Vapaa kuvaus

Nelikymppinen, sinkku ja ihmettelijämies Turusta.

Joitakin kiinnostuksia: Scifi, kauhu, luonto, eläimet, piirtely, tietokonepelit, avaruustiede, historia ja mytologia sekä myyttiset olennot.

Elämään mahtuisi mukaan nainen mukavanlainen.

Hihasta voi nykäistä osoitteella: [email protected]

En pure, mutta näykin korvasta jos kauniisti pyydät.

Pyrin vastaamaan kaikille, mutta joskus saattaa ilmetä viiveitä riippuen vallitsevista olosuhteista.

Mukavaa elämää toivottaen!

Aloituksia

22

Kommenttia

312

  1. En käy kyttäilemässä mitä ihmiset keskenään kirjoittelevat. Muutenkin jos otsikko ei herätä mielenkiintoa niin jätän postauksen aukaisematta. Ei muutenkaan kiinnosta juurikaan tuntemattomien ihmisten touhunnat. Tästä syystä en esimerkiksi käytä mitään sen kummempia somealustoja, kuten Facebook, Twitter yms. Ei pahemmin jaksa kiinnostaa jos joku minulle tuntematon naapurin serkun kaiman veli on syönyt marjapuuroa metsän marjoista. Hyvä juttu hänelle.

    Ensitreffit alttarilla on mielestäni yksi tyhmempiä formaatteja mitä voi olla. Kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tapaavat alttarilla. Bang. Olette nyt pari. Sitten iltalehti shokeeraa ihmisiä otsikoillaan: "Sami ja Mari, ero tuli! Katso shokkipaljastus." (Kuvan Sami ja Mari eivät kuulu tapaukseen) Tuliko yllätyksenä? Mutta, sirkushuvia pitää olla ihmisille. Ei sitä muuten varmaan jaksaisi puurtaa oravanpyörässä päivästä toiseen. Jollain ne aivot on pakko turruttaa. Toiset ryyppää, toiset vetää huumeita, toiset katsoo telkkaria. Jokaiselle on siis aina jotakin. Itsekin pelaan videopelejä, käyn kävelyillä, nenä kirjassa ja onanoin yms. Ei niitäkään kaikki hyvällä katso. Mutta kiksit on saatava, mikä sitten on se "hyväksyttävin" tapa.....

    Ei se minulta kuitenkaan ole pois, kukin tyylillään. Mutta ajatuksia tiedusteltiin ja niitä kertoilen.
  2. Onpas neidiltä tullut paljon tekstiä. Laitan sormet ristiin, käännän kämmenet eteenpäin ja rasautan nivelet auki. Tartun näppäimistöön, nostan jalat kuvaannollisesti pöydälle. Vastaan kaikkiin kirjoituksiisi: Tähän.

    Heipä hei! Taidatkin olla oikea vanhan ajan pelailija? Prince of Persian taisi olla Dos:lla? Lemmingsiä tuli pelattua nuorena paljonkin. Amiga 500. Olen ihan pikkumukelosta pelaillut. Ensimmäinen kone meillä oli C64. NES, PS1 olivat myös kovassa käytössä. Amigalla oli kyllä hyviä pelejä. Vieläkin joskus retroilen joidenkin pelien parissa. Ehdottomasti parhaimpia olivat Dungeon Master, Chaos Strikes Back ja Bloodwych. Gold Box pelit: Curse of the Azure Bonds, Secrets of the Silver Blades. Näitä tullut pelattua ihan viimevuosinakin.

    Se on kyllä ihan totta noiden eläinten nimistä. Eläimet ovat parhaita. Varsinkin koirat. Ikävä kuulla omasta koirastasi, että kävi noin. Perseestä. Voin vain kuvitella sen tuskan, kun et saanut sanoa hyvästejä sille. Oma koira kuoli muutamia vuosia sitten. Eli kuitenkin 12 vuotta. Lähti saappaat jalassa. Se oli sankarikoira se. Pelasti ainakin minut. Joskus riittää, että on läsnä.

    Eheeei. Et ole Marsista. Älä nyt hassuja horise. Olet selvästi Neptunilainen. Terveisin: Siriuslainen.

    Oho. No onpas siinä ärsyttävä ongelma kieltämättä. Joskus itselläni oli tuota. Heräänkö aamulla varmasti kellon soittoon stressiä. En tiedä mihin se on hävinnyt nykyään. Ehkä se, että aloin lueskelemaan ennen nukkumaanmenoa auttoi siihen. Ehkä siitä apua sinulle? Rauhoittaa kierroksia ennen zetoria. Sekä, mitä sitten jos myöhästyn töistä. Kyllä siellä ihmiset tietää että joskus voi niin käydä. Onhan se veemäistä kaikille, mutta jotkut asiat vain ei ole omissa käsissä aina. Tosin tällä hetkellä voin mennä vaikka kymmeneksi jos haluan. Mutta olen kuitenkin valinnut varttia vaille seitsemän. Ajoissa töihin, ajoissa pois.

    Sateiselle viikonvaihteelle voi keksiä vaikka mitä! Ensimmäinen ja paras vaihtoehto sekä teko on avata ikkuna, kuunnella sateen ropinaa, ja tuntea se raikkaus mikä sateen mukana tulee. Muita hyviä on, vaikkapa: Hyvä kirja, leffa, sarja, seksi, pelaaminen yms. Mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan. En jaksa harmitella päiviä. Sää on mikä on, sen mukaan sitten tekee. Tuossa kun oli sateesta taukoa ja Aurinkokin pilkahteli, niin kävin tekemässä kunnon sauvakävelykierroksen. Se piristi ja sai veren kiertämään mukavasti.

    Tästä kysymyksestäsi tulee mieleen Muumperhe ja Meri(? Majakalla kuitenkin seikkailevat.) sarjakuvassa esiintyvä kalastaja. Muumit soutavat kalastajan ohitse matkalla majakkaan ja kysyvät kalastajalta: "Tuleeko kalaa?" Kalastaja vastaa rennosti: "Ei, mutta on niin hieno vesisade" Myöhemmin Muumit törmäävät kalastajaan uudestaan ja kysyvät häneltä taas: "Tuleeko kalaa?" Kalastaja vastaa: "Ei, mutta on niin hieno sumu"

    Säästä voi joko nauttia tai sitä voi harmitella. Itse valitsen ensimmäisen. Se pätee aika moneen muuhunkin asiaan. Loppujen lopuksi se on asenteesta kiinni, sekä mitä tekee asian eteen.

    Mutta oikein mukavaa viikonloppua! Toivotusta kirjoittaessani ukkonenkin taivaalla jyrähtelee. Nautin siitä. Luonnossa on voimaa monella eri tavalla.
  3. Kiitos kaunis!
  4. Heipä hei!

    Nojuuh sano. Olen tehnyt aikoinani kolmivuorotyötä, ja voin todeta että silloin ne aamuvuorot olivat kieltämättä myrkkyä. Sekä muutenkin. Nykyään ihme kyllä, olen ilmeisesti saanut perusrytmin käännettyä.

    Ei valitettavasti ole. Huonosti nukahtamisesta koko elämän kärsinneenä, ja herkästi heräävänä yöaikaan. En ole vielä keksinyt hyvää konstia. Korvatulpat, sekä maski? Kesäaikaan ainakin tuntuvat auttavan nukahtamisen kanssa vähän.

    Mukavaa perjantaita!
  5. Miellän pikkupirun sellaiseksi ilkikuriseksi kikattelijaksi, harmia sekä harmaita hiuksia aiheuttavaksi. Kuiskailee korvaan kurjuuksia kun koisit. Sitoo kengännauhat yhteen ja nauraa naamalleenlentäjää. Kiinni jäädessään huutaa Belsebuuppia auttamaan. Vähän kuin Pikkumyy, mutta pienen talikon kanssa tökkii varpaiden puraisemisen sijaan. Jotenkin on vaikea saada sinusta sellaista käsitystä taikka kuvaa. Mutta jos asia näin on. Niin ei hätää. Pahoittelen väärää oletusta, ja ojennan etukäpäläni sovinnon eleeksi. Olen ennenkin ollut väärässä.

    Siriuslaisten valo-olentomaisuus on yleinen harhakuva. Eikä siinä mitään väärää. Olemme koiramaisia olentoja. Kun tuhansien syklien jälkeen kuolemme, henkemme matkaa eri planeetoille. Korkeampi älykkyytemme on loppuun käytetty ja kulutettu. Valitsemme itsellemme koiran ruumiin uudelleensynnyksemme. Näin osa meistä voi jäädä auttamaan ihmisiä heidän elon tiellään vielä kuolemamme jälkeen.

    Tai sitten kaikki on puutaheinää, keksimääni liibalaabaa, mielikuvituksen värittämää sekalaista soppaa. Mutta se olisi tylsää. Joten vapautan itseni, avaan henkiset kahleet, ja valitsen olevani lievästi hullu. Ainakin hupini on silloin halpaa. 😉

    Mutta! Se on aika iltatoimien ja lueskeluhetken. Rauhoittavaa musiikkia laskemaan aivokäyrän intensiivisyyttä sekä laskea käsistä tämä älyttömyydessään älykäs luuri. Toivotan hyvää yötä sinne, tänne ja jokapuolelle muuallekin. Onko pirulle korrektia toivottaa viekkaan velmuilevia unikuvia? Niin tai näin, semmoisia sinne nyt kuitenkin toivotan. Otan seuraamukset vastaan myöhemmin, kuin jalkapuuhun kytketty pesantti.