Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. No hyvä, että kerroit luulin jo unta nähneeni, voiko yksittäisellä kirjoittajalla moinen ote kirjoitusten poistoon, ihmeellistä.
    Jospa tämä on todella jotain ajojahtia, ei kyllä kivalta tunnu.
    Voi näitä aikoja ja tapoja.
  2. Hyvää aamupäivää, pilvistä ja valmiina sadekuuroihin ollaan.
    Syksyä se on, lämmintä kuitenkin17 astetta jo näin aamulla.
    Kukkiani tarkastelin parvekkeella, taitaa olla jo kohta aika kompostiin viedä, pelargoniat laitan ruukkuihin ja komeroon, jospa keväällä saisi ne elämään, saman teen parille amarylliksen mukulalle, pimeään vien ja sitten marraskuussa katselen aikovatko kukkavartta työntää.
    Viime talven komerossa viettänyt pelakuu kukkii edelleen, innostui nuppuja työntämään, pääse ikkunalle kukkiaan näyttämään.

    Mukava kuulla sinusta Neeassa pitkästä aikaa, kesäsi on sujunut hyvin, kun et aiemmin ole kiikkustuoliin joutanut.
    Jospa nyt talveen varustautuen jää aikaa myös palstalla piipahtaa.

    Olen säästynyt noista terveyskeskuksen harmeista, en muista onko viimeinen yhteys ollut, kun jonkun rokotuksen otin, en muista mihin vaivaan, tämä tapahtui keväällä, olisiko joku koronaan kuuluva juttu.
    Varmaan oli joku joukkorokotus, kun aika tuli ilmoituksena. muutenhan en rokotuksissa käy.
    Demeter uskon tuon ainaisen yrittämisen vievän uskoa koko sairaanhoidon voimaan, mihin vielä mennään?
    Ilosi jaan tuosta lonkkaleikkauksen onnistumisesta, jotain aiheita iloonkin löytyy ja näillä mennään.

    Kukapahan sodista tykkää, minä en ainakaan, ihmettelenkin ettei mitään kansannousua saada aikaan ja nuo sodan ihannoijat saataisiin aisoihin.
    Hyvin vähän kansoista sotaa haluaa, mutta johtajat osaavat mieleisekseen asiat kääntää, ennen oli Kekkonen, joka kaveerasi Venäjän kanssa,(hyvä niin) sodalta vältyttiin, nyt sitten toiseen suuntaan pokkuroidaan, mitään hyvää ei siitäkään seuraa, pysyisivät omalla mantereellaan, harmeja sielläkin varmaan tarpeeksi, kummallakin suunnalla.
    Stalin aika oli jotain kauheaa naapurissa, siitä olen lueskellut paljonkin.
    Tästä ei enempää aihetta jatkaa.

    Tieteen kuvalehteä lueskelin ja sieltä huomioin käden M kirjaimen kertomaa.
    Jos kädessä on kämmenen puolella selvästi M kirjain näkyvissä on harvinaiseen joukkoon kuuluva.
    No tietenkin minä löysin M molemmissa kämmenissä ja se antaa viitteet siihen, että olen kaikkea hyvää osaava ja taitojen lisäksi olen empaattinen ja jopa johtaja ainesta;)
    No uskoa voi näihinkin kertomiin, voihan olla, että ei kaikilta sitä M kirjainta löydy, mutta eiköhän aika monelta kuitenkin, joten ollaapa jalat maassa kiinni ja uskotaan omaan itseemme, hauskoja nämä testit kyllä on ajanvietteenä.
    Mahjongia minäkin pelaan ja Solitaire korttipelejä, aivoille pientä haastetta aina väliin.

    Tuota siivousta olen tehnyt minäkin rajulla kädellä, voi olla, että menee tärkeitäkin papereita hukkaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

    Olisi kiva kuulla ano joka mainitsit palaverijutun, minkälaisen vastauksen sait seuraavalla kerralla, kun kohtasitte?

    Näinköhän unta, kun olin näkeväni eilen mdk.mdk viestin, jossa hän nauroi siskonsa omenan puraisua ilman hampaita, nyt en löydä.
    Outoja tapahtuu, missä syy, aloitusketjuni aloittaessani tuli kielto, että älä aloita, viesti ei mene kohteeseen, tuli kumminkin.
    Koskaan ei tämän kaltaista ole ilmennyt, en usko kenenkään kirjoittajan tällästä aikaan saada, suuremmat tahot ovat pelissä.
    Jospa palaisimme kaukaisiin hyviin aikoihin.

    Tässä tämän aamun satuilut, luette jos kiinnostaa, tai sitten hyppäätte yli, sillä selvä.
    Kuitenkin hyvää päivän kulumista kaikille.
  3. Syksyä, syksyä,,,,
    8.10.2008

    Puut lehtensä pudottaa,
    maa niistä katteen saa.
    Vihreä nurmi alle jää,
    keltaiset lehdet peittää maan.

    Linnut lähtee - etelään,
    palatakseen taas - kevääseen.
    Kiertokulku ajaton,
    vuodenajat vaihtuu, hyvä on.

    Lepoa luonnolle, lepoa meille,
    Ihmisille elon teille.
    Kunpa nauttia aina voisi,
    kaiken kauniin näkevänsä soisi.

    Lumiharson maan ylle heittää,
    taivaankannen tähdet peittää.
    pakkasherra tavoittaa,
    monen pienen nenänpään.

    Siispä iloita voi tästä,
    rikkahasta elämästä.
    Ylös, ulos rientäkää,
    syksyn lehtiin hukkumaan.
  4. Olihan se mainitsemisen arvpinen, kun jossakin viestissä sinä sanoit, että tärkeinä pidetään ketjun pituutta.

    Syy ei tämä ollut, mutta sinun perässä kulkijat ketjua venytti tämän aikaan sai, tosin muitakin perässä jaarattiin , osamme saimme kaikki.

    Jospa tämä kaikki korjautuisi ja saisimme arjelle sopivan ketjuun kirjoitteluumme, lukijoita on tai ei, kirjoittajia kaipaan entiseen tapaan.
    Olisiko itänaapurilla osuutta, jos niin on, niin onpa hankala naapuri.
  5. Huomenta nyt sateesta, koko yön ropotteli, heräsin ja kuulin kun sade ropisi.
    Unilääkettähän se on, kun mukava ropina kuuluu ja on lämmin ja hyvä olla.
    Hyvälle ololle kannattaa aina peukkua nostaa, ainahan se ei yhtä hyvää ole.
    Tytär soitteli eilen ja kertoi puolukka sangon ilmaantuvan perjantaina, hinta 25 euroa, kohtuullinen mielestäni.
    Muistelimme, että edellisen kerran 20 euroa oli, mutta kaikki hinnathan nousevat, eikö myös marjojen kerääminen sen nousun ansaitse.

    Koneeni on läppäri ja monia vuosia toiminut hyvin ja varmaan nytkin ihan kunnossa on, minä taidan virheet aikaan saada, ajatus lentää nopsemmin kuin sormet ja siksi kirjaimia aina liikaa tulee.
    Tuo eilinen uhkaus mietityttää, ei koskaan ole tullut epäily, ettäkö ei viestini lähtisi, no eka kerta kaikessa eteen tulee, viesti kumminkin lähti.
    Onko muillekin tämän kaltainen viesti tullut, kun kirjoittajat hävinneet?
    No, kun katselee palstaa sama kina näkyy päällä olevan, miten vanhat ihmiset jaksavatkaan, onko joidenkin mielestä parempaa luettavaa vanhojen ikävien viestien muistelo ja niistä riitaa kehitellä.
    Kaikki ei vielä edes palstoilla olleet näiden asioiden sattuessa, miten jaksaakaan kiinnostaa toisia.
    Edelleen pidän hyvänä näistä arjen ja maailman kuvan selvityksiä parempana, vaikka pienemmälläkin tiedon määrällä.

    Lukija määrää silmäiltyä, ei voine uskoa, että ketjumme olisi pannaan joutunut, mutta jos niin on, ei maailma tähän lopu, lopetetaan jos nykyinen meno ei kelpaa.
    Itse olen kyllä sitä mieltä, että ketjumme elää tavalla tai toisella, aika pitkään minun sinnikkyydellä;)D
    Uskon oikeuteen kirjoitella, jos se sopuisasti tapahtuu ja pääasiassa asioista on puhuttu, mukaan vaan tuli noita eripuraisia kirjoittajia, joille "mummojen" jutut ei kelpaa, heille on kyllä tilaa palsatalla myös riitelyyn, jos se tyydytyksen antaa, olkoon niin.

    Viikko alkaa sateisena ja minä alan purkamaan valmiiksi saamani villatakkia, pieni taas tuli, olen kadottanut kaikki mallilehteni ja arviosta vaan yritän jotain aikaan saada.
    Onhan tätä aikaa ja ei työ lopu, kun välillä purkaa, olen vaan harmistunut lankojen kehnoudesta säikeilee, eli liian vähän kierretä.
    Ennen langat kehrättiin tiukalle kierteelle ja niistä oli hyvä neuloa.

    Jos tahtoa on ketjun ylläpitoon, tulkaa viestejä laittamaan, kertomaan hyvällä mielellä päivän tapahtumia, siitä iloa monelle voi parhaassa tapauksessa tulla.
  6. Huomenta kostean tuntuisesta, siis kovin syksyisen omaisesta säästä, yöllä oli vettä satanut.
    Hyvää tekee sienimetsään meneville, satoakin kuulemma löytyy, tytär kertoi tatteja olevan, mutta madot on ehtineet jo vasta maanalta nouseviin.
    Ehkä pienistä madon puremista ei monetkaan välitä ja herkkuna siinä menee nekin hyvän tatinsivussa.
    Italiaan muistini mukaan menee tatteja paljon, toivottavasti vielä tulee puhdastakin tattia löytymään, olisi ilo pannulle laittaa.

    Nyt pakkaset on melko täysiä, vielä omenasosetta aion muutaman purkin sovittaa ja aivan uskomattomalta tuntuu, että sama määrä purkkeja ja pulloja katosi pakkasen sisuksiin, kuin edellisenä talvena.
    Minulla on komero, mihin kerään säilytyksestä tulevat, ehjänä säilyneet ja hyväkuntoiset purnukat odottamaan uutta säilöntä aikaa.
    Nyt hyllyt tyhjinä, onhan varmaan osa hukkaankin mennyt.

    Vaikeita on kysymyksesi ano 7,03, mielestäni yksi ymmärsi ja korjasi tilanteen,
    toiselle ei viesti perille mennyt ja kolmas häpesi käytöstään.
    Olen sitä mieltä, että menet paikalle ja katsot miten kyseiset henkilöt toimivat, ehkä viesti meni perille ja antavat nyt kuuntelu mahdollisuuden.
    Mielestäni oli hyvä, että rohkenit "tiuskaista" luulen ainakin yhden hävenneen häiriötään.
    Aina näitä häiriköitä löytyy, jotka eivät huomio aikaansaannoksiaan.
    Olet kuin mitään ei olisi tapahtunut, tilanteen muodostaa nämä asiassa olleet, miten käyttäytyvät, olet kuitenkin niin kuin et muistaisi.
    Voittaja mielestäni olet sinä, jos vielä jaksat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, asia jää siihen.
    Neuvoja jaan, vaikka itsekään en tilanteita aina hallitse.

    Minulla ei nuo aikataulut ole hallussa, kerran odotin minäkin pysäkillä, autoa ei tullut, aika oli varattu ja ei auttanut muu kuin taksi soittaa, kyselin takaisin tullessa, miksi auto ei sitä vuoroa ajanut, oli kuljettajan ruoka-aika.
    Eipä tullut tuokaan mieleenkään, mutta onhan kuljettajienkin syötävä, siihen laukesi kapinoiva mieleni.
    Nykyisin autot kiertelevät milloin missäkin ja aika tauluja saa katsoa tarkkaan mistä ja miten ne kohdallani kulkevat, ennen sekin oli niin selvää, sama reitti ja aikataulu.
    On ne ihmiset olleet joskus fiksuja, kun tuollaisia sanontoja keksivät, en ollut kuullutkaan, hymyilemään pisti.
    Olisiko tuokin laji savolaisten hallussa, niin todellisen tuntuisia sanontoja ovat, asioista saa helpolla hymyileviä, jos asiat liian vakaviksi menee.


    Hiljaista on ollut, kai tämä kesän tulo metsään monetkin kutsunut, ihmettelen tuota lukua mikä on poistettujen määrä, onko tarkkailu vahvistunut.
    Jospa asiat siistiytyy ja voimme rauhaisasti viestitellä.
    Nyt lauantain puuhiin ja mitäs muuta kuin pölyjä perästä ajamaan, voikaa hyvin ja hymyillään, vaikka sitäkin joku saattaa ihmetellä;)
  7. Huomenta sumuiseen viikonlopun alkuun, torilla käyty ja kaikki tarvittavat ostettu, perunaa ja omenaa montaa sorttia.
    Vävy toi kuhan ja hänen kyydissään torille pääsin, olisi hakenut poiskin, mutta tiedän, että kiire on mökille takaisin, kukat kotona kastellen ja ostokset tehden pääsi mökille suuntaamaan.
    Minä sitten rauhallisesti myös kotiin palailin, levähtäen ja istuskellen, kun matkalle sattuu penkkejä.
    Torilla oli hiljaista, torikahvilat sulkeutui maalaismarkkinoin mentyä ja varmaan monelle pettymys, sillä siellä aina kuulumisia vaihdettiin ja maailmaa paranneltiin.

    Kyllähän tuota sattuu ja tapahtuu, kotipaikkanikin sai taas kuuluisuutta, kyllä ne on aika arveluttavia nuo eri kulttuureiden avioliitot.
    Täällä on monta yrittäjää noilta seuduin, mutta mitään ikävää ei heidän olemisistaan ole aiemmin esiin tullut.
    Eihän voikaan ketään tuomita ihonvärinsä puolesta, kyllä suomalaisetkin osaa, sekin on todettu monet kerrat ihan lähiaikoina.
    Aina enenemisissä määrin melkein lapset näitä hirmutekoja tekee, missä vika, kotona, yhteiskunnassa vai median hehkutuksissa?

    Onnellisesti Väinö selvisi, tuskin tiesikään, että hampaita pois vedettiin, no voi sen sitten hiiriä järsiessä huomata.
    Minä käyn harvoin kahviloissa ja hinnat minua hirvittää, no olenhan pienellä toimeen tullut omissa ympyröissä ja en osaa ajatella, että elantoaan kahvilan pitäjätkin hakevat
    Kahvi on valtavan kallista, sekin pitäisi muistaa, hallitus verohelpotuksin ostovoimaa yrittää lisätä, hinnat vastaavasti nousee.
    Seuraan hintoja tarkkaan ja heti huomaan hintamerkinnät, kun niitä ilmaantuu.
    Ei ihan pakko olisi niin tarkka olla, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.

    Torilla kyselin puolukan hintoja, 4 euroa litra, tytär on joltakin entiseltä työkaveriltaan tilannut minullekin sankollisen, uskon sen saavan 25 euroa sanko.
    Puolukat on nopeita kerätä, jos hyvä marikko sattuu pian sankollinen täytyy, mutta ei ilman metsään menoa onnistu lainkaan, vaivansa on kaikessa.

    Savon murretta on vaikea kirjoittaa vaikka savolainen olenkin, niin paljon nuo muut suuntaukset kieltäni muuttaa, jopa vieraalta tuntuu jos yritän viäntee.
    Sinulla mdk.mdk on tuo kieli hallussasi ja muutenkin suoraa tekstiä tulee, huumorilla höystettynä.
    Onko rappeuma silmissäsi, muistelen jotain sellaista kertoneesi, hienoa, että hoitoa löytyy, vaikka usein niitä piikkejä joudutkin ottamaan.
    Kälyni samoin käy piikkejä ottamassa, näkö toisesta silmästä hävinnyt kokonaan, toista yrittävät näkevänä pitää.
    Suomalainen sisu se kestää ajaa sateellakin, ajatus siitä, että kesä kuivaa minkä kasteleekin.

    Nyt sitten purkamaan miesystäväni, kävelykeppini (ostoskärryn ) sisältöä, niille tarkoitetuille paikoille ja osa pakkaseen.
    Juurespataa aion tehdä, kaikkea mahdollista kerään ja hautumaan laitan, sinne lihasiivuja sekaan, on varmasti hyvää ja riittää useammaksi päiväksi, väliin jotain muuta kehittelen.
    Viikon pääruuat yleensä suunnittelen ja sitten vain lisukkeita tarvitsen.

    Nyt hyvää viikonlopun alkua, kesä jatkuu, nyt siitä kaikki irti mikä mahdollista on.
  8. Huomenet kauniiseen aamuun, yöllä oli satanut, lämpöäkin ihan kesäisesti 18 astetta ja yli kahdenkymmenen lupailivat nousevan.
    Enkös sitä jo lupaillutkin, kesää se syyskuu meille suo, puolukoiden ja karpaloiden lisäksi.
    Sieniä kuulemma nousee myös, tatteja kehuivat radiossa paljonkin olevan, siis sieniä kannattaa etsiä, toivossa minullakin suolasieniä joulun aikaan nautittavaksi, tuo joulu minulle aina esiin tulee, onkohan siitä syystä tärkeä, kun vuoteni aina vaihdan.
    On se muutenkin, nautin jouluvaloista, lumesta, lahjojen laittamisisista ja jouluruokien runsaudesta.
    Katkaisee se muutenkin syksyn jättämän harmauden ja joulun aikaan useimmiten se lumi maan valkoiseksi laittaa.
    Mittareiden tarkkailu, ja pakkasteen kauhistelu, sekin asiaan kuuluu asiaan, kireimmillään on hyvä lämmöstä tätä kaikkea seurailla.
    Kuutamo ja tähtitaivas onko mitään sen kauniimpaa, no on, tiedän montakin yhtä kaunista, mutta jätän nyt kertomatta.

    Tuo nimimerkin unohtaminen ja sitten perään laittaminen puolustaa asiaa, aina palstalle uusia tulee ja kiva jos tutustuminen onnistuu ja tuo arvailukin on joskus kovin rasittavaa, väärinymmärrykset tuiki tavallisia.
    Minä ainakaan en jaksa, en osaakaan kaikkien tekstiä tunnistaa.
    Voi Väinö ressua, kai nukuttavat, kun hampaita poistavat, toivottavasti ei hiirien kiinni saamista estä.
    Onko yhtä herkullista ruokaa, kuin paistettu ahven, kuhalle vertoja vetää.

    Tuosta kirjailijan kirjasta on turha puhua pahaa, jokainen voi samaa yrittää, tuskin monikaan siihen pystyy, ainakaan minä en, onnea vaan menestyksestä Palomalle.
    Joskus olen sanonnan kuullut, siitä puhutaan josta tykätään, ehkä kirjasi saa tunnettavuutta myös moitteiden mukana.
    Tyhmyyttä on moittia, jos ei itse paremmaksi tai ainakin yhtä hyvää aikaan saa..

    Ikävää, että lonkkasi oireilee edelleen korpikirjailija, oletkohan liikaa kuitenkin rehkinyt?
    Lepoa ja hiljaista olemista noinkin isot leikkaukset vaatii, toivotaan kuitenkin paranemista.

    Näin se on, toivoa ei koskaan saisi kadottaa, ei edes tapaamisen suhteen, elämä kuljettaa ja aivan arvaamaton tilaisuus aina kaikkeen voi tulla, sitä tätä odotellaan demeter.
    Jospa sitkeys näissä kirjoitteluasioissakin vielä voittaa ja saamme jatkaa ja ymmärtää kirjoittelun hyvän annin ja itsekin jaksamme myönteistä sanomaa lähettää.
    Ainahan ei mitään uutta ja suurta tapahdu, mutta ne pienetkin arkiset asiat voivat jollekin olla ilon lähde.

    Kauppaan on lähdettävä, ja viikon annos taas kotiin vetää, välillä henkäillen sekin onnistuu, huomenissa sitten torille, ne on ne suurimmat kodin ulkopuolilla tapahtuvat jutut, mutta ne riittävät mainiosti, onnellinen olen, että en vielä ainakaan muuta kaipaa.
    No kerroin jo aiemmin, että juttukaveri olisi mukava, mutta olen jo opetellut mielikuvitukseni kanssa seurustelemaan ja siitäkin ilo synty, joskus riitakin;)
    Nyt taipaleelle ja eihän tiedä jos vaikka tuttuja vastaan tulee, torstaihan on toivoa täynnä.
  9. Huomenta ja kaunis sää jatkuu, lämmintäkin päivällä, yöt kumminkin syksyyn kuuluvia.
    Nyt on pääni kynitty melko lyhyeksi, en oikein osaa sanoa olenko taaskaan aivan tyytyväinen, mutta tukka kasvaa aika pian, se hyvä puoli siinä on, ettei heti tarvitse kampaajan tuoliin istahtaa.
    Vilkaisin ikkunasta ja tuuli onkin melkoinen, kerääkö pilviä, koivu on ainakin jo keltaisuutta saanut oksiinsa. voi olla hellekesän syytä, että nopsaan syksyn värit esiin tulee.

    Surullista kuulemaa radiosta noista puheista ja budjetista, ei mikään kohdilleen asetu, leikkauksia ja uhkia lisääntyy.
    Sehän on huomattu, että kielenkäyttö ei enää mitään sääntöjä noudata palstallakaan, mutta, että pääkallon paikallakin hillintä sanomiseen puuttuu.
    Ihmisyys ja halu ymmärtää toisiamme häipyy tyystin ja mikä onkaan lopputulema, viisautta, osaamista on, miksi ei näitä avuja käytetä.
    Omat tiedot ja taidot on vähäisiä, mutta en mielestäni koskaan voi toisille rumasti sanoa.
    Vajavainen on sivistyksen tasoni, mutta miten voisin tahallani rumasti kohdella lähimäistäni, ihminen siinä vastassa on.
    Ei kovin suuria ponnistuksia vaadita, kun voi jättää ilkeydet omaan suuhunsa ja mieleensä.

    Lueskelin ketjua ja todeta pitää, että ei arjen toiminnoista paljonkaan viestit sisältäneet, vain puuttumista tyhjänpäiväisyyksiin,
    Eliaanan viestit aina sitä tekemisen iloa sisältävät ja niitä kaipaan, on ilo kuulla miten paljon iloa voi elämään mahtua, kuten hänellä on, aina puuhaa ja intoa tekemiseen.
    Väinön seikkailut siinä ohessa kiinnostaa, varmaan hyvä kaveri onkin.
    Kaikkea tuota kertomaasi, minäkin jossain vaiheessa elin ja elämä maistui, nyt vaan muistoissa niihin hetkiin palaan.

    Ramoonan elämä toisenlaisia asioita sisältää ja aina saa lukea avartavia matkailun ja kulttuurin pläjäyksiä, eikä kotitöitäkään väheksyä, se on sitä arjen elämää.
    Mdk.mdk:lla elämä räväkkää ja huumori kukkii, se oman lisänsä meille toisillekin antaa.
    Demeter omalla rauhallisella tavallaan tuo oman elämänsä kulua meille toisille koettavaksi, aina jotain rakentavaa ja sopuisaa viestinsä sisältää.
    minua on varoitettu, että nimiä ei saisi mainita, mutta nyt oli melkein pakko sitä viestittelyn tärkeyttä korostaa, sillä näin voimme ilahduttaa kanssaeläviä.
    Samaa rauhaa sisältäviä viestejä monelta anolta ja muiltakin nimimerkin omaavilta, jokainen osansa kiitoksista ottakoon.
    Ketju jatkuu rauhallisena, kun ei kaikkeen sanomiseen tartuta, sillä uskon, ettei niin tyhmää ihmistä olekaan, ettei ilkeyksiä osaa ketjuun laittaa, mutta tarkoitus on ilahduttaa, ei suututtaa.

    Eilen ompelin nappeja neljään villatakkiin ja aikaa meni toista tuntia, etohommassa, nyt ovat viimein valmiina, nappien ostokin oli vaikeaa, kun vain yksi liike niitä myy ja valikoima aika pieni.
    Tekeillä yksi nuttu ja vielä senkin valmistuttua yksi pitää saada aikaan, näin on jokainen lapsenlapsenilapsi nutun saamassa.
    Yksi nuttu jo liikaakin, kun tuli liian pieni, ehkä joku kuitenkin löytyy, joka tarvitsee.
    Näin jotakin luomisen iloa vaan vieläkin tunnen, vaikka ei meinaa puikot käsissä pysyä, mutta tuleepa liikettä siitäkin, kun niitä lattialta kerään;)

    Tulkaapa nyt mukavia kertoilemaan , jätetään nuo mitään sanomattomat unholaan. Kivaa päivää teille jokaiselle.
    Tulipa vielä ikäväkin mieleen, makriina on poissa ja brinkkalastakaan ei mitään kuulu, heidän panoksensa jätti tyhjän paikan.
  10. Huomenta kauniina ja lämmintä lupailtuun päivään taas matkaamme.
    Minulla ainakin on kampaajapäivä, saapa nähdä miten saavat hiukseni siedettävään kuntoon, lyhyeksi kuitenkin toivon ne saatavan.
    Ainainen riesa niistäkin on, koskaan ei tyydytystä saa, milloin liian kihara tai muuten sopimaton, vaikka itse mallin määräänkin.
    En jaksa rullille kiertää, miten se sitten hyvä tulisikaan, olisipa niin vahva hius, että letille saisi.
    Se kun pitäisi tuo tukka olla naisen kruunu, minulla ei lähelläkään, no jospa nyt tyyli löytyisi.
    Se tämä ulkoinen olemus vielä vanhanakin harmittaa.

    Eliaanan viestin tunnistan minäkin hyvin, hänen kertoma on aina jotain tuttuun aiheeseen liittyvää, muuten en juurikaan viestejä tunnista, kyllä se ihan hyvä on nimimerkki laittaa, niin teen minäkin.
    Demeterin viestit kivan pitkiä, on jotain luettavaa, ei pelkkiä lauseita, kuten monella muulla on, asialliset kyllä niistäkin mielellään huomaa.
    Vilkasta onkin nyt palstalla, hieman tuuletusta tähän jokapäiväiseen eipäs juupas viestittelyyn..

    Olen hieman varovaiseksi tullut viestieni sisällöstä, kun aina joku asia pieleen menee ja perusteluja ei aina osaa selventää.
    Olen luottanut, että niin pelkistettyjä on sanomani, mutta aina niistäkin sanomista löytyy
    No sepä siitä, kirjoitan siten kuin osaan, tietoja harvaan asiaan edes yritän hakea, olen mielelläni se tyhmin ja osaamattomin.
    Kun ei kurkota kuuseen, ei vaaraa pudota katajaan, oma itseni kaikkineen olen. annan toisten loistaa, joilla halu siihen on ja taidot moneen asiaan.

    Laitoin profiilin kuvan jonka olen omin käsin aikaan saanut, olisipa kiva jos joku osaisi mallin paikan kertoa., ei varmaan näköinen edes ole, sinnepäin kuitenkin.
    Tästä taiteeni lajista en sitten mitään arviota kaipaa, vaan paikan arvailua.

    Olipa harmi, että et kyläreissulle tänne tullut demeter, aika lähellähän se Valamokin olisi, jospa rattia kääntäisitte tähän suuntaan.
    Mukava olisi tavata.

    Olikohan joku hätä joutsenilla, kun metelöivät, oliko joku eläin hätistellyt.
    Täällä maalla ollessa menimme lammelle ja siellä yksinäinen joutsen metsään meni, soudimme katsomaan, höyhenet vaan löysimme, ilves varmaan oli puolison vienyt.
    Sen joutsenen elämä sitten yksinäisenä jatkui, kerrotaanhan, että elävät vain yhden parina.
    Alkaa loppuun kulua Eliaanan ja Väinönkin elo siellä maalla, missä kaikki niin minunkin mieltäni kiehtoisi.

    Noista huonekaluista vielä, poikani ehdotti, että laittaisimme nettiin ilmoituksen, jos joku tyylikalustoja keräisi ja haluaisi verhoilla ja kunnostaa itselleen, nyt en edes ajattele mitään, kestävät miten kestävät, en jaksa miettiä niidenkohtaloa.
    Olen kylmästi kaikesta muustakin turhasta luopunut, hyllyt tyhjentyy ja vaatekomeroon väljyyttä syntyy, yritän helpottaa elämää jälkeenjääville.
    Olen tunneihminen, mutta itseni niiltä osin yritän kovettaa ja luopumista helpottaa.
    Vielä jää selvittämistä jälkeenikin, on sitä kaikkea niin paljon elämässään kerännyt.

    Nyt tunniksi kampaajan tuoliin, keksikää jotain kivaa päivänne viettoon, aurinko ainakin täällä paistaa.
  11. jatkuu,,,
    ikähän on vaan numeroita, minäkään en muista useinkaan ikääni, kunnes peiliin vilkaisen totuus esiin tulee.
    Karkasi jostakin syystä , mutta jatkan vielä vähän.

    Ei tullut myrskyä, en nähnyt pahan ilman lintuakaan, toivottavasti mitään kummastakaan ei tänne ilmesty.

    Minulla olisi entisöitävää paljonkin, kalustoni on jo yli kaksikymmenetä vuotta ollut käytössä plyysi kulunut ja kissat aikoinaan kyntensä teroitti, nekin jäljet erottuu.
    Mietin, että veisin verhoiltavaksi, mutta kuunneltuani jälkipolven puheita, kaatopakalle ehkä joutuvat pois menoni jälkeen, unohdin asian.
    Verhoilu ei ihan halpaa ole, kova on työ sen aikaan saamisessa, ymmärrän hinnan suuruuden.
    Viimeinen verhoilu maksoi 10,000 mummon markkaa, mutta tyytyväinen olen ollut, hyvää työtä oli.
    Lapseni sanovat, että tyylihuonekalut ei heidän huusholliinsa sovi, uskottava on.
    Minä taas kaikesta kauniista tykkään, en ollenkaan noista suorista laatikkomalleista.
    Näin se maku eroaa suupolvien välissäkin, mikä minusta on hyvä ja mukava, ei kaikille sovi.
    Minkäs tälle omalle maullekaan mitään mahtaa, ymmärtämätön ja vanha ihminen olen, mutta vanhat kalusteet miellyttää.
    Ystäväni aina vakuuttavat, että ihan hyviä vielä ovat, niinpä yritän minäkin ajatella.
    En pysty millään itseäni nostattelemaan, mutta mielipiteeni allekirjoitan rehellisesti.

    Katselin eilen TKT ja aika erilaisia tanssijat ovat tällä kertaa, onko niin, että sekin ohjelma alkaa kuluneelta tuntua, kohta ei sitä vähääkään houkuttelevaa ohjelmaa katsottavaksi.
    Äänentoistokin monen ohjelmankohdalla niin huono, ettei houkuta katsomaan.

    Tänään on sitten täydellinen lepopäivä, istun ja neuloin ,katsellen LaPromesan jaksot, sekin jo pitkäveteiseksi menee, onko niin, että mieleni vastaanotto heikkenee, mikään ei kelpaa.
    Kasvamista ja oppimista minun tasolla monen asian suhteen tulisi tapahtua, mutta kai on tyydyttävä tähän, en mitään uutta taida oppia.
    Jospa lopetan nyt, kohta jatkokertomukseksi menee, toivotan mielekästä päivää teille kirjoittaja ystävät.
  12. Huomenta ja taas uutta kuukautta aloitamme, syyskuu, minulle ehkä se mieluisin kuukausi, jos näitä nyt voi edes erotelle, jokaisella omat ihanuudet nautittavaksi.
    Syksyssä värikkyys antaa uskoa elämän moninaisuudesta, niin uskomattomia on värien sekoitukset, on kuin antaisi luvan kaikkien yhteensopivuuden.
    Koskaan luonnossa ei värit sopimattomilta tunnu, ehkä pohtimisen aihe ihmisten elollekin, kaikki paikkaamme puolustamme, sopivia olemme oman elämän eloon.
    Kauniina alkaa syyskuu, näin usein onkin, syyskuussa puolukkametsässä on hiki tullut, niin lämpimiä päivät ovat.
    Lupailivat sienienkin nousuun, saapa nähdä saako tytär suolasieniä minulle asti.

    Harmillista tuo onkin, kun ei pulliani voi kaikille tarjoilla, kahviakin keittäisin jos se olisi mahdollista, no mielikuvituksen voimin kahvit, pullan kera tarjoan.
    Näin tehtiin kahvipirtissäkin aikoinaan ja kaikille hyvä mieli tuli;)

    Ihmisillä on erilainen muuttuminen ulkonäkönsä suhteen, toiset säilyttävät nuoruuden, toiset jo nuorena vanhalta näyttävät, mutta
  13. Saat viimeisen sanan.
  14. Hyviä tuli pullista, mutta istuinkin keittiö jakkaralla ja vahdin uunia, nyt ei palaneet.
    Tuo vaniljasokeria olisi makua parantanut, mutta enhän muistanut.
    Kiersin vaan korvapuustien tyylin ja leikkasin tasapaksuja paloja, mitkä pellillä sitten ruttasin, onnistui sekin hyvin ja ihan myyntiin pullat kelpaisi.
    Minä tein seoksen voista, mantelijauhosta, sokerista ja pieni tippa kermaa ja kiehautin, hyvää sekin oli.
    Kokeilla kannattaa vaikka mitä, ei aina tiedä mitä hyvää saa aikaan.
    Pullasi tapaa jo taideteosta mdk.mdk noin kuin kerrot tekeväsi.

    Eilen sain palohälyttimet huutamaan, laitoin öljyn pannulle ja känsin selkäni jotain tehdäkseni ja pilli huusi, rasva palpoi, sain pillin hiljaiseksi, mutta kohta rupesi toinen huutamaan, käryä riitti molemmille .
    Nyt sitten kävelykeppini on hiljentäjä, kun neuvon sain.

    Sitä jälkimehua valutin melkein litran ja vahvaa makua oli riittämiin.
    Saman teen jos puolukkamehua mehumaijalla teen, jätän puolukat hieman mehuisina kattilaan ja purkitan ne pakkaseen, ihan hyvin voimaa vielä puolukkapuuron ja piirakan tekoon.
    Nämä opit sieltä lapsuuden tekijöiltä, hyviä vinkkejä tällekin päivälle, puuhaa vähän enemmän, mutta mielestäni se on tapa viruttaa euroja.

    Tuon kun oppisi kaiken suhteen, että päivä se on huomennakin, mutta tekemättömät työt painaa ja sitä vaan luottaa voimiinsa, periksi olisi aika antaa.
    Toisaalta, nyt tulevat päivät ovat helpompia, kun kaikki asiat hoidettu.
    Nyt loppupäivä vaan nautiskelua.
  15. Sunnuntaihuomenet, tihkusadetta ja alakuloiseen johtavaa säätä, mutta eipä surra, ensi viikolla kesä tulee takaisin.
    Torituotteet on pakkasessa, siltä osin mieli hyvä, mutta kylläpä mummo väsyikin, noin seitsemän tuntia jalkojen päällä kulkien ja seisten, huomasin ylittäväni kuntoni.
    Heikkoa heikompi olen, vaikka mieli meinaa, että kyllä jaksat, no sauna rentoutti ja tämä aamu ja melkoisen hyvänä alkoi.
    Keitän vielä mustaherukan mehunsa antaneet marjankuoret, pieni vesimäärä ja kiehautus, tulee vielä hyvää mehujuomaa .
    Pullataikinan alustin, meinasi jo muistista kadota senkin tekeminen, niin harvoin pullaa teen, mutta pakkaseen yllätysvieraita varten on hyvä jotain tarjolle löytyä.
    Mantelimassan teen makua antamaan, sokeria, voita ja hienoksi jauhettua mantelia, en ole ennen tätä tehnyt, mutta makunautintoa yritän.

    Ihanaa sinulla Ramoona, kun omistat sisaruksia, minulla ei ketään, yksin siltäkin osin polkuani tallaan.
    Lapsistani melkein koostuu sukuni, muutama siskon ja veljen lapsia, joiden kanssa ei tavata kovinkaan usein.
    Mieheni puolelta kälyni ja kummi-tyttöni.
    Ostin torilta valkeakuulasomenaa, mutta eipä olleet kypsiä, toinen olikohan Pirjo nimistä, ne oli syötäviä.

    Mdk. mdk annoit iloista tietoa maalaismiehestä, jospa hän jaksaisi tai innostuisi viestiä laittamaan, jos seurailee viestejämme.
    Nimimerkkini niihin aikoihin oli SkillaN, suutuin kerran ja päätin jättää koko palstan, sitä en sitten saanut enää takaisin.
    Minulle tämä kirjoittelu on aivojen mukana pysymisenehto ja siksi vaan täällä pyörin, ehkä itsekästä.
    Oli monta muuta ihanaa kirjoittajaa, oikeastaan pirttiin harvoin eksyi kielteisiä viestejä.
    Hajupoika monine nikkeineen vannoi pysyvänsä pois pirtistä, kerran muistan käyneen, ehkä hänenkin mieli olisi tehnyt mukana olla, luonto ei antanut periksi, voi niitä aikoja, hohhoijaa.
    Olisikin mukava, kun niitä pirtin kirjoittajia tulisi tervehtimään, tietenkin nimimerkeillään.
    Ramoona tuli tutuksi jo pirtissä, siellä hienona noitana liiteli muiden mukana.

    Noita lantakärryjä muistan lapsena nähneeni maalla käydessäni, ja olihan niitä tietyömailla, niitä vanhoissa elokuvissa näkee.
    Hienommat kärryt olivat kiesejä joilla herrasväki matkusteli, rahvas portteja aukoi ja niiaili, nämäkin elokuvien kertomaa.

    Kylmätotuus, kun mainitset aloittajan, se viittaa aina minuun, en kuitenkaan tätä asiaa halua jankata, musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka yrittäisi.

    Nyt yritän pullataikinan kimppuun käydä ja yritän loihtia herkkupullia, onnistuukohan?
    Lepoa ja rauhaa päiväänne;)
  16. Lauantaiaamun hommat on aloitettu, torilla käyty ja painavan lastin tuossa "kärrissäni" vedin.
    Asia joka itselleni on selvä, unohtuu, että vaikea on asiasta tietämättömän tulkita kaikkia mielipiteitäni, anteeksi pyydän.,
    Tuo kärri on minulle tuiki tarpeellinen, se miesystävä joka tekee helpon tavaroiden tuomisen kaupasta/ toimii tukikeppinä, ja roskapussien viemisessäkin apuna, kun lajittelen jätteet eri pusseihin.
    Ei kassien riiputtamista, selkää rasittavan repun kantamista, kättä vaihtaen tekee helpoksi kulkemisen ja siihen mahtuu mukavasti viikon tarpeeni.
    kärrejä on monenlaisia, minun kärrini on todella ostoskärri, hyvä, että asia selvitettiin.
    Kylmätotuus 28.8 kello19,53 odotit aloittajan kiittelevän leppoisasta viestistä, en ymmärtänyt ketä olisi pitänyt kiittää ja iva paistoi läpi viestistäsi, sitä ihmettelin, asia unohdettu.

    Toriostokseni olivat juureksia, joita pakkaseen valmistamaan seuraavaksi ryhdyn, mustia viinimarjojakin pienen määrän ostin, mehuksi keitän, mahdollisten tautien hoitamiseksi.
    Kansaa oli jo paljon, vaikka aikaisin olin liikkeellä, taivas tummia pilviä kerää, ehkä kaikki kastumatta halusivat maalaismarkkinan kokea.
    Muutama tuttukin moikkasi, mutta aina vaan vähemmän heitä löytyy.
    Luonnonpäivää vietämme ja paljosta saamme olla kiitollisia luonnolle ja sen antimille.

    Politiikasta sen verran, että seuraan kyllä melko tarkaksi näiden päättäjien lausuntoja, ihan valtioiden päämiehiin asti.
    Mitään ihailua ei kukaan ansaitse, ei ystävyyttäkään heidän kanssaan julistaa, niin alttiita mielenvaihdoksille ja ei pientäkään toivoa sotien loppumisilla, olipa kysymyksessä kuka tahansa.
    Eikö löydy niin ymmärtävää ja osaava ihmistä, joka kansojen tahdon saisi toimimaan, sillä sotaa ei kukaan ajatteleva ihminen toivo.

    Tuo huntujen käyttö on mielestäni jo perustuslaissa kielletty, suomessa ei saa katukuvissa käyttää naamiota, ja eikös hunnut sitä ole.
    Onko laki kumottu, en tiedä.
    Maassa maan tavalla, näin yksinkertaista se voisi olla, niin kouluissa kun muutenkin elämän kirjojen mukaisesti, ei varmaan missään ulkomaillakaan, suomen tavoin eletä, sopeuduttava on maan tapaan.

    Asiasta toiseen, oli ihana katsella torilla hymynaamoja, kurttuotsaisia ei näkynyt.
    Samoin ilahduin eilen, kun minut kaupasta tullessa ohitti tummaihoinen nuori neiti ja sanoi hyvää päivää, se sai mielen iloiseksi ja se kärrikin sai lisää vauhtia;)D

    Mdk.mdk herätteli muistoja maalaismiehestä, hän rakensi kirjahyllyn Kahvipirttiin, siis mielikuvitus sellaisen, toimme arvokkaita kirjoja sinne ja keskusteltiin niiden myötä, maalaismies antoi arvioita kirjojen arvokkuuksista, muutenkin osallistui leikkimieliseen pirtin eloon.
    Hieno mies jo kirjoituksista sen voi huomata, olisipa sama henki edelleen, jäisi ikävät puheet unholaan.
    Kahvipirtissä kaikki jaksoivat eläytyä huumori mukana kulkien kaikenlaiseen.
    Ihmisyys suurella sydämellä kirjoittaen paljastaa ihmisluonteen hienoksi tai toisin päinkin se merkkinsä jättää.

    Demeter, olet saanut sinäkin tuta useamman kerran, kai siihenkin turtuu, porskutellaan vaan eteenpäin mekin ja iloitaan omasta olemassa olostamme, joskus vähän hankalampaa, mutta uskon sinunkin elämä iloja tuottavia olevan.
    Onko suollasi karpaloita, kohta nekin alavat kypsymään.

    Kiitos ymmärtävästäsi viestistä ano 13,36, siivouksessa laistan joka toinen viikko perusteellisempi siivous.
    Lasten apua varmaan saisin, mutta en raaski heitä vaivata, kun oma kuntonikin tarvitsee voimiakin kysyviä ponnisteluja ja aikaa riittää tehdä pikkuhiljaa.
    Paljon enemmän pitäisi lähimmäisiä huomioida, mutta laiskuus senkin estää.

    Ajattelen aivan oikeasti, että politiikka saa olla ketjun ulkopuolella, joskus joku ajankohtainen asia voi puhuttaa.
    Seuraamiseen kehotan jokaista omassa arjessaan.

    Nyt on paras lopettaa, aika rientää, ruoka-aika alkaa olla ovella ja nuo toriostokset vaatii käsittelyä, oikein antoisaa päivää kaikille teille ystävät.
  17. Viikonlopun alkuun huomenet, kauppapäivä, otin jo pillerin varmuudeksi, että matka hyvin taittuisi.
    Muulloin en pilleriä otakaan, mutta, kun on jaksettava pieni matka kulkea, varmuudeksi sen otan, epävarmuutta ilmenee kulkemisen suhteen.
    Sää lämpeni aika paljon, 17 nyt aamulla ja 20 asteeseen luvattiin päivän mittaan, sepä hyvin riittää.

    Pitää kiitokset ensin antaa noiden lukujen tietoon saannista, itse en juurikaan etsi alkulähteitä, ihan hyviä ja tarpeellisia E200 E300 sitten ovatkin.
    Samoin tuo rokotus asia, kausirokotuksesta kai naapurini puhuivat, joka tapauksessa keväisin ja syksyisin kertoivat ottavansa.
    Pitäisi aina asian tieto olla selvillä, ennen kuin suutaan aukoo, kiitos selityksestä.
    Ketähän minun pitäisi kiittää hyvästä aloituksen mukaisesta viestistä, kerro selkeästi, että tyhmempikin ymmärtää,,, kylmätotuus?
    Miksi aloittaja aina seurannassa?
    Ketjun pitkäksi venymisestä kai kiitokset osoitan korpikirjailijalle, menikö oikein?
    Aika vahvoja arvostelun sanoja käytät, en tiedä kenenkään taustoja, en aiempia viestittelyjänne, mutta olisi ehkä aiheellista olla vähän "suorempien" sanojen säästäjä.

    Samoilla linjoilla ajatuksiesi kanssa Eliaana, mutta ei kai kaikki asiaa noin koe, koetetaan ymmärtää ja jatkaa omalla tyylillä.
    Ahvenista puhuminen saa veden kielelle, on se niin hyvä paistokala ja kukon tekoonkin pienet ahvenet paikkaansa puoltaa.
    Tuo paikkojen ajoissa korjaaminen on kaiken suhteen hyvä asia, olipa kysymys vaikka sukan reikä, ei kauankaan mene, kun on mahdoton korjata.
    Minäkin yritän kaikessa pitää sääntöä yllä ja niinpä ei sitten aina meinaa puuhaa löytyäkään, kun kaikki aikanaan hoitaa ja kaikelle paikkansa löytää.
    Minulla on aika paljon säilytystilaa ja komerotkin siistinä pysyy.

    Aika rientää jo kuusi vuotta sinäkin siellä lahden takana asustanut, tuntuu kuin ihan vasta muutit Hämeenlinnaan ja siitä kertoilit, et sitten kauan suomen puolla viihtynytkään.
    En ihmettele kun viihtyväsi kerrot, varmaan kaikin puolin mukava asunto ympäristö ja naapurit.
    Tyytyväisyys myös minun mieleni täyttää, oma rauha, ei juurikaan häiriö tekijöitä, no tuo liikenne hieman, mutta siihenkin tottuu ja olen hyvin tottunutkin.
    Jotenkin jopa elämän sykkeen lisäystä sekin, voi seurata ja omia johtopäätöksiä näkemistään tehdä.
    Onnellista on se, että missä koti on, siellä myös elämä.

    Nyt jätteisiin menevät kärriin ja samalla reissulla tyhjennän roskapussitkin, kun liikkeelle lähden.
    Mukavaa viikonlopun alkua ja jaksamista kaikille.
    Mustikoitakin vielä varmaan löytyy, eikun metsään kykenevät.
  18. Huomenta kauniista auringon paisteesta, 12 asteen lämmöstä, sisällä on lämmin, patterit jo pientä lämpöä lisää.
    Tuuli on viimeaikoina pitänyt pintansa, puistoni puut saavat kyytiä, lehdet kuitenkin vielä myös puoliaan pitää ja vihreänä vielä koko komistus.
    Säätiedot lämpimämpää lupailee, ehkä ei vielä kuitenkaan syksyksi muutu.
    Ano 11,26 tuota mieltäkö olet,

    Korpikirjailija on tutuksi tullut koko 80+ :ssa oloni aikaan, kai aiemminkin ja aina olen saanut kuulla kaikkea minuunkin kohdistuvaa, mutta totuttu on, ei enää mikään yllätä.
    Olen ajat sitten myöntänyt itselleni, että en samaan pysty, tiedoissa en taidoissa, siksi en yritäkään.
    Samaan en myöskään toisten moittimisessa pysty, en haluakkaan. tyhmäkin olen, kun hyvää haluan kanssaihmisistä löytää.
    Jokainen antaa kuvan itsestään ja mielestäni olen ne ystävälliset kirjoittajat tunnistanut, sitä et voi millään muuksi muuttaa.
    Mahdolliset pettymykset nielen, kuten olen taholtasikin tehnyt, kaikkea hyvää toivon kuitenkin sinulle myös, eihän luonteestaan taida kovinkaan helpolla eroon päästä, näin ne huonotkin puoleni on minunkin kannettava.
    Itsekin totesit, "kiusallani" laitoin ,,, niinpä.

    Mdk.mdk kerroit orkideoistasi, minäkin yritin Katleijan neuvojen mukaan niitä kasvattaa, mutta lopputulos joka yrityksen kuihtumisiin vei, nyt en enää yritäkään.
    Ihana tuo mummosi, nuo sanonnat on rikkautta kuunnella ja toistaakin mitä muistaa, vanhoilla(siis ennen) oli taito pukea ajatukset osuvasti sanoiksi,
    totuudellisia olivat ja tilanteeseen sopivia.

    Ei täällä ketään voi tunnistaa varmuudella muuten kuin oman kertomuksensa avulla viitteitä saada, eipä tarvitsekaan, kirjoitukset paljastaa minkä paljastaa.
    Minusta demeter on ollut mukava kirjoituskaveri, muusta en tiedä ja se mitä joku on tehnyt vuosia sitten olisi jätettävä jo unholaan, en usko mitään maata kaatavaa on ollutkaan.
    Mielestäni suuren osan anojen viesteistä myös heijastus ystävällisyydestä esiin tulee.

    Vielä mainitsen tuon lattiakaivon, sekin huomion yli odotusten sai, minulla on niin hankala laitos, että mitään sihtiä en voi laitta, kaksi putkea mene siihen ja niin allas, että ei onnistu niiden alle mitään laittaa, taloni on vanha ja vaikeaksi tehty tuokin asia.

    Hurskainen, etkö saisi ketään laittamaan laskusi suoraan pankin maksettavaksi, ei unohtuisi, karhulaskuilta säästyisit.
    Minulle ei tule nykyään kuin keräyslaskut, niitä maksan, kun jaksan, mitään tilauksia en tee netissä, olen niidenkin kanssa oppirahat maksanut.
    Myös aikakausilehdet olen unohtanut, aiemmin tuli viikottain useampi, kuitenkin pärjään ilman niiden tietoja, mitä minulle kuuluu jonkun julkkiksen elämä, jokainen elää omalla tyylillään, niin minäkin.
    Tuo elämisen tyyli tuli taas eilen saunassa puheeksi, kertoivat rokotuksiin menevänsä flunssan vuoksi, minä mainitsin, että en muistini mukaan ole koskaan flunssa rokotusta ottanut, korona kyllä, miksi ottaisin, koska en yleensä sairasta flunssaa.
    Joskus jotain pientä oireilee, mutta menee ohi ilman lääkitystä, tätä en kehuakseni kerro, geeneistä kiitos aiemmalle polvelle.
    Mustissani on aasialainen aikoinaan, perheeni sairasti taudin ja minä hoitajana toimin.
    On aivan ihana asia , että tauteja voi laistaa rokotuksien ja uusien lääkkeiden voimalla, toisaalta yhä enemmän myös uusia vaivoja tulee, allergiat yksi sellainen mikä aika ison jalansijan on saanut.
    Nyt sitten riitti näistä terveyden/sairauden asioista.

    No nyt loppuun varoitukset noista pankkihuijareista, olkaamme entistä varovaisempia raha asioiden hoidossa, katalia ihmisiä enenevissä määrin liikkuu.
    Onnistumista päivänne vietossa toivotan ja vielä huomautus, en halua ketjun pituutta millään eipäs, juupas viesteillä jatkaa, huomioikaa sekin.
  19. Huomenta keskiviikko aamuun, pilviseen ja melkoisen viileäänkin.
    Aikaisin tuli viileät ilmat, mutta syyskuu voi ihmeet näyttää, joskus intiaanikesät yllättäneet
    Tyydyttävä on mitä annetaan, ei edes valitusoikeutta.

    Olen kyllästymiseen asti lukenut noita rikkauksia ja mökkinaapureita, en muista koskaan omalla mökilläni tullut toisten olot mieleen, ei rikkaudet.
    Elimme omien tapojen mukaan ja naapurit eivät häirinneet emme mekään heitä.
    Olivatko rikkaita tai köyhiä, lähimmällä mökillä asusti kaupunginjohtaja, ehkä vauraampia kuin me, sitä emme kyselleet, kävimme kahvilla vuoroin, kun sattui sopiva tilanne, muuten elimme kukin omaa elämää.
    Aina oli autokyyti tarjolla, kun kaupunkiin lähtivät.
    Tämä mieleen tuli, kun rikkauksista puhetta, ihmisiä vaan kaikki olemme, siis eletään vointimme mukaisesti kaikki.
    Onnekseni en ole kade ja minulle rikkaudet ja muut arvot eivät ihmistä merkkaa, vaan luonteen hienous, itse sitä opiskelen hautaan asti.

    Tuohon siisteyteen pyrin minäkin ja varmaan siistiä on teilläkin anot 11,04 ja 18,04, olen samoin kaikille tavaroille paikan löytänyt, näin järjestys säilyy.
    Tuo lattiakaivo on murheenkryynini,,mutta yritän senkin puhdistuksesta huolehtia.
    Hyvin on hommasi hoidossa 10,29, veden juonninkin muistit.
    Miksi otat taulut seiniltä, eikö autioksi koti muutu?
    En osaa enkä uskokaan kenenkään rekatun vaivautuvan salakirjoittajaksi, mitä sillä voittaa.

    Olkaa onnellisia, kellä on hellittävä vieressä, ei kateutta aiheuta, ikävää mieltä joskus, mutta elämä sujuu muistojen seurassa.
    Noista lonkkasairauksista vielä, uskon minäkin, että liikkeellä on voimaa, jos en jo kymmenen vuoden ajan, polkenut aamuisin ilmapyörää ja muutenkin virutellen, tuskin tämäkään liikkuminen oli mahdollista, itseään auttaa se, että liikkuu tavalla millä se onnistuu.

    Minullakin on paljon hiusta, mutta niin ohutta, että ei voi kehua hyväksi, otsalta meinaa karvat kadota, sukuvika sekin, äidilläni oli huono hiuslaatu isällä paksu ja musta tukka, ohimoilta kummankin hiukset pitkälle karvattomat.
    Kaikesta hyvin voinnista pitää olla kiitollinen ja jos jotakin puuttuu, on pakko hyväksyä.
    Minulla hiusten leikkaus ensi tiistaina, sinä jo siistinä ja kauniina kuljet mdk,mdk. ainahan kampaajalla käynti näköä kohentaa.

    Kälyni pistäytyi eilen, toi kupit millä ruokaa hänelle vein takaisin, rupateltiin kaikesta, mutta surullista oli todeta, että samat asiat useaan kertaan.
    Laitoin mukaan taas pari ruokakuppia, kun juuri uunista niitä nostin, hyvillään oli, sanoi, että ei enää tilaa ruokaa ateria palvelusta, kai se maku ei houkuta pitkän päälle.
    Kertoi käyvänsä syömässä ulkona, jos tytär ei ehdi ruokaa laittamaan, itse ei mitään osaa.
    On sekin ikävää ajatella, että taidot, sellaiset kuin hänelläkin oli, katoavat.
    Omia voimiani vielä kiitän, että jaksan ja tykkäänkin ruuan laitosta, kuten muistakin minulle tulevista hommista.

    Nytpä jätän ketjun teille mukavat kirjoittajat, tulkaa kertoilemaan tavan elämästä ja sen ihanuudesta;)D
  20. Päivä on aluillaan ja samoin elokuun viimeinen viikko, vielä on kuitenkin kesää jäljellä sanotaan laulussa, näin on.
    Kuopion suunnalla oli eilen rakeita satanut, minun kotipaikkani säilyi sateiltakin.
    Sää kerrotaan lähipäivinä samankaltaisena esiintyä, lämpöä kuitenkin vielä toistakymmentä astetta.
    Pukeutumisella tämä lämpö minulle riittää.
    Joskus on syyskuu hyvinkin kesäinen olla, joten ei nyt vielä kesän loppua surra.

    Lueskelin ketjua ja huolta ja murhetta riittää, ei niinkään kunnon puolesta, vaan kaikesta muusta.
    Minun ajatuksiin ei mahdu, että voi kinaa saada jopa koulutuksesta, lasten pärjäämisestä kouluissa ja opistoissa.
    Myös elämän hyvin tai huonosti onnistumisesta kiistaa ja kehumista tulee, asioista joista jokainen itse päättää ja hyvällä tuurilla onnistuu.
    Olen ajatellut miten lapseni onkaan selvinneet kouluja käymättöminä, ja heidän lapsensa sitten opiskellen ovat paikkansa löytäneet.
    Kumpikin lapseni on hyvin vaatimattoman lähtöpaikan kotinsa avulla saanut, mutta nyt on asiat hyvin, kyselenkin usein, miten pärjäsivät nuoruudessa, kun ei kaikkeen rahaa riittänyt, tyytyväisiä ovat kumpikin lapsuuteensa.
    Äitinä en voi heidän hyvin voinnistaan ylpeillä, itse ovat olonsa olevaan tilaan tehneet,,kovalla työllä ponnistaneet, ehkä rakkaus ja huoli on kantanut.


    Pieti silmään sellainenkin asia, kuin 3000 eurolla pärjääminen, ei sanojan mielestä onnistu, kuitenkin puolta vähemmällä joutuu monetkin elämään, ainakin pientä eläkettä saavat.
    Paljon lääkkeitä tarvitsevat kertovat, että ruokaan ei rahaa meinaa riittää.
    Tästäpä aasinsilta toiseen mielestäni aiheettomaan aiheeseen, ruuan halveksuntaan.
    Onko ylevää, kun voi sanoa, että rasvankäry "ällöttää", kuitenkin maailmassa kuolee ihmisiä nälkään, siis tässä ajassa 2025.
    Rasva tahtoo hajuja antaa, mutta eihän se kotona jokapäiväistä ole, ja grillit voi kiertää, kuitenkin hyvin näkyy grilliherkutkin maistuvan.

    Noista kielloista taloissa on kirjavaa käytäntöä, minä asun omistusasunnossa, kieltoja ei mihinkään ja hyvin tuntuvat kaikki itse tarpeettomat hajut välttää ja jos joskus hajuja tulee, ne tuuletetaan pois, ei ongelmaa.
    Usein tutuu, että nämä kaikesta valittavat ovat hyvin sopeutumattomia, näihin "kolhoositalojen sääntöihin".
    Monelle jopa jätteiden lajittelu vaatii muistutuksia ja siinäkin on ilmastosta kysymys., monta kertaa suurinta ääntä pitävät laiminlyövät yhteiseksi hyväksi tarkoitetut säännöt.

    En ymmärrä myöskään tätä jatkuvaa, riitely/kehumis/arviointia toisten elämästä, onko siinä joku voima, mikä antaa puhtia ehkä omien vaikeuksien kanssa kulkijoille.
    Eikö maailmassa voisi olla onnellinen toistemme elämisen onnistumisesta ja kannustaa parempiin keskustelu aiheisiin.
    Maailmalta kantautuu aina vaan suurempia uhkia ja toisaalla kuoleman pelko on jokapäiväinen ilmiö, eikö mieli voisi kääntyä näiden ihmisten auttamiseen ja tinkimään omista aivan hyvistä olosuhteista.
    Jospa ajatuksen virta yltäisi suurempaan ja tarpeellisempaan suuntaan, köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei mistään, tämä on tämän päivän teema.
    Oma elämäni on kunnossa, ei ole omaisuuksia, mutta ruokaa joka päivä pöytään tulee, ei ne suuret tulot, vaan hyvin suunnitellut pienet menot ja ehkä myös vaatimaton elämä olooni sopii.

    Jättäkää turhat kinat ja ajatelkaa koko maailman hätää ja tuskaa, kaikesta hyvästä kiittäen, vaikka ei aina oman mielen mukaan menekään.
    Tämän saarnan aiheutti nuo lukemani en kenellekään kohdistaen vaan kaikkia sormi pystyssä toruen.
    Suomessa on vielä hyvä elää, jos maltti kaiken suhteen riittää.
    21. 9 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt