Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

833

  1. Huomenta kauniina ja lämmintä lupailtuun päivään taas matkaamme.
    Minulla ainakin on kampaajapäivä, saapa nähdä miten saavat hiukseni siedettävään kuntoon, lyhyeksi kuitenkin toivon ne saatavan.
    Ainainen riesa niistäkin on, koskaan ei tyydytystä saa, milloin liian kihara tai muuten sopimaton, vaikka itse mallin määräänkin.
    En jaksa rullille kiertää, miten se sitten hyvä tulisikaan, olisipa niin vahva hius, että letille saisi.
    Se kun pitäisi tuo tukka olla naisen kruunu, minulla ei lähelläkään, no jospa nyt tyyli löytyisi.
    Se tämä ulkoinen olemus vielä vanhanakin harmittaa.

    Eliaanan viestin tunnistan minäkin hyvin, hänen kertoma on aina jotain tuttuun aiheeseen liittyvää, muuten en juurikaan viestejä tunnista, kyllä se ihan hyvä on nimimerkki laittaa, niin teen minäkin.
    Demeterin viestit kivan pitkiä, on jotain luettavaa, ei pelkkiä lauseita, kuten monella muulla on, asialliset kyllä niistäkin mielellään huomaa.
    Vilkasta onkin nyt palstalla, hieman tuuletusta tähän jokapäiväiseen eipäs juupas viestittelyyn..

    Olen hieman varovaiseksi tullut viestieni sisällöstä, kun aina joku asia pieleen menee ja perusteluja ei aina osaa selventää.
    Olen luottanut, että niin pelkistettyjä on sanomani, mutta aina niistäkin sanomista löytyy
    No sepä siitä, kirjoitan siten kuin osaan, tietoja harvaan asiaan edes yritän hakea, olen mielelläni se tyhmin ja osaamattomin.
    Kun ei kurkota kuuseen, ei vaaraa pudota katajaan, oma itseni kaikkineen olen. annan toisten loistaa, joilla halu siihen on ja taidot moneen asiaan.

    Laitoin profiilin kuvan jonka olen omin käsin aikaan saanut, olisipa kiva jos joku osaisi mallin paikan kertoa., ei varmaan näköinen edes ole, sinnepäin kuitenkin.
    Tästä taiteeni lajista en sitten mitään arviota kaipaa, vaan paikan arvailua.

    Olipa harmi, että et kyläreissulle tänne tullut demeter, aika lähellähän se Valamokin olisi, jospa rattia kääntäisitte tähän suuntaan.
    Mukava olisi tavata.

    Olikohan joku hätä joutsenilla, kun metelöivät, oliko joku eläin hätistellyt.
    Täällä maalla ollessa menimme lammelle ja siellä yksinäinen joutsen metsään meni, soudimme katsomaan, höyhenet vaan löysimme, ilves varmaan oli puolison vienyt.
    Sen joutsenen elämä sitten yksinäisenä jatkui, kerrotaanhan, että elävät vain yhden parina.
    Alkaa loppuun kulua Eliaanan ja Väinönkin elo siellä maalla, missä kaikki niin minunkin mieltäni kiehtoisi.

    Noista huonekaluista vielä, poikani ehdotti, että laittaisimme nettiin ilmoituksen, jos joku tyylikalustoja keräisi ja haluaisi verhoilla ja kunnostaa itselleen, nyt en edes ajattele mitään, kestävät miten kestävät, en jaksa miettiä niidenkohtaloa.
    Olen kylmästi kaikesta muustakin turhasta luopunut, hyllyt tyhjentyy ja vaatekomeroon väljyyttä syntyy, yritän helpottaa elämää jälkeenjääville.
    Olen tunneihminen, mutta itseni niiltä osin yritän kovettaa ja luopumista helpottaa.
    Vielä jää selvittämistä jälkeenikin, on sitä kaikkea niin paljon elämässään kerännyt.

    Nyt tunniksi kampaajan tuoliin, keksikää jotain kivaa päivänne viettoon, aurinko ainakin täällä paistaa.
  2. jatkuu,,,
    ikähän on vaan numeroita, minäkään en muista useinkaan ikääni, kunnes peiliin vilkaisen totuus esiin tulee.
    Karkasi jostakin syystä , mutta jatkan vielä vähän.

    Ei tullut myrskyä, en nähnyt pahan ilman lintuakaan, toivottavasti mitään kummastakaan ei tänne ilmesty.

    Minulla olisi entisöitävää paljonkin, kalustoni on jo yli kaksikymmenetä vuotta ollut käytössä plyysi kulunut ja kissat aikoinaan kyntensä teroitti, nekin jäljet erottuu.
    Mietin, että veisin verhoiltavaksi, mutta kuunneltuani jälkipolven puheita, kaatopakalle ehkä joutuvat pois menoni jälkeen, unohdin asian.
    Verhoilu ei ihan halpaa ole, kova on työ sen aikaan saamisessa, ymmärrän hinnan suuruuden.
    Viimeinen verhoilu maksoi 10,000 mummon markkaa, mutta tyytyväinen olen ollut, hyvää työtä oli.
    Lapseni sanovat, että tyylihuonekalut ei heidän huusholliinsa sovi, uskottava on.
    Minä taas kaikesta kauniista tykkään, en ollenkaan noista suorista laatikkomalleista.
    Näin se maku eroaa suupolvien välissäkin, mikä minusta on hyvä ja mukava, ei kaikille sovi.
    Minkäs tälle omalle maullekaan mitään mahtaa, ymmärtämätön ja vanha ihminen olen, mutta vanhat kalusteet miellyttää.
    Ystäväni aina vakuuttavat, että ihan hyviä vielä ovat, niinpä yritän minäkin ajatella.
    En pysty millään itseäni nostattelemaan, mutta mielipiteeni allekirjoitan rehellisesti.

    Katselin eilen TKT ja aika erilaisia tanssijat ovat tällä kertaa, onko niin, että sekin ohjelma alkaa kuluneelta tuntua, kohta ei sitä vähääkään houkuttelevaa ohjelmaa katsottavaksi.
    Äänentoistokin monen ohjelmankohdalla niin huono, ettei houkuta katsomaan.

    Tänään on sitten täydellinen lepopäivä, istun ja neuloin ,katsellen LaPromesan jaksot, sekin jo pitkäveteiseksi menee, onko niin, että mieleni vastaanotto heikkenee, mikään ei kelpaa.
    Kasvamista ja oppimista minun tasolla monen asian suhteen tulisi tapahtua, mutta kai on tyydyttävä tähän, en mitään uutta taida oppia.
    Jospa lopetan nyt, kohta jatkokertomukseksi menee, toivotan mielekästä päivää teille kirjoittaja ystävät.
  3. Huomenta ja taas uutta kuukautta aloitamme, syyskuu, minulle ehkä se mieluisin kuukausi, jos näitä nyt voi edes erotelle, jokaisella omat ihanuudet nautittavaksi.
    Syksyssä värikkyys antaa uskoa elämän moninaisuudesta, niin uskomattomia on värien sekoitukset, on kuin antaisi luvan kaikkien yhteensopivuuden.
    Koskaan luonnossa ei värit sopimattomilta tunnu, ehkä pohtimisen aihe ihmisten elollekin, kaikki paikkaamme puolustamme, sopivia olemme oman elämän eloon.
    Kauniina alkaa syyskuu, näin usein onkin, syyskuussa puolukkametsässä on hiki tullut, niin lämpimiä päivät ovat.
    Lupailivat sienienkin nousuun, saapa nähdä saako tytär suolasieniä minulle asti.

    Harmillista tuo onkin, kun ei pulliani voi kaikille tarjoilla, kahviakin keittäisin jos se olisi mahdollista, no mielikuvituksen voimin kahvit, pullan kera tarjoan.
    Näin tehtiin kahvipirtissäkin aikoinaan ja kaikille hyvä mieli tuli;)

    Ihmisillä on erilainen muuttuminen ulkonäkönsä suhteen, toiset säilyttävät nuoruuden, toiset jo nuorena vanhalta näyttävät, mutta
  4. Saat viimeisen sanan.
  5. Hyviä tuli pullista, mutta istuinkin keittiö jakkaralla ja vahdin uunia, nyt ei palaneet.
    Tuo vaniljasokeria olisi makua parantanut, mutta enhän muistanut.
    Kiersin vaan korvapuustien tyylin ja leikkasin tasapaksuja paloja, mitkä pellillä sitten ruttasin, onnistui sekin hyvin ja ihan myyntiin pullat kelpaisi.
    Minä tein seoksen voista, mantelijauhosta, sokerista ja pieni tippa kermaa ja kiehautin, hyvää sekin oli.
    Kokeilla kannattaa vaikka mitä, ei aina tiedä mitä hyvää saa aikaan.
    Pullasi tapaa jo taideteosta mdk.mdk noin kuin kerrot tekeväsi.

    Eilen sain palohälyttimet huutamaan, laitoin öljyn pannulle ja känsin selkäni jotain tehdäkseni ja pilli huusi, rasva palpoi, sain pillin hiljaiseksi, mutta kohta rupesi toinen huutamaan, käryä riitti molemmille .
    Nyt sitten kävelykeppini on hiljentäjä, kun neuvon sain.

    Sitä jälkimehua valutin melkein litran ja vahvaa makua oli riittämiin.
    Saman teen jos puolukkamehua mehumaijalla teen, jätän puolukat hieman mehuisina kattilaan ja purkitan ne pakkaseen, ihan hyvin voimaa vielä puolukkapuuron ja piirakan tekoon.
    Nämä opit sieltä lapsuuden tekijöiltä, hyviä vinkkejä tällekin päivälle, puuhaa vähän enemmän, mutta mielestäni se on tapa viruttaa euroja.

    Tuon kun oppisi kaiken suhteen, että päivä se on huomennakin, mutta tekemättömät työt painaa ja sitä vaan luottaa voimiinsa, periksi olisi aika antaa.
    Toisaalta, nyt tulevat päivät ovat helpompia, kun kaikki asiat hoidettu.
    Nyt loppupäivä vaan nautiskelua.
  6. Sunnuntaihuomenet, tihkusadetta ja alakuloiseen johtavaa säätä, mutta eipä surra, ensi viikolla kesä tulee takaisin.
    Torituotteet on pakkasessa, siltä osin mieli hyvä, mutta kylläpä mummo väsyikin, noin seitsemän tuntia jalkojen päällä kulkien ja seisten, huomasin ylittäväni kuntoni.
    Heikkoa heikompi olen, vaikka mieli meinaa, että kyllä jaksat, no sauna rentoutti ja tämä aamu ja melkoisen hyvänä alkoi.
    Keitän vielä mustaherukan mehunsa antaneet marjankuoret, pieni vesimäärä ja kiehautus, tulee vielä hyvää mehujuomaa .
    Pullataikinan alustin, meinasi jo muistista kadota senkin tekeminen, niin harvoin pullaa teen, mutta pakkaseen yllätysvieraita varten on hyvä jotain tarjolle löytyä.
    Mantelimassan teen makua antamaan, sokeria, voita ja hienoksi jauhettua mantelia, en ole ennen tätä tehnyt, mutta makunautintoa yritän.

    Ihanaa sinulla Ramoona, kun omistat sisaruksia, minulla ei ketään, yksin siltäkin osin polkuani tallaan.
    Lapsistani melkein koostuu sukuni, muutama siskon ja veljen lapsia, joiden kanssa ei tavata kovinkaan usein.
    Mieheni puolelta kälyni ja kummi-tyttöni.
    Ostin torilta valkeakuulasomenaa, mutta eipä olleet kypsiä, toinen olikohan Pirjo nimistä, ne oli syötäviä.

    Mdk. mdk annoit iloista tietoa maalaismiehestä, jospa hän jaksaisi tai innostuisi viestiä laittamaan, jos seurailee viestejämme.
    Nimimerkkini niihin aikoihin oli SkillaN, suutuin kerran ja päätin jättää koko palstan, sitä en sitten saanut enää takaisin.
    Minulle tämä kirjoittelu on aivojen mukana pysymisenehto ja siksi vaan täällä pyörin, ehkä itsekästä.
    Oli monta muuta ihanaa kirjoittajaa, oikeastaan pirttiin harvoin eksyi kielteisiä viestejä.
    Hajupoika monine nikkeineen vannoi pysyvänsä pois pirtistä, kerran muistan käyneen, ehkä hänenkin mieli olisi tehnyt mukana olla, luonto ei antanut periksi, voi niitä aikoja, hohhoijaa.
    Olisikin mukava, kun niitä pirtin kirjoittajia tulisi tervehtimään, tietenkin nimimerkeillään.
    Ramoona tuli tutuksi jo pirtissä, siellä hienona noitana liiteli muiden mukana.

    Noita lantakärryjä muistan lapsena nähneeni maalla käydessäni, ja olihan niitä tietyömailla, niitä vanhoissa elokuvissa näkee.
    Hienommat kärryt olivat kiesejä joilla herrasväki matkusteli, rahvas portteja aukoi ja niiaili, nämäkin elokuvien kertomaa.

    Kylmätotuus, kun mainitset aloittajan, se viittaa aina minuun, en kuitenkaan tätä asiaa halua jankata, musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka yrittäisi.

    Nyt yritän pullataikinan kimppuun käydä ja yritän loihtia herkkupullia, onnistuukohan?
    Lepoa ja rauhaa päiväänne;)
  7. Lauantaiaamun hommat on aloitettu, torilla käyty ja painavan lastin tuossa "kärrissäni" vedin.
    Asia joka itselleni on selvä, unohtuu, että vaikea on asiasta tietämättömän tulkita kaikkia mielipiteitäni, anteeksi pyydän.,
    Tuo kärri on minulle tuiki tarpeellinen, se miesystävä joka tekee helpon tavaroiden tuomisen kaupasta/ toimii tukikeppinä, ja roskapussien viemisessäkin apuna, kun lajittelen jätteet eri pusseihin.
    Ei kassien riiputtamista, selkää rasittavan repun kantamista, kättä vaihtaen tekee helpoksi kulkemisen ja siihen mahtuu mukavasti viikon tarpeeni.
    kärrejä on monenlaisia, minun kärrini on todella ostoskärri, hyvä, että asia selvitettiin.
    Kylmätotuus 28.8 kello19,53 odotit aloittajan kiittelevän leppoisasta viestistä, en ymmärtänyt ketä olisi pitänyt kiittää ja iva paistoi läpi viestistäsi, sitä ihmettelin, asia unohdettu.

    Toriostokseni olivat juureksia, joita pakkaseen valmistamaan seuraavaksi ryhdyn, mustia viinimarjojakin pienen määrän ostin, mehuksi keitän, mahdollisten tautien hoitamiseksi.
    Kansaa oli jo paljon, vaikka aikaisin olin liikkeellä, taivas tummia pilviä kerää, ehkä kaikki kastumatta halusivat maalaismarkkinan kokea.
    Muutama tuttukin moikkasi, mutta aina vaan vähemmän heitä löytyy.
    Luonnonpäivää vietämme ja paljosta saamme olla kiitollisia luonnolle ja sen antimille.

    Politiikasta sen verran, että seuraan kyllä melko tarkaksi näiden päättäjien lausuntoja, ihan valtioiden päämiehiin asti.
    Mitään ihailua ei kukaan ansaitse, ei ystävyyttäkään heidän kanssaan julistaa, niin alttiita mielenvaihdoksille ja ei pientäkään toivoa sotien loppumisilla, olipa kysymyksessä kuka tahansa.
    Eikö löydy niin ymmärtävää ja osaava ihmistä, joka kansojen tahdon saisi toimimaan, sillä sotaa ei kukaan ajatteleva ihminen toivo.

    Tuo huntujen käyttö on mielestäni jo perustuslaissa kielletty, suomessa ei saa katukuvissa käyttää naamiota, ja eikös hunnut sitä ole.
    Onko laki kumottu, en tiedä.
    Maassa maan tavalla, näin yksinkertaista se voisi olla, niin kouluissa kun muutenkin elämän kirjojen mukaisesti, ei varmaan missään ulkomaillakaan, suomen tavoin eletä, sopeuduttava on maan tapaan.

    Asiasta toiseen, oli ihana katsella torilla hymynaamoja, kurttuotsaisia ei näkynyt.
    Samoin ilahduin eilen, kun minut kaupasta tullessa ohitti tummaihoinen nuori neiti ja sanoi hyvää päivää, se sai mielen iloiseksi ja se kärrikin sai lisää vauhtia;)D

    Mdk.mdk herätteli muistoja maalaismiehestä, hän rakensi kirjahyllyn Kahvipirttiin, siis mielikuvitus sellaisen, toimme arvokkaita kirjoja sinne ja keskusteltiin niiden myötä, maalaismies antoi arvioita kirjojen arvokkuuksista, muutenkin osallistui leikkimieliseen pirtin eloon.
    Hieno mies jo kirjoituksista sen voi huomata, olisipa sama henki edelleen, jäisi ikävät puheet unholaan.
    Kahvipirtissä kaikki jaksoivat eläytyä huumori mukana kulkien kaikenlaiseen.
    Ihmisyys suurella sydämellä kirjoittaen paljastaa ihmisluonteen hienoksi tai toisin päinkin se merkkinsä jättää.

    Demeter, olet saanut sinäkin tuta useamman kerran, kai siihenkin turtuu, porskutellaan vaan eteenpäin mekin ja iloitaan omasta olemassa olostamme, joskus vähän hankalampaa, mutta uskon sinunkin elämä iloja tuottavia olevan.
    Onko suollasi karpaloita, kohta nekin alavat kypsymään.

    Kiitos ymmärtävästäsi viestistä ano 13,36, siivouksessa laistan joka toinen viikko perusteellisempi siivous.
    Lasten apua varmaan saisin, mutta en raaski heitä vaivata, kun oma kuntonikin tarvitsee voimiakin kysyviä ponnisteluja ja aikaa riittää tehdä pikkuhiljaa.
    Paljon enemmän pitäisi lähimmäisiä huomioida, mutta laiskuus senkin estää.

    Ajattelen aivan oikeasti, että politiikka saa olla ketjun ulkopuolella, joskus joku ajankohtainen asia voi puhuttaa.
    Seuraamiseen kehotan jokaista omassa arjessaan.

    Nyt on paras lopettaa, aika rientää, ruoka-aika alkaa olla ovella ja nuo toriostokset vaatii käsittelyä, oikein antoisaa päivää kaikille teille ystävät.
  8. Viikonlopun alkuun huomenet, kauppapäivä, otin jo pillerin varmuudeksi, että matka hyvin taittuisi.
    Muulloin en pilleriä otakaan, mutta, kun on jaksettava pieni matka kulkea, varmuudeksi sen otan, epävarmuutta ilmenee kulkemisen suhteen.
    Sää lämpeni aika paljon, 17 nyt aamulla ja 20 asteeseen luvattiin päivän mittaan, sepä hyvin riittää.

    Pitää kiitokset ensin antaa noiden lukujen tietoon saannista, itse en juurikaan etsi alkulähteitä, ihan hyviä ja tarpeellisia E200 E300 sitten ovatkin.
    Samoin tuo rokotus asia, kausirokotuksesta kai naapurini puhuivat, joka tapauksessa keväisin ja syksyisin kertoivat ottavansa.
    Pitäisi aina asian tieto olla selvillä, ennen kuin suutaan aukoo, kiitos selityksestä.
    Ketähän minun pitäisi kiittää hyvästä aloituksen mukaisesta viestistä, kerro selkeästi, että tyhmempikin ymmärtää,,, kylmätotuus?
    Miksi aloittaja aina seurannassa?
    Ketjun pitkäksi venymisestä kai kiitokset osoitan korpikirjailijalle, menikö oikein?
    Aika vahvoja arvostelun sanoja käytät, en tiedä kenenkään taustoja, en aiempia viestittelyjänne, mutta olisi ehkä aiheellista olla vähän "suorempien" sanojen säästäjä.

    Samoilla linjoilla ajatuksiesi kanssa Eliaana, mutta ei kai kaikki asiaa noin koe, koetetaan ymmärtää ja jatkaa omalla tyylillä.
    Ahvenista puhuminen saa veden kielelle, on se niin hyvä paistokala ja kukon tekoonkin pienet ahvenet paikkaansa puoltaa.
    Tuo paikkojen ajoissa korjaaminen on kaiken suhteen hyvä asia, olipa kysymys vaikka sukan reikä, ei kauankaan mene, kun on mahdoton korjata.
    Minäkin yritän kaikessa pitää sääntöä yllä ja niinpä ei sitten aina meinaa puuhaa löytyäkään, kun kaikki aikanaan hoitaa ja kaikelle paikkansa löytää.
    Minulla on aika paljon säilytystilaa ja komerotkin siistinä pysyy.

    Aika rientää jo kuusi vuotta sinäkin siellä lahden takana asustanut, tuntuu kuin ihan vasta muutit Hämeenlinnaan ja siitä kertoilit, et sitten kauan suomen puolla viihtynytkään.
    En ihmettele kun viihtyväsi kerrot, varmaan kaikin puolin mukava asunto ympäristö ja naapurit.
    Tyytyväisyys myös minun mieleni täyttää, oma rauha, ei juurikaan häiriö tekijöitä, no tuo liikenne hieman, mutta siihenkin tottuu ja olen hyvin tottunutkin.
    Jotenkin jopa elämän sykkeen lisäystä sekin, voi seurata ja omia johtopäätöksiä näkemistään tehdä.
    Onnellista on se, että missä koti on, siellä myös elämä.

    Nyt jätteisiin menevät kärriin ja samalla reissulla tyhjennän roskapussitkin, kun liikkeelle lähden.
    Mukavaa viikonlopun alkua ja jaksamista kaikille.
    Mustikoitakin vielä varmaan löytyy, eikun metsään kykenevät.
  9. Huomenta kauniista auringon paisteesta, 12 asteen lämmöstä, sisällä on lämmin, patterit jo pientä lämpöä lisää.
    Tuuli on viimeaikoina pitänyt pintansa, puistoni puut saavat kyytiä, lehdet kuitenkin vielä myös puoliaan pitää ja vihreänä vielä koko komistus.
    Säätiedot lämpimämpää lupailee, ehkä ei vielä kuitenkaan syksyksi muutu.
    Ano 11,26 tuota mieltäkö olet,

    Korpikirjailija on tutuksi tullut koko 80+ :ssa oloni aikaan, kai aiemminkin ja aina olen saanut kuulla kaikkea minuunkin kohdistuvaa, mutta totuttu on, ei enää mikään yllätä.
    Olen ajat sitten myöntänyt itselleni, että en samaan pysty, tiedoissa en taidoissa, siksi en yritäkään.
    Samaan en myöskään toisten moittimisessa pysty, en haluakkaan. tyhmäkin olen, kun hyvää haluan kanssaihmisistä löytää.
    Jokainen antaa kuvan itsestään ja mielestäni olen ne ystävälliset kirjoittajat tunnistanut, sitä et voi millään muuksi muuttaa.
    Mahdolliset pettymykset nielen, kuten olen taholtasikin tehnyt, kaikkea hyvää toivon kuitenkin sinulle myös, eihän luonteestaan taida kovinkaan helpolla eroon päästä, näin ne huonotkin puoleni on minunkin kannettava.
    Itsekin totesit, "kiusallani" laitoin ,,, niinpä.

    Mdk.mdk kerroit orkideoistasi, minäkin yritin Katleijan neuvojen mukaan niitä kasvattaa, mutta lopputulos joka yrityksen kuihtumisiin vei, nyt en enää yritäkään.
    Ihana tuo mummosi, nuo sanonnat on rikkautta kuunnella ja toistaakin mitä muistaa, vanhoilla(siis ennen) oli taito pukea ajatukset osuvasti sanoiksi,
    totuudellisia olivat ja tilanteeseen sopivia.

    Ei täällä ketään voi tunnistaa varmuudella muuten kuin oman kertomuksensa avulla viitteitä saada, eipä tarvitsekaan, kirjoitukset paljastaa minkä paljastaa.
    Minusta demeter on ollut mukava kirjoituskaveri, muusta en tiedä ja se mitä joku on tehnyt vuosia sitten olisi jätettävä jo unholaan, en usko mitään maata kaatavaa on ollutkaan.
    Mielestäni suuren osan anojen viesteistä myös heijastus ystävällisyydestä esiin tulee.

    Vielä mainitsen tuon lattiakaivon, sekin huomion yli odotusten sai, minulla on niin hankala laitos, että mitään sihtiä en voi laitta, kaksi putkea mene siihen ja niin allas, että ei onnistu niiden alle mitään laittaa, taloni on vanha ja vaikeaksi tehty tuokin asia.

    Hurskainen, etkö saisi ketään laittamaan laskusi suoraan pankin maksettavaksi, ei unohtuisi, karhulaskuilta säästyisit.
    Minulle ei tule nykyään kuin keräyslaskut, niitä maksan, kun jaksan, mitään tilauksia en tee netissä, olen niidenkin kanssa oppirahat maksanut.
    Myös aikakausilehdet olen unohtanut, aiemmin tuli viikottain useampi, kuitenkin pärjään ilman niiden tietoja, mitä minulle kuuluu jonkun julkkiksen elämä, jokainen elää omalla tyylillään, niin minäkin.
    Tuo elämisen tyyli tuli taas eilen saunassa puheeksi, kertoivat rokotuksiin menevänsä flunssan vuoksi, minä mainitsin, että en muistini mukaan ole koskaan flunssa rokotusta ottanut, korona kyllä, miksi ottaisin, koska en yleensä sairasta flunssaa.
    Joskus jotain pientä oireilee, mutta menee ohi ilman lääkitystä, tätä en kehuakseni kerro, geeneistä kiitos aiemmalle polvelle.
    Mustissani on aasialainen aikoinaan, perheeni sairasti taudin ja minä hoitajana toimin.
    On aivan ihana asia , että tauteja voi laistaa rokotuksien ja uusien lääkkeiden voimalla, toisaalta yhä enemmän myös uusia vaivoja tulee, allergiat yksi sellainen mikä aika ison jalansijan on saanut.
    Nyt sitten riitti näistä terveyden/sairauden asioista.

    No nyt loppuun varoitukset noista pankkihuijareista, olkaamme entistä varovaisempia raha asioiden hoidossa, katalia ihmisiä enenevissä määrin liikkuu.
    Onnistumista päivänne vietossa toivotan ja vielä huomautus, en halua ketjun pituutta millään eipäs, juupas viesteillä jatkaa, huomioikaa sekin.
  10. Huomenta keskiviikko aamuun, pilviseen ja melkoisen viileäänkin.
    Aikaisin tuli viileät ilmat, mutta syyskuu voi ihmeet näyttää, joskus intiaanikesät yllättäneet
    Tyydyttävä on mitä annetaan, ei edes valitusoikeutta.

    Olen kyllästymiseen asti lukenut noita rikkauksia ja mökkinaapureita, en muista koskaan omalla mökilläni tullut toisten olot mieleen, ei rikkaudet.
    Elimme omien tapojen mukaan ja naapurit eivät häirinneet emme mekään heitä.
    Olivatko rikkaita tai köyhiä, lähimmällä mökillä asusti kaupunginjohtaja, ehkä vauraampia kuin me, sitä emme kyselleet, kävimme kahvilla vuoroin, kun sattui sopiva tilanne, muuten elimme kukin omaa elämää.
    Aina oli autokyyti tarjolla, kun kaupunkiin lähtivät.
    Tämä mieleen tuli, kun rikkauksista puhetta, ihmisiä vaan kaikki olemme, siis eletään vointimme mukaisesti kaikki.
    Onnekseni en ole kade ja minulle rikkaudet ja muut arvot eivät ihmistä merkkaa, vaan luonteen hienous, itse sitä opiskelen hautaan asti.

    Tuohon siisteyteen pyrin minäkin ja varmaan siistiä on teilläkin anot 11,04 ja 18,04, olen samoin kaikille tavaroille paikan löytänyt, näin järjestys säilyy.
    Tuo lattiakaivo on murheenkryynini,,mutta yritän senkin puhdistuksesta huolehtia.
    Hyvin on hommasi hoidossa 10,29, veden juonninkin muistit.
    Miksi otat taulut seiniltä, eikö autioksi koti muutu?
    En osaa enkä uskokaan kenenkään rekatun vaivautuvan salakirjoittajaksi, mitä sillä voittaa.

    Olkaa onnellisia, kellä on hellittävä vieressä, ei kateutta aiheuta, ikävää mieltä joskus, mutta elämä sujuu muistojen seurassa.
    Noista lonkkasairauksista vielä, uskon minäkin, että liikkeellä on voimaa, jos en jo kymmenen vuoden ajan, polkenut aamuisin ilmapyörää ja muutenkin virutellen, tuskin tämäkään liikkuminen oli mahdollista, itseään auttaa se, että liikkuu tavalla millä se onnistuu.

    Minullakin on paljon hiusta, mutta niin ohutta, että ei voi kehua hyväksi, otsalta meinaa karvat kadota, sukuvika sekin, äidilläni oli huono hiuslaatu isällä paksu ja musta tukka, ohimoilta kummankin hiukset pitkälle karvattomat.
    Kaikesta hyvin voinnista pitää olla kiitollinen ja jos jotakin puuttuu, on pakko hyväksyä.
    Minulla hiusten leikkaus ensi tiistaina, sinä jo siistinä ja kauniina kuljet mdk,mdk. ainahan kampaajalla käynti näköä kohentaa.

    Kälyni pistäytyi eilen, toi kupit millä ruokaa hänelle vein takaisin, rupateltiin kaikesta, mutta surullista oli todeta, että samat asiat useaan kertaan.
    Laitoin mukaan taas pari ruokakuppia, kun juuri uunista niitä nostin, hyvillään oli, sanoi, että ei enää tilaa ruokaa ateria palvelusta, kai se maku ei houkuta pitkän päälle.
    Kertoi käyvänsä syömässä ulkona, jos tytär ei ehdi ruokaa laittamaan, itse ei mitään osaa.
    On sekin ikävää ajatella, että taidot, sellaiset kuin hänelläkin oli, katoavat.
    Omia voimiani vielä kiitän, että jaksan ja tykkäänkin ruuan laitosta, kuten muistakin minulle tulevista hommista.

    Nytpä jätän ketjun teille mukavat kirjoittajat, tulkaa kertoilemaan tavan elämästä ja sen ihanuudesta;)D
  11. Päivä on aluillaan ja samoin elokuun viimeinen viikko, vielä on kuitenkin kesää jäljellä sanotaan laulussa, näin on.
    Kuopion suunnalla oli eilen rakeita satanut, minun kotipaikkani säilyi sateiltakin.
    Sää kerrotaan lähipäivinä samankaltaisena esiintyä, lämpöä kuitenkin vielä toistakymmentä astetta.
    Pukeutumisella tämä lämpö minulle riittää.
    Joskus on syyskuu hyvinkin kesäinen olla, joten ei nyt vielä kesän loppua surra.

    Lueskelin ketjua ja huolta ja murhetta riittää, ei niinkään kunnon puolesta, vaan kaikesta muusta.
    Minun ajatuksiin ei mahdu, että voi kinaa saada jopa koulutuksesta, lasten pärjäämisestä kouluissa ja opistoissa.
    Myös elämän hyvin tai huonosti onnistumisesta kiistaa ja kehumista tulee, asioista joista jokainen itse päättää ja hyvällä tuurilla onnistuu.
    Olen ajatellut miten lapseni onkaan selvinneet kouluja käymättöminä, ja heidän lapsensa sitten opiskellen ovat paikkansa löytäneet.
    Kumpikin lapseni on hyvin vaatimattoman lähtöpaikan kotinsa avulla saanut, mutta nyt on asiat hyvin, kyselenkin usein, miten pärjäsivät nuoruudessa, kun ei kaikkeen rahaa riittänyt, tyytyväisiä ovat kumpikin lapsuuteensa.
    Äitinä en voi heidän hyvin voinnistaan ylpeillä, itse ovat olonsa olevaan tilaan tehneet,,kovalla työllä ponnistaneet, ehkä rakkaus ja huoli on kantanut.


    Pieti silmään sellainenkin asia, kuin 3000 eurolla pärjääminen, ei sanojan mielestä onnistu, kuitenkin puolta vähemmällä joutuu monetkin elämään, ainakin pientä eläkettä saavat.
    Paljon lääkkeitä tarvitsevat kertovat, että ruokaan ei rahaa meinaa riittää.
    Tästäpä aasinsilta toiseen mielestäni aiheettomaan aiheeseen, ruuan halveksuntaan.
    Onko ylevää, kun voi sanoa, että rasvankäry "ällöttää", kuitenkin maailmassa kuolee ihmisiä nälkään, siis tässä ajassa 2025.
    Rasva tahtoo hajuja antaa, mutta eihän se kotona jokapäiväistä ole, ja grillit voi kiertää, kuitenkin hyvin näkyy grilliherkutkin maistuvan.

    Noista kielloista taloissa on kirjavaa käytäntöä, minä asun omistusasunnossa, kieltoja ei mihinkään ja hyvin tuntuvat kaikki itse tarpeettomat hajut välttää ja jos joskus hajuja tulee, ne tuuletetaan pois, ei ongelmaa.
    Usein tutuu, että nämä kaikesta valittavat ovat hyvin sopeutumattomia, näihin "kolhoositalojen sääntöihin".
    Monelle jopa jätteiden lajittelu vaatii muistutuksia ja siinäkin on ilmastosta kysymys., monta kertaa suurinta ääntä pitävät laiminlyövät yhteiseksi hyväksi tarkoitetut säännöt.

    En ymmärrä myöskään tätä jatkuvaa, riitely/kehumis/arviointia toisten elämästä, onko siinä joku voima, mikä antaa puhtia ehkä omien vaikeuksien kanssa kulkijoille.
    Eikö maailmassa voisi olla onnellinen toistemme elämisen onnistumisesta ja kannustaa parempiin keskustelu aiheisiin.
    Maailmalta kantautuu aina vaan suurempia uhkia ja toisaalla kuoleman pelko on jokapäiväinen ilmiö, eikö mieli voisi kääntyä näiden ihmisten auttamiseen ja tinkimään omista aivan hyvistä olosuhteista.
    Jospa ajatuksen virta yltäisi suurempaan ja tarpeellisempaan suuntaan, köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei mistään, tämä on tämän päivän teema.
    Oma elämäni on kunnossa, ei ole omaisuuksia, mutta ruokaa joka päivä pöytään tulee, ei ne suuret tulot, vaan hyvin suunnitellut pienet menot ja ehkä myös vaatimaton elämä olooni sopii.

    Jättäkää turhat kinat ja ajatelkaa koko maailman hätää ja tuskaa, kaikesta hyvästä kiittäen, vaikka ei aina oman mielen mukaan menekään.
    Tämän saarnan aiheutti nuo lukemani en kenellekään kohdistaen vaan kaikkia sormi pystyssä toruen.
    Suomessa on vielä hyvä elää, jos maltti kaiken suhteen riittää.
  12. Rauhaisaa sunnuntaipäivää, pilviä kerääntyy, mutta vielä aurinko säteitään lähettää.
    Tuli ikkunasta katsellen laulun sanat "pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan" joku kouluaikainen laulu, en muista nimeä.
    Taivas todellakin täynnä noita "lampaita", sateiseksi päivän mittaan muuttuu.

    Tästä ketjun tilasta ei paljonkaan sanottavaa, pitäisi kai jättää sikseen, niin moni tekisi, mutta olen niin optimistinen ja toiveikas, että riidatkin loppuun kuluu;)D
    Odottelen niitä paljon puhuttuja arkisten asioiden kerrontaa, tai yleensä tapahtumia itse kunkin elämästä.
    Jos kolottelee, siitä kerrontaa, jos kivaa tapahtuu samoin siitä, ruuan laittokin voi monelle herättää ideoita.
    Minä ruuanteon ajankohtaiseksi joutuvan, makustelen, että mikähän se voisi ollakaan tänään suuhun sopivaa.
    Kerronpa tämän päivän ateriani koostumuksen, maitokastike, siihen muutama keitetty muna sekaan, sipulia ja suolaa, perunat tietty ja porkkanaa lisukkeena, kurkkusalaattia sitten valmiiseen lautasen reunaan.
    Siinäpä ei eurot kovin isoa sijaa vie ja maistuu .
    Jälkiruokia harvoin teen, jostakin syystä ei ne ei sovi vatsalleni, närästämään rupeaa, mutta köyhät ritarit voisivat hyvinkin vatsan mahdolliset tyhjät osat täyttää.
    Olen ihmetellyt, kun marjoja voin syödä, sopii ihan hyvin, mutta kiisseliksi keitettynä närästys syntyy, voikohan tämä edes totta olla, luulotautia varmaan:)D

    Tuo syksyn väritys ja kuulaus myös minun ihastukseni, viileä ilma on myös työn joutumisessa ison osan antava.
    Grilli oli minullakin parvekkeella, mutta vähän käytön vuoksi sen hylkäsin, joskus olisi kyllä paikallaan, mutta nyt sitä ei ole.
    Joissakin taloissa eivät naapurit tykkää, kun tuoksut varmaan ruokahalua lisää, omassa talossa en ole kuullut mitään kieltoja olevan, tupakkakin on sallittua polttaa, taitaa nykyään vähän tupakoivia olevan.

    Minä saattaisin sen kiltin tytön roolin omata, kun uunissa ruokaa laittaessa usein pieneen kuppiin teen annoksen kälylleni, joka ei itse ruokaa tee.
    Kutsun syömäänkin, jos jotain keittoruokaa laitan, hyvä mieli tulee minullekin, kun ylenpalttisen kiitoksien kera kehuvat, usein myös kummitytär mukana.
    Kummitytär käy usein haudoilla ja lähettää kuvia minun mieheni (enonsa) haudoilta, kun en itse useinkaan pääse katsomaan, samoin raparperit ja marjat on tuliaisina, kun maalla käy.
    Vuorottelua on hyvän tekokin parhaimmillaan.

    Olenpa unohtanut muistuttaa tytärtä punajuurien lehtien käytöstä salaatissa, hänellä mökillä kasvaa pienessä kehikossa myös punajuuria, heikosti sanoi kasvun edistyvän, sää ei tänä kesänä ole kasvulle parasta ollut.
    Kertoi saunamökkiin jo muuttaneensa, kun on helpompi lämpöä saada, suurempi hirsirakennus vaatii lämmittämistä enemmän.
    Sanoin , että kesä kohta ohi, päiväili, että saisi jatkua vielä, ovat mökkihöperöitä, ikä heillekin kohta saareen menon vaikeaksi tekee, vävy kohta jo 72 vuotias ja jalat hänelläkin vaikeuksia tuottaa.

    Löytyykö jostain sieniäkin, täällä ei kovin runsaasti niitä ole, tai ainakin saaresta näin kertovat, tuo rantasauna herätti ikävän minullekin saunomiseen, muistot mökillä olosta nousivat pintaan.
    No saunassa olin minäkin eilen, naapurin rouvan kanssa, mutta ei se rantasaunaa korvaa.

    Näin tällä kertaa, pilvetkin kadonneet, jospa saisimme kauniin päivän syksyä enteilevän.
    Iloa eloonne, aina sitä jotain piristävääkin saattaa osua kohdalle.
  13. Mielestäni kirjoitukset voisivat sisältää jotain aihetta, ei ikävien muisteloita, uutta ja raikasta kehiin.

    Pienet arjen tapahtumat, miksei maailman suuretkin jutut voi sisältää mietittävää,
    syyllisten etsiminen ei kannata.
    Joka päivään voi etsiä syyn iloon, vaikka murheitakin on, hyväksymällä kaiken elämä on elämisen arvoista.

    Minulle sopii rekatut kuin anotkin, viestin sisältö ratkaisee.
  14. Sumuista lauantaiaamua, tyypillistä syksysäätä onkin, sumua ja koleaa, yöt niin viilenee.
    Herätessäni oli mittarissa 10 astetta, minulle se oivasti riittää, vaatetta vaan ulos mennessä lisään.
    Tuo herääminen tänä aamuna taas pitkäksi meni, puolikuusi heräsin, vasta pari tuntia myöhemmin sängystä nousin.
    Ajattelin kaikkea ja torkahtelin, olen kertonutkin, että aamulla ajatus lentää.
    Unen horteessa tunsin kolotuksen käsissäni ja ne puutuvat usein, onko verenkiertoni loppusuoralla?
    Vuoro öinä jalat ja kädet, selkäkin kipuilee, mutta enpä nyt sairastamisesta sen enempää, vaivat kuuluu vanhuuteen.

    Ikäväkseni taas lueskelin ketjua, aiemmilla palstoilla tutuiksi tulleet, ovat nyt välejään selvittämään tähän ketjuun tulleet, perin ikävää.
    Tuo ikuinen kisma anoista ja rekatuista, asia mille emme mitään voi, päätös tehdään aivan muualla.
    Ihmiset eivät muuta muotoaan/mieltään edes iän myötä.
    Kirjoitus ystävyyttä kaipaan, en riitakavereita ja arjesta puhuminen on aivan muuta mitä nyt esillä on.

    Mukava Väinölle, että saa vapaana liikkua ja aina kotiin osaa.
    Pikkupoika varmaan harmissaan, kun kala karkasi, kivoja muistoja kalareissusta jää.
    Palautetta tuon tapaisesta asiakaspalvelusta olisi annettava, maailma muuttuu siltäkin osin ikäväksi.
    Uskoisin, että työhön tulijoita on ja heistä varmaan myös palveluammattiin sopivia.

    Tuo toisen ihmisen huomioiminen on kyllä meissä vanhoissakin huomioitu, monta kertaa kassoilla näkee, miten paljon aikaa menee maksamiseen ja tavaroiden keräämiseen kassiin.
    En ihmettele jos siinä ruokatunnilla kauppaan kiirehtinyt alkaa jalkaa siirtää ja hermot kiristyy.

    Oikeus kaupantekoon on kaikilla, vanhoillakin, mutta jos hieman miettisi niitä toisia asiakkaita, huomaisi oman hitautensa ja katselisi pennoset jo saataville aiemmin ja nostaisi tavarat takaisin koriin ja siirtyisi pakkaamaan sivu penkille.
    Meillä vanhoilla ei kiire mihinkään, voimme tehdä ostoksemme hiljaisina aikoina ja toimia siten, että emme jarruna olisi.
    Minulle tämä ei edes vaikeaa ole, on helppo ajatella sen kiireisen työssäkäyvän ajatukset ja helpottaa olemista.

    Sama pätee palstallekin, eikö voisi mennä itseensä ja miettiä enemmän kuin kahdesti, mitä kannattaa kaivaa entisiä, elämä on liian lyhyt riitelyyn,
    paljon muuta pitäisi mahtua olemiseemme.
    Suoraan puhumista, mutta harkiten, ei ole pakko loukkaavasti esiintyä, vieraita kumminkin toisillemme olemme.

    Taas tuli tätä ohjeistusta, vaikka en sitä siksi tarkoita, jotakin on vaan tuohon ketjun eipäs, juupas keskusteluun sanottava, ne on kaukana arjen mukavuudesta kertomiseen.
    Kirjoittajat voivat tympääntyä ainaisiin arjen tehtävien kerrontaan, mutta ei kaikki tuostakaan tykkää, että kinataan joka ketjussa, toivoisin asian korjaantuvan.
    Mietintää asian suhteen toivon asianomaisilta.

    Jospa koittaisi päivä, että hymysuin voisimme terveiset kirjoittajilta lukea, niin paljon hauskaakin eläminen sisältää, kipujenkin keskellä, valoa ja hyvää tuulta kaikille.
  15. Huomenet tähänkin perjantaiaamuun, kaupassa jo käyty, tuohon lähikauppaan kiirehdin, kun tuntuu, että vähänkään kauemmas jaksa.
    Kauhistelin hintoja, huomattavasti suurempia kuin kaupassa missä vakinaisesti käyn, kai se on pienen kaupan vaade.
    Viikon taas selviän,, jospa sitten omaan tuttuun Citi-markettiin., K-ketjuun kuuluu myös tämä pieni kauppa.

    Minä en myöskään ymmärrä tuota ikäjaottelua ja miten tietääkään mitä ihmiset vuosiltaan ovat.
    Sanon edelleen, että kaikilla on lupa kirjoitella, toivomus vain, että loukkaukset jätettäisiin.
    Olen niin tyhmä, että en edes "portinvartijaa" tunnista, en haluakkaan.
    Kirjoittajia en rukoile, mutta iloinen olen jokaisen viestistä, mitkä asiaa tai vaikka kommelluksia sisältää.

    Minulla kädet alkaa olla siinä kunnossa, että mitään en jaksa kantaa, siksi olen ylen onnellinen kärristäni.
    Olipa töykeä myyjä Eliaanan kohdalla, olisi kauniisti pyytänyt, jos itse vaivoista kärsi.
    On muuten kiva kuulla sinusta, kun olen jo kauemmin ajatuksissani kaipaillut, sinua ja Väinö kissaa, eikö pelota jos vaikka ilves paikalle sattuu ja kissan nirhaa, kun pimeällä metsässä viihtyy.?
    Luulen, että et anna noiden ikävien kommentjen sinua häiritä.

    Minun ruuanlaittamiset on saanut aivan liikaa huomiota, en myöskään kotona äidin kanssa mihinkään ruuanlaittoon ryhtynyt, kaiken olen oppinut harjoitellen.
    Muistan avioliiton alkuaikoina, että makaronilaatikko oli melko usein tarjolla, sähkövuokassa sen valmistin, ei varmaan mikään makunautinto ollut.
    En muista tykkäsivätkö lapset ruuistani, mutta tiukka olin, sitä syötiin, mitä tarjolla oli.
    Miehelleni kelpasi kaikki, mitä pöytään laitoin, olisi varmaan käynytkin niin, että valitusten esiin tullessa, olisin iskenyt hanskat pöytään ja sanonut, tee itse.
    Nyt vuosien päästä, ne makunautinnot mitä koin kotonani on saanut jalansijan.
    Kiltti on poikasi ollut ja ihana tunnustus äidille tuo kertomasi.

    Eikö kukaan voi hakea telkkaria alakertaan, missä nyt aikaasi vietät hurskis.
    Niin mitä siellä taivaassa lieneekään, ainakin ihanaksi oloa on mainostettu, varmuutta ei ole.
    Noiden uusien laitteiden ilmestymisiin en ole tutustunut, olen kyllä kuullut sen minkinlaista tarjolla olevan, mutta jätän suosiolla, hella, micro astian ja pyykinpesukoneidenlisänä, muutama vatkain, siinä minun kodin sähköiset laitteet.

    Hapansilakkaan en ole tutustunut, en ehkä haluakaan, tiedosta mitä olen saanut, mutta maku voi hyväkin olla.
    Kaikkea pitäisi ainakin maistaa, ennen tuomiota, mutta luonto ei ota kaikkea vastaan.
    Pullaa en ole aikoihin paistanut, pitäisi kokeilla vieläkö osaan, mustikkakukkoa on nyt ajatukset työstäneet ja kaalipiirakka, Ramoona aina mainitsee.
    Luulen , että muistot kaunistuvat Ramoona , mutta kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi.
    Tuo kaalikeitto minun huushollissa tehdään sianlihasta, , varmaan lammastakin saa hyvän makuisena, villalle vaan muistoissa maistuu, siksi sianliha paikan täyttää.

    Mdk.mdk asiaa puhut, tuo kaikki mitä kerroit on painavaa tekstiä, sitä ystävällistä juttukaveria monetkin kaipaa, ehkä jollakin tasolle hellyys mukaan tulee, jos näin on sallittu.
    Turhat haahuilut saa mielestä jättää ja tyytyä omaan mukavaan seuraan, eli itsensä kanssa olla ja nauttia, riidelläkin tarpeen tullen;)

    Siirrymme taas viikonlopun alkuun ja toivotan kaikkea kivaa elämäänne;)
  16. Iloista torstaipäivää, torstai on toivoa täynnä ja sitä toivoa jokainen paremmasta toivoo.
    Yöllä heräsin jalkojen kipuiluun, piti nousta villasukat jalkaan laittamaan, miten lienen ylös noussut, kun selkääni sattui todella kovaa, mutta ohi sekin meni.
    Nämä kivut taitaa tulevaisuuteen viitata ja ei helpommaksi taida mikään mennä.
    No se siitä, eletään päivä kerrallaan.

    Radio tiedotti, että käärmeitä on tänä kesänä ollut paljon, sen pisto on kissalle tai koiralle hyvin harmillinen, ihmisestä puhumattakaan.
    Poikani kodin pihassakin on neljä kyytä vieraillut, harmillista koirien vuoksi.
    Oma kärpäseni on kadonnut, ymmärsikö ettei ollut tervetullut.
    En toki lehtiä kärpästen vuoksi tilaa, en jätä tilaamatta, tuli vaan takavuodet mieleen, kun lehtiä tuli paljon, sitten ajattelin, että miksi minun pitäisi tietää julkkisten elämästä mitään ja siksi lopetin kaikki aikakauslehdet.
    Vielä maksamaan moisesta, näitä tietoja löytyy täältä koneeltakin, jos sitä haluaa.

    Joku ano mainitsi jossakin ketjussa, ettei veroja maksa, jos ei lääkäriin pääse, olen kuvitellut, että verot on pakko maksaa, pääsipä lääkäriin tai ei.

    Kiva metsästys mdk.mdk ja saalis kiinni joutui, kärpäslätkää en omista, mutta olisin varmaan aseen löytänyt kärpäsen tappoon.

    Suojatieiden merkkaus käynnissä, tulipa siitäkin mieleen, että verorahoja siihenkin hommaan menee, turvallisuus kysymyksessä, siis yhteinen hyvä.
    Ei se ihan halpaa ole tuo teidenkään ylläpito, maantiet ja rautatiekin niitä yhdessä maksettuja veroja kuluttaa.
    Minä kuitenkin sain palautusta 48,00 euroa, en tiedä miten sijoittaisin.:)
    Mukisematta veroni maksan, vaikka aika iso lovi tuloihin tuleekin.

    Eilen saunassa kyselin, että voiko tämän ikäinen haaveilla tulevasta, kerroin, että mieleeni on tullut, jospa olisi miehenpuolinen seuralainen, joka juttuseuraa toisi ja jopa hellästi katsoisi, omillaan olisi ja kotonaan yöt viettäisi.
    Sitä pohdittiin ja naurettiin, toiset olivat sitä mieltä, että toki voisi olla, mutta sitten todettiin, että eipä kukaan kotoa tule hakemaan ja tyhjäksi haave todettiin.
    Pitää todeta, että yksin olet ihminen,,,
    Hauskuutta pitää elämään keksiä ja se toteutui taas saunakavereiden kanssa.

    Kiitos demeter rohkaisusta, kohtalaisen hyvin muistan, mutta suunta on alkanut toiseen suuntaan kääntymään, joten joka päivän selviämisestä kiitollinen ole, ei vielä mitään suurta vahinkoa ole sattunut.
    Joskus ruoka pohjaan palaa, tai pullista tosi kypsiä tulee, mutta se on tämän koneen syy, kun sen ääreen unohdun.

    Noista ketjujen aloituksista, niitä voi jokainen alkaa, ei sen kummempaa vaadi, aihe vaan ja kirjoittamaan, aihekaan ei niin sitova tarvitse olla, etteikö jotain omaa väliin voisi laittaa.
    Tämän päivän arjen kuvaus tämän tyylinen minulla.

    Kaalista taas vuorossa kaalikeitto, en kyllästy kaaliin varmaan milloinkaan, syksyllä se on niin helppo kypsymään ja maukas kuin mikä, suosittelen.
    Olkoon päivänne valoisa, iloisa ja kivoja asioita mukanaan tuopa;)
  17. No joudan vielä istahtamaan koneen ääreen, kaalikääryleet tehty, onnistuminen ei oikein täysi kymppi, siirappia puuttui, mutta takuulla syötyä tulee.
    Tein virheen, annoin liian kauan kaalin kiehua, kesäkaali ei sitä kestä, ja meinasi kääröjen teko olla kehnoa.
    Pitää odottaa, kun kaali hieman sitkistyy ja tehdä uusi satsi.

    Minä sormi suussa ihmettelen teidän tietämyksistä lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta noin paljon.
    Minulla ei mitään kokemuksia lähipiirissäkään, hyvä, että omien lääkkeiden nimiä muistan.
    Yksi ehkä isokin puutos tuokin, en vaan jaksa millään kiinnostua opettelemaan ja päässäkin pysyy yleisimmät rohdot.

    Tottahan toki tuokin, että veroja kerätään, että lääkäriin päästään, en ole siitä mitään maininnut, omasta kunnostani puhun ja kiitän kädet ristissä, että en usein lääkäriä tarvitse, vaikka veroni myös siihenkin suuntaan menee.
    Onnellista olisi, kun jokainen tarvitseva lääkäriin pääsisi, ei taida aina onnistua sekään.

    Olen jo maininnut miten vaikea laji tämä kirjoittelu on, en mielestäni "kiemurtele ja kumartele" mihinkään suuntaan, pahoillani toki olen jos tahtomattani olen saanut verenpaineen joillakin nousemaan.
    Demeter on ketjumme aarre, samoin moni muu, Ramoonakin vaikka heistäkin vikaa löytyy, näin olen lukenut.
    Jätetään arvostelu ja vain kirjoitellaan.
  18. Pahoillani taas, kun sinua ärsytin, tarkoitus ei ollut korostaa kuntoani, puhun vaan siitä miten asiat on, onnellinen olen kyllä voinnistani, ehkä siinä hyvät geenit on apuna ollut.

    En pysty omasta kokemuksesta neuvomaan sairaampia, toivon sydämestäni, että hoitoa kaikki saa, ei oikein osaa mitään kirjoittaa, kun ei ole luova kirjailija, yhdelle sopii terveys/sairausasiat, joillekin ruoka, ehkä joku muukin aihe, en vain osaa arvata mikä aihe parasta olisi, siksi omia ajatuksia esille tuon.
    Korostan nyt sitä, että nämä ajatukseni ei ole kaikille sopivia, jokainen oman mieleisensä voi kirjoittaa.
  19. Huomenta, pilvipoutaisena päivä alkaa, syksyn tuntu ilmassa leijuu, vaikka vielä kesää elämmekin.
    Muutama yöpakkanen ja luonto muuttaa ilmettään, toivottavasti saamme värikkään syksyn.
    Oma elämä sujuu entisillä vaivoilla ja väliin mukavammallakin ololla.

    Paljon on keskustelua ollut sairauksista ja niiden lääkitsemisistä, terapiakin on keskustelun keskiössä ollut.
    Tämän päivän ihminen on tullut heikommaksi kestämään vaikeuksia, kun muistelen entistä aikaa.
    Sota-aika aiheutti paljon menetyksiä, vaikeutta selvitä elämässä, ei ollut terapiaa tarjolla, oli pakko selvitä omin avuin.
    Sodassa olleet elivät kauhun hetkiä öisin, unet toistivat sitä kauhua mitä sota toi.
    En ole saanut terapiaa minäkään, itkuni olen yksin itkenyt, en edes kuvitellut ammattiauttajalle meneväni, selvitty on ja tässä vielä melko tasapainoista elämää elän.
    Ehkä selviäminen kaikesta on voimavara, minkä jo lapsesta asti olen itselleni kasvattanut, sitkeyttä on riittänyt moneen.
    En koskaan ole lääkäreitä pienillä kolotuksilla vaivannut, jos joskus olen lääkäriin joutunut turvautumaan, särkylääkkeet on parannuskeinoksi esitetty.
    Onhan ikä pysyviäkin vaivoja mukanaan tuonut, mutta noihin on lääkkeet saatu.
    Aika on muuttunut, nyt apua saa, jos ymmärtää hakea, hyvä että kehitys on parempaan suuntaan mennyt, ainakin lääkkeitä on tarjolla moniin vaivoihin, niitä tarvitseville.
    Kaikessa ei edistys ole hyväksi ollut, lisääntyvä pahoinvointi rasittaa kukkaroa, jo lapsesta lähtien rauhattomuus kasvaa ja mieli järkkyy.
    Kestokyky heikkenee ja luontainen kyky selvitä hiipuu, vaatimukset joka taholla paremmasta kasvavat, ja sen perässä juokseminen vaatii kuntoa ja tahtoa. heikot sortuu.
    Siksipä voi hyväksi katsoa kaikenlainen apu mitä yhteiskunta antaa, kun vain sen piiriin pääsisi kaikki tarvitsevat.
    Avun tarve on mittava ja kasvaa koko ajan.

    Joku mainitsi päiväkirjojen väsyttävän, no niin voi olla, mutta ketju on tarkoitettu näistä arjen asioista kertomiseen ja näin toistuu tämä arki kaikissa puheissa ketjussamme, en pidä pahana voida lukea erilaisten ihmisten toimista, mukava kuulla miten asiat sujuvat toisilla.
    Varmaankaan ei ole monellakaan tarkoitus neuvoja jakaa, vaan sen oman elämän sisällön antaminen. tykkään runsaista viesteistä, aina jotain uutta oppii.

    Hurskainen, näin sitä vaan aamulla silmämme avaamme ja katsomme mitä päivä tuo tullessaan, toivottavasti kaikki sujuu kohdallasi mahdollisimman hyvin.

    Pitäähän se loppuun kertoa, että ne kaalikääryleet tämän päivän ponnistus, miten onnistuu, se huomenna tietoon tulee, rattoisaa päivää teille kirjoittaja ystävät.
  20. Huomenta jälleen uuteen päivään ja viikonalkuun.
    Eilen olin kälyni ja kummi-tytöni kanssa keräämässä marjoja pensaasta, punaisia viinimarjoja tuli ämpärillinen ja karviaisia syödä asti.
    Epäilin, että jaksanko seistä ja kerätä, onnistui yllättävän hyvin, välillä tuolilla istuin alaoksia kerätessä.
    Kyllähän kädet sitten yöllä puutui ja parin tunnin välein heräilin, mutta marjat tuli kerättyä.
    Nyt mehua tulee reilusti, onpahan sitten antaa tyttärelle, heiltä aina ensin loppuu.

    Olette lapsien lukumäärä selvitelleet, no miksipä ei, eihän ole rikosta tapahtunut, jos lapsia on saanut.
    Itse kertomana sen ymmärtää , mutta kaikenlainen tenttaaminen ei mielestäni kuulu asiaan, jokainen kertoo minkä haluaa.
    Minä olen tuonut perhelukuni monta kertaa esiin, en sitä ole hankalaksi kokenut, loppujen lopuksi emme tiedä totuudellista kertomaa kukaan, vain itse omat puheensa tietää, sen pitäisi riittääkin.
    Kuka on sanonut mitäkin vuosia sitten, ei enää ole aiheellista esiin ottaa, jos ei itse asiaa halua kertoa.
    Eletty elämä on eletty ja mitään sieltä ei voi enää korjata.

    Surullista kertomaa Mira sinulla, miten voikaan yhdelle ihmiselle niin paljoon lääkitystä ja vaivoja kertyä, tulee vähän häpeän tunne, kun aina näitä vaivojaan valittelee.
    Eilen yritin kälyltänikin kysellä menneistä ajoista, hyvin huonosti muisti mitään, hänelläkin on kuulo, näkö ja nyt muistin häviäminenkin rasitteeksi tuli.
    Vuotta vanhempi on kuin minä, karviaisia jaksoi kyllä kerätä, lähelle mennen näki hyvin.
    Onnellista että hänen vanhin tytär (kohta 70:nen) hoitaa äitiään hyvin, kälyni kertoi huonosta kohtelusta luonaan käyvältä hoitajasta, jos tytär valittaa käytöksestä, äitinsä saa siitä kärsiä, valvonta on vaikeaa, näiden hoitajien suhteen.
    Aina pitäisi olla todista paikalla, jolloin voisi epäkohdasta huomauttaa.

    Huumeet on tämän päivän yleinen asia, miten monta nuorta onkin hairahtunut niiden pariin ja elämä tuhoutuu.
    On ikään kuin ylpeilyn aihe, kun huumeissa kulkee ja myyjät rikastivat.
    Paremmissa piireissä taitaa olla melko yleistä näitä nauttia, mitä sillä korostetaan, en tiedä.
    Kyllähän paljot lääkkeetkin riippuvuutta lisää, niitä on vaan pakko käyttää, selvitäkseen päivistään.
    Silmäsairaalassa ollessani sain 11 lääkettä ja piikkejä kannikkaan, mutta onneksi eroon pääsin ja näkökin kohtalaisen hyvä pysynyt.
    Panadol on särkyä varten ja joskus kauppaan lähtiessä otan pillerin, harvoin niinkään.
    Olen opetellut pientä kipua kärsimään, aina en joka kipuun lääkettä ota, voimistelu minullakin noihin oleviin vaivoihin auttaa.

    Nyt meni sairaskertomukseksi koko juttu, mutta eipä nyt muutakaan kerrottavaa ollut, jatketaan huomenna toisin jutuin.
    Adressin ostoon lähden, suruviesti mieheni serkun kuolemasta eilen tuli, niitä on aika paljon ikänsä puolesta lähteviä, vuoro tulee meille kaikille, siksipä toivon, että tämä päivä sujuisi onnellisten asioiden merkeissä.
    21. 20 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt