Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Rauhaisaa sunnuntaipäivää, pilviä kerääntyy, mutta vielä aurinko säteitään lähettää.
    Tuli ikkunasta katsellen laulun sanat "pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan" joku kouluaikainen laulu, en muista nimeä.
    Taivas todellakin täynnä noita "lampaita", sateiseksi päivän mittaan muuttuu.

    Tästä ketjun tilasta ei paljonkaan sanottavaa, pitäisi kai jättää sikseen, niin moni tekisi, mutta olen niin optimistinen ja toiveikas, että riidatkin loppuun kuluu;)D
    Odottelen niitä paljon puhuttuja arkisten asioiden kerrontaa, tai yleensä tapahtumia itse kunkin elämästä.
    Jos kolottelee, siitä kerrontaa, jos kivaa tapahtuu samoin siitä, ruuan laittokin voi monelle herättää ideoita.
    Minä ruuanteon ajankohtaiseksi joutuvan, makustelen, että mikähän se voisi ollakaan tänään suuhun sopivaa.
    Kerronpa tämän päivän ateriani koostumuksen, maitokastike, siihen muutama keitetty muna sekaan, sipulia ja suolaa, perunat tietty ja porkkanaa lisukkeena, kurkkusalaattia sitten valmiiseen lautasen reunaan.
    Siinäpä ei eurot kovin isoa sijaa vie ja maistuu .
    Jälkiruokia harvoin teen, jostakin syystä ei ne ei sovi vatsalleni, närästämään rupeaa, mutta köyhät ritarit voisivat hyvinkin vatsan mahdolliset tyhjät osat täyttää.
    Olen ihmetellyt, kun marjoja voin syödä, sopii ihan hyvin, mutta kiisseliksi keitettynä närästys syntyy, voikohan tämä edes totta olla, luulotautia varmaan:)D

    Tuo syksyn väritys ja kuulaus myös minun ihastukseni, viileä ilma on myös työn joutumisessa ison osan antava.
    Grilli oli minullakin parvekkeella, mutta vähän käytön vuoksi sen hylkäsin, joskus olisi kyllä paikallaan, mutta nyt sitä ei ole.
    Joissakin taloissa eivät naapurit tykkää, kun tuoksut varmaan ruokahalua lisää, omassa talossa en ole kuullut mitään kieltoja olevan, tupakkakin on sallittua polttaa, taitaa nykyään vähän tupakoivia olevan.

    Minä saattaisin sen kiltin tytön roolin omata, kun uunissa ruokaa laittaessa usein pieneen kuppiin teen annoksen kälylleni, joka ei itse ruokaa tee.
    Kutsun syömäänkin, jos jotain keittoruokaa laitan, hyvä mieli tulee minullekin, kun ylenpalttisen kiitoksien kera kehuvat, usein myös kummitytär mukana.
    Kummitytär käy usein haudoilla ja lähettää kuvia minun mieheni (enonsa) haudoilta, kun en itse useinkaan pääse katsomaan, samoin raparperit ja marjat on tuliaisina, kun maalla käy.
    Vuorottelua on hyvän tekokin parhaimmillaan.

    Olenpa unohtanut muistuttaa tytärtä punajuurien lehtien käytöstä salaatissa, hänellä mökillä kasvaa pienessä kehikossa myös punajuuria, heikosti sanoi kasvun edistyvän, sää ei tänä kesänä ole kasvulle parasta ollut.
    Kertoi saunamökkiin jo muuttaneensa, kun on helpompi lämpöä saada, suurempi hirsirakennus vaatii lämmittämistä enemmän.
    Sanoin , että kesä kohta ohi, päiväili, että saisi jatkua vielä, ovat mökkihöperöitä, ikä heillekin kohta saareen menon vaikeaksi tekee, vävy kohta jo 72 vuotias ja jalat hänelläkin vaikeuksia tuottaa.

    Löytyykö jostain sieniäkin, täällä ei kovin runsaasti niitä ole, tai ainakin saaresta näin kertovat, tuo rantasauna herätti ikävän minullekin saunomiseen, muistot mökillä olosta nousivat pintaan.
    No saunassa olin minäkin eilen, naapurin rouvan kanssa, mutta ei se rantasaunaa korvaa.

    Näin tällä kertaa, pilvetkin kadonneet, jospa saisimme kauniin päivän syksyä enteilevän.
    Iloa eloonne, aina sitä jotain piristävääkin saattaa osua kohdalle.
  2. Mielestäni kirjoitukset voisivat sisältää jotain aihetta, ei ikävien muisteloita, uutta ja raikasta kehiin.

    Pienet arjen tapahtumat, miksei maailman suuretkin jutut voi sisältää mietittävää,
    syyllisten etsiminen ei kannata.
    Joka päivään voi etsiä syyn iloon, vaikka murheitakin on, hyväksymällä kaiken elämä on elämisen arvoista.

    Minulle sopii rekatut kuin anotkin, viestin sisältö ratkaisee.
  3. Sumuista lauantaiaamua, tyypillistä syksysäätä onkin, sumua ja koleaa, yöt niin viilenee.
    Herätessäni oli mittarissa 10 astetta, minulle se oivasti riittää, vaatetta vaan ulos mennessä lisään.
    Tuo herääminen tänä aamuna taas pitkäksi meni, puolikuusi heräsin, vasta pari tuntia myöhemmin sängystä nousin.
    Ajattelin kaikkea ja torkahtelin, olen kertonutkin, että aamulla ajatus lentää.
    Unen horteessa tunsin kolotuksen käsissäni ja ne puutuvat usein, onko verenkiertoni loppusuoralla?
    Vuoro öinä jalat ja kädet, selkäkin kipuilee, mutta enpä nyt sairastamisesta sen enempää, vaivat kuuluu vanhuuteen.

    Ikäväkseni taas lueskelin ketjua, aiemmilla palstoilla tutuiksi tulleet, ovat nyt välejään selvittämään tähän ketjuun tulleet, perin ikävää.
    Tuo ikuinen kisma anoista ja rekatuista, asia mille emme mitään voi, päätös tehdään aivan muualla.
    Ihmiset eivät muuta muotoaan/mieltään edes iän myötä.
    Kirjoitus ystävyyttä kaipaan, en riitakavereita ja arjesta puhuminen on aivan muuta mitä nyt esillä on.

    Mukava Väinölle, että saa vapaana liikkua ja aina kotiin osaa.
    Pikkupoika varmaan harmissaan, kun kala karkasi, kivoja muistoja kalareissusta jää.
    Palautetta tuon tapaisesta asiakaspalvelusta olisi annettava, maailma muuttuu siltäkin osin ikäväksi.
    Uskoisin, että työhön tulijoita on ja heistä varmaan myös palveluammattiin sopivia.

    Tuo toisen ihmisen huomioiminen on kyllä meissä vanhoissakin huomioitu, monta kertaa kassoilla näkee, miten paljon aikaa menee maksamiseen ja tavaroiden keräämiseen kassiin.
    En ihmettele jos siinä ruokatunnilla kauppaan kiirehtinyt alkaa jalkaa siirtää ja hermot kiristyy.

    Oikeus kaupantekoon on kaikilla, vanhoillakin, mutta jos hieman miettisi niitä toisia asiakkaita, huomaisi oman hitautensa ja katselisi pennoset jo saataville aiemmin ja nostaisi tavarat takaisin koriin ja siirtyisi pakkaamaan sivu penkille.
    Meillä vanhoilla ei kiire mihinkään, voimme tehdä ostoksemme hiljaisina aikoina ja toimia siten, että emme jarruna olisi.
    Minulle tämä ei edes vaikeaa ole, on helppo ajatella sen kiireisen työssäkäyvän ajatukset ja helpottaa olemista.

    Sama pätee palstallekin, eikö voisi mennä itseensä ja miettiä enemmän kuin kahdesti, mitä kannattaa kaivaa entisiä, elämä on liian lyhyt riitelyyn,
    paljon muuta pitäisi mahtua olemiseemme.
    Suoraan puhumista, mutta harkiten, ei ole pakko loukkaavasti esiintyä, vieraita kumminkin toisillemme olemme.

    Taas tuli tätä ohjeistusta, vaikka en sitä siksi tarkoita, jotakin on vaan tuohon ketjun eipäs, juupas keskusteluun sanottava, ne on kaukana arjen mukavuudesta kertomiseen.
    Kirjoittajat voivat tympääntyä ainaisiin arjen tehtävien kerrontaan, mutta ei kaikki tuostakaan tykkää, että kinataan joka ketjussa, toivoisin asian korjaantuvan.
    Mietintää asian suhteen toivon asianomaisilta.

    Jospa koittaisi päivä, että hymysuin voisimme terveiset kirjoittajilta lukea, niin paljon hauskaakin eläminen sisältää, kipujenkin keskellä, valoa ja hyvää tuulta kaikille.
  4. Huomenet tähänkin perjantaiaamuun, kaupassa jo käyty, tuohon lähikauppaan kiirehdin, kun tuntuu, että vähänkään kauemmas jaksa.
    Kauhistelin hintoja, huomattavasti suurempia kuin kaupassa missä vakinaisesti käyn, kai se on pienen kaupan vaade.
    Viikon taas selviän,, jospa sitten omaan tuttuun Citi-markettiin., K-ketjuun kuuluu myös tämä pieni kauppa.

    Minä en myöskään ymmärrä tuota ikäjaottelua ja miten tietääkään mitä ihmiset vuosiltaan ovat.
    Sanon edelleen, että kaikilla on lupa kirjoitella, toivomus vain, että loukkaukset jätettäisiin.
    Olen niin tyhmä, että en edes "portinvartijaa" tunnista, en haluakkaan.
    Kirjoittajia en rukoile, mutta iloinen olen jokaisen viestistä, mitkä asiaa tai vaikka kommelluksia sisältää.

    Minulla kädet alkaa olla siinä kunnossa, että mitään en jaksa kantaa, siksi olen ylen onnellinen kärristäni.
    Olipa töykeä myyjä Eliaanan kohdalla, olisi kauniisti pyytänyt, jos itse vaivoista kärsi.
    On muuten kiva kuulla sinusta, kun olen jo kauemmin ajatuksissani kaipaillut, sinua ja Väinö kissaa, eikö pelota jos vaikka ilves paikalle sattuu ja kissan nirhaa, kun pimeällä metsässä viihtyy.?
    Luulen, että et anna noiden ikävien kommentjen sinua häiritä.

    Minun ruuanlaittamiset on saanut aivan liikaa huomiota, en myöskään kotona äidin kanssa mihinkään ruuanlaittoon ryhtynyt, kaiken olen oppinut harjoitellen.
    Muistan avioliiton alkuaikoina, että makaronilaatikko oli melko usein tarjolla, sähkövuokassa sen valmistin, ei varmaan mikään makunautinto ollut.
    En muista tykkäsivätkö lapset ruuistani, mutta tiukka olin, sitä syötiin, mitä tarjolla oli.
    Miehelleni kelpasi kaikki, mitä pöytään laitoin, olisi varmaan käynytkin niin, että valitusten esiin tullessa, olisin iskenyt hanskat pöytään ja sanonut, tee itse.
    Nyt vuosien päästä, ne makunautinnot mitä koin kotonani on saanut jalansijan.
    Kiltti on poikasi ollut ja ihana tunnustus äidille tuo kertomasi.

    Eikö kukaan voi hakea telkkaria alakertaan, missä nyt aikaasi vietät hurskis.
    Niin mitä siellä taivaassa lieneekään, ainakin ihanaksi oloa on mainostettu, varmuutta ei ole.
    Noiden uusien laitteiden ilmestymisiin en ole tutustunut, olen kyllä kuullut sen minkinlaista tarjolla olevan, mutta jätän suosiolla, hella, micro astian ja pyykinpesukoneidenlisänä, muutama vatkain, siinä minun kodin sähköiset laitteet.

    Hapansilakkaan en ole tutustunut, en ehkä haluakaan, tiedosta mitä olen saanut, mutta maku voi hyväkin olla.
    Kaikkea pitäisi ainakin maistaa, ennen tuomiota, mutta luonto ei ota kaikkea vastaan.
    Pullaa en ole aikoihin paistanut, pitäisi kokeilla vieläkö osaan, mustikkakukkoa on nyt ajatukset työstäneet ja kaalipiirakka, Ramoona aina mainitsee.
    Luulen , että muistot kaunistuvat Ramoona , mutta kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi.
    Tuo kaalikeitto minun huushollissa tehdään sianlihasta, , varmaan lammastakin saa hyvän makuisena, villalle vaan muistoissa maistuu, siksi sianliha paikan täyttää.

    Mdk.mdk asiaa puhut, tuo kaikki mitä kerroit on painavaa tekstiä, sitä ystävällistä juttukaveria monetkin kaipaa, ehkä jollakin tasolle hellyys mukaan tulee, jos näin on sallittu.
    Turhat haahuilut saa mielestä jättää ja tyytyä omaan mukavaan seuraan, eli itsensä kanssa olla ja nauttia, riidelläkin tarpeen tullen;)

    Siirrymme taas viikonlopun alkuun ja toivotan kaikkea kivaa elämäänne;)
  5. Iloista torstaipäivää, torstai on toivoa täynnä ja sitä toivoa jokainen paremmasta toivoo.
    Yöllä heräsin jalkojen kipuiluun, piti nousta villasukat jalkaan laittamaan, miten lienen ylös noussut, kun selkääni sattui todella kovaa, mutta ohi sekin meni.
    Nämä kivut taitaa tulevaisuuteen viitata ja ei helpommaksi taida mikään mennä.
    No se siitä, eletään päivä kerrallaan.

    Radio tiedotti, että käärmeitä on tänä kesänä ollut paljon, sen pisto on kissalle tai koiralle hyvin harmillinen, ihmisestä puhumattakaan.
    Poikani kodin pihassakin on neljä kyytä vieraillut, harmillista koirien vuoksi.
    Oma kärpäseni on kadonnut, ymmärsikö ettei ollut tervetullut.
    En toki lehtiä kärpästen vuoksi tilaa, en jätä tilaamatta, tuli vaan takavuodet mieleen, kun lehtiä tuli paljon, sitten ajattelin, että miksi minun pitäisi tietää julkkisten elämästä mitään ja siksi lopetin kaikki aikakauslehdet.
    Vielä maksamaan moisesta, näitä tietoja löytyy täältä koneeltakin, jos sitä haluaa.

    Joku ano mainitsi jossakin ketjussa, ettei veroja maksa, jos ei lääkäriin pääse, olen kuvitellut, että verot on pakko maksaa, pääsipä lääkäriin tai ei.

    Kiva metsästys mdk.mdk ja saalis kiinni joutui, kärpäslätkää en omista, mutta olisin varmaan aseen löytänyt kärpäsen tappoon.

    Suojatieiden merkkaus käynnissä, tulipa siitäkin mieleen, että verorahoja siihenkin hommaan menee, turvallisuus kysymyksessä, siis yhteinen hyvä.
    Ei se ihan halpaa ole tuo teidenkään ylläpito, maantiet ja rautatiekin niitä yhdessä maksettuja veroja kuluttaa.
    Minä kuitenkin sain palautusta 48,00 euroa, en tiedä miten sijoittaisin.:)
    Mukisematta veroni maksan, vaikka aika iso lovi tuloihin tuleekin.

    Eilen saunassa kyselin, että voiko tämän ikäinen haaveilla tulevasta, kerroin, että mieleeni on tullut, jospa olisi miehenpuolinen seuralainen, joka juttuseuraa toisi ja jopa hellästi katsoisi, omillaan olisi ja kotonaan yöt viettäisi.
    Sitä pohdittiin ja naurettiin, toiset olivat sitä mieltä, että toki voisi olla, mutta sitten todettiin, että eipä kukaan kotoa tule hakemaan ja tyhjäksi haave todettiin.
    Pitää todeta, että yksin olet ihminen,,,
    Hauskuutta pitää elämään keksiä ja se toteutui taas saunakavereiden kanssa.

    Kiitos demeter rohkaisusta, kohtalaisen hyvin muistan, mutta suunta on alkanut toiseen suuntaan kääntymään, joten joka päivän selviämisestä kiitollinen ole, ei vielä mitään suurta vahinkoa ole sattunut.
    Joskus ruoka pohjaan palaa, tai pullista tosi kypsiä tulee, mutta se on tämän koneen syy, kun sen ääreen unohdun.

    Noista ketjujen aloituksista, niitä voi jokainen alkaa, ei sen kummempaa vaadi, aihe vaan ja kirjoittamaan, aihekaan ei niin sitova tarvitse olla, etteikö jotain omaa väliin voisi laittaa.
    Tämän päivän arjen kuvaus tämän tyylinen minulla.

    Kaalista taas vuorossa kaalikeitto, en kyllästy kaaliin varmaan milloinkaan, syksyllä se on niin helppo kypsymään ja maukas kuin mikä, suosittelen.
    Olkoon päivänne valoisa, iloisa ja kivoja asioita mukanaan tuopa;)
  6. No joudan vielä istahtamaan koneen ääreen, kaalikääryleet tehty, onnistuminen ei oikein täysi kymppi, siirappia puuttui, mutta takuulla syötyä tulee.
    Tein virheen, annoin liian kauan kaalin kiehua, kesäkaali ei sitä kestä, ja meinasi kääröjen teko olla kehnoa.
    Pitää odottaa, kun kaali hieman sitkistyy ja tehdä uusi satsi.

    Minä sormi suussa ihmettelen teidän tietämyksistä lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta noin paljon.
    Minulla ei mitään kokemuksia lähipiirissäkään, hyvä, että omien lääkkeiden nimiä muistan.
    Yksi ehkä isokin puutos tuokin, en vaan jaksa millään kiinnostua opettelemaan ja päässäkin pysyy yleisimmät rohdot.

    Tottahan toki tuokin, että veroja kerätään, että lääkäriin päästään, en ole siitä mitään maininnut, omasta kunnostani puhun ja kiitän kädet ristissä, että en usein lääkäriä tarvitse, vaikka veroni myös siihenkin suuntaan menee.
    Onnellista olisi, kun jokainen tarvitseva lääkäriin pääsisi, ei taida aina onnistua sekään.

    Olen jo maininnut miten vaikea laji tämä kirjoittelu on, en mielestäni "kiemurtele ja kumartele" mihinkään suuntaan, pahoillani toki olen jos tahtomattani olen saanut verenpaineen joillakin nousemaan.
    Demeter on ketjumme aarre, samoin moni muu, Ramoonakin vaikka heistäkin vikaa löytyy, näin olen lukenut.
    Jätetään arvostelu ja vain kirjoitellaan.
  7. Pahoillani taas, kun sinua ärsytin, tarkoitus ei ollut korostaa kuntoani, puhun vaan siitä miten asiat on, onnellinen olen kyllä voinnistani, ehkä siinä hyvät geenit on apuna ollut.

    En pysty omasta kokemuksesta neuvomaan sairaampia, toivon sydämestäni, että hoitoa kaikki saa, ei oikein osaa mitään kirjoittaa, kun ei ole luova kirjailija, yhdelle sopii terveys/sairausasiat, joillekin ruoka, ehkä joku muukin aihe, en vain osaa arvata mikä aihe parasta olisi, siksi omia ajatuksia esille tuon.
    Korostan nyt sitä, että nämä ajatukseni ei ole kaikille sopivia, jokainen oman mieleisensä voi kirjoittaa.
  8. Huomenta, pilvipoutaisena päivä alkaa, syksyn tuntu ilmassa leijuu, vaikka vielä kesää elämmekin.
    Muutama yöpakkanen ja luonto muuttaa ilmettään, toivottavasti saamme värikkään syksyn.
    Oma elämä sujuu entisillä vaivoilla ja väliin mukavammallakin ololla.

    Paljon on keskustelua ollut sairauksista ja niiden lääkitsemisistä, terapiakin on keskustelun keskiössä ollut.
    Tämän päivän ihminen on tullut heikommaksi kestämään vaikeuksia, kun muistelen entistä aikaa.
    Sota-aika aiheutti paljon menetyksiä, vaikeutta selvitä elämässä, ei ollut terapiaa tarjolla, oli pakko selvitä omin avuin.
    Sodassa olleet elivät kauhun hetkiä öisin, unet toistivat sitä kauhua mitä sota toi.
    En ole saanut terapiaa minäkään, itkuni olen yksin itkenyt, en edes kuvitellut ammattiauttajalle meneväni, selvitty on ja tässä vielä melko tasapainoista elämää elän.
    Ehkä selviäminen kaikesta on voimavara, minkä jo lapsesta asti olen itselleni kasvattanut, sitkeyttä on riittänyt moneen.
    En koskaan ole lääkäreitä pienillä kolotuksilla vaivannut, jos joskus olen lääkäriin joutunut turvautumaan, särkylääkkeet on parannuskeinoksi esitetty.
    Onhan ikä pysyviäkin vaivoja mukanaan tuonut, mutta noihin on lääkkeet saatu.
    Aika on muuttunut, nyt apua saa, jos ymmärtää hakea, hyvä että kehitys on parempaan suuntaan mennyt, ainakin lääkkeitä on tarjolla moniin vaivoihin, niitä tarvitseville.
    Kaikessa ei edistys ole hyväksi ollut, lisääntyvä pahoinvointi rasittaa kukkaroa, jo lapsesta lähtien rauhattomuus kasvaa ja mieli järkkyy.
    Kestokyky heikkenee ja luontainen kyky selvitä hiipuu, vaatimukset joka taholla paremmasta kasvavat, ja sen perässä juokseminen vaatii kuntoa ja tahtoa. heikot sortuu.
    Siksipä voi hyväksi katsoa kaikenlainen apu mitä yhteiskunta antaa, kun vain sen piiriin pääsisi kaikki tarvitsevat.
    Avun tarve on mittava ja kasvaa koko ajan.

    Joku mainitsi päiväkirjojen väsyttävän, no niin voi olla, mutta ketju on tarkoitettu näistä arjen asioista kertomiseen ja näin toistuu tämä arki kaikissa puheissa ketjussamme, en pidä pahana voida lukea erilaisten ihmisten toimista, mukava kuulla miten asiat sujuvat toisilla.
    Varmaankaan ei ole monellakaan tarkoitus neuvoja jakaa, vaan sen oman elämän sisällön antaminen. tykkään runsaista viesteistä, aina jotain uutta oppii.

    Hurskainen, näin sitä vaan aamulla silmämme avaamme ja katsomme mitä päivä tuo tullessaan, toivottavasti kaikki sujuu kohdallasi mahdollisimman hyvin.

    Pitäähän se loppuun kertoa, että ne kaalikääryleet tämän päivän ponnistus, miten onnistuu, se huomenna tietoon tulee, rattoisaa päivää teille kirjoittaja ystävät.
  9. Huomenta jälleen uuteen päivään ja viikonalkuun.
    Eilen olin kälyni ja kummi-tytöni kanssa keräämässä marjoja pensaasta, punaisia viinimarjoja tuli ämpärillinen ja karviaisia syödä asti.
    Epäilin, että jaksanko seistä ja kerätä, onnistui yllättävän hyvin, välillä tuolilla istuin alaoksia kerätessä.
    Kyllähän kädet sitten yöllä puutui ja parin tunnin välein heräilin, mutta marjat tuli kerättyä.
    Nyt mehua tulee reilusti, onpahan sitten antaa tyttärelle, heiltä aina ensin loppuu.

    Olette lapsien lukumäärä selvitelleet, no miksipä ei, eihän ole rikosta tapahtunut, jos lapsia on saanut.
    Itse kertomana sen ymmärtää , mutta kaikenlainen tenttaaminen ei mielestäni kuulu asiaan, jokainen kertoo minkä haluaa.
    Minä olen tuonut perhelukuni monta kertaa esiin, en sitä ole hankalaksi kokenut, loppujen lopuksi emme tiedä totuudellista kertomaa kukaan, vain itse omat puheensa tietää, sen pitäisi riittääkin.
    Kuka on sanonut mitäkin vuosia sitten, ei enää ole aiheellista esiin ottaa, jos ei itse asiaa halua kertoa.
    Eletty elämä on eletty ja mitään sieltä ei voi enää korjata.

    Surullista kertomaa Mira sinulla, miten voikaan yhdelle ihmiselle niin paljoon lääkitystä ja vaivoja kertyä, tulee vähän häpeän tunne, kun aina näitä vaivojaan valittelee.
    Eilen yritin kälyltänikin kysellä menneistä ajoista, hyvin huonosti muisti mitään, hänelläkin on kuulo, näkö ja nyt muistin häviäminenkin rasitteeksi tuli.
    Vuotta vanhempi on kuin minä, karviaisia jaksoi kyllä kerätä, lähelle mennen näki hyvin.
    Onnellista että hänen vanhin tytär (kohta 70:nen) hoitaa äitiään hyvin, kälyni kertoi huonosta kohtelusta luonaan käyvältä hoitajasta, jos tytär valittaa käytöksestä, äitinsä saa siitä kärsiä, valvonta on vaikeaa, näiden hoitajien suhteen.
    Aina pitäisi olla todista paikalla, jolloin voisi epäkohdasta huomauttaa.

    Huumeet on tämän päivän yleinen asia, miten monta nuorta onkin hairahtunut niiden pariin ja elämä tuhoutuu.
    On ikään kuin ylpeilyn aihe, kun huumeissa kulkee ja myyjät rikastivat.
    Paremmissa piireissä taitaa olla melko yleistä näitä nauttia, mitä sillä korostetaan, en tiedä.
    Kyllähän paljot lääkkeetkin riippuvuutta lisää, niitä on vaan pakko käyttää, selvitäkseen päivistään.
    Silmäsairaalassa ollessani sain 11 lääkettä ja piikkejä kannikkaan, mutta onneksi eroon pääsin ja näkökin kohtalaisen hyvä pysynyt.
    Panadol on särkyä varten ja joskus kauppaan lähtiessä otan pillerin, harvoin niinkään.
    Olen opetellut pientä kipua kärsimään, aina en joka kipuun lääkettä ota, voimistelu minullakin noihin oleviin vaivoihin auttaa.

    Nyt meni sairaskertomukseksi koko juttu, mutta eipä nyt muutakaan kerrottavaa ollut, jatketaan huomenna toisin jutuin.
    Adressin ostoon lähden, suruviesti mieheni serkun kuolemasta eilen tuli, niitä on aika paljon ikänsä puolesta lähteviä, vuoro tulee meille kaikille, siksipä toivon, että tämä päivä sujuisi onnellisten asioiden merkeissä.
  10. Huomenta taas sunnuntaiaamuun, aurinko kurkistelee naapuritalonkaton yli, lupaillen kaunista päivää, vaikka kauankos tarvitaan, kun vettä jo sataa.
    Näin kävi eilen, vähän väliä satoi.
    Aamukahvilla katselin tyhjää sinistä taivasta, ei liidellyt pääskysiä ei muitakaan lintuja, haikeus mieleen lensi, vieläkö katselen keväällä pääskysten liitoa tässä maailmassa?
    Olette kuolemasta ja sen seuraamuksista jutelleet, tärkeä aihe tälle palstalle, sillä lähempänä se lähtö meillä kaikilla tämän ikäisillä on.
    Olen sukuni hautaan saattanut, yksin yritän sinnitellä, yksi serkku on seuranani.
    Oman perheeni osalta vain mieheni on poistunut ja aina mieleen tulee lapset ja heidän lapsensa, koskaan ei tiedä mitä kokemuksia edessä onkaan
    Lapsen tuonelaan lähdöstä ei kai koskaan toivu..

    Elämä kuitenkin hyvän puolensa näyttää ja syy olla onnellinen, sanotaanhan, ettei tulevaa tautia kannata surra.
    Iloinen yllätys minulle eilen, kun saunakaverini mustikkasangon toi, ei kuulemma pakkaseen heillä enää sopinut. ihania ihmisiä ovat kumpainenkin, apua aina tarjolla, jos tarvitsen.
    Onnekseni oli valmiita sukkia, jotka miehelle saappaan sisään voi vetäistä
    Kertoi mustikoita mökkitontilla paljon olevan ja niin isoja ja makoisia ovatkin.
    Niin ne vaan pakkaset minullakin täyttyvät, punaisia viinimarjoja keitin perjantaina ja jotain muutakin torilta pakkaseen keräsin.
    Mustaviinimarjoja vielä vähän ja puolukoita enemmänkin, sitten liki valmis talveen siirtymään.
    Viimeinen lauantai on maalaismarkkinat, kyllä torilta vielä jotain mukaan tulee.

    Muistoissa on ihana elää, vaikka kaikki muistot ei mukavia olisikaan, aika nekin kultaa, tuo lapsettomuus on ongelma heille joilla lapsia ei ole, näin vaan on määrätty ja siihen on tyytyminen, syyllistäminen ei ainakaan ketään auta.
    Muistoja jotka joskus myös kyyneleet esiin tuo ja mielen mustaa, kuten demeter kerroit, mutta kai sekin on sitä elämää, kaipausta ja surua.
    Tuokin osa oman itsensä tuntemisessa ja ainakin pyrkimys asioiden oikeaan suhtautumiseen.
    Jospa osaisimme miettiä kaksikin kertaa, mitä tekstiä ilmoille päästäisimme.
    Lieko mietti tulevaa, siihenpä ei kukaan osaa varmuutta sanoa, elämällä se tieto tulee iloina ja suruinakin, kaikkeen olisi valmistauduttava.
    Tyhmä toteamus, ollaan valmiina kaikkeen, mutta muistetaan kuitenkin olevat olot ja eläkäämme valmiina kohtaamaan vastoinkäymisetkin.
    Muistelin eilen omaa elämääni ja niistä kertoilin, saunakaverini on hyvä kuuntelija ja luotettava salaisten asioidenkin suhteen.
    Elämääni mahtuu paljon iloja, mutta vastoinkäymisetkään ei vähäisiä ole, kaikesta on tähän päivään päästy ja siitä olen onnellinen.
    Vanhempani tukena olivat, heidän hyväksyminen ja apu oli aina pyyteetöntä, samaa korpikirjailijakin kertoili.
    Sanoisinko kuitenkin, päivääkään en vaihtaisi pois, sillä olen saanut mieleni kasvua omasta mielestäni, juurikin tätä elämää eläen.
    Toivomukseni taas toistan, olkaamme tukevia lähimmäisiä ketjussakin, vaikka anoista en sen enempää tiedä, minkälaisen viestin voin lukea, siitä sitten kuvan voin rakentaa.
    Rohkaisevat viestit mielen nostaa.

    Pituus taas viestissäni kasvoi, sanoinko mitään järkevää, tuskin, mutta mieleni keveni tältä osin, siitä voin iloita.
    Oikein mukavaa kesäistä päivää, elämmehän vielä kesäkuukauden aikaa, mikä nopeasti ohi liitää.
    Alkaa syys ja sen tuomat asiat mieltä nostakoon väriloistollaan, iloa mahtuu syksyynkin, kuin talveenkin, ihanaa, kun on vuodenajat, sekin on rikkautta.
  11. Noin minäkin ajattelen, toivon omaavani jotakin syksyn tuomasta ilosta vanheta, olla jo kypsä maailman riemuihin ja nähdä värien kautta elämä joka on loppusuoralla.
    Luonto näyttää mallia miten elämässä on vielä vanhetessakin oikeus tuntea iloa ja rakkautta, jakaa sitä muillekin.
    Vuodenajoista syksy antaa eniten, kypsyvä sato, marjaiset metsät ja kauniin väriloisteen, kiitos Siili25, kun toit tämän runon näkyviin.
  12. Huomenta pilvisestä ja sateisesta Savosta, kiva kuitenkin, että ilma raikastuu, sade vie tiepölyn ja muut hengitystä haittaavat vähäksi aikaa maan multiin.
    Korpikirjailija puhuit surullisuudesta, kun aiheet on muuttuneet ketjussa, minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki jatkuu kuten ennenkin, meistähän se riippuu.
    Mitään hienoa teemaa ei tarvita, kirjoitamme jokainen oman elämän sujumisesta, kaikilla se kulkee omia polkujaan, niistä kertoillen voimme piristää muita kirjoittajia.
    Aina ei pelkkää iloa sisällä kertomamme, mutta kuitenkin rohkaisten vaikeita aikoja kokevia, voimme päivistämme kertoa.
    Olen se aloittaja, jota moititaan, mutta tunnen olevani kaltaisenne, en mikään tahdin määrääjä.

    Herkistyin tänä aamuna Mikko Alatalon laulaessa Suojelusenkelistä, sanat puhuttavat ja erikoisesti tänä aikana, kuinka monen äidin, isän mielessä onkaan toivomus mukana kulkevasta enkelistä.
    Maailmalta kantautuu aina vaan kauheuksista, mitä ihmiset joutuvat kokemaan, ennen kaikkea lapset, joilla ei vielä voi syyllisen taakkaa voi olla.
    Niin vanhaksi ei vanhemmat tule, ettei lapset ole mielessä ja toivomus kaiken onnistumisesta päällimmäisenä.

    Kaikilla ei ole onnea saada lapsia ja uskon sen painavan kovastikin ja yksinäisyyden tunne voi olla valtava, jos vielä suku pieneksi supistuu ja yhteyden otot loppuu.
    Yksinäisyyden tunnetta ei toinen voi ymmärtää, koska ihmismieli on herkkä ja pahaan mieleen niin moni asia johtaa.
    Voi neuvoa mene jonnekin yhteisön toimintaan, tai harrasta jotakin, helppo neuvo, mutta kaikille ei sekään käy, syystä tai toisesta.
    Voi olla, että ketjummekin sitä painetta lisää, kun kertoilemme elämästämme, mutta aina väliin tulee myös harmeja ja yksinolon tunnetta hyvin asioidenkin ollessa.
    Olen huomannut, että aika usein minäkin tunnen yksinolon paineen, on lapset ja heidän jälkeläisensä, mutta eivät he aina ole minua lohduttamassa pahan mielen tullen, itsesääliksi muuttuu ajatusmaailma.
    Aikani säälin itseäni ja kohtaloani, kunnes elämän syke auttaa ja taas pystyn huomioimaan kaiken sen mikä minua ympäröi.
    Mielen liikehdintää, surua ja iloa, siitähän elomme koostuu., toivon kaikille yksinäisyyttä tuntevalle auringon paistetta ja hyvän etsintää, siitä se jatkuu taas valoisampana.

    Katua saamme jokainen niitä äkkinäisiä mielen ilmaisuja, mutta ne huomatessa, voi aina tasoittaa sanomisiaan, vaikka rehellistä on purkaa myös pahaa oloaan,
    Satunnainen mies kirjoittaja, hyvä, kun tunnustit tavan ihminen olevasi;)

    En yhdy ajatuksiin, että ketju olisi vain onnellisesti elävien ketju, monia huoliakin olemme läpi käyneet, sairauksia ja muuta koskettavaa, mutta näitä kertoillen voi jokainen saada vastakaikua ja rohkaisuja, jopa neuvoja onnistumiseen.
    Yksin eläen koen usein sitä turhautumista ja vähättelyä itseäni kohtaan, mutta lukemalla toisten viestejä ja uskoa elämän kantamisiin, voitan pahan oloni.
    Niinpä toivonkin, että monet uskaltautuisivat mieltään purkamaan, ei kohdistaen arvosteluun, vaan omien tuntojen purkamiseen.
    .Puhuminen auttaa, näin sanotaan ja minä jos kuka, uskon näin olevan, usein herää mieli miettimään, mikä onkaan totuus, sen voi löytää mukavien kirjoittajien taholta.
    Ilon etsiminen pienistä asioista voi muuttaa oloa, minäkin yritän pientä touhua löytää jokaiseen päivään, jotain aikaan saaneena tunnen onnistuneeni
    Tuo vapaana olo tarkoittanee sitä, että näin vanhana on jo suurimmat tehtävät tehtyä ja vapaus päättää oman elämän kulumisesta antaa tuon vapauden tunteen.

    Ketjun lukeminen ei mielestäni kuvaa vain onnistumisia elämässä, olemme lukeneet monien ihmisten suuristakin vaikeuksista terveytensä kanssa painien, kuitenkin elämän halu on vahvasti mukana.
    Ihminen voi hyvin pienin ilon aihein täyttää päivänsä, minulla on tapana aamulla tehdä joka päivä jotain tärkeäksi kokemaani ja sitten iloisena voin loppupäivän vain olla ja nauttia olostani.

    Pitkäksi tuli taas viestini, sanoinko mitään, mikä iloa ja toivoa lisäisi, mutta minulle nämä kirjoitukset aika ison ilon tuo ja lukeminen sen täydentää, ei tämän kummallisempaa tarvitakaan.
    Ollaan ihmisiä, lähimmäisiä yksinäisyyden karkottajina jo tuon toteaminen, että yksinäisyys vaivaa on yksi lähtökohta sen karkottamiseen.
    Kirjoitellaan ja kirjoitellaan, hyvää sateista päivää, kai joka puolella maata sateita tulee.
  13. Huomenta, aurinko vielä tirkistelee naapuritalon katon yli, mutta sään muuttumista on ennustettu.
    Olemmehan kaikenlaiseen säätilaan tottuneita, aikamme murisemme sään kuumuudesta ja sitten murinaa kylmyydestä, kuitenkin elämä jatkuu satoi tai paistoi, hyvä niin.

    Katselin taas aamukahvia hörppiessä miten pariskunta pyöräili peräkkäin, yhteinen määränpää tiedossa, mietin minnekä matkaavat, ehkä lapsenlapsiaan hoitamaan, tai marjametsäkin voi kohteena olla.
    Muistiini tuli ne lukuisat marjamatkat, mitä mekin mieheni kanssa teimme, moottoripyörällä ensin ja sitten myöhemmin omalla autolla, kun siihen rahat saatiin kasaan.
    Vanhemmilleni marjat keräiltiin, kun oma määrä oli täysi.
    Ehkä jos matkamme olisi saanut jatkua, ei enää metsään ainakaan yhdessä olisi kyetty, mieheni oli kyllä hyvin kuntonsa hoitanut kuolemaansa asti, 14 kilometriä joka aamu, eläkkeellä ollessa käveli.
    Näin ne muistot lämmittää katsellen toisten kulkemista, tyytyväinen on oloni muistoja muistellen.

    Olipa kiva kuulla demeter sinusta, ajattelin jo vaikka mitä, mukava nähdä viestisi ja kirjoitellaan vaan sitä mikä mieleen tulee.
    Missään ei vaadita tietynlaista tekstiä, omia ajatuksia ja kokemuksia on saatu aina kirjoittaa, näin jatkossakin.
    Nimillä aion jatkossakin kutsua heitä joilla nimimerkki on ja anoja jotenkin muuten huomioin.
    Liekkokin sai huomautuksen, älä välitä ja ethän välitäkään, hyvin vastasit.
    Tuo täysipäisyys on hyvin kyseenalaista meillä kaikille, riippuu siitä ketä kuuntelee, lääkärin lausuntoa ei minullakaan ole täyspäiväisyyden olosta, mutta näillä mennään.
    Tuo oli runo jota kouluaikaan esitettiin, nimi on "Kovapää"

    Ano mainitsit ilosta olla vapaa kuin taivaanlintu, se todella pitää paikkansa, jospa aina sen muistaisi ja kunpa terveys sen tekisi mahdolliseksi.
    Juurikin niin anot jotka mainitsitte tuon vapauden kirjoittaa mihin itsekukin haluaa, niin on minunkin ajatuksen juoksu todistanut, minä jatkan niin kauan kun henki pihisee tai muuten voimat riittää.
    Minusta ei tarvitse tykätä, omia viestejä jokainen esiin tuo ja antaa kuvan siitä, miten elämäänsä haluaa viettää.

    Tytär soitti, vävy on lähtenyt saaresta ja tulee minua kuskaamaan torille ja tuo takaisinkin, nyt vaatetta niskaan.
    Ilolla ja lämmöllä
    teitä tervehdin, tulkaa sananne ja mielelipiteenne ilmaisemaan.
  14. Torstaiaamu jälleen käsillä, kyllä viikot vauhdilla vierii, ikä kertyy.
    Nyt kesä tuntuu sopivalta, lämpö ei liian korkealle nouse ja yön aikaa sää raikastuu, jaksaa jotain tehdäkin.
    Minäkin neljättä pientä villatakkia aloitin, teen vaan sinnikkäästi, vaikka kokoa epäilen käykö kellekään, en ole sitten kevään kaksosia, en sisaruksiaankaan nähnyt, kasvavat vauhdilla.
    Heillä on kodin vaihto käynnissä ja aika kuluu työn ohessa tarkkaan.
    Miniäni jäi eläkkeelle, ehkä hän hoitoapua antaa ja muutossa auttaa.
    Minusta ei enää avuksi ole mihinkään, hyvä kuitenkin, etten heitä itseni puuhiin tarvitse.

    Onnitella voi Katri Helenaa pitkästä esiintyvänä taiteilijana olostaan, en ole hänen konserteissa käynyt, mutta paljonhan hän esiintyy telkkarissa ja muissa tilaisuuksissa, tutuksi on tullut.
    En kuitenkaan hänen faniksi lukeudu.

    Joku ano kysyi miten muorien keinu keinuu, no vauhti ei ole päätä huimaava, pientä liikettä kumminkin, ihan riittävä vanhalle.

    Noita häiriöitä mistä kertoilitte ei täällä meilläpäin näy, ei edes ukkosilmalla tarvitse sulkea telkkaria.

    Tuota vastuuta häiriköiden karkottamisesta en ota, en ole palstapoliisi, kai heitäkin on asiaa kunnossa pitämään.
    Toivon todella minäkin, että kirjoittajia palaisi, mutta siihenkään ei minulla mahdollisuuksia vaikuttaa.
    Onhan noita poistoja jo muutama, kai ovat tarkemmin ruvenneet seurailemaan, hyvä olisikin.
    Minusta on itsestään selvää, että kirjoitan nimimerkilläni, kun sen kerran olen itselleni ottanut, puskista en huutele.

    Huomenna menen torille mustikkaan, ostan muutaman litran, että talvella voin mustikkapiirakan tehdä, muuten mustikka on liian hapotin minun makuuni, puolukkaa sitten enemmän.
    Katseli Facessa kun näyttivät tatteja löytyvän, voi kun saisikin herkkutatteja hyvin pieninä ostaa, niissä ei silloin mato osilleen ole ehtinyt, sieniä en muuten osta, jos tytär ei kerää yli oman tarpeensa olen ilman.
    Mökilläni aikoinaan oli tatteja, joka aamu pieninä ne kävin keräämässä.
    Tytär aina tuokin minulle siivoamattomat sienet, koska haluan itse ne puhdistaa.
    Minä itse siinäkin asiassa;)

    Mielen iloa mieleesi ja olemiseesi, näin toivon, aurinko ainakin paisteellaan ilahduttaa ja kiitosmielen antaa..
  15. Huomenta, kaunis päivä taas tulossa, ei kuitenkaan enää helteessä tarvitse hikoilla, yöllä on jo melko viileää.
    Ramoonalla oman pihan tuotteet voi pakastaa ja lisää metsästä haalia mökkireissuillaan.
    Minä tykkään mehua veden jatkoksi laittaa ja ajattelen , että se sokeri määrä kuitenkin eri, mitä kaupan tarjouksista, limpparia en muista ostaneeni kuin syntymäpäivikseni, heille joille ei kuohuviini maistanut.
    Onhan mehun keitossa oma hommansa, tytär kävi juuri hakemassa mehumaijan, kun omansa on mökillä, osti mehumansikoita laatikollisen ja ne kotona keittää.
    Nauratti kun niin tarkkaan mittoja kyseli, minä kun vähän sellainen , että summamutikassa kaikkea lisään.
    Viinimarjat on vielä torilla, kummi-tyttöni vähän lupaili, että vanhan paikan marjat keräillään, mitä sieltä tulee, lisää sitten torilta.
    Elokuun viimeisenä lauantai on täällä maalaismarkkinat ja silloin ison kassin kanssa torille menen.
    Kukkakaaliakin pakastan, on niin mukava talvella syödä kaikkea kotimaista pakkasesta, yhdelle ihmiselle ei niin paljoa tarvitse lajiaan laittaa, mutta vähän kuitenkin.
    Kukkakaalitkin tuoreen veroisia samoin porkkana viipaleet ja muu mahdollinen pakkasessa onnistuva.
    Saahan kaupasta kaikkea talven aikaan, mutta ulkomailla kasvatettuja suurilta osin.
    Minulla on aikaa touhuta ja tykkään varustautua talvea varten, samaa mallia tytärkin pyrkii tekemään, tosin ehkä ei ihan kaikkea kelpuuta malliksi.
    Sehän se mukava onkin, kun itse saa elämänsä polun jossain määrin suunnitella, terveyttä jos riittää, voi onnesta kiittää.

    Monissa vanhojen talojen paikoille on jäänyt vanhat pensaat ja omenapuutkin, siitä sitten voi napsia suuhunsa, ehkä säilöönkin, pieni hoito auttaa kunnon kestämisessä.

    Onko todella kaikki säikähtäneet tuota riitaisaa ilmapiiriä, myönnän, että kyllästyminen väliin tulee minullekin, mutta katson oikeuteni kirjoitella olevan, kuten kaikilla toisillakin., kaipaan sananvaihtoa sopuisesti niin kirjoittavien kanssa.
    Jospa rauha pysyisi ja entistä meininkiä jatkaisimme.

    Näin ajattelen, ei arvostellen vaan ymmärtäen erilaisten ihmisten elämää ja siitä omia arvoja rikastamalla mieli hyväksi tulee.
    Tulkaa mukaan, heippa.
  16. Anteeksi, kommentoin useinkin alimaista, jos ei mitään henkilökohtaista ole sanottavana.

    Mitähän ei ketään ole tapani häirinnyt, yleensä luen ja vastailen tarvittaissa kaikille samassa viestissä, tätäkään tapaa en ole ymmärtänyt vääräksi.
    Koetan varoa tulevina viesteinä, että en sinun viestiisi vastaa.
  17. Huomenta, onpa löytynyt seikkailuun lähtenyt kiikkustuoli paikkansa, eipä ole aiemmin ketjut karkuun lähteneet, loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Jospa jaksaisit yrittää vielä mdk.mdk, kiva olisi mukana olosi, niin pirteä olet, hauskasti kirjoitat, muistoissa kaikki aiemmat yhdessä kirjoittelut.
    Ylläpidolle minäkin etsintä pyynnön lähetin ja se kai tuotti tuloksen ja kiikkustuoli löysi paikansa palstalla..

    Minä viime yönä taas tapani mukaan unissa elin, oli joulun aika ja myyjäisiä järjestettiin, minun kontolle jäi askartelu myynnin anti.
    Niinpä uusia ideoita etsin ja tuli mieleen männynkarahka, mistä näppärästi sai joulukortti telineen.
    Siihen ripustelin jouluvalot ja postin tuomia, ystäviltä tulleita kortteja, siitäpä tulikin myynti menestys.
    Herättyäni ajattelin, että tuota ideaa voisikin tulevaisuudessa käyttää.
    Aiemmin olen oksan valoilla parvekkeelle laittanut , voisi tuo karahkakin olla kiva korttiteline valoineen.
    Ihmettelyni ei lopu, kun hyppään joskus niin eläviin uniin, että voisi siltä seisomalta todeksi muuttaa.

    Olen käynyt läpi sääntöjä ja en huomannut millään tapaa ohjeista poikkeavani, joten jatkan tyylilläni.
    Vastailen nimimerkeille aivan kuin tähänkin asti, jos viesti sitä vaatii, , mielestäni se ei mitenkään huono asia ole, tulee tarkoitus paremmin esille ja arvailut jää sikseen.
    En ymmärrä mitään kateuden aihetta tämän asian tuottavan, sillä aiheet ne keskustelua synnyttää, kysymykset ja vastaukset, ei salaperäisyys, mitä on saanut viestien takaa etsiä.
    Väärinkäsitykset on heti selviteltävä, jos joku asia sitä vaatii, en kyllä jaksa ymmärtää sitäkään, mistä kinaa voisi tuntemattomien kanssa tulla..
    Toisilla yhteys paremmin toimii, ymmärrys yltää kertojan toivomalla tavalla , silloin voi arjenkin asioista saada jotain kivaa aikaan.
    Olemme persoonia kukin laillaan, kaikilla ei riitä ymmärrystä toisen taitavuuteen eri tasoilla ja siitä sitten pahanmielen tuotteena tulee ikäviäkin asioita esiin.
    Hyväksymistä ja taas hyväksymistä, kaikkien kukkien on annettava laillaan loistaa.
    Sitäkään ei voi välttää, etteikö joistakin tule tutumpia toisilleen, onko se jotenkin pois ketjun voimasta, ei mielestäni, jokainen oman paikkansa löytää.
    Mikä tärkeintä, me yksinäiset saamme ajatuksille töitä, kun saamme kiinni toisten mietteistä ja asioista.
    Ei mitään vaativaa ketjumme vaadi, jotkut tykkää kulttuurimenoista, toiset käsitöistä, joku ruuanlaitosta, joku näistä yhdistää.
    Voihan olla, että kipinä uusiinkin asioihin näin saa kimmoketta, jatketaan hyvillä mielin.

    Jospa nyt taas tuli toivomuksia, mutta ei vaatimuksia, ollaan omia itsenämme, ja kertoillaan omat juttumme toisillemme.
    Rupean katselemaan, josko jotain järkevämpää keksisin, vaikka tärkeä on tämäkin yhteyden otto, tulkaa terveisenne laittamaan ja ideoita antamaan.
  18. Kiitos korppis tuomiosta, en osaa anteeksi keltään pyytää ja sanomasi uhma ja kiukku on myös pois suljettu, huumoriakin yritin, sitä vaan et sinä ymmärrä..
    En varmaan kovin kokemuksiakaan osaa käsitellä, tämän paikymppisen vuoden jälkeen.

    Kaikki ei opi, ei osaa niin kuin sinä, ehkä sinulta pitäisi anteeksi pyytä vaatimaton olemassa oloni.
  19. Aloitin uuden, mutta pois on joutunut, en tiedä onko poistettu vai onko koneeni syönyt sen, katsellaan????
  20. Ruokaa odotellessa tulin vilkaisemaan ja huomasinkin korpikirjailijan toteamuksen, kirjoitan rumasti, onko niin tosiaan?
    Onko niin, että sokeudun viestieni suhteen ja en huomaa rumasti kirjoittavani, se ei ole tarkoitus.

    Toivon jotain muutakin jälkeeni jättäväni kuin valokuvan, missä nykyisin on viisi polvea.
    En voi tietää miten jälkipolvi minut muistaa, toivon kuitenkin jotain hyvääkin.
    Älä ota myötähäpeän tunnetta puolestani, kyllä se minun kuuluu taakkana kantaa.

    Meillä täällä ei tuo savu näy, ainakaan en ole huomannut, ilmasto on todella haavoittuva.

    Ruokailun jälkeen menen kälyni syntymäpäiville, toiselle puolen katua.
    21. 10 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt