Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

419

  1. Uskon .että muutakin voisi kirjoittaa ja jättää kirjoittajien viestit heidän kertomanaan omaan sarjaansa, vastaten jos asiallinen tarve on hallussa.
    Omaa oloaan ja elämäänsä kaikki viestit suuntaavat ja erilaisuus on hyväksyttävä, vaikka ohittaen.
    Omalla vastuullaan jokainen kirjoittaa, jos antavat aiheen valituksiin, kohde on ylläpito.
  2. Huomenta, torstaipäivä aluillaan, mitähän tuo tullessaan.?

    Nyt ei huvita mikään, kirjoittaminenkaan ei tunnu houkuttelevalta, taas on päädytty anojen tilaan "keskustelu" on villiä ja vapaata.
    Onhan se niinkin, että vastuuseen joutuvat kaikki, jotka jotain asiatonta esiin tuo ja myös sanomisiaan tulisi tarkastella siitä näkökulmasta.
    Loukkaaminen on kiellettyä, myös valehteleminen ja asiattomuuksien kirjoittelu.
    Tiedon puuttuminen asiasta joista viestin laittaa, on myös syyte kelpoinen, jos joku niin haluaa.
    Toisten lapsien ja lastenlasten elämä on jokaiselle oma valinta, kaikki ei lapsia halua tai jostain syystä ei niitä saa, asia joka ei ulkopuolisille luulisi kuuluvan.
    Myös toisten vastoinkäymiset ei sivistyneen mieleen edes tulisi, saati niistä henkilöä kiusaamaan rupeaisi.

    Minä en kirjoita mitään sellaista itsestäni, mikä ei päivänvaloa kestä, olen omana itsenäni nämä vuodet täällä mukana ollut.
    Voisin kaiketi heittäytyä anoksi ja tarttua joka lauseeseen missä jotakin voisi haavoittaa, helppoa kuin mikä.
    Rehellisyyteni sen kieltää, ja kysymys, mitä siitä voittaisin, olisinko onnellinen, kun jonkun morkkauksen ilmaan heittäisin.
    Anonyyminä on helppo morkata, mutta mitä siinä voittaa, sama jatkuu ja jatkuu.

    Toivoisin palstalle rauhaa ja sopuisaa kirjoittelua, siitä kaikki varmaan nauttia voisimme, lukea elämän kirjoa, sillä jokaisella se on omanlainen.
    Näitä toivomuksia olen pitkin matkaa jättänyt, ei vaan tunnu herättävän kirjoittajien mielenkiinnon kohteena toivomukseni olla, piiskataan jo vaikeuksien kanssa kamppailevia surutta, sairastamista ja lapsettomuutta käsitellään melkoisen ala-arvoisesti.
    Mietitäänpä nyt jokainen omaa antiaan ja jatkossa parannetaan tasoa.

    Hienoa kirjan aikaansaaminen, siihen ei kaikki pysty, jaksamista ja intoa Palomalle.

    Varmaan saan ryöpyn niskaani, mutta vakuutan, että ei mikään säikäytä minuakaan.
  3. Hyvää huomenta ja ihana oli herätä auringon paisteeseen, mieliala kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen vaan kohosi.
    Tuuli näkyy lippuja Canthin päivän kunniaksi heiluttelevan, varmaan hieman viileältä tuntuu, vaikka nollan tienoilla mittari pyörii.
    Katselen naapuritalon lippua salossaan kovin notkuvalta näyttää, naru on jäänyt kiertämättä salon ympärille ja nyt tuuli pääse kovemmin lipun liehuntaan.

    Sain tilattua kampaajan ja silmälääkäri, kumpaankin vain yksi aika, ennen huhtikuuta.
    Unta näin miten pyörällä ajelin ja kampaajaan pääsyä yritin saada, ei onnistunut, miten kummassa tapahtumat päivältä uniin siirtyy.
    Elämä unissa jatkuu, päivällä ei kai valmista saa aikaan;)
    Ensiviikolle menee ulkoisen näön parannus ja seuraavana päivänä silmien kunto saa arvion.
    Taitaa nykynaiset huolta ulkonäöstään paremmin pitää, mitä ennen, kun kampaajatkin aina täysiä, vaikka useampi niitä paikkakunnalla on.
    Katsellessa osaa julkkiksista, ajatus kampaamojen puuttumisesta joskus herää.

    Onkohan kevätväsymys jo kirjoittajiin iskenyt, kun kovin hiljaista on ketjussa, no pitäähän väliin aikaa muuhunkin olla.
    Minä aina aamuisin istun ja katselen keloja Facessa, ihania kissoja ja pieniä soiton osaavia lapsia, heidän intoaan katsellessa omakin into nousee
    Eilen maaluksien tekoa katselin, on se niin helppoa, kun senkin osaa, mitä ihanampia kukka ja maisematauluja syntyi, yritäpä sitten samoin konstein, ei taatusti lopputulos sama ole.
    Kaikille ei noita lahjojakaan aina anneta.

    Hurskainen, hyvä, että muistat kuitenkin syödä, se on tuiki tärkeä homma, varsinkin meille vanhoille.
    Laiskuuskin meille sallitaan, onhan sitä tullut uurastettuakin, eikö vaan;)

    Onhan se kaiken kaikkiaan lemmikin pito kaupunki oloissa hankalaa, ulkoiluttaminenkin näin huono kuntoisille vaikeaa, mutta ihana on noiden kissojenkin touhuista kuulla ja kuvia katsella.
    Kyllä ne niitä parhaita kavereitakin ovat, ikävä vieläkin minullakin, vaikka jo parikymmentä vuotta on pienen koirani pois nukkumisesta.

    Enpäs tälläkään kertaa ruuista, kertonut, vaikka ano 17,07 väitit, että aina samaa kirjoitetaan.
    Aika paljon muutakin viestittävää löytyy, mutta ymmärrettävä on, että mikään ei koskaan kohdalleen satu.
    Mukavaa olisikin, jos anot enemmän viestejä ja niitä sopivampia laittaisitte mukaan;)

    Tässäpä tämän aamua ajatuksia, ei kummoisia, mutta kuitenkin esiin niitä toin.
    Voikaa hyvin ja aurinko iloa antakoon jokaiseen mieleen.
  4. Huomenta ja harmaata säätä, ei kuitenkaan vielä sada, niin teki 60-vuotta sitten, kun poikani syntyi.
    Mihin vuodet on vierineet, meitä erottaen, mutta edelleen hän on poikani, joka aina sydämessä pysyy.
    Toimeentulon ja muun elämään kuuluvan parissa aikansa menee ja äiti ei ihan aina mielessä ole, näin luulen.
    Lähetti juuri videon, missä maan ja taivaan välissä liiteli, varmaan lapset on lahjaksi tämän kokemuksen antaneet, eihän lentäminen hänelle vierasta ole, mutta näkyi näitä kotimaisemia helikopterin kyydissä katselevan.

    Kyllä elämä meikä mummoakin muuttaa, enää en yhdellä jalallakaan kauan kestä seisoa, kokeilla aina pitää ja muutkin ennen helposti onnistuneet, ovat tipotiessään.
    Onneksi on kaksi jalkaa ja kävelysauvat apuna tarvitessa.
    Tuosta omaehtoisesta elämästä demeter mainitsit, sitä minäkin yritän ylläpitää, kamalalta tuntuu ajatuskin, että minua siirreltäisiin paikasta toiseen, ilman omaa haluani.
    Surullista oli kuulemani, kun ystävätär soitti ja kertoi miehensä sairaalassa olevan, oli siirretty toiselle paikkakunnalle, kysyin miten käyt katsomassa, en mitenkään oli vastaus.
    Soittavansa sanoi, mutta mies ei osaa vastata ja sekin mahdollisuus pois suljettu.
    Kamalalta tuntuu ajatuskin, että ei omaan sairaalaan pääse hoitoja saamaan.
    Lehdessä kyselivät, pitääkö omat eväät ottaa päivystykseen, kun aikaa menee ja ruokaa ei tarjoilla, Kyssiä tämä asia koski, selityksiä löytyi, mutta totuus on tämä, näin sen kokeneet kertoivat.
    Mihin maailma meneekään, ihminen on vain möhkäle jota mielin määrin voi kohdella huonostikin.
    Kyllä ne ystävät ympäriltä katoaa, siihen on vain totuttava, yksinäisyyden tunnekin kasvaa, pelkään, että näin käy kohdallanikin, mutta vielä en sitä koe.

    Pitänee minunkin vilkaista tuota mainitsemaasi liikettä, vähän mitään ostankaan, mutta kivijalka liikkeissä valikoimat minun kokoisille aika pienet.
    Kligeniltä tilasin aikoinaan paljon, mutta se loppui, uutta en ole tilalle etsinyt.
    Ramoona, sinulla sitä kevään tulon odotusta on paljon, kun pihamaatasi seuraat ja hoidat, olisi mukava kun kuvia voisi täällä laittaa.

    Taas on miettimistä miten päivä sujuisi mielekkäästi, no aina se illan on joka päivä tavoittanut, kai tänäänkin.
    Kampaajan aion ainakin nyt tilata ja silmälääkärikin ajan kohtainen,.
    Hiuksiani en ole värjännyt miesmuistiin, harmaannun omia aikojaan.
    Sää näkyy muuttuvan juurikin samanlaiseksi, mitä 60 vuotta sitten oli, räntää sataa.
    Kaikkea mukavaa ja viihtyvää oloa päiväänne.
  5. Huomenta kauniina alkavaan maanantaipäivään.
    Kyllä tuo kevät jo alkaa kyntensä näyttää, päivällä jäätiköt sulaa, lokit näyttäytyivät ja pikkulintuja lentävän näkee.
    Harakat taitaa jo pesänrakennuspuuhissa olevan, ne tunnetusti ajoissa sen homman aloittaa.

    Mukava kuulla, että olosi on paranemassa ja kotiin olet päässyt, kyllä se oma koti antaa voimia ja elämän halua toisella tapaa kuin sairaala.
    Älä nyt liian aikaisin parvekkeelle mene loikoilemaan, on se niin petollinen tämä keväinen sää ,Auringon paiste saa houkuttelevan ilmeen, mutta vielä talvi kuitenkin on syytä muistaa.
    Minulla on kyllä samat meiningit, mutta huopaan kääriydyn.

    Tuo paikka missä itsekukin elää muodostuu oman näköiseksi ja hyväksi asua.
    Minä lapsena muutin, monessakin paikassa asuimme, no lapsi on varmaan helpommin kotiutuva, muistelin kun Hämeessä pari vuotta asustimme, murre tarttui päähän.
    Aikamme kierreltyä takaisin kotoiseen kaupunkiin, mikä minulle jo melko vieras, mutta eipä aikaakaan, kun taas kotiuduin.
    Nyt olen antanut itselleni ajatuksia pohtimalla mahdollista muuton mahdollisuutta, loppujen lopulta ystävät, tutut paikat ja elämisen helppous ja näin haaveet piankin katoaa.
    Seikkailu halu kai näitä pohtimisia mieleen tuo, mutta onneksi ajatus mahdottomuuteen häviää.
    Jotain on oppinut elämän kuluessa, ei mitään ihmeellistä enää näihin vuosiin.
    Minulla on tuo serkkujen apu ja muukin yhdessä olo unohtunut, en omista kuin yhden serkun.
    Mieheni puolella vain kälyni ja hänen lapset, suku ei minua kiinni pitäisi, no voisihan ne lapseni asiaa kauhistella, jos kertoisin suunnitelmiani.
    Niinpä täällä viihdyn ja tänne jään, niin pitkään kuin kutsu tulee viimeiseen kotiin.

    Paluu muuttajia on täälläkin aika paljon, eläkkeelle päässeitä pariskuntia, joille mahdollinen kotikaupunki on jäänyt hyvänä mieleen ja sitten eläkkeelle jäätyä haluavat takaisin m uuttaa.
    Kaupungissa elämme, mutta etelän kaupunkeihin verraten maaseutua asutamme, hyvä että kaikki ei sinne etelään halua, elämän rikkautta voi kokea täälläkin.
    Lopputulema näistä keskusteluista lienee, että jokaisella varmaan hyvä siellä, missä elämä on.

    Tänään pitkä istunto La Promesan seurassa, ehkä sukkakin edistyy. tai sitten ei, pakko ei ole mitään tehdä, napostella vain jotain maistuvaa, kuin elokuvissa ennen.
    Tulipa mieleen sekin, että en ole käynyt elokuvissa sitten lipunmyyntihommien jälkeen kuin yhden kerran, vuosia siitäkin 25 vuotta.
    Elokuvateatteri aivan vieressä, samoin teatterikin, silti olen ne kiertänyt. ei voi sanoa, että liikaa kulttuuriakaan harrastan;)
    Miten kauaksi kaikki entinen onkaan siirtynyt?

    Kivaa päivää kuitenkin puolestani toivotan, onnea sinne missä viihdytte.
  6. Kiva kuulla, että siellä Helsingissäkin löytyy tyytyväisiä mummeleita.
    Niinhän se on, että missä koti on siellä on jokaisella (melkein) hyvä olo..
    Eihän ilman huolia täälläkään eletä, työttömiä, syrjääntyneitä ja apua tarvitsevia löytyy, myös nuoriso hilluu ja rikkoo paikkoja.
    Terveyspalvelut karkaa ja varmaa tietoa ei ole missä kylässä päiväni päättyy.
    Kaikesta huolimatta elämä minun kohdalla vielä valoisa, kaikilla ei toki täälläkään hyvin mene.

    Toivotaan, että jokainen omassa asuinympäristössä viihtyy ja onnensa löytää, tämän päivän kokemukset minulla tämän kaltaisia, sinulla myös hyvän elämän edellytykset asuinpaikallasi, onnittelut siitä.
  7. Sunnuntaiaamun hiljaisuutta ja kauneutta katselen ikkunastani.
    Eilisen tuulisen päivän jälkeen taas tyyntä ja uuttaa lunta on yöllä satanut, kaunistaen maisemat.
    Kaikki hyvin elämä jopa hymyilee, ei koske mihinkään ja muutenkin mieli kirkas ja valoisa.
    Kotini on siisti ja ruokaa jääkaapissa ja pakkasessa, mistäpä valittaisin.
    Tein eilen eka mustikkakukkoni ja aika hyvin onnistui, kuori nielaisi paljon voita, sitä tehdessäni jo ihmettelin ja kyllä se aika rasvaiselta tuntuikin, mutta hyvää silti.
    Seuraavaan kukkoon vähennän voin osuutta, mutta talouskoulun opettajan kirjasta ohjeen otin ja pitihän se uskoa.
    Mustikat meinaa jäädä pakkaseen, nyt on urakalla niitä syömään ruvettava, on vähän liian hapoton marja minun makuuni, mutta terveystiedot kyllä sitä puoltavat.

    Mistä kummasta tuo johtajuus jäikään elämään, itse taisin mainita ja nyt sitten on aihe kertaukseen. ja savolaisuuskaan ei synti liene, reilusti savolaiseksi tunnistaudun.
    Johtaja en ole, ehkä joskus harhaanjohtaja, no onhan johtajia monenlaisia, mutta olkoon, pitäkää niin halutessa mietteenne.

    Ano 15,05 sinulla varmaan hyvin menee, kun malliani noin seuraat, minulla ainakin hyvin pyyhkii.
    Ainahan ei näin ole, ei ollutkaan, kyllä vaikeuksia milloin mitäkin ja myötäelän huolien kanssa kampailevia, vaivoja minullakin, mutta silloin, kun hyvältä tuntuu osaan siitä iloita.
    Kun ponnistellen elämä hyvin sujuu, siitä voi ja pitääkin osata iloita.
    Tuo anojen syrjiminen on tuulesta temmattu ajatus, kun viestin asiallisena lähettää, jotain asiaa kertoo, kyllä huomioidaan, onko tarvis huomioida, no se on jokaisen ajatus omassa mielessä, asiaa sisältäviin ainakin minä pyrin vastaamaan.
    Odottaako joku vastaamista, se on sitten jokaisen oma mielipide.

    Demeter mietteesi noista virastoista ja muusta mukaan kuuluvista saa vastakaikua minulta, tosin täällä "maalla" on vielä lupsakkuutta virastoissakin, tai minua on hyvin kohdeltu, harvoin mitään virastoa tarvitsenkaan.
    Ei suuret kaupungit houkuttele minuakaan, kyllä täällä missä asustan on vielä uskaltanut kadulla kulkevaltakin apua kysyä, jos tarve ilmaantuu.
    En suurin surminkaan sinne pääkaupunki seuduille muuttaisi, maalla olen aina asunut ja tänne matkani päätän.
    Onnea kortin saamisesta, kallista on tuokin homma.
    Tuli mieleeni asia, kun täällä uusi liikeketju ovensa avasi, miten ihmiset noiden tarjousten perässä juoksevat ja sitä jonotetaan,, milloin on ämpäri tai makkara ilmaiseksi saatavana.
    En koskaan ole jonottanut mitään, toivottavasti en tarvitse sitä tehdäkään.
    Tämä ei mitenkään viestiisi liity, mutta tuli vain mieleeni.

    Onpa ihana, kun tuollaisen asumiskumppanin kanssa saat asustaa, tunnet varmaan tärkeäksi itsesikin, ainakin Väinölle.
    Tärkeä tunnut olevan myös perheellesi, niin olen aistinut Eliaana.
    Kyllä ne hyvät työt yleensä jollain tapaa palautuu, kun sen vaan aina huomaisi.

    Toivotukset, ihan hyvällä kirjoitetut useinkin koetaan väärin ja saadaan aihe ilkeisiin vastauksiin.
    Tuskin kuitenkaan sinun viestit aihetta antaa moiseen Neeassa.
    Minä olen koukussa LaPromesaan, katson nyt sarjan alkua ykkös kanavalta, kun en muista tai jäikö alku katsomatta, maanataisin sitten viikon jaksot Areenalta uusimmasta juonesta.

    Kirjoitellaan vaan liekko, kun aihetta ja halua tulee, minullekin tämä kirjoittelu on oman järjen virkeänä pitoa ja aina on kiva, kun aihetta joku antaa.
    Yksinäisyys on mielelle hyvä ja paikallaan silloin, kun sen hyväksi kokee.

    Kaunista ja hyvinkin hyvää sunnuntaita kaikille.
  8. Ei parane, ei, mutta on vain mukava oppia tuntemaan viestin takana olevat, siksi nikillisiä tutumpina opimme kokemaan.
    Heidän olemuksen kirjoittaen opimme tuntemaan, anot saavat kaikki jonkun epämääräisesti kirjoittavan synnit niskaansa, harmillista se on.
    Hyvin paljon asiallisia anoja on, ehkä voittopuolisesti, mutta se yksin ano saa kaikki samaan porukkaan.
    Miten se vältettäisiin?
  9. Lauantaiaamua tässä aloittelen, täysi päivä jo on, pari viikkoa ja sitten yhtä pitkä yö kuin päiväkin.
    Niin ne kuukaudet vierii, nauroinkin lenkkisaunassa, että tuntuu kuin eilen olisimme edelliset löylyt ottaneet.

    Onnellista elämää kotiin päässeelle korpikirjailijalle, nyt vaan lepäile rauhassa ja kunto pikkuhiljaa kohentuu.

    Tytär ja vävy eilen tulivat käymään kauppaan lähtöä tehdessäni ja niinpä sain kyydin kauppaan ja takaisin.
    Olin jo Panadolin ottanut varmistuksena sille, että kävelyn jaksaisin, no kävelyä tuli kaupassa silti, joten hyötyä oli pilleristä.
    Kauhistelin juhlamokan hintaa, yli kahdeksan euroa, tarjouksena oli Costarica kahvi, siihen tyydyin, kolme pakettia 10 euroa., hyvin näkyi muillekin kelpaavan.
    Eipä taida halvalla enää mitään saada, kunpa ketjun alapää näistä korkeista hinnoista hyötyisi.
    Tarkkailen kilohintoja mielenkiinnosta ja eri kaupoissa hinnat kovin erilaisia. isojakin eroja saman tavaran kohdalla, esimerkkinä irtoperuna, edulliseksi väitetyssä kilohinta 1.20 ja minun vakikaupassa 0,75, näin seuraten aina jotain voittaa.
    Toinen silmään pistänyt oli kurkun hinta, siis kotimaisen, kalliiksi luokitelleessa kaupassa yli viisi euroa kilo, toisessa euroa halvempi.
    Kuitenkin lähiviljelijöiden tuotteita, mihin se välihinta meneekään?
    No eihän koira karvoistaan pääse, aina olen tuota hintapolitiikka seurannut, on ollut melkein pakko, nyt voisin jo unohtaa.
    Harvoin taitaa ruokakaupat konkurssiin menevän.

    Kuka on väärässä kuka oikeassa, aina vaan törmätään tähän rekattu/ ano kiistaan, mielipiteet voi olla hyviä molemmilla, miksi aina niihin löytyy vääntelyä ja väärin ymmärryksiä.
    Hyvin ymmärrettävästi minäkin yritän sanani valita, aina vaan korjausta tulee.
    Minulla ei ole tarvetta väittää, että oikeassa olen, kerron vain omia näkemyksiäni asioista, yritän nuo arvioinnit viesteistäni loukkaantumatta ja loukkaamatta ketään, ohittaa.
    Kirjoitusten ymmärtäminen oikein, vaatii myös mietintää.

    Noista talkoista vielä sen verran, että ei niillä suuria rahoja kerätä, mutta joskus voi saada alennusta vaikka teatterilippuun, näin jäsenyydestä on hyötyä.
    Suuria bonuksia ei jaeta, ei ole mistä jakaa, jäsenmaksut menevät pakollisiin kuluihin.

    Tuokin, että mikään ei ole ilmaista, ei edes tarjottu kyyti, koska kustannuksia auto vie ja toisten kustannuksella en halua elää, kaikesta maksan mistä itselleni apua saankaan.
    Harva haluaa rahoja vastaan ottaa, mutta minulla on aina jalkoja lämmittäviä sukkia jakaa ja näin vastalahja tulee saaduista avuista ja hyvä mieli autetulle kuin auttajalle.
    Vuorovaikutusta tämä elämä on ja sitä toteutan kaikella tapaa.

    No ehkä löytyy taas jollakin eriäviä mietteitä, mutta eihän kertomani mitään Herran sanaa ole, siitä vaan omia näkemyksiä esittämään.
    Iloista viikonlopun alkua kaikille, yritetään ymmärtää toisiamme.
  10. Kiitos muistutuksesta, olin jo tuotakin miettinyt, mutta porukka oli sitä mieltä, että taksia et tilaa.
    Vieläpä on aikaa vaikka kuolla, ei tarvitse ketään rasittaa, sitä en mielellänikään tekisi, juhlat vasta 29 päivä, noita taksikyytejä harvemmin olen käyttänytkään, menoni aina lähellä on olleet.
  11. Huomenta ja pakkasaamuun herättiin, siispä kiikutin matot ulos ja siivous odottaa.
    aamusta yleensä olen tarmokkaampi, vaikka väsymys nopsaan tavoittaa, mutta hidastan ja lepään, taas onnistuu.
    Kauppaankin olisi mentävä, mutta jos jaksaminen loppuu, ei hätää, uusi päivä huomenna.

    Noinhan se oli, kuten mkr kerrot, ruuhkavuodet työn tekemiseen meni ja kodin maksamiseen, ei silloin muuta juurikaan ehtinyt.
    Yhdistystoiminta niihin aikoihin oli vähäistä, mutta eläkkeelle päästyä sitten alkoi sen tapainen toiminta.
    Niissä touhuissa parikymmentä vuotta ja nyt vapaana kaikesta, yksin eläen ja omaa tahtoani kuunnellen.
    Kuuntelin minäkin noista harrastusmenoista nuorten kasken, kaikki on maksullisia, joten ei kaikilla mahdollisuuksia harrastaa ihmeemmin, nyt kuitenkin asiaan on puututtu ja mahdollisuuksia pyritään tekemään, mihin kaikilla mahdollisuus osallistua.
    Kai sitä talkoohenkeä edes jossakin on.

    Matkat kaikki omakustannettuja, ainoastaan matkan järjestely tuli yhdistyksen matkanjohtajan hoitamina.
    Pieni osa jouluruokailusta, teatterin ja muiden tapahtumien maksuista yhdistys maksoi kaikille, pieni talkooporukka rahaa keräsi toiminnallaan.
    Niissä toiminnoissa minäkin mukana olen ollut.
    Mielekästä niin kauan kuin siltä tuntui ja nyt sitten jäljellä vain tuo korttiporukka.
    Ystäviä kertyi paljonkin ja nyt heidän kanssaan yhteyksiä pidetään, tosin harvenee sekin , ihmiset sairastuvat, eivät enää jaksa yhteisiä menoja, siihen ryhmään minäkin alan kuulumaan.
    Arvelin juuri, että en taida kyetä 90 juhlimaan, kun kyytiä ei ole, sanoivat johonkin autoon minut sullovansa, saa nyt nähdä.

    Hyvä talvi on lämmityksen ja lumen tulon suhteen ollut, kunnon routa ehkä kuitenkin puuttuu, mitä see vaikuttaa kasvuun jää nähtäväksi.
    Valkoinen on näkymä täällä meilläkin, vaikka vain ohut lumikerros on, pian sulaa päivän lämmetessä.

    Näin mietiskelin tänä aamuna, mihin teidän toisten ajatukset rientävät, saatikka kaikki tekemiset, mihin ehditte.
    Hyvän päivän toivotuksiin ja kiitoksin olemassa olostannne.
  12. Taas uusi aamu ja uudet (vanhat) mietteet, todella uusia ajatuksia ei liioin tarjolla ole.
    Skippo tuli taas useaan kertaan pelattua ja kahvit hyvän vehnäsen kanssa nautittiin.
    Oli todella hyvää lettipullaa, mitä itseni harvoin tulee tehtyä, pitänee siirtyä takaisin tuorehiivaan, olen kuivahiivalla leiponut ja ei kyllä eilistä makunautintoa ole tullut.
    Kotiin viemisiäkin saimme, kun leipoja jakoi työnsä tulokset, hän on aivan ihana ihminen, lupasivat maalla käydessään tuovansa minulle perunoita, porkkanoita ja sipulia.
    Pakkasta sanoi tarkastaneensa ja kanttarelli varasto vielä runsas, lupasi niitäkin minulle tuoda.
    On aika vaikea jäädä kiitollisuuden velkaan, vaikka tiedän pyytettömästi hän näitä jakaa, jospa keksin jotain minäkin.
    Hän on aivan yli innokas haalimaan metsän tuotteita koreihinsa ja sitten ystävilleen niitä jakaa, kepin kanssa meni mustikkaankin, kun jalka oli kipeä.
    Saamattomaksi itsensä tuntee.

    Hyvä mummeli, olen samaa mieltä kanssasi, ei tässä mitään parempaan ole koskaan tavoiteltu, yritetty vaan elää vanhan ihmisen elämää.

    Liekko noin minäkin ketjuamme arvostan, joka aamu avaan koneen ja viestit luen, ammennan kaiken sen itselleni minkä uudeksi, tuntemattomaksi koen, otan vinkkejä ja syvällisempiäkin viestejä opikseni tai ainakin yritän ne sillä tapaa ymmärtää.
    Paljon on asioita, joita en osaa, en ymmärrä ja vielä jää paljon oppimattakin, mutta siihen on tyydyttävä.
    Joskus tulee aivan ihana olo, kun lukee myönteisiä, rakentavia kommentteja, siinäkin koen saman hyvän mielen kuin sinäkin.

    Olen hyvin iloinen, jos vertaus minun ja demeterin välillä olisi totta, mutta uskon jääväni kauas hänen tietomäärän ja oivallusten taakse.
    Hänellä varmaan kyky johtajuuteenkin, mitä tässä hehkutellaan, itse en sitä taakkaa ole päälleni hamunnut, tuskin demeterkään, on vain ihmisiä jotka innostuvat yhteisön asioista ja jaksaa itsensä valjastaa jos mihin.
    Olin huomattavasti nuorempi kun liityin Eläkkeensaajien yhdistykseen ja tekemisen halu syttyi, kun vetäjäksi pyydettiin.
    Uurastin monessa ryhmässä ja into oli kova, tein käsitöitä kotonanikoin, että myyjäisiin myytävää kertyi ja kaupan käydessä yhdistyksen tili kasvoi.
    Siitä sitten matkojen , teatterin ja muun touhuilun kustannuksia maksettiin jäsenten iloksi.
    Nyt ollaan siinä tilanteessa kuin koko maassa ollaan, talkootyön tekijöitä ei löydy, nuoremmat ei itseään sido mihinkään yrittämiseen.
    Muistan epäilyn, kun esitimme muutaman toisen kanssa emäntäryhmän perustamista, koska ostopulla tuli kalliiksi, yritys onnistui, sekin paisui jopa myyntiin asti ja yli kymmenen vuotta taikinaa veivasin, alussa muutaman henkilön kanssa, nyt sitten lopettamassa on jo liki kymmenen emäntää.
    Surullista katsoa sivusta miten takapakkia tulee, kaikki se mitä itsekin uurastaen teki valuu kuin vesi sorsan selästä.
    Muistoja kuitenkin mukavasta yhteiselosta ja tekemisistä, paljon hauskaa mukana ollen koin.
    Iloiten näitä hommia tehtiin, iloja ja töitäkin jaettiin, ei mitään ikävää mieleen jäänyt.
    Katselin ohjelmaa Espanjan oloista sisällissodan aikaan, kansan noususta maan hallintoa vastaan, oli aika raju kuvaus siitä ajasta, silloin tämä LaPromesakin oli loistossaan.
    Historia kiinnostaa ja näin katsellen voi siitäkin pieniä väläyksiä saada.

    Mkr näin meilläkin eletään, nuoriso repii alas kaiken mikä yhteistä hyvää olisi, samanlaista varmaan kuin siellä etelämmässäkin, vaikka luulisi täällä hieman rauhaisampaa olisi, ehkä kadulla vielä pimeänkin aikaan voi liikkua.
    Kyllä Martina pelastetaan, olen kuvia nähnyt, mutta taitaa Curro unholaan hänen tiimoilta jäädä.

    Nyt innostuin pitkän viestin rakentamaan, mutta kai se on sitä, kun yksin ollen ei kenellekään voi sanaista arkkuaan julki tuoda, tänne sitten kaiken, hyvä, että on olemassa keskustelumahdollisuus.

    Lumisateisin terveisin Hil-la.
  13. Huomenta ja neljäntoista asteen pakkasista toivottelen, nyt tyypillinen maalikuun sää, yöllä pakkasta ja päivällä lämpimämpää.
    Kevättä se pukkaa, päivä jo todella pitkä, kohta päivä yön voittaa.
    Voisi sanoa, että päivät siirtyvät päätä pyöritellen, niin saamattomaksi itseni tunnen.
    Yrittääpä mitä vaan, niin toteamus, aivan turhaa mieleen tulee, mitään en tarvitse, en edes kodin suhteen.
    Kadonnut on se aika, kun jotain kaunista näin, tuli tarve tehdä tai hankia kyseinen, nyt en keksi mitään puutetta.
    Liian valmis on elämäni, nyt vain sen loppumista odotan., no kai se aikanaan sekin tulee.
    Valittamalla taas alkoi, mutta ei kannata kovin vakavasti tätäkään pohtia, aina voi yllätyksiä eteen tulla.

    Yllätys tulikin, ystäväni kutsui syntymäpäivilleen, 90 vuotta täyttää ja tuntuu kuin vasta olisimme yhdessä toimineet kaiken mahdollisen keskellä, hyvinkin tärkeiksi itsemme koimme.
    No muistoja kertyi. joita nyt voimme yhdessä muistella, hyvin vaikea on uskoa, että noinkin paljon vuosia kertynyt, jaksaa olla vielä miehensä omaishoitajana.
    Loppukuusta vuottansa juhlii ja kokoonnumme pienellä ystäväporukalla häntä juhlistamaan.

    Ano 10,14, eipä tuota politiikkaa jaksa muuksi ajatella, kun kyselytuntia katselee ja kuuntelee, opposition tehtävä on purnata, mutta, että samaan yhtyy arvon hallituskin, alkaa usko päätösten suhteen horjua.
    Miten jaksaakin noita madon lukuja joku uskoa ja lopputulema pahalta näyttää, aina leikataan ja mistä?
    Eduskunta on kuin ylivilkas koululuokka, mitä puhemieskään ei kuriin saa, huutelu on äänekästä, ei kansaedustajille sopivaa.
    Eipä tästä tämän enempää, tekevät mitä tekevät, minulta kysymättä.

    Minun koneeni mainokset on vähissä, en tietäen ole mitään kieltoa laittanut, vahingossa on tullut, jos sellinen on päällä.
    Muuten koneeni jo huoltoa kaipaa, aloittaessa herjaa olevan pois internetistä pienen hetken päästä palaa, hidastelee, se oire jostakin häikästä mahtaa olla.
    Onhan kone jo nelisen vuotta kiltisti pelannut.
    Minä olen hyvin araksi tullut noiden kaikenlaisten kehotusten suhteen, kun ei tiedä missä vaara piilee.
    Kaikki henkilökohtainenkin on tarkkaan läpi käytävä, ettei vaan anna mitään vahingoittavaa tietoa.
    Kyllähän se niin on, jos jotain joutuu varomaan liikkumisessa, toinen paikka kipeentyy ja noita kipeitä kohtia aina vaan enemmän ilmaantuu, eli kunto heikkenee ja pienikin väärä asento saa kipeytymistä aikaan.
    Joka päivä saa miettiä tekemisiään, kun aina jostakin kohti kipeää oloa tuntee.
    Toivon minäkin, että liekko ja korpikirjailija kuntonsa saa entiselleen ja iloiten kesää vastaan ottaa.
    Samaa toivon toisillekin ja osani toivon minäkin kuntoni suhteen saavani ja mahdollisuuden kesän odotuksiin.
    Korttia iskemään tänään, iloista mieltä sieltä löytyy, jospa se taas kantaa jonkun aikaa.
    Jospa tässä tämän aamun tervehdys, tyhjää parempi kumminkin;)
  14. Huomenta lumisista maisemista, lunta tuli sen verran, että aurat sai töitä.
    Lumi harsotti puut kauniiksi, maisema todella satumainen ja aurinko taivaan reunalta kurkistelee.
    Elämä vaan jatkuu tavoillaan, mukava oli kuulla, että korpikirjailijan kunto kohenee ja kotiin pääsy lähenee.

    Makriina väsymyksen kanssa uupuilee, sama tunne täälläkin, jos puuhaa riittää ei väsymystä uneen asti tunne, mutta sitten kun istahdat, kohta huomaat torkkuvasi ja herääminen aamulla on vetkuttelua, ei viitsisi nousta vuoteesta.
    Onkos sillä niin suurta väliä vaikka nukahtelemmekin, kiire on loppunut, minulta ainakin.
    Tehokkuuttani joskus itsekin naureskelen, kun siirryn viemään jotain jonnekin, on tapani katsoa onko samaan suuntaan menevää tavaraa ja kaikki mukaan ja paikoilleen samalla kertaa.
    Sanonta vie mennessä, tuo tullessa, elää vahvana.
    Tuo huono äänen toisto ärsyttää minuakin, meinaa juonikin kärsiä, kun ei kunnolla kuule.

    Ramoona puhuit vetäjän roolin tekemisestä, ei minuakaan ole omien pyrkimysten vuoksi ole niihin valittu, jotenkin vain jouduin, kai siksi, että en ponnekkaasti vastaan inttänyt.
    Yli kymmenen vuotta sitä touhua riitti ja samojen ihmisten kanssa touhuiltiin, kai se todiste siitä, että yhdessä viihdyttiin ja aina hyvillä mielin kotiin tulin.
    Kotiäitinä en juurikaan ollut, aina oli työn perään jouduttava, kun kaksi tyhjätaskua yhteen meni, oli kaikki yhdessä myös kustannettava, hyvin onni mukana seurasi kaiken suhteen.
    Joskus kyselen lapsiltani, miten he kokivat silloisen elämän, ihan hyvin, kaveriporukoilla liki samat olosuhteet.

    Tuota politiikkaa on kyllä seurattua tullut nuoresta lähtien, niissä ympyröissä miehenikin tapasin, nyt sitten kuuntelen ja luen maailman asioita, kiinnostunut olen, mutta se on oman itseni kanssa koettua.
    Tuohon ensimmäiseen arvioosi uskon, mutta se on vaan taas minun näkemys asiasta.
    Aika vahva on uskomus tämän päivä politiikasta, kuin Salmisen laulussa sanotaan.

    Voin nähdä herttaisen mummon kissoineen pienen kodikkaan mökin asumuksessa, varmasti viihtymisesi on todella ihanaa.
    Ole nyt varovaisistakin varovaisempi, kun ulos lähdet liekko.
    Olen säilynyt flunssalta, vaikka täälläkin se heiluu ja on pitkäaikainen vaiva.

    Samoin terveiset Hurskaisellekin, kun kauppaan kiirehdit, varoen vanhan täytyy aina muistaa.
    Ikävä tilanne pikkulinnuille, kai isommillekin tuo lumen tulo, ruuan etsiminen vaikeutui.
    Kuuntelin eilen, kun radiossa joku kertoi punatulkkuja isot määrät syöttöpaikoilla, tavallaan punatulkku harvemmin syöttöpaikoilla näkee, viihtyvät metsän turvissa.
    Ikää tulee, samassa suhteessa vaivatkin lisääntyy, aina joku paikka vinksallaan, kuten Neeassakin totesit.

    Olen kukkiini vaihtanut mullat ja nyt kurkistelen joka aamu, onko kasvua ilmaantunut, ostin pari viherkasvia lisääkin, nimiä en muista.
    Pian pitäisi tilaamani taimetkin tulla, niiden kanssa sitten aika vierähtää.
    Aina on jotain pientä puuhaa keksittävä, muuten torkkumalla päivä menee. samantapaista touhuilua varmaan teillä toisillakin ?
  15. Huomenta, pilvisen päivän vuoro, näin näkyy sää muuttelevan tilaansa joka toinen päivä, lumisadetta kyllä nyt odotellaan.
    Kävin eilen lähikaupasta Aino jäätelöä pari rasiaa, mielitekoni sekin, muusta makeasta en välitä, nyt on jäätelön vuoro.
    En vuosiin jäätelöäkään ostanut, mutta nyt iski halu siihen ja helppo on toteuttaa mieliteko.

    Voi minua, arvasin kyllä, että keskustelua syntyy, kun johtajuuden mainitsin, kävin oikein lukemassa eilisen viestin ja siellä aivan selkeästi luki, oman elämän johtamisesta.
    Miten joku saa päähänsä, että täällä minun johtaminen onnistuisi, tuntemattomia, vain kirjoitustuttuja, minunko ohjeita alkaisivat noudattaa, kukkoluuruu, järki käteen ihmiset.
    Vinkkejä elämästään antaa meistä melkein jokainen, niitä noudattaa ken haluaa.
    Ihmettelen tuotakin arviota, kotona ei voisi pakastaa, kuitenkin kaupasta pakkasesta aineita ruokaan ostetaan, eikös se ole nykypäivää.
    Hyvät jääkaapit jokaisella, kyllä ruoka jonkun päivän sielläkin kestää, eihän ole pakko tehdä huonosti säilyvää.

    Mitäs jos anona rupeaisin koiran virkaan ja haukkuisin kaikki anot yhteen kasaan, kiitos vaan vinkistä tuon H kanssa mkr.

    Oletko sitä mieltä ano 17,01, että saan palstalaiset kirjoittamaan , tanssimaan oman tahtoni mukaisesti, sanoisin, että erittäin hyvin osaat kuvitella.
    Nojatuoli ei ole koko maailmani, jos olet seurannut monessa olen mukana ollut ja kerran päivään pistäydyn viestin laittamaan, sinäkin saatat nimettömänä useimmin käydä.
    Toisekseen sitä varten kai palsta on olemassa, että halukkaat saa kirjoitella.

    Tuo johtaminen ei koskaan ole ollut tarkoitukseni, mutta rohkeasti asioihin tarttuvana on asiat siihen malliin mennyt, että vetäjäksi olen joutunut, ehkä ihan halustakin, minusta on aina ollut mukava suunnitella ja iloa tunnen asioiden onnistumisesta, etuja en ole mistään saanut, vaikka "johtaja" olenkin ollut.
    Aikani on riittänyt ja into on ollut kova, siitä kaikki koostuu.
    Kotona asiat jäivät useinkin kontolleni, kun mieheni harrastus vei paljon aikaa työn lisäksi, oli hyvillään asioiden hoidosta minun avuin.

    Tuo unen saaminen on hyvin yksilöllistä, minä ehkä nukun hyvin jo muutenkin, mutta jos yöllä herään on paras konsti karkottaa mietteet päästä, kaivertaa päälle hyvä kolo tyynyyn ja kokea olonsa rennoksi, sitten vaan syvää hengitystä.
    Vanhemmiten kaikki hankaloituu, unikin karkaa, päivän harmit kuitenkin paras unohtaa ja koettaa hyvillä mielin vuoteeseen mennä.
    Minulle tuo edellä kerrottu on auttanut, olenko tässäkin asiassa poikkeus?

    Politiikkaa on turha vetää mukaani, olen mikä olen ja siihen ei puheet vaikuta, harvoin asiaa esille tuon.
    Voi olla liikaa palstalla oloni, mutta minkäs mahdat ihan itsestäni riippuu milloin käyn ja miten paljon.
    Ei tulisi mieleenkään tyrmätä sinunkaan oloa jos tunnistaisin sinut.

    Brinkkala niin erilaisia olemme, minä en kaihda jotain sanomaan jos vastaantulijalle jotain voin sanoa.
    Eilenkin lähikaupassa tapasin entisen naapurinpojan, näkötuttuja olemme, kysäisin äitinsä oloa ja hän kertoili kuulumiset.
    Käveli aina äitinsä kanssa lenkillä, äiti huonosti liikkuva, nyt ei ole näkynyt, siksi uteluni.
    Hän on komea nuori mies, nyt harmaantunut, mainitsinkin siitä, hän naurahti 50 sivuuttaneensa ja harmaata alkoi tulla.
    Ajattelin, että jos neljäkymmentä vuotta nuorempi olisin, olisin piirittämään häntä ruvennut, tätä en ääneen lausunut, totesin vain että charmi lisääntyy.
    Enhän olisi jutustamaan ruvennut, jos olisin ihan tuntematon ollut, mutta sen verran tuttu, että tiesin hänen ymmärtävän.
    Kyllä sen aistii kelle voi keskustelun aloittaa, kai sekin elämän koulun ansiota.

    Kiitos taas teille sopuisasti kirjoittaneille anoille ja tietysti kaikille muillekin.
    Tänään taas La Promessa, milloinkahan se loppuu, aina vaan uutta juonta pukkaa.
  16. Mitäpä anteeksi pyytelet, sinä toit mielipiteesi, minä omani, sanan vapaus onneksi on olemassa.
    Yksin asun minäkin ja samoin pyrin nautinnoksi myös minä saada ruokahetkeni, noista vitamiineistä, syön paljon hedelmiä ja marjoja, jotain purkistakin lisäksi napsin.
    Salaattikin on tuttu.
    Jos olet seurannut käyn kesäisin aina lähiviljelijän juureksia hakemassa, ehkä tarpeeni saan kaikesta, vanhanaikaisesti säilönkin kaikenlaista.

    Kerro vaan omat juttusi toistekin, tilaa ja lukijoita riittää.
  17. Sinäpä voit huoletta niin tehdä, kerroin vain omat tapani ja hengissä olen ollut tälläkin tapaa kohta 90 vuotta.
  18. Sunnuntaiaamua ja sen hiljaisuutta, radiosta kuulen naisasiaa kerrottavan.
    Yllättävää on kertoma, naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, joka kymmenes nainen tuolla maailmalla, on kohdannut väkivaltaa jo omaisen tekemänä, puhumattakaan raiskauksien uhreista, kamalaa tietoa vuonna 2025.
    Englannissa tilanne on huono, siellä seurataan jotakin idolia, jonka sana on laki, Tramp tällekin ilkiölle on turvapaikan antanut.
    Minusta aivan uskomatonta kuulla tämä asia, olemmekohan kotimaassamme sen turvatuimpia, mistä nämä pahantekijät sikiävät.
    Surullisia asioita kauniin pyhäaamun alkuun.
    Aurinko siis taas tänään paistaa, niinhän povasinkin;)

    Voi, minultako kysyisit tomaatin kasvatuksesta, ei kovin hyviä tuloksia, parvekekasvattaminen ainakaan onnistunut, muistan äitini aikoinaan kasvattaneen liiterin seinustalla ja isoja ryppäitä tomaatit tekivät.
    Aurinkoinen paikka, oikea lannoitus ja hyvin tuettuna ne kasvavat, tai sitten ei, tässäpä minun tietoni.
    Kai se niiden pienten alkujen kasvatus antaa pohjan hyvään tulokseen.
    Minäkin kuuntelen ja katselen ruokaohjelmia ja sitten toteutan jos mieli siihen luvan antaa, kaali on yksi herkkuni kaikessa muodossa.
    Pidän keitoista ja laatikkoruuista, pihvit ja muut siihen kuuluvat jäävät vähälle .
    Siskonmakkarakeittoon olen nyt ihastunut, siihen laitan mukaan herneistä lähtien kaiken mahdollisen ja hyvin maistuu.

    Tuo kouluaika tulimieleen demeterin maininnasta, olin sellainen kiltti tyttö, lettipäinen, (tai saparot ne oli) alaluokilla, sitten viimeisillä luokilla jo johtajan elkeitä aloin käyttää, olin rohkea suunnittelemaan ja esittämään.
    Mikään välkky en ollut, mutta luokkani vaihdoin ilman tuplauksia ja kotiin ei koskaan koululta viestiä tullut.
    Naimisissa ollessanikin jäi päätöksen teko useimmiten minulle, hyvin omatahtoinen olen aina ollut ja olen sitä edelleen, minun pillin tahtiin mennään jos kyse on minun elämästä.

    Minulle tuo ruuanlaitto ei ole vasten mieleistä, tykkään ajan kanssa valmistella monia ruokia tulevan viikon varalle, osan pakkaseen ja seuraavaksi syötävät jääkaappiin.
    Tuo kaalipiirakka on seuraavana mieliteko haaveeni, sen teen kun vaihtelua kaipaan, kanttarellit on jo pakkasesta loppunut, se piirakka ei onnistu.

    Naisasialla aloitin ja lopetan toivomuksella, että naiset pitäkää puolenne kaikessa, meidän osuus on maailman menossa kattava.
    Aurinkoa ja kevään tuoksuja, minä paistan pellillisen ruusupullia, jos sattuu joku käymän, on tarjottavaa.
  19. Huomenet, vuorossa olikin pilvinen päivä, vaikka luuloni oli, että aurinkohan se paistaa, no ei mitään, ehkä huomenna sitten.
    Oikein hyvää Naistenpäivää,, paljon on elämänsä kulkuun voineet naiset sitkeydellään vaikuttaa, mutta näin ei ole koko maailman kartalla.
    Paljon on vielä tehtävä, että kaikilla naisilla, kuin miehilläkin on ihmisarvoinen elämä.

    Tuosta ketjun katkaisusta, se tapahtui 70+ palstalla, siis kauan aikaa sitten, säännöt muuttuivat ja enää ei ylläpito niin tee. mikä harmi sinänsä.
    Oli oksapuu mikä selvensi vastauksien kohteen, väärinymmärtämistä esti, sitäkin kaipaan,
    Silloin Kahvipirtin aikaan, ketjun ylläpito katkaisi 200 viestin jälkeen, kateudesta ei ole ollut kyse.
    Uusin aloituksen ja taas sama tapahtui 200 viestin jälkeen, joskus neljäkin ketjua palstalla, ne oli numeroitava, että löysi viimeisen.
    Tämä tästä.

    Tuo kateus ja kehuminen on aivan turha aihe, minusta saa kehua, jos siihen aiheen löytää, eihän se keneltäkään mitään pois vie , voi vaikka intoa nostaa.
    Itse en kehuista muutu, sama mummo tässä kirjoittelee, mutta kiitän kauniisti sen kaltaisista viesteistä.
    Kehua saadessaan jokainen itse tietää, miksi sen kokee.
    Kehut ja moitteen on paikallaan, mutta moitteiden tapana on mielialaa laskea, siksi ne raskaammilta tuntuu.
    Siksi aina toivoisi, että viestit kannustavia olisi, eikä kehumisina niitä pidettäisi.

    Pidän hieman piikikkäänä tuon kuvaajan lausetta demeter, mutta sepä on hänen tyhmyys, eipä väliä, määrätyn ilmeen itsestään antoi.
    Ne passikuvat onkin sitten niitä, mitä harvemmin halusta katselee.

    Onnittelen brinkalaa jaksamisen pinnan noin valtavaksi kasvamisesta, jaksoit kerralla kaiken, pieni virhe se muusiksi kiehuminen, kun tuon urakan jaksoit.
    Minun on jo jaettava kahdelle päivälle siivoamiset ja ikkunan pesu ei vielä ole mieleenkään tullut, meinaako unohtua koko homma.
    Niin paljon turhaa kuormaa hartioillemme keräämme, kun paljon vähemmällä selviää.
    Vaikka ylistän naistenpäivää ja tasa-arvoa, niin myönnettävä on se, että heikompia voimiltamme olemme.
    On tietenkin poikkeuksia, kuten Eliaana joka jaksaa kaiken, eikä pelkää tarttua työhön kuin työhön, siinä naisen mallia meille jotka uikutamme pienestäkin, vaikka olen ymmärtänyt, että sisar hellä valkoinen oli ammatissaan, tai jotain siihen suuntaan.
    sanotaanhan, että ei ole naisten ei miesten töitä, mihin ei kumpikin osapuoli pysty.

    Tuon orkidean kukkivaksi saamista odotan joka aamu käyn ruukkua kääntelemässä, hyvin vihreä kyllä on, eikä sitruuna ole ainakaan sitä tappanut.
    Olen nähnyt maidolla paksulehtisiä kukkia pyyhittävän, onko siinä taikaa?

    Nyt en kehu, en moiti, mutta laatikoiden uuniin saaminen odottaa, jos meinaan puolilta päivin peruna ja kaalilaatikkoa saada.,
    Ehkä vaan toista syön ja toisen laitan huomiseksi jääkaappiin.
    Iloa ja riemua naisena olemiselle ja pidetään huoli miehistäkin, jos kumppani on olemassa.
  20. Aurinkoista huomenta, pilvetön taivas ja sää niin kuin morsian, sitä kevään tuntua ilmassa.
    Näin ne säät muuttuvat, eilen vielä harmaudesta valitin, nyt sitten ei sään syytä ole ainakaan jos mieli apeutuu.
    Mitään muutakaan syytä olla allapäin, iloisia uutisia sain, tyttärenpojanpojan poliisikoulutus loppui vuoden alusta ja nyt sitten työpaikka on löytynyt, rikospoliisin tehtävissä.
    On aina mukava kuulla lapsenlapsien ja heidän lastensa elämän sujumisista, vaikka itse ei ristiärastiin ole pistänyt.
    Viikonlopuksi hyvää säätä luvassa, tytär mökilleen vielä jään yli pääsee, varoittelevat kylläkin, että jää heikkenee lämpimien ilmojen vuoksi nopeaankin.

    Minäkin olen orkideani kanssa paininut, lehtiä tekee, mutta ei kukkavanoja, olen hoito-ohjeita Facesta ottanut ja nyt uuteen ruukkuun laitoin sitruuna siivun, kun sen kerrottiin kasvua edistävän, käpyjä ja metsän karriketta olen ruukkuun kasvamisen parantamiseksi laittanut, kärsivällisen hommaa se on tuokin kasvatus..
    Joka aamu käyn katsomassa, onko kasvua ilmaantunut.

    Minä olisin kauhusta jäykkänä, jos leikkaukseen joutuisin, koskaan ei minua ole leikattu, sairaalassa oloni typistyy synnytyksiin (kaksi) ja 15 vuotiaan kuukauden olo silmäsairaalassa.
    Kulkutautisairaalassa olin lapsena viikon verran, tulirokon vuoksi, silloin oli semmoinenkin sairaala. mihin eristettiin sairastuneet, ikävä kotiin oli valtava.

    Verhojani pesen harvoin, vaihdon yhteydessä vaan puhdistelen ja tuuletan, keittiön verhot pesua useinkin kaipaa.
    Olen yrittänyt karsia noita suurempia verhojen kanssa laittamisiani, vaikka apua kyllä löytyy tarvittaissa.
    Pölyä kyllä verhotkin kerää, mutta varsinaista likaa ei niissä ole, kun tupakoimaton koti on aina ollut.
    Ehkä pesu onnen tunteen ja raikkauden mieleen tuo, mutta laiskana siltäkin osin olen.

    Tässäpä nämä aamun mietteet, nyt rupean nauttimaan auringon paisteisesta säästä ja parvekkeen keväisen ilmeen suunnittelua, kohta aurinkotuolini sinne asetan, kevät aurinko puree, hyvin vaan on rasvan laitto muistaa.

    Hyvää viikonlopun alkua ja aurinkoa kaikille.
    21. 10 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt