mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Muodoltaan juttu oli poikkeuksellisen asiallista kerimäkeä, siis kun mittana käytetään kerimäkeläistä asteikkoa.

    Sisällöltään kirjoitus oli taas aika tyypillistä kerimäkeläistä liturgiaa, jossa pahan akseli sijaitsee SDP-SAK -linjalla jossain Hakaniemen torin kulmilla. Hakaniemen ali kerimäki varmaan ajaa aina metrolla, ettei vaan saisi mitään tartuntaa. Aika köyhänä voi kyllä pitää sitä, että poliittisen ideologian sisältö ja suurin vitsaus on jokin toinen puolue ja politiikan suurin päämäärä on Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyö. Keskustalaisen politiikan sisällöstä ja tavoitteista kerimäki ei lausu taaskaan halaistua sanaa. Ilmeisesti se noudattelee vain sitä opportunistista näkemystä, että Kokoomuksen kanssa pääsisi vallitsevampaan asemaan ja tekemään poliittisia virkanimityksiä. Kun Keskustan poliittinen näkemys yleisemminkin näyttää olevan yhtä onnetonta, puun ja kuoren väliin puolue rutistuukin.
  2. Ahtisaaren onnistumista tai epäonnistumista pitää kai mitata sitä vasten, mitkä asiat kuuluvat presidentin tehtäviin. Suomessa presidentin tehtäväkuvaa muutettiin Koiviston aikakauden jälkeen siihen suuntaan, että ulkopoliittinen johto ja päätöksenteko kuuluu presidentille valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa. Sisäpoliittisessa päätöksenteossa valta sen sijaan kuuluu hallitukselle ja eduskunnalle.

    Ahtisaari on eittämättä asiantuntija ulkopoliittisissa kysymyksissä, kun hän on toiminut keskeisissä tehtävissä ulkoministeriön virkamiehenä pitkään. Lisäksi hänellä oli laaja kokemus konfliktin ratkaisusta ulkomailla, mikä laajensi hänen kansainvälistä näkemystään ja teki siitä likipitäen poikkeuksellisen Suomen oloissa. Harri Holkeri on lähinnä toinen, joka on samalla tapaa poliitikon uran jätettyään meritoitunut. Ahtisaari ei ollut mukana päivänpolitiikassa, mikä vaan korosti hänen ulkopoliittista rooliaan. Ahtisaarella ei ollut valmiuksia osallistua sisäpoliittiseen temmellykseen ja hyvä niin. Hän korkeintaan oli huolissaan asioista kuten työttömyydestä ja opetteli tuntemaan Suomea ja suomalaisia maakuntamatkoillaan. Yrityselämä on puolestaan ymmärtääkseni arvioinut Ahtisaaren toimia Suomen viennin edistämiseksi ulkomailla kiitettäviksi.

    Oivan presidentillisenä esikuvana on Kekkonen, puolidiktaattori, joka määräsi hallitusten värin ja kokoonpanonkin mies mieheltä ja valitutti eri puolueisiin mieleisiään johtajia. Ahtisaari oli tietysti kaukana tällaisesta vallankäytöstä, koska on lakia noudattava mies kuten monet sosiaalidemokraatit muutenkin. Poliitikot eivät ehkä ihan katselleet demareissakaan kuitenkaan hyvällä sitä, että asintuntemus meni kaikkinaisen poliittisen juonittelun edelle. Erityisesti Kalevi Sorsaa lienee kismittänyt se, että hänet unohdettiin kokonaan. Tämä sitten Ahtisaarelle kostettiinkin, kun annettiin ymmärtää, ettei tukea toiselle kaudella ihan hehkuttamalla ehkä tulekaan.

    Ahtisaarta ei ehkä voi historiallisessa mielessä pitää valtiolaivan suurena kipparina, joka ohjasi meidät karikot välttäen väljemmille, tyynille vesille. Se johtuu kuitenkin siitä, että noita karikoita ei onneksi silloin paljon ollut. Ahtisaari jää kuitenkin historiaan presidenttinä, joka symbolisesti hylkäsi vanhan kekkoslaisen juonittelevan vallankäyttöperinteen. Erityisen kylmä suihku tämä oli näille poliittisille juonittelijoille, jotka tulivat perä jälkeen hylätyiksi. Ensin Sorsa jäsenten välisissä ja sitten Väyrynen "mediapelin" uhrina niin kuin hän asian kääntää.
  3. Tähän motivointiin tulee pyrkiä ja päästä siten nykytilanteesta ulos. Kakun rakentamisen hyödystä tulee sen tekijöille vain vähäinen osa. Suuri osa menee pääomatuloina sijoittajille. Ei sellainen ketään motivoi muuhun kuin keinotteluun. Näiden yritysten toimintaa määrittää kapitalistinen pääoma, joka ei suinkaan tee mitään, vaan ainoastaan ohjaa. Tästä ohjauksesta se kerää sitten suurimman potin itselleen ja rankaisee niitä, jotka eivät olleet kuuliaisia vetämällä ohjausrahansa muualle.

    Perhe- ja pienyritysten laita on toisin ja niitä varmaankin pidit esimerkkinä kirjoituksessasi. Niin kauan kun ne pysyvät kapitalistien houkutuksista kaukana, asia on ok. Mutta heti kun kapitalistinen pääoma päättää ostaa tai fuusioida ne, tilanne muuttuu pahemmaksi.
  4. Olen melkein kaikessa samaa mieltä kanssasi. Ja "melkeinkin" on vaan siltä varalta, ettet lue minua noihin "aaseihin" eli mielluummin sitten vaikka "muuleihin". Pane nyt Aku tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan korvan taaksesi, kun seuraavan kerran alat nimitellä minua palstan pahimmaksi uusliberalistiksi.
  5. Irtisanomiset eivät tapahdu pelkästään pikavoittojen takia. Eivät yritykset tarvitse pikkukeinottelijoiden rahoja, siitä ei ole kysymys. Sen sijaan yritykset kilpailevat pääomista muuten ja silloin esim. kansainvälinen suurpääoma on aina kiinnostava. Suurpääoman näkökulmasta yrityksen täytyy olla hyvässä tuloskunnossa kaiken aikaa. Suurpääomalle löytyy nimittäin aina vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Yritysjohdon täytyy näyttää tälle suurpääomalle, että se on kaiken aikaa valveilla ja poistaa turhia kustannuseriä heti, jos ne vaikuttavat lyhyellä aikavälillä tulokseen negatiivisesti. Yritysten perspektiivi on vaihtunut vuosikymmenien tähtäimestä vuosiin, jopa vuosineljänneksiin. Pääoma miellyttämisestä on tullut tärkeämpi osa suuryritystoimintaa kuin ajatus siitä, että työntekijä olisi pitkäaikainen investointi.

    Ennen vanhaan, kun ulkomainen suurpääoma ei heilutellut yritysten toimintaa, työväkeä ei irtisanottu suhdannenotkahtelujen vuoksi. He olivat turhan panttinakin töissä, jotta ammattitaito pysyi tallella siä silmällä pitäen, kun koneet taas kävivät ylikierroksilla.

    Hyvin tyypillinen ala joukkoirtisanomisille on ollut informaatioteknologia. Näiden yritysten irtisanomisuutisia tulee tämän tästä. 1990-luvun nousuhuumassa tämän alan työntekijöistä oli pulaa ja heitä palkattiin hyvällä liksalla töihin, koska päivääkään ei saanut hukata, kun valtaisa kysyntä tuotteille näytti odottavan jo oven takana. Huumaa kuvaa hyvin se, kuinka pitkät olivat jonot, kun F-Secure (listautuessa joku toinen nimi) listautui pörssiin ja osakkeita myytiin täysin epärealistiseen hatusta vedettyyn hintaan. Nyt kun kupla on puhjennut, se on mahdollistanut myös palkkakustannusten alentamisen. Tämä tapahtuu osittain näiden joukkoirtisanomisten kautta. Kun yritykset seuraavan kerran palkkaavat samoja ihmisiä takaisin, tarjotaankin jo paljon pienempää palkkaa. Tällainen palkkojen alentamisprosessi lienee yleisemminkin yksi joukkoirtisanomisten syy. Onhan se tuotannolinen ja taloudellinen syy.

    Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne ei ole laisinkaan toisin. hyvänä esimerkkinä on siivousala. Jokainen voi jo silmämääräisesti havaita tason laskun sen jälkeen, kun siivousalueet mitoitettiin yksityisten siivousyritysten toimesta niin suuriksi, että niistä ei mennä enää edes juosten läpi työajan puitteissa. Tällainen yksityinen matalapalkka-alan palvelutyö on ns. pätkätyötä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on päivittäistä. Mitään ammattitaito ja sen mukaista laatua ei ehdi kehittyä työmotivaatioista puhumattakaan.

    Yksityinen palveluntarjonta sairaanhoitoalalla sopii kyllä hyvin silloin, kun ei välitetä kustannuksista. Yksityissairaaloiden palvelutasoon päästään vasta, kun henkilökunnan palkkoja vähintäänkin tuplataan ja siihen yhteiskunnalle ei liene ihan heti varaa.

    Miten kummassa yksityinen voi aloittaa jonkin kilpailevan toiminnan sellaisella alueella kuin informaatioteknologia, kun ala vaatii kehitystyövaiheessa nimenomaan pääomia. Mistä irtisanottu tällaisia pääomia lohkaisisi. Nurkkipajatoiminta oli mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun tehtiin jotain uutta kuten virustoiminnan alalla. Mutta heti kun keksintö oli keksitty, piti saada rutkasti rahaa markkinointiin ja ohjelmien ylläpitoon sekä jatkokehittelyyn kuten F-Securen tapauksessa. Minusta ehdotuksesi on suorastaan lapsekas, mutta varmaankin vilpitön.
  6. Kysymys (siis ongelman ydin) ei perimmiltään ole lainkaan siitä, kuinka paljon kunkin on omasta tekemisestään jaettava yhteiseen kassaan ja toistenkin käytettäväksi. Yhteiseen kassaan jaettavan suhteellinen osuus koko kakusta vähenee koko ajan, koska oman tekemisen arvostus on vähentynyt. Tässä on tapahtunut ja tapahtumassa olennainen muutos.

    Työntekijän palkka on oman tekemisen mitta. Se on yritysten näkökulmasta kuitenkin yhä enemmän kustannuserä. Yhä enemmän tarkoittaa sitä, että palkkavaateet ovat korvautuneet pääomavaateilla. Yirtysten toimintaa ohjailee pääomien liikkeiden oikullisuus. Pääomia pitää houkutella yritykseen kaikin tavoin ja mittarina on sijoitetun pääoman tuottavuus. Tämä tuottavuus paranee, tai ainakin pääomapiireissä sen uskotaan paranevan, kun yrityksen työvoimakustannukset vähenevät. Pörssikurssi nousee yleensä aina, kun väkeä irtisanotaan. Sijoittaja on tyytyväinen, kun työvoimakustannukset tai työntekijöiden palkat alenevat, jolloin yritys näyttää parempaa tulosta ja sijoittajan odotusarvot kasvavat.

    Työelämän muutokset ovat valtavia. Työstä on tullut kustannustehokasta niuhottamista, tehokkuussvaatimuksia on ulotettu aivan älyttömille alueille kuten julkiselle sektorille. Monessa kohdin tämä tapahtuu laadun kustannuksella. Esim. sairaanhoitajan työ voidaan mitoittaa siten, että hänellä on potilasta kohden aikaa käytettävissä kaksi minuuttia. Siinä ajassa ehtii ehkä juuri ja juuri vaihtaa vaipat.

    Kunkin oman tekemisen hyöty on valunut entistä suuremmassa määrin sijoittajille ja ulkomaille. Tämä on ongelman ydin jase seurauksena kunkin omasta työstä saadusta on lohkaistava isompi osa yhteiseen kassaan, jos tuo kassa halutaan pitää samansuuruisena. Kun maksuosuuttaan ei kukaan halua lisätä, seurauksena on myös yhteiskunnallisia rationalisointeja eli sairaanhoitajien on lopetettava turha seurustelu vuodepotilaiden kanssa.
  7. Halosen valinnan suuri yksittäinen syy oli asiaosaaminen. Hän alkoi erottua siinä hyvin pian vaalitenttien alettua muista. Halonen oli alunperin gallupeissa selvästi esim. Uosukaista jäljessä. Halosen asiaosaamisen perusta oli pitkä ura politiikan eri sektoreilta ja presidentin viran hoidon kannalta vieläpä siltä kaikkein tärkeimmältä eli ulkoministerin tontilta. Tämä kokemus puuttui kaikilta muilta ehdokkailta. Lisäksi Halonen on toiminut sosiaali-ja terveysministerinä ja oikeusministerinä pitkän kansanedustajarupeaman lisäksi.

    Yhdelläkään vastaehdokkaalla ei ole tällä kertaa näin monipuolista kokemusta takanaan. Niinistö pääsee lähimmäksi, kun hän on sentään ollut valtionvarainministerinä ja oikeusministerinä sekä nyttemmin kv. tehtävissä. Vanhasen kokeneisuus liittyy lähinnä velttoon esitykseen pääministerinä parin vuoden ajan.
  8. Laillinen kauppa voi olla valvottua, mutta voi hyvällä syyllä kysyä, miten valvonta toimii. Väittäisin, että erittäin huonosti siitä päätellen, kun katselee viikonloppuisin nuorison kantamia mäyräkoiria ja kuulostelee reppujen loisketta. Joku ilmaisjakelulehti teki taannoin aitoja kokeilujakin värväämällä alaikääisi koeostajiksi ja kauppa tuntui iästä riippumatta käyvän hyvin.

    Alkon monopolissa myytävien tuotteiden laatu on erinomainen. Alko kestää laadun puolesta minkä tahansa vertailun eurooppalaisiin viinakauppoihin. Palvelu on myös hyvää, myymälät siistejä ja kontrolli eli lakien noudattaminen pelaa. Suhteellisen harvojen myymälöiden läheisyydessäkin on suhteellisen helppo valvoa alkoholin välittämistä alaikäisille. Hinnan suhteen olen ollut sen ajatuksen puolesta, että viina on aina hintansa väärti.
  9. En minä mielipiteitäni arvottanut suuriksi, vaan puhuin oikeudesta esittää mielipiteitä. Arvolauseet ovat omia uniasi. Itse en arvioi mielipiteitä ensisijaisesti niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella, vaan sisällön. Keskustalaisia ei voi arvioida edes sisällön perusteella, koska he puhuvat muuta kuin tekevät. Ovat kyllä siinä olleet varsin johdonmuaksia, mikä ei kylläkään saa minulta ainakaan suurta ymmärrystä osakseen.
  10. Paljonpa sinulla olikin sanottavaa asiaan. Määritelmä ja käsitteet menivät nyt varmaankin ihan oikein, kun määrittelet tosielämää. Minun aikani kuluu ihan mukavasti ja olen junaillut asiani niin, ettei enää välttämättä tarvitse törmätä siihen tosielämään sinun määrittelemälläsi tavalla. Töitä olen tehnyt varmasti enemmän kuin keskivertosuomalainen elämänsä aikana, jos työtunteja käytetään mittarina ja verojakin olen takuulla maksanut paljon enemmän kuin keskivertosuomalainen. Eli on näitä törmäyksiä tosielämään kuitenkin ollut. Ja niitä on ollut sen verran paljon, että katson ihan oikeudeksi vähän esittää mielipiteitä myös niiden tulosten jakamisesta.
  11. En halua väittää tässä kohdin vastaan, koska en oikein tiedä asiasta. Periaatteessa suhtaudun kyllä myötämielisesti tämänkaltaiselle ajatukselle.

    Olisi mielenkiintoista nähdä joki sellainen eurooppalainen tilasto, jossa verrattaisiin perheyrityspohjaisten pk-yritysten väestöön suhteutettuja määriä. Rinnan sen kanssa olisi mukava olla myös tietoa kunkin maan työllisten (yrittäjät mukaan lukien) määristä. Jos tilaston kärkimaita ovat esim. Italia ja muut Etelä-Euroopan maat, se voi nimittäin johtua siitä, että niissä maissa naisen paikka on edelleen paljon useammin hellan ääressä kotona kuin meillä Suomessa. Tällainen vertailu tarkasti suoritettuna ei ole muutenkaan ihan simppeli, koska pitäisi ottaa lukuun vain työikäinen väestö ja huomioida esim. opiskeluaikojen massan vaikutus työllisten määrissä.
  12. Jos veronmaksajat panisivat Nokian pottiin vuosittain aina toisenkin mokoman suuruisen liikevaihdon, niin menisipä sillä yrityksellä tosi hyvin ja tuottoisa olisi kuin mikä. Ehkä nyt ymmärrät paremmin tuon "tuottoisuuden".
  13. Kärrypolut ja Haukiputtaan haivei ovat Keskustan ja Oiva Härkösen markkinoimaa politiikkaa tasapuolisen alueellisen kehityksen nimissä. Kärrypolkujen päällystämisprojekti on hyvä asia siinäkin mielessä, että uria ei ainakaan teihin pääsen syntymään, kun niissä ei ole liikennettä. Näin kunnostustöiden tarve siltä osin vähenee. Routa voisi tosin pilata kärrypolkuja, minkä vuoksi tiemäärärahoja pitää kyllä vuosittain satsata niiden kunnossapitoon.
  14. Näytelmässä kuiskaajat ovat jo aloittaneet harjoitukset. Ilkan satraappikuiskaaja on hyvissä ajoin tehnyt kuten ounastelitkin ja arvostellut porvarisopimusta Keskustan kannalta lähinnä osoituksena suuresta typeryydestä. Kuiskaajat luonevat juuri sellaista mielialaa, ettei toisella kierroksella kannata äänestää, kun oma ehdokas on pelistä pois. Saattaapa käydä niinkin, että Keskusta löytyy Kirsi Pihan tapainen naisäänitorvi, joka kertoo meille Sauli niinistön edustavan uusliberalistista köyhät kyykkyyn -politiikkaa ja kehottaa antamaan äänet sopimuksista välittämättä Haloselle (sanoo siis itse tukevansa Halosta, mutta kunnioittaa tehtyä sopimusta). Tähän rooliin sopisi kaikkein parhaiten Anneli Jäätteenmäki ja häntä siihen veikkaankin. Jäätteenmäki näkee tässä mahdollisesti myös uuden nousumahdollisuuden kansallisen politiikan nousu-uralle.
  15. Huumeiden käyttjien kontaktit rikollisiin ovat yksi huumekysymyksen suurista ongelmista. Rikolliset eivät tunne minkäänlaista yhteiskunnallista tai inhimillistä vastuuta. Vain rahan saanti ohjaa heidän toimintaansa. Tämä on yksi ja ihan hyvä peruste sille, että mietojen huumeiden myynti vapautettaisiin valvottuun kauppaan, missä kauppiaalla ei ole lainkaan taloudellista intressiä.

    Tämä sama kauppiaan "hyvyys" korkean moraalin edustajana ja viisaan päihdepolitikan harjoittajana pätee myös alkoholin kohdalla. Valtion monopoliyritystä voidaan harjoittaa niin, etteivät edes fiskaaliset intressit saa olla määräävinä kauppaa tehtäessä. Heti kun myyntioikeus ulotetaan taloudellisten intressien piiriin, moraali tuppaa heikentymään niin, että esim. alaikäisten on helpompi ostaa alkoholia kontrollin ollessa väljä.
  16. sinä vaan käsitteitä ja peukaloitasi, niin me isot pojat keskustelemme asioista. Minä katselen enemmän Keskustan politiikan sisältöä käytännössä ja voin sen jälkeen heittää sen oikeaan lokeroonsa eli vasemmistoon. Keskustalainen arvokonservatismi lokeroi kyllä joissain muissa asioissa puolueen suvaitsemattomaan äärioikeistoon, mutta sillä ei ole käytännön politiikassa suurempaa merkitystä.
  17. Sanot, että periaatteessa jakopolitiikka on ainoa keino. Tässä olen samaa mieltä, mutta esitän joitakin varauksia. Ensinnäkin jaettavan määrä tulee pyrkiä jos ei ihan maksimoimaan niin mahdollisimman suureksi kuitenkin tekemään. Isosta kakusta on helpompi jakaa useammille kuin pienestä.

    Toiseksi pitäisi löytää keinot imperiumin vastaiskun torjumiseen. Ja tämä onkin sitten jo paljon hankalampi juttu kuin ensimmäinen varaukseni. Yrityksiin kohdistuvat jakovaateet nimittäin pyritään väistämään nin paljon kuin mahdollista välttämällä ihmistyövoiman palkkaamista ja sijoittamalla tuotantolaitoksia ulkomaille. Tuotannon voitot puolestaan pyritään niin paljon kuin mahdollista siirtämään myös ulkomaisiin veroparatiiseihin. Kun suuryrityksiä alkaa ahdistella jakovaatimuksilla, ne yrittävät tällaisia väistöliikkeitä ja siinä myös helposti tulevat onnistumaan. Vain kotimarkkinayritykset jäävät paikalleen niin kauan kuin yritystoiminta niissä on kannattavaa. Siltä puolelta ei kuitenkaan liene niin paljon löysiä otettavissa.

    Ei pidä lainkaan paikkaansa, että mitä haukkuisin ja mitätöisin tällä palstalla jakopolitiikkaa ja tekisin sitä vielä useimmin kuin muut. Esim. nimimerkit Jaba ja City-Keskusta ovat leimallisesti ay-liikkeen valtaa ja vaatimuksia arvostelemassa. Silloin kun ay-liikkeestä on puhe, minä ole täällä mieluummin ensimmäisten joukossa sitä puolustamassa. Lisäksi olen pitänyt varsin ihanteellisena sitä tilannetta, mikä vallitsi keyneslaisen talouspolitiikan kulta-aikoina ennen öljykriisiä 1973.

    Jakopolitiikan osalta ole kritisoinut lähinnä sen sisältöä. Huomaat varmaan, että asetin edellä sen varauksen, että jaettavan kakun tulisi olla mahdollisimman iso. Suomalaisessa jakopolitiikassa ei pantu kaikkia voimia kakun isontamiseen, vaan on puuhatseltu huonosti tuottavilla aloilla kuten maataloudessa ja satsattu aluepolitiikan nimissä tehottomuuteen. Tältä osin juuri Keskusta on ollut aktiivisesti tuhoamassa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.

    Kannatan mieluusti jakopolitiikkaa ja vieläpä siinä muodossa, että kaikki halukkaat kansalaiset pääsisivät työllään osallistumaan tuon kakun tekemiseen, josta jako tehdään. Tällainen osallistuminen pitää kansalaiset vireänä ja heitä on siten helpompi kouluttaa kunkin ajan uusiin haasteisiin. Suomen kaltaisen pienen maan tulee löytää mahdollisimman tehokkaat tavat tuottaa yhteistä kakku. Siinä tuskin on silloin kovin suurta sijaa silloin sellaisella puuhatselulla kuin kotimainen maataloustuotanto. Maaseudun maisemointiin kelpaavat mökkiläisetkin ja eläkevöityvät kansalaiset, jos vain viikate pysyy käsissä. Aktiivisin ja tuotteliain väestö tulee valjastaa tuottavampiin töihin eikä pitkin kevättä roudan sulamisen tarkkailemista varten.
  18. Sanoisin, ettei meillä nyt ihan kaikessa tästä ole suurta näkemyseroa. Se mitä sanot vanhempien vastuusta, voin aika pitkälle allekirjoittaa. Vanhemmuuden sisällön suhteen ollaan paljolti hakoteillä eivätkä monet vanhemmat kykene todellakaan näkemään, mikä on heidän, koulun ja muun yhteiskunnan vastuu mistäkin.

    En minä halua poistaa tai vähentää yksilöiden vastuuta sillä, että pidän yhteiskunnan ohjauskeinoja alkoholikysymyksissä tarpeellisina. Alkoholin hinnan säätely ei ole myöskään keino poistaa alkoholin humalakäytön syitä. Sellaista en ole väittänyt. Enkä ole sanonut sen olevan ainoakaan keino. Mutta se on keino, jolla lyhyellä aikavälillä voidaan torjua alkoholin kokonaiskulutuksen kasvua tai ainakin hillitä sitä. Ja sitä kautta myös alkoholihaitat vähenevät. Yhteiskuntamme on kovin huolissaan siitä, kun helikopteri putoaa mereen ja kymmenkunta ihmistä kuolee, mutta se ei ole kovin huolissaan siitä, että alkoholikulutuksen seurauksena satojakin ihmisiä mahdollisesti kuolee enemmän kuin edeltävinä vuosina.

    Nuorten alle 18-vuotiaiden alkoholinkäyttö niin, että juodaan vahvaan humaltumiseen saakka on varsin yleistä. Se ei ole minkään marginaaliryhmän ongelma, vaan juominkeihin osallistuu paljon ns. tavallisten perheiden lapsia. Tästä nuorten juomisesta kumpuaa sitten se myöhempi aikuisuuden juomatapakin. Suurin osa näistä selviää tämän vaiheen ohi, mutta osalle jää putki päälle koko loppuelämäksi. Tähän putkeen joutuvat ovat se suurin ongelmaryhmä. Näihin pitäisi kohdistaa erityistoimenpiteitä, mutta kysymys kuuluukin, että mitä. Tällä pahimmalla porukalla on kaikenlaista ongelmaa kuten rikkonainen perhetausta, vanhempien päihteiden käyttö, nuorisorikollisuutta, kouluttamattomuutta jne. Tällainen moniongelmaisuus vain pahenee iän karttuessa. Professori Lea Pulkkisen selvitysten mukaan ongelmaryhmän ongelmallisuus voidaan ennustaa jo alaasteella kouluhäiriöistä. Ja tämän ohella on yleinen alkoholimyönteinen ilmapiiri, jossa esim. nuoret pitävät humalajuomista ansiona ja asiana, josta on syytä kehua kaverille varsinkin, jos ei muista mitään edellisestä illasta.
  19. Kiletolakia lähdettiin aikanaan kumomaan sen aiheuttaman rikollisuuden vuoksi. Tässä kohdin oletkin oikeilla jäljillä. Rikollisuus on yksi haitta, jota joudutaan punnitsemaan asiassa. Huumekysymyksen osalta on globaalisti ajatellen kaikkein suurin haitta ja ylivoimaisesti merkittävin peruste sallia joidenkin huumeiden laillinen käyttö, jolloin rikollisilta vietäisiin markkinoita alta.

    Kieltolain säätämisen jälkeen salakuljetusrikollisuus lieveilmiöineen väheni jyrkästi eli kumoamisella saavutettiin sen tärkein päämäärä. Sitä seurasi hyvin holhoava ja rajoittava alkoholipolitiikka, joka piti kuitenkin rikollisuuden melko lailla aisoissa. Ongelmana oli lähinnä alkoholistit, jotka joutuivat ostamaan riippuvuutensa takia viinaa trokareilta velkarahalla. Kotipolttoa esiintyi mutta kaupungistumisen myötä sekin supistui marginaali-ilmiöksi. Tätä auttoi myös Alkon myymäläverkoston tihentäminen syrjäseuduilla.

    Rajoittavaan alkoholipolitiikkaan ei näyttänyt liittyvän niin merkittävää rikollisuutta, että sen vuoksi olisi ollut syytä luopua rajoituksista. Euroopan unionin vaatimat tuontirajoitusten poistamiset sen sijaan pakottivat alkoholiittisiin uudelleen linjauksiin. Tosin suunta kohti sallivampaa alkoholipolitiikkaa oli otettu jo 80-luvun lopulta alkaen ja vähin erin jo aikaisemmin vuoden 1969 ollessa jonkinlainen lähtölaukaus, kun keskiolut vapautettiin.
    Sallivan alkoholipolitiikan seurauksena alkoholiehtoinen rikollisuus on kasvanut. Ongelmana ei siis ole ollut rajoittavasta politiikasta johtuva rikollisuus vaan sallivasta politiikasta aiheutuva kieltolain jälkeisenä aikana.

    Muilta osin olen pääasiassa täysin eri mieltä kanssasi ja kantaani olen pyrkinyt perustelemaan tämän viestiketjun muissa kirjoituksissa.
  20. En aseta alkoholisoituneita ihmisiä etusijalle suhteessa muihin avuntarvitsijoihin, vaan samalle viivalle muiden kanssa. Alkoholistit, kunnolliset ja köyhät ovat usein ihan sitä samaa porukkaa. Jos on vain köyhä ja kunnollinen, voi olla onnellinen, kun on edes yksi riesa vähemmän.

    Minä kannatan monenlaista jakopolitiikkaa. Pidän keyneslaisen yhteiskunnan mallia monessa suhteessa onnistuneena. Kaikkiin hullutuksiin kuten hyväosaisten maatalon isäntien sosiaaliseen tukemiseen miljoonabisneksen pyörittämisessä en näe kuitenkaan tarvetta enkä varaa.

    Kerropa minulle vähän niitä lukuja ja kuolinsyitä, joihin nämä kunnolliset ja köyhät ihmiset nyt kuolevat tihennettyyn tahtiin. Ja muistathan sitten vertailussa ottaa huomioon eri ikäluokkien koot, että saadaan oikeanlainen suhteutus.
    21. 1258 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt