Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 917 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenia, pilvessä oli, kun heräsin, ehdin jo ajatella, että kastunko kaupalla käydessä, mutta nytpä aurinko pilkistelee.
Tuuli näyttää puhaltelevan, kai se kirkastaa sään mukavaksi ulkoilullekin.
Lumikasat jo melkein häipyneet, lintujen tulosta kertoili radio kahvia juodessani ja maailman kuulumisia kuuntelin.
Kokouksia tuntuu olevan, asioita pohditaan, saavatko mitään aikaan, tällä kertaa Helsingissä pohditaan pohjoisten merien turvallisuutta monen maan edustajien voimalla.
Ainakin euroja palaa, ei näitä kokouksia pienillä budjeteilla tehdä, pöytä koriaksi , isäntä maksaa, näin sitä onnellista kuvaa maailmalle luodaan, kaiketi hyvä asia tämäkin?

Toivoisi tuon julkistetun onnellisin maan taustalla, muistettaisiin heitä, joille onni ei aina mukana kulje.
Päivittäin media surullisia elämänkertomuksia julki tuo, kaikki ei niin onnellisia ole mitä kerrotaan maailmalle.
Kuuntelin miten linja-auton kuljettajatkin pahoinpitelyjen uhreina, Lahden suunnasta näin kerrotaan, olen ihmetellyt miksi kuljettajan eteen on suoja blegsi laitettu, nyt syy siihenkin selvisi.
Joku on joutunut poliisin apuun turvautumaan, kyllähän kuljettaja on komentaja autossaan ja rauhassa pitää matkustajien kuin henkilökunnankin kulkea.
Ihmettelyä maailmassa riittää ja sormen heristys monessa kohden aiheellinen.

En jaksa pysyä tämän hallituksen lakiuudistusten ja minkään muunkaan mukana, tuntuu, että kohta ei kohteita enää jäljellä, mistä lakimuutos oikeuttaisi kiristämisen.
Perustuslaki kai vielä' on olemassa ja sen mahti kaiketi pitäisi sitoa asioita oikeisiin uomiin, no mistäpä minä tätäkään tiedän.
Vaikeaksi on varmaan hallituksellekin tullut nostaa maata tästä ahdingosta, toki on myönnettävä, että maailman tilannekaan ei apua anna.

Pääsiäinen kuitenkin jo nurkan takana, viikon perästä kiirastorstai ja siitä sitten pääsiäiseen laskeudutaan, minulle ei suurta muutosta elämään tuo, mämmiä ostan pienen tuokkosen, sitä kerman kera nautiskelen.
Ehkä leivon rahkapiirakan, munia syön melko usein, pitäisikö pääsiäisen kunniaksi kananmunia värjätä, jos vieraita olisi tulossa, ehkä näin tekisinkin.
Pojan vanhin tytär hiihtolomalla käydessään lupaili pääsiäisenä piipahtaa perheineen, aina vaan niin kiireisiä ovat, että ruokailemaan eivät jouda, on mummoloita ja sisaruksia mitä pitää myös tavata.

Ajattelin ruveta selailemaan kansiota missä säilytyksessä on kaikki tärkeät kauppakirjat, asuntojen oston yhteydessä otetut lainapaperit ja mitä muuta lieneekään, jospa jo joutaisivat turhat pois heittää.
Mökkipaperit luovutinkin jo uudelle perheelle, lähisukulaisia ovat ja jos jotain vielä vuosienkin jälkeen epäselvyyttä ilmenee, heidän kanssa voimme yhdessä tutkia.
On asioita jotka ei muistoissa ole pysyneet, niillä haluan nyt muistia verestää.
Kaikki mahdolliset asiat haluan selkeinä jättää perillisille.

Huomenna olen kutsuttu ystävättären synttäreille, on jotain lahjaa lähdettävä katselemaan, 9 kuukautta vanhempi kuin minä tämä ystävätär., perästä tulen, hän sanoo aina tavatessa. että periksi ei anneta, 90 on tavoitteena.

Aurinko temppuilee, meni taas pilven taa, mutta uskon ilman sadetta kauppareissuni tekeväni. saapa nähdä.
Hyvää viikonlopun alkua kaikille.
Noin varmaan on, tarkkaa tietoa ei ole omasta osuudestani, mutta kuitenkin viisaasti on eläkerahoja sijoiteltu, kai niistä helpotusta eläkkeen maksuihin tulee.
Kulutus on kaiken suhteen pienentynyt ja uskon jo verokertymäni osan kuluistani peittävän.
Kaikkihan ei elämän sujumista määrää, kuolema tulee, ei ehdi yhtään eläkettä nauttia, näin kävi sisareni kohdalla.
Jätän tämän asian tähän, en tietoineni pysty parempaan, ajatus kumminkin, että ketään ei ilman apua jätetäisi.

Valtio suoraan ei moneenkaan asiaan puuttuu välikäsienkautta apua voi saada ja niiden toimiminen on paljon kiinni valtion tuista, joita poistetaan milloin mistäkin.
Mikä on tärkeysjärjestys, sen päättää hallitus..
Vuorossa pilvinen päivä, vettäkin vähän ripsinyt, sillä on hyvä vaikutus roudan sulamisen suhteen, on kuulemma syvällä maa kohmeessa.
Lumen vähäisyys talven aikana vaikutti roudan onnistumiseen, luonto asiat korjaa ja kohta odottelemme vihreyden esiin tulevaksi.

Karua oli taas radiosta kuultava, politiikot syyttelivät toisiaan ja pohtivat bensan hinnan nousua ja keinoja millä kulkeminen kohtuulliseksi saataisiin, ei kohdannut mietteet.
Tulipa siinä mieleen yksi yhteiskunnan velvoite hoitaa roskat oikeisiin paikkoihin ja autot millä asiat hoidetaan, myös polttoainetta käyttävät.
Kalliiksi tulee tuokin homma, mutta miettimään pistää miten tärkeä toimenpide on, hukkuisimme roskiin ja rotat mellastaisivat nurkissamme.
Lajittelu on asia, mikä pitäisi tapahtua joka talouksessa, ensi vuonna kai sitten sakkoa joudutaan maksamaan, jos ei roskat löydä oikeata kohdetta, näin on kerrottu.
Tärkeä työ ja toimenpide elomme menossa tuokin ja arvokasta työtä tekevät autoa ajavat, kuten koko puhtausala.

Viime yönä joku "taituri" kokeili miten auto pyörii pienellä alueella, risteysalue ja siinä ympyrää pyöritti ääntä pitäen, renkaat jätti kiihdytyksen jäljet katuun, tätä teki, vauhtia ottaen ja uusiksi, lopulta joku toinen auto tuli kaiketi komentamaan pois moisesta urheilusta.
Teki mieli soittaa poliisille, mutta en ole sitä ennenkään tehnyt jäi nytkin vain ärtymyksen pitoon.
Ei ollut bensa tälle kiihdyttäjälle kallista, tälläkin nuorella jokin on mennyt pieleen, kun noin käyttäytyy.

Korpikirjailija kysyit mitä tekisin "reppanan " kohdatessani, kysyisin ensin, voisinko auttaa ja jos liian vaikeaksi menisi, soittaisin sosiaalipuolelle ja ammatti ihmisiä paikalle kutsuisin.
Heillä ohjeet toimimisiin ja poliisia tarpeen tullen apuun kutsua.
Paras kiitos olisi, jos asia tulisi hoitoon johtavaksi.
Kenenkään velkoja en ole pystynyt avustamaan, mutta lapsien apua tarvitessa olen yrittänyt mukana olla.
Muuten ja muilla tavoin olen apua antanut, mahdollisuuksien mukaan.

Onko mummo sairastunut, kun epäilet surullinen näkymä kohdatessa lapsenlapsille tulevan, iloahan se varmaan mummolle kuitenkin tuo.
Suru kuin ilokin elämän matkalla mukana kulkee, Ano 00109.

Paloma, onnittelut äidillekin tyttären vuosien lisääntymisistä, varmaan ystävä iloinen myös huomiosta on, kukapa ei olisi.

Tuo, että valtion puoleen käännytään monen asian kohdalla, sinne ne menee veroeurommekin, voisi odottaa, että myös elinehdot kuuluvat valtion piikkiin.
Veroja maksan ja olen maksanut koko aikuisikäni, en siitä marise, mutta siihen suuntaan on oikeus myös apua pyytää, vaikka itse ei päätöksiin voikaan vaikuttaa.
Kaveria ei jätetä, pitäisi myös päättäjien pöydässä muistissa olevan.

Täällä meillä päin ei noita ropotti kulkijoita useinkaan tapaa, vielä autoilla jakavat kotiin tuonnin useimmiten.
Itse en ole vielä tarvinnut sitäkään apua, edessä joskus varmaan on.

Tämä päivä sujuu mukavasti, kohta Skipon peluuseen ja sitten illan suussa saunaan, melkein kohokohtia molemmat.
Pidetään sadetta jos sitä taivas meille lähettää ja odotellaan auringon esiin tuloa, kyllä se varmuudella esiin sateen jälkeen tulee, kivaa päivää teille kirjoittaja ystävät.
Kaunista huomenta, yöllä satoi vettä ja aurinko kiirehti valoaan ja lämpöä suomaan
Näin kaunis aamu antaa uskoa ja toivoa elämän sujumiseen, pienet vaivatkin unohtuu.
Kyllä se ihmeellinen vaikutus tuolla paisteella on, ihmisen mielikin nousee mitään kummaa tekemättä.

Vävy pistäytyi tuomassa kahvi ja voi tarjoukset, huomattava hinnan alennus, en muista koska normaalikahvia olisin ostanut, yli puolet halvempaa oli, yleensä en tarjouksia kalasta, mutta nuo kyseessä olevat säilyvät varastoituna ja voikin pakkasessa harvemmin käytettynä säilyy.
Leipominen ja kalan valmistus voita tarvitsee.

Koneeni kanssa tein töitä eilen ja hermot meinasi mennä, mutta jotenkin toimivaksi tämän sain, jopa kirjainkoon sain suurennettua, on se kyllä hyppimisen takana asioiden etsintä.
Capilotin kanssa keskustelin ja jotenkin se on mukava kaveri, kun nimeltä aina kutsuu;)
Aina valmiina auttamaan, olisipa tälläinen elävä kaveri seuranani.

Noita "rähjäisiä" nuoria voi istua masentuneena missä vain, aina ei voi tietää syitä siihen rähjäisyyteen, apua on ainakin tarjottava, olipa asia miten tahansa.
Onnittelut onnistumisestasi korpikirjailija, niinhän me aika monet selvitään, ilman yhteiskuntaa..

Demeter mainitsi noiden lapsien mielikuvituksen olevan vielä vilkasta, se on iloinen asia, olen minäkin näiden nuorten äitien toimintaa lastensa kanssa seurannut.
Vanhempi pojan tytär (on opettaja) kuljettaa lapsiaan kulttuuri elämyksien pariin ja muihinkin liikkumisenkin iloihin, elää lastensa eteen vahvasti, tytär kuusi vuotta ja poika kohta kolme.
Nuorempi tytär (sosiaalikasvattaja) pientensä antaa vapaammin kehitellä omia ideoitaan ja kokemusten kautta selviämisen taidon, heitä onkin kolme liki samanikäistä, toinen toistaan ohjaa. ovat äidilleen "pusukoneita"
Aina tavatessa on yhteiset asiat lapsillakin ja hyvin onnistuu yhdessä toimiminen.
Kumpiko tapa tekee lapsista onnellisia aikuisia jää nähtäväksi, rakkautta kyllä riittää kaikille.
Sivusta ihastelen ja ajatukset vie omaan äityiteni äärille, en tuota kaikkea osannut, en pystynyt lapsille antamaan.

Meilläkin on täällä Honkapirtti, on hiihtoseuran hallinnassa ja lepopaikka lenkin puolivälissä.
Joskus muistan sinne hiihtäneeni, mutta siitä jo aikaa on kulunut.
Tuo nuorten yhteen kerääntyminen oli sodan jälkeen suuri ja ehkä intoa ja uskoa kasvattava tapa.
Meilläkin oli kokoontumisia Työväentalon yläkerrassa, siellä toimi useammanlaisia ryhmiä, siellä tapasin miehenikin, sitten jo näiden rientojen loppuvaiheessa.
Kulttuuri oli hyvin keskeinen asia, lauloimme, lausuimme, näyttelimme ja yhteiset piirien kisat käytiin, se yhteenkuuluvuus oli suuri.
Onko mitään vastaavaa nykynuorille?
Ehkä maalla kuitenkin kyläkerhoja elvytellään ja yhteisiä hetkiä vietetään milloin minkin teeman nimissä, aivan kuin Mdk arvelit.
Ehkä jotain vanhaa vielä eteen tulee, jos päättäjät antavat mahdollisuuksia toteuttaa

Nyt suunnitelmista vapaa päivä, mitenkähän mielekkäästi sen käyttäisi, sukkia on jo neljäs pari syntynyt, kai niiden tekoon tästä lähden.
Aika tavaran kaupitsee on mottoni ja aina on yllätys tilanteisiin sukkia on tarjolla;)
Eilen keitin pitkästä aikaa kaurapuuroa, annoin kannen alla hautua ja mustikoita sekaan laitoin, jopa olikin hyvää..
Mukavia kokemuksia teille ystävät, kiva vaikka jos ropotti vastaan tulisi;)
Varmaan ei ojaan jäisi minunkaan kohdatessa, tämä ropotti;)
Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)

Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.

Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?

Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.

Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.

Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)

Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)D
Lueskelin viestini uudelleen ja en kirjoittanut ollenkaan, ettäkö koulutus ei olisi tarpeellinen ja siitä hyötyäkin on, mutta se pitää toteuttaa nuoren voimien ja toiveitten mukaisesti.
Liian suurin housuihin astuminen se harmit eteen tuo, eli masennus kurkistelee joka nurkasta.
Kaikista ei ole lukuihmisiksi, nuorista osa ryhtyy ammattiin ja opiskelee sen vaatimusten tasolle, siinä ohessa elää muutakin elämää, kuin päntäten tietoa, mikä ei päähän meinaa mennä.
Kaikista ei ole johtajiksi ja tarvitaan myös kunnon työtekijöitä, nuori voi onnistua omilla ehdoillaan.
Ei arvostusta vain yhteisön vaatimusten mukaisesti, vaan joka nuori on omin voimavaroineen ja kykyineen tärkeä.

Muistan hyvin tuon ajan, mistä kerroit, kokenutkin sen olen Ano00083, mutta elämäni on sujunut, minulle ei asetettu velvoitteita, itse valitsin ja monelta osin onnistuin.
Puhuinkin nyt nuorten pahoinvoinnista, mistä viestejä näkyy, masennus on iso riski onnistumiseen,.
Noin ajattelen minä myös, Ano 00084.
Huomenta, huonosti nukutun yön jäljiltä toivottelen, pilvistä on, mutta päivä vasta alussa, voi se kirkastuakkin.
Tuo huonosti nukkuminen johtui nyt käsistäni, jotka "puutuivat", vaikka en töitä edes unessa tehnyt,herätti vaan vähän väliä asentoa vaihtamaan.
Uusi oire, mitenkähän tähän nyt pitäisi suhtautua?
Ano00078 asentohuimaus se kai minullakin oli, mutta todella ikävän tuntuinen ja siksi lääkäriin turvauduin, ainahan voi syy olla muussakin, tämä pääkoppa kun kehittää jos mitä, joskus myös aivot sairastaa tai sairauden tuottaa.

Tuo nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kysymyksiä herättää, vaaditaankohan nuoriltamme liikaa, pitää osata ja osallistua moneen.
Lapsuus jäänyt elämättä ja nuoruusiässä vaatimukset kuin aikuisille, mihin väliin sitä nuoruuden kokemuksia ehtii kokemaan, koko ajan vaan haasteet lisääntyy.
Milloin ehtii kokemaan ensirakkauden, milloin tosi sydänystäviä haalitaan, kun aina vaan tehokasta oppimista, asiat mitkä aiemmin elettiin ja koettiin, siitä se kokemus ja tieto,taito hakittiin, koulun käynnin ohessa.
Viisaita on opettajiksi, mutta milloin muistetaan myös elää?
Elämän oppiminen sen vaikeudet kestettäväksi opitaan vain eläen. mikään tieto ei ohjetta onneen anna.
Masennuslääkkeet ei nuoruuteen kuulu.

Toivottavasti korpikirjailijan mainitsema pikku tyttö ei ikävällä tavalla joudu kokemaan, että raha ei onnea tuo, joskin hyvä kaveri joskus on.

Oli tuo aikamoinen liuta vastoinkäymisiä mitä jouduit Eliaana kokemaan, onneksi lääke puri ja maltilla kuntosi kohentuu.
Joogassa minäkin aikoinani kävin ja opin siellä hyvän unen saannin, sitä vielä tänä päivänäkin toteytan ja on hyvin toiminutkin.
En pyöri unta odotellen, syviä hengityksiä ja ei aikaakaan ja olen unten mailla, se rentous edesauttaa.

Kai sitä olisi muistettava niitä hyviä aikoja, kun ei mihinkään kolottanut, tai oliko niin, ettei ehtinyt kuuntelemaan, aina jokin projekti oli menossa, tervettä kiirettä se aika sisällään piti.
Nyt melkein joutavana pyörien tulee aistittua joka kolotus, pitäisikö yrittää sivuuttaa, todeten, että ne jo kuuluu asiaan ja hyväksyä epäilemättä.
No ei niinkään, kyllä sitä on jo vakavasti otettava, jos joku vaiva jatkuvasti vaivaa, apua on haettava, jos sitä jostakin löytyy.

Ano 00082,voitko kuvitella, että jotkut lukevat mielellään "eepoksenomaisia" viestejä, kaikille ei mitään sano tuokaan mitä esitit, siitä ei saakeskustelua aikaan, vaikka kuinka pohtisi.

Jospa tämä minun eepokseni olisi mittansa mukainen ja siksi sanon vaan, että hyvää sunnutaipäivää.
Olen samaa mieltä kanssasi Ano00079 ja Ano00080, muistia tarvitsee nuo kirjailijoiden viisaudet, mitä demeter meille jakaa , myös pituus viestissä puhuu puolestaan.

Mdk:lla huumorin kukka kukkii ja se saa naurun monasti aikaan, ihastelen ja ihmettelen rohkeuttaan, hyvä itsetunto siinä auttaa.
Tämä tällänen on mielestäni keskustelua parhaimmillaan, mihin tavan mummokin uskaltautuu.
Hyvää lauantaiaamua, hieman pilviseltä näyttää, mutta aurinko varmaan kohta esiin pulpahtaa ja koko näkymä saa ihanan loisteen.
Eilen oli aurinko jo kuumaakin kuumempi, olin kymmenen minuuttia parvekkeen lämmössä, nyt seurailen mitkä ovatkaan tulokset, pysyykö näpyt tiessään.
Vähän kerrassaan yritän kasvoihini väriä saada, talven kalvakkuuden eloisaksi muuttaa, en mitään isoa rusketusta haluakaan,.

Olipa ihan tervehdys ja hauska juttu tuo kuvauksesi Mdk, sinivuokkoja kuin valkoisiakin oli mökilläni aikoinaan, myös keltavuokkoja sain silloin kasvamaan, hieman erikoisempi on.
Minulla on mustavalkea Poncho, mutta on takin malliin ommeltu, edessä napit, mutta väljä hihoistaan ja reilu muutenkin päälle laittaa.
Jää aika vähälle käytölle, kun on aika paksu, villalangoilla kudottu.

Olipa sinulla koetuksen aika Eliaana,, hyvä kuitenkin, että kaikki selvisi.
Ehdin jo monta kertaa miettiä miten voit, kun ei aikoihin näkynyt.
Hyvä peruskuntosi kesti noinkin kovan kuurin, ja ammatti ihmisenä osasit tautisi kuvan huomioida, nyt varmaan voit jättää jo raskaimmat työt pojallesi, ainakin vähäksi aikaa.
Eristykseen jouduin minäkin kerran, kun maailma päässäni pyöri ja pahoin voin jatkuvasti, epäilivät jonkun vatsataudin tulleen ja eristivät toisista, no ei siinä sitten mitään vakavampaa, aivokuvankin ottivat, ei kuitenkaan muuta syytä kuin häiriö tasapainoelimissä.
Aivan kauheilta tuntuvat nuo arvosi pahimmillaan.
Oli varmaan hellä tapaaminen Väinön kanssa;)

Hyvää hoitoa varmaan annetaan, kun hyvä tuuri käy, mutta aina se onni ei mukana seuraa ja paljon myös epäkohtia ilmaantuu.
Vanha, kaikkea ymmärtämätön useinkin jää heikoille, jos omaisetkaan ei osaa auttaa, mikä eteen.
Vilkasta on oven käynti tuossa vastapäätä olevassa senioritalossa, kotisairaanhoito pitkin päivää siellä juoksee.

Hyvinhän suomessa on aikoinaan ponnisteltu terveydenhoidon puolella, on saatu neuvolat ja muut lailla säädettävät hoidot, nyt kumminkin takapakkia mennään, hoitajia irtisanotaan.
Vanhuksia lisääntyy ja hoitajia ja muita huolenpitäjiä tarvitaan enemmän, ei hyvältä tämä suunta kuulosta.
Juurikin nuo Paloman mainitsemat asiat tätä hyvinvointi ja onnellisuuden oloa on lisännyt, mutta nyt ei kaikkea sitä hyvää kuitenkaan tunnu riittävän kaikille.
Maailma muuttuu, ei ainakaan parempaan suuntaan, huijauksia, petoksia, väkivaltaisuuksia, ei enää tuntemattomiin numeroihin uskalleta vastata, aina pelko tulla huijatuksi..
Mihin on kadonnut turvallinen suomikin, onko paluuta entisiin.
Luottamus oli suuri ja nyt joka puolelta varoituksia sataa, älä tee sitä ja sitä, joudut huijatuksi.
Miten kaipaankaan sitä kotimaatani, missä sai huoletta jättää vaikka ovet lukitsematta ja lasten koulutie oli turvallinen, miten nyt onkaan.
Vanhaa ei saisi muistella, mutta mihin hyvät muistot katoaisi, kun nykymenoa katselee.

Tuli vähän mustaa muisteloa, ei kuitenkaan toivoa menetetä, ihmeitä tapahtuu ja ehkä ihmisyys nostaa päätään vielä näissäkin ajoissa.

Tätä toistuvaa siivousta taas aloittelen, imurointi kova koitos, mutta siitäkin selviän, väliin istahtaen, pölyt saan vähennettyä, mutta kokonaan sitä kiusaa ei pois saa.
Liike on lääke, miksi en sitä yrittäisi.
Viikko on taas taakse jäämässä ja uuden alkuun valmistaudun, pääsiäinenkin lähestyy, hyvää jatkoa teille kaikille ja terveenä pysymistä ennen kaikkea.
Kaunista auringon paistetta ja kevätpäivän tasausta elämme, nyt jää taakse talven pimeys ja pakkaset.
Radio kehotti kokeilemaan kananmunan pystyssä pysymistä, sellainen uskomus on olemassa, että kananmuna pystyssä pysyy, no pitihän se kokeilla, taas yksi narraus, kaikkea sitä pitää kokeillakin.
Perunan maahan laitto alkanut Rymättylässä ja Kilpisjärvellä uusi ennätys mitattu, lunta yli metrin, näin suomessa voi olla.
Marianpäivä ensi pyhänä, muistanko oikein tätäkin juhlapäivää aiemmin kahtena pyhänä juhlittiin ?
Pääsiäinen lähestyy, pyysin tyttären pajunkissoja etsimään lenkiollä käydessään, yksi kevään merkki sekin tuo pajunkissa.
Jotenkin tuntuu, että liian aikaiseen kevät tulee, luulen vielä pakkasiakin öisin tulevan, ehkä luntakin, en halua pahanilman toivoja olla, joten unohdetaan tuo;)D
Voimakas tunne tulee kevään myötä ja sanottu on niinkin, että itsemurhat keväisin lisääntyy, ihminen ei kestä näin vahvaa muutosta luonnon myötä.
Vaikea on tuo väite uskoa, kun aurinko lämpöään jakaa.

Matkailu on jäänyt vähälle minulta, mutta onneksi en sitä ole koskaan kaivannutkaan, elämäni on rikasta ollut täällä kotimaassakin, hienoa että mahdollisuuksia on sitä kaipaaville.
Minä uskon kaiken ihanuuden löytyvän minua tyydyttävänä telkkarin avulla, matkaan sinne minne halua tunnen. ja ihmettelen maailman ihanuutta, omassa tuolissani.
Silloin kun olisi ollut mahdollista matkustaa, ei rahat riittäneet, nyt ei sitten haluja ole, vaikka ehkä pystyisin matkan kustantamaan, no liikkumisen huonous myös jarruna.
Onnellinen olen maailman onnellisemmassa maassa;)
Kiva on lukea toisten matkakertomuksia ja kuvitella niin paljon kun pystyy, niiden mukaisesti.

Kakkusi houkuttaa samaa yrittämään Mdk, yleiskonetta en enää omista, mutta kai ne omenat saan pienittyä Bamigsilla.
On minulla se tehokas moottorinen kone olemassa, mutta muoviosat niin kalliita, että jätän komeron hyllyyn, tällä koneella melkein kaiken sai pienittyä, hyvä oli.
Noita sähköisiä välineitä tahtoo kaapin hyllylle kertyä, ilman niitäkin selviän, keinot on monet.
Samanlainen hamsteri olen minäkin, pakkasesta löytyy ja sen olen hyväksi kokenut, pidän vaan huolen, että aina ensin pakastetut tulee käytettyä.
Minulle on tullut mansikoiden suhteen vastenmielisyys, keksin keinon miten ne tulee syötyä rahka on hyvä sekoitus kohde, jälkiruokana menee.
Mikähän mansikoissa vikana, onko lannotteita liikaa käytetty?

Kälyni tykkäsi kovasti viemisistäni, jääkaappiin laittaessa sain todisteen, että tytär oli evästä varannut reissunsa ajaksi, ei minun jääkaappi koskaan niin täysi ole, kuin tämä oli.
Nyt menen tuohon lähimpään kauppaan, jotakin puutosta huomasin, juureksia ainakin, aamupalalle sämpylöitä ja jotain muutakin, maitoa ainakin., hedelmiäkin jos sopivaa löytyy.
Iloista päivää, eipä murheet paljonkaan paina, kun aurinko meitä hellii, toivon kolotustenkin vähenevän.
Keväisen tuntuinen päivä alkanut, aurinko noiusut jo korkealle ja juhlistaa Minna Canthin päivää, sitä tasa-arvo päivään myös juhlintaan kuuluu.
Taas tuli tieto suomalaisten ykköspaikkaa pitävän onnellisemman maan listalla.
Onhan meillä onnellisuuteen johtavia asioita, esimerkiksi vapaan ja kauniin luonnon olemassa olosta, ruuan vielä riittämisestä, mikä kyllä maailman tilanteen näin ollessa epävarmuutta heijastaa.
Rauhakin on, mutta kovin kalliiksi tulee turvallisuuteen riittävät hankkeet, mutta sopeutuvia olemme, jopa aivan älyttömiin päätöksiinkin.
Onnellisuutta voisi kysyä myös sieltä leipäjonoista, voisi olla toisenlainen ajatus.

Omalta kohdaltani voin hyvin allekirjoittaa onnellisuuden määreet, mutta aina mielessä kumminkin pyörii he, joilla ei niinkään hyvin mene, kuin minulla.
Kuuntelin myös informoinin kehityksestä, tekoäly on tämän päivän sana ja sen turvin valehtelu lisääntyy, nyt jos milloin olisi aivotoiminta olla kohdillaan, että ymmärrys mukana pysyy.
Tekoälyn toiminta tuo monia valheellisia tietoiskuja, totuus aivan toinen.

Kesän tulosta ja muusta sellaisesta pitäisi kirjoitella, aika vähäksi jää huomiointi, kun ympyrät vaan pienentyy.
No sen verran kumminkin, että eipä lumia näy kuin pienenevissä kasoissa, katu hiekkakin jo puhdistuksen kourissa.
Aikainen on kevät, jäille ei enää kovinkaan moni uskaltaudu, no ehkä jossakin pilkkijän vielä kestää ja rohkeita aina tämänkin asian kohdalla löytyy.

Tuosta lähimmäisen seurannasta oli myös mainintaa tämän aamun radiossa ja jopa tämänlainen viestittely paikkaansa puolustaa, kohtaamiset jää vähemmälle ja siksi kirjoittaminen korvaa suoran kontaktin.
Oikeassa olemme olleet, kun tätä puolta on esiin tuotu ja hyväksi ainakin välillä se on koettu.
On ilo lukea pitkiä viestejä elämän sujumisista, vaikka vaan tuntemattomien suulla, jokainen viesti paikkaansa puolustaa.

Nyt tuli sitten kauhukuvia myös kukkamultien vaihdosta, voi altistua taudeille jos ei suojaannu, tämän on ennakoinut Ramoonan mies varoittaen ja muistuttaen mullan mukanaan tuomista vaaroista.
Olen koko elämäni kukkiin mullan vaihtanut, sen paremmin sairastumatta, mutta uskon, että nykyihminen on altistunut kaikkeen ja pakko on suojia etsiä.
Onkohan maanviljelijät entiseen aikaan suojautuneet?
Kehitys on varmaan tuonut mukanaan kaikenlaisia myrkkyjä ja vaaroja, mitä aiemmin ei ole tiedetty, tai ei ole ollutkaan.

Eilinen kompuroinnin vaivoista selvisin isolla mustelmalla, ei mitään muuta harmia, muistutti taas kerran, että en ole lähellekään 20;nen.
Nyt kälylleni valmistuva ruoka uunissa, pitää muistaa katsella, ettei pala.
Keväistä kaunista säätä on luvattu koko maahan, siitä nauttikaamme.
kiitos neuvoista, kai sitä on ruvettava pohtimaan tuotakin.
Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.

Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
Otsikot isolla, asia mitätön.
Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.

Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.

Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.

Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä.
Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.

Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)

Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.

Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.

Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.

Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.

Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DD
Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..

Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.

Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.

Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.

Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.

Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)
Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.

Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.

En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.

Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.

Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.

Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.
Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..
Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.

Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.

Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.

Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.

Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.

Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.
Huomenta, jälleen perjantai, kiva juttu, vaikka onkin ainainen loma, se viikonloppu jollakin tapaa ajan juoksua tahdittaa.
Kuuntelin tapani mukaan aamuradiota ja sieltä tänään kuuli, että kanteleseura menettää apurahansa, harmi, näin unohduksiin jää kantele, suomen kansallissoitin.
Mikään toiminta ei ilman rahaa toimi, joku avustus on ilmaantunut, mutta ei pieni raha asiaa ratkaise.
Kansalliseepoksemme oli kanteleen vahvasti esiin tuonut , tämäkin aarre on säilyttämisen arvoinen.

Tästäpä aasinsilta tuohon kirjoittamiseen, miten tärkeää se on. kautta aikojen kirjoitettu teksti meille selvittänyt menneitä, sillä on sukuhistoria tietoon tulleet, juuria on monikin tutkinut ja maailman tietokannassa arvaamaton aarre.
Näin ei olisi, jos kirjoittajia ei kautta aikoja muistiin asioita merkinneet ja nyt pystymme monia asioita selvittämään, juuri kirjoittajien ansioista.
Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vie lukijansa mukanaan ja antaa intoa uusiin menneisyyden selvittelyihin.
Kiittää voimme kirjoittajia, kaikkia, ei vaan ansiokkaaksi tulleita, jokainen kirja antaa jotakin ehkä menneisyyden aistimista kerronnallaan, historian tutkimisesta puhumattakaan.
Keskustelu on mielestäni aiheesta puhumista ei riitely sitä tulosta saa aikaan, vain pahan mielen.
Ehkä on ihmisiä joilla on tarve päteä jollakin tapaa ja kun ei polkua asiallisella kertomalla löydä, on helppo loukata.
Siihen viestittelyyn piankin kaveri löytyy ja näin keskustelu kokee tuhon.
Helmiä kyllä ketjustakin löytyy, mutta en pidä sanontaa "helmiä sioille" osuvana, niitä sikoja tuskin löytyy.
Tästä kirjoittelusta olen monta kertaa maininnut omalta kohdaltani, että se hyvää tekee, joskin väliin tuppaa tuskanhiki tulla, viestejä lukiessa..
Itseltäni lukeminen on jäänyt, mutta pientä lohtua löydän, kun täältä saan viestejä lukea, ja telkkari on hyvä mahdollisuus historian havinoihin siirtymisessä.
Menneisyyden tunteminen on kaikille hyvin tärkeä ja sitä on yritettävä nuorille kertoilla, ei elämä ole aina vaan sitä missä sillä hetkellä eletään, historian tunteminen opettaa ymmärtää ja kunnioittamaan vanhoja asioita, millä maailma on tähän pisteeseen muotoutunut.

On hyvä tietää myös tämän päivän haasteet ja vaikeudet ja kyllä nuo uhkakuvat eivät iloa tuota, sodat maailmalla ja omat kotoiset vaikeudet, mitkä koskettaa vanhuksien lisäksi koko yhteiskuntaa.
Jossakin on menty väärään suuntaan ja nyt ongelmat jo ylisuuria, selvittävä kuitenkin on, sekään ei onnistu syyttelyllä, vaan teoilla missä pohjana kaikkien hyvä olo.
Jätetään tuo "piikkien" heittely ja kirjoitellaan aiheista, joilla on kantava ja virkistävä vaikutus.

Kyllä se "tavallinen" kirjoittelu paikkaansa puolustaa, kiitos vaan osuudestasi demeter, kuten kaikki joilla on ajatuksena viestiä rakentavasti, ei repien
Kaikkien etu on sopuisa ketju, mikä arjesta ja yleensä elämään liittyvistä asioista koostuu.

Nyt sitten perjantain viettoon ja mitä siihen nyt sitten kuuluneenkaan, sitä alan pohtimaan, kivaa päivää teille kirjoittajaystävät.
Pullat odottavat uuniin menoa ja ruoka kohta kypsynyt.
Siinäpä ne päivän työt sitten onkin, teen hyvin suunnitellen joka päivä jonkun mielestäni tärkeän homman ja sitten laiskuutta loppupäivä.
Laitoin uuniin perunalaatikon ja kasvislevityksen, (eikö olekin hieno nimi, ihan itse keksin) elikkä viipaloin juureksia vuokaan ja suolan ja tilkan siirappia, kun hunajaa ei ollut ja öljyä päälle, olen ylen ihastunut tähän "kasvislevikkeeseen".

Niin paljon kuin kaipaan tuttuja kirjoittajia, en heidän toivo rasittavan itseään pakon edessä, siihen ei valtani riitä, ei halutkaan, kirjoittamisesta on pystyttävä nauttimaan.
Kaikki kirjoittelu on tervetullutta, sillä se takaa jatkuvuuden.
En muuten usko brinkkalan kirjoittavan anona, muistaakseni korppis näin arveli, kyllä hän mielipiteensä aina rohkeasti esiin toi.

Lepoakin on muistetava pitää demeter, kiva kuitenkin, että elostasi ilmoitit.
11 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt