Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Puolipilvisenä aloitellaan tätä, Laurin päivä ja pääskyt on pois lentäneet
    Syksyn tuntua ilma heijastaa, kosteus lisääntyy ja ilma viilenee, minulle kyllä sopii.
    Muistoja tulee mieleen ja eteen monella tapaa ja niihin aina uppoutuu, nyt niitä esiin toi vanha äidiltä peritty nappipurkki.
    Purkissa oli kaunis kuvio, mutta se on haalistunut, mutta sisältö kertoo monista asioista.
    Äitini kutoi paljon mattoja ja niihin tarvitsi kuteita ja niinpä äiti leikkasi kuteen hyvin tarkkaan kulutetuista vaatteista (olihan sota-aika) hän leikkasi kaikki napit, nepparit ja kaiken muun säilöön kelpaavan.
    Nyt rupesin etsimään olisiko villatakkeihin sopivia nappeja purkissa, purkin saatuani purkki oli melko täysi, nyt napit kadonneet.
    Ei löytynyt enää sopivia, monta kertaa katselu on tuottanut tuloksen, ei tällä kertaa.
    Nappeja katsellessa tuli muistikuvia vaatteista, mihin napit oli kuuluneet ja missä niitä käytettiin.
    Ajattelen miten tärkeä on tallentaa nappejakin ja kierrättää, napit on nykyään kalliita, yli euronkin kappale.
    Näin muistoissa käväisin äitini puuhissa ja kiitollinen olen tästäkin purkista.
    Myös tuo mattojen kutominen yksi asia, minkä myötä voi muistoissa elää, nyt äitini kutomat on kiertäneet ja kuluneet loppuun, myös omat kudokset on kadonneet, aika paljon lasten tarpeisiin.
    Kutominenkin oli lopetettava, huonojen polvien myötä.

    Saunakaverini tuli istumaan saunan jälkeen ja juttu luisti, pahoittelin omaa osuuttani, kun koko ajan äänessä olin kertoen tapahtumia elostani lasten pieninä ollessa ja hän sanoi olevansa harmissaan pienestä, omista lapsista koostuvasta suvusta.
    Sanoi tykkäävänsä kertomiani lasten elämästä ja sanoi olevan harmistunut kun hänellä ei ole kuin kaksi lapsenlasta.
    Hänen poikansa kuoli parhaassa iässä ja nyt tyttären lapset ovat sanoneet, että lapsia haluavat vasta kolmekymppisinä.
    Kyllä on ihana asia, kun lapset lapsia tekevät jo nuorempana, jää aikaa olla isovanhempikin.
    Koulutusta on lapsenlapseni jatkaneet lasten syntymänkin jälkeen ja aina oppimista tuntuu riittävän, minun osuuteni on ristiä käteni ja toivoa kaiken hyvin jatkuvan.

    Tuo sienten kasvatus ei kohdallani ole toteutunut mistä Paloma kerroit, olen kyllä kuullut sen noinkin onnistuvan.

    Olet toki enemmänkin kuin tervetullut kirjoittelemaan Mdk.Mdk, muistissani on monet hauskat asiat jo aiemmilta vuosilta, kun samaan ketjuun kirjoiteltiin.
    Pirteä olet ja energinen, voin nähdä poikasikin perineen sinun taitojasi ja yhteiset asiat onnistuvat.
    Tuli mieleeni räppäävä mummo, sinulta sekin onnistuisi;)
    Minun poikani täytti jo 60 vuotta, nauroinkin, että kohta eläkeukoksi muutut, sanoi että ei onnistu vielä vuosiin, helppo uskoa, kun aina jotakin puuhaa etsii.

    Kansanradion kuuntelen minäkin aina siihen aikaan ruokaani valmistan.
    Joskus ihan asiaakin löytyy.
    Voimia kulutti moneltakin tuo hellejakso.

    Älä korpikirjailija myötähäpeää tunne, paistattele vaan omassa erinomaisuudessasi, yritystä on pitää ketju hyvän puolella, ehkä se onnistuukin, jos kaikki niin haluavat..

    Löysin torilta vanhoja perunoita ja nyt rupean tekemään perunalaatikkoa, oikein vesi kielelle kihahtaa, kun ajattelenkin.
    Vain perunaa, sipulia (paljon) siankerroslihaa ja lusikallinen vehnäjauhoja pieneen vesimäärään, suolaa sopivasti ja uuniin, ruskettuneet lihat todistavat taatun maun, ei paljon vaadi mielitekoni.

    Mahdollisimman kivaa ja leppoisaa sunnuntaipäivää.
  2. Huomenta kauniisti alkavaan lauantaipäivään.
    Hyvältä tuntuu aamuisin tämä viileys, jaksaa suunnitella päivän touhujakin.
    Torille kohta lähden ja sieltä kaikkea ihanaa kärriin kerään, mansikoitakin vielä ihan heti syötäväksi.
    Viinimarjat sitten ensi viikolla myös hankin, ehkä muutama litra mustikkaakin mukaan lähtee.

    Näin hauskaa unta jälleen, olimme työnjohtajani ja miehensä kanssa mökilläni ja hauskaa oli.
    Pomoni on kova puhumaan ja aina kohdatessa ei lyhyt tapaaminen tule, sillä ei minuakaan tuppisuuksi voi sanoa.
    Tähän väliin voinkin ihastella miten mukavia ihmiset onkaan, tuntemattomatkin aina hymyn antavat, aivan kuin ketjussakin mukavia viestejä tulee.
    Joku mainitsi, että olisin kiltti, no enpä tiedä, itsekäs kuitenkin olen, osoite siitä, että jaksan näitä ketjuja vaan availla, vaikka vastaanotto on joskus ankeakin.
    Rehellisesti omasta elämästäni kirjoitan, en muuntele totuutta, aitona savolaisena mummona jo kohta 22 vuotta olen näin tehnyt ja muistini mukaan ei yhtään viestiäni ole poistettu.
    Ihania kirjoittajia ja hyvin ymmärtäväisiäkin on mukaan tullut, aina joskus tietoni on hukassa ja kaikki on suurilta osin oikein ymmärretty.
    On kerrassa mukava avata kone ja huomata kivat viestit, sillä enemmistö kuitenkin mukavia on, mukaan mahtuu myös kielteisiä, mutta kun ne oppii ohittamaan, elämä hymyilee;)

    Mdkl,mdk on mukava yhteydenpito lapseensa ja miniään, luulen, että ystäväpiirisikin on hyvin laaja, tuota pirteyttäsi hieman kadehdin, kovasti yritän minäkin mukana pyöriä, laiskuus vaan joskus estoja tekee.

    En koskaan ole pyytänyt kenenkään viestin poistamista, minusta jokainen vastaa kirjoituksistaan.
    Itse minäkin tiedän, että valheita en viesteihini laita, miksi laittaisin, minulle aitona omana itsenä esiintyminen on fakta.
    Miten voikaan sanoa jonkun valehtelevan, kun emme oikeasti tunne toisiamme, Anonyymejä suurin osa ja kirjautuneista on muutama paremmin tutuksi tullut, kun jatkumo jatkuu nimimerkin tunnistettua.
    En lähde vuoksesi mihinkään kylmätotuus, jatka haluamallasi tavalla, minä teen samoin, kun poistun, siihen on omat syyni, et missään tapauksessa Sinä.

    Nyt aamun viileydessä lähden taivaltamaan toria kohden, oliko se sydän näin <3 , sinne päin ainakin, laitan sen teille kaikille kirjoittajille, hyvää päivää;)
  3. Huomenta viikonlopun alkuun, hieman jo kosteaksi yötkin muuttuvat, autojen katoilla huomasin "hikoilua", no näinhän se elokuu tavoilleen pyrkii, yöt pimenee ja kohta kuutamolla voimme kävellä.
    Taitaa kuutamokävelyt jäädä tältä mummolta, mutta muistoja siitäkin ajasta löytyy.
    Aivan kuin olisi herännyt tuskaisesta unesta, kun kuumuus loppui ja tunne, että voi normaalisesti liikkua, ilman hien pyyhkimistä ja ihon nihkeudesta kärsiä.

    Katselin taivaalle aamukahvia juodessa ja yhtään pääskystä en nähnyt , näinköhän ne jo pitkän matkansa etelään on aloittaneet, vanha sanonta pitää paikkansa Laurilta kokonaan pois.
    Tuo keinutuoli josta mummon lapsenlapsi mainitsi, minulla hieman pelkoa on siihen keinuun mennä,, olen kuullut sen ympäri pyörähtävän jos vauhtia ottaa.
    Talossa jossa takavuosina oleilin, oli sellainen keinu tuvassa ja kyllä siinä keinua voi ja keinuivatkin taitavat keinuttelijat.
    Harmi jos on pois viskattu, onhan se historiaa sekin.

    Siili25 kyseli tuon palovaroittimen asiasta, minäkin kysyn, jos alkaa huutamaan ja ei hetkessä yhteyttä saa huoltoon, jaksaako sitä ulinaa kuunnella.?
    Kysyin, että lähteekö paloauto liikkeelle jos pilli alkaa huutamaan, ei kuulemma yhteyttä palokuntaan kuitenkaan.
    Joissakin seniori taloissa palokunta tulee heti, jos hälytin hälyttää ja kolmannella kerralla joutuvat väärän hälytyksen maksamaan, näin olen kuullut, onko totta en tiedä.

    Todella yhden viestin olisi voineet jättää, mutta eipä tuo maata kaatavaa liene sisältänyt, olisi kuitenkin voinut juttujaan tarkistaa, että mitä valetta onkaan suoltanut.
    Pitkä kukkaketju toi hymyn kasvoille, vaikka hyvin vähän hymiöitä Facessakaan käytän, joskus tilanne niitä vaatisi;)
    Onnittelujen perään liitän.

    Ketjumme on hyvä paikka noita terveysasioitakin hoitaa ja kokemuksen äänellä puhua.
    Mätäkuun tuottamista vaivoista en ole muistini mukaan joutunut kärsimään, vaikka herkkäihoinen olenkin.

    Demete "pokkuroi" vaan minua ja toisiakin, eipä anneta moisten mielipiteiden vaikuttaa, suruja ja iloja milloin mitäkin voimme viestinä laittaa ja vastaillaan jos osataan.
    Sen parempaa tuttavuutta ei ole, mutta kirjotusystäviä voimme olla, ei ole keltään pois.
    Joskus on järjestetty jopa tapaamisia, ei nekään mitään pahaa aikaan ole saanut.

    Kylmätotuus, sanot, että et monasti käy ketjussa, mutta nekin käyntisi vain ikävää mieltä tuottaa, tarkoitushan ei näin ole, tarkoitus on keskustella kaikenlaisista asioista, ei vaan arvostelua joka viestissä.
    Pientä kunnioitusta jo odotan tämän ikäni vuoksi, mutta ei mahda mitään, jos sekään ei saa viestittelyä rauhoittumaan.
    Yksi lohtu kuitenkin, en varmasti ole enää moninaisia vuosia mukana, se hyvää mieltäsi nostakoon.
    Pura harmisi minuun, jos niin haluat.

    Nyt jätän koneen taas toviksi rauhaan ja tätä omaa elämistä alan toteuttamaan, kuinkas muuten kuin pölyjä jahtaamalla.
    Hyvää ja antoisaa päivää kaikille, aurinko paistakoon ja elämä hymyilköön.
  4. Viileämpää torstaiaamua, 15 on mittarissa, näin aamusta, hyvältä tuntuu.
    Tänään tulee palohälyttimien laittajat talon puolesta laittamaan uudet hälyttimet, tämä homma on siirtynyt talojen hoidettavaksi.
    Kai tarkoittaa myös sitä, jos saan hälyttimen huutamaan ja pudotan sen alas pyyhkeen avulla, pojat tulevat laittamaan paikalleen, minä en pysty kiipeilemään ja sitä takaisin laittamaan.
    Nyt on sitten letunpaisto lopetettava, sillä niitä tehdessä aina hälytin herää.
    Hyvä laite käytössä, mutta ilman apua ei kaikilla onnistu.,, vpi, voi meitä vanhoja miten paljon puuhaa toisille järjestämme.

    Kiitokset teille joilla riittää huumoria tämän kaaoksen aikana mitä nyt eletään, mietin aamulla sängyssä mitä tekisin tämän kirjoittelun suhteen.
    Tulin siihen tulokseen, että kirjoittaminen jatkuu, kovetan itseäni ja jätän unohduksiin kaikki tarkoitetut piikit ja muut ohdakkeet.
    Syytökset minua kohtaan on lisääntyneet, sivuutan ne ja kirjoitan mitä kirjoitan niin kauan , kun esto laitetaan.
    Henkilöön menevät arvioinnit kovenevat, minua ei koskaan täällä livenäkään ole valehtelijaksi sanottu, se tuntuu pahalta lukea tässä ketjussa ja tuo kiusaaminen ei kuulu minun arvoihin, jätän mieluummin vastaamatta, näin olen pyrkinyt tekemäänkin.
    Kylmätotuus lyö armotta ja jättää vastaukset kysymyksiin vastaamatta, kysyn vieläkin, missä lukee, että aloittajan pitää poliisina toimia.
    Sama juttu korpikirjailijan kohdalla, miksi syytät minua vetäjäksi rupeamisesta , kun annan lipsua pois raiteilta, kuitenkin aloitukseni kelpaa sinunkin heittoihin.
    Aloittakaa ketjuja itsekin, ihan vaan malliksi, minä en osaa teidän mieliksi olla ja en yritäkään.
    Tuntuu aika oudolta, että joudun oppilaan osaan tavoista ja niiden puuttumisista, kohta 88 vuotta täyttävä vanha ihminen ei tuota oikein meinaa jaksaa.
    Vielä puutun tuohonkin, että en puutu noihin ikäviin viesteihin, joka ketjussa puhun sovinnollisista viesteistä, mutta pyyntöjä ei huomioida, syyt on selvät. Vuorovaikutusta harvojen kanssa saa aikaan, arvostelua milloin ketäkin kohtaan, osani minä myös olen saanut, mutta aika paljon kestän, ennen kuin lopetan.
    Rehellisiä viestejä olen pyytänyt, ei mitään ihmeellistä, olen ajatellut, että ihan omana itsenään voi kaikki kirjoittaa, näin teen itse.
    Keskustelua tavallisesta arjesta, ei arvostellen vaan jatkuvuutta hakien.
    Kaikille ei kaikki kelpaa, jo tietojen määrä erottaa, jos jotain täydellisyyttä kaiken suhteen minulta esimerkiksi vaaditaan, se ei onnistu, tavallinen hölmöilevä mummo olen, mutta ikionnellinen, kun voin mukavien kirjoittajien kanssa mielipiteitä tulkita.
    Täällä livenäkin saan hyvää kohtelua aivan vierailta ihmisiltä, miksi se ei onnistu palstalla.
    Tätä oisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta turhaa puolustelua minulta, mutta en ihan kaikkea jaksa niellä siitä mainitsematta.
    Pahoillani olen näin ikävästä viestistä ja rohkaisen kaikkia kirjoittamaan ja mielipiteitä jakamaan kaikesta elämiseen liittyvistä asioista.
    Itse koen kirjoittamisen iloksi, melkein aina, ja aivoille se tekee hyvää, kun kaikki muu elämä alkaa olla loppusuoralla.

    Aurinko paistaa ja kauppaan olisi lähdettävä, onneksi kuumuus ei enää suureesti kiusaa, ehkä onnistuu sekin homma.
    Ylläpito ei paljonkaan painoa anna toiveille kuten huomaa jokainen, kaikki eiliset viestini ketjussa roikkuu, no syytä en tiedä miksi heitä ei kiinnosta korjailla asioita.
  5. Juuri niin taas minulle kävi, vaikka ohjeet olen saanut, että ei pidä painaa kuin kerran, toivottavasti ylläpito poistaa.
  6. Viikko taas uutena alkamassa ja elokun alku hyvällä vauhdilla.
    Elokuu on täyttymisen kuukausi, viljat valmistuu ja muukin sato kypsyy, juureksista kerrotaan, että odottavat öiden pimeyttä täyteen kasvamisissa.
    Pääskyistä on sanonta Perttuna kokoon ja Laurina kokonaan pois, ensi sunnuntaina sitten niillekin pitkä matka alkaa.
    Hatarat on tietoni korjatkaa, jos väärin sanoin ja katsotaan pitääkö paikkaansa näin helteisen kesän jälkeen, voihan lähtö viivästyäkin.
    Yksi Luojamme ihmeitä tämäkin, tänne tulevat jälkipolviaan kasvattamaan, sama monella muulla linnulla.

    Kiitokset kiitoksista, kyllä on riimittelytkin riimitelty, työn ja tuskan takana on yritykset vielä runon tekoon, tai sen tapaiseen.
    Minun korvissa nuo loppusointiset, sujuvasti etenevät ovat runoja, tämäkin vain minun osaamattoman mielipide.

    Nyt lupaoltiin helteiden pikkuhiljaa olevan loppumassa, mutta vielä ainakin tänään helle on täällä minun ympyröissä, 25 astetta mittarissa.
    Pahoja ukkosia lupailleet, mutta tänne ei vielä yhtäkään ole tullut, vettä kyllä luonto jo huutaa.
    Ilmastomuutos on todellista ja nyt sen eteen olisi jokaisen osansa yrittää tehdä, tässä minäkin kuuntelen radiota mikä tiedottaa näistä muutoksista ja mitä vanhanakin voisi tehdä sen estämiseksi.
    Metsä ja maatalous suuria rasituksia tuottavat, niiden toimintaan olisi viisautta löydettävä, että ilmasto kestäisi.
    Sanotaan, että kulutuskin on väärille urille mennyt,
    siinä meille kaikille korjaamisen paikka.
    Tämän kaiken tiedämme, nyt vaan tekoja sen eteen tekemään, en opeta muistutan vaan siitä mikä on kaikkien velvollisuus.

    Enpäs puhu mitään kaalista ja sen herkullisuudesta, sain jo vihjeen liian usein siitä puhetta olevan, kiinnostus asiaan lopahtaa.
    Jätänkin tähän ja toivon vilkkautta ketjuun tänäänkin, kivasti on ketju alkanutkin, jo parikymmentä vastausta ja ei yhtään poistoa, edistystä sekin.
    Oikein mukavaa viikon ja päivän aikaa teille kirjoittaja ystävät.
  7. Huomenta sunnuntaiaamun hiljaisuuteen ja lämpimään myös, hieman viileni eilen, kun sadekuuro tuli.
    Katsoin mittaria illalla, näytti 21, siis aikamoinen pudotus 30 sijaan, yökin sujui pyörimättä ja hieltä vapaana.
    Kunnon ukonilmaa ei meilläkään ole näkynyt, mutta vieläpä ehtii.
    Nyt aamulla olen hien jo hankkinut, ei muuta tarvinnut, kuin kukkien siistiminen ja roikkumaan nostaminen, roskien vienti, siinä oli jo riittävä urakka.
    Miten tuo roskien vientikin aina vaan raskaammaksi muuttuu, vaikka ei pitäisi marista, rappujen nousu on hyväksi jaloilleni, eihän niitäkään ole kui n12 askelmaa
    Eilinen aamu meni samankaltaisissa hommissa, vaihdoin kaksi peikonlehteä isompiin ruukkuihin ja sotkin tietysti mullalla joka paikan, saapa nähdä ottivatko nokkiinsa ja kuolevat pois, on se aikamoinen homma noiden kukkienkin kanssa.
    Ympäristö ilman kukkia kuitenkin aika ankeaksi muodostuisi ja tekokukista en tykkää., vaikka nekin aidon näköisiä nykyään ovat.

    Tuo ruuanlaitto on puhuttanut ja etenkin kaali on kunnian olla kohteena, minusta se onkin niitä syksyn maultaan parhaita tuotteita.
    Ruuan laitto on säveltämistä, nyt vanhana olen opetellut kokeilemaan erilaisia yhdisteitä ja kaikki aina maistuu, enemmän kuitenkin vanhoista tutuista jutuista, jääräpää olen uusien kokeiluun.
    Kaalikääryleet jätän vähän syksympään, kun kaali suureksi kasvaa ja koostumus hieman tiivistyy, isotöisiä, no onhan ne, mutta minä olen oppinut istualtaan näitä hommia tekemään, näin ei väsymys yhytä.
    Pilkon kaikki tarvittavat istuen ja osin leipomuksiakin olen oppinut laiskan tyyliin tekemään.
    Kokeilkaa miten onnistuu, kun pakko eteen tulee ja sama ruuan laiton kanssa, kaikki osaa, lopputulos on taidetta, jokaisella oma maku ja näkö.
    Voi käydä että lopputulos ei niin silmää hivele, mutta hyvistä aineista kaikista maistuvaa saa

    Miten onkaan nuo kuolemaan johtaneet tapaturmat aina vaan lisääntyneet, vaikka turvallisuutta yritetään kehittää, surullinen tapaus ano 14,25, näitä yllätyksiä tulee, siksi elämästä olisi nautittava, kun koskaan ei tiedä miten lyhyeksi se voi jäädä.
    Uimataitokin pitäisi jo kouluiässä oppia ja sitäkin harjoitella jatkuvasti, onnistuuhan se melkein joka paikkakunnalla olevan uimahallin keinoin.
    Poikani oli hyvä uimari ja piirinmestaruuksia hankki, lopulta hommasi työpaikkansakin sukeltajana, no nyt ei sukella kuin omaksi huvikseen, muuta työtä on siinä ohessa riittävästi ja kohta eläkeukko jo onkin.
    Harrastuksestakin voi ammatti tulla, kun sitkeä jaksaa olla.

    Mdk.mdk kehotti nauramaan, minä myös sitä yllytän tekemään, itse en paljonkaan naura, mutta iloa osaan tuntea ja joskus ilosta saan itkunkin aikaan, herkkä olen.
    Elämä kovettaa joidenkin kohdalla ja toisten huomioiminen jää taka-alalle, minusta se on harmittavaa, sillä myötäeläminen on rikkautta myös itselleen, kun pystyy aistimaan toisen pahan mielen ja saa sen karkottumaan milloin milläkin tavalla, hyvä mieli siitä tulee.
    Jokainen on oikeutettu pitämään huolta itsestään, mutta myös lähimmäinen on tärkeä.
    Minulla hyvin vähän näitä autettavia omassa lähipiirissä, mutta hyvää mieltä voin tuottaa vaikka syömään kutsumalla, tai ruokakupin mukaan laittamaan.
    Kälyni mielellään ruokailukutsun vastaanottaa ja siinä ilo molemmille.

    Demeter yritä vaan saada tuulta purjeisiin leipomustenkin kanssa, ei aina onnistu, mutta se tekemisen ja valmiiksi saamisen riemu on mieltä nostavaa.
    Minä varmaan olen niin nuuka, että en mitään hukkaan laita ja siksi syntyy milloin mitäkin.
    Nyt menen laittamaan kanansiipiä uuniin ruskistumaan ja kylkiluita samaan tapaan pilkon astiaan ja ruskistan samalla lämmöllä.
    Tämä minun tekemä "luukeitto" on niin maistuvaa (vähän sottaisaa syödesä) muistan miehenikin tykänneen.
    Lapset pieninä kaihtoivat, kun kuulivat luukeiton nimen.
    Toiset grillaavat näitä luita, minä teen niistä keiton, kun grilliä ei ole.

    Olipa kiva, kun sai rupattaa taas oikein sielunsa täydeltä, tulkaa toisetkin purkamaan tuntoja.
    Runoketjuun myös houkutan, siellä ihan runoilijoita tapaa.
  8. Huomenta, onko jo kolmas viikko tätä kuumuutta, katselin puiston puissakin lehdet ruskettuu, kuivuus kiusaa.
    Miten käynee puolukan kasvun kanssa, sienistä puhumattakaan, nyt vesi olisi niillekin poikaa, kellepäs ei olisi, ukkosia minäkin vähän veikkaan tuleviksi.

    En ymmärtänyt minäkään muuta tuosta karjalan murteesta kuin sen, että tytöt rantaan menivät, oli varmaan sitä Salmin karjalaa, sieltä tulleet olivat vaikeasti ymmärrettäviä silloin sodan jälkeen, kauniisti soi naisten äänet.
    Murteet joka puolella, ne vanhat, teettävät aivotoimintaa ymmärryksen suhteen, minäkin savolainen, en osaa, en edes ymmärrä kaikkea Savon vanhasta murteesta.
    Suuhun oikein koskee kun yritän "viäntee" huonosti onnistuu, teennäiseltä tuntuu.
    Oma vivahde siellä on tallella kuitenkin ja ulkopaikkakuntalainen hyvin osaa leimata savolaiseksi, sama muissakin murteissa.si.

    Onpa mukava huomata, että varislinnut on tunnistettu monessa paikoin, terveiset vaan Sara järvelle ja Inariinkin.

    Olisi varmaan ihana purjehtia tyynellä ilmalla meren maisemissa, vaikka olenkin vähän arka meren suhteen, myrskyllä sen voima on pelottavaa.
    Kunnioitettava on meren mahti, kun myrsky päälle sattuu, sen verran olen telkkarista nähnyt, mitä on olla aallokossa ja kuitenkin sielläkin taidolla selvitään.
    Meri voi olla arvaamaton jopa uimareiden kohdalla.

    Nuo varpuset on minunkin pihan pensasaidasta kadonneet, aiemmin ohi kulkiessa sirkutus kuului, lintuja harvoin edes näki
    Kamalan iso on määrä eläimistä joiden uskotaan sukupuuttoon katoavan, nykyisen elämän vauhdittamana, eri tahot yrittävät vedota ihmisten lahjoituksiin, että katoa voisi estää.

    Näin ne päivät vierivät ja huomenna on tyttäreni syntymäpäivä, 66 vuotta sitten näki päivänvalon hänkin.
    Hänestäkin on mummi kuudelle lapselle tullut ja jopa isoäiti yhdelle, yritän muistella hänen lapsuuttaan, mutta hatarat on muistot, sillä aina vaan työhön keskityin.
    Kyselen usein, miten hän lapsena olonsa muistaa, kaikki oli kuulemma hyvin.
    Ehkä näin olikin, koska ei ikäviäkään muistoja mieleen tule.

    Nyt tätä hellettä kestämään ja illalla sitten saunaan ja rupattelu hetkeen, voikaa hyvin.