Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 917 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Sunnuntaiaamun rauhaa, ei liikennekään häiritse, mitä näin aamusta hyvin vähän onkaan, kaikki varmaan pidempään nukkuu.
Itsellänikin pitkään herääminen meni, puoli yhdeksän kömmin ylös, luulisi pirteyttä päiväksi riittävän.
Laskin palstan aloituksia, vain kahteenkymmeneen pääsin, aiemmin puolta enemmän oli, onko kirjoittamisinto kadonnut, vai aiheetko puuttuu?

Katson ikkunasta kun naapuritalon rouva pientä koiraansa ulkoiluttaa, rollaattorilta kulkee, mutta hyvin onnistuu askellus molemmilta.
Mielellään juttelemaan rupeaa, jos kohdalle sattuu, kertoili miehensä vuodepotilaana olevan ja hän omaishoitajana toimii.
Heillä on tuo pieni koira ja kaksi kissaa, varmaan iloa, joskin töitäkin lisäävät, miehelle tuo koira on iso ilo, aiemmin itse lenkitti.
Näitä selviämistarinoita useinkin kuulee ja omat asiat niin mitättömiksi muuttuu, kun kuuntelee toisten elämän kulusta.

Ehdin jo mielessäni ajatella Eliaanan kohtaa, josko sairaus on vallan ottanut, mutta ilo oli viestisi nähdä ja kuulla elämäsi sujumisesta ja siinä ohessa Väinönkin mökki elämästä nauttii.
Katiskan järveen laitto oli keväisin mukava kokemus ja se saaliin saaminen iloa lisäsi, taitaa taas kalakukonteko lähestyä, jospa minäkin osani saisin.
Vävyni ei katiskaa ole hankkinut, isoja kaloja vaan pyytävät verkoilla, suuri järvi on kysymyksessä luulisi ahventakin siellä uivan.
Naapuri kertoili eilen, että haravointi ja maan kunnostus ei vielä onnistu, maarouta on vahva, vaikka aikainen kevät onkin.
Toivotaan että sama jatkuu, eikä takapakkia koeta.

Sain kutsun retkelle Kuopioon, vastuuhenkilöitä matkalla palkitaan, muistivat minunkin osuuteni aiemmin ja tarjouksella muistivat.
Kieltäydyin vedoten huonoon liikkumiseeni, vaikka olisi mukava ollutkin tavata näin muita mukana olleita niiltä vuosilta, kun jotain ryhmää minäkin vedin.
Monessa mukana olin käsityöt, laulu, emäntäryhmä ja ohjelmaryhmä, paljon aikaani kulutin, pelkäsinkin miten onnistuu kaiken pois jättäminen, mutta melko hyvin olen sopeutunut.
Nyt kaikelle suunnittelulle/ tekemiselle tulee este, mitään en tarvitse ja lapseni tarpeet olen jo täyttänyt.
Kaksi melkoisen kookasta laatikkoa on sukkia täynnä, ehkä ensi joulun tullen jonnekin lahjoitan.

Tuota demeterin mainitsemaa lukupiiriä jo mielessäni ajattelin, mitä jos sellaisen kutsuisin kokoon, olen mielestäni selkeä puheessani ( sain kehuja ollessani elokuvateatterin kassana ja puhelin tilaajille vastailin) ja voisin lukea toisille ja sitten viritellä keskustelua yhdessä, olisikohan tulijoita, sen jaksaisin kyllä vetää ja paikkakin olisi lähellä.
Tässä voisi omakin lukemisen taito kasvaa ja saisin yhden ajankulun itselleni,
No mietintämyssyyn.
Mitähän Mdk;koolle kuuluu, toivottavasti lääkitys hänellekin auttaa, että jaksaa reipasta eloaan toteuttaa.
Ano 00086 noinhan se on, alakulot tulevat ja menevät, ainakin minulla.
Kiitos kannustuksesta Ano 00087, niinhän se on, ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mieli vaan tulevassa ja jaksetaan.

Kaikille mitä ihaninta päivää toivottelen ja hymyä kasvoille siitä ihastuu kanssakulkijatkin.
Huomenet viikonloppuun ja kauniiseen säähän, kyllä meitä nyt hellitään.
Kyllä se on ihmeellinen tuo auringon paiste, vaikka alakulo meinaa kotiutua, ulos katsellen taivaan kirkkaus ja lintujen kisailu pesäpaikan etsimisen ohessa mielen nostaa.
Lueskelin puutarhurin kirjettä kukkien ja muiden istutusohjeista ja muutakin kasvun eteen tehtävistä toimista ja totesin, että en taida mikään taidokas ollakaan, virheitä olen tehnyt monen kasvun loppuun saamisessa.
Ohjeet oli tervetulleita, nyt vaan taimia odottelen, päästäkseni sormet multaan työntämään.
Oppia ikä kaikki, vähä kastelu parempi, kuin litimärkä.

Lauantaiaamun onnittelut soivat radiossa ja pitkästä aikaa kuului Rautavaaran Päivääkään en vaihtaisi pois, aloinpa tuota miettimään, sanoja siis ja mietteliääksi veti.
Olisiko minulla jotakin minkä haluaisin vaihtaa, tulihan niitä mieleen, mutta haluaisinko vaihtaa, en varmaan, kaikki on elämän kiertokulussa olleet paikallaan ja jotain kai niistä on oppinutkin.
Sen mitä on tehnyt, on ollut koulunkäyntiä tähän päivään asti ja jatkuu loppuun asti, aina on erehdyksiä sattunut, mutta suuremmasti ei rikkomuksia ole sattunut.
Lainkuuliainen tunnen olevani ja ihminen toisille saman lajin eläjille.

Noin se on, Anot 00084 ja 00086 tuo masentuminen on aivan liikaa päivän puheissa, minullakin, pienialakulo ei masennukseen viittaa ja kohdallani tiedänkin, että ohi menee hiukan hipaisten se masennus.
Kun mukana ei alakulossa kolotukset ole, helppo on sivuuttaa, kun mitättömiksi jää.
Surullista kuitenkin on, että jo nuorena nuo masennukset tuhoaan tekee, kun elämän pitäisi ihanaa olla.
Kuuntelin Janne Tulkin laulua aiheeseen sopivana," jos joka päivä en muistakaan sanoa, rakastan sinua," on se jatkuva tunne kuitenkin, uskon, että useimmiten näin on.
Tykkään Tulkin sanoituksissa lauluissaan.., nykyisissä laulajien kappaleissa ei osuvia sanoja löydy.
Asiaa puhut Ano 00083:kin puuhaa ja mieleisiä harrastuksen kohteita ja mieli kirkastuu.

Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen, kun katselen ympärille en mitään pakottavaa tunnetta löydä joka viikkoiselle siivoamiselle, joten yritän hillitä tuotakin intoa, suunnata sitä tärkeämpään, en vielä tiedä mihin, mutta eiköhän sekin löydy, olen ollut koko elämäni "suuri" suunnittelija.
Niinhän se taitaa olla kaikilla, että yhä useammin omia tekemisiään menneiltä vuosilta muistellaan ja tyytyväinen olen siltä osin itsestäni, paljoon olen ennättänyt.
Ihana, että on muistot ja muistaminen vielä melko hyvin asioita mieleen tuo.

Nyt kuitenkin imuri käteen ja pölyjä pussiin keräämään, ehkä on pölyn poistaminen nyt kohdallaan, pinnata kyllä meinaan tutuista tavoistani, katsotaanpa miten osaan.
Uuniin kiirehdin laittamaan peruna ja makaronilaatikot, siinä monelle päivälle ruoka valmiiksi tulee.

Tyttäreni ilmoitti olevansa tyttärensä mökillä koiran vahtina, kun omalle mökilleen eivät päässeet, rannoilla vielä jääesteet, mutta kohta heitä ei kaupungista tavoita, heille mökki on elämän nautinto, niin se oli aikoinaan minullekin.
Iloa, elämän sujumisesta ja auringon paisteesta teille kaikille.
Vakava tautihan se on, kun vakavana iskee, kertoilin vaan tästä omasta kyllästymisestä johtuvasta harmistani.
Aina jotain touhuvana tunsin tyhjyyden, kun ei mitään puuhaa löytynyt, opettelen olotilaani muuttamaan ja jospa en aina jotain tekemistä tarvitsisi etsiä.

Meillä jokaisella on omat tapamme/tahtomme ja minulle on tuiki tärkeää, että selviän ilman apua, koska kuntoni yllä pitäminen sen tarvitsee.
Masennuksen tullessa ei todella pidä väheksyä sitä pienintäkään, vaan on vakavasti asiaan suhtauduttava.
Masentuminen ei omissa käsissä ole se tulee kyselemättä ja johtaa vakavaan sairauteen hoitamatta, sitä en sanan täydessä merkityksessä ole kokenut.
Omista tavoistani pyrin kirjoittamaan, en kehuakseni, jos apua tarvitsen sitä saan.
Huomenta uusi aamu ja uudet kujeet, ehkä ei kujeita kumminkaan, mutta huomattavasti parempi on mieli.
Mdk kirjoitus sai ajattelemaan minutkin, joka työtä tekee aina ja voimiaan kuluttaa , ei masennuksiin putoa
Miettimään laittoi tuo sairautesi, onkohan minulla sama vaiva, kun rintalastassani usein kipua tunnen, lääkärit on vuosia tutkimatta asiaa, niskavaivojani syyksi epäilleet.
Itsesääliä oli eilinen marmatukseni, nyt jo paremmalta näyttää.
Ehkä tuo olo tulee väliin siitäkin, kun aivan laiskaksi rupeaa, mutta ongelma on siinäkin, kun tekemistä ei keksi.
Tuli mieleeni sekin, miten paljon on perheitä jotka eripuolilla maailmaa asustavat, näkevätkin vain kesälomilla, minulla suuri osa jälkeläisistäni asustaa lähellä

Tuo joka viikkoinen siivous on vähentynyt joka toiseen viikkoon, olen huomannut, että pölyä ei tyystin pois saa, joten elän nyt pölyn parissa pari viikkoa.
Minullakin on niskatuellinen tuoli, missä viihdyn liiankin hyvin, tosin puikot kyllä työn tahtia määrää, harvemmin ihan jouten istun.
Oikein hyvä , kun oman juoma astian olet hankkinut, koira tarvitsee omansa ja tuo veden litkiminen on hyvin suotavaa meille vanhuksille;)

Noista omaishoitaja tehtäväkentästä hyvin vähän tiedän, en vanhempianikaan joutunut hoitamaan, omillaan selvisivät, toivon itseni kohdalla sama tapahtuvan.
Sivusta olen seurannut ja todennut hyvinkin vaativaa ja raskasta olevan, kälylläni käy siivoojat ja hoitajat monta kertaa päivässä, mutta tytär kuitenkin joutuu paljon apua antamaan, asioita hoitamaan.
Valitusta en ole kuullut vaikka ikää jo hänelläkin liki 70 vuotta.
Ystäviltäni olen kuullut surullista kertomaa, miten tiukilla ovat, voimavarojensa rajoilla, mutta hoitokotiin ei vaan paikkaa löydy.
Voi olla myös se, että sitä rakasta kumppania ei ihan hevillä kodista mihinkään halua.
Ei valoisalta näytä tulevaisuuskaan, aika usein vedotaan lasten huolenpidon suuntaan, sekään ei hyvältä kuulosta, nykyihmiset kiireisinä omien velvotteiden kanssa.
Muutenkin tuntuu pahalta ajatella, että rasituksena lapsille olisi.

Nyt lopuksi kehuskelen suomalaista saunaa, ei sellaista muualta löydä, siellä on vuosikymmeniä lapset tehty ja sairaudet paranneltu, eipä voi olla uskomatta sen tehoon;)
Viikonloppu edessä ja lupailivat lämmintä säätä, mikäs onkaan elellä.
Oikeassa olette Anot72, ja 00071, tyhjää valitin, mutta kun en löytänyt mitään tekemistä ja sen verran levoton sielu olen, että aina pitäisi olla jotain hyödyllistä tekemistä.
Siivous pari kertaa kuukaudessa perusteellisesti vie vain sen yhden päivän, leipoakaan en aina jaksa, tai jos jaksaisin olisi huoli kaiken pilaantumisesta, kun en yksin ehdi kulutusta aiheuttaa.

Liian helpoksi olen elämäni tehnyt ja nyt sitten tekeminen loppuu, kun ei voi ideoida ja tehdä, kun tarvetta ei ole.
Koetan tyynnytellä levotonta sieluani ja opetella olemaan ja nauttimaan jo saavutetusta.

Kiitos myötäelämisestä ja kyllä se ikä on samoissa mdk kanssa, mutta hän on niin paljosta kiinnostuksen kohteen löytänyt, minä vaan tämän oman itseni ympärillä pyörin.
Huomenet kauniiseen aamuun ja liputuspäivään,,Agricolan päivää juhlistetaan.
Mitään ihmeellistä ei nyt näköpiirissä, jotain touhuilen, tunteakseni olevani elossa,);)

Kyllähän sitä intoa pitäisi löytyä jos vaikka mihin hommaan, mutta eipä vaan ole innostuksesta tietoakaan, ikkunan pesu muistuttaa, mutta ei houkuta.
Mistäpä sitä tarmoa etsisi, olen elämäni niin helpoksi tehnyt, että nyt ei löydy innostuksen kohteita.
Onko elämässä taantumuksen ajat edessä, mikään ei sytytä.
Käsillä tekeminen, eli askartelu houkuttaisi, mutta en tarvitse mitään, niin sekin into häviää.
Kai sitä vaan sukkia neulon, koko maailman miehille, kun muuta en keksi ja jotain kuitenkin pitää tehdä, onkohan tämä sitä yksinäisyyden esiastetta.
No olkoon mitä on, ehkä tästä joku yllätys pelastaa;)

Ihmettelyä riittää teidän toisten kohdalla, mistä intonne kaikkeen riittää, Ramoona jaksaa aina ihastella ja laittaa kaikkea kaunista, ja korppis uhkuu halua tehdä vaikka mitä.
Selasin viestejä ja huomasin tuon lehmän kuivatetun lannan Mdk mainitsemana, pitäisiköhän sitä ruveta kyselemään, varmaan kasvu olisi voimakasta sen tiimoin.

Radiostakin uhkakuvia eläkkeiden tiimoilta esiin toivat, no ei sekään mitään hyvää lupaa tulevia eläkeläisiä kohtaan, ehkä suuret eläkkeet saisi pientä siivousta tuntea, mutta pienillä eläkkeillä elävät ei huononnuksia kaipaa.
Kyllä keinoja olisi keksittävä tasapainon saavuttamiseksi, mutta ei pienituloisten kohdalle kaikkea voi laittaa.

Ikkunasta katsellen elämä sykkii, ihmiset tietävät tekemisensä ja kiiruhtavat työpaikoilleen , kauppoihin ja kuka minnekin, minä vaan toimettomana katselen.

Uskon kyllä, että vielä löytyy jotain minunkin voimillani tehtävää, en jaksa uskoa tähän tilaan , että pysyvää olisi, kumpahan vain valitan.
Ehkä huomenna on jo suunnitelmia löytynyt ja kaikki hyvältä näyttää, sitä odottelemaan tässä rupean, kivaa päivää toivotan, elämisen halua teille toisille, kuin itsellenikin.
Huomenta ja jo puoleen viikkoon, kohta taas viikonloppu, aika rientää.
Kevään tulo myös kiirehtii, enää ei lumikasojakaan silmiin pistä, kaikki sulaneet
Nyt odottelen silmujen ilmestymistä puihin, kaunis vihreys niistä jo syntyy ja aivan kuin huomaamatta, puut on lehdessä.
Taimilähetystä odottelen loppukuusta, multaa jo haalittu, aika iso sekin revohka, mutta jos kaikki onnistuu, iloa silmille löytyy.
Eilisen sateen jäljiltä aloitamme vuorostaan kauniin päivän, tosin tuuli melko kylmältä puolen puhaltelee.

Ano 00063 kyselit orvokkeja, ainakin anoppini haudalle oli kummi-tyttöni niitä löytänyt, kaunis oli asetelma, kevään airuita orvokitkin.

Demeter kilpirauhasvaivoista mainitsi, minä en osaa vaivaani oikein mihinkään yhdistää, no painon suhteen varmaan hyvin toimii, ei kilot putoa vaikka vettä vaan joisin.
Niskassani kipua tunnen jo tässä koneella istuen ja niskatuki telkkain ääressä, mutta tuskin tuota kilpisrauhasen vaivaa voi niihin yhdistää, minulla kaiketi lääkitys kohdallaan.
Mdk kokeiden tuloksia odottaa toivotaan, että kaikki järjestyy harmia tuottamatta.
Ajattelen joskus lääkäriin mennessäni, on helpompi kertoa ne seikat mihin ei koskaan
koske, sillä melkein koko keho jotain vaivaa kokee.

Ihmettelen tuota touhujesi määrää korpikirjailija, miten ehdit ja jaksat kaiken vaivojesi keskellä?

Savinaamioita kylpylöissäkin tehdään, tehoa en ole huomannut, mutta tarvitseeko niitä ryppyjä pois saadakaan, rehellisesti ne on hankittu ja annetaan nuorten loistaa ihonsa kanssa.
Antakaa vaan nurmien olla vähän aikaa rumina, sitten ruoho pinnat kaunistaa, kukkapenkit on kyllä siistittävä.

Tänään pelipäivä ja varmasti jotain hauskaa taas saa kuulla, hyvät kahvit ainakin nautitaan.
Iloa päiväänne!
Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.
Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.
Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.
Huomenta sunnuntaiaamuun ja vesisateeseen, piti ihan miettiä, että onhan nyt sunnuntai, vähän vaikea uskoa, että pienetkin muutoksen miettimään pistää.
Ilolla olen seuraillut, miten pikkulintuja lentelee aivan eri tavoin kuin talvella, pesäpaikkoja helpommin ruokaa löytyviin asustusalueille muuttavat, metsien siimeksistä.
Lokit maisemiin niin ikään on ilmaantuneet, muita muuttajia en sitten ole nähnytkään, joutsenten äänen kuulin ja seuraava odotuksen kohde on pääskyset, sitten onkin jo kesä.

Vielä tuosta vierailun kohteesta kerron, että pönttöuunit joka huoneessa, tosin yksi käyttökiellossa, kyllä siinä puutakin kuluu, sähkölämmityksen lisänä. hella keittiössä, sieluni silmin näin kaiken sen ruuanhelppouden teon, kun kaiken voi uuniin laittaa.
Viileyttäkin huomattu, kai eristeet jo aikansa eläneet.
Noista kaksosten ilmaantumisesta, viisivuotias ilmi toi harminsa, miksi ei yksi riittänyt, nyt ei äidin syli meinaa hänelle enää tilaa riittää, kun kaikki yhtä aikaa syliin pyrkivät.
Voin vain kuvitella aikaa, kun teini ikä lähestyy, harmit vaan kasvavat.
Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon vanhemmilta lasten suhteen, kuin myös olosuhteiden mieleiseksi tekemisissä.
Isoista tiloista on ilo lapsille, riittää tilaa leikkiä tehdä tyhmyyksiä, siivous jää sitten useinkin äidille, pyykkikone aina työssään ja eipä ehdi äiti lajitella puhtaita vaatteita kaappeihin , viikkaa vaan apukeittiöön ja sieltä suoraan päälle, kun tarvetta tulee.
Hymyily on helppoa noille kolttosille sivusta seuraajalle, mutta ei hymyilyä vanhemmille, kun neidit pumppaavat hattuihin vettä ja sitten hatut päähän, kohta itkua, äiti on kylmä.
Ilman seurantaa ei hetkeksikään voi jättää, aina joku kolttonen mielessä, no sanotaan , että tervettä uteliaisuutta se vaan on.;)
Tomeria on vanhemmatkin ja jaksavat miettiä lastensa tekemisiä kehityksen mittapuulla, minä jo nipistäisin tukasta, mutta heillä ei väkivaltaa käytetä.

Olen kuullut, että keväisin voi nurmikoiden haravointi jättää vähemmälle, lehdet maatuvat ravinnoksi.
Liekko anna vaan nurmikon olla ja nauti kevään elosta ja olosta, sen herääminen monella tapaa ilahduttaa.

Kyllä asuntojen hinnat täällä on halpoja, ja valintaakin on, en kysynyt mitä nuoremme kodistaan maksoi, onnen tunteen kuitenkin aistin, toivottomuus ei näkynyt muilla kuin minulla.

Tuo terveenä syntyminen on myös lahja mitä ei aina ymmärrä ajatella ja tottahan toki rakkaita on lapset kaikesta vajavaisuuksistaan huolimatta syntyessään saaneena, voi olla rakkaampiakin.
Elämää emme pysty takaamaan, mikä ketäkin odottaa, on vain opittava hyväksymään kaikki vastaantuleva.
Nykymaailma ei oikeastaan anna arvoa kaikelle, erilaisuus joutuu kaltoin kohdelluksi monasti, sitä ihmisyyttä ja ymmärrystä kaivataan. ja se lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Nyt tätä omaa rauhaani vietän ja onnellinen olen olotilastani, kolotuksiakaan ei tavallista enemmän ole, niihin vakioihin on jo totuttu.
Ajatukset pyörivät pahasta olosta parempaan ja aina jotain aivot raksuttaa, puuhani sujuvat aikataulutettuna, tavarat löytävät paikkansa ja on tilaa ja aikaa nauttia olostaan.
En kiireitä elon kulkuuni enää huoli, aikani niiden osalta on ohitettu, samaa toivottelen teille kaikille ystäväni.
Huomenissa haudalla käynti, mieheni syntymäpäivä, tytär tulee hakemaan.
Hyvää lankalauantaita ja pääsiäisen jatkumista.
Eilen kävin sitten tutustumassa poikani nuorimman tytön uuteen kotiin ja olihan se, sanoisinko mahtava elämys.
Yli 200 neliötä siivottavaa ja piha iso, työtä riittää, mutta eipä olleet ollenkaan toivottomia asioiden suhteen, pikkuhiljaa kaikki hoidetaan, näin lupasivat.
Uskon kyllä senkin, nuoria tarmokkaista ihmisiä ovat.
Kärsivällisyyttäkin joutuvat kasvattamaan jatkuvasti, kaksostytöt keksivät milloin mitäkin "hauskaa" jonkun töllöntyön tehtyään, kysyttäessä kuka tämän teki, käsi nousee pystyyn ja vastaus minä, eläviä lapsia kaikki.
Mielestäni piha alue näytti niin toivottomalta, mutta tytär lohdutti, että ei se niin pahalta näytä, kun lehdet puihin ja pensaisiin tulee, 100 neliön terassi seuraava kohde ja grillipaikka rantaan ruokailu mahdollisuuksin, mikä on varmaa, ei työt lopu.(ei rahan menokaan)

Vanhempi tytär Lahdesta tuli myös juhlistamaan synttärijuhlijoita, äiti ja viisi vuotias juhliaan piti.
Lahdessa on myös talon kunnostus käynnissä, töitä sielläkin tuntui olevan.

Veripalttua äitini myös joskus teki olisiko ollut aina silloin, kun joku eläin sai kuoleman tuomion, en muista maistaneeni, vaikka veriletuista tykkäänkin.
Väliin joutuu korttia vinguttamaan tämäkin mummo, harvoin onneksi.

Noinhan se on Ano 00035, siellä missä viihtyy on hyvä olla ja yksinäisyyteenkin tottuu jollain tapaa, kun tieto kaikkien hyvinvoinnista on kohdallaan.
Yksinäisenkin elämä voi olla hyvää ja rikasta, jos siihen pyrkii, itsestä paljon kiinni.
Ainainen huoli kuitenkin lapsista seurana on, miten kiertävät kaiken pahan, pienimmästä isompaan, koko jälkipolven eläminen mielessä pyörii ja mielikuvituksen lentäessä kaikki ikävätkin mieleen tulee.

Keskusteltiin eilen myös asioista mitkä liittyivät tuohon juurilleen palamiseen, monta muuttanutta ilmi tuli ja pariskunta jopa Italiasta suomeen muuttivat ja maaseudun rauhaan, taloon mikä osin on kallioon louhittu.
Etätyön tekeminen mahdollistaa tämänkin asian ja aina saa lukea paikallisesta lehdestä miten nuoret palailevat maalaiselämän ihanuuksiin ja onhan tosi, että maisemat houkuttaa.
Näin demeter asiaa puhui, kun kertoili juurilleen palaamisista ystävistään.
Samoin Ano 00032mainitsit tuon lapsuuskotiin muuttamisen, ihana asia olisikin monelle, mutta lapset jälkipolvineen pitävät paikoillaan.
Jos niin on, että ei kotia ei lapsia, joiden elämää seuraisi, on elämä tehtävä oman näköiseksi, onnea voi olla elää juuri sitä hetkeä, mikä nyt on.
Olen minäkin joskus miettinyt ympyröiden muuttumista, mutta ei se onnistuisi kuitenkaan, sen verran kiinni olen tässä paikkakunnassa ja perheessäni.

Onnellinen olen siitäkin, ettei omaisuuksia ole harmina, makua sain yrittäessäni myydä tätä nykyistä kotia, ei onnistunut, onneksi, sillä olisi monta kertaa harmittelua aiheuttanut.
Lapsilleni olen toivomuksiani esitellyt ja perintöä jakanut, mitätöivät aina puheeni, mutta joskus sekin tapahtuu, olen kuitenkin kaikki paperit säilyttänyt ja mahdollisimman oikeuden mukaisuuden taannut.
Aina kai asiat selviää, nämä vähäisetkin, ei haudan takaa ei tarvitse kummittelemaan tulla.

Toivotaan, että Mdk saa lääkkeet mitkä elämää eteenpäin kuljettaa, reipas on mielesi, se yksi hyvä lääkityksen lisänä.
Kaikille teille vaivojen ympyröissä eläville kohtalokaverin terveiset, selvitään jos ei hyvin, niin vähän huonommin, elämä kantaa.
Huomasin taas eilisen "kierroksen" uudessa kodissa jälkensä jättäneen, kyllä uupumus oli käsinkosketeltavissa, mutta olihan lupa levätä, kaikki asiat kotonani kunnossa, ruoka valmiina istuminen hyvin onnistuu, laiskuus on kuvioihin tullut minullekin.

Koetetaan jaksaa ja jaksaa, kyllä niitä iloja väliin tulee, mistä nautinnonkin voi saada.
Hyvää pääsiäisen jatkumoa!
Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.
Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
Näin sujui ruoka ajatukset.


Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.
Huomenta ja tyypillistä hiljaisen viikon säätä on tämäkin päivä, aurinko kovasti pohtii, josko paistaisi tai pilvien takana pysyisi, eilen oli mahtavasti sumua.
Eilen radiossa tutkailivat säätä nyt ja ennakoivat tulevan kesän kuivuutta, mikä näillä näkymin edessä on.
Saimaan pintakin 35 sm normaalin alapuolen ja vielä odotetaan putoavan kevään myötä, sulamisvesiä ei ole asiaa korjaamaan.
Ikäviltä näyttää kuvissa laiturit, mitkä kuivalla maalla jököttävät.
Luojamme näyttää meille, miten mahtava on, toiseksi jää tekoälyt sun muut vempaimet, mitkä tuhoa kylvää.
Maailman tutkijat ja keksijät pitäisi pannaan julistaa, noiden sotatuhoisten aseiden keksimisistä.
Maailman puhtaan veden katoaminen, tekee tuhon ilman aseita, jos vesi katoaa, elämä loppuu, luonnosta huolehtiminen ei lainkaan turha asia ole.

Sauna on suomalaisten yhteinen ilo, ehkä myös yksi onnen syy, sillä saunan lauteilla voi huoletkin unohtaa ja voi tuntea lämmön rentouttava tunne
Tuo vierashuone on hyvä ratkaisu kerrostaloissa, jos asunnot pieniä, ei voi vieraita majoittaa, itse olen sellaisessa yöpynyt ja hyvin uni maistui, sauna voisi yhtä hyvä ratkaisu olla.

Eilen mietin mitä tekisin ja ajatus pikkuleivistä putkahti mieleen ja niinpä innostuin ja tein lusikkaleipiä ja kauralastuja purkin täytteeksi, mistä jouluiset piparkakut oli syöty.
En mikään pikkuleivistä tykkäävä ole, mutta niin vaan on piparkakutkin hävinneet ja kotonani asustaa vaan mummo, joka ei makeasta erikoisesti tykkää.
Kauppaan lähtevänä katselin keittokirjoja mitä puutoksia onkaan, jos pääsiäisruokia suunnittelen, löytyihän niitä.
Silakkarullat nyt mielessä kaupalle lähden ja jospa niitä olisi, niin uuniin tomaattien ja mausteiden kanssa laitan.
Mitä muuta sitten mieleen tuleekaan.

Nyt jätän tähän kyyti on kohta rapun edessä, hyvää valmistautumista pyhien suhteen, suunnitteluhan on melkein puoli tekoa;)
Hyvää tätä päivää, sateella alkaa ja kai jatkuukin, tyypillistä pääsiäissäätä se onkin.
Odottelen huoltomiestä korjaamaan kylppärin vesitilannetta, yksi suihku ei vettä anna, , toivottavasti asia kuntoon tulee, ettei putkiliikkeeseen joudu yhteyttä ottamaan.
Aina vaan noita vikoja ilmenee ja minä sormi suussa ihmettelen.

Korpikirjailija kertoili hyvin onnistuneesta ristiäismatkastaan ja pieni nimensä sai., onnea kovasti elämänsä alkuun ja jatkoon, samaa isovanhemillekin.
Monet ristiäiset on käyty minunkin perheeni keskuudessa ja ristiäismekon helma nimistä täyttynyt
Piti ihan laskea, miten isoksi perheeni onkaan karttunut ja kaksi omaa lastani, heidän kummankin kaksi lasta ja sitten heidän lapsensa jälkeläisiä jo 11 ja vielä viides kertymä kaksi pientä poikaa.
Rikkaudeksi voin perheeni lukumäärää pitää, jatkuvuus toimii.
No minä nyt sivusta seuraan, heillä kaikilla oma elämä, näin on oltavakin, esiliinannauhoista on irti päässeet, joskus vähän haikeana tätäkin mietin.

Paloma kertoilit juhlimisen mahdollisuuksista ystävien ja tyttären myötä, kyllä nekin alkaa vähentyä, kun tämä 90 :nen lähestyy, ihmetyksen vaan mieleen saa, mihon kaikki katoaa?

Oletko kirjaa miettinyt, tai peräti kirjoittanutkin Mdk, kun niin paljon muistoja mielessäsi pidät?
Ihana on lukea, osin yhteisistäkin muistoista, Ramoona samoja muistoja kanssamme jakaa, silloin norenpana tallennetuja.
Ramoonalla vielä voimia matkailuun ja ihaniin tapahtumiin ja näkymiin.
Onneksi on tuo muisti jotain tallentanut minunkin mieleen ja voin niihin näin osallistua.

Neeassalla taas omaiset kyläilemään tulee, hyvää mieltä he tuovat käydessään ja monia muistoja tapaamisesta jää mieleen.

Onhan niitä muistoja kaikista mainitsemistasi tapahtumista Ano 00008, mutta ensimmäinen on aina ainutlaatuinen, jotenkin ihmeellisyys, sen muistan minäkin hyvin, kun sitten useampia jälkeläisiä tulee, merkkipäiviä lisääntyy, alkaa jo muistaminen tiukkaa tehdä.
Kyllähän ne pienet maailmaan tulevat aina iloinen asia on ja mummot ja ukit sydämensä menettää.
Toivomusten ja siunausten kanssa heitä maailmaan laittaa ja aina huoli mieltä painaa, onko kaikki hyvin?

Pääsiäisruokia olen makustellut ja nyt ei mikään oikein innosta, huomenna menemme tyttären kanssa kaupoille ja jospa tarjoukset tiskissä antaisivat mieleisen tuloksen.
Silakoista puhuivat joku päivä radiossa ja minulle heräsi mieli silakkarullista, joita aina käsityökerhon joulupöydästä löytyi, voisihan sekin olla pääsiäisruokana, kun kalaa pitäisi syödä.
Harvoin silakkaa täällä tarjollakaan, pitänee vielä mietiskellä, mikä mieliteko toisi tuloksen.
Pajunkissat maljakossa jo vihertäviä silmuja työntää, siinäpä pääsiäisaiheinen maljakko, jos narsisseja vielä mukaan laittaisi, tunnelmaan pääsee.

Peilistä katsoo nyt hiuksien kaunis leikkaus, kuvittelenko vai tottako näyttää, nuoremmalta jopa näytän, on se hyvä tuo mielikuvien tila, kaikkea voi kuvitella.

Nyt haihattelut sikseen ja päivän viettoon, kaikkea mukavaa teille tosillekin.
Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.
Hyvänen aika, eikös keskustelua saada aikaan juurikin vastailemalla, myönteisessä mielessä tietenkin.

Tapanani on kyllä vastailla useampaan viestiin, sillä sitä vaatii jatkuvuus.
Ellei vastauksia tule, ei synny keskustelua, mielipiteitä sitä jokainen yrittää esiin tuoda.
Syytä onkin muistuttaa, että jokaisen kirjoittajan viesti sisältää omia näkökantoja, niitä pitäisi hyväksyä ja pyrkiä ymmärtämään.

Ei täältä löydy yhtäkään ihmistä joka voisi kaikkia miellyttää, kielteisetkin on pakko hyväksyä, ilkeydet ja loukkaukset henkilöön menevät kyllä voi sivuuttaa.

Ketjuja on paljon, jokainen voi oman makunsa mukaista etsiä, tai tehdä aloitus omista mielenkiinnon kohteista.
Nyt menen paistamaan lihapullia, aika monelle sopivaa ruokaa, eikö vaan;)
Nostin ketjun vielä kerran ainakin tänne näkyvämmälle paikalle, uskoen, että viestejä vielä löytyisi.
Syitä mietin, miksi ei kirjoittaminen innosta, syitä löytyy varmaan moniakin, kevään kiireiset työt pihoilla ja mökeillä,, ei voi vähätellä kipujenkin aikaan saamaa väsymistä, ja mikä sitten muu kyllästymistä aiheuttaakaan.
Tämä ketju on mielestäni hyvin rauhaisakin ollut, ettei sekään syynä liene, että ikävät viestit mieltä masentaa.
Voihan olla niinkin, että kaikella on aikansa ja nyt on aika etsiä muita kohteita.
Minulle tämä on tullut niin tavanomaiseksi ja mukavaksi tavaksi aloittaa päivää kirjoittamalla, ainahan se ajatuksia liikkeelle laittaa.
Aamulla silmäni aukaisun jälkeen mielelläni loikoilen vuoteessa ja annan ajatusten virrata ja kyllä sitä kertyykin, asiasta toiseen mielikuvitus lennättää.
Näiden ajatusten purkaminen on sitten jollakin tapaa mukava tänne purkaa, ei tosin mitään ihmeellistä, ajatuksia vaan.

Eilen kyläreissuni sai taas ajatukset moneen menneeseen palaamaan ja yhdessä niitä muistelimme, aina uusi muisto mieleen ja siitä kysymykset syntyi, muistatko sitä ja niin edelleen.
Tapaamiset on vähiksi käyneet, mutta uusi tapaaminen kuitenkin sovittiin, sillä varauksin, jos elossa ollaan.

Ruoka asioista kertominen ei kirjoittajille ole ollut mieluisaa, mutta silläkin uhalla kerron, että nyt verigreippi on paikan löytänyt muiden hedelmien rinnalle.
Halkaisen hedelmään ja lusikoin mehua ja hedelmälihaa suurella nautinnolla, ei sokeriakaan kaipaa.
Hinnallakaan ei ole pilattu, 1,39 kilo, painavia ovat, mutta kyllä niitä raskii muutaman aina ostaa.
Kun ruokakin alkaa huonosti maistumaan voi näin uuden (vanhan) tuttavuuden esiin tuoda.

Kiitos sinulle Ano 00117, kun en aivan itseni kanssa keskustelua synnytä.
Jäi kuuntelematta pääministerin haastattelu, tuskinpa paljonkaan jäin mistään vaille.
Jos kyllästymistä kirjoitteluun esiintyy, niin ei nuo median tiedotuksetkaan jaksa mieltä nostaa, aina saamaa vanhan jo tutuksi tulleen kiristämisjuttuja ovat.

Jäänpä nyt odottelemaan josko jollakin olisi jotain sanottavaa.
Aurinkoista päivää, ainakin meillä täällä aurinko loistaa ja huolia huojentaa.,,toivottavasti valoisa ja iloinen päivä tästä syntyy.
Huomenta sää tuulinen ja vaihteleva, aurinko jo paistoi, mutta tuuli mokoma pilviä kasasi ja voi ne sateetkin vielä tänään nähdä.
Säästöä syntyy tuollakin tapaa, kun vesiauto ei hiekan kerääjien edessä kulje kastelemassa, mihinkähän säästö kohdennettaisiin?

Säästää pitää joka asiassa ja se ei vaikealta tunnukaan, olenhan sitä harjoitellut vuosikymmeniä, kaikilla ei se meinaa onnistua.
Pienistä puroista ja niin edelleen ne säästöt syntyvät, onnittelen itseäni, elämäni velaton ja uskon selviäväni loppuun asti
Ei ne suuret tulot ja niin edelleen, tiukalla budjetilla edelleen elän, ei tule mieleenkään ostella ja kuluttaa asioihin mitä en tarvitse, olisipa kaikilla vanhuksilla turvattu vanhuus ja itsemääräys omista asioistaan.

Eilen katselin taas tapani mukaan kyselytuntia ja kyllä edustajien puolesta häpeää tunsin, oli kuin navetassa mölisevä joukko, ei kunnioitettu puhujia kuuntelemalla (vaikka samaa kaikki puhuivatkin), myös ministeriaitiossa virnuiltiin , kun edustajat puheenvuoroja käyttivät.
Eipä oikein kunnioitus tätäkään porukkaa kohtaan lisääntynyt.

Kuuntelin myös radion antia ja tänä aamuna oli puhe akuista ja kuinka paljon niitä kotona onkaan, tulipalon vaara niistäkin.
Vanhoja kännyköitä akkuineen ja sähköhammasharjat ja muut akuilla toimivat, kun miettimään alkaa, niitä löytyy paljon.
Yksin puhelimen lataus voi tulipalon sytyttää johdon jäädessä seinään, siitä muistuttivatkin, että tarkastus paikallaan, kun ulos lähtee.

Kiva Ramoona, kun tulit jutustamaan kanssani, olisin itselleni joutunut vastausta rustaa maan, tuon kevään minäkin taas kerran sain todistettua, lokit on maisemaan ilmaantuneet, joillekin kovastikin kiusaa tekemään, kun ei aivan pieni äänisiä ole kun laumaan kokoontuvat.
Aikaa kuluu, ennen kuin pääskyset meille lentelee, silloin jo onkin kesä.
Pääsiäistä jo ajattelit, no lähellä onkin, minulla ei mitään pääsiäiskoristetta enää ole, kai ne kaikki on paikkansa jostain löytäneet, no onhan pajukissoja, niitäkin on vaikea löytää täältä kaupungista.
Itse en etsimään ole lähtenyt, tytär toi kertoen, että oli vaikeaa löytää.

Ano 00116 kadut jo harjattu, mutta vielä pölyä tiedossa, kun nurmikoita harjaavat ja koivukin oman osuutensa kukinnallaan saa aikaan, tosin kertoivat radiossa, että pieni on kukinta tänä keväänä.
Palkintona kaikesta tästä vihreät nurmikot ja lehtevät puut, koetetaan kestää pölyn lento.

Nyt alan odottelemaan kellon siirtymistä lähelle kahta ja sitten ystävien pariin, varmasti piristävä juttu sekin.
Hyvää ja kaunista päivää!
10 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt