioita muita, ja itseäsi äitinä.

Ehdottaisin että menisit ihastuksesi kanssa sänkyyn sopivassa välissä. Onko ne firman pikkujoulut tai vastaava tapahtuma sillä ei ole väliä.... Uskoisin että pahin kiimasi menee ohi kun olet kerran päässyt sitä miestä kokeilemaan kunnolla. Sehän voi olla täysi pettymys ja sitten voit unohtaa koko miehen. Tällä tavalla pääset "kokemaan" sen toisen miehen rikkomatta omaa suhdetta.

Jos kuitenkin käy että tämä työpaikan mies on niin ihana että et voi olla ilman häntä, ehdottaisinkin tässä tapauksessa hankkiutumaan paksuksi tälle. Näin sidot ihastuksesi itseesi luontevasti. Luultavasti myös vanha ukkosi tajuaa lähteä kun huomaa että oletkin paksuna toiselle.

Tämän kaltaisten tilainteiden välttämiseksi lapset kannataisi hankkia noin 35v niin olisi ne menot ja ihastukset nähty ja ei haikaltaisi niitä menojuttuja ja olisi sen verran ikää että rauhoututaan ja nautitaan sitä mitä on eikä siitä mitä ei ole niin helpottaa.

Tuo tyttö sai ohjeita laidasta laitaan ja tietää nyt et routa porsaan kotia ajaa!Älä taivu tuollaseen elämään.Kadut varmasti!Jos silti on pakko jättää perhe tee se asiallisesti!Ihastuksethan on aivan luonnollista elämää niitä tulee ja menee,mutta rakkaus on perheesi!

No voit kuvitella sen miehen parikymppisen tyttökaverin kanssa ja myös paskalla se käy.

Ihastus tuo harmaaseen arkeen tunteiden leiskuntaa. Se on unelmointia ja haaveilua. Ihastumisia tulee ja menee, minkäpä ihminen tunteilleen mahtaa. Erota kuitenkin tunteet todellisuudesta. Pää kylmänä vain, kyllä muutamassa vuodessa haalistuu kiihkeinkin haaverakkaus <3

Ja loppuun voisin todeta, että oon satavarma ettäseksi ei ole tyydyttävää apn parisuhteessa. Myönsi tai ei.

Tee niin kuin Kustu teki. Lähetti saunakutsun ja siinä ohessa selvityspyynnön varallisuudestani. Hmm. Joten tässä näitä lättyjä nyt yhdessä syödään

ihastumisia tulee. kannattaisiko yrittää vältellä tätä työkaveria jos se työpaikalla on mahdollista. elä ruoki ihastumista millään tavalla.

koita keskittyä aviomieheesi ja muistele mihin hänessä alun perin rakastuit? tehkää jotain kivaa yhdessä. rakkaus ja kumppanuus voittaa pikku ihastukset

mikäs siinä omassa avioliitossa on huonosti? mitä kaipaat? miten sitä vois parantaa ettei tarttis lähtee pettämään. ihastumisesta pettämiseen on tosi lyhyt matka jos ihastumista lähtee ruokkimaan.

Kyllähän se tosiasia on niin, että me niinsanotut nykyajan miehet olemme sen verran tolvanoita, että emme saa naisia pysymään tunneperäisesti sitoutuneina itseemme. Fiksut miehet kiinnostavat enemmän kuin juuri tuollaiset öykkärit, joita tälläkin palstalla messuaa.

.. käännä pakka ympäri, ja mieti jos miehesi ihastuisi johonkin toiseen naiseen?
Sinun lastesi isä!
Mitä toivoisit hänen tekevän?
Älä pilaa monen ihmisen elämää, vaikuttaa vielä lastesi lastenkin elämään.
Vaihda työpaikkaa ellei muu auta ..

Sinun miehesi on sinulle se oikea. Ei ole yhtä ainoata "oikeaa" , mutta silloin kun olet valinnut sen yhden se onoikea sinulle.
Ajatusmaailma, että onko tämä se oikea ja ainut on typerä, monikin on oikea, mutta kun on tehnyt valinnan on se valittu oikea. Jos mies kuitenkin on väkivaltainen "paskahousu" silloin ei ole tarpeen vaarantaa henkeään kuvitellun rakkauden tähden.
Rakkaus ei ole pelkkiä sanoja, vaan ensisijaisesti tekoja.
Aviorikos ja pettäminen ei ole koskaan rakkautta, ymmärrä se.
Huolehdi miehestäsi ja lapsistasi vaikka olisi mitä "tunteita" ja haaveita toista kohtaan.

Naurattaa vaan tuollainen ytty toiseen mieheen,vaikka luulisi pahemman "kutinan"poistavan oman ukon kanssa punkatessa.Lapset hankittu,niin mielestäni muut ukot 20 vuodeksi jäihin.Projekti lapset hoidettava alkuperäisen ukon kanssa suunnitellusti.Näin on parempi riski saada tasapainoisia lapsista.

Menin vanhempainvapaalta töihin ja organisaatiomme toisesta pisteestä oli tullut ihana mies. Ihastuimme lapsenomaisesti. Juttelimme ujosti ruokiksella, mutta tunteista emme toki puhuneet mitään. Työkaverit tekivät pilaa, kun ihastumisemme paistoi laajalle. Levy Minttu ja Ville oli silloin hitti, siitä saimmekin lempinimet.

Olimme perheellisiä, vastuullisia sellaisia, ei lähdetty nurkkiin eikä järjestelty salatreffejä. En tiedä hänen ihastumisensa kestosta, mutta minun kesti pari vuotta. Kerroin myös miehelleni toki sitten vasta loppusuoralla, kun tiesin, että tästä selviää. Hän ymmärsi ja koska tunsi miehen hyvin, tajusi, että on aika vetoava tyyppi, hienon ja rehdin luonteen omaava. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta käytökselleen voi.

En sitä raastavaksi sanoisi, mutta tietenkin meistä olisi vapaina ihmisinä pari tullut - jokisikin aikaa tai koko elämäksi. Hyvä kun on arvoituksia.

Tiedän tilanteen, kokemusta on.

Lyhyesti: ihastumisesta pääsee eroon kun ei ruoki sitä. Vastuullinen aikuinen kantaa vastuunsa lapsista, puolisostaan, perheestä, eikä lähde ihastusten vietäväksi. Minä lähdin ja kärsimme siitä kriisimme. Onneksi kaikki päättyi hyvin, olemme edelleen yhdessä, perhe kasassa ja rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ennen.

Rakkaus ei ole automaattinen asia eikä arjessa aina muistu mieleen. Rakkaus vaatii tekoja, vihkikaavassa kysytään "Tahdotko sinä..." - siinä on viisauden sana: rakkaus vaatii tahtomista, tekoja, työtä. Sen sijaan että ruokit ihastusta, siirrä tuo energia omaan puolisoosi. "Tahdo" olla yhdessä, "Tahdo" pitää hänestä, "Tahdo" rakastaa ja saada rakkautta, "Tahdo" tehdä asioita; ajan mittaan huomaat että se kantaa eteenpäin ja ehkä rakastutte vielä uudelleen, intohimoisemmin kuin koskaan. Ihastuksia tulee ja menee. Rakkaus ja puoliso pysyy mutta vaatii työtä. Oikeasti.

Hymyilee kuin rahamies vanhan Ruplan ja pari kopeikkaa nähdessään.

ethän sää eka pösilö oo kuka tekee muksut ja sit alkaa ettii oikeeta miestä noi kel on muutaman vuoden ikäsii lapsii on nii salettii kauraa 99%tajuu sit vasta haluavansa tosi miestä eikä lasten tekoon marjanpoimijaa on meinaa riittävästi kokemusta ja lisää tulee

Itse olen 32v miehenalku. tällä hetkellä elämäni parhaassa suhteessa ja jos itselleni tai avokilleni kävisi näin jossain vaiheessa, ollaan sovittu että asiasta puhutaan. Ainoastaan kahdestaan tuollaisen tilanteen pystyy mielestäni vielä pelastamaan. Miehen pitää pystyä rakastuttamaan vaimo uudelleen :) ei tällasia ongelmia olisi jos seksielämä suhteessa olisi todella kunnossa ja hellyyttä ja rakkautta molemmilta osapuolilta tarpeeksi ;)

Pyydä ihastustasi kahville tai elokuviin. Ihan kaverina. Kyllä sitten näet mitä hän tuntee sinua kohtaan. Asia ei parane vatvomalla ja miettimällä. Joko teet jotain tai unohdat koko miehen.

Mitäs lupasit naimisiin mennessäs. Luulis olevan sen verran aikuinen jo tuossa iässä. Ihminen johon on ihastuttu ja rakastuttu ja jopa lapsia saatu aikaan yhdessä, ei yhtäkkiä olekkaan se kaikkein rakkain, vaan joku työpaikan ripsisilmä. Jos noin löysissä kantimissa on ihmissuhteet tänäpäivänä, niin ei voi mitään.
Toisaalta kun nykyään joka paikassa toitotetaan sitä itsellisyyttä, itsenäisyyttä ym.ym. Toisinsanoen itsekkyyttä. Toiselle ihmiselle ei anneta mitään arvoa, vaikka asuisi samassa huushollissa. Semmonen aivopesu voi hyvinkin vaikuttaa tähän kaiken suvaitsevaan pullamössöyhteiskuntaan ja sen ihmisiin.
Suomessa ovat asenteet vääristyneet, avioliitto on ajettu alas. Tv ohjelmat suorastaan tyrkyttää sitä asennetta, että pettäminen on ihan o.k. Kaikenmaailman pikkufirmojenkin juhlat pitää järjestää jossain laivoilla, ravintoloissa alkoholin liittyessä voimakkaasti kyseisiin tapahtumiin. Tuntuu välillä siltä että suhteellisuudentaju ja oikeat elämänarvot ovat suomalaisilta tosi hukassa. Ei ihme että Suomella menee huonosti. Tämä kansa ei tule enää nousemaan siitä suosta missä se nyt rypee.

Mnäkin tiedän tilanteen, kokemusta on. Vähän lainasin tekstiäsi "Kokemusta_on_42"

Lyhyesti: ihastumisesta pääsee, mutta rakastumisesta ei pääse eroon vaikka ei ruokkisi sitä. Vastuullinen aikuinen kantaa toki vastuunsa lapsista, puolisostaan, perheestä, eikä lähde ihastusten vietäväksi, mutta todellinen rakkaus ja intohimo saa ajatukset täysin sekaisin. Minäkin lähdin ja kärsimme siitä kriisimme. Kaikki päättyi eroon, mutta toisaalta hyvin. Huomasin eläneeni ihmisen kanssa, jota en ollut koskaan rakastanut. Perhe ei ole kasassa, mutta nyt aikuiset lapseni käyvät ja viettävät aikaa minun ja uuden vaimoni kanssa enemmän kuin äitinsä kanssa

Rakkaus ei ole automaattinen asia eikä arjessa aina muistu mieleen. Ei ole automaattinen, ei. Minulla kesti 45 vuotta ennen kuin ymmärsin mitä sana rakastaminen tarkoittaa.
Se vaatii juuri sitä, mistä kirjoitat, eli: "Rakkaus vaatii tekoja, vihkikaavassa kysytään "Tahdotko sinä..." - siinä on viisauden sana: rakkaus vaatii tahtomista, tekoja, työtä. Sen sijaan että ruokit ihastusta, siirrä tuo energia omaan puolisoosi. "Tahdo" olla yhdessä, "Tahdo" pitää hänestä, "Tahdo" rakastaa ja saada rakkautta, "Tahdo" tehdä asioita; ajan mittaan huomaat että se kantaa eteenpäin ja ehkä rakastutte vielä uudelleen, intohimoisemmin kuin koskaan. Ihastuksia tulee ja menee. Rakkaus ja puoliso pysyy mutta vaatii työtä. Oikeasti."

Kuitenkin rakastuminen johonkin ihmiseen on jotain ihan muuta. Rakkautta voi näytellä, mutta rakastaminen sanan varsinaisessa merkityksessä on käsittämätön tunne, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on intohimoa, toisen ajattelemista, lähes palvomista, antaa elämänsä hänen vuokseen, hhaluta lapsia hänen kanssaan enemmän kuin kenenkään muun, halua oikeasti viettää aikaa hänen kanssaa, tehdä oikestaan mitä vaan hänen vuoksensa. Ajatella häntä, niin kuin minä tässä ja nyt.
Ihastumisen johonkin ihmiseen on vain varjo tästä.

Ihastumisen tunne synty helposti siitä, että tuo toinen on aikaansaanut joko tahtomattaan, pelkkää normiystävällisyyttään tai tahallisesti (esim. narsistiset hurmaajat) toisessa aikaan tunteen, jossa toinen kokee olevansa jotain enemmän, osaavampi, kauniimpi, parempi jne.
Jos parisuhteessa olemme jääneet vaille tällaista huomiota, olemme sitä herkempiä hakemaan sitä muualta ja ihastumaan tuohon toiseen, joka on saanut aikaan näitä ihania tunteita.
Kyse on paljon oman pääsi sisällä tapahtuvasta ajattelusta ja toiveista, joita vahvistat ajatuksillasi.
Keskity nyt omaan parisuhteeseesi ja kerro kumppanillesi, mitä koet olevasti vailla ja miten hän voisi luoda tätä tunnetta sinussa, esim. kiittämällä, iloitsemalla, pienillä huomionosoituksilla jne. Tee myös hänelle samoin.

Olen itse vastaavan laisessa tilanteessa. 15kk sitten ymmärsin ihastuvani mieheen jonka kanssa tulen tekemään töitä jatkuvasti. Kun rakastumiseen tähtäävä kemiallinen prosessi käynnistyy, ei voi kuin sinnitellä mukana ja luottaa ajan hoitavan tilanteen. Nähdään harvoin, mutta muuten ollaan yhteydessä päivittäin. Nähdään lähinnä työreissuilla, katsotaan toisiamme syvälle silmiin, vietämme kaiken ajan yhdessä öitä lukuunottamatta ja siihen se jää. Mitään fyysistä ei ole. Hän on muutaman kerran yrittänyt ottaa puheeksi sen mitä meidän välillä on, mutta olen väistänyt tilanteen, en ole ollut valmis keskustelemaan. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa- lapsia kummallakin. Oma toiveeni on loppujen lopuksi saada hänestä pysyvä luotettava ystävä, kunhan aika kuluu ja tunteet sisälläni rauhoittuu. En halua rikkoa mitään, enkä satuttaa ketään, itsekkäästi uskon että minulla on oikeus luoda uusia kantavia ystävyyssuhteita. Ei toista ihmistä tarvitse saada omaksi, ystävyys voi olla parempi vaihtoehto kuin parisuhde.