Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

832

  1. Huomenta, kovasta pakkasesta edelleen, mutta talveen kuuluu pakkaset ja lumisateet, pian tämä viimeinen talvikuukausi ohitetaan, toinen päivä jo aluillaan.
    Hyvähän ikkunasta lämpimästä olosta voi kurkistella ulos, vähän on liikkujia, mutta reipasta askeltamista heiltä joiden on johonkin pakko ollut lähteä.
    Onhan sitä saanut aiemmin lähteä säähän kuin säähän, se on elettyä elämää, nyt vain kaupassa käynti suurin haaste, sekin vain kerran viikossa.

    Aitassa en varmaan koskaan ole nukkunut, en ainakaan muista, varmaan ihana olisi sekin kokea, nyt vaan ei ole olemassa mahdollisuuksia.
    Talossa jossa kesäisin takavuosina oleilin oli viisi aittaa ja kaikilla oma tarkoitus säilyttää tavaroita ja joku oli juuri sellainen kesäinen nukkumapaikka.
    Matot roikkui puhtaina orsilla ja vintillä oli jos minkälaista vanhaa käyttötavaraa.
    Yksi aitta oli melkein kalastusvälineille pyhitetty, sillä talonväki aiemmin paljon kalasti.
    Muistan valokuvan missä kaksi venettä järvellä toinen täynnä kalaa, mikä sitten rannalla laatikoihin pakattiin ja kaupat sai myytävää.
    Siellä oli myös iso puusaavi, missä emännät alustivat leipätaikinan , kysyntä oli kovaa, olisikohan joka viikkoinen homma ollut
    Historian havinaa, sitä tämä maalaistalo isoine pihoineen toi kaupungissa eläneelle.
    Olisin varmaan ollut ihan hyvä emäntä, jos olisin maalle syntynyt, rakastan eläimiä ja maan möyriminen on ollut aina mieleistä.
    Mökkinikin pihan sain melkein joka nurkkaa myöten kukkimaan ja jaksoin ihmeesti päiväkausia hommia tehdä, no nyt vaan laiskottelen ja muistelen.

    Kyllähän se koulunkäynti oli toista ennen, kun Mdk kertoili omia muistojaan, niin tutulta kuulosti, kilttejä oltiin ja opettajia kunnioitettiin, oli varmaan ihan aiheellistakin, hyvin kohtelivat ainakin minulla vain hyviä muistoja.
    Tuota oppimista on elämä ollut, jos nyt sitten tulee toppi eteen, ei enää mitään uusia oppeja, näillä on selvittävä.
    Eläkkeellä ollessa olen tätä koneen käyttöäkin opetellut ja en enää jaksa näihin tekoäly hommiin mieltäni keskittää.
    Loistakoot nyt nuoremmat, minä hyväksyn osaamattomuuteni, räpiskelen mukana niin kauan kuin jaksan.
    Joskus mieleen tulee, että onko enää mitään hyvää opittavaakaan, kun kaikessa on epäilyä ja vääryyttä mukana.
    Aitoa asiaa enää vähän ja aina on varpaillaan on oltava, luottamus hävinnyt kaikkeen, jopa aiemmin luotettaviin tahoihinkin.
    Maailman menoa seuratessa tulee mieleen, että viisutta ei ainakaan oikein osata käyttää.

    Näin tänä aamuna, jospa olisi viestini selkeä, ettei väärin ymmärrystä seuraisi, kivaa päivää, vaatetta kerroksia ja ulos jos kykyä siihen on.
  2. Kahdenkymmenenseitsemän asteen pakkasesta, oikein hyvää helmikuun ensimäistä päivää.
    Näin se talvi merkkinsä näyttää ja vanha sanonta helmikuussa heilahtaa, voi tuoda lumituiskutkin mukanaan ja eikös se madekin ole pyynnissä juuri helmikuussa.

    Onnitteluja vauvojen maailmaan tulosta kaikille heille joilla onni on tämän iloisen asian kokea.
    Tämän onnen minäkin sain kokea, kun tyttäreni pojanpoika sai toisen poikavauvansa,

    Varmaan ilo katossa, kun poika perheeseen tuli Eliaana, vaikka kaikki vauvat ovat aarteita, aina sitä poikaa jokainen pari odottaa, suvun nimen jatkuvuus taattu, vaikka kyllä se nimi nykyisin myös tyttöjen avulla voi jatkua.
    Ihana ajatus tuokin, että serkuille jo pienestä lähtien hyvät suhteet syntyvät
    Muistan lapsena, olin aika yksinäinen iltaisin, kun kotona ei sisaruksia, olivat jo omissa riennoissaan, ikäeromme oli kymmenen vuotta.
    Olin ihan kade ystävilleni, kun heillä sisaruksia monta ja saivat tehdä monia kivoja asioita iltaisinkin kotonaan.
    Serkuksia on nyt paljon perheessäni ja yhteydet ovat hyvät.

    Pienestä sitä on lähtenyt monikin, sitkeä yrittäminen on tuonut onnea ja elämäkin helpottunut useimmilla sen ajan eläneillä, sillä sodan jälkeinen elämä oli kaikilla tiukkaa, kaupan hyllyt ei tavaraa notkuneet niin kuin on tilanne nyt.
    Korttiannokset ruokaankin saatiin, jos rahaa oli, musta pörssi toimi ja jotkut silläkin toimin rikastuivat.
    Kovasti olet ollut työn touhussa Eliaana jo pienestä pitäen, ihmekös,
    että melkein kaikkeen pystyt, ei sormi suuhun mene, niin sanotuissa miestenkään touhuissa.
    Miten veljesi on selvinnyt?

    Demeter, olen sitä mieltä, että meillä on oikeus kirjoitella haluamalla tavalla, olemmehan oikealla palstalla ja tänne ei muuta vaatimusta ole kuin sopuisa kirjoitus ja sen olemme kaikki "me vanhat" kirjoittaneet toteuttaneet.
    Häpeä jonka ano 0001 kertoi kokeneensa ei meistä lähtöisin ole, ei mikään muukaan hänen kertomansa.
    Itse en häpeä sitä, että en jaksa enää kaikkea uutta opetella, omaksi tarpeekseni olen opin saanut se minulle riittää, jos joku häpeänä oloni kokee, se on hänen ja seurassaan kulkeville oma murheensa.
    Ikävä, että kaikki anot joutuvat muutaman anon kirjoitusten joukkoon, mutta aina ne viestit oikean ajatuksen löytää.

    Sinulla Mdk on ollut ja on edelleen rikas elämä ja noita muistoja löytyy, muistan sen jo Kahvipirtti ajoilta, hymyyn suun useinkin kertomasi saa.
    Ramoonalla on aina joku ihana kuvaus paikoista kulttuurimaisemissa/ tapahtumissa sinulla ihanaa, kun kumppani vieressä kulkee, matkatkin siten mielekkäämmäksi tulee
    Niin kohtahan on Laskiainenkin ja Ystävänpäiväkin samaan syssyyn, siitä se kevääksi muuttuu ja alkaa elämä luonnossakin rikastumaan.

    Hiljaista on liikenne tänään, pakkanen ei innosta ulos lähtemistä, mutta toisaalta pakkaseenkin tottuu ja eihän suomalainen pakkasta pelkää.
    Hyvää ja iloista helmikuun ensimäistä päivää.
  3. Perustuu siihen, kun ketjun esiin sain, oli sinun nikksisi ja aika 29,1, klo 22,30, loukkasinko pahastikin, anteeksi kovasti.
  4. Aurinkoista aamua, laitan nyt viestin tähän vanhaan ketjuun, kun kylmätotuus on ystävällisesti ketjun esiin nostanut.

    Todella pyysin ylläpitoa poistamaan viestit joita tuli ketjuun monta, kun käskettiin yrittämään uudelleen, kun viesti ei lähtenyt.
    Taitoni ja oppimiseni on heikoissa kantimissa näissä tietokoneen osilta, kirjoitan ja maksan laskuni, mutta sepä saa riittää, ei näin vanha uusia temppuja opi.
    Ylläpito ei useinkaan pyyntöjäni viestien poistossa ole toiminut tehokkaasti, nyt sitten koko ketju poistettiin, kai se vahinko oli heillekin.
    En tiedä olenko kirjoitus kieltoon joutunut,(onko monet toiveet toteutuneet) vai onko lupa jatkaa edelleen, aika nolosti loppuisi kirjoitteluni, joita jo liki 25 vuotta olen saanut toteuttaa, ilman mitään harmeja ylläpidon ei aikoinaan sheriffienkään puolelta.

    Katselen nyt miten asia etenee.
  5. Näin hassusti taas kävi, että monta viestiä sain näkyviin, kun uskoin sitä kehotusta, että yritä uudelleen, hohoijaa, toivottavasti ylläpito korjaa virheen.
  6. Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
    Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
    Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
    Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
    Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
    Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
    Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
    Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

    Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

    Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
    Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
    Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

    Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
    Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
    Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
    Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

    Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
    Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
  7. Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
    Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
    Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
    Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
    Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
    Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
    Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
    Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

    Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

    Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
    Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
    Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

    Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
    Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
    Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
    Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

    Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
    Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
  8. Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
    Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
    Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
    Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
    Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
    Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
    Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
    Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

    Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

    Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
    Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
    Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

    Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
    Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
    Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
    Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

    Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
    Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
  9. Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
    Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
    Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
    Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
    Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
    Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
    Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
    Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

    Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

    Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
    Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
    Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

    Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
    Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
    Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
    Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

    Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
    Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
  10. Arvasin että aihe kiinnostaa useitakin, ainakin heitä jotka sodanajan muistavat ja maalla asuminen oli monellekin tuttua.
    Työ perästä monikin kodistaan ja syntymäseuduiltaan joutui lähtemään, mutta
    muistoissa elää se puutteellinen ja rakkaaksi tullut lapsuuskoti.
    Lapsena maalaistalon tunnelmista muistan, miten pihalla oli vinttikaivo, pitkäkeppi ja siitä roikkui toinen keppi minkä päässä oli sidottu ämpäri.
    Keppiä ja ämpäri työnnettiin kaivoon kannessa olevasta aukosta syvälle ja puusta nostaen vesi sieltä nousi, kaivon ympärillä oleviin saaveihin, karjalle juomavettä ja talon tarpeisiin myös.
    Vinttikaivo varmaan tuttukin kaikille on, mutta yritin kuvata sitä kömpelösti, ettei kukaan kysyisi mikä on vinttikaivo ;D

    Ano 00002, jollakin tapaa osaan kursoria käyttää, olen vaan kärsimätön ja myös tottunut aikaan jolloin 200 vastausta ylläpidon taholta katkaisiin
    En yhtään vanhaa ketjua ole esiin nostanut, joten en palstaa näinkään täytä. ketju, mikä oli hyvä tapa.
    En nyt ihan joka sunnuntai uutta aloita, mutta yritän jaksaa toiveesi toteuttaa, oikeassa olet siinäkin, että aikaa on, mutta jos olet huomannut, en koko päivää koneella istu, virheitä teen ja niistä voit torua.

    Mukavia muistikuvia olette esiin tuoneet, jatketaan samaan malliin.
    Pekko 85, noin minäkin elämää niiltä ajoin muistan, vaikka pienessä kaupungissa asustinkin.
    Muistan sähköistymisen lisääntymisestä sen, että joka katkaisijan alle lappu, missä luki, säästä sähköä ja aika usein isää valot sammutti , ei siinä vuoteessa kirjoja voinut lukea.
    Muistiini ei tule kohdallani aikaa, jolloin olisi ilman sähköä oltu.
    Noin oli silloin maalaiskylissä pimeää ja vaikeuksia liikkua, mutta kaikesta on selvitty, nyt maallakin on kaikki toisin, tosin epäkohtia edelleen löytyy, nyt ilman omaa kulkuneuvoa ei mihinkään meinaa päästä.

    Evakot asutettiin kohtalaisen hyvin, mutta oli siinäkin omia harmeja, kaikilla ei asettuminen uusiin paikkoihin ihan hyvin sujunut, jos rahaa ei ollut sai etsiä kauankin sitä pysyvää olotilaa ja kohtelukin oli huonoa joillakin.
    Mieheni oli viisi vuotias, kun näihin maisemiin (Kuopioon) pysyvämmän kodin saivat, mutta muistissaan oli kaltoin kohdelluksi tuleminen.
    Muistot elää, hyvinä tai katkerina vielä tänäkin päivänä niitä kokeneilla, ei aina niin hyvinä kuitenkaan.
    Toivotaan kuitenkin, että toistoa ei näissä asioissa tulisi.

    No jäänpä odottamaan lisää kertomuksia/ muistoja elämän kulumisesta tähän päivään.
    Historiaa se jo on monenkin kohdalla ja kaikilla ei kokemuksia moisista ole joten kertokaa nämä elämän vaiheet heille, joilla ei mitään kuvaa menneisyydestä ole.

    Toivotaan veljellesi onnea matkaan , lonkkaleikkaus jo hankalampi parantumaan vanhoilla ihmisillä, mutta ihmeitä lääkärit tekevät.
    Ihmettelen myös noita pakkaslukemia,, kun koviksi mainitaan, kyllä minunkin aikuisiässä on yli 30 astettakin ollut ja lenkeillä vaan käytiin.
    Kestokyky on pakkasenkin suhteen muuttunut.

    Kevättä kohti kumminkin ja pakkaset kohta ohitetaan.
  11. Näin tuli taas julki, miten mitätön ja osaamaton olen, vastaan vääriin viesteihin ja en osaa vastausta saada sinun viestisi alle.
    Takerrut sanaan, jokaiseen väärin ilmaistuun ja siitä haloon teet.
    Tuo asia minkä sanoin sekoiluista aiemmilta ajoilta, koski niitä henkilöön meneviä asioita, joita ei mielestäni ole sopivaa yleisesti esiin tuoda ja siitä tuon oman pahan mielen esiin tuominen syntyi
    Minä en niitä ole ketjuun tuonut, en edes muuten tietooni saanutkaan, kuin tänne tulleista viesteistä.
    En ole sanonut sinun minua mitättömäksi sanoneen, mutta muuten virheeni esiin tuot.

    Eliaana oli aivan oikeassa siinä, että kaikilta jälki jää, ehkä kohdallani heikko itsetuntoni tuon mitättömyyden tunteen tuo.
    On niin monta sopuisasti ja jopa minun mieleisesti kirjoittaa, demeter itsekin kovia kokenut ja Ramoona aina rauhallinen ja fiksu kirjoittaja.
    Ikävä mieleen hiipii, kun muistelen ynnämuuta, jotenkin sielun ystäviksi tulimme, hän ymmärsi, kannusti, oli asiallinen, kuitenkin mielipiteissään sovussa itsensä kanssa.
    Häneltä ei kenellekään ilkeyksiä herunut ja minä aina hänen viestejään odotin.
    No mennyt mikä mennyt ja ehkä on vieläkin ihmisiä, joiden viestit osuvat sydämeen asti.

    Jäkeesi nyt kirjoitin kylmätotuus, jos jonnekin hyppää, ei minun vika liene.
  12. Mukavaa lauantaipäivää, pilvessä on, mutta pakkasta ei ole.
    Eilen sulatin pakkasen keittiöstä ja täyttelin laatikot toisesta pakkasesta ja tyhjennys siitä hyvässä vauhdissa, mitään pois heitettävää ei ollut ja helmikuussa saan sen pois päältä.
    Aika tarkkaan osaan säilömiseni mitata, kulutus on sama joka vuosi.
    Nyt laitoin hernekeiton kiehumaan, sen pienen kinkun tapaisen jäljelle jääneitä tarpeista, uskon ihan maukkaan maun saan aikaan.
    Letut kuuluu hernekeiton jälkiruuaksi, vaikka molemmat aika raskaita nautittavia onkin, saa nähdä viitsinkö ruveta käryttämään.
    Luin netistä kivan ohjeen, lettuihin puristettu sitruunan mehu, mieli tekisi kokeilla.

    Hyvä neuvo tuo 00077, kunpa malttaisi mietteensä ominaan pitää, mutta se että asioita väännellään aivan muuksi mitä minun viesti esittää saa närkästymään.

    Toivoisin kovin, että minua ei aina painostettasi muutaman kirjoittajan taholta, tiedän tarkkaan omat vikani, jos ne jotenkin unohtuisi, muistuttajia täältä löytyy.
    Mitättömyyttä olen koko ikäni tuntenut, ponnistellut olen, että sitä en tuntisi, kuitenkin täällä osataan muistia virkistää.
    Tuo taito, että osaa lukea kuin piru raamattua minulta puuttuu ja aika julmaa on valheeksi viestejäni mainita.
    Varmaan joka sanomastani vikaa löytyy, mutta en ole itse koskaan sanonut virheetön olevani, en "puhdas pulmunen", siksi kai aina syytetyn penkillä istunkin.
    Kylmätotuudelle en koskaan ole syytöksiä osannut osoittaa muusta kuin minun viestien väärästä tulkinnasta.
    Tuttavuutemme on lyhyt, en tiedä mistä kumpuaa tuo halusi mollata minua jatkuvasti, ei kai virheeni niin suuria ole, että ne aina on esiin tuotava.
    En myöskään ota syytä niskoilleni siitä, että ystäväsi joutuvat piinapenkkiin, en aihetta mielestäni ole antanut, enkä vastailut heille ilkeästi.
    Jospa voisimme kiertää toisemme kylmätotuus, olisiko siitä hyötyä kokoketjulle ?

    En jatka tänä aamuna "ohjeitteni" jakoa, tiedän senkin verenpainetta nostavan joillekin, mutta missään ei vaadita muuta kuin asiallisuuta viestittelyyn, siihen pyrin.

    Kiitos kaikille lämpimistä viesteistä, uskonkin, että suurin osa kirjoittamisesta nauttii, ei kiroa.
  13. Siihen vastasinkin, mainitsin, että OSIN syy voi olla siinä, että oma ego ei kestä ja silloin on kyse itsensä mitätöinnistä.
    Itse olen saanut moitteita milloin mistäkin valehtelijaksi on mainittu, sitä en koskaan allekirjoita, että tänne valheita kirjoittaisin.
    Myös älyäni on arvioitu kehnoksi ja yleensä tätä ketjun ylläpitoa on paheksuttu.
    Jos takuuta olisi, että minun poistuminen palstaa siivoaisi kaiken ikävän, poistun ihan mielelläni ja etsin jostain muualta viihdykettä.

    Tulikohan asia nyt selväksi, niin toivon.
    En näe syytä Kylmätotuuden pakosti etsimällä etsiä vikoja minusta.
  14. Huomenta viikonlopun alkuun, aurat jyräävät katua, sen verran lunta on tullut lisää.
    Oli niin mukava , kun huomasin pitkiä viestejä monta peräkkäin, oli kuin ennen vanhaan, kun jokainen kertoili omia juttujaan, näin toivoisin olevankin.

    Mielikuva syntyi, kun kerroit 00045 tuosta oman elämäsi muistosta.
    Kerrostalossa asuin, mutta kotonani oli puilla lämmitettävä hella ja hellauuni.
    Lauantai oli tuoksujen ja leipomusten/uuniruokien päivä.
    Useinkin, kun tansseista tulin, menin ruokakomeroon ja kylmää kaalilaatikkoa tai jotain vastaava pistelin poskeeni.
    Äiti uurasti koko päivän ja oli illalla kypsä yöpuulle, muistelen sen pienen avun jonka sisareni kanssa teimme, siivosimme asunnon puoliksi vuoroin puolta vaihtaen, olohuone tai kammari oli isompi, toiselle puolen jäi huone ja keittokomero.
    Myöhemmin oli talo korjattu, keskuslämmitys ja vesiputkisto myös, näin saimme veden sisään ja VC:kin oli käytävän perällä jokaiselle asunnolle omansa.

    Mdk puhuit juuri kuin minäkin asiat olen ymmärtänyt, mistä muusta vanha ihminen enää jotain uutta keksisi, muistot ne kantaa ja niistä puhutaan.
    En vaan ymmärrä miksi niistä aina valitusta tulee, ei luulisi ketään loukkaavan, jos omiamme kerromme.
    Yhdyn myös kertomaasi mielen virkistys yrityksiin, mitä voi toteuttaa vaikka vaan huonekalujen paikkaa vaihtaen, minulla se tapahtuu useinkin.
    Jos jaksaa villasukat huonekalujen jalkojen alle laittaa, voi kevyesti työnnellä ympäri huonetta.
    Jotain "isompaa" tekemistä on keksittävä, itse suunnittelen jo vuoteessa päivän tekemiset ja ruokailut, jotenkin helppo aamupäivästä tehdä, kuin ohjekirjaa lukisi ja sitten hyvillä mielin voi loppupäivän vain olla, nauttia jos siihen aiheen löytää.

    La Promessa on minulle tärkeä asia, vaikka pitkäveteiseksi on muodostunutkin, silti loppua odotan, harmi, kun aina vaan uusia hahmoja mukaan tulee, lopusta ei tietoakaan.
    Joskus ei mielikuvitus meinaa jaksaa mukana kulkea, mutta odotan kyllä maanantiapäivää, kun pitkän rupeaman sarjaa katson, aikaa kyllä riittää.
    Seuraan paljon historiallisia sarjoja, Kiinan maakunnista, kuninkaiden ja keisarien maailmoista ja julmuuksista.
    Jasoinin maakunta on monen sarjan keskiössä, niissä kiehtoo se erilaisuus.
    Toinen Espanjalainen sarja on Carameitin (oliko nimi noin?) keittäjätär, samantyyppinen kuin Promessakin ja samoja näyttelijöitä mukana, tulee kai osina
    vitoselta, mutta Areenassa yhtäjaksoisesti katsottavana.
    Noita päiväpeittoja on tullut virkattua, mutta kaikki on jälkipolven käytössä, pitkät verhotikin virkkasin, mutta nyt ei virkkaus onnistu, peukalot eikä niska kestä, neulominen onnistuu,.
    Kolmet miesten sukat joulun jälkeen olen tehnyt, mihin ne jakelen, on myöhemmin kohteen löytyminen.
    Minä olen myös" tekemättömät" työt saada pois päiväjärjestyksestä ja olen melkoisen hyvin onnistunutkin.

    Neeassa minun alaselkäni on aina jotain merkkejä antanut, nyt sitten oikea lonkka meinaa kiusata, mutta joka aamuinen voimistelu antaa kuntoa sen verran, että köpöttelen kohtalaisesti pieniä matkoja.
    Noista lumitöistä on muistoina kivoja hetkiä, kun vuoroviikoin teimme kuuden perheen kanssa lumityöt, tykkäsin, kun sai kauniit kinokset ympäröimään kulkuväyliä.

    Vastaan nyt Kylmälletotuudelle , kun hän tivasi tapansa mukaan minua koskevaa sanontaa, minä olen "mitätön" ja sen sinäkin olet monasti esiin tuonut.
    En todella korkealta putoa, jos minun totuuttani tenttaat, tai muutakin mitä mielestäsi väärin teen, yritän kuitenkin välttää sinun mielesi pahoittamista, jätän sinut omaan rauhaasi.

    Nyt perjantain viettoon ja ilta se eteen tulee tänäänkin, toivottavasti hyvän päivän päättyessä.
  15. Huomio tuokin, mutta keitä on ulkopuoliset?
    Eikö tänne tulla mielipiteistä keskustelemaan, tosin huonosti on onnistuttu.

    Itserakas en myönnä olevani, en ketjujen kulkemista mistään kehuja saa, en muutakaan, mutta aivojani haluan rassata, tavalla joka on jo perinne.
    Alun alkaen oli sopuisaa ja keskustelu sujui, mutta sitten alkoi sekoilu, kenestä johtuen, saa jokainen mielensä mukaisen vastauksen antaa.
    Syynä lienee osin se, että vanhoja kaunoja alettiin purkamaan, kostona tai pettymyksenä omasta mitättömyydestä.

    Kukaan ei enemmän toivo rauhaa mitä minä teen, palattaisiin siihen alkuun, joka tyydytti useimman mielen, taitaa olla utopiaa ja minunkin aloitukset kohta luonnon voimista johtuen loppuu.

    Miten olet ulkopuolinen sinäkään, kun noin vahvan mielipiteen heitit, tuntemattomista ihmisistä?
    Uskotko tosissaan, että rauha palstalla syntyy, jos nojatuoli lopettaa, salli minun epäillä, samat kirjoittajat täällä pyörii edelleen ja kinat ei lopu.
  16. Kyllä näen, mutta mitä auttaa jos alan samaan tahtiin syytöksiä lukemaan, jospa oma huomio muuten heräisi.
  17. Huomenta uusi aamu ja uudet tuulet.
    Lukaisin tuota edellistä nojatuoliketjua ja vauhti eikun kiihtyy.
    Ihmetykseni ei voi suuremmaksi tulla, mitä lukeminen aiheutti, jatkuvaa syyttelyä ja kehumiseksi mainittua, kuka näitä keksii.
    Olen minäkin osani saanut siitä, että nuoleskelen ja mielistelen, en tunnusta sitä koskaan tehneeni, mutta totuutta etsivät sellaistakin löytävät.
    Kiitoksia annan, kun sitä olen saanut ja juurikin demeter on sitä ystävällisyyttä minulle osoittanut ja nyt on myrskyn silmässä, toki moni toinenkin siitä iloitsen.

    Mielestäni ei ketjuun kuulu tuoda mitään kahden välistä asiaa, en ainakaan minä jaksa kiinnostua toisten yksityiselämästä.
    Korpikirjailija on vihjaillut useinkin demeterin asioista ja toivonkin, että sen kaltainen loppuu.
    Mitä tulee anojen mielistelyyn, sekin on jokaisen oma tahto, jos joku ano mielestään hyvin kirjoittaa, kiitos on paikallaan.
    Siilin kirjoitus oli asiaa, minkä lopusta lukaisin ja moni toinenkin on arvionsa ja myötämielen demeterin suuntaan antanut.

    Onko aivan mahdotonta uskoa, että joku hyvillä mielin kirjoittaa ja odottaa asiallisia vastauksia mahdollisiin kysymyksiin.
    Me kaikki, jotka viestejä kirjoittamme, tiedämme ja myös kirjoitamme rehellisin mielin, asioista joiden aihe voi hypätä asiasta toiseen päämääränä saada vastauksia aikaan, mitkä jatkuvuuden takaa.
    Kirjoitusten tulisi olla sisällöltään sellaisia, joissa ei tivata yksityiselämän tietoja, varoen myös niitä henkilökohtaisiakin on julki tuoda, sekin on nähty, mihin johtaa liian oman elämän selvän teot.
    Omat kertomani ovat aika paljon elämääni kuuluvaa, mutta ei minulla suuria saloja olekaan, silti varon jotakin liian minuuttani koskevia esiin tuoda, jos ne aiheen antaa mielikuvitusten tuottoon.
    Nähty on liian paljon kerronnasta, mihin se johtaa, epäluuloihin ja rivien välistä lukemisiin.
    Kenenkään epärehellisyyttä en halua epäillä, en sitä vaatiakaan, itseni takaan, että se mitä kerron on elävää elämää, sen takana seison.

    Hyvä tietenkin on sekin, että on niitä puolesta puhuvia ja rehellisyyttä kaipaavia, vaikka itse pidän selvyytenä, että kaikki rehellisiä ovat, miksi toisin olisikaan.
    Virheitä kirjoittaessa sattuu, huonosti ymmärrys yksi syy tähän ja asia selvityksen jälkeen voi taas jatkaa, selkeät, ei vihjailevat viestit takaa mukavan kirjoitteluilmapiirin.

    Paljon on lunta tullut niskaan minullekin, mutta olen jaksanut sen kestää, ehkä kuitenkin voiton puolella ne iloiset ja myötäelävät viestittelyt, jotka kestokykyä on kasvattanut.
    Kirjoitusten toivoisi olevan sellaisia, että epäilyjä ei synny, kiitokset sallitaan, ilman lipomis mietteitä, rehellisyyttä jatkuvasti kaipaaville, jos muuta sanottavaa ei ole, kuin epäillä toisten rehellisyyttä on myös siihen kuuluisaksi tulleeseen peiliin on syytä katsoa.
    Rohkaisun sana demeterille, kirjoittele, viestisi on osa nojatuoli, kuten muidenkin ,niin rekattujen kuin anojenkin, vaikka kaipaisinkin sitä nimimerkkiä kirjoitusten perään.

    Näillä nyt mennään, minulla ei ole taitoja muuta sanoa, kiitos vaan kaikille asian oikein ymmärtäneille.
  18. Taas uusi päivä, uudet haasteet, tosin minun elämässä ei mitään odotuksia ole, katson mitä eteen tulee, nukuinkin yli kahdeksaan.
    Jotain tyhjänpäiväistä kai tekemiseksi haen, muutamia laatikoita pitää sisällön suhteen käydä läpi, nyt jopa tyhjyyttä joku laatikko sisältää.
    Olen kovalla kädellä tavaraa vienyt kierrätykseen jopa unessani kauppasin vanhaa jääkaappia, ilmaiseksi sen sitten annoin..
    Jatkuvasti noita uniani ihmettelen, mistä ne tulee ?

    Niin , ikuinen kysymys, miten voisi oikein kirjoittaa, tuoda itsensä julki?
    Minulla on ajatus, että kauan samassa ketjussa kirjoittajat eivät ketjua pilaa, jos toisilleen viestivät, se tutuksi tai ajattelumaailmaan tutuksi tuleminen sitä puoltaa, mutta ei se myöskään vaadi anojen ja toisten rekattujen huomioimasta.
    Usein tulee mieleen sekin, että jos oikein poikkeavaan viestiin vastaa se aiheuttaa kismaa, pakko ei aina ole jokaiseen viestiin vastata.
    Pidän oikeutenani olla kantaa ottamatta kaikkeen ilkeään viestintään, en kerta kaikkiaan halua osallistua riitelyn jatkoon.
    Arjesta jutustelu on sitä päivä/elämä kohtaisten asioiden pohtimista, oman mielipiteen kertomista, ei uhkailua, ei arvostelua , hyvän sanoman kertominen ei paljon vaadi.
    En kiellä ettei joskus kipakkakin viesti mieleen tule, mutta hillitsen itseni, tietäen, että annan sillä luvan vastauksiin joita en toivo.
    Hyväksymistä ajattelen jokaisen voivan kasvattaa ja jättää ne ikävät, toista loukkaavat unholaan, ei niillä hyvä mieli tule itselleenkään.

    Jos nyt totean, että tykkään Eliaanan viesteissä niissä on sitä jotain, mikä elämiseen kuuluu, ei ole kehumista, tyytyväinen toteamus, samaa löytyy monen toisenkin kirjoituksista.
    Jatkuvuus on myös tärkeä juttu kirjoittelussa, mukaviin viesteihin, missä kantaa otetaan rauhan omaisesti, on kiva lukea ja vastata.
    Jos en joistakin viesteistä tykkää tai asiaan en mitään uutta keksi, jätän odottamaan seuraavaa vaihetta, eli jo seuraavassa viestistä voi löytyä asiaakin mihin tekee mieli vastata.

    Tuota irti sanoutumista olen monta kertaa miettinyt minäkin, mutta mitäs sitten tekisinkään, minusta on tämä viestittely antoisaa (kaikkea en hyväksy) kun yksin joutuu jo ajatuksiaankin pohtimaan,, ei ketään jolle voisi mieltään purkaa.
    Loppuuhan tämä kaikki meidän kaikkien kohdalta joskus, jospa jaksaisimme toisiamme kestää, luulisi sen helppoa olevan, kun ei kasvojakaan näe, vain viestit yhdistää.

    Kirjoitellaan, luetaan ja kerrotaan mitä elämämme sisältääkään.
  19. Huomenta, aikaisin olen liikkeellä, syy moiseen, unta ei riittänyt, kai liian helpoksi elämä muodostuu pitäisi rasittaa itseään enemmän.
    No suottapa valittelen, itseni vika, mutta jotenkin tulee tunne, että toisen kanssa juttelen, kun tänne viestin heitän.
    Lueskelin ketjua ja taas kerran miettimään pisti, että mitähän tänne voisikaan kertoa/keskustella, kun tämä nykyinen ei kaiketi keskustelusta käy ?
    Minun on vaikea ajatella, etteikö oma elämä keskusteluun kuulu ja siitä voisi hyvinkin viestiä laittaa, minkä asian paremmin tuntisi kuin oman itsensä.
    Keskustelua syntyy vaikka terveydestä, jos valitan jotain vaivaani ja siitä sitten aiheet muuttuvat, vaikka ruuan laittoon , siivoukseen ym. samankaltaiseen ja aina jotain uuttakin ilmenee.
    Tavat ja taidot toisilla voi olla aivan erilaisia ja näin sitten mielipiteitä/tapoja kertoilen syntyy keskustelu, aina ei niin henkevä, mutta kuitenkin mielipiteiden esiin tuomista.

    Itsestään ja omista asioistaan kertominen on jatkuvuuden merkki, kun kaikki näin tekee syntyy kyselemistä, ihmettelyä ja ihastelua, eikös se ole keskustelua?
    Mitä sitten kukakin haluaa kertoa, se on jokaisen ihan oma asia, sekin miten niihin vastaillaan on vastaajien oma tahto, kaikesta ei voi tykätä ja mukavaa on tutuiksi tulleille vastata ja keskustelukin sujuu lupsakasti.
    Rivienväli lukutaitoa ei minulla ole, siitäkin joku kertoi omaavansa, ehkä se joskus vikaan menee sekin, kuten joidenkin viestitkin.

    Anojen niputtamisesta joku mainitsi, sekin on haaste sinänsä, en oikein osaa aina niihin mukaviinkaan viesteihin kantaa ottaa,, tuo numerointi ei takaa sitä, että kyseessä on sama ano joka hyvällä tavalla kirjoittaa, (näitä mukavia kuitenkin suurin osa), siksi huomiointi jää vähäksi.
    Mitä tulee nimimerkillä kirjoittavien viesteihin, niissä useinkin voi esittää asian ja niihin myös on helppo vastata.
    Syyttelyä toisia kirjoittajia kohtaan en hyväksy ollenkaan, sillä uskon aidosti kirjoittavien tietävän, että niin ei saa tehdä, asioista voimme olla erimieltä, mutta ei se oikeuta loukkaamaan ketään.

    Jotenkin sekava on ketjumme, usein jää viestejä väliin, kun ei tarpeeksi kelaa ja sekin on harmillista.
    Asioista saa väärän kuvan ja varsinkin minulle, kun en niitä välkympiä ole minkään suhteen, unohtelen ja sekoilen riittävästi.
    Jotenkin menee ikäväksi viestittely, kun saa aina ja kaiken selittää, kun ei osaa tarpeeksi suoraan asiaa esittää, mutta ymmärrystä kaikilta pyydän ja kaikkia kohtaan.
    Ikävä sekin, että viestini kaikuu kuuroille korville ja sama meininki jatkuu, eihän tämä oikein keskustelulta vaikuta, vaan virheiden etsimiseltä.

    Liekoa olen minäkin ikävöinyt, hänen viestinsä aina vakaita ja asiallisia, monen toisenkin, samaan nippuun laitan nimiä luettelematta, kiitos teille kaikille sovussa kirjoittaville.
    Viikko alkaa leudompana ja lumisateiden odotuksilla, siitä vaan, näillä mennään.
  20. Oliko viestissäni kielto olla erimieltä, ei mielestäni, vain asiallinen muoto ja kohtelias kielen käyttö on toivomus.
    Kenenkään näkö ja olemus ei voi olla pilkan kohde, sen ymmärtävät kaikki.
    Asiat puhuttavat, ei ulkoinen olemus ja jos joku haluaa kertoa paljon oloistaan, varmaan kestää myös muiden mielipiteen.
    En puhu nyt niistä loukkaavista, mitä voimme lukea.
    21. 11 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt