Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Hyvää huomenta lauantaiaamuun, tuntuu hieman nuo päivätkin sekoittua, kun pyhiä ylimääräisinä viikkoon mahtuu.
    Loppu niillekin tulee, enää kaksi ylimääräistä ja sittenpä meneekin aikaa huhtikuun loppupuolen, kunnes ylimääräiset pyhät eteen tulee.
    Silloin ollaan jo kevät säässä, lumetkin ehkä jo kaikonneet, jos nyt kunnon talvea tuleekaan.
    Näin kalenteria tutkien pian aika kuluu, toki ystävänpäivät ja laskiaiset kohdataan ja kesä aikakin alkaa.
    Nyt odotuksissa uusi vuosi ja uuden luvun kirjoittamisen muistamiset.

    Kylläpä saa Hurskainen olla varovainen pihalla liikkuessa, toivottavasti hiekkaa löytyy ja se kestää jäätikön päällä.
    Aika monella suulla tuosta liukkaudesta varoitellaan ja luulen että ensiapu on työllistetty.
    Tuota "sauhukalaa" sain minäkin mukaani jouluaterian nautittua, vävy oli savustanut minullekin riitti ja hyvää on aamupalalla nauttien.

    Tahtoo olla niin, ettei valokuvaan asettuminen ole pojille niin luonteista, kuin meille naisenpuolille, poikanikin yrittää aina nämä kuvaukset kiertää.
    Joku videokuvaus heillä oli firman esittelyn tapainen, tyttärensä laittoi esittelemään.
    Tytölle ei lainkaan vaikea juttu, tutustumisillassakin esitteli tiloja isänsä toimistossa istuskeli.
    Kaikille ei vaan sovi näkyväisyys ja esillä olo.

    Näenpä Ramoonan laulamassa, kun silmäni suljen, niin hyvin olet kuvannut nut tapahtumat ja joulunaikaisen elämänne.
    Minä jouluihmisenä olen tehnyt sen havainnon, että joulukaan ei enää herättele kuten ennen, karsin jo aika rajusti joulun koristeita ja nyt mietin ensijoulua, lisää häviää, jos mukana vielä olen.
    Helpointa itselleen vaan etsii ja liinojen ja muun joulukoristelun esiin laittamien ja taas pois laitto alkaa rasittaa
    Onko se laiskuutta vai muuten helppoutta etsivää. kai se niin on, että kaikella on aikansa.
    Aiemmin aina ihmettelin miten vanhemmat puhuivat monet nuoretkin, että eivät laita joulua paljonkaan, nyt samassa porukassa taidan olla.
    No ruuat kuitenkin perinteisinä ajoin pitää, jos muu pieneksi jää.

    Aika yleisesti on tiedossa nämä rasismin asiat, jokainen toiminee omin ajatuksin, toivoisi kuitenkin, että poikkeamat eivät saisi näitä muotoja mitä nykyään kuulee ja näkee, elämmehän kohta jo vuotta 2025.
    Niin paljon kuin suomalaisuutta rakastan, tiedän, että jokainen on ihminen olipa ihonväri tai muu muoto erilainen.
    Häpeää tunne tästä suomalaisuuden näkymästä, mitä nyt ilmenee.
    Niin entiset kuin tämän päivänkin päättäjätkin vastaavat itse tekemisensä ja nyt päättäjistä toivoisi rehellisyyttä päätöksiä suunnitellessa.
    Ehkä taitoa samaistua sen heikomman kansalaisen elämään, hyvä ja helppo on lakeja sanella, kun oma elämä sujuu.
    Joulun aikaan taas todettiin, kun pieni poika sairastui ja lääkäriä yrittivät saada, aikoja olisi ollut kolmen päivän perästä, no pieni piti saada hoitoon ja näin oli ajettava Kuopioon. Miten jos rahaa ei olisi ollut taksilla mennä oman auton puuttuessa, mikä eteen.
    No onneksi auto on ja ovat vakuutukset ottaneet lapsien varalle ja kaikki sujui, mutta vakuuttaminenkin euroja kysyy.
    Lähtökohdat hyvin erilaisia jo suomalaisilla, miten sitten ulkomaalaisilla ?

    Päivä valkenee, harmaalta näyttää, kai lumisade tulee, eilen aurinko paistoi ja mieltä virkisti, pitkän harmaan ajan jälkeen.
    Eiköhän arki ole jo tavoittanut, vierailuilta kotiin palattu, tulkaapa kertoilemaan joulun ajan kokemuksista.
  2. Huomenta ja arkiaamua, miten sitä onkin jo juhlimisesta yltäkyllin saanut, mutta juhlat vaan jatkuu.
    Muutaman päivän perästä lopetamme tämän vuoden ja edessä aivan uusi monia toiveita odottava uusi vuosi.
    Juhlinta huomattavasti riehakkaampaa, kuin jouluna, minäkin nakkipaketin ja perunasalaatin meinaan ostaa ja syödäkin, vaikka nakki ei herkkuani olekaan.
    Sain luostariviinipullon joululahjaksi, jospa sillä kippistän uuden vuoden kunniaksi.
    Raketin lennot katson, onneksi jo kello 21 ne ilmaan ampuvat, pääsee nukkumaan tavalliseen tapaan.
    Loppiainen jouluni päättää ja voi miten kaiken jouluisen pois saaminen tuntuu hyvältä, niin kuin sitä aina odottaakin.
    Selkeä viikkorytmi ja arkea kulkeva aika on sitä parasta, mitään suurta ei enää kaipaa.

    Noin se joulu monen kohdalla meni, kuten ano 9,34 kerroit, lapsenlapset piipahtivat luonani ja aina mietteet kulkee menneisiin ja niistä kerron, luonne analyysejä myös tehtiin valokuvia katseltiin ja näköisyys kysymykset esiin tuli.
    Näistä pienistä tyttösistä toinen on aivan tyttäreni näköinen, eli mieheni sukuun menevä, toinen on isänsä näköinen.
    Tyttärenpojan nuorin poika on kuin mieheni ja pojantytär taas minun näköinen, suku perintönä näin kulkee.
    Punatukkaisuus taas vävyni tytöillä ja hänen tytöllään on, se sukuhaara on myös merkkinsä jättänyt.
    Omat lapseni ovat erilaisia myös, poikani minun geenejä enemmän omaa, tytär taas isänsä luonteinen paljolti on.
    Mielenkiintoista on sivusta seurata ja näitä piirteitä huomioida.

    Tuo suomenlippuketju lapsuuden kuusissa oli, mutta nyt ajan myötä on jäänyt, tosin kuustakaan ei ole moneen vuoteen ollut.
    Hyvä perinne, vaikka kyllä se suomalaisuus muusta kaikesta ilmenee, kyllä sitä onnellinen ja ylpeä saa olla, kun on suomalainen.
    Politiikka on kaikkea muuta mitä sen tarkoitus olisi olla, nyt sanasota rynnistää ja riidaksi muuttuu, päätökset ne tärkeimmät jäävät vähälle huomiolle ja seuraukset on sitä mitä olemme huomanneet.
    Muutokset suomalaisten keskuudessa on kovin erilaiset mitä toivoisi olevan, maailman onnellisin kansa käyttäytyy monissa asioissa aivan ala-arvoisesti ja rasismi on todella mittavaa.

    Varmaan on iso osa kouluja käyneitä, fiksuja ihmisiä ja ei tavan kansalainenkaan ilman käytöstapoja ole, koulutus ei siihen mittavasti taitoja lisää, kodista se kaikki alkaa.
    Nyt huoli lisääntyy huostaan otettujen lapsien määrästä, jos säästöjä etsitään, olisi kohteena oltava kodit ja kodin kasvatus ja opit.
    Vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan olisi ehdotonta oltava ja turvallinen kasvamisympäristö.
    Pojan tytär työnsä puolesta näkee tämän osan kansalaisten elämästä ja epävarmuus tulevaisuudesta on iso uhka, työn puuttuminen ei ole parasta seurantaa lapsen ja nuoren katseltavaksi.
    Elämä joka päivä taistelua toimeentulosta ja jaksapa siinä toivoa lasten mieleen kylvää.
    Seuraukset on nähtävissä, lapsia yhä enemmän huostaan otetaan ja se jos mikä yhteiskunnalle kalliiksi tulee, alkusyihin olisi huomio kiinnitettävä.
    Tuohon koulutus asiaan, kaikille sitä haluaville koulupaikka olisi taattava ja mahdollisuus opiskeluun, olkoon talous millä tasolla tahansa.
    Harva numeroa koulutuksestaan esiin tuo, ihmisinä ihmisille ovat, kuten kuuluukin, ainakin tämän havainnon olen tehnyt, ei koulut ole kuin lisä kodin opin saaneille.

    Kyllä menneet sukupolvet ovat jättäneet isänmaan, jota kannattaa suojella ja rakastaa.
    Hinta on ollut suuri ja toivoisi myös tämän päivän ihmisen sen ymmärtävän ja tekevän kaiken itsenäisyytemme säilymiseksi.
    Nyt jätän pohtimiset ja odotan teidän toisten puheenvuoroja kaikesta elämän kirjosta syntyväksi, hyvää perjantaipäivää.
  3. Hyvää joulupäivän aamua, pimeää ja lämmintä, hyvin onnistui hautausmaalla käyntikin,
    Kaikki haudat sukuni poisnukkuneita muistaen kiersimme.
    Tulipa mieleen taisin ääneenkin lausua, että vieläkö ensi joulua näin näen.
    Sen jälkeen tyttäreni luo aattoa viettämään ja olihan ihan onnistunut vierailu, ruokaa ja juomaa, sauna oikein vastan kanssa kylvettävänä, oli viihtyisää ja rauhallista.
    Sunnuntaista lähtien pientä juhlan tuntua riitti ja kun välivuosista oli kyse, ei mitään suurta juhlaa tavoitettu.
    Huomenna Tapaninpäivänä on pojan nuorin tulossa käymään, sanoi kokoonpanoa mukana kulkevista ei tiedä, ehkä kaksoset.
    On kuulemma sen verran villiä menoa, ettei kaikki yhtä aikaa voi mihinkään mennä.
    Nauratti, kun katsoin videota mitä äiti oli yrittänyt tehdä, todella yhtäaikaisesti ei näitä tyttösiä istumaan saanut, tuli kuvia toisen hiuksia repivistä villipedoista, mutta eläväisten lasten kuvia olivat.
    Äitiinsä tulleet, energia pakkauksia, niin oli äitikin pienenä, toinen sisko itse rauhallisuus.
    Vieläkin tämän tyttären teho näkyy, kun jotain päättää, ei jää aikomukseksi.

    Tämä päivä menee yksin, lepäillen ja katsoen telkkaria, yhden jakson olen tuota Peltsin ja Osmon sarjaa katsonut, pitää Areenalta etsiä muut jaksot.
    Olen katsonut joskus muita Down syndrooma lapsia ja aivan ihania he ovat, ihanaa että nykyisin heihin suhtaudutaan oikein ja ymmärtäen.
    Juuri tuollaiset ohjelmat tietoa lisäävät ja suhtautumista ohjaavat.

    On mukava huomata, että ketjumme on siistiytynyt ja toivoa sopii, että jatkossa aina paremmin menee.
    Nyt on sitten aikaa lukea ja tehdä sitä mihin aika ei riittänyt ennen joulua, ehkä lahjakirjojakin on kertynyt, La Promesan katsoin ja pitkittyy jos milläkin asialla, nyt keittäjän tytärkin salaisuuksia pitää ja uusi lakeija harmia varmaan aiheuttaa.
    Ehkä markiisi saa ryhtiä ja alkaa vaimoaan epäilemään ja muutenkin asioita ruotuun saamaan.
    Näinköhän uusi hovimestari vielä taloudenhoitajasta kiinnostuu.
    Kai se joskus loppuun tämäkin sarja saadaan.

    Ramoonan joulu varmaan oli musisoiva ja laulua kaikuva ilta, voin nähdä nuoresi soittamassa ja laulamalla mukaan liitytte.
    Kuusta ei minullakaan ole, oksa valoineen riippuu parvekkeen lasien edessä.
    Brinkkalan itkut ymmärtää ja kostuupa se silmänurkka useimmilla näin joulun herkistämänä.
    Mira vanhoja koristeita ihastelet, näin minäkin, joitakin alkuaikojen nuoreen kotiin hankittuja vieläkin tallessa, perinteet kuuluvat jouluun.
    Liekkon vaivat harmillisia, mutta ihan, että apua on monella tapaa tarjolla, jospa jalka piankin rupeaan kuntoutumaan, ehkä pahin on jo ohi.
    Varmaan Eliaanakin pian tulee kertomaan miten Väinön kanssa joulu sujui?
    Kiitos vielä kaikille ihanasta jouluajasta, minkä olemme näin viestien välityksellä voineet toteuttaa ja omasta osastani saaneena monet lämpimät kiitokset.
    Nyt kohti uuden vuoden juhlintaa.
  4. Lämpimät kiitokset onnitteluista kaikille!
    Hyvän mielen Joulutoivotukset sydämestä, sydämiin, olkoon joulunne rauhaisa ja ilon täyttämä.
  5. Huomenta tähän aatonaaton aamuun, pimeää vielä viikon verran, mutta sitten alkaa päivä jatkumaan ja ennen kuin huomaammekin on kevät käsillä.
    Näin aika rientää ja maailma elää ja toimii aina uusin asioiden tiimoilla, ei aina niin hyvään suuntaan mene.
    Lumiaurat jyräävät ja on mitä työnnelläkin, pieni sade jo tänäkin aamuna, teiden kuntoa on moitittu, mutta lumen sohjoksi muuttuminen vaikeuttaa asiaa.

    Onhan se noinkin, kun esille tulee tavalla tai toisella, aina löytyy arvostelijoita, jotka pelkästään pienillä naljailuilla kirjoittajien mielen pahoittaa, tuleeko siitä itselle hyvä mieli, epäilen.
    Arkielämästä on täällä tarkoitus kirjoittaa, kaikesta siitä mikä elämää eteenpäin vie, sairaudetkin kuuluvat arkeen.
    Yksinäisyys on ollut puheenaiheena, siinäkin on apuna kirjoittelu, pahan mielen kertominen tyhjentää sydämen kipua ja se on hyvä asia, sanottakoon mitä tahansa.
    Toivonkin, että emme anna minkään viestimistämme häiritä.

    Olin eilen illalla kirkossa laulamassa ja kyllä herkisti mielen, kirkko oli tupaten täynnä ja laulut raikui, tuttuja joululauluja mitkä monetkin sai herkistymään kyyneliin asti.
    Sukuni olikin hyvin edustettu, pojan tytötkin lapsineen mukana ja kiltisti jaksoi vuoden ikäinenkin isänsä sylissä laulua kuunnella.
    Eilen tyttärenpojan perhe kävi kahvilla, hyväntuulinen pieni puolivuotiaskin mukana,
    Perheen aikuiset pojatkin aina mukana kulkee, yksi jo perheen perustanut.
    Samoin tyttärentytär tyttöineen kahvitteli kanssani ennen kirkkoon menoa.
    Iloisia uutisia heilläkin tytär päätti korkeakouluopinnot ja nyt sitten hotelin esimiestehtäviä virallisesti on pätevä hoitamaan, pari vuotta jo opiskeluaikaan niitä hoiti, vielä lisäksi hänet valittiin tiimivoittajaksi henkilöstön joukosta, ilo siitäkin.


    Tänään sitten on pojan jälkeläiset vuorossa luokseni pistäytymään, heillä sitten näitä pikkutonttuja useampi, mukava heitä nähdä, harvoin aika riittää kyläilemään, siitäkin joukosta nuorimmainen tyttö sai jonkun opiskelun loppuun, en pysy enää mukana kaikista touhuistaan.
    Tytöt miehineen osallistuvat omilla taidoillaan isänsä yrityksen toimintaan, tuon tutustumistolaisuudenkin järjestivät isästä tietämättä.
    Kävijöitä oli satoja, kai siitäkin perinne tulee näin uskon.
    Kaikki tähteelle jääneet tarjottavat lahjoittivat tarvitseville ja paljon oli soittoja tullutkin.
    Ihmetellen kuuntelen ja katselen aikaansaamisiaan, vaikutukseni olematon.

    Haudoille on huomenna aikomus, jäisi minultakin käymättä, ellei vävy kyytiä antaisi, ehkä sauvojen avulla jaksan kierroksen tehdä, kaikille omaisten haudoille tervehdyksen ja joulun toivotukset viedä.
    Tapa minkä haluaisin toteuttaa, vaikka onnistuu se kotonakin muistellen, jos mahdollisuudet vähissä paikalle mennä.

    Eliaana veljen kaveriksi hakee, mikäpä mukavampaa, yhteiset muistot lapsuudesta asti, varmaan lämmin aatoilta teillä ja Väinö vielä ilona.
    Paras kyllä sitoa kuusi tanakasti, katselin telkkarista näitä kissaystäviä, kun kuuset helposti nurin lensi.

    Toivottavasti Hurskaisen kinkku onnistui, eihän se pilalle mene jos miedolla malttaa kypsentää, hyvää joulua vaan sinullekin.

    Tulkaahan kertomaan joulun odotuksista ja muusta olemisesta, kaiken kiireenkin keskellä pieni pistäytyminen Nojatuoliin voi mielen virkistää.( ohittaen kaiken ikävän)
  6. Kaksi yötä jouluun, aattonahan se joulu alkaa, sopii jo tullakin, talvinen sää ja lunta lisää luvassa.
    Kiitän noista onnitteluista ja ihan rehellinen voin olla ja kertoa, että virallinen päivä on 23.12, mutta onnittelut ei hukkaan mene aiemmatkaan, kiitos niistä.
    En uskonut enää tätä vuosipäivää näkeväni, mutta niin sitä vaan mukana hörhistelen minäkin.

    Harmillista on, kun tuo arvailu ja syyttely vaan jatkuu, mikä ihmisiä vaivaa.
    Suomi24 on anonyyminä kirjoittelun hyväksynyt, sitä voi toteuttaa kuka niin tahtoo, ei sen kummempaa lupaa tarvita.
    Minulla on vahva usko, että nimimerkillä kirjoittavat eivät anoksi muutu, mutta jos niinkin on, ei se kiellettyä ole.
    Luulen, että nimimerkillä kirjoittavalla on niin vahva itsetunto, että eivät piilosta halua ilkeillä, uskaltavat sanoa mielipiteensä, niin halutessaan omana itsenään.
    Harmihan se on, kun joutuu syytetyn penkille jos jostakin sanomisestaan, kun anot joilla halua pilata kirjoittajilta ilon viestitellä, uskaltavat anoina ilkeytensä ja oman raukkamaisuutensa huudella.
    Anoissa on niin paljon mukavia viestejä lähettäviä, ikävä, että sitten kaikki muutaman voimalla samaan sakkiin joutuvat.
    Ymmärrän senkin, että ei aina jaksaa selitellä sanomisiaan, mutta ohitellaan nuo ilkeydet ja itse tietäen oman osuutensa jaksaa osallistua mukavaan viestittelyyn.

    Uskon Ramoonan ja toistenkin ilmi tuomiin mietteisiin siitä, että ei Paloma ei kukaan muukaan nimimerkillä kirjoittava halua pahaa mieltä tuottaa, siksi, että meistä tämä kirjoittelu on rikkaus joka ei maksa mitään.
    Nimimerkkipakko olisi yksi keino rauhoittaa tilanne, ainakin nuo pahimmat loukkaukset loppuisi, mutta nyt on näin ja siihen on tyydyttävä ja jaksettava taistella turhuutta vastaan, paras keino on olla huomaamatta.

    Olipa mukava kuulla mkr näön lisääntyminen, nyt voit joulun ajankin vain lueskella ja katsella telkkaria "näkevänä" niin halutessasi.
    Tuo Sydämeeni joulun teet on kappale mikä joka kerta saa herkistymään, tuoreempana toinen on Taivas sylissäni, joka myös herkistää muistojen arkut auki,
    En juurikaan tykkää näistä muunnoksista joita paljon tehdään, kun oma esitys pitää saada kuulluksi..
    Jouluun kuuluu vanhan kertaus, aina ne mielen herkistää ja läheiset jo pois nukkuneetkin mieleen tuo.

    Ihastelin eilen poikani aikaan saannoksia, on kunnostanut entisen elintarvikelaitoksen tilat oman yrityksen mukaisesti ja saanut aikaan hienon kokonaisuuden.
    Sukellustavarat erittäin hyvässä järjestyksessä, miehistöllä saunatilat, kuntosali ja huoneet yöpymiseen, kokous tilat viimeisen päälle ja vanha sukelluskalusto näytillä.
    Ulkotiloissa palju ja kota missä makkarat voi saunan jälkeen käristää, ja vaikka käydä työtapahtumat lävitse.
    Kunpa onni mukana seuraisi ja terveys riittäisi, nostan hattua hänen saavutuksille, minulla ei mitään osuutta, mutta onnea voin tuntea hänen onnestaan ja jaksamisistaan.

    Nyt sitten viimeistään rauha laskeutukoon Nojatuoliin ja ilolla joulua juhlimaan, tänään tulee osa jälkeläisiäni kahville ja illalla menemme sitten neljän polven voimalla joululauluja laulamaan kirkkoon.
  7. Olen unohtanut kiittää tuosta nimimerkkini vieressä olevasta jouluisesta kuvasta, kiitos laittajalle, itse en osaisikaan ja hyvän joulun toivotukset viestin.
  8. Hyvää joulun aluspäivää ja leppoisaa mieltä kaikille.
    Leppoisaa mieltä pyytelen, sillä ei tämä lähiaika sitä ole parhaalla tavalla osoittanut.
    Ano kyseli missä tepa ja monet muut, uskonpa syyn poissaoloon olevan jatkuva henkilöihin kohdistuva syyttely, näin ajatukseni minua ohjaa.
    Muutama virheellinen sana ja ymmärrys katoaa toisilta kirjoittajilta, vaikka selittelyjä annetaan asia ei korjaannu.
    Selittelyt useassa tapauksessa ei tuloksia anna, sen olen kokenut, paras on jättää sikseen.
    Halu ymmärtää ja anteeksi antaen unohtaa ei kuulu kaikkien kirjoittajien ajatuksiin, toisen ajatusten lukeminen on vaikeaa ja siksi olisi asiat jätettä unholaan.
    Omat ajatukseni kulkee sitä rataa, että aina löytyy arvosteltavaa, mutta taito sivuuttaa ne ilkeimmät ja jatkamalla omana itsenään kirjoitellen.
    Hyvällä tahdolla ymmärtäminenkin löytyy ja asiallisesti kysellenkin asiat hoituu.

    Jospa kasvattelisimme jouluista mieltä ja etsisimme hyvää sanottavaa toisistamme, sillä kaikilla ihmisillä sekin puoli on olemassa, sisäistämällä kirjoitukset oikeisiin uomiinsa, oma mielikin siitä ilon saa.
    Olen sanonutkin, että kirjoittelu on taitolaji, että sen saisi kaikille ymmärrettäväksi, vaatii ajattelua sanojen valinnassa.

    Jatketaan joulun iloisen sanoman levitystä kertoillen oman joulun viettoa suunnittelusta hoo hetkeen.
    Minulla kaikki valmiina, ei kiirettä ei tohinaa, no aika helpolla pääsenkin, kahvilla vain jälkeläiset huomenissa käyvät, jokainen oman perheen kanssa keskittyy joulua viettämään.
    Oman jouluaaton vieton olen jo kertonutkin.
    Joulumieli aika pienellä aikaan saadaan, monelle yksinäisellekin, kun tavatessa sitä toivotetaan, minulle tuli hyvä mieli, kun ystävä lapsuudesta soitti, muisteltiin lapsuutta se mikä mielessä pysynyt oli.
    Seitsemänkymmenen vuoden taakse siirryttiin ja hyvä mieli muisteloista syntyi.
    Samoin iloa tunsin, kun kaupassa ainoan elossa olevan serkkuni tapasin, nyt päätettiin yhteyttä pitää, onnistuuko jää nähtäväksi.
    Ei sitä aina arvaa, minkälaisen ilon voi saada ja antaakin, kun mieli on avoin kaiken suhteen, empatia ja ystävällinen olemus saa paljon aikaan.
    Ilkeyttä jokainen osaa suoltaa, jos halut siihen pyrkii.

    Illalla menen poikani yrityksen avoimien ovien tutustumistilaisuuteen, siellä sukelluksen saloja kerrotaan ja muutenkin taloon tutustutaan ja sen mahdollisuuksiin vaikka saunomiseen.
    Pojan tyttäret miehineen puuhaihmisinä., poikani on esimerkki tyhjästä ponnistaen, työtä kovasti tekemisellä, onnistumisesta ja sitkeydestä.

    Pakkaspäivä vaihteeksi, eilen räntää satoi nyt pakkasta hieman yli kymmenen asteen ja taivas kirkas, samoin on mieleni, hyvin nukutun yön jäljiltä kaikki hymyilee, jospa näin olisi kaikilla toisillakin.
  9. Huomenta räntäsateisesta Savosta, sama ilmiö varmaan joka puolella suomea, näin säätiedotus kertoo.
    Joulu nurkan takan, lahjat vielä kaupan paketoinnissa monellakin, pieni väsymyskin näistä jouluisista puuhista rasittaa.
    Omalla kohdallani ei mitään harmia joulun tulosta, kaikki on hoitunut mallikkaasti, eilen naapurin rouva piipahti luonani, piipahtaminen pari tuntia kesti, nauroi kohta miehensä etsimään tulevan.
    Todettiin, että liian harvoin näitä tapaamisia on, vaikka samassa talossa jopa käytävässä kotimme sijaitsee, lenkkisauna on vakituinen kohtauspaikka.
    Tytär soitti, että poikansa perhe Ruotsista ajavat Tahkolle suoraan ja sieltä tulevat sunnuntaina joulutervehdyksen tekemään.
    Kuusi aikuista ja suvun pienin, viides polvi on jo puolivuotias hänkin, kahvipöydän ympärillä juttu luistaa, näin uskon.
    Sunnuntaina myös tyttärentytön porukka piipahtaa illan suussa, menemme neljän polven voimin joululauluja kirkkoon laulamaan.
    Siinäpä jo joulun ohjelmaa osin käytetty, pojanperheen tuloista ei ole ilmoitettu, mutta varmaan ennen aattoa se tapahtuu, kun tiedossa on aaton viettoni.

    Lueskelin noita viestejä ja ihmetykseni kasvoi, näinkö joulun aika mielet kohottaa, mielestäni ei suunta ole kovin myönteinen.
    Joulunaika herkistää mielen ja pienikin "pahasana" kielet kirvoittaa.
    Tuosta yksin viihtymisestä jos sen itse on valinnut ei pitäisi mitään sanomista muilla olla.
    Oma tahtoni on se minkä olen kertonutkin, haluan olla yksin, siis vapaa valinta, syy ei liene sen kummempi kuin väsyminen jo kaikkeen kokemaani ja uskoni siihen, että elää voi ilman monia asioita.
    Kun ikää on karttunut, on jo ehtinyt monenlaista kokea ja nähdä, jos huomaa ettei mitään kaipaa, silloin on onnellinen jo oman elämänsä yksin olemiseen.
    Ehkä erakko ei ole oikea sana kaikille yksin oleville, ei myöskään mikään autismiin viittaava, masennuskaan ei sen kummemmin ole yksinelävien vaiva, sitä ilmenee kaikilla.
    Sitten on erikseen ne vanhukset jotka on todella unohdettu, syystä tai toisesta, heille joulu voi olla voimia kysyvä, heidän kohdallaan hienotunteisuus on paikallaan.
    Paljon yritystä on siihenkin, että yksinäisyydestä kärsivät saisivat jouluunsa ilosanomaa, monet järjestöt niitä tarjoaa.
    Olkoonpa syyt, elämän kuviot mitkä tahansa, jokaiselle yksinäisyydestä kärsivien, seuraa kaipaavien olisi sitä saatava.
    Minun tapaiset yksin eläjät on siinä onnellisessa asemassa, että sukua on ja jouluna ainakin muistavat, yksin asumiseni on todella oma tahtoni.

    Jätetään nyt nuo harmittavat kommentit ja valmistaudutaan vuodenajan suuren juhlaan, sillä sitähän se joulu on, olipa yksin tai suuremmassa joukossa.
    Toivoisin, että jokaisen sydän kokisi sen joulun ihmeen, hyvä mielen ja empatian lähimmäisilleen antavan tunteen.
    Olen joulun lapsi ja minulle joulu on kaiken kauniin katselua, kuuntelua ja eläytymistä hyvään oloon.
    Yksin en tänäkään jouluna ole, kuten en koskaan ole ollutkaan, mutta uskoisin jouluni myös tunteita herättäisi yksin ollenkin, sillä loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni.
    Joulunsanoma on kaunis, sen toivoisi jokaisen sydämeensä saavan, yksin tai mikä kenenkin olotila onkaan.

    Nyt kauppaan vielä viimeisiä puuttuvia asioita hankkimaan, minun jouluni on tervetullut saapumaan ja tuleekin jo sunnuntaina.
    Hyvää mielen hankintaa teille kirjoittaja ystävät.
  10. Voi sinua mkr, ei nämä puuhat helpolla suju, nytkin istahdin lepäämään.
    Aikaa kuluu, mutta sen tietäen olen aloittanut hyvissä ajoin nämä puuhastelut, pakkohan ei olisi mitään tehdä, apua saisi, kaupat pullollaan valmista, mutta kun luonne on se mikä minullakin on, niin minä itse kaiken haluan yrittää tehdä.
    Yritän valmistautua ajatukseen, että toisten apuun lopulta joudun kääntymään.
    Tyydytään olevaan ja mieli hyvänä kaikesta huolimatta, onhan maailmassa vielä iloakin, täällä kotimaassakin, vaikka mustat pilvet kaiken yllä leijuu.
    Taas suuri huumeyritys paljastettu, voi kunpa saisi ymmärrystä siihen, että kuolemaksi nuo aineet ovat.

    Katselin eilen Vexi Salmesta kertovaa ohjelmaa, uuttera ja taitava sanoittaja oli, onneksi saamme näistä sanoituksista aina vaan nauttia.
    Nyt tovi työn puuhastelua ja taas istumaan;)
  11. Samalla tapaa ajattelen, kuin ano 16,42, vihanpito on turhaa, mitä sillä voittaa?
    Samoin "kehuminen" mitä sillä tarkoitetaankin on turhaa, kaikesta myönteisestä on paikallaan kiitoskin antaa.
    Mukava on mainita, jos viesti sai hymyn huulille, kyllä se aina parempi on, kuin aiheeton moittiminen.

    Ano 14,05 yksin elän ja joskus toki turhautuminen meinaa seuraksi pyrkiä, muuta suunnittelen aina jotain kivaa ja taas elämä maistuu.
    Itse olen luopumiseni tehnyt kaikesta entisestä ja se ei pahalta tunnu, olen kokenut ja nähnyt monenlaista, nyt viihdyn oman kodin suojissa, itsestäni kaikki kiinni miten eloni suunnittelen.
    En nyt aivan erakoksi halua, mutta kaikki mitä teen, sen teen oman itseni iloksi, ja mikäli joku apuani kaipaa, sitä annan kykyjeni ja voimieni mukaan.
    En anna kynnyksen kovin korkeaksi tulla, jos joskus jotain muuta haluan, pystyn sen toteuttamaan, nyt on hyvä olo.
    Tämä viestittely on yksi kanava ulkomaailmaan, tämäkin ihan oman haluni mukaisesti.
  12. Huomenta pakkasaamuun, piti vilkaista toisen kerran, kun en uskonut näkemääni, pakkasta 21 astetta, siis nyt on oikea talvi.
    Kulta aikaa kuorma-autoilijoille, kun lunta taas riittää pois ajettavaksi, tuo parkkipaikka tuossa keittiön ikkunan takana aina tyhjennetään lumesta.

    Radion lohdutonta kertomaa taas kerran, ambulanssia ei aina lähetetä, tai niitä ei ole saatavilla, joku lenkkipolulle uupunut ei ambulanssia saanut, kehotettiin omilla kyydeillä menemään. ensiapuun.
    Turvattomaksi muuttuu elämä täällä onnellisten ihmisten keskuudessa, yöpäivystykset toden näköisesti loppuu, siihen lisätään ambulanssin puuttuminen, miten apua saa autoton ihminen, taksinumero on selvitettävä kaiken varalle.
    Minkähän lainen avun tarve saa ambulanssin liikkeelle, minullakin 112 laitettu niin että löytävät nopsaan, mutta kai tarve ei koskaan sitä tarvetta ylitä.
    Usko meinaa mennä koko hyvinvointialueen toimintaan, lääkäreitä ei saa, onnekseni en ole tarvinnutkaan, ei oota osaa itsekin itselleen määrätä ja ainahan on burana.

    No eipä ollut kovinkaan jouluinen purkaus, mutta kaikkea ikävää tiedotetaan ymmälle menee vähemmästäkin.
    Tuo Eliaanan korvakipu toi omat surinani mieleen, korvani soittaa jatkuvasti omia säveliään, eli sirinää, mikä kuunnellen nostaa niskakarvat pystyyn, yritän olemaan kuulematta sitä, mutta eipä anna rauhaa, aina sirinä vaan kuuluu, hiljaisuus voimistaa kuulemista.
    Asia mille ei lääketiedekään apua anna, joten sen kanssa on vaan elettävä.
    Kovin pahasti kylkesi loukkasitkin, onko niin, että herkemmin vaivat näin iän myötä pitkäaikaisesti kipuilee.
    Juuri eilen tutkin joulukoristeeni ja pikkukassillinen lähtee kirpputorille, jospa jollekin iloa tuottavat.

    Tuo rasismin ilmeneminen on todella paha juttu, miksi sivistysvaltiossa noin toimitaan, ihmisenä oleminen on kaikille se elämä mihin on syntynyt, ihonväri ei mitään ratkaise.
    Kuinka moni joutuukaan tuon arvostelun kokemaan, syystä tai toisesta, hävettää todella olla tältä osin suomalainen.

    Anojen viestit todistavat ihan tunnelmallisia jouluja, näin jokainen oman makunsa mukaisesti joulunkin tunnelmoi.
    Aatto minullakin hieman poikkeava, mutta sen jälkeen kiireetöntä aikaa, nukkua voi vaikka koko joulun ohi;)
    Linnuille ruokaa nyt pitääkin laittaa, jos siihen mahdollisuus on, eivät polot lumen alta mitään pysty löytämään.

    Viikon päästä sitten jo aattoa vietämme, minäkin yhden vuosiluvun täyteen saan, aina tulee mieleen, vieläkö seuraavan joulun näenkään??
    Pitää sanoa, että tallessa ikä eletty, tulevaisuus häämöttää.
    Nyt muistatte pukea vaatetta reilummin, pakkanen piankin puraisee pienin varustein, hyvää tätä päivää kaikille
  13. Huomenta, nyt halut kirjoittamiseen on vähissä, ei jaksa osallistua henkilöihin meneviin juttuihin, kohtuutta kirjoittamiseen.
    Jospa loppuketju jätetään vaan näiden kilpaviestittelyihin, viesteihin joilla ilmeisesti keventää elämisen taakkaa.
    Katsotaan tilanne ja palataan entiseen jos tilanne selkeytyy.

    Voikaa hyvin ja jaksakaa, jaksakaa,,,,
  14. Huomenet ja hyvää Jean Sibeliuksen päivää ja samalla musiikin päivää myös.
    Suomalaista musiikkia on luvattu soittaa koko päivän ja siitä sitten vielä tuonne Itsenäisyyspäivään, miksi kaikki ohjelma, lähinnä musiikki ei ollut suomalaista.?
    Näin vanhana ajattelen myös sitä, miksi kaikki vanhat arvostetut musiikki kappaleet on pakko sovittaa uusiksi, minulle perinteet ovat arvokkaita ja niiden koskemattomuus myös suotavaa.
    Nämä nyt näitä minun aatoksia, minusta juhla ei vastannut odotuksiani, viime vuosi vei soiton.

    Pitkälti olen kanssasi samaa mieltä tuosta pukeutumisesta nykyään, avonaisia kaulaukkoja aina napaan asti, tunnen kiusaantumista moisesta, nyt puvut olivat kuitenkin melko asiallisia tässä juhlassa ja luonto puhutteli väreillään.
    Kauniita kampauksia myös oli, olen ylen kyllästynyt noihin pitkiin roikkuviin hiuksiin, jos omistaa pitkän tukan voisi niistä vaikka letittäen saada kauniin kruunun pään päälle.
    Tuo puku mistä kerroit Eliaana on varmaan upea, ihastelen aina noita pukuja vanhoista ajoista, esimerkkinä vaikka La Promesan vaatetus.
    Melkein samanlaisen" putouksen" koit kuin minäkin, pääni oli hellänä pitkän aikaa, en hyvilläni ole kommelluksesta, mutta jotenkin lohduttaa, että muillekin näitä vahinkoja sattuu.

    Kuvittelen, että raha ei vastuuta kasvata, sitä on, tai sitten ei ole.
    Toivoisi todella, että vastuun kantajia löytyy ja myös siellä matalammalla, pienemmällä rahalla vastuu kannetaan, jokainen panoksensa antaa.
    Aika pian huonosti tehty työ tuottaa koviakin tappioita ja kaupanteko loppuu.
    Vastuuta on muillakin, ei vaan isotuloisilla, elämässä kaikki vastaa töistään, iso ansio ei vastuuta kasvata.
    Lapion varressa ei todella enää hikeä hankita, lähinnä ajattelin kuorma- autoilijoita, palohenkilöstöä, sairaaloiden toimijoita, kaupan kassoja, mm, kun mainitsin työn tekijöitä.

    Samoin ajattelin Paloma tuosta vieraslistasta, hyvä oli katsella omasta tuolistaan ja tykätä paljon tai vähän, mielipiteet varmaan jokaisella omansa.
    Ehkä löytyy taas korjattavaa viestistäni, hieman intoa laannuttaa, kun aina joutuu selittelemään, mutta eihän pakkoa ole.

    Joulu lähenee, eilen paistoin piparit ja vaikka uuni selkäni takana, yksi pellillinen paloi.
    Laatikot tein pakkaseen, lohi on kraavattu ja pakkasessa, paistilihat vielä haalin, samoin rosollitarpeet, pitänee kysyä tyttäreltä mitä voisin jouluruokailuun minäkin laittaa.
    Rauhallista menoa ja hyvää mieltä, sitä toivotan.
  15. Vielä' koneella istuessa korjaan tuon virheen aloituksessa, siis 107 vuotta itsenäisyyttä, väärin ilmaisin 105.

    Jokin ajatus kai oli kai tuon väliviivan tarkoituksena, onhan monta oikeinkin tehtyä aloitusta.
    Aikoja sitten noin laitoin, en nyt edes muista, mistä syystä, hyvä korjaus kuitenkin,, kiitos.
  16. Katsoin juhlajumalanpalveluksen ja hyvin puhui Teemu piispa, minun ajatuksia mukaillen ja kaunis tilaisuus kaiken kaikkiaan.


    Veroja maksamme kaikki, kukin tulotason mukaisesti, vero ja muista tuloista osa menee sosiaalipuolen hallintaan.
  17. Aamupäivää, olipa sitkeässä pääsy palstalle, olisiko se kaapelin rikkoutuminen syy, pelkkää arvailua, mutta uhkakuvia yllämme leijuu monen asian kohdalla.
    Nyt on Itsenäisyys päivänjuhlinnasta jos jonkinlaista, puhetta, kuka osallistuu, kuka ei, no eikös siitä voi kieltäytyä ilman selityksiä.
    Jos minulle kutsu tulisi, kiittäisin kohteliaasti ja kieltäytyisin, riittää että takavuosina turkkini sai osallistua kälyni hartioilla, heh,heh.
    Turkkikin muisto vaan.
    Eipä moista pelkoa kyllä olekaan, minulta on kaikkien kekkereiden menot tulleet tyhjänpäiväisiksi, pikku-jouluummekaan en mene, aina viimeiset kaksikymmentä vuotta olen mukana ollut.

    Kaunis päivä tänään, niinhän vanha sanonta kuuluu, myrskyn jälkeen on poutasää, Kari Jalkanen sen laululla todisti.
    Katselin aamukahvilla yhtä ainoaa tähteä taivaalla, lienee pohjantähti, kun sillä suunnalla paistoi, mielikuvitus alkoi tehdä töitä. ja ajatus kulki siihen suuntaan, että äiti, isä, veli , sisko ja viimeisenä mieheni, he kaikki sieltä tuikkien terveiset laittoivat.
    En ihmeemmin edes usko tuon kaltaisuuksiin, mutta jotenkin lohdullinen ajatus kylläkin.

    Asiaa on eilisen aikaan tullut paljon, kiva lukea väläyksiä aatoksistanne, viisaista ja huumoripitoisuuskin hymyn huulille toi.
    Tuo muhvi olisi tänä päivänäkin ihan toimiva, jos kädet vapaana on, voisi lämmittää niitä muhvin sisällä.
    Minulla sormet melko herkät kylmälle, voisin ilolla kaulassa muhvia roikottaa.
    Onneksi on nuo pelleriinit mennyttä aikaa, kai ne joillekin varallisuuden näyttämistäkin oli, vanhat elokuvat niillä muistiamme virkistää.

    Tuttua on raajojen kipu aina yön aikana minullakin, myös selkä oireilee, miten voikaan niin olla, kun istuen ei särkyä ole.
    Pieniä vaivat kuitenkin, kun olen lukenut liekkon ja mira vaivoista, jospa vaivojakin voisi jakaa, jokainen pienen osan kantaakseen varmaan ottaisi.
    Miten paljon tuskaa maailmaan mahtuukaan,, se vaan on niin kaukainen asia, jos itsellä kohtalainen kunto on.

    Kirjoista ja lukemisesta olette myös kertoilleet, minulla kai telkkari sen aukon korjaa, istun ja katson sarjoja, melkein mieluummin vieraskielisiä katson, kun kotimaisten ohjelmien kehno ulosanti kyllästyttää, vai onko kuuloni huonontunut, kun en meinaa selvää saada.

    Tänään vähän vieraita odotan, mutta muisti on varmaan monella hävinnyt, no säästyypä leivonnaiset jouluun, pakkanen hyvä konsti säilöä.
    Torttuja paistoin, ei kauniiksi voi sanoa, mutta ainahan vieraat kiittävät, maku kuitenkin tärkein.
    Nyt sitten ruoka-aika lähestyy, joten perunat ja porkkanat kiehumaan, jauhelihakastike valmiina.

    Tämä aurinkoinen päivä antaa uskon siitä, että kohta pahin pimeys katoaa,, kevät alkaa mieleen tulla, sitä odottamaan, heippa!
  18. Huomenet räntäsateisesta Savosta, meinasi olla vaikeuksia päästä sivuille, ajattelin jo, että porttikielto on voimaan astunut.
    Eilen kirjoitin edelliseen ketjuun liekkoa koskevia pahoitteluita, sepä olikin poistettu, ehkä ketju jo vanhaksi katsottu.
    Voisi toivoa, että ylläpito mainitsisi, kun ketjuun ei lisää saa kirjoittaa.
    Eilen saimme kirpputori pöydän, vähemmän käytettyjä tavaroita, uusia ja neuleita kaupataan, lankarahoja toivon saavani
    Tytär jo toruikin, kun sorruin samalla reissulla toiselta pöydältä lankoja ostamaan.

    Minulle tuon etähoidon käden avulla voisi toivoa aika moneen kohteeseen laittaa, selkä ja polvet erityisesti apua kaipaa.
    Onhan monia kansan käyttämiä keinoja tänäkin päivinä käytössä, jopa lääkärit niitä hyväksyy, en jaksa tähän hoitoon oikein uskoa, mutta tahtoa on kyllä runsaasti.

    Minulla ei juuri rästitöitä kerry, jos ei ajatella, että se pölynmäärä olisi sitä, aina siivoamista löytyy sehän on arjen kanssa kamppailua.
    Olen päässyt siihen ihanaan eloon, että aikatauluni pitää, joka päivälle joku tärkeä työ ja nyt sitten ei enää kerry rästejä.
    No eihän voi talollisiin verrata, työmäärä on aivan toinen ja jatkuva harmi, tosin ilokin.
    Olen koko eloni juossut pää kolmantena jalkana, nyt sitten pyrin rauhoittamaan elämääni ja jatkuvaa tekemisen vaivaa, helppoa se ei ole.
    Olen rokotettu semmoisella rokotteella, ei paikallaan pysyvänä, aina jotain olisi tehtävä.
    Olen saman rokotteen huomannut osuneen poikaanikin, hänellä aina on suunnittelu uudesta alkamassa ja entiset hommatkin rasitteena, ei varmaan eläkkeellä koskaan jää, vaikka ikä jo alkaa siinä suhteessa lähetä.
    Perisynti tämäkin, kyllä olen kertonutkin, että aina jotain puuhaa kumminkin on oltava, siksi olen opetellut, että aamusta aina joku homma hoidettava ja sitten lepoa, näin olen ruuhkat selvittänyt.
    Alan jo onnen tunnetta näistä asioista tuntea, ei enää pakkotahtista elämää, johan se tällä iällä on oikeutetusti sallittua.
    Demeter ymmärrän kohtaasi, talon pito huomattavasti rankempaa, mutta eihän kaikki aina niin tarkkaan sinunkaan ole pakko tehdä ja tuo on hyvä, että lenkki ja kirjat antavat muutakin ajateltavaa, kyllä se talo pysyy pystyssä jos ei kaikki aina ihan tiptop olekaan.
    Minun on tietysti helppo sanoa, kun astun sisään ja oven kiinni vedän, ei ole muuta kuin nämä omien neliöiden aiheuttamat huolet ja ne on isomman mittapuun mukaan hyvinkin pieniä.
    Kaikilla elämä on erilainen ja siihen suhtautuminenkin oman näköistä, kaikkine iloineen ja suruineen.
    Kunpa nuo terveysvaivat kaikilla kohtuuden rajoissa pysyisi, aina ei sekään onnistu.

    Noista lahja asioista vielä, varmaan pienimmät odottavat paketteja auottavaksi, eivät lämpene rahalahjastaan, mutta uskon, että muu suku niitä paketteja laittavat ja aukaisuja riittää., aikaisempia jouluja muistaen liian kanssa.

    Tänään on ohjelmassa torttujen paisto ja pienen erän piirakoitakin ajattelin tehdä, onnistuuko enää, aikaa on viime tekemisistä kulunut, mutta se omatekemä on aina omatekemä, vaikka ei niin täydellinen olisikaan.
    LaPromessa etenee hitaasti, mutta jotain saivat eilenkin tunnustettua ja ehkä tätä rataa jatkaen kohta markiisitarkin joutuu tiilestunnille.

    Yritetään kestää kivut ja räntäsateet, siitä se elämä joskus kirkkaaksi muuttuu.
  19. Ensimmäinen adventti vietetty, ja valmistautuminen jouluun puhumisenkin tasolla on sopivaa.
    Joskus tuntuu, liian aikaisin aloitetaan,, mutta kolme viikkoa sitä suosiolla kestää, joululaulutkin mielen nostattaa.
    Eipä jouluni poikkea kovinkaan paljon aikaisemmista, ruuat laitan valmiiksi pakkaseen, eilen leivoin jo kakunkin ja se onnistui yllättävän hyvin.
    Olen vähän kakkuja tehnyt nykyisin, mutta onhan jouluksi monenlaista hyvää tehtävä.
    Piparia leivon tavallaan itsenäisyys päivän aamulla, nyt mietin tokko niitä tekisinkään, mutta perinteet olisi kai tehtävä, ei auttaisi periksi antaa.
    Varmuutta ei vielä siitä missä jouluni vietän, luultavasti tyttären ja vävyn kanssa.
    Poikani luona olisi pientä väkeä, mutta tahtoo väsymys tulla, kun heidän touhujaan katselee.

    Noista jouluvaloista pitää mainita, että ketjuja en osta säilytän joulusta jouluun, vain pattereita joudun ostamaan.
    Kyntteliköistä ikkunalla on yksi avioliiton alkuajoilta säilynyt, pari muuta jouduin uusimaan, kun eivät suostuneet toimimaan.
    Tämäkin todistaa miten nykyaikainen työ ei samaa tavoita mitä vanhat hyvät tuotteet kestivät, sähköhellatkin melkein ihmisiän kunnossa pysyivät.

    Niinpä taas unohduin muihin hommiin ja unohtui koko kirkon meininki, harmitti sillä Hoosianna saa herkistymään erikoisesti.

    Pitkä aika on rauhan aikaa saatu viettää, toivoisi sen vaan jatkuvan, kysymys kuuluukin, miksi tämä ei toteudu kautta koko maailman.
    Tietoa on ja hyvin vointiakin riittäisi kaikille, jos asiat oikein järjestykseen saataisiin.

    Olen kauhulla lukenut liekkon vaikeuksista, se jalkako sai tuollaisen kierteen aikaan,?
    Kyllä varmasti apua saat paikkakunnan sosiaalipuolelta kotiinkin, ihana on, että ystäväsi pääsee edes viikonlopuksi, ei voi muuta kuin toivoa, että parannusta kuntoosi saat.

    Tuulinen ilma, tummia pilviä taivaalla seilaa, sade kai jossakin muodossa siitä kehittyy.
    Hyvä on kotona olla tuulee tai sataa, lämmintä riittää ja evästä yltäkyllin, varmaan sama tilanne monella teistä viestejä kirjoittavilla, jatketaan samaan malliin.
  20. Huomenta ja hyvää adventtipäivää.
    Näin aloitamme uuden kirkkovuoden ja joulua kohti matkaamme.
    Vilkasta keskustelua siivoamisesta, mille taas hyväntahtoisesti aiheen annoin.
    Totean, että vaikka kuinka hyvin siivoaisi, hyvillä imureilla ja oikeassa järjestyksessäkin, kevät auringon sisään paistaessa, huomaamme, että pölyä riittää.
    Siitä ei irti päästä yrittämälläkään ja loppujen lopuksi sitä jää jälkeemmekin.
    Syyllistyin taas selittelyihin ja jatkoa inttämiselle annoin, pahoittelen.

    Ulkona sininen hämärä, aika vähän adventtivaloja näkyy, kai sekin on katoava ilmiö.
    Eihän näillä tavoilla voi hyötyä laskea olevan, tapoja ja perinteitä, muistutus ehkä ajankohdasta mitä elämme, kiihkeä elämäntapa ei näitä kaipaa.
    Kuitenkin toivoisi edes pienessä mielessä näitä tapoja muisteltavan, aina niillä joku tausta on, kuten joulukuun kuudennen kynttilät ikkunoilla.
    Kiitollisin mielin voimme hetken muistella tämän kotimaamme vapautta ja niistä uhrauksista minkä tämä vaati.
    Jääköön nämä mietiskelyt tähän, jospa virheitä ei tullut;)

    Radio tuottaa väliin kivoja tietoja kuten luonnosta kertoen, pienet hiiret ja päästäiset oli tämän aamun kohteet.
    Niin söpöjä kuin ovatkin tuhoja saavat aikaan.
    Sodasta ja sen tulemisesta pelkoa myös radio jakaa, puhutaan varmuusvarastoista ja muutenkin huolta jaetaan, toivottavasti asia ei todeksi muutu.
    Herkemmin ajatteleville pahaa oloa lisää ja mistä mieltä rauhoittavia asioita sitten löytyisi?
    Niin paljon pahaa, mutta ilojakin löytyy, kun oikean kohteen löytää.
    Jälkeläisten hyvinvointi sitä iloa osaltaan lisää, mutta huolen myös siitä, miten tulevaisuus heille aukeaa ja joka päivä saa kuulla vaikeuksista missä lapsiperheet elävät.
    Yhteiskunnan huono kohtelu lapsiperheille, tuo tuskaa nyt ja kostautuu tulevaisuudessa, mistä nuoret oppivat oikeaa elämän tapaa, jos heillä ei sitä ole lapsuudessakaan ole.
    Lapset ovat tulevaisuus, kaikille ei lapsia syystä tai toisesta synny, sekin oma huoli lapsia kaipaaville.

    Vähän ankeita mietteitä tähän aamuun, mutta siitä se päivä alkaa ja valoistuukin, lumet jälleen sulaneet, mutta uskoen entisiin talviin, vielä pysyvästikin niitä saamme, myös pakkasia, mitkä nenän punaiseksi puraisee.

    Toivon hyvää adventtipäivää ja lauletaan Hoosianna , jos radio kirkkoaikaan päällä on.
    21. 11 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt