mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25523

  1. Kyse ei ole nyt mistään opeista, vaan siitä, missä laajuudessa oli tarpeellista toimia oma-aloitteista venäläisten miellyttämiseksi tai joidenkin omien valtapyrkimysten pönkittämiseksi. Voidaan esim. kysyä, kenen aloitteesta ja miksi maalaisliittolaisia Antti Kukkosta ja Tyko Reinikkaa syytettiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, kun nämä eivät alunperin lainkaan kuuluneet kotikommunistien tai valvontakomitean listaan. Edelleen voidaan esittää arveluja siitä, miksi oikeusministeri Kekkonen oli tässä asiassa niin innokas.
  2. Suomelle eniten vahinkoa aiheuttanut puolue on tietysti kommunistien ohella Keskustapuolue. Puolue on maatalous- ja aluepolitiikallaan vääristänyt pahasti taloutemme rakennetta vuosien saatossa. Puolue on valtaan päästääkseen ja vallassa pysyäkseen pyrkinyt jatkuvasti ajamaan pienen yhteiskuntaryhmän etua koko maan kustannuksella.

    Kekkosen kauden jälkeenkin Keskustapuolue pyrki Väyrysen johdolla tilaamaan maallemme vaikeuksia NL:sta pyrkimyksenä vahingoittaa talouttamme. Jos joku haiskahtaa maanpetoksellista toiminnalta, niin mihin tämä siinä sarjassa istuu? On täysin käsittämätöntä, ettei maamme etua näin törkeällä tavalla vahingoittamaan pyrkineitä ole haastettu oikeuteen vastaamaan vehkeilystä ulkovallan kanssa.
  3. Aslak: "Suomesta ei saa tulla jenkkilän kaltaista takapajulaa, jossa vain hyväosaiset elävät ihmisarvoista elämää. Suomalaisilla on kehittynyt sosiaalinen omatunto, joka näkyy mm. siinä, että kansa valitsee kaltaisensa presidentin, Tarja Halosen."

    Tässä ole ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Halonen ilmentää nimenomaan ihmisläheistä näkemystä ylimaterialistisen talousliberalismin maailmanvalloituksessa. Juuri sellaista näkemystä tarvitaan ja ihmiset ilmeisesti joukoittain ja varsin vaistonvraisestikin ovat tässä yhtä mieltä siitä, että Halonen on tällainen vastavoima. Väittäisin siis, että Halosen tukemisessa on mukana melkoinen pläjäys raa´an ja kylmäkiskoisen kapitalismin vastustusta. Ajatellaan, ettei ihmisen pidä olla taloutta varten, vaan talouden pitää palvella ihmistä ja silloin kaikkia ihmisiä eikä vain joukkoa kilpailussa kynärpäitään parhaiten käyttäviä.
  4. Silloin kun kyse on historiallisesta tutkimuksesta, siihen tulee suhtautua historiallisena tutkimuksena. Tutkimus on julkinen ja siten avoin kritiikille. Jos tutkimuksessa jokin asia kyetään esittämään asiakirja-aineiston tai muun luotettavan selvityksen avulla tapahtuneeksi, se historiallista faktaa. Historiassa on kuitenkin aina aukkoja, koska ihmisten motiiveista ei voi kertoa yleensä mitään varmaa. Sen vuoksi joudutaan puhumaan todennäköisyyksistä esim. siitä, miten kaksi eri asiaa on vaikuttanut toisiinsa. Mitä enemmän tällaista todennäköisyysspekulaatiota harrastetaan, sitä enemmän kirjoitus on lähellä mielipidettä ja tulkintaa. Kumpaakin kuitenkin tarvitaan, jotta historiallisesta tapahtumasta muodostuisi jonkinlainen kokonaisnäkemys.

    En lähtisi epäilemään Rautkallion ja Lehtisen neutraaliutta historioitsijoina. Mitä syytä heillä olisi olla jotenkin puolueellisia tapahtumissa, joista on kulunut 60 vuotta. Pikemminkin kyse voi olla siitä, että heille itselleen on syntynyt kokonaiskuva, jota he pyrkivät puolustamaan. Tässä mielessä monikin tutkija voi olla epäneutraali.

    Edellä sanotun vuoksi en pidä Tarkkaa sen neutraalimpana tässä asiassa. Itse asiassa Tarkkaa voisi epäillä juuri tässä mielessä kaikkein eniten. Tarkka on tehnyt väitöskirjansa aiheesta ja haluaa ehkä pitää edelleen kiinni sen väittämistä. Uusi tutkimus voi siten olla aina kritiikkiä myös vanhalle tai tällaiseksi se voidaan kokea. Tarkka siis puhuu tässä mielessä omassa asiassaan.

    Historiassa ei tarvitse etsiä syyllisiä. Historiaa on kuitenkin myös se, jos todetaan jonkun henkilön menetelleen tietyllä tavalla ja sillä menettelyllä on ollut historiallisia seurauksia. Ei historia Hitleriä tai Staliniakaan syyllistä, se kertoo heidän toimistaan, joilla on ollut suuria historiallisia seurauksia.
  5. Lääkekorvauksilla ei tueta lääkkeiden valmistusta. Korvauksen saa lääkkeen kuluttaja, ei tuottaja. Lääkkeiden tuottamisessa lääkeyhtiöt joutuvat kilpailemaan keskenään samalla tavoin, olipa maksajana kuka tahansa. Kun apteekit lisäksi joutuvat tarjoamaan halvempaa rinnakkaislääkettä, kilpailu toimii. Kuluttajan ei tarvitse välttämättä valita esim. kalleinta kotimaista lääkevalmistetta, vaan hän voi valita halvemman ulkomaisen. Lääkekorvauksilla yhteiskunta tasaa sairastumisen riskejä samaan tapaan kuin vakutusyhtiöt tasaavat muidenkin ennalta arvaamattomien vahinkojen riskejä.

    Jos Suomessa halutaan maksaa kuluttajille syömätukea, en vastusta sitä. Kuluttajalle maksettu syömätuki ei nosta hintoja, jos elintarviketuotannossa toimii globaali kilpailu. Silloin Suomessa on mahdollista myydä ruokaa samalla hinnalla kuin naapurimaissakin. Yhteiskunta voi siis aivan hyvin siirtyä jakamaan esim. progressiivisin perustein suoraa syömätukea kuluttajille. Osinhan tällaista syömätukea jo jaetaankin esim. toimeentulotuen nimellä. Varsinkin jo tällainen tuki on epämääräisesti kohdennettua, se ei valu kuluttajahintoihin. Edellytyksenä on kilpailun vapaus, rajasuosijien poistaminen ja tuottajatukien lopettaminen.
  6. Suomen oloissa suuri tila on sellainen, joka on kupannut vuosikaudet yhteisiä verovaroja. Tilan fyysinen koko ei siis ole ökyisäntämääritelmän kannalta ratkaiseva, vaan kuppauksen määrä ja pitkäkestoisuus. Maatalouskuppaamisen menetelmät ovat olleet niin juonikkaat ja moninaiset, ettei tarkkaa rahamäärää voi asettaa. Luultavasti ökyisännät eivät ole itsekään kyenneet pitämään lukua siitä, miten monesta eri kanavasta ja miten suuria määriä rahaa heidän ylläpitämiseensä on uponnut.

    Kukaan ei ole vaatinut ilmaiseksi yhtään mitään. Maatalousyrittäjä saa hinnoitella tuotteensa minun puoelstani täysin vapaasti, kun maatalousprotektionismista luovutaan. Minulla on esim. suomalaisen Nokian gsm-puhelin, jonka kuluttajahinta on kohtuullinen sen vuoksi, että globaali kilpailu on sallittua ja vapaata. Olen maksanut puhelimestani noin 200 euroa. Jos meillä olisi samanlainen protektionismi kännyköissä kuin maataloudessa, olisi luultavasti joutunut maksamaan paljon huonompilaatuisesta suomalaisesta puhelimesta vähintään 500 euroa kaupassa ja toiset 500 euroa vielä veromarkkoina. Protektionismin puuttuminen pudottaa hinnat takuuvarmasti viideosaan tässä esimerkissäni. Sama pätee myös elintarvikkeissa. Ei siis ilmaiseksi, mutta paljon halvemmalla.
  7. Olet ihan oikeassa siinä, että telakkatuki nostaa laivan hintaa. Laivan tilaaja ei tuota koko hintaa maksa, vaan Suomen valtio maksaa osan laivan hinnasta telakkatukina. Mutta näin laskettuna laivan kokonaiskustannukset maksajille ovat yhteensä korkeammat kuin, jos telakkatukia ei olisi.

    Telakkatuki eroaa maataloustuesta siinä, että telakkatuella tehdyt laivat menevät pääosin ulkomaille ja niillä on ulkomainen maksaja. Näin suomalainen kuluttaja ei joudu maksamaan telakkatukea kahteen kertaan kuten maatalouden kohdalla on asianlaita, nimittäin ensin veroina ja sitten vielä korkeina kuluttajahintoina.

    Telakkatuki voi olla perusteltua työllisyyden ja ulkomaankaupan edistämisen takia. Lisäksi tietysti telakkainvestoinnit ovat niin suuret, että telakoita ei kannata perustaa kertakäyttöön. Maataloudessa ei samankaltaisia hyötyjä ole. Telakkatuetkin vääristävät kilpailua ja voivat edistää Suomessakin rakenteellisten ongelmien syntyä kuten nähtiin keinotekoiden idänkaupan seuraksena. Mutta telakkatuki on erittäin vähäpätöinen ongelma maatalousprotektionismiin verrattuna. Siksi on tärkeää käydä tarmolla ensin tämän pahemman syöpäkasvaimen kimppuun tarvittavi leikkauksin kuten lääkärit asian ilmaisisivat.
  8. Ökyisännän määritelmä: Ökyisäntä on Suomen oloissa suuren tilan omistava maatalousyrittäjä, joka päässyt kohtuuttomasti hyötymään siitä, että hänelle on vuosikymmenet maksettu maataloustukia ja muuta tähän "yrittämiseen" kytkettyjä yhteiskunnan tukia ja hänen tuotantonsa on vuosikymmenet ollut luonteeltaan monopolisoitua, mikä on tapahtunut siten, että on estetty ulkomainen kilpaileva elintarviketuotanto. Ökyisäntä on siis saanut ansaitsematonta etua niin veronmaksajilta kuin kuluttajilta. Kriisiaikoina eli sotavuosina ökyisäntä ei kaikilta osin osallistunutkaan poikkeusolojen säännöstelyyn, vaan myynyt tiskin alta tavaraa mustaan pörssiin. Tällaista turvaa siis kriisiaikojen varalle.

    Ökyisännän ominaispiirteisiin kuuluu lisäksi suunnaton ja ennenkuulumaton röyhkeys. Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin. Tätä "oikeuttaan" ökyisännät ovat käyneet Helsingissä saakka puolustamassa sianpäät seipähissä tien koko leveyden hyväksi käyttäen ja entisen maatalousministerin eteen paskakasoja kaataen.
  9. Näinhän se tietysti ökyisäntien näkövinkkelistä katsottuna on. Kuluttajanäkökulmaa ei saisi tuoda esiin, pitäisi vaan alistua maksjan rooliin. Suomessa on ollut pitkään kritiikitöntä alamaisasennetta, on uskottu isäntien puhetta. Kaipa se on merkki siitä, että Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi. Matalalla itsetunnolla edetään ja kiltisti on viulut maksettu tähän asti, vaikka helkatin kalliiksi se on tullut. Matkailu on kuitenkin alkanut jo vähitellen avartaa suomalaisenkin staattista mieltä ja siinä Minna Lintonen on oiva tiennäyttäjä.
  10. Ketkä demarit oikoivat ja hämmästelivät Lintosen puhetta? Lintonen piti SDP:n ryhmäpuheenvuoron, joten hän nyt tuskin ryhmänsä puolesta esittää pelkkää yksityisajattelua. Jos näin on käynyt, eiköhän Lintonen saa kovaa sapiskaa sitten ryhmältään. Uskoisin, että SDP siinä tapauksessa vaihtaa Lintosen tilalle ryhmässä jonkun toisen, sillä onhan se melkoinen luottamusaseman väärinkäyttö, jos alkaa puhua omiaan ryhmän suulla. Jäämme nyt odottamaan siis nuhteita ja Lintosen aseman muuttamista ryhmässä mielenkiinnolla.

    Elintarvikkeiden korkeat hinnat johtuvat tukiasista ja suojatulleista. Lintonen kertoi asian niin kuin se on. Et sinä ole Oiva mitään muuta osoittanut. Olet vain väittänyt asian olevan toisin, mutta sinun väittämäsi ei ole sama kuin todiste tai peruste. Sinä väität, että musta on valkoinen ja perustat väitteesi sille, että olet itse näin sanoessasi sen todistanut.

    Brasilialainen pihviliha on hyvä esimerkki siitä, miten hinnoille käy, kun markkinoita avataan. Nyt naudanlihan hinta on nousemassa, koska tuonnille Brasiliasta on asetettu väliaikaisia esteitä terveyssyihin vedoten, mikä kylläkin haiskahtaa pahasti ylireagoinnilta. Jos EU:ssa toimittaisiin sisäisesti yhtä tarkasti, liha loppuisi vastaavissa tilanteissa kokonaan kaupoista. Kun Brasiliasta saa jälleen tuoda enemmän lihaa, naudanlihan kuluttajahinta putoaa roimasti kuten kävi jo aiemmin. Tämä sama mekanismi toimii myös monissa muissa tuotteissa, mikä tarkoittaa ruokalaskun pienentymistä erityisesti raakatuotteissa ja vähän jalostetuissa tuotteissa.

    Kuluttajasubventiajattelu on ihan puutaheinää. Olen esittänyt täällä aikoinaan laskelman siitä, mikä vaikutus maataloustuella on esim. leivän hinnassa, kun otetaan tuottajaosuus siinä huomioon. Se on noin 3 euron hintaisessa leivässä 10-20 senttiä eli lähes yhtä tyhjän kanssa. Tuon 10-20 senttiä markkinoiden globaalia avaaminen aivan varmasti kompensoi. Todennäköisesti leivänkin kuluttajahinta vaan tippuu markkinoiden avaamisen myötä. Globaali tuotantopotentiaali ei tietenkään vielä riitä ruokkimaan koko maapalloa, mutta markkinoiden avaaminen johtaa prosessiin, joka muuttaa markkinarakennetta pitemällä aikavälillä kuluttajaystävällisempään suuntaan ja silloin ruuan hinta olennaisesti alentuu.
  11. Muutos edellyttää kansainvälisiä sopimuksia. Siinä olet oikeassa. Sen sijaan siinä olet väärässä, että neuvotteluja ei olisi vielä aloitettu. Kyllä ne on aloitettu ja niitä on käyty WTO-prosesissa, jossa on ollut jopa James Harbinsonin yksityiskohtainen esitys sopimukseksi. Asia vaan on jumittunut toistaiseksi lähinnä EU:n vastustukseen. Lisäksi USA ja EU ovat keskenään käyneet neuvotteluja vientitukien poistamiseksi ja päässeet siinä ainakin jonkinlaiseen aiesopimukseen. Tästä Ranskassa nousi kova älymöly varsinkin, kun EU:n pääneuvottelijana oli ranskalainen (muistaakseni Patrik Lámy). Nyt kulissien takana on jatkettu valmisteluja WTO-prosessin Hongkongin kierrosta varten ja siinä sekä USA että EU ovat esittäneet tuki- ja suojatullijärjestelmien madaltamista aivan hiljakkoin. EU:n sisällä erityisesti Britannia ja sen pääministeri Tony Blair ajavat muutoksia EU:n maatalouspolitiikkaan.

    Asia ei siten ole lainkaan kaukaa haettu. Ei ole mitään poliittista populismia alkaa ennakoida sitä, mikä on kuitenkin välttämätöntä ja uskoisin, että myös väistämätöntä. Ettei sitten pyöriteltäisi päitä ja sanottaisia taas kepulaiseen tapaan, että tämä nyt vaan tuli pyytämättä ja yllätyksenä.

    Maatalouspoliittisten kysymysten esille ottaminen on tätä tasutaa vasten poliittista visiointia, ei populismia. Kepulainen maatalouspolitiikka on perustunut koko ajan käsijarrun käyttöön, markkinoita ei ole haluttu suin surminkaan avata kansainväliselle kilpailulle. Hieman ihmettelen sitä, että meillä Suomessa tässäkin asiassa ennakkoluuttominta visiointikykyä osoittavat SDP ja Vihreätm eikä esim. Kokoomus, joka kehuu olevansa markkinatalousmyönteinen puolue. EU:ssa asia on toisin, siellä toimii liberaalidemokraattien ryhmä, joka ajaa maatalousproteknismia alas ja joka monessa muussa suhteessa näyttäisi aika identtiseltä Kokoomuksen liberaalimman siiven politikoinnin kanssa.
  12. 1.Ylivoimainen ykkönen on Urho Kekkonen. Tämä ei kaiketi perusteluja kaipaa, jos vähänkin tuntee sodanjälkeistä historiaa.

    2.Arvo Korsimo tulee seuraavana, sillä hän oli se Kekkosen aisapari, joka hoiti likaisen työn ja perusti toimivan kepulaisen kenttäorganisaation sitä auttamaan. Hoiteli myös rahoituskuvioita. "Loistava valinta" tehtävään, koska moraaliset pidäkkeet eivät tätä kaveria haitanneet.

    3.Johannes Virolainen oli kepulainen vastavoima diktatorista valtaa hamuavalle K-linjalle. Tasapainottavana tekijänä Virolainen oli siten koko isänmaan etu Kepussa.

    4.Karjalainen ja Väyrynen olivat himokkaita vallantavoittelijoita, joista toinen jopa luulotteli olevansa Jumalan valittu Suomen kansaa ohjaamaan.

    5.Hymy-Eikka, Pienoiskopio-Kekkonen (=Miettunen), Sukselainen olivat toinen toistaan typerämpiä perässärämpijöitä tai muten vaan epäitsenäisiä tohvelisankareita. Tälle porukalle Kekkonen varmaan itsekseen naureskeli ja käytti hyväksi heidän hölmöyttään minkä kerkesi.
  13. Vanhanen osoitti tervettä järkeä jättämällä politikoinnin väliin ja puolustamalla suomalaisten oikeutta ajatella omilla aivoillaan. Stubbin lapsellinen pelleily osoitti, että Kokoomuksen "kykypoliitikolla" on vielä korvantaukset märät. Stubbin pitäisi keskittyä asioiden ja politiikan opettelemiseen, politikointiin hänestä ei vielä ole.

    Kokoomuksen omista riveistä kokenut Ben Zyskowicz asettui aivan oikein myös tukemaan Tuomiojan vapautta esittää asiallista kritiikkiä. Stubbia Ben ei tietenkään ryhtynyt moittimaan, vaan yrittää parhaan kykynsä mukaan isällisesti pelastaa typerehtävän Aleksanterin selittämällä, ettei Aleksanteri-poju ole tässä ilmiantaja, vaan suomalaistakin lehdistöä seurataan Euroopassa silmätarkkana omin päin.
  14. Vanhanen hyvin selväsanaisesti jo puolusti Tuomiojaa ja viittasi siihen, että hämminki tässä asiassa on aiheutettu Brysselin päässä. Stubb tässä on mokannut ja pahemman kerran nostamalla Tuomiojan lausunnon oudolla tavalla esiin.

    Kerro nyt ihmeessä, mikä tuossa Tuomiojan lehtilausunnossa on sellaista, mikä olisi jotenkin vastoin Suomen ulkopoliittista linjaa. Lausunnossahan ei millään lailla kyseenalisteta parlamnetin roolia, vaan todetaan vain, että nykymuotoisena se toimii huonosti olemalla lausuntoautomaatti asioissa, joihin se ei voi kuitenkaan päätöksillä vaikuttaa. Tällaisen kritiikin pitäisi olla ennemmin heräte muillekin eurooppalaisille siihen suuntaan, että parlamentin toimintaa aletaan kehittää. Nyt asiallinen arvostelu on saanut konservattiviryhmässä käsittämättömän herkkähipiäisen vastaanoton. Pelkään, että tässä on vain kyse siitä, että väärän puolueen edustaja esitti kritiikkiä.

    Tuomioja toimii siinäkin mielessä oikein ja rehdisti esittämällä käsityksiään julkisuudessa. Juuri tämä aikaansaa tarpeellista keskustelua. Nyt demokratiaan kuuluva keskustelu halutaan tyrehdyttää alkuunsa vetoamalla Moskovanaikaisiin poliittisiin käytäntöihin.

    Puheet Suomen puheenjohtajuuden vaarantumisesta tämän takia ovat kyllä sellaista humpuukia, että moista ei koettu edes Kekkosen ajan Suomessa. Tällainen herkkähipiäisyys tulee vaikuttamaan lähinnä siihen, että Suomessakin entistä useampi suhtautuu EUhun entistä kriittisemmin. Stubb saa kannettavakseen aika kovan vastuun täysin vastuuttomasta ja typerästä toiminnastaan.

    Tuomioja lienee kokoomuslaisille todellinen punainen vaate, jonka kimppuun käydä heti, kun pienikin asia antaa siihen aihetta. Nyt vaan lyötiin kirves kiveen ja pahasti. Varmaan kokoomuslaisia edelleen potuttaa Tuomiojan arvio Suomen yleisurheilun tilasta, kun sitä verrattiin Ruotsiin. Tuomiojahan kehotti hauskasti Suomea antamaan Ilkka Kanervan Ruotsin käyttöön urheilua koskevassa edunvalvonnassa. Se kuulemma heti tasoittaisi Suomen ja Ruotsin eroa.
  15. K-linjan kepulaiset leimasivat Koivistoa ennen valintaa yhtä lailla kuin taistolaiskommunistitkin. Kyllä sen vaikutus näkyin pitkälle eteenpäin.

    Honka-liitto oli suunnattu Kekkosta vastaan, ei idänpolitiikkaa vastaan. SDP oli Honka-liitossa yhtä lailla mukana kuin Vennamokin. Vennamo toi jo 1968 presidentinvaalitaistelussa tv-keskusteluissa hyvin selvästi esiin sen, että hän suhtautuu myönteisesti ystävällisiin suhteisiin NL:a kohtaan eikä ole muuttamassa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. En muista missään enkä koskaan nähneeni sellaista, että Vennamo olisi arvostellut NL:a ja Paasikiven alulle panemaa sovintopolitiikkaa. Vennamo jos kuka oli katkera vain ja ainoastaan Kekkoselle, joka syrjäytti Vennamon käytännössä ulos Maalaisliitosta.

    Kokoomus ei ollut kelvollinen hallitukseen Kekkosen ajan loppupuolella. Nimenomaan tuolla loppupuolella Johannes Virolainen lausui, että yleiset syyt estivät Kokoomusta pääsemästä hallitukseen. Kekkonen ei vimmastunut lausunnosta Virolaiselle sen vuoksi, ettei se ollut totta, vaan sen vuoksi, ettei sitä olisi saanut sanoa ääneen.

    Koivisto ei runnonut mitään hallitusta. Hän halusi vain, että hallituksen muodostamisessa noudatetaan laillista marssijärjestystä ja voimassa olevia pöytätapoja. Myös niiden jälkeen olisi haluttaessa voitu muodostaa ns. porvarihallitus. Parlamentarismin häpäisyä on sen sijaan se, että äänestäjille ei hiiskuttu sanallakaan tällaisen sopimuksen olemassaolosta. Sitä voi jo kutsu likimäin rikolliseksi äänestäjien pettämiseksi. Toki näin olennainen asia olisi pitänyt kertoa julki, koska se olisi voinut vaikuttaa monienkin äänestyspäätöksiin.
  16. Täytyy myös muistaa, että meillä Suomessa kotikommunistit ja K-linjan keskustalaiset kilvan kyttäsivät sitä, että Koivisto sanoisi jotain sellaista, mikä asettaisi hänen luotettavuutensa Moskovan silmissä kyseenalaiseksi. Nimenomaan sillä verukkeellahan Koivistoa oli yritetty torjua Karjalaisen kannattajien joukoista: Koivisto ei tulisi muka nauttimaan Moskovan luottamusta, koska häneen jo lähtökohtaisesti suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuskin Koivistoon lähtökohtaisesti suhtauduttiin yhtään epäluuloisesti, vaan epäluulot syntyivät siitä, kun meillä kotikommunistit ja Kepun K-linjalaiset yrittivät tällaista leimaa Koivistoon istuttaa.

    Epäluuloja syntyi senkin vuoksi, että Kepun K-linja oli tehnyt kaikkensa, jotta mielikuvat Veikko Vennamosta ja SMP:stä olisivat äärioikeistolaisia ja neuvostovastaisia. Vennamohan asettui näkyvästi tukemaan Koivistoa siksi, että tämä palauttausi rehellisen menon ja demokratian Suomen politiikkaan. Koivisto oli myös presidentinvaaleissa SMP:n ehdokas, jos oikein muistan.

    Koiviston varovaisuus idänsuhteissa tuona pysähtyneisyyden aikana on ymmärrettävää. Hänen piti luoda kuva itsestään presidenttinä, joka ei muuttaisi piiruakaan siitä, mihin Paasikiven ja Kekkosen toimesta oli päästy. Tehtävää ei helpottanut se, että naapurissa ikääntyvät ja sairaat johtajat kupsahtelivat peräkanaa.

    Puhe siitä, ettei Koivisto kantanut vastuuta, tuntuu tosi merkilliseltä. Ainakaan sitaatissasi ei ilmennyt, millä tavoin tämä vastuunpakoilu tapahtui. Presidenttihän vastasi ulkopolitiikasta eikä hän kyllä minun muistaakseni silloin sysännyt siitä vastuuta jollekulle toiselle taholle.

    En ole lukenut Suomen kirjaa, mutta julkisuudessa esiintyvistä painotuksista olen ollut havaitsevinani, ettei siinä käsitellä Koiviston sisäpoliittista roolia. Meillähän perestroika ja glasnost alkoivat heti Koiviston tultua valtaan. Muita puolueita ei enää haluttukaan syrjiä yleisiin syihin vedoten. Päinvastoin Koivisto mitä ilmeisemmin pyrki osaltaan oikomaan vanhakantaisia ja virheellisiä leimoja. Näitä leimojahan ennen muuta Kepun K-linja oli jakanut sinne tänne sopivasti, jotta kilpailijat voitaisiin karsia yksi kerrallaan pois. 60-luvun alussahan näytti, että Suomessa on vain kaksi puoluetta ilman neuvostovastaisuuden leimaa eli Kepu ja SKP sekä pienpuolueista TPSL. Tällä leimaamisen lopettamisella Koivisto saattoi kaikki suomalaiset puolueet lopulta hallituskelpoisiksi. Sekä SMP että Kokoomus nousivat hallituksiin eikä naapuri mutissut yhtään.
  17. Voihan liittoutumismielipidettäni tietysti pitää höpö-höpönä, mutta mitään perusteita sille et esittänyt, joten turha kai vastata siihen enempää.

    Paasikivi olisi halunnut kovasti pohjoismaista puolustusliittoa. Tällainen alueellinen puolustusliitto sopisi Suomen tarkoituksiin paremmin, koska jäsenvaltioilla on yleensä yhteisiä intressejä. Nyt tällainen liitto on epärealistinen. Sen sijaan EU on se liitto, joka takaa meille parhaat turvallisuusedut tällä hetkellä. Sekin on kyllä Suomea ajatellen liian suuri. EU on ennen muuta poliittinen turvatae, jonka merkitystä ei ole syytä väheksyä. Siksihän me EUhun ensisijaisesti liityimmekin. USA-johtoinen liitto sisältää valitettavan paljon riskejä ja kaikin puolin arveluttavaa liittoutua niin aggressiivisen maan kanssa kuin USA, joka harrastaa ensisijaisesti hyökkäyssotia.

    Kriminaalipolitiikasta tiedän tuhat kertaa enemmän kuin sinä, koska olen siihen ammattini takia aikoinaan joutunut hyvinkin tarkkaan perehtymään. Enkä ole perehtynyt vain kotimaiseen kriminaalipolitiikkaan, vaan myös monien muiden maiden vastaaviin.

    Olet lukenut kirjoitukseni huolimattomasti tai ymmärtänyt sen muuten vaan väärin. Sanoin takuuvarmasti niin, että meillä määrätään huumerikoksista ankaria rangaistuksia käyttäen poikkeuksellisen paljon rankaistusasteikon yläpäätä muihin rikoksiin verrattuna. Vankilamme ovat alkaneet uudelleen täyttyä juuri tämän vuoksi. Vankiloidemme pitkäaikaiset asukit ovat ennen muuta väkivalta- ja huumerikollisia. Ja niin pitää ollakin. Tässä suhteessa en ole esittänyt sellaista, että rangaistuksia pitäisi lieventää. Eräissä väkivaltarikoksissa voisi olla jopa koventamisen varaa.

    Humaani rationaalinen kriminaalipolitiikka on vähentänyt vankimääräämme radikaalisti. Suomen vankimäärä on vähentynyt puolessa vuosisadassa noin kolmasosaan. Meillä oli siis vielä 50-luvulla kolme kertaa enemmän vankeja kuin nyt on. Nykyinen vankimäärämme vastaa muiden pohjoismaiden tasoa, kun aiemmin ylitti sen kaksin- kolminkertaisesti.

    Vähennys on saatu aikaan jakamalla aikaisempaa vähemmän vankeustuomioita rattijuopumuksesta ja omaisuusrikoksista. Sinulle lienee suuri yllätys se, että juuri näissä rikostyypeissä rikollisuus on esim. parin viimeisen vuosikymmenen ajan vähentynyt, kun taas väkivalta- ja huumerikollisuus ovat 90-luvulla lisääntyneet.

    Kovia rangaistuksia seuraa aina kovempi rikollisuus. Asia ei ole toisinpäin, vaikka niin äkkiseltään maallikko luulisi. Koviin rangaistuksiin uskovissa maissa kuten USAssa, Venäjällä ja Kiinassa on vähintään noin kymmenkertainen vankimäärä asukasta kohti Suomeen verrattuna. Näissä maissa myös rikollisuus on paljon vakavampi ongelma kuin Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Esim. Kanada harrastaa lievempää linjaa kuin USA ja Kanadan rikollisuusongelmat suurissakin keskuksissa ovat vähäisemmät.

    On harhaluulo uskoa siihen, että rikollisuutta voitaisiin torjua ensisijaisesti kovilla rangaistuksilla. Rangaistusten merkitys on yksinomaan niiden ns. yleisestävässä vaikutuksessa eli ne pelottavat sellaisia ihmisiä tekemästä rikoksia, jotka eivät vielä ole niitä merkittävästi tehneet. Kun vankilaan on siten ensi kertaa astuttu, ennuste on heikko. Vankeusrangaistus tuottaa paljon todennäköisemmin uusintarikollisuutta kuin vankilan ulkopuolella kärsitty seuraamus. Sen vuoksi Suomessa pyritään kaikin tavoin välttämään sitä, että nuorille tuomittaisiin ehdoton vankeusrangaistus.

    Suomalainen ja pohjoismainen kriminaalipolitiikka on ollut suuri menestys, jota ihaillaan muuallakin maailmassa. Kansainvälisissä vertailuissa pohjoismaiden rikollosuustaso on yleensä jokaisessa riksotyypissä alhaisin.
  18. Terrori-iskut Turkkiin, Espanjaan ja Englantiin olivat yhteydessä Nato-jäsenyyteen. Nämä kaikki ovat Natomaita ja ilman tätä ominaisuutta ne eivät varmaankaan olisi osallistuneet ja tukeneet USAn hyökkäystä Irakiin. Nato-jäsenyys on sotilaallinen liittouma, joka sitoo jäseniä yhteen keskenään synkronoiduin asejärjestelmin ja esim. ylilentoluvin (Turkki). Minusta on silloin virheellistä sanoa, etteikö Nato-jäsenyys olisi tosiasiallisesti vaikuttanut terrori-iskuihin, vaikka Irakin hyökkäystä ei nimellisesti suorittanut Nato, vaan osa se jäsenmaita (mutta ei ulkopuolisia maita).

    On myös vailla perustetta sanoa, että jäsenyydellä olisi vahvasti ennalta ehkäisevä vaikutus. Yhtä perusteltua on väittää, että jäsenyys on kuin kärpäspaperi, joka vetää puoeensa silloin, kun sotimaan aletaan, koska vihollinen rajautuu silloin automaattisesti.

    Natojäsenyys ei tee meistä sen länsimaalaisempia kuin ulkopuolella oleminen. Vai ovatko Ruotsi ja Sveitsi jotain vallan muita kuin länsimaita. Jäsenyys sen sijaan on vaarassa liittää meidät sellaisten valtioiden kanssa liittoon, joita ei voi luonnehtia sivistysvaltioiksi kaikissa suhteissa. Esim. USA lukeutuu sen omilla kriteereillä ns. roistovaltioksi (kaikki muut USAn itsensä asettamat kriteerit paitsi USA-vastaisuus täyttyvät). Emmehän me ylpeile liitosta natsi-Saksankaan kanssa, miksi siis ylpeilisimme liitosta imperialistisen ja väkivaltaisen sotilasmahdin kanssa, joka käy useimmin hyökkäys- eikä puolustussotaa. Minusta siitä tulee vain imagohaittaa ei -hyötyä.
  19. Arvelisin Nato-jäsenyyden ennemmin altistavan Suomea terrori-iskuille kuin ennalta ehkäisevän sellaisia. Tämä todennäköisyysarvioni perustuu siihen, että terroristeille annetaan motiivi suunnata terrori-isku myös Suomeen, jos olemme jäsenenä sellaisessa, joka itsessään on terrorismin kohde. Terroristit eivät yleensä toimi epärationaalisesti ilman edellä käypää syytä ja motiivi teolleen.

    Suomeen suuntautuvan terroiskun todennäköisyys on silti edelleen myös vähäinen Nato-jäsenyydessä, jos meillä on mahdollisuus jäseninä pidättäytyä sellaisista sotilaallisista operaatioista, jotka eivät suoraan kosketa Suomea. Esimerkkeinä käytetyt terroris-iskut suunnattiin USAn (eli terroristien perivihollisen) lisäksi niihin maihin, jotka osallistuivat Irak-operaatioon. Sen sijaan esim. Ranskaa ja Saksaa ei ole uhattu terrorismillä luullakseni siksi, että nämä valtiot vahvasti ja näkyvästi vastustivat USA-johtoista hyökkäystä.

    Nato-maihin ei ole monasti hyökätty. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, etteikö olisi hyökätty. Selvin tapaus on Argentiinan maihinnousu Falklandin saarille, minne Englanti sitten lähetti sotajoukkonsa karkottamaan argentiinalaiset ja oli siis sodassa Argentiinaa vastaan. Natojäsenten kesken on myös ollut sotaisia kahinoita. Tällaisia on ollut Turkin ja Kreikan välillä sekä ns. turskasodassa Islannin, Norjan ja Iso-Britannian kesken.

    Se että Nato-maihin ei olisi hyökätty ei ole riittävä peruste Natoon liittymiselle, jos peruste ollenkaan. Se ei ole mikään todiste tulevasta. Yhtä hyvin Naton olemassaolon aikana ei ole hyökätty Euroopan puolueettomiin maihin Suomeen, Ruotsiin, Sveitsiin ja Itävaltaan. Voidaanko siis sanoa, että puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus suojaa sodilta jopa Nato-jäsenyyttä tehokkaammin?

    Yksi asia on myös hyvä huomata. Nato-maat ovat osallistuneet useaan kertaan hyökkäyssotiin tai niihin verrattaviin imperialistisiin interventioihin muita valtioita vastaan. Viimeisin esimerkki on USA-johtoinen hyökkäys Irakiin. Ennen sitä USAlla on pitkä historia erilaisista interventioista muihin maihin. Niiden tarkoituksena on ollut esim. tukea USAlle mieluisen hallinnon synnyttämistä laittomilla kapinoilla tai opposition väkivaltaisella tukahduttamisella. Tällaisia esimerkkejä löytyy Chilen ohella latinalaisesta Amerikasta muitakin. Samanlaisia löytyy Vietnamin ja Indonesian lisäksi muista Aasian maista.

    Voi ehkä syystä kysyä, miten me voisimme olla liitossa sellaisten maiden kanssa, jotka käyvät aktiivisesti hyökkäyssotaa tai puuttuvat muuten väkivalloin muiden valtioiden asioihin ilman, että nämä muut maat ovat antaneet siihen mitään aihetta. Natohan on puolustusliitto. Sen kanssa on melkoinen ristiriita se, että eräät Natomaat kuitenkin käyvät hyökkäyssotia. Tällainen hyökkäyssota voi johtaa toisaalla muun Natomaan osalta puolustussotaan ja sitä kautta tilanne voi eskaloitua muitakin Natomaita koskevaksi.

    Otetaanpa jälkimmäisestä esimerkki, mikä ei ole ollenkaan epärealistinen. Nyt käydyssä ja jo edeltävässä Irakin sodassa olisi ollut täysin mahdollista, että Irak olisi suunnannut joukkotuhoaseiskun Turkkiin, joka on Natomaa. Turkilla olisi tämä jälkeen ollut mahdollisuus pyytää Natomaiden apua siihen suunnatun hyökäyksen takia. Tähän avunpyyntöön Natomaat ovat velvoitetut vastaamaan. Tällainen pyyntö olisi sotkenut kaikki Natomaat Irakin sotaan. Varsinkin vuoden 1991 Irakin sodassa Irak kaikin tavoin pyrkikin eskaloimaan kriisin ampumalla ohjuksia Israeliin ja Saudi-Arabiaan ja saattoipa olla, että suuntasi silloin joitain sotatoimia myös Turkkia kohtaan tai ainakin uhkasi niillä.
  20. Vähän minäkin ihmettelen sitä, että huumekysymystä koskeva avauksesi on poistettu eikä edes siirretty päihdepolitiikkaa koksevalle palstalle (tai sitten silmäilin epätarkasti). Huumekysymys on poliittinen ja ennen kaikkea polittinen aihe siinä missä muutkin.

    Kaikkiin päihteinä käytettäviin aineisiin voi liittyä myös hyviä ominaisuuksia, jopa erinomaisia. Tunnettuahan on, että esim. oopium-johdannainen morfiini on verraton kipulääke, joka esim. mahdollistaa kuolemansairaille vanhuksille armollisen kuoleman.

    Kysymys näiden huumeina käytettävien aineiden kohdalla on siitä, että erotetaan niiden hyvät ja haitalliset vaikutukset toisistaan. Lääke- ja hyötykäyttö voi olla hyvinkin rajattua kuten morfiinin kohdalla. Sitä ei pidä päästää vapaasti markkinoille vain sen takia, että siitä saa ehkä kivat fiilikset hetkeksi, kun tiedetään, että loppuelämä onkin sitten yhtä helvettiä.

    Cannabis-tuotteilla voi olla joitain hyviä vaikutuksia, mutta myös joukko huonoja on tiedossa. Tiedetään esimerkiksi, että kannabiksella on ihmistä passivoiva vaikutus. Lisäksi lääketieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että kannabiksen käyttö voi lisätä psykoosiriskiä ja että sillä voi olla muutenkin yhteyttä mielenterveysongelmien puhkeamisessa. Kaikkia päihteitä yhdistävä asia on se, että niistä voi tulla käyttäjälleen elämää suurempi asia eli vähintäänkin psyykkinen riippuvuus voi kehittyä suureksi. Kannabistuotteiden (niiden ainesosien) käyttäminen lääkkeenä pitää tietysti sallia, jos hyödyt ovat todistetut ja riittävät riskeihin verrattuna. Tällaiset lääkkeet ovat sillloin reseptitavaraa kuten muutkin lääkkeet. Sellaisia reseptilääkkeitä on paljonkin, joilla on eriasteisesti huumaavia vaikutuksia.

    Oma kysymyksensä huumeongelmassa on se, kumpi on vaarallisempi asia, huumeiden käyttö vai huumerikollisuuden kasvu. Niissä maissa, joissa on joitakin huumeita on vapautettu lailliseen myyntiin, perusteena on huumerikollisuuden kitkeminen. Tämä on erinomaisen tärkeä peruste, mutta tuskin Suomen pienillä markkinoilla ajankohtainen. Kysymys on siitä, että huumeongelmaa ei enää saada kuriin kontrollitoimin. Silloin paras konsti voi olla viedä huumerikollisilta markkinat alta. Tämä sama peruste lopetti meillä aikoinaan kieltolain. Pirtutrokaus ja viinan salakauppa vähenivät kuin taikaiskusta ja ovat nyttemmin kuihtuneet lähes olemattomiin.

    Päihdepolitiikassa on yleensä valittavana vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Tämä on syytä pitää mielessä, kun puolustaa jonkin mallin esim. tiukan kontrollipainotteisen huumepolitiikan siunauksellisuutta. Kaikissa yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa on nähty, ettei se toimi lainkaan tai toimii melko kehnonlaisesti.

    Kun puhun huumeista haluan väärin käsitysten välttämiseksi korostaa sitä, etten ole minkään päihteen puolestapuhuja. Kaikilla päihteillä ja Suomessa erityisesti alkoholilla on huomattavat haitalliset vaikutuksensa. Silti joudutaan käyttämään harkintaa ja järkeä siinä, mikä valittavista ratkaisuista olisi vähiten haitallinen, sillä haitallisia ne ovat kaikki muodossa tai toisessa.
    21. 1243 / 1277
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt