Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Huomenta uuteen päivään ja tuntemattomaan päivän sujumiseen.
    Paljon on kaikenlaisia harmeja sattunut, niin sairauden kanssa painiville, kuin terveemmillekin.

    Korpikirjailijan leikkaus aiheutti yllättäviä lisä vaivoja joiden hoitaminen on hankalampaa ja kesto paranemisen suhteenkin aikaa tulee viemään.
    Naapurini oli syksyllä lonkkaleikkauksessa ja ei kauankaan vienyt, kun opetteli kävelyä ja nyt jo kolmanteen kerrokseen askeltaa, näin eri tavalla nuo vaivat hoituu.
    Jokaisella ihmisellä on erilainen vastustuskyky ja hoidot paranevat eri tavoin.
    Vaikealta tuntuu kotiin pääsyn jälkeinen elämäsi, mutta apua varmaan annetaan ja ajan kanssa nuo kiusaavat vaivatkin poistuu, sitkeyttä tuskin puuttuu voittaa nuo harmisi.
    Tuo "syö hyvin" huomautus varmaan tosissaan otettava, vanheneva ihminen tarvitsee hyvin syömisen muutenkin, saati sitten sairastaessa.
    Kälylleni aina muistutan syömisen tärkeydestä, kun sanoo, että ei ruoka maistu.

    Tuo sairaalabakteeri on levinnyt varmaan nimityksenä laajasti kaiken suhteen, kun vain sairaalasta joku tauti ilmenee on se sairaalabakteerin aiheuttama, kuten Eliaanakin mainitsit,
    Onhan todella kodissakin noita bakteereja jos missäkin asiassa ja kaikki huolta aiheuttaa.
    Avoin haava on aina tosin hyvin puhdistettava, tosi itselläni on kaikki tähänastiset ilman sen suurempaa huolta parantuneet, sekin on yksilöllistä.

    Tuo liekkon pankkijuttukin herätti huolta, miten nuo laskut pankkiin pääsikään.
    Vahvistamattomina ei varmaan olisi maksuun mennyt ja varmaan pankistakin olisi yhteyttä pidetty.
    Harmittelin juuri joulun alla miten hankalaa on kohdallani, kun 400 euron nosto onnistuu päivässä, nyt ajattelen, että onpa hyvä kun tuo esto on voimassa.
    Harvoin käyn pankin palveluissa, laskujen maksuun laittamisessa pääasiassa, pitänee useimmin kurkata onko kaikki kunnossa, nykymaailman konnat osaa olla arvaamattomia.
    Alkaa tulla se sukanvarteen säästäminen, (jos on mitä säästä) mietinnässä, kun luottamus pankkeihinkin alkaa horjua, korkojakaan ei juurikaan makseta tileille.
    Oletko ottanut poliisiin yhteyttä?
    Mobiilipankki on minullakin, mutta asioin enemmän koneella pankin asioissa.

    Minä en viinipulloja edes huomannut kaupan hyllyillä, ehkä ovat nii hyvin jauhopussien sekaan sijoitettu, että ei huomaa, kuten mkr mainitsi.
    Noin pieni suklaan maistelu ei nyt ylimääräistä huolta aiheuta, eihän se makea enää samalta maista kuin nuorempana, paljon on jäänyt jälkiruokien laittokin unohduksiin, ei tee mieli.
    Älä anna tuon huolen mieltäsi painaa brinkkala, uskon, että liikkumisesi huolen pitää ja painonkin kurissa, minulla se on vaikeampaa, mutta eipä siitä sen enempää.

    Niin nuo kukat, aina niitä vaan kevään myötä rupeaa mieli löytämään, pientähän se on näin parveke kasvattajalla, mutta jotain kuitenkin.
    Amaryllikset laitaan komeron nurkkaan kuivumaan ja sitten aikanaan parvekkeelle, yritän taas kerran saada ne kukkiviksi ensi jouluksi, kai ne joku muu pois korjaa, jos olen jo matkani päättänyt.

    Päivä jo täysivaloinen jo kahdeksan aikaan näki hyvin ilman sähköjä, kevät sieltä kurkkii, sitä tänäänkin odottamaan jään, voikaa hyvin, nauttikaa pakkassäästä.
    Taidan pyykin silitystä minäkin aloittaa, olen säästellyt hieman isommaksi pyykkikasani, nyt sitten on aika tarttua hommaan, Neeassan maininnat innostamana.
  2. Hyvää huomenta ja uuden viikon alkua.
    Viikot vierivät, ei oikein tajuakaan mihin aika menee, ikä karttuu.
    Katselin FB:sta kaksosten elämää ja tuli mieleen, että kai minäkin joskus tuosta aloitin, suloisia pieniä tyttösiä nämä poikani tyttären lapsoset.
    Tänään taas LaPromesa päivä, ohjelmaa iltapäiväksi, kiva kun on jotain odotettavaa.
    Niskani on kipeä, olen niin uutterasti pelannut Mahjongia, niska ja kädet uupuu, mutta peli kiehtoo.

    Onpa nuo vastoinkäymiset nyt kovanlaisia sinulla korpikirjailija, mutta sanotaanhan että kolmas toden sanoo ja näin toivon kohdallasi myös olevan.

    Monella lenkki ja muu happihyppely unen antaa, tai rasitus myös unen saannin lääke.
    Muistan mökillä ollessa, kun päivän uurasti pihatöiden kanssa, hyvä kun sänkyyn ehti, kun uni vei mennessään.
    Kohta kevätaurinko lämmittää ja voi jo istahtaa puiston penkille, aiemmin jo parvekkeelle voi tuoliin pesän tehdä.
    Mieliala valoisuuden avulla noususuunnassa, ja tuntuu kuin elämä hymyilisi paremmin kuin pimeyden kanssa eläessä.
    Vaikka nämä' neljävuodenaikaa on totuttu kohtaamaan, aina se kevääntulo ihmeelliseltä tuntuu.
    Mullan vaihto kukille alkaa olla ajankohtainen sekin. sitten päivittäinen seuraaminen onnistuiko kasvu vauhtiin, aina jotain uutta elämään syntyy mitä odottaen seuraa.

    Nyt pitää asioida pankissa, muutama lasku odottaa maksuun panoa, sitten aikanaan tili hupenee niiden osalta, mutta aina on vielä elämiseen jäänyt tarpeeksi, ihana elää aikaa ettei velkaa kenellekään, kerkesi sitäkin maksaa, kun kaikki oli työllään hankittava.
    Hyvän elämän ehti mieheni minulle järjestää, harmi, että niin vähän aikaa sai nauttia kättensä töistä.
    Yhdessähän ponnistimme, mutta hänen osuutensa paljon suurempi oli.

    Hyvää päivän jatkoa ja pieni pakkanen piristää, jos ulkoilemaan kykenee.
  3. Lauantaipäivän aamua tässä aloittelen, puuhaa löytyy tällekin päivälle.
    Olin askartelukerhossa ja totesin, ei mitään uutta ole keksitty, kaikki tekivät tuttuja hommia, no yhden pitsin opin tekemään, mutta sekään ei innosta, kun tarvetta ei ole.
    Pari tuntia kuitenkin kivasti hujahti, onhan sekin jotain, lupailin viedä näytille noita omia tekeleitä, kun malleista oli kuulemma puute.

    Noista hoitokodeista vielä, kyllä niihin jonotusta on ainakin tällä suunnalla, jonoon joutui kälynikin, mutta tyytyväinen on nyt näinkin asuen kotiinsa, kun kaikki palvelut sai tytär hommattua.
    Kyllä ne on hoitopaikat on kysyttyjä, huonouttakin on monenlaista ja apua tarvitsee kyselemättä monikin, vaikka itse eläminen olisikin mielessä.
    Missään tapauksessa ei hoitamista saa vähentää, aina vaan enenemissä määrin avun tarvitsevia tulee, näin kertoi radiossakin asiantuntija.
    Elinikä pitenee ja voimat loppua kohti terveemmältäkin katoaa, auttamista tarvitsee, kuten mkr ja ano23,52 kerroitte.
    Sillä kannalla minäkin, ettei lapsille enää vanhempien huolta tarvitse ujuttaa, johan taaksepäin menoa on, ennen vanhat jossain nurkissa pyörivät, kun ei kunnallisia hoitoja ollut.

    Onpa mukava kuulla, että autoilu jo onnistuu liekko, kuitenkin jalka varmaan kauankin oireilee kannattaa rauhaisasti sillä mennä, no varmaan sen kokemuksella olet itsekin todennut.
    Rajoituksia ne jalkavaivatkin aiheuttaa, sen minäkin olen saanut todeta, väliin paremmin menee ja sitten taas kipuilee, miten kauan saanen minäkään enää kulkea edes tällä tapaa.

    Hurskaisella hyvä ohjelma itsehoidossa, niin me samanikäiset jumpataan, minäkin yritän aamujumppani sitkeästi vetää. kaksikymmentä minuuttia joka aamu.
    Uskon vakaasti tämän vähäisen voimistelun liikkumistani jollain tapaa ylläpitää, samoin nämä pakolliset puuhani sitä kuntoa kohentaa, vaikka aikaa meneekin, sitä kyllä riittämiin on.
    Äkkiä ne voimat hiipuu, jos kaiken jättää, sen huomasin kälystäni, tekevä ihminen kerralla lyyhistyi ja voimattomaksi meni, miehen kuolema niin voimakkaasti koski.
    Olen aiemmin kertonut miten uuttera ja tekevä ihminen kaiken suhteen ja sitten aivan paikallaan oloon typistyi, nyt ei tee mitään.
    Tyytyväinen kyllä on nytkin oloonsa, aika kuulemma kuluu, vaikka ei mitään teekään, hoitajat käydessään mielihyvää tuovat, hyvä niin, iloinen olen hänen hyvästä mielestä.

    Aikaa se vie korpikirjailijankin kuntoutuminen, joten malttia ja voimia paranemiseen.
    Jospa siirtyisi koneen äärestä katselemaan näitä omia kuntoa ylläpitäviä hommia, hyvä mieli se siitäkin tulee, kun jonkun puuhan saa tehtyä, iloitaan pienistä tekemisistä.
  4. Heti vastaan, kun piti levähtää, imurointi ottaa voimille, en kuitenkaan tätä valituksena sano, totean vaan.

    Mitä tulee tuohon vanhusten hoitopaikkoihin, kyllä sinne riittää menijöitä, jos nyt minä en sinne vielä pyri, voihan sekin vielä edessä olla, jos saa elää.
    Huonokuntoisten ja heidän jotka ei jaksa, heidän hoito on retuperällä ja toisekseen eikös se ole onni, jos meitä jollakin tapaa jaksavia on, paikkoja jää todelliseen tarpeeseen.
    Oma kohtaisena sanon, että en todella lääkäreitä vaivaisi jos suinkin jaksan vaivani itse hoitaa ja kantaa..
    Siinäkin on hyvä, että on meitä joille lääkäreitä ei joka niksaukseen tarvita. on heitäkin jotka joka viikko jonkun vaivan takia apua tarvitsevat.
    Tämä on nyt MInun mielipide, voitte jokainen omanne pitää, otan kantaa huonokuntoisten vanhusten puolesta, enkä aio mennä lääkäriin en hoitopaikkoihin, jos ilman pärjään.
  5. Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
    Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
    Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
    Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.

    Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
    Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
    Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.

    Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
    Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
    Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.

    Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
    Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.

    Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
    Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
    Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.

    Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
    Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.
  6. Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
    Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.

    Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
    Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
    Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
    Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.

    Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
    Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
    Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
    Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
    Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
    Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.

    Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
    Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
    Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
    Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
    Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.

    Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.

    Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
    Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.

    Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
    Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
    Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.

    Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)
  7. Taas uuteen huomeneen on päästy, kahvit juotu, sitten istahdan aina tähän koneelle.
    Näkymä on vastapäätä olevan talon ulko oveen ja käytävän valoihin, mitkä liikkeen voimalla syttyvät ja sammuvat.
    Välieteisessä on penkki ja siinä kyytiä odottavat istuvat ja huomenet ohikulkijoille toivottavat.
    Kälyni menee tänään eka kerran palvelutalon ryhmään, missä askartelevat, ruokailevat ja kahvittelevat, auto tulee hakemaan, kiertää kaupunkia ja kerää mukaan sinne meneviä.
    Kälyni juuri eilen soitti ja oli onnellinen, kun mukaan pääsi, hänellä käy hoitajat, siivous ja ruokapalvelu, kertoi päivänsä kuitenkin hyvin sujuvan, vaikka ei mitään teekään.
    Olen hyvilläni hänen puolestaan, tai ehkä tyttären puolesta enemmän, pystyy elämään omaakin elämää.
    Kuulin radiosta, että aikomus on enemmän lasten kontolle vanhuksia siirtää, takapakkia sekin, olemmeko siirtymässä aikaan, jolloin nurkissa vanhukset pyöri.
    Minulle ei ole ehdotettu mitään kaupungin puolelta, olen vuotta nuorempi kuin kälyni, en kyllä ole mitään anonutkaan.
    Kunpa eivät näitä jo saatuja palveluja vain pois ottaisi.

    Ilo oli nähdä brinkkalakin taas ketjussamme, viestisi aina hymyn kasvoille saa, niin pirteä osaat olla ja aina Hurskaistakin muistat, hyvä niin, onhan hän ainoa miespuolinen ketjussamme, tietämättä anojen osuudesta.
    Vappu Taipale on minullekin ajatuksineen mieleinen. Linkola hieman pelottava äkäisine mielipiteineen.
    Ohtonen joskus poikamiehenä ollessaan sai sympatiat silloin, nyt harvemmin esillä onkaan.

    Hotakainen myös paikkansa mielessäni löytää, tosin mahtuu mukaan myös Miika Nousiainen, kuin Kyrökin, Pitääkö olla huolissaan ohjelmasta paikkansa hakivat.
    Kaikilla heillä rohkea ulostulo, kirjojaan en ole lukenut, mutta varmaan samaan katekoriaan kuuluvat, kuin esiintyminenkin.
    Demeter oletkos kuullut sanonnan, kestä tykätään, siitä puhutaan, joten laita nuo syyttelyt omaan läjäänsä.
    Hyvin on asiallisia viestisi ja tietomääräkin ylittää omani, mikä on hyvin vähäinen, mistäpä sitä olisin hankkinutkaan, kun aina työn perässä juoksin.
    Pärjätty on ja nyt elämä omatoimista ja kohtalaisen mukavaakin.

    Ramoona kulttuuri harrastuksia kiertelee, mikäs onkaan, kun jaksaa ja kohteita löytyy, ainahan ne elämää rikastuttaa.
    Tuokin, jos itse ei pystykään kaikkeen, voi ihastella toisten tekemiä ja niistä nautintoa ja hehkua eloonsa saaden.

    Tänään menen Skippo-pelien maailmaan, ainut ulkopuolella tapahtuma, vähiin menee, kunnes kaikki loppuu.
    No aika aikaa kutakin, nyt piste tälle vuodatukselle, kiitos että olette olemassa;)
  8. Hyvää aamupäivää, nyt alan jo huolestua oman toimintani suhteen, aina vaan pidemmälle nämä aamut menevät vuoteessa.
    Olen ikäni ollut aamuvirkku ja nyt sitten kello yhdeksää tänäkin aamuna alkoi näyttää, kun lopulta ylös nousin.
    Aivan hyvin olisin silmät sulkien unen päästä taas kiinni saanut, mutta alkoi jo häpeän tunne mieleen tulla, olenkohan unitaudin saanut, aiemmin päivä oli pilalla, mutta nyt ei tunnu siltä.
    Tarvitaanko joku pakote, että ei ihan nukkumiseksi nämä viime vuodet muutu.

    Jatketaanpa näistä lintujen maailma jutuista, kuusitiainen on kovin aikainen näiden "lemmenluritusten" aloittamisessa, mutta ehkä kilpailu on kova niilläkin markkinoilla.
    Pääskysistä demeterin kertomana minäkin kokemukseni kerron, olen tämänkin kertonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
    Mökilläni kuistin katonrajaan teki pääskynen pesänsä useana kesänä, niiden tekemän siivon saimme aisoihin laittamalla välikaton päälle ison vanerilevyn, väli katto oli harvalaudoitus, linnut pääsi helposti pesälle.
    Säleikön päällä istuskellen katselivat touhujamme ja antoi yksi lintu jopa silittää selkäänsä, oli mieltä ylentävä kokemus sekin.
    Sinne jäi mökki ja muistot vaan mielessä elää.

    Olen varma ettei demeter kehunut Paloman kirjaa vain kehumismielessä, uskon hänen paljon lukeneena vilpittömästi kiitoksen antaa.
    Demeterin ajatusmaailma riittää niin moneen hyvään ajatukseen ja niiden ilmentämiseen, opiksi olisi meille toisille.
    Olisiko aihetta miettiä meidän jokaisen puheitaan, kirjoituksiaan, voisiko hyvä sana voittaa huonon mieltä pahoittavan sanonnan, tähän haluan uskoa.

    Toisessa ketjussa luin runon, joka herätti ajatuksia, runo kosketti sanomallaan, yksinäisyyden tulosta mieleen runo kertoi, niin todelta tuntui ja varmaan moni sen kokee, mutta lopussa oli sanoma unelmista ja haaveista, niiden voimin voi ponnistaa tulevaisuuteen.
    Mieleni teki kiittää runosta, mutta tulkintoja oli taas palstan tavan mukaisesti kovin runsaasti, ei runoa niinkään kokevia, vaan henkilöihin meneviä herjauksia.
    Kai se aivan mahdoton yhtälö on, että voisimme ponnistella yhdessä pois tästä tavaksi tulleesta riidan lietsomisesta.

    Olen kanssasi samaa mieltä Neeassa, en tykkää sarjasta minäkään, aihe on varmaan tyypillistä tämän päivän juttua, mutta juoni ei miellytä.
    Huono äännitys ja kovin kieroksi menevä juoni, näyttelijöillä on hyvät suoritukset.
    Toisten hyväksi käyttäminen ei ole minun juttuni kaipaan onnellisia loppuja kaiken väkivaltaisuuden keskellä..

    Tepaa olen minäkin odotellut, mutta kai hän katsoi liian raskaaksi ja mieltä pahoittavaksi tämän ilmapiirin..
    Korpikirjailijalle voimia ponnisteluissa, uskon, että vointisi paranee ja pääset matkustamaan, kuten toivoit.
    Rauhallisesti vaan nyt jonkun aikaa, aikansa se paraneminen vie.

    Jospa jotain todellista hommaa saisin tänäkin päivänä aikaiseksi, sukka tuli valmiiksi eilisen LaPromesan katsomisen ohella, saisivat hieman vauhtia lisätä tapahtumissa, viruttamisen tunne on vahva.
    Omat aavistukset juonen suhteen melkoisen varmoina elää.
    Räntäsadetta, kai koko maassa samalla tapaa, mutta eipä huolita, pian jo päivä on huomattavasti pidempi ja kevät siintelee, sitä odotellen Heippa!
  9. Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
    En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
    Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
    Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
    Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
    Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.

    No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
    Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)

    Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
    Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
    Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
    Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
    Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.

    Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
    Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
    Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.

    Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
    Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
    Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
    Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.

    Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
    Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)
  10. Rauhaisaa sunnuntaiaamupäivää, vesisade taitaa lopetella ja kirkkaus taivaalla lisääntyy.
    Lumet joita viimepäivinä aurailtiin on taas katomassa, aika merkillinen on tämä tammikuu.
    Ihmettelyä ja päivittelyä siitä saa aina kohdatessa jonkun, säällä on aina helppo aloittaa keskustelu, niin palstallakin.
    Terveyden tai sairauksien kertoma toinen varma aihe, mikä aina saa sanallisen annin syttymään, tuttu myös palstalla.
    Tämä asia ei ollenkaan huono asia ole, palstalla ketjut antaa siihen mahdollisuuden ja näin helpotusta yksinäisillekin kertoa huolistaan ja iloistaan.
    Nojatuolissa on toivomuskin näitä jokapäiväisiä huoliakin purkaa, eli elämäämme arjen askareissa ja touhuissa, siihen arkeen kuuluu myös sairauksien aiheuttamat vaivat.
    Jaettu huoli on helpotusta antavaa, vaikka tänne ketjuun niitä kertoilee, aina on jollain jotain helpotukseksi tarjottavaa.

    No niin, sitten niihin arjen asioihin, mitä tarjoilin viime viestissä, eli ruokapuolen kerrontaa.
    Yritin hieman huumoria aikaan saada ja sainpa mukaan ainakin yhden myönteisen ja yhden kielteisen vastauksen.
    Sinulle ano kuiskaan, että aivan jokapäiväisiä oli ruokani mitkä uuniin joutuivat, peruna ja kaalilaatikko, kerran kuussa mielitekoni näin toteutan.
    Sinulle joka et jaksa kiinnostua syömisistäni, luulen, että jos nuo ruuat eteesi laittaisin, jopa ääni kellossa muuttuisi, voisit hyvinkin kiinnostusta tuntea;)

    Oli helpottavaa nähdä demeterin viesti, pitkän tuntuinen oli hiljaisuutesi, mutta hyvin ymmärrän huoliesi määrän , veljesi kohdalla ja monet muut päiviin kuuluvat asiat. voimia toivon olevan aina vaan jaksamisiin.
    En ihmettele, että sinua kaivataan, viestisi on niin paljon sisältöä sisältäviä ja ajatuksia antavia, niitä minäkin mielelläni luen.
    Minulta ei taida enää saada mitään vastaavaa, aika minkä mukana olen ollut on todella pitkä ja uusiintuminen joka asian kohdalla on hidasta, en ihmettele anon ehkä hyvää tarkoittavaa lepoa kohdalleni, aina ei itse osaa huomata samaa toistelevansa.
    Jos joka toinen aamu kurkkasin olisiko se parempi?
    Ehkä kuitenkin entiseen tyyliin jatkan ja uskon jonkun kirjoittamani lukevan, yritän mukana pysyä aina vaan.
    Tuota kiitoksen (tai moitteen) antamista toivon kaikkien kirjoittajien kohdalle, jokaisen viesti on tärkeä ja varmaan lukijoita aina riittää.

    Noista neuvoista mitä Eliaana sai autonsa hyytymiseen kohdalle on juuri se apu mitä voimme saada kaikkien asioiden kohdalla, kun rakentavasti kirjoitellaan, siinäkin Nojatuoli on oiva ketju, niitä arjen niksejä huomioitavaksi.
    Avun saaminen ei kai ollut mahdollinen tässä kohden, mutta hyvin Eliaan selvisi, ja lenkki tuli tehtyä, jospa käsikin tuon vaivansa parantelee.
    Ano 7,45 näinhän ketjussa toimitaan ja sinä sen osasit hyvin esiin tuoda., kiitokset vaan kaikille myötäelämässä tukena olevat., aina ei vaan satu ne auttajat kohdalle.

    Tuo pyöreä pöytä hyvä ehdotus, mutta jospa minä en puuhamiehenä toimi, ne ajat on ohi, kun pöytiäkin katoin.
    Voitaisiin kokoontua todella vaikka pöydän ympärille miettimään, miten parhaiten saataisiin ketjuun eloa ja vaihtelua.
    Neuvottelut on tämän päivän puheenaiheet, miksi ei ideoita voitasi ketjuummekin kerätä, ei jäisi yksin aloittajan ja muutaman muun puhumiseksi, aloituksen mielelläni teen, mutta muuten voisin sivusta seurata ja käsiäni taputella.
    Nuo Cittarin korvapuustit kaikille varmaan maistuisi;)

    No taitaa taas tältä aamulta riittää, voikaa hyvin ja nauttikaa tavallanne sunnuntaipäivästä !
  11. Mukavia perjantaiaamun huomenia, harmaus jatkuu sään suhteen, kaksi astetta pakkasta.
    Eilen olisi ollut se askarteluryhmä, mutta enpä saanut itseäni sinne, jotenkin mielessä, että ei varmaan mitään uutta tarjolla minulle, voin olla väärässäkin.
    Näin käy, kun on havainnut, että mitä on, se riittää, en tarvitse en kaipaa mitään uutta pölynpyyhkimis kohdetta.
    Minun tappioni tuokin menemättä jättäminen varmaan oli.

    Tuo sama labrakoe pyyntö olisi minunkin tehtävä, niin sanottu vuositarkistus, itse tunnen ettei ihmettä muutosta ole edelliseen tarkistukseen, mutta yllätyksiäkin voi olla.
    Olen mittaillut verenpainetta ja sydämen sykettä, arvot kohdillaan.
    Mitenkähän tunnen niin suurta kielteisyyttä koko terveyskeskukseen, vaikka harvoin käynkin, se vähäkin saisi olla kokonaan käymättä.
    Tein sen viikon puhallustestin ja toimitin tulokset tulkintaan, ei ole kuulunut mitään, no odottelen tiimin kokoontumista ja päätöksiä kohdalleni tekevän.
    Kyllä tuo maailman sekaisen oleminen huolettaa juurikin jälkeläisten suhteen, mitä joutuvatkin vielä kokemaan, sodat ei koskaan ole jättämättä pelkoja ja puutetta, kokemuksen äänellä puhun.

    Hankalaksi meni korpikirjailijan lonkan leikkaus, näitä takapakkeja voi satua, voimia jaksamisiin, hyvinhän olet suhtautunut asiaan ja eipä vahingoille mitään voi.
    Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on.

    Moraalin vartioiksi en usko kenenkään pyrkivän, omien tuntojen mukaan eläydymme, jos ne joillekin on kehumis tai loukkauksen määrite, on oma asia näin tuntea.
    Suurilta osin myötäeläminen ja ymmärrys viestejämme sisältää, no myönnettävä on, että joskus hyvin kielteistäkin, sitä ei kukaan kaipaa.
    Paheksua voimme, mutta opettaminen ei taida tuloksia tuoda, toivoa on kuitenkin oltava, että osaisimme sovussa kirjoitella.
    Kauniit ajatukset ovat voimia antavia ja niiden viljelyyn aina toivoisi päästävän.

    Päivä on taas jo pitkällä, on näköjään tullut tavaksi koneen ääressä viipyillä melkein puolille päivin, ei välttämättä hyvä tapa, mutta sen voin itselleni sallia, kun ei mihinkään ole kiire.
    Hyvää viikonlopun alkua teille ystävät ja myös vähemmin ystävyyttä tunteville.
  12. Lumisateista huomenta, pieni uusi lumi maan peittää, varoittivat radiossa liikkumisen suhteen, lumi on satanut jään päälle ja arvaamaton on liukkaus.
    Eipä ole pakko mennä ulos, ikkunasta vaan katselen ohi ajavia autoja ja reippaannäköisesti astelevia ihmisiä.
    On se upeaa tuo varma astunta, jos horjahtaa, ei välttämättä heti maata suurele, kuten minä teen.
    Nolottaakin, kun ei ylös omin voimin pääse, mutta tähän on totuttava.

    Onnea liekko autolla ajamista pääset harrastamaan ja mökille kissan kanssa elelemään, kärsivällisyys palkittiin.
    Pitkältä varmaan tuntui vaivasi kanssa elämä, mutta nyt se on ohi, aivan kuin uudelleen alat elämisen taidon.
    Kirjoittele vaan pitkästi, mukava on elämäsi sujumista kuulla.
    Varmaan korpikirjailuja myös vaivansa saa aikanaan kuntoon ja elämä entistä ehtoisempana sujuu, malttia vaan olemiseen.

    Vanhoja olemme tälle palstalle kuuluvat, luvan perästä kirjoitamme, metusalemi tarkoittaneen vielä vanhempaa, mutta sopii se aivan mainiosti meitäkin nimiteltäväksi.
    Mitä tulee Nojatuolin kuivumiseen, sekin tapahtuu, kun sen aika tulee, nyt vielä itse ainakin jaksan ja jatkan, tietenkin odotan toistenkin viestejä laittavan

    Minulle tuo kaupassa käynti on kuin isokin asia, kerran viikkoon vetokärryn kanssa käyn ja asiani hoidan, aina saavutuksena, koen kun reissu tulee kunnialla tehtyä.
    Kauppani on sellainen keskisuuri, sieltä löydän kaiken tarvitsemani, lähempänä on pieni kauppa, mutta se on kalliimpi ja tarjottava pienempää.
    En ole ajatellutkaan vielä tuonti palvelua, sen joskus kun otan, jää tämä pienikin liikkuminen kokonaan.
    Olen ajatellut, että mitä vähemmän palveluja otan, sen virkeämpänä pysyn. sitkeyttä joskus tarvitsee, mutta kiireettömästi asiat hoituvat.
    Aikanaan loppuu kaikki.

    Nyt kevyesti keskiviikkoa viettämään, illalla tapaaminen saunakavereiden kanssa, voikaa mahdollisimman hyvin ja onnellisena.
  13. Huomenta ja uusi päivä edessä, harmahtavalta näyttää, ei näy eilisen ammun kirkkautta, näin sääkin mieltään muuttaa.
    Eilen La Promessa sai kyyneleet silmiin, niin hyvin osasivat suruaan näyttää, kun Pia elämänsä lopetti.
    Sekaisin siellä on elämisen taito muillakin, itse markiisi joutuu tiilestunnille.
    Näinköhän Catalina ja maalaispoika toisensa löytävät, sodassa olevatkin varmaan kotiin kohta joutuvat, juoni kiehtoo, pakko on aina maanantai asialle pyhittää.
    Paljon huonompia sarjoja olen katsonut, tämä hieman laahaa, mutta aina joku kiinnekohta ilmaantuu.
    Olen ehkä romantikko, vielä vaan tarinat rakkaudesta kiehtoo, onko kaikki niin sanottu kaunis tarina höpöhöpö, uskon yhä vaan rakkauden voimaan koko elämän ajan.
    Pitkä ja osin vaikeakin elämä ei ole vienyt toivoa siitä, että rakkautta on olemassa.
    Nyt arkisiin asioihin, kyllä ne jalat maassa tukevasti on, ei siitä huolta.

    Yksin eläen olen antanut mieleni hyväksyä, että ei joka viikko siivousta suuremmin tarvitse pitää pakollisena, nyt joka toinen viikko paremmin siivoan, välillä vain rikkaimurilla pölyjä hätistän.
    Selvästi helpompaa on järjestyskin pitää, kun tilaa tein tavaroista luopumisen avulla, nyt kaikella oma paikkansa ja tehokkuuskin lisääntyi, en turhaa haahuile tavaroita etsien.
    Kohta alkaa viherkasvien hoito tehostua, niitäkin olen vähentänyt, miten tuo luopuminenkin kaikesta on tullut helpommaksi.
    Eipä kuitenkaan huolta, kyllä jää jälkipolvellekin paljon kadotettavaa, kaikesta en kuitenkaan luovu, elämä mahdollisimman helppohoitoista, silti kodin tunne säilyy.

    On mukava ajatella, että toisillekin jäi kivat muistot Kahvipirtin ajoilta, Ramoonakin niin kauniisti kertoilit elosta pirtissämme.
    Ne Kyöpeliin lennotkin oli jo pukeutumisesta lähtien juhlaa ja kommelluksiakin sattui, kyllä mielikuvitus on rikkautta, kai sitä näin iäkkään suusta kerrottuna vähän hassuna pidetään.
    Voittaa joka käänteessä nuo nykyiset riitelyn aiheet.
    Sen verran mielikuvitusta varmaan jokaisella on, että huumorilla kinat ohitettaisiin, ei liian vakavaksi elämä saa muodostua, varsinkin, kun tuiki tuntemattomia toisillemme olemme.

    Totta tuo, että meillä on ollut hyvä suunta terveydenhoidossa, kaikilla mahdollisuus sitä saada, kunpa ei alasajoa niin tarmokkaasti toteutettaisi.
    Nyt tummia senkin suhteen on taivaalle ilmestynyt, aina kuulee noita vaikeuksia, kun ei hoitoa ole tarjolla.

    Noita uhkia on aina vaan lisää näkyvissä, nyt Amerikan tilanne arvoitus, samoin naapurimaasatakin kielteisiä kuvia aina näkyy, puhumattakaan noista sotaa käyvien ihmisten kurjuudesta.
    Rauhaa maailman kansoille, sitä pieni ihminen vaan toivoo.

    Otanpa taas otteen päivän tapahtumista, niistä vähistä mitä eteen tulee, aina se ilta eteen tulee, milloin milläkin mielellä unia menen hakemaan.
    Virkistävää päivää kuitenkin toivotan kaikille.
  14. Aamupäivää, kahdeksalta nousin sängystä, kurkkasin ulos ja hämmästelin kuivia katuja ja aurinkoista säätä, ihan keväinen olo siitä tuli.
    Hassulta tuntuu tämä minun elämä, nukun liki kymmenen tuntia, siten jää päiväeläminen lyhyeksi, ruoka aikakin iltapäivälle mutta haitanneeko, ei ollenkaan.
    Siitä elämiseni on kivaa, että mitään pakkoa en enää tunne, kuten aiemmin, oli oltava kaiken aikaa tekevä ja tehokas.
    Itse itselleni muokkasin aiemman elämäni ja niin teen nytkin, sillä erotuksella, että kiirettä ei ole, jos jää jotakin tekemättä ei haittaa.
    Oloni on kunnossa, koti siisti, ruokaa tykkään laittaa ja nautin mieliteoistani hyvillä mielin.

    Onnittelen demeter, kun saat sellaisen pienen koiraystävän, hyvärotuisen, tyttärellä ja hänen tytön perheellä ollut kaksin kappalein,, ystäväkoiria parhaimmillaan.
    Katso FB:kista aina näiden rotujen elämää, hyväksyvät muutkin eläimet niin hyvin, auttavaisia omilla tavoillaan.
    Kyllä eläimetkin opettavat monella tapaa tämän elämän koukeroissa, vaativat hoitoa, mutta antavat monin verroin takaisin.
    Surullista tuo veljesi kohtalo, mutta näin se menee, odotettavissa meillä kaikilla, jaksamista.

    Muistelen joskus lukeneeni mkr jalkojesi suonenvedosta, siitä minäkin ole kärsinyt, nyt nukun villasukat jalassa ja on kuin olisi vähentynyt suonenveto.
    Villasukat on päivälläkin aina jalassa, verenkierto on huono, jalat aina kylmät, mutta sukat auttavat.

    Mielestäni ei kannata välittää jonkun sanan tai kirjaimen väärin kirjoitukseen, kunhan asia selviää, se riittää.
    Olen huomautuksia matkan varrella paljon saanut, mutta en suuremmin piittaa, asiapitoisuus on tärkeämpää.
    Ärsyttäähän se oppinutta, niin minuakin telkkariohjelmien huonosti ääntämisestä johtuva tuotos, odottaisi puhetyöläisilta täydellistä ulosantia.
    Musiikki kyllä kuuluu, onko pakko aina musiikkia taustalla ollakaan, no kai senkin alan työntekijöiden on itsensä saatava kuulumaan, mutta esityksen kokonaisuus kärsii siitä ,puhun oman itseni kohdalta.
    Onneksi asiaohjelmat vielä selkeitä, kuulee ja jopa osin ymmärtääkin.

    Jospa ryhtyisin nyt päivän tehtäviin, tarkoitus leipoa jotain, tavallaan tähän aikaan jo ovat valmiina, mutta nyt tämä uusi minäni toimii toisin, saapa nähdä kestääkö kauankin tämä tyylini, saattaa olla paluu entiseen, katsellaan.
    Iloa ja onnea päiväänne.
  15. Aamupäivää ja lauantaihan se taas on, mihin viikko vierähti ?
    Tuulinen sää, oikein sisälle kuuluu tuulen hujahtelu, lumista ei kohta jälkeäkään, paikoin nurmikko esiin tullut.
    Lämmityslaskuille tämä hyvä juttu.

    Noista hoidoista vaivojen suhteen keskustelu on käynyt, monenmoista konstia ilman lääkkeitäkin löytyy, apuvälineitä ja omia niksejä toteuttaen.
    Minä olen niin itseni hoitamiseen saamaton, polvisuojukset on, mutta jäävät käyttämättä, nyt lukiessani MdK keinoja miettimään laittoi pitäisikö minunkin jaksaa.
    Väliin tuntui, että ei niistä apua ole, ja siksi jäi kaappiin, sitkeyttä vaatii näiden nivelten ja lihasten hoito.
    Tuon itsehoidon kannalla pitkälti olen, se että tuleeko sitten tehokas olemaan, kyllästyn niin pian kaikkeen.
    Suhteellinen terve olen, arvot normaalilukemissa, ainoastaan nämä kävelyyn ja liikkumiseen tarvittavat vaivaavat.
    Mittasin pitkästä aikaa verenpaineen, 122/ 75 oli, ei siis mitään huoleen enteilevää, pitäisi päästä labrakokeisiin vuosi edellisestä mennyt.
    Eihän se missään tapauksessa paremmaksi muutu, ikä tekee tehtävänsä.

    Vaivasenluu on minullakin ja jalka meinaa muuttaa pikkuvarpaan suuntaan astuttavaksi ja se aiheuttaa selälle ja lonkalle huonoa asentoa.
    Pitäisi tilata oikean näköiset pohjalliset, mutta ajatus siitä, että ei enää vuosia montakaan jäljellä ole tyssää nämäkin aatokset.
    Miran vaivoihin ei mitään verrattavaa kuitenkaan ja toivon jotain helpotusta sinulle löytyvän.

    Hyvä, että apua löytyy korpikirjailijalle ja malttia liikkumiseen, vaikka kai se tarpeellista onkin, kohtuudella.

    Sämpylöitä aion minäkin ruveta tekemään, kaura ja vehnäjauhosta, terveysarvot ei välttämättä niin hyvät, mutta maistuvia tulevat ja hellin itseäni omatekemillä leivonnaisilla
    Makeaa ei mieli tee, mutta kaikki kotitekoinen maistuu.
    Ostin ruisleivän ja enpäs tykännyt, oli kuin hiekkaa se koostumus, ei tullut katsottua mitä aineita se sisälsi.
    Ruisleipää olen harvoin tehnyt, mutta äitini leipoma vieläkin vaan parhaan nimityksen saa.

    Oikea lonkka minullakin oireilee, tai nivusista vaiva alkaa ja lonkan viaksi kuulemma menee. istumasta nouseminen kivuliasta.
    Joka päivä joku uusi kohta kipuilee, saisi aina istua lääkärin vastaanotolla ja kun tiedetään tuo vaikeus päästä lääkäriin, yritän vaivani kestää.

    Nyt viikon siivoushommiin ja sitten odottamaan sitä juhlahetkeä, eli saunaa.
    Pärjäilemistä jokaiselle mahdollisimman hyvin ja varovaisuutta liikkumiseen.
  16. Huomenta, olen mkr kanssa samaa mieltä, sisällä on paras pysyä, hiekan allakin jää on vaarallinen, hyvin nopsaan itsensä maasta löytää.
    Vielähän sen kupsahtamisen tuurilla kestää, mutta se ylös pääseminen on sitten toinen juttu.
    Taivaanranta idän puolella hyvää ja kaunista lupailee, on tämä aikamoinen talvi.
    Uskon kyllä, että vielä sitä talveakin pidetään, voi kevät virua pitkäksikin, no se näkee ken elää.

    Aivan uskomaton tuo sairauksien ja leikkausten määrä sinulla Mira, vahva olet tuon kaiken kestäessäsi.
    Miten voikin yhden ihmisen kohdalle tuo määrä leikkauksia tulla, nolona tässä mietin omia vaivojani joista aina tulee mainittua.
    Toivon, että tulevaisuus sinut noilta leikkauksilta säästää ja muutenkin jaksamista reumasi kanssa, ei varmaan ihan helppoa ole sekään.

    Kiitos MdK noista muistoista mitä herättelit, minä en Ellin poksiin kirjoittanut, oli jo ohitettu se, kun minä Kahvipirtin kanssa mukaan tulin.
    Oikeassa on muistikuvani, kun aina muistan hauskaa olleen, ei tätä nykymeininkiä lainkaan.
    Maalaismies oli tosiherrasmies kaikin puolin, pakko oli tekstistään se huomata, mutta ilakointiin yhtyi täysillä ja niin moni muukin.
    Titanium Man oli aika pakkaus hänkin, meitä nauratteli jutuillaan ja mukaan tuli hauskan pitoon, Turusta oli kotoisi, näin ymmärsin.
    Voi kun sen hengen edes pienissä määrin saisi takaisin, kaikki yhtyivät yhteisen pirtin muuttoihin ja hauskan pitoon.
    Palstalla oli silloin myös runoketju, jota tulenlieskat ansiollisesti kuljetti, sinne uskalsi luomisintoaan purkaa, kaikki kelpasi.
    No on ihana, kun jotain muistin lokeroista löytyy, voi paremmin jaksaa tätä nykyistä menoa, olisiko niin, ettei tämän ajan ihmiset osaa laskeutua mielikuvien maailmaan lainkaan.

    Voi olla juurikin noin Makriina, että en mitään tarvittavaa tai edes mielenkiintoista tuolta askarteluryhmästä löydä, mutta tämä henkilö joka siellä käy, kertoili myös neulomista ja virkkausta tehdään, no sekään ei sytytä, kun entisiä tekeleitä olen purkanut.
    Saa nähdä saanko itseni edes katsomaan menoksi lähtemään, vaikea ajatus on, että jotain uutta ja tarpeellista keksisin.

    Varoen on myös korpikirjailijan aloitettava elpymishoitonsa, vanha sanonta ,hiljaa hyvä tulee.

    Aurinko jo pilkistelee tien toisella puolen olevan katon harjalta, kaunis päivä tänne meille on tulossa, samaa toivon teille toisillekin.
  17. Huomenta vaihteeksi harmaasävyiseen aamuun, ympäristö melko tummalta näyttää, voisi ajatella, että maata näkyvissä, kuten merellä todetaan.
    Valoisuus vaan lisääntyy, nyt ilman valoa kirjoittelen, kellon ollessa vähän yli yhdeksän.

    Korpikirjailija on leikkauksen saanut onnistuneesti ohi ja nyt paraneminen onnea kaikin puolin hoidon lisäksi tarvitsee.
    Aivan kauhealta kuulostaa kaikki nuo leikkauksista kertovat jutut, minulle olisi kamala paikka joutua leikkaukseen, koskaan ei mitään ole leikattu.
    Yhden kerran lääkäri totesi välilevyn pullistumisesta, että vain leikkaus siihen auttaa, mutta yritä muuten jaksaa hoitaa ja niinpä minä sitten jaksoin.
    Tästäkin jo yli 30 vuotta, ehkä olisi joskus jotain vaivaa ollutkin, mutta omahoidolla olen tänne asti päässyt.
    Tuskin enää mininkään leikkaukseen joudunkaan, tai ainakin toivon niin,.
    Kaikkea hyvää parantumiseesi korppis.

    Yritinhän minä muutaman kerran vastahankaan nousta demeter, kun syytökset tuulesta temmattuja olivat, mutta totesin turhaksi, kun aina joka viesti ja selitys ymmärrettiin muuksi, mitä olin tarkoittanut.
    Tunnen ja tiedän oman lahjakkuuteni kaikkeen, joten ei niin kamalalta tunnu nuo syyttelytkään, paremmaksi en tule, en kyllä huononmaksikaan, kerrottiinpa minun kuuluvani takarivin Tyyneihin, naakoiksi tai miksi muuksi tahansa, en korkealta putoa, luudalta maahan;)

    Tuli mieleen nuo Eliaanan kyljen kivut, kun muutto höyräykseni aikaan vetelin matkalaukulla kaikki kirjat ja astiat, tien yli tähän asuntoon, kylkeni kamalan kipeiksi tuli, pari viikkoa meni, varmaan jotain lihasrepeämää se oli.
    Vanhana on kaikki paikat helposti vioittuvia, kai sitä niin hauraaksi tulee.
    Jos kadulle kaadun, itse en ylös pääse, lihakset on kaikonneet, vielä voimaa kuitenkin käsissä on maitopurkki aukeaa, vaikka tiukassa sekin joskus on.

    Eilen oli lenkkisauna kaverina nuori, ehkä vähän yli kolmekymppinen neitonen, hän valitteli nilkkaansa, oli kipeä ja turvonnut, oli lääkärissä käynyt ja kuvaukseen menee.
    Sanoi miettineensä mistä vaiva syntyi, muuta syytä ei löytänyt, kuin koko illan tanssimisesta.
    Niin voi nuortenkin kunto pettää, saatikka sitten melkein viisikymmentä vanhemmalta.

    Noista apuvälineistä luin juuri kahvin juonnin ohessa Viva lehdestä, oli sielläkin jos mitä, muistisairaillekin monenlaista apuhälytystä saatavana.
    Älä avaa ulko ovea, muista ottaa avaimet, ym muuta muistin kadottaneille ja sairaalasta kaikki tarvittavat avut täällä saa, niin olen kuullut.
    Minä vielä sinnittelen noilla kävelysauvoilla sen vähän mitä liikuin.

    Eilen kompuroin Skippo-peliin ja sain juttukavereita, sen aion pitää, kun on niin lähellä ja lupailin mennä katsomaan askarteluporukan kokoontumista, samassa talossa sekin, sielläkin juttukavereita ainakin saisi.
    Epäilen kyllä, löytyykö mitään uutta, kun mielestäni olen niin täysin oppinut noihin hommiin, enkä oikeastaan mitään askarrellen tehtyä tavaraa kotiin halua. entisiäkin vein kirpputorille, mutta voihan yllättyä ja innostua.
    Tiedän, että taitajia on siellä näpertelevät, kyllähän se niin helposti tarttuva aihepiiri on.

    Nyt sitten tämän päivän puuhiin, eli näykkimistä tuosta ja tuosta, ei mitään suurempaa, silti toivon päivän rattoisesti sujuvan, myös teillä kirjoittaja ystävät.
  18. Huomenta ja valoisa päivä alkamassa, nyt jo ilman valoja pystyn kirjoittamaan, päivä on siis huomattavasti jo pidentynyt.
    Kuu piiloon menossa ja aurinko taivaalle kipuamassa, voisi kuvitella , että toisiltaan piiloutuvat.
    Viisi astetta pakkasta ja jää teillä liukastuttaa kulkevia, hyvin on kyllä hiekotuksen hoidettu tässä keskellä kaupunkia, sivuteillä voi taiteilua olla liikkuminen.
    Mieltä nostaa tuo valon lisääntyminen ja senkin havainnon tein herättyäni sängyssä loikoillen, että valotaidetta sain katsella, kun autojen valot leikkiään saivat huoneen seiniin, kaikesta sitä ilon aihetta on etsittävä.

    Onko kirjoittajien arki tullut niin mitään sanomattomaksi, että ei löydy aihetta siitä kertoilla, harmi sinänsä, mutta onhan se todettava itsenikin, että ei mitään värikästä elämässä näy, on näistä pienen pienistä jotain aikaan saatava.
    Tapahtumat vähenee ja kertomat lyhenee, mistä sitä vanha ihminen uutta keksisi, varsinkin, kun yksin elämiseen on tottunut.
    Vaivat on kerrottu jo moneen kertaan, mutta silti ajattelen, että ehkä nämä pienet kodin kömmähtelyt ja muistelot jotain mielen liikettä aikaan saa.
    Kaikilla meillä peruselämä on paljonkin eroava toisten elämästä, on omakotitalojen omistajia, koiria, kissoja, lintujen ruokintaa, joillakin vielä harrastuksissa käyntiä.
    Lahjakkaita kirjoittajia joilta aina hyvin asiallisia puheenvuoroja saamme lukea ja kaikesta osamme saamme tietojenkin lisääntyessä.
    Onhan hyväksyttävä sekin tosiasia, että kaikki loppuu aikanaan, kaiketi myös nojatuoli.

    Noinkin iloisia asioita voi löytää vaikka pihan mylläyksestä, kuten mkr kertoi, hieman taisi olla käänteistä tuo ilon aihe, mutta pakon edessä tuotakin tapahtuu ja paikat on kuntoon saatava.
    Viime päivinä on paljonkin puhuttu tuosta veden tärkeydestä, tuli mieleen oravat, jotka vettä rukoilevat vesipullon kanssa kulkevilta, vesi on ehdoton elämän suhteen.
    No niin, minähän saan aihetta viestin pituuteen vaikka tyhjästä, mutta jäänpä odottamaan onko jollakin toisellakin asiaa, onnea päivän viettoon.

    '
  19. Arkiseen päivään huomenet, eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunut, katselin eilen viisi jaksoa La Promedasta ja siinä päivä hupsahti iltaan.
    Sulatin keittiön pakastimen aamupäivällä ja siinä jo oli urakkaa yllin kyllin, pudas on nyt pakastin kuin jääkaappikin.
    Noin oli kuten Eliaana kerroit, monta kuukautta myöhemmin La Promesa tapahtumat kerrottiin, taitaa vähän eritahtiin päiväjaksojen suhteen mennä.
    Paljastan sen verran, että hääkuva on jossain näytetty, joten kyllä ne pojat rintamalta kotiutuvat ja Jana pääsee markiisin puolisoksi.
    Monta avioparia varmaan nähdään.

    Mukava kuulla sinusta MdK ja sekin on kiva kuulla, että jaksat kaiken itse hoitaa, nuorempi olet kuin minä, minäkin itse vielä kaiken suhteen sinnittelen.
    Muistan joskus kertomaasi, miten aamulla olit lumikinosten takana entisessä kodissasi, taisi olla omakotitalo.
    Tuo mielikuvitus on hyvä seuralainen, kun aisoissa pysyy, olemme opin käyneet Kahvipirtin aikoihin, en muista riitaa kirjoittajien kanssa koskaan olleen, hauskaa pidettiin nimenomaan mielikuvien mukana eläessä.
    Muistoissa osa on kestänyt, en vain saa mieleeni nuorukaista, joka kivasti mukana kulki, hänellä myös mielikuvitus hallinnassa ja monella muulla, Hintriikka yksi heistä, taitaa pohjoisessa elellä.
    Niin monta mukavaa ihmistä muistot mieleen tuo, Venlastiina, Latevaan, meri-kukka Lokari, jonka luokse lautalla muistini mukaan matkan teimme.
    Muori jopa oikeasti luonaan kävi rapakon takana.
    No se oli sitä aikaa, nyt maailma pullistelee uusine tyyleineen, mielestäni ei lainkaan hyvään suuntaan mene.
    Oikein mukavaa tätä vuotta, jaksamista kaiken elämän mullistusten keskellä.
    Pistäydy Nojatuoliin, jos aikasi riittää ja muistoja entisistä mieleen tulee.;)

    Onpa kiva, että pysäkkisi on entisillä paikoin ja pääset helpommalla asioillesi Mkr, minulta pienikin matka jo voimia kysyy, henki ei kulje, vähän päästä pitää pysähdellä, mutta kaikesta huolimatta elämä sujuu.
    Poikani jo kehotti tilaamaan ostokseni kotiin, mutta siihen en vielä halua mennä, kai se joskus pakoksi muuttuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.

    Olen löytänyt Mahjong -pelin ja aika siivillä lentää sen piirissä, pasianssia olen pelaillut myös, mutta on vähän kuin ristisanojen ratkomista tämä Mahjong.
    Unohdin välillä pelin olemassa olon, mutta kiva että muistiin tuli, tätä luppoaikaa nyt kertyy, ei aivan lössiksi elämä mene.
    En suuremmin yksinäisyydestä kärsi, mutta aina jotain nyhräämistä on löydettävä.

    Nytpä rupean havaintokykyäni testaamaan sen pelin kanssa, kai siinä aivotkin teräväytyy;)
    Pakkasta 4 astetta, ulkoilukin olisi aiheellista, mutta kun ei pakottavaa tarvetta ole, saamattomuuttani sen laistan.
    Iloa päiväänne.
  20. Iloista maanantaiaamua ja uusi viikkokin taas alkamassa, nyt sitten on Nuutin päivä ja joulumuistot olisi talteen laitettava, joulukoristeiden sekaan.
    Minulla jo kaikki jouluiset on talteen laitettu, odottamaan josko ensi joulu vielä eteen tulee.
    Poikani soitteli eilen, ne tavanomaiset kysymykset esitti, no eipä mitään uuttaa ollut kerrottavana, ehkä vaivoja lisää tullut.
    Kertoili omaa eloansa, Kajaaniin lähtö oli tänä aamuna, hyvin tuntui asiat sujuvan, kotona vaan viikonlopun, kävelleet toistakymmentä kilometriä koirien kanssa, hyvä homma, istuu niin paljon auton ratissa.
    Tytär mökillään, iloitsi jäiden vahvistumisesta, pääsivät sinne mökkinsä maisemiin.
    Nukuin melko hyvin, kallistun tuohon kuun taikaan, kai se uniinkin vaikuttaa.
    Tuo kuu olikin hyvin näkösällä eilen, aamulla kahviseurana ja illalla tässä koneella istuessa, nyt sitten täysin näkymättömissä, sumuverhon takana.

    Minulla nuo liikenteen melut aamusta iltaan, kaikilla ajajilla ei koneet parhaassa kunnossa ja toiset jopa ääntä lisäävät kaasua polkien, no kaikkeen tottuu.

    Makriina olen kanssasi samaa mieltä, on ilo avata silmänsä hyvin nukutun yön jälkeen, on kuin kaikki asiat paremmilta näyttäisi.

    Katsoin minäkin sitä Tiina Lymin kirjoittamaa sarjaa, en vaan oikein pysy mukana, niin kiihkeäksi käy tuo keinottelu toisten kustannuksella, tai enkö vaan ymmärrä sitä mahdolliseksi, no kaikkihan on mahdollista elokuvissa ja sarjoissa.
    Miten ihmismieli keksiikään aina ja uudestaan jotakin rikastumisen konsteja.
    Minua ärsyttää suomalaisten sarjojen ja elokuvien huono äänitys, musiikki kyllä kuuluu, onkohan pakko sitä niin kovaa soittaa.
    Kai se noin on kuten sanot brinkkala, riitely on palstan pysyvä voima, jaksetaan vaan mukana kulkea.

    Varmaan kola liukkaammin edessä kulkee, kun sen puhdistaa välillä.
    Tuo musiikki oli varmaan mieleistä, mitä Närhi aikoinaan esiin toi, vai miten Hurskainen.

    Ano 10,29, toivottavasti olen sitä mistä mainitsit, pyrkimys on elää rauhassa kiusaamatta ketään sivullista, silti omaa elämää ja tätä arkea esiin tuoden.
    Varmaan ärsytykseen asti koetan ymmärtää näitäkin joilla on tarve purkaa omaa oloaan, kai niin on, että osa yksinäisyydestä kärsii ja näin löytää paikan purkaa tällä tapaa itseään.
    Tottahan jokainen omalla tapaa kokee myös nämä, jotka ehkä tahallaan antaa aiheen sanomisiin, mutta heilläkin tarpeensa.
    Vaikeaa on näin kirjoittaen tavoittaa oikeaa tapaa, että sen kaikki ymmärtäisi.
    Eihän ilolla lueskele näitä morkkaavia viestejä, mutta ohittaen ja tasoitellen sekin onnistuu.

    Nyt päivä on jo valennut, sisälläkin alkaa näkemään ilman valoja, noita puuhiani mietin, ehkä olisi hyvä sulattaa pakkanen ja tehdä inventaario niiden sisällöstä, paljon on vielä tavaraa sisällään.

    Hyvää alkavaa viikkoa ja puolikuu jo tammikuusta tavoitettu.
    21. 9 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt