vihne

vihne profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Rauhaa kaikille! Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys! Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :[email protected]. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
136 aloitusta · 3979 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Totuuden tähden on myös sanottava, että me odotamme saarnaajilta aivan liikaa. He ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin sillä erotuksella, että heillä on hengellinen virka. Voimme hetken peilata itseämme vasten. Miten rohkeita ja taitavia itse olemme ihmissuhteiden hoitamisessa?

Harvoin otetaan härkää sarvista ja nostetaan se kissa pöydälle. Varmaan on myös niin, että jotkut seurakuntalaiset ovat suorastaan pelottavia, jos Pyhä Henki ei anna auktoriteettia tilanteisiin.
Tässä kuoroasiassa pitäisi selvittää ensin se kumpi oli ensin kuoro vai kielto.

Jos kuoro oli ensin, niin herää kysymys, miksi alettiin kieltää? Taasen tullaan kysymykseen kumpi ajaa ihmisen seurakuntayhteydestä: Himo maailman kunnian perään ja kuinka paljon sitä on kuorotoiminnassa mahdollisuus saada. Vai se, että seurakunnassa ei ole tilaa kuorossa laulavalle.

Nimittäin se on pi,run taktiikkaa. Tehdään ihmisen olo hanlkalaksi ja sitten ilkutaa, kun se lähti pois. Eikä kukaan huolestu oikeasti kenenkään sielusta.
Ehdin kuulla päiväsaarnasta pienen pätkän. Siellä puhui meänkieltä ikäänkuin joiku vanhus. Mietin, että eihän wanhimmissa ole sellaisella äänellä puhuvaa vanhusta. En tiijjä kuka oli.

Yhden asian kerkesin kuulla. Siinä käskettiin sujuttaa itsensä yhteisen ymmärryksen alle. Tämä takaisi ristillisyyvvelle menestyksen ja siunauksen.

Jäin miettimään, vaikka vanhaa taustaa vasten se soin tuntuu niin hyvältä, mutta mikä mättää?
Kuka määrittelee sen ymmärryksen jonka alle pitää taipua? Eikö se ole vasta yhteinen ymmärrys, kun sitä erimielistä on yhdessä kuultu ja sitten tutkittu, mikä on oikein Jumalan edessä?

Minä en hyväksy voimajohtoja raamatun ja lutherin välille. Hän oli aiknaan ase Herran kädessä, mutta raamatun auktoriteetin alle kuuluva ihm inen.
Jeesus sanoi: Menkää kaikkeen maailmaan... Jos kaikki maailma on minun kotini, niin sitten on saarnattu oikein?
Minulla on sellainen olo, etteivät "uskovat" osaa kertakaikkiaan seurustella "ulkopuolisen" kanssa, kun on opetettu karttamaan. Ei ole yhteistä puheenaihetta, kun ei ole opittu sitä, että ihmiset ovat kaikki suurinpiirtein sammanlaisia vain kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Rohkaistu itse kutsumaan kylään, jos olisi joku joka voisi tämän taian murtaa.
Tämä asia ei varmaankaan ole niin yksinkertainen. Luonnostaan on sellaisia pareja, jotka eivät saa lasta luonnollisesti. Jollekkin tavallaan tulee liian kanssa. Mikä neuvoksi?

Lapseton on voinut saada kutsumuksen, johon ei lapsikatras sopisi, en ole varma, mutta ajattelen näin. Kun sitten aletaan tekemään kaikkia temppuja, niin herää kysymys miksi? Esimerkiksi adoptio olisi aron osoittamista orpoa kohtaan.

Jos taas lasten synnyttäminen on autuuden perustus, niin se on vaikea tie niinkuin muutkin ansaintatiet. Jos taas valitaan lapsettomuus, niin herää kysymys mitä se palvelee muuta kuin omaa lihaa. Suo siellä ja vetelä täällä.
Psalttari 127

1. Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.
2. Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa.
3. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto.
4. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset.
5. Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on.

Olisiko alkusyy tässä?
Olet oikeassa, jos pelottaa niin ei pidä testata. Se vaatii jonkinlaista vahvuutta, että uskaltaa kyseenalaistaa tavanomaisia asioita.
Hyvä huomio, kyllä tarkoitin Eli... En huomannut kirjoitusvirhettä.
Oman vääräuskoisuutensa voi testata, jos haluaa. Siinä täytyy altistua "ainoalleoikellejulistukselle". Ei pitäs mennä sellaisiin seuroihin ja kuunnelle tarkoin. Etukäteen kannattaa tehdä rukouksessa sopimus, että Pyhä Henki suojelee, jos paikassa julistetaan väärää oppia. Hän tekee sen mielellään. Toinen rukous, jos itse olen väärällä tiellä niin ilmoita se minulle.

Kun tällä tavalla avoimena kuuntelee, niin usein käy niin, että kuulee Jumalan sanaa, mutta inhimillisesti painotettuna jossain kohdin ja silloin ei tarvitse tehdä johtopäätöksiä.
Suomalaisuus on synnynnäistä. Luterilaisuus on synnynnäistä ja myös lestadiolaisuus.

Jonkin nimellisen seurakunnan hyvyyttä tai huonoutta ei mielestäni voida määritellä käännynnäisten määrällä. Meillä on kristikunnassa kahdenlaista ilmaa pelastumisen asiassa. Minä ajattelen niin, että Jumala voi pelastaa ihmisen kaikkien kristillisten yhteisöjen yhteydessä, missä kylvetään itävää sanaa. Uskoontulo ei välttämättä edellytä kirkkokunnan vaihtoa tai edes herätysliikkeeseen liittymistä tai jostain eroamista.

Eikö olisi somaa, jos meillä olisi näky siitä, että kaikki liikkeet kokoavat ihmisiä Jeesukselle. On mielestäni ongelmallista, jos pitää erota jostain toisesta saadakseen pääsyn johonkin sisään. Se on kuitenkin lainsäädännössämme, että kai ei voi kuulua kahteen kirkkoon yhtäaikaa.
Kuulkaamme leikillisesti syytettyä? Ruotsin ylämaalla on joukko poikia, jotka varttuvat aikuisiksi. He avioituvat, mutta sitä ennen ehkä yhdessä harjoittelivat tupakin polttoa ym kolttosia.

Sitten he sisäistävät sen totuuden, että esikoisuutta johdetaan heidän kyliltään. Tämä on imetty jo äidin maidossa, että jotain erityistä täällä on kaamoksen lisäksi. Niin kauan, kun on vanhoja miehiä, he kantavat vastuun ja miettivät syvällisiä. Jokain päivänä vanhoja ei ole. Heidät on saatettu runsain kaipauksen kyynelein maan multiin ja sitten se jysähtää päähän: Midän poikasten on otettava koppi tästä kaikesta, mitäs nyt tehdään? Uraa on luotu ja on luvattu säilyä lapsen kaltaisena yliopisto-opinnoista huolimatta.

No se ei liene vaikeaa, jos ei lue viljalti raamattua, lukee vain wanhinten kokemuksia. Nyt pitää sitten alkaa pitää niitä linjapuheita. Mistä linja muusta kuin mitä lapsuudesta sti on kuultu. Mutta siinä on yksi mutta, me muistamme lapsuudesta vain käskytyksen, emme evankeliumin sisältöä. Sitä me sitten jaamme. Kun yksi vahempi mies on, joka on arkana ollut leveitten selkien takana, hän saattaa tuntea olonsa orbvoksi, mutta hän on tarpeellinen takuumies nuormmille, häntä kannattaa pitää mukana tärkeissä asioissa, vaikka valtavaa sananvaltaa ei olisikaan. Näin on perinne otettu haltuun, mutta taas tulee mutta, miksi perinne ei toimikkaan toivotulla tavalla? Pienempi porukka kuuliaisia on ehkä parempi kuyin suuri riitaisena???
Usko tarttuu Jumalan lupauksiin pitää huolta omistaan. Epäusko epäilee omalle kohdalleen ja myös toisen kohdalle, eli se on kapinallisuutta Jumalaa vastaan.
Pientä kokemusta takavuosilta. Ei siis eroteta, neuvotaan kyllä miten ruodussa edetään. Itselle jää sitten harkinta korjaako tahtinsa vai poistuuko vertikaalin suuntaan.
Saattaisi joku löytyä. Inkerin kirkon yhteydessä ei pelkkä into piisaa, pitää olla myös tietoa ja taitoa. Aiemmin siellä oli suomalaisia kirkkoherroja ja seurakunnanhoitajia, mutta muistelen lain siellä muuttuneen niin, että ulkomaalaiset voivat vain avustaa. Eli saarnata ja harjoittaa sielunhoidollisia tehtäviä. Vastuuhenkilöt ovat kotimaisia.
Aivan! Maapallo tehtiin ensin ja sitten laitettiin täliä taivaalle valaisemaan. Siis Hän jonka nimessä oli kaikki tehty, tuli sitten katsomaan miltä täällä näyttää ja joutui isoon savottaan.
Minä olen ollut jo melko kauan pois kuvioista. Itse jäin yliluutnantin vakanssilta ja nyt olen kapteeniluutnantti reservissä.

Mieleeni tulee yksi upseeri laivastosta, joka ehti yletyä komentajakapteeniksi, mutta jatkosta en tiedä.

Vanhoillisissa oli Erkki Reinikainen, joka oli everstiluutnantti. En tiedä oliko hän syntyperäinen, mutta en tiedä ainakaan, että ihan huipun tuntumaan olisi edetty.
Ei ole yhtenäistä sääntöä. Mielipiteitä on laidasta laitaan minun muistikuvieni mukaan. Lapsuus oli lähes kurjuutta,niin ei sitä oltu äitienpäivänä hurskaampia kurjia. Tällaiset merkkipäivät olivat monen mielestä kaypallisen kulutuksen juhlaa.

Myöhemmin on koitettu keittää kahvit, mutta nykyisin joskus uni pettää ja pääsee valmista kahvia pannusta lorauttamaan.
Maa on kaiken keskus! Täällä on elämää! Täällä on kasvikuntaa ja eläinkuntaa ja huipuksi ihmiskuntaa, joka heijastaa Jumalan kuvaa. Kuussa on käyty ja montaa muuta palloa on tirkistelty, mutta korren kortta ei ole vielä nähty. Tämä ei pitäisi olla edes vaikeaa tajuta.
Minä olen vanhemmiten alkanut käsittää, että ihmisellä on ihmisarvo. Jos minä en kunnioita toisia ihmisiä, ei miuakaan kunnioiteta.
41 / 199
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt