Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Sunnuntaiaamu ja hiljaista on, katselin herättyäni naapuritalojen ikkunoita, kaikki yhtäkään poikkeusta näkemättä pimeinä.,
    Kello oli jo kahdeksan, kyllä ihmiset aamu unisia ovat, se on todettava,
    Melko pyöreä kuu kuitenkin aamukahvi seuranani ja tuli mieleen saunakaverin epäily, kuun vaikutuksesta uniin, saattaa kuun nousulla olla vaikutusta nukkumiseen, nukuin pitkästä aikaa melko hyvin.
    Pitänee seurata, jospa huonounisuus johtuukin kuun nousevana olo ja huoli poistuu.
    Kaunis päivä valkenee, pakkasta 16 astetta, patterit hohkaa lämmintä, mikäs onkaan elellä.

    Hurskainen jaksaa lukemista hakea ja lumitöitäkin tehdä, taitaa näihin aikoihin syntymäpäiväsikin olla, joten onnea eloosi.
    Minäkin itse haukun ihmisiä, niin kovasti kuin kaveria eläinten muodossa olenkin miettinyt, on uskottava, että ilman hoitoa jäisivät, hyvä kun jaksan itseni hoitaa.


    Naapuritalon katolla varikset ilmastointipiippujen päällä istuva, kai lämpöä sieltä etsivät.
    Hauska on myös seurata, kun auringonlaskun aikaan parvina koivujen latvaan asettuvat, viimeiset säteet talteen ottavat.
    Tästä tulikin mieleen nuo naakka ja muut haukkumanimiksi todetut.
    Miten vaikea onkaan sanojaan valita, itse ajatellen ei mitään tarkoitusta sanalla, mutta sepä muuttuukin pitkiksi aikaa riidan syntymiseksi, loppua ei näy.
    Vaikeaa on osata kirjoittaa niin, ettei joku aina jotain kielteistä löydä, sanotaan, että hyvä on jos mielikuvitus toimii, mutta liian lennokasta se tuntuu joillakin olevan.
    Siihen lisäten loukkaamisen halua, paketti on valmis, mitkään selitykset ei auta.
    Mietin, että auttaisiko jos kovasti Palomaa alkaisin moittia, tuskin, siitäkin saisin nuhteet.
    Parasta on vaan antaa niiden anojen nenälle hyppiä, joilla siihen tarve on, turha on vastailla, se ei koskaan onnistu, puolustelu saa vaan lisää aihetta jatkaa.

    Demeter ja Makriina, uskotellaan, että aikansa moittivatkin kyllästyy ja liittyvät meidän ajattelumalliin rauhasta ja rakkaudesta, olen ikuinen optimisti.
    Eliitti sanakin taas vilahti, no mikäs siinä, joku niin ajattelee, itse kuitenkin asian tiedämme, tavan pulliaisia jo tässä iässä kaikki olemme, pitäisikö varmuudeksi perään laittaa, että minun päästäni tuo ajatus tuli, enhän toisten aatoksia voi tietää.
    Aika hauskaakin on, kun voi näin kirjoitellen miettiä ja pohtia ihmisluonnetta, kohta jo psykiatriksi muuttuu.

    Vakavasti ajatellen, eikö jo voitaisi jättää tämä tyhjänpäiväinen kinastelu, ollaan vaan omia pienesti ajattelevia ihmisiä jokainen, minua voitte moittia paljonkin, olen jo oman itseni tunnistanut rehelliseksi kansalaiseksi, sitä ei mikään muuta.

    Olkoon päivä auringon voimalla iloa ja onnea pullollaan, jos aurinko ei paista, uskossa siihen, että joskus se paistaa kaikille.
  2. Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
    Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
    Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
    Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.

    Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
    No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
    Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.

    Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
    Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
    Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.

    Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
    Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.
  3. Hyviä arvioita aloittajan pyyntöihin.
    Myönteinen vai kielteinen,, pääasiassa myönteinen, tokihan jos kipua tunnen ajatus muuttuu kielteiseksi.

    Olen mielestäni empaattinen, koen hädän muidenkin elämässä kuin omassani, siis ihmisyys kantaa ja liittäisin empatian mukaan rakkauden kaikkea elämää kohtaan, se on voimavara ainakin omassa elämässä.
    Aina ei jaksa ponnistella myönteisten ajatusten kanssa, mutta luottamus siihen, että huomenna voi olla toisin,
    Luottamus siihen, että voimamme riittää siihen asti, miten on tarkoitettu.
  4. Muutaman anon puheisiin laitan oman ymmärrykseni mukaisen vastauksen.

    En puolustellut Palomaa, uskon vakaasti, että hän ei siinä mielessä noita lennokkaita sanoja viljele, että haluaisi loukata yksittäistä anonyymiä, vertailua tuo on.

    Voihan olla, että liian sinisilmäinen olen, mutta se jää minun piikkiin, itse en ketään nimitellä, ei ole tarviskaan., minä kirjoittelen oman itseni vuoksi ja toivon kivoja viestejä, mitä suurimalta osalta tuleekin ajoittain.
    Kunpa jokainen huutonsa vastaisi, nimimerkillä tai ilman, rauhaa ystävät, miettikää ja ajatelkaa, mikä voisi ilahduttaa lukijoita.
    Minua voitte moittia jos käyttäydyn rumasti, mutta en tahallani aiheuta riitaa, vilpitön olen puheissani, samaa helposti uskon toisistakin.
  5. Huomenta vieläkin pimeästä Savosta, tämä aika on tätä, talveen kuuluu öiden pimeyden jatkuminen aamusta ja illasta, mutta päivällä auringon ilmaantuessa taivaalle, herää kevään kaipuu.
    Olen hätäinen, turhan aikaisin keväästä puhun, mutta kyllä se sieltä alkaa hiipiä ja niin nopsaan nuo päivät vaihtuvat ja siinä kuukaudetkin katoaa ja ykskaks on kevät.

    Tuo suonenveto on tuttua minullakin ja mikä ikävintä se koskee sormiakin, alkaa neulominenkin olla hankalaa, väliin viskaan neuleen sivun ja sitten jatkan, kun sormet myötä antaa.
    Yritin harrastustani sitkeästi yllä pitää kaikesta huolimatta.

    Muistoissa hakeudun niihin aikoihin, kun neulomavimmani ja myös tuotteiden tarpeet saivat innon kasvamaan.
    Telkkarin saimme 1962, sitä ennen luin paljon ja aina oikeaa neuloessa lukeminen onnistui, kirja pöydällä ja työ jatkui.
    Silloin oli työni suuria, norjalaisvillapaitojakin neuloin koko suvulle, se oli kivaa aikaa.
    Muistan senkin, kun tyttäreni aloitti koulun, neuloin hänelle Lapin aiheisen puseron ja neljän tuulenlakin.
    Nyt aikuisiällään kertoi ottaneensa hatun päästään, kun kiusasivat siitä ja minä kun ajattelin, että hyvillään on, kun muilla ei sellaista ollut.
    Eipä aina äidit tiedä mikä kiusaamista aiheuttaa.
    Nyt kironeuleena noita polveen asti yltäviä sukkia neulon, 11 paria meni kirpputorilla kaupaksi, miesten sukat myös kaupaksi käyvät, pienellä hinnalla on myytävä, mutta harrastushan se on, kunhan vähän lankarahoja saa.
    Kun paljon tekee, hyppysissään osaa ja tuntee kuviot pienellä vilkaisulla ja riittäähän työ kun välillä purkaa;)
    Niin, kälyni tila alkoi aivan kuin seinästä, miehensä kuoltua, kiinnostus ensin hävisi ja sitten pikkuhiljaa kaikki meni haluttomuuden tiliin.
    Kaupunkiin muutto hieman sivummalta ,omasta kodista, minkä yhdessä rakensivat ja 66 vuotta yhdessä elivät, oli muutos joka muutti elämän.
    Mies oli vanhan ajan isäntä, vahva tahtoinen, vaikka vaimo sai elää oman tahonsa mukaisesti, kuitenkin se tukea antava oli isäntä, joten kälyni putosi kuin tyhjyyteen, näin ajattelen.

    Hienoa pohdintaa demeter ja Eliaana, minä en noin hienosti osaa kaiketi ajatellakaan, olen mielestäni pessimisti, usein näen elämän synkät puolet, mutta mitä avoimuuteen tulee, sitä olen ja aina vaan vanhemmiten tohdin avautua asioistani
    Tuo realismi minkä arkielämäksi yhdistän, on todella sitä elämää mitä suurimmin elän. en pyri ymmärtämään asioita kovinkaan helposti ohjattuna, itse pitää asia mitä aikoo ymmärtää.
    Itsensä tunteminen ja hyväksyminenkin ovat voimia antavaa, olen huomannut, että se arkinen kantaa, ei mitään haahuilua johonkin parempaan.
    Olen melkoisen onnellinen, että elän elämää mikä mieltäni tyydyttää, totta kai haaveilen sen mistä, mutta pettymys ei enää tuota kuolettavaa surua.

    Tuo koiran ottaminen on iloa tuottava monta vuotta, jos sen hankittua saa, minun on pitänyt haaveiluksi jättää, niin kisat kuin koiratkin.
    Olisihan se ihanaa jos vaikka kissa olisi, mutta nämä elämisen rajoitukset aina vaan lisääntyy, en uskalla eläintä niiden lisäksi hankkia.

    Loppua kohti menee elämä La Promesen elämä, rajuja paljastuksia tulossa, näin uskon.
    Olipa kiva kun sait apua Marke, näin sitä autetaan vain kirjoittelu yhteyksillä.
    Kuka muuten poistaisi viestisi demeter, minulta ei koskaan poistoja ole tapahtunut.

    Nyt miettimään miten päivän saisi kulumaan, kun neulomisessa tauko, joka paikka koluttu siistiksi, ei kai auta kuin ikkunan ääreen istahtaa ja lumisadetta katsella.
    Nyt kirjoittelu on sitä mitä olla pitää, arkista elämää ja pieniä haaveita mukaan.
  6. Huomenta, Loppiainen on joulun päättävä päivä,, joskus myös Nuutin päivää joulun lopusta on käytetty.
    Alkaa härkäviikot, ennen niin pitkältä tammikuu ne aloittaa, nykyisin tämäkin kuu hujahtaa nopsaan.
    Kiitos ketjun nostosta, missähän kirjoittajat piileksii, vai viimeiset vieraatko ilahduttaa. mikä syy hiljaisuuteen?
    Myönnettävä on, että palstalla on nyt kovaa kiistaa siitä, kuka mistäkin vastaa, miten keskustelupalstalla on tähän jouduttu.
    Kaikki nuo ikävät nimittelyt esiin kaivetaan, kuka sanoi ja mitä, kuitenkin ilman arvailua soisi kirjoittelun sujuvan.
    Olenhan saanut lukea aika uskomattomia nimittelyjä, itse ne muista koskaan ketään nimitellyt, miksi olisinkaan, mielipiteistä eri asioiden suhteen täällä olisi tarkoitus viestitellä, ei henkilökohtaisuuksista.
    Henkilöönikin kohdistettuja ikäviä viestejä on tullut, mutta yritän karistaa moiset mielestäni,
    ajatellen, että tällä viestin lähettäjällä ei kaikki ole hyvin.
    Vertaistukea kirjoittajaystäviltä toivon ja sitä olen myös saanut, olenko liian sinisilmäinen, kun näin uskon.
    On aina mukava lukea viestiä, missä oman elämän rinnalle voi toisten kokemuksista oppia ja tietoa saada.
    Ystävällisyys kantaa tuiki tuntemattomien kanssa, kun yhteinen taso tavoitetaan ja se onnistuu näin kirjoittelunkin tasolla.
    Epäily, arvailu ja pahan puhuminen ei auta ystävällisten viestien lähettämisessä, vilpitön sanoma aistitaan ja se saa vastakaikua. näin olen halunnut uskoa.
    Aivan uskomattomalta tuntuu jonkun kahden kesken sovitun asian paljastuksesta näillä palstoilla, jos tuntemus on niinkin pitkälle mennyt.
    No tätäpä riittäisi, mutta jääköön, onhan palstalla nyt ketju, mikä voi asiat selventää.

    Katsoin myös tuon Pepeä käsittelevän dokumentin, totuudellinen varmaan ja vaatimattomasti mies esiintyi, kuten koko elonsa aikana näin on tehnyt.
    Laulajan tyylinsä pitänyt ja vieläkin viihdyttää kuulijoita, hyvää esitystä vaatimattomuus kirkastaa.

    Tapani Kansa on myös yksi suosikkini, ollut nuoresta alkaen mieleen jäänyt laulaja, Hopeinen kuu lempparini hänen laulamana.
    Miten tuntuukin, että nykylaulajista ei kukaan samoille yllä, tai varmaan pystyykin, mutta tyyli on huutamisen puolelle kääntynyt ja sitähän en minä ihastele.
    Noin oli minunkin kotona, aina lauantaisin äidillä leivonta ja ruuanlaitto päivä, oli ruisleipää, joku laatikko ja pullaa.
    Muistan tanssista tultua, miten siihen aikaan olevaan ruokakomeroon menin ja nautin näitä herkkuja.
    Pakastimia ei ollut, viileämpänä pysyvä ruokakomero oli silloinen ruuan säilytys paikka.
    Äitini leipomaruisleipä oli maan parasta, minusta ainakin, kuumana voi suli päälle ja kuoret rapsivia.
    Niihin aikoihin, sodan jälkeiset ajat olivat tiukkaa aikaa ja kotona emäntien oli taitureina toimittava, saadakseen ruokaa mikä maistui.
    Nuo muistot kantavat, kaikissa elämän vaiheissa.

    Ramoonan sanoin, reippaasti eteenpäin, tuntematon vuosi edessä, jospa rauha säilyisi ja asiat hoituisivat maassamme paremmin, kuin menneenä vuona, palstalle kirjoitus rauha saataisiin.
  7. Valitettavasti en tiedä mistä viestistä puhut, selvenne asia, yritän kantaa ottaa.

    Susmorsiamen muistan Kahvipirtti ajoilta, hyvin suora ja rehti ihminen oli.
    Kahvipirtti aika olikin suurimmilta osin iloista aikaa, Hajupoikakin piti lupauksensa ja ei käynyt kiukuttelemassa pirtissä.
    Onko todella pakko kaivaa ilkeydet ja ikävät asiat aina esiin, minulla on kokemuksesta siitä mitä ystävällisyys tuo mukanaan.

    Lista oli yhden ihmisen näkemys, ei siitä mitään ohjeeksi olevaa löydy, ja tuo masentuminen on varmaan jokaiselle joskus tutuksi tullut, ei siitäkään mitään muisteloja kannata tehdä.
    Piristetään masennuksen parissa pyöriviä.
  8. Huomenta ja jatkoa rauhalliselle viestittelylle.
    Onko turha toivo?
    Selasin ketjua surullisin mielin, kaikki vanha kaivetaan, kysellään viestien lähettäjiä, mihin ei varmaa vastausta saada, sillä anpt kirjoittavat anoina ja vaikea tekstejään on tunnistaa, ainakaan minä en yritäkään.
    Siis voin sanoa tätä kyselleelle anolle, että en varmuudella tunnista muita kuin rekisteriin kirjautuneet ja heitä ei monta ole.
    Tuohon anon viimeiseen kommenttiin en yhdy, unohtakaa kaikki ilkeydet.( varmaan hymysuin kirjoitettu)

    Muistissa on monella ne kaikki ivalliset ja ilkeät viestit mitä olemme saaneet lukea, jokainen voinee piston sydämessään, jos tämänlaista on kirjoittanut.
    Kaikki tämä joka kirjoituksessa ilmenevään toivomusten esiin tuominenkin alkaa maistua puulle, mutta kyllä nuo heitot joka kirjoituksen perään myös toistuvina on ikäviä.
    Turha kaiketi on toivoa, että nuo nokkeliksi tarkoitetut heitot lopetettaisiin, ei niillä kehää päänpäälle kukaan saa.
    Voisihan toivoa myös hillintää noille viesteille, joilla annetaan aihe näihin tokaisuihin, kuka tästä nauttii.

    Liekko oli todella lohdullista kuulla, että pientä helpotusta olet saanut kipuihisi ja liikkumiseenkin, jospa jaksaisit varoen kulkea ja lepäillä, vaivasi siitä kohenisi.
    Tuo avun saaminen on ihana asia, joulun aika meni veljesi luona, johan sekin paranemista auttaa, kun huomaa ystävien ympäröimänä elää.
    Kissa varmaan aistii vaivasi ja omalla tavallaan hellyyttä esittää.

    Demeter, totta tuo, että tunne siitä, että kaikki on kerrottu, niin onkin, mutta pienikin asia voi muuttaa mietettä omaan päähän ja siksi tämä arjen kertaaminen aina kannattaa.
    Minulle aina viestisi hyvää mieltä tuottaa asiallisuudella ja rehellisen oloisena, tietojasi hyväksi käytän ja nuo "sitaatit" herättää aina jotain vanhaa mieleeni, ajalta jolloin kirjat myös minun seurana oli.
    Turhaa toivoa yllä pidän, että vielä joskus lukemisen taidon löydän, siis sisäistäen lukemani, näin viestien välityksellä se onnistuu.
    Koetetaan vaan kaikista harmeista huolimatta kirjoittelua harrastaa.
    Ehkä brinkkalakin vielä tänne löytää, näin toivon, samoin tepa ja monet toisetkin aiemmin viestineet.

    Mkr tuolla ylhäällä kertoili mistä kaikesta pitäisi jättää mainitsematta, ettei kinaa tulisi, se ei varmaan koskaan toteudu, aina löytyy näitä moitteita vaikka tyhjästäkin ja pitkämuistisia on jotkut kirjoittajat ja takertuvia vuosien takaisiin viesteihin.
    Sivuutetaan ja porskutellaan niistä välittämättä.

    Kaikki listaukset ja muut vastaavat ovat turhia, jokainen muodostaa oman näkemyksensä, aina ei niin mukavalta kaikki tunnu.
    Oman päivän ja elämän kuvioita toivon esiin tuotavan ja joka sanasta ei tarvitse aihetta riitelyyn kaivaa.
    Ilkeänä oleminen on helppoa, näin on nähty, mutta jospa kaikki ponnisteltaisiin siihen empaattiseen lähestymiseen, mitä presidenttimmekin kehotti.
  9. Pitää minunkin vakuutta, että korppiksen kuin Palomankin mietteet ihan asiallisia, miksi on niin paljon heitä, jotka ymmärtävät väärin, ehkä joku tahallaankin.
    No ketju jatkuu jokaisen mielipiteestä, vaikka joskus tuntuu, että kovin hataraksi itse aihe jää, syyttelyä syyttelyn perään.
    Eikö halua mukavaan johonkin aiheeseen liittyvää voisi kirjoitella, miten sinä tai sinä elelet?
    Miten päiväsi kuluu, onko jotakin kivaa, tai erityistä ilon aihetta, vai harmejako pelkästään päiväsi sisältää.
    Eihän ne ilot pelkästään kerrottavaa ole, kaikilla murheitakin tulee ja jakaen voi lohtua saada, aivan kuten täällä livessäkin teemme.
    Mikä saa ihmiset hyvälle tuulelle, pikku kommelluksetkin auttaa siis asiassa.

    Nyt keitin nakkikeiton ja sitä hyvällä halulla jouluruokien jälkeen maistelen, varmaan maistuukin jo tähän aikaan päivästä.
  10. No niin, sainpa aikaan lisää epäsopua, vastaan tuohon mistä tiedän kenenkin kirjoitukset, nimimerkistä, sillä kirjoittajien.

    Arvailua on paljonkin, miksi en siis minäkin, ehkä vähemmän kumminkin arvailen kuin monet muut.
    Anonyymien kirjoituksia en edes arvaile, olen sen kertonutkin, en osaa yhdistää kehenkään, joten en yritäkään.

    Viestini ei ollut korpikirjailijalle, vain pienin osin, kaikille hänelle ikävästi vastanneille.

    Olen aiemminkin sanonut, että minulla ei mahdollisuuksia ketään kieltää kirjoittamasta ja se on kyllä huomattu.
    Sopan keittäjäkään ei mahda mitään sille, mitä jatkossa kirjoitetaan.

    Jossakin mieleni kolkassa uskon tai haluan uskoa, että kirjoittelu onnistuisi, kun jokainen oman viestinsä lukisi muutaman kerran ennen lähettämistä.









    Turhaa var
  11. Huomenet pieneen pakkaseen ja valoisuuden huomio myös myönteinen, jatkoa on saatu sen suhteen.

    Muuten taas on aika tavalla muuttunut kirjoittelun henki ja monet tutuiksi tulleet ketjun jättävät, ymmärrän senkin, ei ole mukava lukea kielteisessä hengessä kirjoittelua.
    Miksi näin, uusi vuosi olisi ollut hyvä tehdä kirjoituksen suhteen lupaus, ei mitään aihetta ilkeilylle.
    Minkä ilon saa siitä, kun "pikkupiru" olkapäillä viestin lähettää, onko mukava lukea siitä seuraavien viestien tasoa.
    Vertailu mihinkään ei myöskään ole arjen kertomista, mitään hovia ei tarvitse rakennella, sellaiseen en ainakaan minä halua kuulua.

    Erehdyin tuon viinin juonnin mainitsemaan, totuus on kuitenkin se minkä sanon, pullo on jääkaapissa ehkä pitkäänkin, toisekseen kuka voi sanoa, että juontini todeksi takaa.
    Aivan turhaa aprikointia, jokainen tekee sen minkä omaksi hyväksi kokee.

    En ymmärrä miksi joku nauttii siitä, että jollakin taas on tarve tuoda joka ostoksensa ketjuun ja jatkaa aina vaan samoin asioin, miksi vastailla noin tyhjänpäiväisiin, arjen kertomaa se tietenkin on, mutta kun seuraukset näkee, voisi vähän haluja hillitä kinaamisen muottiin.
    Ei kai se ole kuin pahan olon todiste, jos ei viestiin saa kunnon aihetta, aivan tyhjästä rakentuu kirjoitusten kirjo.
    Jos joku kertoilee kaiken päivänkulusta, ei luulisi kiehtovan ketään niin paljon, että siitä jatkamaan rupeaisi.

    Olen huomannut, että huomio on paljon korpikirjailijan viesteihin liittyvää, ei siinä mitään, kun vastaukset eivät olisi niin tyhjästä temmattuja, uskon, että kaikille on selviä asiat mitkä nyt ketjua pyörittävät.
    Jospa antaisimme mainitun kirjoittajan kirjoittaa ja lukien ohittaisimme, vastauksia ei tuossa muodossa kai hänkään kaipaa.

    En voi muuta kuin toivoa, että asiat muuttavat muotoa ja pääsisimme siihen vanhaan rupattelu kulttuuriin, ei kai ole liikaa pyydetty.
    Näin minäkin nyt sitten sorruin moitteineni mukaan, kun harmia päällä tästä tilanteesta kannan, mitä tehtäisikään, että asiat sujuisi ja nojatuoli olisi leppoisa istua ja seurailla arkea eri kanteilta.
    Näihin mietteisiin, hyvää päivää itse kullekin.
  12. Huomenta ja uusi vuosi on keskuudessamme kaikkine muutoksineen, kai niihinkin sopeutuu.
    Jopas minä haloon nostin tuolla viinin "lipittämisellä" vakuutan kyllä, että kohtuudessa pysyy, juhlia yleensä korostan, jos jotain alkoholipitoista suuhuni laitan.
    Punaviiniä voin tilkan juhlavammassa tilaisuudessa ruuan yhteydessä nauttia, mutta ei minusta alkoholistia ehdi mikään enää tekemään.
    Miniänikin naurahti pelkoani, kun joskus kysyin vieläkö voin sortua ja hän ammatikseen hoitaa näitä jo sortuneita.
    Tuo eliitti sanakaan ei kohdalleni sovi, tavan mummo olen ja ehkä siitä vaatimattomista aineksista koottu.
    Lääkkeiden kanssa nautittavuuden myös tiedän, sekään ei mene yli kohtuuden.

    Olipa ihana Wienin sinfoniaorkesterin konsertti taas kerran, silmät kiinni kuuntelin ja miten noin ison orkesterin aiheuttama musiikki ei pahalta tunnu, vaikka monen pienen soitto huudoksi muuttuu.
    Olihan balettiesitys myös mahtava, kuten Eliaana mainitsit, olisi saanut olla enemmänkin.
    Presidentin puhe oli vakuuttava yhdyn Neeassan mietteisiin.
    Empatiaa kaipasi, siitähän täälläkin paljon puhumme, miten hyvä olisikaan huomata rinnalla kulkija ja arvostaa ihmisenä olemista kaikille.
    Pelon lietsominen ei missään tilanteessa hyväksi ole, vaikka arvaamaton on naapurimme , jospa rauha joka puolen maailmaa aikaan saataisiin.
    Miksipä onkaan tuo halu niin lännessä kuin idässäkin aina vaan elossa olevan, vallan mahdin näyttämiseksikö ?.

    Aika oli hyvin erilainen Dickensin aikoina, olen joskus jotain hänen kirjojaan lukenut, Saiturin joulustakin on joku mielikuva siltä ajalta, kun lukeminen oli harrastus, voi niitä aikoja.

    Tuon toivomuksen mistä mkr kirjoitti soisi saavan jalansijaa ketjussamme, pitäisi unohtaa ne epämiellyttävät nimittelyt ja hyväksyä erilaisuus sellaisenaan, ketään emme enää täällä voi kasvattaa.

    Nyt sitten pyydän anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä niin monelle tuolla viinin nauttimiselle, ei se ole tapani, tuskin koskaan tuleekaan, en edes ihoni hoitoon sitä halua.
    Myös "eliitti" sanana ei sovi minuun, joten jatketaan vaan entiseen sopuisaan tahtiin.
    Vielä voi toivottaa onnea alkaneelle vuodelle niin alussa ollaan, toivotaan kaikkea hyvää ja rehellistä elämää.
  13. Voi sentään, kyllä juuri kerroin menneeni viinin litkintään, mutta en ajattele että se on jonkun ryhmän tapa, tänä päivänä jo melko yleistä

    Pienenä puolustuksena kerron, että en sitä tapoinani pidä, muutama pullo synttäreiltä pari vuotta seisoneen kaapissa, kokeilin maistuuko, ei maistu, seurustelu juomahan se viini on, hyvien ystävien seurassa.
  14. Onnea ja kaikkea hyvää tähän alkaneeseen vuoteen 2025!
    Kyllä meni yö pauketta kuunnellen ja ihmetystä riittää, kun rakettien ampumista suuri joukko riensi katsomaan, parkkipaikat täynnä, lapsien innon ymmärrän, mutta aikuisten into ihmetystä herättää.
    Mkr kanssa samaa ajattelen, miten paljon tyhjään, tässä tapauksessa taivaan tuuliin laitetaan, no ehkä he jotka noita raketteja ampuilivat, rahassa pyörii, itse olisin kaupungin ampumisen kieltänyt, velkainen kaupunkimme on, no eipä tahtoni mihinkään kuulu.

    Oma mennyt vuosi päättyi melko hyvin, sen viinipullon aukaisin ja lasillisen nautin.
    Oli melkoinen homma saada viini pullosta ulos, korkkiruuvi katkesi ja puukon avulla korkkia vuolin, loput työnsin pullon sisään, sitten teesihdin kanssa valutin toiseen pulloon.
    Valamossa tehtyä viiniä oli, oliko sitten tehty hankalaksi aukaisu, no en kyllä enempään sorrukaan, närästämään alkoi.
    Niin tiukka oli korkki, että en sitä vetämällä olisi ulos saanutkaan, vaikka korkkiruuvi olisi toiminut.
    Täällä oli ilotulitus kello 21.00, mutta koko yö pauketta jatkui, oli kuin sota olisi syttynyt, no aamutunnit sitten nukuin.

    Demeterin pohtimiset tuosta kilpirauhasvaivastaan on muuta kuin valittamista ja monelle kanssa kulkijalle voi hyvinkin aiheellinen apu olla.
    Kaikkea mahdollista on myös tämän vajaatoiminnan kanssa, mutta ehkä vähemmällä selviän, tai en kipuilujani osaa siihen vaivaan yhdistää.
    Lääkitään ja kipuillaan silloin , kun siihen aihetta ilmaantuu, mutta elämässä kiinni vahvasti, kaikkine masennustiloista huolimatta.
    Eipä tiedä mitä alkanut vuosi kohdallemme tuokaan.

    Eliaanan mainitsemat uudet lait heikentävät paljon jo tiukilla elävien elämää, onhan se valtava nousu tuo erikoislääkäreiden hinnoittelu ja kun melkein joka tautiin erikoislääkäriä tarvitaan.
    Arvonlisävero lääkkeiden hintaa nostaa, paljon niitäkin tarvitseva sen pussissaan tuntee.
    Vävynikin odottanut korvalääkäriin pääsyä kuusi kuukautta ja nyt siirtyi tämän kalliimman maksun aikaan.
    Huolimattomuudesta johtuvan lähetteen lähettämättä jättäminen tämän aiheutti.
    Virheestä johtuen potilas maksaa.

    Minulla lenkkisauna tänä iltana, vastaa ei ole ja tuskin saa käyttääkään, en ole kysynyt.
    Kyllä vastan tuoksut ison nautinnon antaisi, mutta puhtaaksi kuitenkin näin uuden vuoden kunniaksi minäkin saunon.
    Herkkuja on kaikki nautiskelleet, niin minäkin, eilen vielä luumurahkan tekaisin.

    Valoisin mielin jo tässä vaiheessa katson tulevaan, ei mitään suuria muutoksia, ei huoliakaan, hyväksyn myös tämän erakoitumisen ainakin tällä haavaa, mielialan muutokset tulee ja menee, yritän hyväksyä kaiken harminkin mikä eteen tulee. eihän niistä eroon pääse.
    Oletteko muuten tutkineet kämmeniänne, onko M-kirjain muodostunut viivoista mitä kämmenestä löytyy, jos on, olette kaikkea hyvää saaneet,
    Enne lupaa ylevää mieltä, johtajuutta, suunnitelmallisuutta ja mitä kaikkea se olikaan, Facesta testin löysin ja tykkään näitä ja kilpailuja tehdä, aina joku asia sattuu kohdalle, tai ainakin kuvittelen näin olevan.

    Rauhallista maisemassa, kai nyt uni verottaa juhlijoita
    Wienistä tulevan konsertin katson, perinne se on jo mieheni ajoilta, sitä istuttiin juhlavasti ja sen jälkeen mäkikilpailu, en ole katsonut tuleeko kumpikaan.
    Uuden Vuoden toivotuksiin lopetan, onnea ja iloa sisältäköön tuleva vuotemme, kaikki ikävät asiat pois väistyköön.
  15. Heh,heh, noin voi käydä seuran puutteessa.

    Kotoa ei kukaan löydä ja se etsiminen on loppunut.
    Voihan olla, että viehättävyyskin on aikojen takana, turha yrittää, mutta kiitos arviosta;)D
  16. Huomenta joulukuunviimeiseen aamuun ja myös vuoden viimeiseen päivään.
    Vuosi takana, mitä toikaan itse kullekin, onnea vai murheita, inventaarion voi halutessaan pitää.
    Eletty elämä jää muistojen varaan, sieltä voi jokainen parhaat muistot esiin kaivaa ja niiden voimin katsoa uuteen vuoteen uteliaana ja toivorikkaana.
    Varmasti monta ilon hetkeä mahtuu nyt loppuvaan vuoteen, surujakin, mutta ne on tältä vuodelta ohitettu.
    Katselin esiin nostettua nojatuolia ja samoja murheita sielläkin pohdittiin, mutta ilo oli kuitenkin päällimmäisenä ja into kirjoittaa.
    Miten paljon olikin nimimerkillä kirjoittavia, kaihoten heitä kaikkia kaipailen, pitkäaikaisena muistan lämmöllä meri-kukan, sinisirkun, Miaelinan ja ynnämuun, mitähän heille kuuluu, monia muita joiden nimimerkit unohdin.
    Vuorovaikutus toimi, kyseltiin, vastailtiin ja yhteenkuuluvaisuus todella tuntui ja näkyi.
    Korona aika ja ystävien tapaaminen oli hankalaa, mutta palstalla heidät tavoitti, iloa ja elämän jatkuvuutta julistettiin, usko huomiseen ja kaikesta selviämiseen oli vahvassa ja niin sitten tässä ollaan.
    Olihan silloinkin näitä "vastarannankiiskiä" mutta eipä haitannut, yhdessä heistä selvittiin ja viestittely jatkui.
    En tiedä onko hyväksi näitä ketjuja nostella, mennyt on mennyttä ja uudet tuulet puhaltavat.

    Ramoona sanoihin halusta yhdyn, kilpailut on kilpailtu, jos olenkaan, en ole mielestäni joutunut kilpailemaan mistään, sen minkä olen omilla avuillani saanut se on riittänyt.
    Niinhän se on, matalapaineet tulee ja menee, joskus raskailta tuntuu, mutta aina on unohtunut ja elämänhalu on rönsyillyt.
    Niin varmaan edelleen, muuttuu varmasti halut joihinkin asioihin, tapoihin, mutta lasketaan ne vanhuuden viisauden tiliin, mitä ilman pystymme elämään, miksi niitä turhia mukana kuljettaa.
    Nautitaan luonnon ilmiöistä, auringosta, tähtitaivaasta, pakkasesta, kesän lämmöstä ja kauneudesta, kaikesta siitä mitä nuoruuden ja kiireisen aikuisiän aikana emme huomanneet.
    Nyt kiireet unohduksiin ja rauhassa maailman touhuja seuraten eläkäämme.

    Joulu on piankin muisto vaan mkr, älä sitä mieti ja tuohon kukka asiaan, en ole onnistunut sen paremmin jouluruusua kuin amaryllistäkään uuteen kasvuun lähtemään,
    Joka vuosi olen mukulat parvekkeelle kiikuttanut ja siellä kesän pitänyt, kasvuun lähtöä ei tapahdu.
    Pelakuutkin otin komeron lattialle pimeään, siinä uskossa, että kevään tullen saan ne kasvuun, sekään ei koskaan ole onnistunut, toivossa kuitenkin vettä silloin tällöin juurille viskaan.

    Tuo maalaaminen aikaa kuluttaa, jos siihen innostuu, kuten kaikki harrastukset jos niitä saa itsensä haluun virittää.
    Mielessä on käynyt, että jos vielä minäkin, mutta katsellessani aiemmin tehtyjä tuherruksiani, halut katoaa, näyttelyä en koskaan ole ajatellutkaan.
    Lapsilleni olen melkein pakolla tauluja jakanut, kaikki ystäväni halutessaan on niitä saanut, aika tuottelias olen ollut, paljon on omilla seinilläkin.
    Luomistyö olisi palkitsevaa onnistuessaan, mutta siinä on se mutta aina edessä.

    No niin, nyt sitten elämään viimeistä päivää koko vuoden loppumista juhlistamalla, valkoviiniä olisi tarjolla saapa nähdä aukeaako korkki, vai nakit ja perunasalaattiko riittävät.
    Oikein mukavaa, iloista vuoden lopettamista ja uuden vuoden tervetulo toivotuksiin sitten huomenissa paremmin.
  17. Kauppareissu tehty ja hyvin kestin pystyssä, oikeastaan ei liukkautta ollutkaan, hiekotus toimi.
    Paljon oli ruokatavaraa alennettuna, kaikki ei kaupaksi käynyt joulun alla nyt sitten 30% tarjolla, no ostin tietysti, pakkaseen laitoin tulevaa aikaa varten.
    Kauppalasku parikymppiä vähemmän kuin tavallisesti, todiste siitä, että kotona tarvittavaa vielä paljon, no piti se perunasalaatti ja nakit ostaa.
    Muunnellen tulee kaikki jouluiset syötyä, eilen paistoin porkkalaatikosta lettuja, maistui hyvältä.

    Brinkkala aivan oikein ajattelit tuosta pois lähtemisestä, ei anneta kiusojen haitata, ohi vaan pyyhällämme, vaikka toivoisi tietysti ketjun siistinä pysyvän.
    Eihän se ilokaan käskemällä tule, mutta pieniä aatoksia voi siihen suuntaan johdatella ja siitä se sitten iloksi muuttuu, uskotaan näin.

    Vielä noihin demeterin mietteisiin tartun ja ihmettelen meitä ihmisiä, ainakin itseäni.
    Nuoruudessa odotin iän karttumista, naimisiin mennessä perheen perustamista, sitten tuli asunnon hankinnat ja lasten kasvut ja harrastukset.
    Siinä välissä olin jos minkälaisen harrastuksen parissa, ei aika pitkäksi käynyt.
    Nyt kaikki tuo on ohi ja elän yksin, lupa tehdä mitä haluan, mutta haluanko enää oikeastaan mitään, näin on käynyt.
    Voisin matkustaa, kai vähän ottaen kohteen huomioon ja vointini voi rajoituksia asettaa, mutta kuitenkin lupa olisi.
    Kulttuuririennotkin olisi mahdollisia, niistäkään en enää nautintoa saa, lapsien elämää en enää täysillä jaksa elää, onnellinen heidän osaltaan kyllä osaan olla.
    Muutama sarja vielä jotensakin koukuttaa, todellisen elämän kanssa ei mitään yhteyttä.
    Siis aina on ollut esteitä toteuttaa halujaan, nyt olisi vapaa ja itsenäinen tekemään mitä mieli tekee, mutta siinä se mutta onkin, kun mikään ei innosta.
    Olisiko itsensä kuriin asettamisen paikka, voisin torua ja äkäistyä itselleni, auttaisiko sekään.
    Päätän nyt kumminkin sen, että yritän katsella ympärille sillä tapaa, että jotain löydän, mikä saa innon kasvamaan, autatte kertomalla omia kokemuksia, niistä saattaa apu tulla.

    Eletään ja ponnistellaan, hautaan voi vielä olla pitkäkin matka, ei loppuelämää surren vietetä, varmasti jotain kivaa on lupa kehitellä, te joilla ei näitä murheita ole, ilonne jakakaa.
    Kiitos kaikille virkeille kirjoittajille, siihen sakkiin brinkkala ja demeter mukaan mennään., yritys on kova karsia surun viitta pois päältä, eikö vaan?
  18. Huomenta, nyt räntäsateeseen, kaupalle olisi lähdettävä, varoittavat liukkaudesta, no rohkea rokan syö.
    Kylläpä tuntui sunnuntai pitkältä, kun en mitään tekemistä keksinyt ja telkkarin antikaan ei jaksanut kiinnostaa.
    Hyvältä tuntuu ajatus, että normaaliin arkeen kohta siirrytään, jotenkin se arki paremmin sujuu.
    Yritin katsella Ulvovaa mylläriä, mutta ei sytyttänyt sekään.

    Kiva kuulla, että kuusi pystyssä pysyi, taitaa kissasi olla yhtä rauhallinen, kuin itsekin olet, sen kuvan olen kirjoitteluistasi saanut Eliaana.
    Kyllähän se eläin vaistoaa emäntänsä toiveet ja ne myös toteuttaa.
    Mietin tässä sitäkin, kaksi kissaa omistaneena joskus, leikattiinko ennen kissoilta kynnet, koirilta kyllä, en muista kissan kynsiä leikanneeni.
    Kissani saivat elää elämäänsä, en niitä muista edes lääkärissä käyttäneeni, ruokaa ja muuta tarvittavaa kyllä hankin.
    Katson Facesta kissavideoita ja voi miten viisaita ne onkaan ja hauskoja, pennut varsinkin.
    Lääkärillä pitkävartiset rukkaset kissoja käsitellessä, puolustavat itseään raivokkaasti toimenpiteiden aikana, voimia vaati kissaa kiinni pitää.

    Nuo siteeraukset ovat oiva tuntojen tulkki, jatka vaan demeter.
    Tuo Kilven runokin sopi hyvin elämän tilanteeseen, osuvia mietteitä, olen nuo kokenut ja hyväksynyt.
    Vaikea se on olla huomioimatta noita välihuutoja, mutta kyllä ne melko tehottomiksi jäävät, sitkeä olen ja sitä toivon toisiltakin, eipä anneta tätä kirjoittelu mahdollisuutta helpolla lopettaa.
    Ikävää sekin, ettei anoista niin läheisen tuntuisia tule, kun tunnettavuus puuttuu, joku nimimerkkikin auttaisi tunnistautumisessa.
    Jospa jatkossa saamme kirjoitusrauhaa, tätä arjen tarinaa kertoen, vaikeaa varmaan on ja monta harmin purkausta voi esiin tulla.
    Olen samaa mieltä maailman muuttumisesta, (tai meidän )mikään ei tunnu aidolta, ei ilo, ei monasti surukaan, sitä kai on arvosteluasteikkoaan itse muuttaen, muuttanut myös elämänsä..
    Minulle useinkin nuoremmat sanovat, että ei pidä vertailla, miksi ei, ainahan ihminen parempaa muistelee.
    Sanonpa vain, ennen oli elämä elämisen arvoista, puutteessa eläenkin, kuin nyt yltäkylläisyyden rikkauksissa.
    Ehkä jätän tähän tämän nurisemisen ja yritän sopeutua muottiin, mitä meille tarjoillaan.
    Vielä yksi muisto, ennen oli kunnanlääkäri ja hänen juttusille pääsi melko helposti, ilman hoitaja apua toimi, hyvin suoraan oireet selvensi ja lääkkeet antoi, sairaudet tuli ja meni.
    Onko se edistystä, että nyt viikkojen jälkeen lääkäriin päästään, tauti monasti jo pahimman ohittaneena, no se siitä.

    Rientäkääpä mielipiteitä ilmi tuomaan, hyvällä ja huumorilla höystettynä, nauruakin kaivataan, näin ajattelen tällä kertaa, voikaa hyvin ja varoen astelkaa, ettei lääkäriä tarvitse vaivata.
  19. Voi sinä demeter, mieli ei iloa tunne samalla mitalla kuin ennen, älä välitä tämä taitaa olla nyt meidän ikäisten tauti, vaikka nuorempi oletkin.
    En minäkään sitä entistä joulun iloa kokenut, vaikka vannoutunut jouluihminen olen ollutkin.
    Jälkeläisillekin kerroin vain niitä vanhojen joulujen tarinaa, muistoja mistä iloa voi edes vähän ammentaa.

    Jouluani typistin jo mielestäni paljon, mutta päätös ensi jouluksi on valmiina, aina pienempään menoon itseni totutan.
    Onko se ikä, vai ajan henkikö vaikuttaa, mitään varten ei enää ponnistella, kaiken saa valmiina, pari joulun aikaa olen kylpylöissäkin viettänyt, ei sekään kutsuvalta tunnu.
    Katselin metsäohjelmaa telkkarista ja siellä kulkijoiden mielialoihin ihastuin, rauhaa ja hiljaisuutta sitä mieli kaipaa.

    Ehkäpä ohimenevä kausi, kevään tuloa seuraillen voisi ajatella mielenkin virkistyvän.
    Tällä puheella yritän sinua demeter kuin itseänikin ja ehkä monen muunkin tämän ajatusmaailman omaavan mieltä nostattaa.
    Makriina varmaan samojen ajatusten parissa, ehkä joku anokin, mutta eipä sorruta, piristetään mukavilla jutuilla toinen toistamme, jaettu ilo monin kertaistuu näin olen kuullut.
    Elämässä kiinni olemme ja elämän iloa haemme, hyvin pienestä sen saakin.

    Noista "stipendeistä" sen verran, että minäkin saman summan kaikille jälkeläisille annoin (iso lovi tilille) siitäkään en iloa tavoittanut, vaikka onnelliselta saajat vaikuttivat.
    Meinaako antamisen ilokin kadota, siihen en usko, ohimenevää se, niin kuin kakki tämä valitteluni.

    Jospa brinkkala ilmaantuisi ja Eliaana ja kaikki toisetkin ja heillä pelkkää ilosanomaa jaettavana, kaatuiko kuusi Väinön avulla.
    Onkohan liekkon elämä jo paremmaksi muuttunut, näillä miettein, nyt saan ehkä torut monesta asiasta, mutta kun aiheesta tulee, kestän.
    Vielä tuohon ajan seuraamisen, eikös sitä voi seurata tietokoneen tietäjien välityksellä.
  20. Hyvää sunnuntaiaamua, sateisena päivä alkaa ja kadut sulina ajeltavaksi.
    Katuvalot yhä päällä, kuitenkin jo kello yli yhdeksän, ilman valoja ei sisälläkään selviä, mutta kestetään pimeää vielä tovi ja kohta valo lisääntyy.
    Hiljaista on elo ketjussa, onko joulun aika voimat vienyt, vai vieläkö vierailut rasittavat, aina myös tulee ajatus, onko jotain ikävää tapahtunut.
    Näillä kymmenillä ne yllättävät asiat ilman ilmoittelua tulevat, no ehkäpä aikaa myöten näkee vilkastuuko vai kuivaako kokoon, sekin on mahdollista.

    Niin se vaan on, että pienikin vaikka yskä saattaa paikat kipeyttää, sen verran keho on heikentynyt.
    Itse melkein joka päivä kuuntelen milloin mihinkin iskevää kipua, aikansa aristaa ja sitten poistuu, tästä olen ajatellut, että herkkää on pienestäkin virheliikkeestä kipu voi syntyä.
    Noiden jouluruokien järkevästi säilöminen on hyvä toteuttaa, olen laittanut ruokia annoksittain pakkaseen, sieltä sitten vuorollaan nostan syötäväksi.
    Kinkkua en laittanutkaan, kraavilohi ja savustettu kala on saanut tyydyttää kinkun tarpeen, tosin siivuina pienen erän ostin.
    Hernekeittoa en kinkun tähteistä voi keittää, kun sitä ei ole, ennen aina Loppiaisena perheeni kutsuin hernesopalle.
    Nyt on sillä mallilla, että minua syömään pyydellään, haluan omat jouluruokien jäämät syödä ja näin jää menemättä. useinkin.
    Rosollin söin jo pois, onneksi sienisalaatti on suolainen, kestää kauemmin., näistä ei pakkaseen laitettavaksi sopivista.

    Ano 15,21, varmaan noin on kuten kerrot, pitkiäkin matkoja joutuu ihmiset hakemaan apua ja ehkä apujakin saavat kyyditykseen.
    Kokemuksia ei itselläni, mutta aika ikävän tuntuisia kokemuksia olen kuullut, joskus tuntuu jopa uskomattomilta.
    Näiden pienten kohdalla on iso hätä ja kuumeinen lapsi arvuuttaa aina mistä on kyse.
    Avun saivat, ei mitään valituksen sanaa vanhemmilta, kyläilemässä olivat, mummolassa, harmitti toisten puolesta, kun kyläilyt estyivät.
    Toisen tytön kohdalla kaikki kolme lasta saman vaivan kokivat vähän aiemmin, sitten olikin vanhempien vuoro, kaikki saivat lääkityksen ja tänään toinen tytär perheineen jo kohti kotia matkaavat, onneksi melko terveinä kuitenkin.
    Päiväkoti lapset nämä taudit useinkin kotiin tuovat.

    Kylmätotuus, en sen tarkemmin kysellyt, mutta ehkä päivystykseen eivät halunneet kuumeista poikaa viedä, aikaa kysyivät terveyskeskuksesta ja yksityiseltä puolelta, kumpaankaan ei päässyt, joten Kuopion matka oli ratkaisu, hyvä niin, saivat lääkkeet heti ja lapsi pääsi kuumeesta.
    Kolmen päivän päähän ei kukaan, en minäkään kuumeista lasta pitäisi.
    Uskon, että tietoa on avun hakemisiin, kun ei ensi kertaa lasta lääkäriin vieneet.
    Yksi vuotias ei vielä kipujaan osaa kertoa, paras on selvää ottaa lääkärin avulla.
    Molemmat tyttäret on vakuutuksen lapsilleen ja itselleen ottaneet, juurikin lääkäriin pääsyn vuoksi.
    Nuorempi tytär löi varpaansa jonnekin ja se tuntui kipeältä, soitti lääkärille kuvan kanssa ja lääkäri totesi kuurin tarvitsevan, että näinkin osaavat apua saada.
    Ehkä turha näitä vaivoja tänne kerrata, mutta tulee aina pienetkin, vähäpätöisiltä tuntuvat kerrottua, huomaa sitten asiat toisin ymmärretyn.

    Tulipa nyt lääkäri asiaa, mutta näin on, kun pienten lapsien kanssa liikkuu, jokaiselle se oma lapsi on tärkeä ja hoivasta huolta on pidettävä.
    Toivon väen ilmaantuvan vaihtamaan mielipiteitä, yksin (melkein) ei ole kiva jutustaa.
    Mukavaa sunnuntaipäivää, kohta taas juhlimisenaika.
    21. 10 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt