Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

419

  1. Huomenta ja räntäsadetta, kovasti vaihtelee tuo sää, eilinen iltapäivä auringon paisteinen.
    Onhan ne matikkamyrskytkin vielä edessä.
    Made ja hauki on niitä kaloja joihin en ole ihastunut.

    Kuuntelin saman mistä mkr:n kertoi ja tuo digipalvelu on minulle täyttä hepreaa.
    Saunassa eilen naapuri kertoi käyvänsä taloyhtiön sivuilla ja sieltä saa selvää taloon muuttavat, osakkeiden myynnit ja muut tärkeät asiat, en ole vielä kertaakaan käynyt, kai sitä pitäisi sen verran innostua ja lukea mitä talossa tapahtuu.
    Uteliaisuus ei vaivaa, mutta onhan siellä asiaakin esillä, olen ajatellut, että kai asiat hvvin hoitavat ja laskut on pysyneet kohtuudessa, ne maksamalla olen kai asiani hyvin hoitanut.

    Noita kertomisiasi tapauksia soittelun pakosta tulee, ei jaksa aina odottaa ja laskuhan siinä kasvaa, pitää nyt puhelinta monta minuuttia korvalla.
    Laiskuuttani on ilmeisesti, että en jaksa edes kampaajaa tilata, no sen voi tältä istuimeltakin tilata netistä, mutta jos tilaa on myös paikalle ilmaannuttava.
    Jätän peiliin kurkkimisen vähäiseksi ja annan tukan kasvaa, mutta vaikeudet sen myötä lisääntyy, kun käsistä voima loppuu ja ei jaksa muutamaakaan rullaa päähän kiertää, no omia on harmini.

    Mielestäni tämä nojatuoli täyttää paikkansa, kun kirjoittaja jotakin lohtua saa vertaistuen myötä.
    Kun kerrotaan omia kokemuksia monen asian kohdalla, niihin aina löytyy vastauksia, joista voi apuakin löytyä.
    Onneksi tuota ajokortti ongelmaa ei ole, mieheni kuoleman jälkeen luovuin autosta ja siinä yhteydessä annoin kortinkin mennä vanhaksi, ei harmita, kaikki on sujunut hyvin, asunhan kaiken keskellä, sairaala ainoastaan toisella puolen kaupunkia.

    Katselin eilen telkkarista, sarjaa Prinssi Harryn puolison elämisestä, olipa kaunista katseltavaa, aivan arkea esitti, oli kuin kotiäiti konsaan, teki ruokaa ja esitteli oman puutarhan tuotteita, kanojaan ja teki lounaita ystävilleen,
    Säilöi pikkelsiä ja teki säilykkeitä ystävilleen ja näytti lastenjuhlien suunnittelusta, siis aivan katsottava sarja, elämää kaiken yltä kyläisyyden keskeltä.
    Toden tuntuista, mutta puitteet toiset kuin meillä nojatuolissa.

    Mukava aina, kun joku muistaa Kahvipirtin ja siellä tapahtuneet jutut, ikävä sitä aikaa, muistelen jonkun keksineen Kyöpelinlentoon moottoroidun luuan;)
    Pitänee sanoa, voi niitä aikoja ja aika entinen ei koskaan palaa.

    Nyt mene katosmaan LaPromesan alkuaikoja, hyvä muistutella, mistä tähän päivään on tultu, Currokin niin ilkeä Janalle, en muistanutkaan.
    Ykkösellä vajaan tunnin jaksot kymmeneltä, jos joku ei alkuja nähnyt, nyt sen voi korjata.
    Hyvää päivän jatkoa.
  2. Hyvää tiistaiaamua ja auringon paistetta odotellen se alkaa.
    Nyt tuntuu yleinen väsyminen tapahtuvan, ehkä jo on aikakin, myönnettävä on ja periksi annettava minunkin.
    Iloista mieltä ei väkisin pysty luomaan, se on minunkin uskottava.
    Vaikka kuinka yrittäisi löytää jotakin mikä saisi innostumaan, on liki mahdotonta, on vaan noita tokaisuja ja pahaa mieltä tuovia viestejä.
    Sitä olen vuosia yrittänyt selvittää, mikä saa ihmiset osallistumaan, jos vain kielteisiä mietteitä ketjusta, jossa toiset elämästään kertoilee.
    Pilkataan ketjua, sairaita, vanhuksia, osaamattomia ja kaikkea yleensä, mikä meidän ikäisten elämään kuuluu, olemmehan 80+ palstalla, luulisi ymmärrystä ja viisauttakin löytyvän.

    Olen hyvin tyytyväinen näihin vuosiin siltä osin, että olen saanut sisältöä arkeeni juuri teidän mukana sopuisina olevilta.
    Eihän nämä kirjoitukset minunkaan tuottamina mitään maailmaa mullistavia ole, mutta jotenkin tunnen elämässä mukana olevani, mielihyvääkin on viestit antaneet.
    Mukana kirjoitellen olen saanut tutustua niihin ihmisiin, joilla paljolti samalta tuntuvia mietteitä ja tapoja elämän suhteen.

    Väsyminen tapahtuu pikkuhiljaa ja kirjoittelun mielekkyys katoaa, on myönnettävä itselleenkin, että lopetus olisi paras tapa toimia.
    Mitään henkilökohtaista kaunaa en tunne, mutta mielestäni palsta on mennyt lujaa alamäkeä kohti, kuten koko maailma näyttää tekevän, anona kirjoittelu sen on saanut aikaan, ihminen osaa tuntemattomana ilkeilläkin, vastuu sanomisista katoaa.

    Monen toivomus on, että Nojatuoli loppuu, mutta uskallan senkin loputtua ajatella, että tilanne ei paljonkaan muutu, samat kirjoittajat joilla ei tunnu hyvä olevan jatkavat edelleen muissa ketjuissa.
    Katselen ja ihmettelen, mitä tapahtuu, kirjoitteluni voi jäädä vähiin, mutta eihän koskaan tiedä tulevasta.
    Joku mainitsi mustelmista, no ei ainuttakaan minusta löydy, ei siis ole iskut osuneet.

    Toivoa paremmasta pitää olla ja uskoa asioiden selvenevän.
  3. Huomenta, onko jollekin epäselvää mikä Nojatuoliketju on, tänne laitamme viestejä arjen elämästä, yrittäen hyviä tapoja ja sääntöjä noudattaa.
    Aiheita löytyy elävästä elämästä ja se poikkeaa kovinkin nuorempien elämästä, vanhoja olemme ja viisaitakin, ainakin osa kirjoittajista, tosin mukaan on tullut myös he joilla ei paljon kerrottavaa ole.
    Kuitenkin sopuisasti ja ymmärryksellä kaikkiin viesteihin pyrimme suhtautumaan, joskus ei ymmärrystä riitä, silloin ei vastauskaan tyydytä.
    Vuosia pyörineenä ketju on useammalle tuttu, mutta aina uusia mukaan tulee ja tervetulleeksi toivotamme.
    Meitä jo kauan olleita on kourallinen ja siksi kaipaankin jokaista vanhaa tuttua , jos ei pitkään aikaan ole viestiä laittanut.

    Elämä jatkuu noista maailman tyrskeistä huolimatta ja ihmettelyäkin riittää.
    Tuntuu kuin sotaa kovastikin koetetaan aikaan saada, on kai tälle nykyiselle polvelle tuntematonkin ajatus, siksi sitä joka käänteessä jauhetaan.
    Valtion päämiehistäkin osa vallanhaluissaan sitä kerjää.
    Pelkoa ja uhkauksia annetaan, kansojen mielipide ei mihinkään kanna, sokeana rynnätään jos jonkinlaisen aatteen perässä, uskoen jopa todeksi hyvät lupaukset.
    Maailman kirjat ovat sekaisin sanan täydessä merkityksessä.

    Toivon asuntosi myynnin onnistuvan Paloma, nykyään sekin on kovin vaikeaa monella taholla, samoin kesämökitkin ovat menettämässä kiinnostusta.
    Kukapa tämän sekaisen maailman aikaan mitään kauaskantoisia yrityksiä uskaltaisi suunnitellakaan.

    Meillä suomessa on hyvä turvallisuus ja puolustuksemme on kunnossa, mutta toivoisi myös Ukrainan jaksavan vaikeuksistaan pääsemään ja koko maailman rauha saataisiin aikaan.
    Onko turha toivo, että saisimme kaikkiin maihin viisaita, rauhaan pyrkiviä päämiehiä, joille ei vain valta ja raha olisi pääasia.
    Viisautta toivon joka maan johtajalle ja tuo USA: johto ei sitä taitoa osaa.

    Jatketaan päivä kerrallaan elämää ja eipä nämä kovin kauas mietteemme lennä, mutta sananvapaus vielä on joten annetaan palaa.
    Näine mietteineni siirryn kohta seuraamaan erimielisyyksiä La Promesan maisemiin, ei sielläkään asiat hyvin suju.

    Poikani syntymäpäivä lähestyy, ei sano juhlivansa, mutta sanoin kahville tullaan sanoppa mitä tahansa, no tervetulleeksi toivotti kuitenkin.
    Toivorikasta päivää ja hyvää mieltä, että jaksamme.
  4. Sunnuntaiaamu jälleen päivään alkamassa. laskiaissunnuntai, varmaan laskiaisriehoja lapsille, miksei aikuisillekin jossain järjestetään.
    Niinpä jäi pullan leipominen, en siis laskiaispullilla pysty herkuttelemaan, ei suurta vahinkoa, kun ei vieraitakaan tiedossa.
    Ajattelen kyllä, että nämä vähäiset taidot unohtuvat jos ei niitä verestä koskaan, kohta pullan teonkin saa keittokirjasta katsoa.
    Neulominenkin alkaa puulle maistaa, niin hyvä kuin olisikin nivelten vetreinä pitämiselle.

    Vanhoja olemme kaikki, joka päivä lisää ikää tulee, yhteisen hyvän vuoksi se uusi ketju aina alkunsa saa, kun venyy hankalan pitkäksi.
    Tuo yksinäisyys voidaan tälläkin tapaa yrittää poistaa, on kuin ystäville kirjoittaisi, kun tänne olojaan kuvaa.
    Kieltämättä joskus minäkin yksinäisenä oloa pohdin, mutta jaksan vielä suunnitella jotain mielekästä ja niin se ajatus häipyy.
    Täällä ketjussa voi kurkistella sopuisasti toistenkin elämän kulkuun, kun jokainen oman elämän sisältöä jakavat, kaikkine vaivoineen ja iloineen.
    Pistäydy useammin viestiä meille toisille laittamassa, kiva on aina lueskella ja vastaustakin antaa.

    Ano ylistit raittiin ilman antia, kyllä se hyvää tekee, kun sisällä olosta lähtee ja pienen happihyppelyn tekee, se lähteminen vaatii pientä itsekuria ja usein antaa periksi, ei muka jaksa, näin minulla.
    Raittiin ilman edut kyllä tunnen, sen verran joskus jopa lenkillä kävin.

    Yhdyn noihin anojen puheisiin ja ihmettelen miten voikaan ihminen mielessään noinkin ilkeitä sanoja käyttää, mitä korppiksen sairaana oleminen on sisältänyt, eikö jo myötätunto olisi syytä esiin ottaa, kuka toiselle voi vain pahaa mieltä työntää.
    Ei kenenkään sairaus ole yhteinen pilkan aihe,, vaivat jo rasittaa, pitääkö taakkaa vielä lisätä.
    Lähetetään lämpimiä toivoa sisältäviä terveisiä korpikirjailijalle ja voimia jaksamiseen.

    Puukenkiä en varmaan ole omistanut, Crocsit kylläkin, roskapussien viemisissä niitä käytän ja saunaan mennessä.

    Kyllä mielestäni tuo Trump on perusilkeä, tai muuten sairas, miten siellä tuollainen saa maanjohtajan tittelin.
    Pelko ja mielistely lienee yksi syy tämän ihmisen pinnalla pysymiseen, rahallakin osuutensa.
    Toivottavasti järki asioiden suhteen palautuu ja rauha aikaan saadaan.
    Onneksi on toisenlaisiakin päämiehiä, jotka uskaltavat olla erimieltä kyseisen herran puheista.

    Nyt iloista laskiaissunnuntaita, viettäkää kaikki joilla kunto riittää vaikka pulkkamäessä lasketellen.
  5. Huomenta jälleen ja nyt lauantaiaamuun, sää se tavanomainen, harmaa ja kostea.
    Maailmassa monen monta ihmeellistä asiaa, yksi tuo USA.n touhuilu, kiristystä sodan lopetuksestakin, saapa nähdä mikä lopputulos onkaan.
    Tyhmyys tiivistyy päättäjien taholta, miten kauan antavat tuon pellekuvan maata johtaa.
    Miten voikaan joku kuvitella olevansa suurin johtaja, joka saa melskata mielensä mukaan, valehdellen ja kiukutellen, eikö hälytyskellot kenelläkään soi.
    Ihmettelyksi menee, muuta ei voi.

    Mkr kuitenkin sait hiuksesi kuntoon, minulla vaan mietinnässä sekin.
    Flunssaa täälläkin liikkuu ja sitkeän sorttista vielä, lämpöä viikonkin riittää, itse en ole oireillut, etu kai sekin, että en missään käy.

    Näkösi on varmaan hyvä Eliaana, kun noin harvoin käyt silmälääkärissä, minulla kaksi vuotta ja uusiksi., no vanhuus kai siihenkin vaikuttaa.
    Täällä on markkinat ensi viikolla, tuskin tulee mentyä, kun ei mikään sinnekään houkuttele.
    Pitäisikö leipoa pullia ja tehdä laskiaispullia, en muista milloin olen niitä tehnyt, pullan leipominen on jäänyt, kun tykkääminen siitä tuotteesta on loppunut.
    Kaikki kovin makeaan on joku halut vienyt.

    Vaikeaksi ja pitkäkestoiseksi meni korpikirjailijan lonkkaleikkaus, näin joskus tapahtuu, kun bakteerit jyrrää.
    Toivotaan kuitenkin, että kaikki loppuu ajallaan, kysyy vaan voimia taistelussa vaivoja vastaan.
    Olethan melko vahva ollut kaikessa, niin se hoituu tämäkin.

    Nyt loppusiivous parissa huoneessa ja taas menee aikaa seuraavaan kunnon siivoukseen.
    Pian on päivä ja yö yhtä pitkiä, vajaa kuukausi siihenkin, pian se aika pyörähtää.
    Nyt kivaa viikonloppua kaikille, voikaa niin hyvin mihin mahdollisuudet riittää., iloakin mukaan toivottelen.
  6. Huomenta Kalevalanpäivään ja viimeiseen helmikuun päivään, näin katosi jo toinen kuukausi tätä vuotta.
    Huomenna alkaa kevät kuukausien jakso ja kummasti kukat alkavat kiinnostaa.
    Viimekesänä ostetut Kannat nostin valoon ja alkoivat heti työntää uutta kasvua, jospa saan niistä komeat kukat parvekkeelle.
    Tilauksen laitoin riippupelargoneista puutarhalle ja jotain muutakin tilasin, viime kesänä sain hyvin onnistumaan nämä taimista kasvatetut.

    Älä harmittele mkr, kyllä tämä herra kaikkien tiedossa pysyy älykkäine lausunnoillaan, ei monta viikkoa ole kun Ukrainan presidenttiä diktaattoriksi kutsui, tänä aamuna luin, että ei muista niin sanoneensa, muistisairautta silläkin taholla.
    Näinkö heikoissa kantimissa suurten maiden päämiehet ovat..
    Sama tauti, kampaaja pitäisi tilata, mutta miten ei jaksa innostua siitäkään, että saisi paremman kuvan itsestään, ainakin peiliin vilkaistua olisi parempi mieli.

    Oli mukavaa tapaaminen pojan tyttären perheen kanssa, avomiehensäkin on ymmärtää suomenkielen puhetta hyvin, vastailu vaan ei niin hyvin onnistu.
    Nauratti kun tytär kohta kuusi vuotta täyttävä katseli telkkarista lasten ohjelmaa, kysyin, että ehditkö tekstiä lukea, on oppinut juuri lukemaan, äitinsä nauroi, että eihän hänen tarvitse lukea, kun ymmärtää puheen, siis osaa englantia.
    Mihin maailma meneekään, kun kaikki jo lapsena osataan.
    Pieni poika vierasti, mutta jo pois lähtiessä hymy kasvoille ilmestyi.
    Sain kutsun kesälle tulla käymään, ostivat talon Lahdesta ja kertoivat tilaa nyt olevan, no sinne on monen miehen ikä.

    Kuuntelin eilen kyselytunnin pitkästä aikaa ja olipa samasta asiasta vain toistoja, kyselijöillä kuin vastaajillakin.
    Mitään selkeää kuvaa ei synny moisesta sekamelskasta. terveyspalvelut oli tapetilla, vanhusten ja nuorten ja vammaisten asia ei selvinnyt, hyvinvointikeskusten päätöksiin nojasivat, mutta rahakirstun vartioina ovat, miten sitä mammonaa mihinkin laitetaan.
    Tuo kotona asuminen on monen vanhuksen kohdalla kova koitos, jos ei pärjääkään ilman apua ja apu on kivien takana.
    Samoin ajattelen kuin Ramoonakin, uskon useamman vanhuksen toiveena olevan se kotona asuminen, vaikka jos hoitoon pääsy onnistuu, voi silläkin viihtyvyytensä löytää.
    Hoitoon pääsy ei sitten niin helppoa olekaan, hyvin huonoon kuntoon ehtii vanhus mennä, ennen kuin hoitokodin ovet aukeaa.
    Surullista kertomaa ja kun vielä päättäjien suusta tätä kuuntelee, ei tulevaisuus naurata.
    Elämä jatkuu joillakin hyvin ja toisilla vastoinkäymisten kanssa.

    Suomenlippu liehuu räntäsateessa, harmaa taivas ja harmaa päivä tästä on tulossa, hyvin joutaa vaikka pientä siivousta tekemään.
    Osan kotia kuntoon taas laitan ja huomenissa loput, näin ei uupumus tavoita.
    Pojantytär toi julki hyvän mielensä jaksamisestani, kun vähättelin taitojani, hän niin monia asioita oppinut, kuten käsitöiden teon, vaikka on vasenkätinen.
    Siinä yhdessä pohdimme mallia, mitä oli pojalleen aloittanut, minun piti sanoa, että en osaa neuvoa vasenkätistä, näytti se niin oudolta se tekeminen.
    Löysin vanhan ylioppilaaksi pääsyyn liittyvän kirjoittelun, minkä olin hänelle kirjoittanut, kyyneliin sain hänet, on niin herkkä, tullut mummoonsa.
    Kirjoitus oli säilynyt laatikossa jo parikymmentä vuotta ja itsekin hämmästyin sisältöä, miten olinkaan joskus noin hyvin osannut ajatukseni sanoiksi pukea.

    Jospa tämä tältä aamulta riittäisi, keksikää jotain kivaa mielen liikeisiin, jos sää meinaa masentaa.
  7. Huomenta harmaasta säästä ja liukkaudesta.
    Hiekotus on tehokasta, mutta yöllä pakkasella jäädyttää hiekat jään alle., luulen että päivystys on täynnä jollakin tapaa loukkaantuneita kulkijoita.
    Pelitilaisuudessa oli kivaa, munkkikahvit joimme ja maailmaakin paranneltiin pelin lomassa, yhden pelin voitin.

    Kyllä tuo virke, ano 13,31 pitää paikkansa, köyhiä vain kuritetaan.

    Kamalalta tuntuu sekin, että muutama vanha mies saa kansat sotatilaan, miten ei kansalaiset toimi tavalla mikä tämän estäisi.
    Onko maailmassa tultu taas siihen tilaan, että on unohdettu sodan kauhut ja niitä nyt kaivataan vallan pönkittäjäksi.
    Pienten valtakuntien päällikötkin uhovat suuria, vaikka vaikutukset jäävät pieniksi, kun isojen maiden vallan halua seuraa.
    Nyt kaivataan viisautta ja hyvää tahtoa sovitellen asiat tolalleen.

    Ano 9,02 selvitän taas kerran
    sanontaani, vaikka en siitä tykkääkään, mutta aina vaan jonkun ymmärrys poikkeaa omastani.
    En sanonut, että kälyni pitäisi tehdä jotakin, omia sanojaan kertasin, hän itse mainitsi elävänsä tekemättä mitään ja hyvin viihtyi.
    Ihmettelyni ja surunikin asian johdosta saa ihmettelyn aikaan, aiemmin niin tekevä ihminen nyt aivan mitään saamaton.
    Kertoi onnittelukorttia enolleen tehneensä kaksi viikkoa, siis ajatus ei vaan mukana kulje.
    Onni kuitenkin, ettei hän pidä mitenkään vaikeana olla vaan, ei ihmettele ei kauhistele, hyväksyy muistamattomuutensa.
    Emmehän kukaan kättä eteen laita asioille mille emme mitään voi, hän on iloinen kaikesta siitä mitä elämäänsä kuuluu.
    Emme voi päättä kukaan, missä tilassa elämämme päättyy.

    Pojan vanhin tytär tulee perheensä kanssa käymään, ovat hiihtolomalla.
    Hiihtäminen ei onnistu, mutta lapset sai jäällä kiitää moottorikelkan vetämänä, isä oli ratissa.
    Poikani asuu Saimaan yläreunoilla ja jäätä riittää ajella ja vahvaakin kuulemma on, minä aina kauhulla noita jäällä liikkuvia pohdin, tytärkin saareen mökilleen aina menossa, autolla kertoi viimeksi menneen, kun moottorikelkka ei toiminut.

    Nyt pitää hieman korjata noita särkyviä korkeammalle, kun pieni puolitoistavuotias varmaan kiinnostuu ja haluaa kosketella.
    Rattoisaa torstaipäivää ja hyvää olemista kaikille.
  8. Huomenta nyt jo keskiviikko aamuun, Nestorin päivään, aika outo nimi onkin, en tunne ketään Nestoria, onnittelut kuitenkin.
    Kälyni pistäytyi eilen kylässä ja pari tuntinen meni mukavasti, muisteltiin asioita mihin hänkin muistoissaan ylsi.
    Pirteän oloinen oli ja sanoi hyvin yksin päivänsä kuluvan, vaikka ei mitään teekään.
    Ruoka mitä hänelle päivittäin tuodaan sanoi maistuvan, siivous toimii ja myös lääkkeiden annot.
    Erittäin onnellinen oli kerran viikossa palvelutalolla käynnistä, ohjaajia kehui, mukavia oli myös toiset siellä kävijät, tyytyväinen oli olotilaansa.
    Oli mukava nähdä tyytyväinen vanhus, vaikka vaivoja kyllä löytyy, toivottavasti elämä hänen kohdallaan näin mukavissa merkeissä jatkuu.

    Tuo arvokkaana olo on kyllä vähän liika pyydetty vanhukselta joka kaikkien vastusten kanssa painii, soisi kyllä arvokkuutta myös kanssaihmisiltä huomioimaan vanhan ihmisen elinehtoja.
    Elämän iltaa viettävien, työrupeaman yhteiseksi hyväksi tehneenä, voisi todella jotain arvostusta saavansa.

    Tällä hiihtoloma jaksoilla ei paljon hiihdellä, mutta kai rinteet ovat kunnossa, että laskettelemaan pystyy.
    Ajatus pelkoja herättää, tuleeko talvi sitten kevätkuukausien kohdalle.

    Ehkä emme tarvitse noita digiajatteluja kovinkaan miettiä mkr, eiköhän selvitä näillä taidoilla, pakkohan se on, kun ei ajatus kulje näiden uusien tapojen mukaisesti.
    Minuakin nuoret käydessään aina ohjailevat, mutta en pysty tallentamaan päähäni ja luetut ohjeetkaan ei aina selkene, kun ymmärrys puuttuu.
    Itseäni tyydyttävät toiminnat kutakuinkin osaan ja se riittänee, nytkin kampaajan tilaukseen pitäisi yrittää, viimeksi kampaajani piti ihmeenä, kun osasin ajan koneelta tilata, no sepä tuntui minustakin hyvältä, pientä kehua kuitenkin, vaikka tumpelo olenkin.
    Uuden oppiminen on vaikeaa, ehdin jo hermostuakin, tuherran ja tuherran, hyppään sinne tänne ja aina vaan eteen joku kommervinkki tulee.
    Vähän nololta tuntuu, kun sotken, mutta siitäkin huolimatta mukana aion olla.

    Maailman tila on sitä, että aina vaan sodasta, sen uhasta puhutaan, varusteluja ja harjoituksia pidetään.
    Varmaan aiheellista, kun noita maiden johtajien puheita kuuntelee, uhkailua, syyttelyä ja kilpaa siitä kuka paremmin saa sekasotkua aikaan saamaan.
    Suoranaista valehtelua korkeimmilta tahoilta. monen nuoren miehen ja naisenkin, puhumatta siviili ihmisitä jotka henkensä menettävät sekopäisten johtajien toimista.

    Tänään Skippo-peli ja siellä voin hävitäkin, mutta ei haittaa, kortti antaa, kortti ottaa, eikös se ennen ollut sanonta kun rahalla pelasivat.
    Kiva tuttu porukka, ehdimme mielipiteitäkin vaihtaa ja usein ihan ajankohtaiset asiat puhuttavat.
    Rattoisaa päivää jokaiselle oman tahtisesti, kivaa tekemistäkin varmaan löytyy.
  9. Harvinaisen aikaista huomenta, ulkona ei vielä pimeys ole kadonnut, kun olen nukkunut nykyisin pidempään, tuntuu oudolta olla näin ajoissa.
    Alkuun on päästy tänäkin aamuna ja siitä se ilta eteen tulee.
    Näitä sotkujani yritän katsella, ilmoitin ylläpidolle monista ketjuistani, ei ole poistettu tässä todiste, että eivät kovin usein postejaan lue.
    Demeter ja Paloma kiitos opastuksesta, mutta en löytänyt mitään päivitysnappulaa ja niin sormisuussa yritän taas viestiä lähettää.
    Minulla on päivitys automaattinen, tulee omia aikojaan ja pyytä päivitysluvan.
    Olen aiemmin jo todennut, että tämä kone on minulle joka asian kohdalla arvoitus, hyvä että yleensä suostuu yhteistyöhön kanssani.
    Täyttyypä ketju nopeaan, kun minä monia samoja viestejä laitan;)

    Eliaana noin on kuten kerroit, lapsille näitä vanhusten hoitoja pyritään siirtämään, surkea lopputulos, kaikilla ei lapset niinkään valmiina näitä rasitteita ole ottamaan.
    Vaikeita yhtälöitä on tiedossa, kun asiat aikansa eteenpäin menee näiden kaavailujen kanssa.

    Korpikirjailijan sairaana ja sairaala oloista on taas kehittynyt mittava keskustelu, nimettöminä näitä kohtaloita voi mielestäni sivuta, puuttumatta yksityisyyteen.
    paljonhan on viestejä tuttavien elämästäkin kertovia, ne on mielestäni esimerkkeinä asian todellisuudesta.
    Epäkohdista puhuminen on aivan oikeutettua jonkun kokemuksen kautta ja näitä kokemuksia kertoillaan useinkin, kun sairauksista puhutaan.
    Jonkunlaista lohtua antaa kun kuulee toisillakin näitä harmeja olevan, joiden kanssa joutuu painiskelemaan..
    Selkeästi anonyymeinä näitä pitää kertoa, sen jokainen varmaan tietääkin., kenenkään henkilötietoja ei voi julki tuoda.
    Asiasta kertominen vaatii harkintaa ja millä mielin kerronta tapahtuu, juoruten vai osaa ottaen.
    Maailmassa ei riitä tavallisen kansalaisen elämässä ainakaan kovin rikasta ulos tuloa, aiheet pyörivät omien yhteyksien kautta ja monasti juuri sairaudet meillä vanhemmilla jutun aiheina on.
    Toivoisi vaan, että ketään ei puheilla haavoiteta, vaan myötäeläen lohtua tuoden.

    Vielä tuosta monen viestin tulemisesta, taitoni on vähäiset, neuvot mitkä saan eivät kauan päässä pysy, harmittelen osaamattomuuttani, mutta samalla olen tyytyväinen vähään osaamiseenikin, kaikilla ei rohkeutta edes yrittää koneen ääreen istumista.
    Jospa nyt viesti lähtisi, jos käskevät uusimaan lähetystä, en usko.
    Iloa päiväänne harmeista ja huolista huolimatta.
  10. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaa, lunta jo kaipaillaan hiihtokisojen toimivuuden avuksi, peruttuja kisoja jo monta ja jonossa lisää.
    Luonto elää omaa elämäänsä, ei kyseli miten pitäisi, ihmisen vaan tyydyttävä.
    Ihmiskohtaloissa sama juttu, tyydyttävä on kaikkeen mahdolliseen harmiin, mitä eteen tulee.
    Ihmiskohtaloita riittää ja vanheneminen niitä useinkin vaikeuttaa, jos elämä on köyhää koko iän ja sitten sairastuu, kyllä se vaikeuksia aiheuttaa.
    Minun kokemuksien ja tietojen puutteessa en uskalla mitään kantaa ottaa noinkin vaikeaan asiaan, kuin kodista luopumiseen.

    Yksi ikävän tuntuinen asia on jäänyt mieleen, kun nuori nainen meni rakastuneena naimisiin ja kirjoitti nimensä ilmeisesti johonkin avioehto paperiin ja miehen kuoltua jäi ilman mitään, vaikka koko avioliiton ajan oli tienestinsä yhteiseen kotiin tuonut.
    Rakkauskaan ei aina tunne yhteisten varojen olevan yhteisiä, ymmärtämättömyys ja usko siihen, että kaikki on yhteistä olikin tuomio.
    Lapset peri kaiken, en tiedä miten äitiään sitten kohtelivat.
    Nuo perimis ja omistus suhteetkin pitäisi selväksi ottaa, mutta kuka sitä rakastuneena niitä muistaisi.

    Hyvä että asioista kokeneet kertoilevat, sillä paljon on nykyisinkin asioita joiden kuvitellaan olevan selkeitä ja selviä, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
    Nykyisen elämän muodot ovat aivan toista mitä ennen oli ja tunne siitäkin, ettei sosiaalipuolikaan kaikkeen ymmärrystä tunne ja varsinkin vanhojen olot ja elämä huolettaa.
    Miten selviää omaisten ja ymmärryksen puuttumisesta vanha yksinäinen ihminen, unohtuuko johonkin koloonsa.?

    Brinkkala saat synninpäästön tuosta pyykin pyhänä pesemisestä, niin teen usein minäkin, saunan jäljiltä saan kaiken päältänikin koneeseen, siksi usein pyykkipäivä on sunnuntai.
    Parvekkeella kuivatan talvet, kesät kuivaustelineellä, nyt jo ihan kuiviksi viikossa tulivat.

    Demeter, asiaa puhut kuin minun suulla ja kyllä on hyvin terveellistä muistuttaa, ettei "tylsää" koskaan ollut.
    Ihmisluonto on vaativammaksi tullut, ehkä paremman elämän myötä ja tyytyminen olevaan ei ole muotia.
    Silti toivon ettei se "entinen" elämä sodan voimalla tule enää oppiaineeksi elämän kestämisessä.
    Rikkaita muistoja kaikesta huolimatta, elämä oli niin todellista, kaikki oli luottamuksen ja toisen kunnioittamisen täyttämää, rehellistä, vaatimatonta elämää puutteen keskellä.

    Olen vähän kateellinen kissa ystävästä Eliaan, olet Väinölle varmaan todella rakas ja sen osoittaminen on juuri tuota viiden varpaan hierontaa sinulle antaa.
    Kissakin osaa näyttää kiintymyksensä.

    On mukava huomata monen kirjoitusten hyvää elämää kuvaavaan ja se että jaksaa tyytyväisenä asiansa itse hoitaa.
    Minunkin kaupassa käynti on useinkin sitä, että käteen jo vaatteen otan ja laitan takaisin, kun ajatus siitä muistuu, että en todella tätä tarvitse.

    Jaksamista kaikille elämän sykkeessä mitä kullakin on ja hyvää mieltä kaikesta hyvästä mitä on elämäänsä saanut.
    Toipumista ja iloa sitä tarvitseville,.
  11. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaa, lunta jo kaipaillaan hiihtokisojen toimivuuden avuksi, peruttuja kisoja jo monta ja jonossa lisää.
    Luonto elää omaa elämäänsä, ei kyseli miten pitäisi, ihmisen vaan tyydyttävä.
    Ihmiskohtaloissa sama juttu, tyydyttävä on kaikkeen mahdolliseen harmiin, mitä eteen tulee.
    Ihmiskohtaloita riittää ja vanheneminen niitä useinkin vaikeuttaa, jos elämä on köyhää koko iän ja sitten sairastuu, kyllä se vaikeuksia aiheuttaa.
    Minun kokemuksien ja tietojen puutteessa en uskalla mitään kantaa ottaa noinkin vaikeaan asiaan, kuin kodista luopumiseen.

    Yksi ikävän tuntuinen asia on jäänyt mieleen, kun nuori nainen meni rakastuneena naimisiin ja kirjoitti nimensä ilmeisesti johonkin avioehto paperiin ja miehen kuoltua jäi ilman mitään, vaikka koko avioliiton ajan oli tienestinsä yhteiseen kotiin tuonut.
    Rakkauskaan ei aina tunne yhteisten varojen olevan yhteisiä, ymmärtämättömyys ja usko siihen, että kaikki on yhteistä olikin tuomio.
    Lapset peri kaiken, en tiedä miten äitiään sitten kohtelivat.
    Nuo perimis ja omistus suhteetkin pitäisi selväksi ottaa, mutta kuka sitä rakastuneena niitä muistaisi.

    Hyvä että asioista kokeneet kertoilevat, sillä paljon on nykyisinkin asioita joiden kuvitellaan olevan selkeitä ja selviä, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
    Nykyisen elämän muodot ovat aivan toista mitä ennen oli ja tunne siitäkin, ettei sosiaalipuolikaan kaikkeen ymmärrystä tunne ja varsinkin vanhojen olot ja elämä huolettaa.
    Miten selviää omaisten ja ymmärryksen puuttumisesta vanha yksinäinen ihminen, unohtuuko johonkin koloonsa.?

    Brinkkala saat synninpäästön tuosta pyykin pyhänä pesemisestä, niin teen usein minäkin, saunan jäljiltä saan kaiken päältänikin koneeseen, siksi usein pyykkipäivä on sunnuntai.
    Parvekkeella kuivatan talvet, kesät kuivaustelineellä, nyt jo ihan kuiviksi viikossa tulivat.

    Demeter, asiaa puhut kuin minun suulla ja kyllä on hyvin terveellistä muistuttaa, ettei "tylsää" koskaan ollut.
    Ihmisluonto on vaativammaksi tullut, ehkä paremman elämän myötä ja tyytyminen olevaan ei ole muotia.
    Silti toivon ettei se "entinen" elämä sodan voimalla tule enää oppiaineeksi elämän kestämisessä.
    Rikkaita muistoja kaikesta huolimatta, elämä oli niin todellista, kaikki oli luottamuksen ja toisen kunnioittamisen täyttämää, rehellistä, vaatimatonta elämää puutteen keskellä.

    Olen vähän kateellinen kissa ystävästä Eliaan, olet Väinölle varmaan todella rakas ja sen osoittaminen on juuri tuota viiden varpaan hierontaa sinulle antaa.
    Kissakin osaa näyttää kiintymyksensä.

    On mukava huomata monen kirjoitusten hyvää elämää kuvaavaan ja se että jaksaa tyytyväisenä asiansa itse hoitaa.
    Minunkin kaupassa käynti on useinkin sitä, että käteen jo vaatteen otan ja laitan takaisin, kun ajatus siitä muistuu, että en todella tätä tarvitse.

    Jaksamista kaikille elämän sykkeessä mitä kullakin on ja hyvää mieltä kaikesta hyvästä mitä on elämäänsä saanut.
    Toipumista ja iloa sitä tarvitseville,.
  12. Huomenta viikonloppuun, lauantaiaamuun, vielä pimeää, mutta kohta jo päivä valkenee.
    Koneeni hieman hidastelee ja kenkkuilee muutenkin, onko syynä nämä kaapeleitakin koskevia juttuja.
    Taas saimme tiedon, että kaapeli on vioittunut, ihmetellä pitää, että aikuisten tekemät kiusanteot vaan lisääntyy, nuoria moititaan, mutta oikeasti aikuiset viisaat päättäjät näihin osallistuvat, aikoihin on eletty.
    Sodan syttymisestä myös huhuillaan, onko jo ne kauheudet unohtuneet mitä edellinen sota sai aikaan, pitääkö vielä uutta povata, ihan päämiestemme voimalla.
    Muistelen kuulleeni, että näin puhuttiin toisen maailman sodan allakin, uhkia arvailtiin ja niitä haettiin, samako pitää toistua?
    Eikö maailma koskaan viisastu, tai lähinnä valtaa pitävät, onko mittely vallasta ja euroista ainoa tavoite maailmassa.
    Nyt olisi kysyttävä kuka olevat sodat lopettaa, ei kuka ne aloitti, rauhaa me kansalaisina haluamme, siitä on kalliit uhrit maksettu, pitääkö kaiken toistua?
    Ikävästi aamun aloitin, mutta mieltä kysymykset painaa ja pelotkin askarruttaa,.

    Yritin uutta ketjua aloittaa, mutta kone ei suostunut yhteistyöhön, joten pitkäksi venynyttä ketjua vaan jatkan.
    Hieman harmittaa, kun monta samalla nimettyä ketjua sivulla pyörii, saisivat jo painua unohduksiin.

    Ramoona selvensi minun viestiä taidokkaasti, samoilla linjoilla kuitenkin ollaan.
    Kyllä kirkolla on osuutta ihmisten auttamisessa, olen diakonissa työtä minäkin tukenut, se että en kirkkoa useinkaan tule tarvinneeksi ei tarkoita, että en uskoisi heidän tekojansa hyväksi.
    Luonto on minullekin se ohjaus mistä osaan nauttia, sen ihmeellisyyttä ihastella, siihen kaikkeen ei ihmisen taito riitä.
    Kirkko on myös kohde, mikä parhaiten kohdistaa rukouksen sinne mihin se on tarkoitettu, mutta kätensä voi ristiä myös kotona ja suuressa luonnon kirkossa.
    Kaikilla meillä on henkilökohtaiset mietteet tässäkin asiassa, ja hyvä niin.
    Kauneuden kaipuu ajaa meitä kaikkia suuntaan, mistä jotain itselleen löytää, ehkä rauhaa mielelleen.
    Kirkko on mielestäni paikka, josta kaikki rukoukset kohdistuvat tuskan ja hädän lopetukseen, sotien loppumisiin ja pysyvään rauhaan, näin olen ajatellut.

    Onnea Kristiina 23, nyt sitten opettelet niitä peilikuvia ja kotiudut oloosi, onko asuntosi isompi kuin edellinen.
    Minun muutto oli luku sinänsä, kun kaksi muuttoa oman mieleni mukaisesti tein, halusin jo toisen muuton pitkälti yksin tehdä, vähän nolona olin, kun toisia vaivasin oman tyhmyyteni tiimoilta, mutta nyt on hyvä.
    Eivät perilliseni mitään kielteistä mieltä näyttäneet, hyvin mukana olivat, mutta ehkä ajatuksensa olivat vähän ihmettelyn puolella, mummon temppuiluista.
    Nyt yritän selvitä omin avuin mahdollisimman kauan ja hyvin on tähän asti mennyt.
    Kyllä se koti vielä näilläkin kymmenillä ja ehkä juuri siksikin, että ikä on kertynyt, pitäisi se viihdyttävä ja mukava paikka olla, minulla se sitä on.

    Nyt on lakko loppunut ja kauppaan lähden katsomaan, onko ruokaa jäänyt minullekin, jotain tarvitsen täydennykseksi.
    Toivoisin lakosta jotain hyötyä olleen ja palkkaratkaisu saisi mukavan päätöksen.
    Hyvää viikonloppua.
  13. Huomenta viikonloppu edessä sää mukavan näköinen.
    Viikko enää helmikuuta jäljellä, miten nopsaan kuukaudetkin nykyisin vilahtaa.

    Uskonnoista olette kertoilleet, varmaan mielen kiintoisia havaintoja, nuo idän uskonon esitteet mitä sarjoissakin näkee, poikkeaa kovinkin näistä meidän uskonnoista.
    Palvovaa uskomista, kuvia kumarretaan ja apua uskotaan saatavan, no kai se usko senkin voi aikaan saada.
    Minun uskoni on ehkä lähempänä sitä lapsen uskoa, kuulun kirkkoon, en juurikaan useasti kirkossa käy, ei mitään syytä ole olla käymättä, mutta en tunne tarvitsevani uskoni vahvistamista
    Olen suorassa yhteydessä Jumalani kanssa, en kaipaa mitään instituutiota uskoani pönkittämään.
    Kunnioitan kaikkien arvoja ja kirkon toimintaa, silti en uskoni vahvistamista tarvitse etsiä.
    Uskonnoissakin paljon ristiriitoja ja kahlitsevia osasia, kuuntelin juuri radiosta, että ortodoksisen kirkon rukouksen tekemisestä Ukrainan sodan aiheesta, on osin kielletty, miksi?
    Johtavan tahon papeilta on tullut lausunto, että se on poliittinen kannanotto, onko, eikö sodan lopettaminen ole inhimillinen teko, eikö siitä voisi rukouksia tehdä.
    Osa papeista rukouksen suorittaa.
    No olen aiheesta vähän kuullut, voi olla, että ymmärsin väärin.
    Pitkälti ollen kuitenkin sitä mieltä, jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, en tuomari halua olla, en vajavaisine tietoineni siihen pystykään.
    Kai oikein on se, mitä uskoo ja mihinkä. turvaa, rukouksissa ei mitään pahaa, sen jokainen tekee oman mielipiteensä turvin.
    Pakana en kyllä myönnä olevani.

    Voi miten usein minäkin jonkun juuri ajatelleeni tai kuulleni asian unohdan, nimiä katoaa, olen sormi suussa automaatillakin seissut, olen tehnyt jonkunlaisen kaavion pankkitunnusten avuksi, jos sitten sekään mieleen tulee.
    Ei kuulemma huolta moisesta, mutta jos ei osaa kahvia keittää, on jo muistisairaus.
    Vaikea on ajatella kälyäni katsoessa, että hänen taitonsa unohtuu, kun elämänsä osannut kaikenlaista.
    Onko sekin vielä koettava, jos vuodet jatkuu. ikävää on jos itse kaiken huomaa, mutta ei silti pysty asiaa korjaamaan.
    Onneksi apua on saatavilla.

    Tyhmä kysymys Paloma, etkö näe Suomen televisiota, minun pitää tunnustaa, että en hallitse näitä eroavuuksia, kun täällä voimme eri kanavilta katsoa kaikenlaista, systeemeistä en mitään tiedä.
    Tuo äänikirjojen käyttöön otto on ollut harkinnassa, saamaton vaan olen ollut, kun noita ohjelmia on niin paljon katsottavissa.

    Korpikirjailija jaksamista ja toipumista toivottelen, jospa jo kotiin pian pääset ja tuttu ympäristö olemista parantaa.

    Vielä tämän päivän maltan kaupasta pois pysyä, huomenna lakko loppuu tältä erää.
    Mukavaa helmikuun keväältä tuoksuvaa päivää.
  14. Kauniina alkavaan torstaipäivään on herätty, kahvit nautittu ja radio on kertoillut maailman tapahtumista
    Oli niin kotoisen tuntuista, kun toimittaja sanoi murteella jonkun asian, ei korvassa yhtään pahalta tuntunut, joku kirjakielen intoilija aiheen saisi moittimiseen, en minä;)
    Murteet on ihana juttu ja useimmiten aika ymmärrettäviäkin.
    Tänään talomme vanhin asukas täyttää 90 ja lippu salkoon nousi., tästä tavasta on kai siirrytty pois, koska harvoin juhlivia lipun nostolla kunnioitetaan, sama tapa on myös kuoleman tapahtumasta, harvoin lippua puolisalkoon näkee nostettavan.
    Tavat muuttuvat, ei välttämättä paremmaksi.

    Ihmetyksen vallassa lueskelen noita sairastamisasioita ja niiden maksuista, puhumattakaan niistä tuskista mitä potilaat joutuvat kestämään.
    Miran kohdallakin on aika mittava tuo kokemasi sairastamiskierre, miten voikaan yhdelle ihmiselle kaikki vaivat kertyä?
    Itselläni ei ole kokemuksia sairaalassa olosta, ei siis maksuistakaan ja en ehkä ole kiinnostunut ottamaan selvääkään, kun ei omaa minua koske.
    Onneksi on tämä terveyskeskus toiminta olemassa, mitä jokainen vero euroillaan kustantaa, ei aivan kohtuuttomiin mene maksuasiat.
    Nyt Hyvinvointialueiden myötä voi muutoksiakin odottaa, sielläkin leikkurit töitä tekevät.
    Ainahan kolotuksia tunnen, mutta ei voi puhua samana päivänä Miran, liekkon ja korpikirjailijan vaivoista, jaksamista teille ja kaikille leikkausten ja kipujen kanssa taisteleville.

    Tuon kirjallisuus antaisi valtavan aarreaitan lukeakseni, mutta olen kertonut monta kertaa, että ei minulta onnistu, aiemmin luin paljon, mutta sitten tuli vaikeuksia, en pysty keskittymään.
    Olen kuitenkin kykenevä lukemaan koneen ja telkkarin viestejä ja radio lisää maailman tietoutta.
    Sarjoja katson paljon ja ammennan niin kulttuuri kuin arkisiakin anteja niiden välityksellä, äänikirjojakin kokeilin, mutta en päässyt niidenkään innostujaksi, pitäisi uusia kokeilu.
    On mukava lukea demeterin ja Paloman ja muidenkin kokemia hienoja asioita kirjojen välityksellä, kyllä kirjoista kertomiset meille arkeakin on, siksi niitä voi huoletta ketjuun esittää.
    Kirjoja lukien voi mainiosti sisäistää aiheita oman elämän vertailuun ja kertomalla niistä, saamme kaikki pläjäyksen ja suosituksen kirjojen maailmaan.

    En usko että kukaan vaihtaisi paikkoja sairaalassa olevien kesken, vaikka kuinka veroeuroja meneekään, kyllä terveenä ollessa kaiken hyvän saa, ajattelen ilolla, kun en sairaalaan ole joutunut vielä tähän asti, ei tiedä tulevasta, vaikka koko loppuelämä siellä kuluu.
    Kyllä maailman meno ei varmaan kiinnosta, kun vaivojen kanssa taistelee.

    Koskettava oli linkkiesitys, noin se varmaan on, kun usko on vahva.
    Toivon paranemista ja toivoa jokaiselle paremmasta.
  15. Taas uusi aamu mihin silmät aukenivat , kaunis päivä onkin tulossa jo aamusta aurinko taivaalla näkyy.
    Eilen oli todella helmikuun heilahtelu mielessä, kun lunta tuli melko sakeaan., puhdistui maisema kerralla, nyt sitten pienen pakkasen piristyksessä keskiviikko päivää vietetään.

    Tavanomainen päivä alkamassa,, kukkiani tarkastelen ja ilolla huomasin uuden kasvun pelakuussa alkaneen, nyt sitten lannoitus voi alkaa.
    Yhden pelargonian sain vihreänä pysymään talven yli, nyt siitä pari oksaa veteen laitoin, nekin juuria pukkaa, kaksi ruukkua kauniin vaaleanpunaista kukkaa on tiedossa.
    Tilasin puutarhalta (taas) taimet, jotka parvekekukiksi kasvatan, tulevat maaliskuun puolenkuun aikoihin.
    Pientä puuhaa on keksittävä ja mikäs sen mukavampaa hommaa onkaan, kuin näkymä uuden kasvun joutumisesta.

    Brinkkala mainitsit ettei mitään kerrottavaa, ainahan viestisi antoisia on ja mitä kummaa nyt voisikaan tavallisten pulliaisten elämässä olla, päivitellään viisaiden hulluja päätöksiä ja kerrotaan miten asiat pitäisi hoitaa.
    Siinä sitä kertomista riittääkin, melkein tavan arki unohtuu;)
    Minulla olisi niin kauniita kirjolapasten malleja, oikein sormet syyhyä päästä niitä tekemään, nyt aloitin eilen tossun teon, en tiedä minne menevät, aika näyttää.
    Iso-äidin neliöistä myös aion tossut tehdä, joskus niitä myyjäisissä kilpaa ostivat, on pieneen
    tilaan menevät, vaikka kyläreissulle mukaan ottaisi.

    Demeter elämän syviä aatoksia pohdit, olen samoilla linjoilla, kyllä pois nukkuneet mielessä kovinkin usein piipahtavat.
    Muistan aina jonkun sanomisen tai tapahtuman yhteydessä mieheni nokkelat ja aidot kommentit asioista.
    Hänellä oli kyky pukea sanoiksi hyvin osuvia asioita ja viisautta jota vielä vaan ihastelen.
    Hänen arvioitaan olen niin monen monta kertaa totuudeksi huomannut, ehkä nämä ihastelut myöhässä tulevat, mutta kaikki on koettava, ennen kuin ymmärtää asioiden oikean laidan.
    Jälkikasvu saa useinkin isän/ukin sanontoja kuulla, kun tilaisuus ja aiheet kohtaa.
    Tyttärelläni on hätä, että kaikenko menemisen meinaat jättää, luonteeni tuntien kai pelkää, että äkäiseksi erakoksi taivun, mutta omatahtoinen olen, viihdyn nykyisessä minässä.
    Siksi kai tämä kirjoittelu osan elämästäni täyttää ja lukeminen avartaa ulkopuolella elävien elämistä.
    Kiitos vaan ylistämisestä, ilman teitä kirjoittaja ystäviä ei nojatuoliakaan olisi, sanotaan, että hyvä me.

    Eliaana on onnellinen Väinönsä kanssa, uskon sen helpolla, sen verran olen kokenut minäkin noiden eläinystävien seurasta.
    Melkein kateellinen olen naapuritalon rohkeasta rouvasta, joka rollaattorin kanssa pientä koiraansa ulkoiluttaa, hänellä lenkki pakolliseksi tulee koiran ulkoilutuksen vuoksi.
    Minä en koiraa, en liioin kissaa uskalla ottaa, miten niiden kävisikään, jos elämäni loppuisi ja loppuuhan se jostakin aikaa.

    Niskojasi valitat Eliaana, no sama vaiva, olen nuo virutukset liittänyt aamujumppaani ja ehkä koen pientä apua siitä olevan.
    Minua huimasi aamuisin ja väliin tuntui kuin nurin lentäisin, sekin vaiva on ainakin tällä erää hävinnyt.
    Joskus valittelin lääkärille, aina sama vastaus, niskoista johtuu, no nyt itsekin vaivojani kuunnellessa ajatus siitä, että niskoista ne johtuu.
    Kyllähän näiden vaivojen kanssa eläminen on yhtä samaa meininkiä.

    Nyt tuli tytär kauluria hakemaan ja tyytyväinen oli, joten hyvä mieli kummallakin,
    Päivän jatkoja ystävät.
  16. Huomenta, lumiaurat jyrrää, lunta tuli sitten aurattavaksi asti, oliko tämä sitä "helmikuu heilahtaa" aikaa, talvi antaa ylijäämät alas, jotta kevät töihin pääsee.
    Istuin taas pitkän rupeaman La Promesan seurassa, kyllä kirjoittaja aina vaan lisää hankaluuksia keksii, no Curro kuitenkin jo ilmaantui ja nurkan takana talon tuleva markiisikin, sen olen nähnyt mainoksissa.
    Marttina parkaa pakko uimista altaassa näyttivät, mitä muuta vielä keksitäänkin, kun Piankin aviomies maisemiin ilmaantui.
    Jaksan vaan mukana roikkua, sen verran uteliaisuus lopputulemasta kiehtoo.
    Taitaa Cataliinakin keittäjän tytön kanssa saada markiisittaren verenpaineen nousuun.

    Ramoonalla noita luontokuvia aina vaan riittää ihasteltavaksi,, siellä mökkiympäristössä varmaan metsäneläintenkin tapaaminen tai ainakin olemassa olon voi nähdä.
    Elävää kerrontaa monen asian suhteen, on sinulla kyky meille toisille esiin tuoda.
    Kertomasi niin kesän, kuin talvenkin maisemista antaa iloa meille kivimuurien keskellä asuville.

    Samoin aatoksin minä myös leikkauksien suhteen Paloma, tosin voi olla ikäkin jo esteenä tehdä leikkauksia, näine tarpeineni yritän sinnitellä loppuun asti.
    Päivät on kipujen suhteen erilaisia, joskus menen kuin nuori tyttö ja sitten raahustan mummon lailla, näillä sitä yritetään.
    Särkylääkkeitä en myöskään paljon käytä, joskus kauppaan lähtiessä Panadolin nappaan.

    Älä hyvä ystävä pahoittele tuota ennen minua kirjoittamista, eihän se mikään sääntö ole, ollut koskaan, aina viestit ilahduttaa, tulipa ne ennen tai jälkeeni /ex- prinkkala.
    Kiva kun muistat nojatuoliin kurkata, aina on viestisi antoisa ja kiva lukea.
    Nyt taisin nikkisikin virallisesti laittaa;)
    Tuo kännykkä on kyllä aika usealle hyvin tärkeä, jopa saunaankin (pukuhuoneeseen) pitää se mukaan ottaa.
    No onhan siitä apua, kun joku asia keskustelussa ei tule mieleen, kännykästä se löytyy, liekö niin tarpeellista se asiakaan mistä keskustelua käydään.
    Muistelen joskus sairaaloissa olleen vierailuajat, päivällä ja illalla, miksi ei nyt ole.

    Olipa mukava kuulla, että mökillesi kissoinesi pääsit liekko, rauhaa ja hiljaisuutta, vain luonto seurana,
    Lämpökin niin erilainen on puita polttaen.
    Tuokin harmi meitä koettelee, ettei pankki aina ole käytettävissä, täälläkin aika tilattava Helsingistä.
    Hyvä kuitenkin, että asiat kuntoon saat ja voit nauttia mökkisi lämmöstä ja oleilusta.

    Hyvä kuulla, että paraneminen edistyy ja pääset lähemmäs kotia kuntoutumaan Korpikirjailija, kiva sekin, että paikka hoitoon on varattu.
    Jospa nyt onnistaisi ja kuntoutus pääsisi kunnolla vauhtiin.

    Tytär pyysi neulomaan kaulurin, no minäpä en miettinyt kauaa, nyt on kauluri valmis, aina on mukavampi neuloa, kun kohde on tiedossa.
    Voi minkä lumipyryn taas tekikään, kiva ettei ulos meno ole pakollista, ikkunasta ja lämpimästä katselu sujuu.
    Tiellä liikkujia varoitetaan pöllyävästä lumesta, aihetta on varoittaakin, niin pyryten lumi lentää.
    Kivaa alkuviikon tiistai päivää.
  17. Huomenta, näin taas on viikko saatu alulle ja hiihtolomalaisia moneen huusholliin odotetaan.
    Onhan se mukavaa mummojen kuin ukkienkin perillisiään nähdä, kun monetkin mummolaan kiirehtää, ikävä molemmin puolin.
    Nuo ajat jo kaukana, nyt sitten pienin sukupolvi kouluun menoa odottavat, no siihenkin menee aika, tosin vanhin neljännestä polvesta koulun aloittaa syksyllä.
    Viidennen polven poika odottaa vuoden täyttyvän juhannuksena, siis kouluun menoansa tuskin näen, no ehkä pilven reunalta katselen.

    Jopas taas joudun selittelemään viestiäni tuosta korpikirjailijan sairaalaolon harmista.
    Itse en ole joutunut kokemaan moista, mutta aika ihmeelliseltä tuntuu, ettei kukaan asiaan puutu, vaan potilaat joutuvat kärsimään.
    Minulla on käsitys sairaala oloista pieni, ajattelen kuitenkin, että eivät sairaala henkilökunta voi pelätä sen paremmin potilaita ja vielä vähemmän vierailijoita, onhan vartioita joka sairaalassa.
    Jos on levoton potilas osaavat varmaan varautua hänenkin hoitamiseen. ja en usko, että pelon vuoksi vuoteitakin tyhjänä pidetään, kun sairaalat on täynnä, näin olen kuullut.
    Nyt varmaan asiaan puututaan, toivottavasti, kun toit sen julki.
    Kohdallasi asiat nyt paremmin ja ehkä toipuminen nopeutuu.

    Kyllä noita häiriöitä ympärillä tapahtuu, jopa kadulla kulkien voi kuulla mitä joidenkin elämässä tapahtuu, kun kännykkä korvalla kuljetaan.
    Kieltämättä hiukan kiusaantunut olen ollut minäkin junamatkalla, kun keskusteluja voi seurata liian äänekkään ihmisen avulla koko vanussa oleva matkustaja.
    Ärtymistä aiheuttaa myös kassoilla ja esimerkiksi apteekissa koko elämän tilanteensa kertojat, mutta koetan ymmärtää ja ajatella ihmisen ehkä yksin olevan päivät pitkät, siten purkaantuu.
    Uskon myös kiireellisten työssä käyvien "mulkaisut" näitä hitaammin toimivia ihmisiä kohtaan, teinkö minäkin niin, silloin virkeänä ollessani.
    Kyllä normaalin keskustelun pitää yleisiin paikkoihin sopia, jos joku täyshiljaisuutta etsii, on mietittävä paikat ,ajat ja tilanteet sen mukaisesti.
    Joskus on jopa mukava seurata keskustelua, mikä lasten ja vanhempien kanssa sujuu, matkakin menee nopeampaan.
    Kyllähän me itsekukin aika paljon omalla käytöksellä vaikutamme kanssaihmisten elämäänkin, vaikka vaan kassa jonossa, minulla on tapana lastata tiskistä tavarat takaisin kärriin ja sitten menen penkille kassia täyttämään.
    Sopii sanonta, mitä toivot itsellesi, tee se myös toisille.
    Lapsien kanssa seurustelu on jopa tärkeää, kertailla mukavat tapahtumat, eihän lapsi jaksa puhumatta istua, tuppisuuna olemista ei kenellekään pidä neuvoa.
    Miten hyvä onkaan kun osaa purkaa niin iloja kuin surujakin, ei sitä katkeruutta mieleensä säilö, tätähän toivomme nojatuolissakin.

    Aika vaikea on älykkyyttä määritellä, pariskunnalta , mutta ymmärtämättömästi käyttäytyvät., henkilökunnalta puuttumista asiaan haluaisin tehtävän.

    Lomalle tulevat varmaan kiireisenä kirjoittajia pitävät ja eihän aina löydy haluakaan vastailla tai kertoa omiaan, toivon tietysti kaikilta terveisiä näkeväni ja vointiaan selostavan.

    Tänään taas LaPromesa päivä ja odotusta vähän tapahtuma rikkaammasta annista.
    Pakkasta ja pientä lumisadetta, sitä tämä maanantai sisältää, miten muualla?
  18. Hiljaista lumisadetta, pakkasta 17 astetta, näin talvisissa tunnelmissa sunnuntaiaamuun heräsin.
    Helmikuu, viimeinen talvikuukausi ja sitten kevät mielelle ja odotuksiin tulevasta voimme siirtyä.
    Muistan ne maaliskuun yöpakkaset, hankiaisten keston saivat aikaan, mökille suorinta tietä hankia myöten pääsimme, iltapäivällä jo upotti.
    Miten paljon noita muistoja mahtuukaan tuonne aivokoppaan, ihan ihmettelyä aiheuttaa, mutta mukavia on muistella.

    Kristiina23 nuo muuttopuuhat, rohkaisen vaan armotonta karsimista tavaroittesi kanssa, helpottaa elämää huomattavasti, kun paikat väljenee.
    Tuleehan joskus etsittyä jotakin tavaraa, sitten aprikointia, taisi mennä kirpparille, no ilman sitäkin selviän.
    Minä aina aamuisin minun Savoa kuuntelen, sitten vaihtuu Ylelle aika paljon aamuisin tulee asioita, mitä maakunnassani tapahtuu ja eloomme vaikuttaa, musiikkia aina väliin ja ne toimittajat niin lupsakoita, kuin vain Savossa olla voi;)

    Eliaana ja mkr muistutitte noista tulevista vaaleista, tärkeitä molemmat, yhtään kertaa ei äänestys ole jäänyt suorittamatta.
    Viisautta ja maalaisjärkeäkin päättäjiltä vaaditaan, asiat ei jostain sanelemalla toimi, on itse ymmärrettävä mikä sopii ja toimii kansalaisten parhaaksi.
    Kuuntelin aamulla Maailman arkipäivän mainosta, siinä kertoivat Euroopan tulevaisuudesta ja Saksan vaalitulosten vaikutuksista.
    Hieman jäi pelko mielessä soimaan, kun ääriainekset voimiaan lisää, ei ole häipynyt mielestä nuo viime sodan kauheudet, mitä saksasta käsin aikaan saatiin, sen valtaan pääsy ei kaihda mitään keinoja.
    Sota on sota olipa se missä tahansa, mutta silti meni yli ymmärryksen tuo kansojen lajittelu.
    Kansat on samaa ainesta joka maassa, mutta johtajat voivat olla aivan fanaatikkoja, osaavat johtaa harhaankin.
    Pahoin pelkään, että tämä meno on meilläkin tapahtumassa, mikään ei kannata ja euroja tarvitaan aina vaan lisää, mihin ne menee, mitään näyttöä ei ole säästö tavoitteilla ollut.
    Mitäpä minun tietomääräni riittäisi asioita arvostelemaan, mutta näin ajatukset päässäni pyörii.
    Vaaleista muistuttaminen voi herätellä yhteishenkeä ja saa miettimään ehdokkaiden oikeamielisyyttä asioiden suhteen.

    Korpikirjailijaa nyt koetellaan, jospa tästä jo hoidot rupeaisivat parannusta aikaan saamaan.
    Sopeutuvaa mieltä ne sairaala ympyrätkin vaatii, ei voi kaikki aivan oman mielen mukaan mennä, mutta tieto pois pääsystä kärsivällisyyttä lisää.

    Näine aatoksin , mukavaa päivää kaikille.
  19. Huomenta ja hyvää lauantaipäivää.
    Radiosta kuuluu onnentoivotuksia, musiikin kera, kiva on heti aamusta kuunnella kivoja asioita, musiikkikin on minun mielen mukaista.
    Frank Sinatra yksi lempilaulajani siitä ikäryhmästä, niin samettinen ääni.

    Lauantaiaamu hiljainen, kuten aiemminkin, mutta kohta elämä ympärillä alkaa sykkiä, kun kaupat ovensa avaa.
    Vuodevaatteiden tuuletuspäivä, pieni pakkanen hyvää niille tekee, kun iltapäivään annan raikkautta henkäillä, sitten taas saunan jälkeen raikkaaseen vuoteeseen unia pääsen näkemään.

    Totta tuo mistä ano kertoilet, kyllä yöllä heräily ajattelun saa vilkkaaseen toimintaan, suunnittelu liian kanssa elää mielessä.
    Huolet myös hyvin tehokkaasti mieleen tulee ja maailma saattaa muuttua aina mustemmalta tuntuvaksi, myös ne huolet kasvavat yön hiljaisuudessa miettiessä.
    Tuon suunnittelu työn teen aina heräillessä, on kuin olisi homman alkuun saanut ja ne parhaat ideat todella yö valvomisella syntyy, kuten toteat.
    Vähän levottomaksi uni menee, jos jatkuvasti noita valvomistaukoja pitää.

    Taidanpa jättää tämän yksin puhelun, kiitos ano unettomuuden tehokkaasta toiminnasta kertomisesta ja hyvää päivää kaikille.
  20. Huomenta ja taas viikonlopun alkuun.
    Ystävänpäivä, nyt kiittelen ystävyydestä ja jatkoa toivon meille kaikille.
    Askartelukerhossa kävin eilen ja aika mukava tunnelma oli, kerroin, että en jatkossa tule, syy, kun en tarvitse mitään siellä tehtäviä asioita.
    Malleja tekeleistäni vein ja olivat kovasti innostuneita, jotain uuttaa heillekin.
    Käsityö kerhoon pyysivät, no sitä voi harkita, kun työt mitä tehdään menee yhdistyksen talouteen kertyvine euroineen ja tarpeet saa kerhosta., mielekkäämpää tehdä, kun on joku kohde.

    Ikävä kuulla korpikirjailijan sairauden vaiheesta, kun hitautta on mukaan tullut. aina ei onnistuminen noissa leikkauksissakaan onnistu. käänne parempaan on odotettavissa, näin toivon hänenkin kohdalla olevan.

    Vaikka voitto on korttien onnea antava, niin jotenkin sitä kilpailua muodostuu, voitin peräti kaksi peliä viime kerralla.
    Hyvin vähän omaa nokkeluutta siinä tarvitaan, mutta voitto on aina voitto ja huumoripläjäykset kaupan päälle.
    Tuo unen saaminen ja sen riittävä tarve on vanhemmiten kai vähäisempää, mutta kyllä minulle pitkät unetkin hyvää tekee.
    Syvään hengittäen ja hyvän asennon saatuani uni tulee huomaamatta.
    Yleensä viisi pitkää henkäystä ja sen jälkeen olen siirtynyt unten valtakuntaan.

    Niin tuo muisti juttu, aika hyvä se vielä on, muistan vanhoja ja tätä päivää, mutta joskus aivan tuttu asia häviää.
    En huolta siitä kovinkaan paljon kanna, poikani sanoi myös, että nuohan unohtaa jokainen.
    Toista on, kuten kälylläni muisti häviää, ei muista naapureiden nimiä, on jo monet vuoden samassa asuneet, saatikka omista päivän tapahtumista, ikävä hänen puolestaan.
    Onneksi apua on saanut mm lääkkeiden ottamiseen, hoitajat käyvät ne antamassa, tytär päivittäin puhelimen kautta myös yhteyttä pitää.
    Olin jopa helpottunut, kun kummi-tyttöni tila on kohentunut, äitinsä hoidan siirtyessä sosiaalipuolen hommiksi, hänelläkin niin paljon muuta elämää, joten aikaa jää nyt myös itselleen.
    Kamala tuo ajatus, että vanhat ihmiset siirrettäisiin lasten kontolle, johan se vuosikymmenten taakse viittaa, kun vanhukset talon nurkissa armopaloja saivat.
    Onnellinen olen mitä kauemmin itsenäisenä pystyn olemaan, en lapsia maailmaan itseäni varten ole tehnyt, heillä oma elämä.
    Olen samaa mieltä kanssasi demeter, jos liian usein niitä menojakin kertyy, stressin siitä saa, elämä aikatauluttuu ja se ei hyvää tee. joskus tieto paljosta menemisestäkin kuormittaa.
    Rauhallista, hieman hitaan puoleista se elämä näillä kymmenillä on oltava ja siten se olokin mukavaksi tulee.

    No nyt vuorossa sellainen "laiskasti" tehty imurointi, kun vähän väliä istahdan, mutta aikaa riittää niinkin tehdä.
    Asia hoituu, sehän pääasia on, koti kuntoon vaikka istuen.
    Vielä loppuun hyvää ystävänpäivää itse kullekin.
    21. 11 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt