Kysympä taas. vietetäänkö

Minun lapsuuteni osui kahtapuolen sota-ajan. Oli taatusti yhtä köyhää kuin vihjeelläkin. Keväällä viimeisen perunan äidin kanssa kuopasta haimme. Isä kävi kylillä jauhoja kerjäämässä. Korviketta keitettiin....Mutta. äiti oli äidin arvoinen äitienpäivänä. Lahjoja ei jaeltu, mutta kiitosta ja onneiteluja sitäkin enemmän. Kato vihje, äiti on muutakin kuin tiskari, pyykkäri, lastentekokone ja isän astinlauta.

Kun maailma on mennyt tällaiseksi kulutusjuhlakilpailuiksi, on hyvä muistaa äitiäkin vaikka ei kalleita ruusuaa saakkaan. Pieni itsetehty kukkakortti tai lahja. lämmittää äidin mieltä, ja samalla Jumalankin, Jos uskonto kieltää äidin muistamisen se ei estä rukoilla Jumalaa jokapäiväisen elämän suojelemiseen äidin kiitoksen ohella.

Kyllä te lestadiolaiset olette aika vekkuleita, kieltoja ja ohjeita täynnä. Eikö myös kiitos ja lähimäisen hyvän mielen saaminen tuo myös hyvää mieltä itsellekin.
Jos hyvää mieltä tarjotaan vain raamatusta, ja arkipäivä on sitten aivan muuta. Tätä en ymmärrä.

su*** kirjoitti:

Minun lapsuuteni osui kahtapuolen sota-ajan. Oli taatusti yhtä köyhää kuin vihjeelläkin. Keväällä viimeisen perunan äidin kanssa kuopasta haimme. Isä kävi kylillä jauhoja kerjäämässä. Korviketta keitettiin....Mutta. äiti oli äidin arvoinen äitienpäivänä. Lahjoja ei jaeltu, mutta kiitosta ja onneiteluja sitäkin enemmän. Kato vihje, äiti on muutakin kuin tiskari, pyykkäri, lastentekokone ja isän astinlauta.

Kun maailma on mennyt tällaiseksi kulutusjuhlakilpailuiksi, on hyvä muistaa äitiäkin vaikka ei kalleita ruusuaa saakkaan. Pieni itsetehty kukkakortti tai lahja. lämmittää äidin mieltä, ja samalla Jumalankin, Jos uskonto kieltää äidin muistamisen se ei estä rukoilla Jumalaa jokapäiväisen elämän suojelemiseen äidin kiitoksen ohella.

Kyllä te lestadiolaiset olette aika vekkuleita, kieltoja ja ohjeita täynnä. Eikö myös kiitos ja lähimäisen hyvän mielen saaminen tuo myös hyvää mieltä itsellekin.
Jos hyvää mieltä tarjotaan vain raamatusta, ja arkipäivä on sitten aivan muuta. Tätä en ymmärrä.

Lue lisää

Minun lapsuuteni sattui kokonaan sodan jälkeiseen aikaan . Joka oli kyllä hyvää.
aikaa mutta tajusin vasta n.-51,-52. koko aitien päivän , jolloin vasta senjälkeen
saatoin seuraavana Äitienpäivänä tuottaa hänelle unnittelut .eli -53

Muistan että opettaja sanoi että USA:ssa n.1916. tuotu Aidin kunnianosoitus on
tullut ensikerran voimaan ,,ja 1927 alettiin suomessa viettää samaa juhlaa todella.
Kyllä minusta Vihne ,niinkuin su. ovat asiaa puhumassa .

Su , se on Vihne (ei vihje)

Rukoilla voi jokainen ... Kun joku nuikuttaa lestaadiolainen , ja asia on erilainen
muiden kanssa , kun me olemme Es/Lestoja me hyväksymme vain meidän teke-
mämme ajatus maailman . ei muiden Siis LLL:n aika 1845- 1899 olisamaa
ja kun toiset halusi erota meistä se tapahtui n.1901/2. jä'rkevästi otetaan
asia huomioon sieltä asti me olemme olleet Esikoisia , se tarkoittaa jo ennen
seurakuntalaistren kunniottamaa oo30 jKr.Perustamaa Jeesuksen kirkkoa.

En tarkoittanut kirjoitus virhéttä ,,
Niitähän mulla kyllä on enempikin ,
Vaan tarkoitin Ratsastusta jatkuvasti..

Kun kerran kysyit viettääkö Es /Lestat äitien päivä.
Tottakai se on juuri niin että oikesti se on vähin , että muistaa äitiä edes kerran vuodessä , minun Äiti sattui vaan kuolemaan kun olin 12. ja hän oli 36.v.10 kk.
mutta onhan sitten ollut varaäitejä. Lasteni Äiti ,ja meni isäni kaksikertaa naimisiin
vielä sen jälkeen , oli kaikkien kanssa pitkään naimisisssa ,sitten hän kuoli .

Nythä'n on niin että äitien päivä ei tartte olla kovin kaupellinen , koska se vie
sellaisen rauhallisen hienon hohdon ,siitä kun se alkaa tuoda markkinaa
juttuja mukaansa, , no ei siinäkään mitään jos se on sovittu ,että se tulee
ikään kuin luvalla ..