mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2048

Kommenttia

25507

  1. On hyvä, että mielipiteeni jo tiedetään, sillä asiahan on Keskustan politiikan osalta kaikkein keskeisin. Ei kai Keskustan politiikassa voi kuvitella mitään, mikä ylittäisi aluepolitiikan ja siihen osaltaan kytkeytyvän maatalouspolitiikan.

    Vaikka olen eri muodoissa yrittänyt saada sanomaani perille, sinä et näistä lukemattomista kerroista huolimatta ole pystynyt oivaltamaan ja sisäistämään sanoman ydintä. Tässä nimittäin ei ole kysymys mistään pyrkimyksestä kovaan markkinaliberalismiin. Se on eri asia kuin järkevä taloudellinen toiminta erotettuna järjettömyydestä.

    Historiallisesti ajatellen, kuvitelma kovasta markkinaliberalismista, joka kaatuu eurooppalaisten niskaan, johtuu siitä, että nämä samat eurooppalaiset ovat aikansa kyykyttäneet kehitysmaita ja maksavat nyt siitä kovaa hintaa siinä, että palkkakustannuksissa on valtaisa railo kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.

    Vastustan kyllä itse hallitsematonta kovaa markkinaliberalismia, mutta oikea vastaus siihen ei ole järjetön aluepolitiikka. Markkinaliberalismi vastaan tulee taistella mieluummin niin, että yrityksilta vaaditaan vastinetta ja sitoutumista sitä vastaan, että valtio huolehtiin infrastruktuurin rakentamisesta yritystoiminnalle ja työväen peruskoulutuksesta. Verojärjestelmiä tulee kehittää siihen suuntaan, että verotuksen kohteena on yrityksen tuottama lisäarvo.

    Eurooppalaisten kilpailuvalttina voi olla vain pitkälle jalostunut koulutustaso, tekninen edistyneisyys. Tätä ei paranneta sillä, että rahoja siirretään aluepolitiikan nimissä pelkkään tyhjän panttina elämiseen. Niillä rahoilla on parempaakin käyttöä ja se on juuri koultukseen ja tuotekehitykseen panostaminen. Ilman tällaista panostamista siirrymme vähitellen sitä tasoa, jossa esim. Valko-Venäjä elelee.

    Kysymys on siitä, että suomalaisten tulisi kansakuntana ponnistella paremman tulevaisuuden puolesta. Näin tapahtui pakosta esim. silloin, kun jouduimme maksamaan NL:lle raskaat sotakorvaukset. Niiden pakottamina jouduimme uudistamaan teollisuttamme ja muuttamaan yhteiskuntaamme rakenteellisesti maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Tämä oli pitkässä juoksussa Suomen onni. Niin kummalliselta kuin se saattaakin kuulostaa, saamme kiittää osaltaan Stalinia siitä, kun hän älysi pakottaa suomalaiset nousemaan reilusti ohi venäläisten elintasossa tällä tempullaan. Suomella ei kerta kaikkiaan ole kansainvälisessä kilpailussa varaa heittäytyä joksikin maatalousyhteiskunnaksi, jossa tuotannon kannattvuus perustuu yksinomaan siihen, että jollakin toisella toimialalla tuotanto on oikeasti kannattavaa. Tällainen on resurssien täysmittaista tuhlausta eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kovan markkinaliberalismin kanssa. Kysymys on pelkästään siitä, että suomalaisten tulisi suosia suomalaista mutta kannattavaa yritystoimintaa.
  2. SDP ja Kokoomus ovat pitkään ja pitkäjänteisesti tehneet työtä sen puolesta, että Suomi pysyy pystyssä markkinaehtoisen tuotannon voimin. Tässä projektissä pääasia on markkinaehtoisesti kannattavan tuotannon volyymin kasvattaminen ja ulkomaisen kilpailukyvyn lisääminen sen myymiseksi. Tässä sarjassa tärkein ponnistelu oli EU-jäsenyys, sen jälkeen maltillisten palkkaratkaisujen tukeminen, kannustavaan veropolitiikkaan panostaminen. Näillä toimilla Suomi on sitten roikunut maailman tilastoissa kärkipäässä.

    Sinipunahallitukset eivät hirttäytyneet mihinkään aluepolitiikkaan, vaan antoivat tuotannon rakentua omilla ehdoillaan sinne, missä se on yrittäjänäkökulmasta kannattavinta.

    Tasapainoinen aluepolitiikka tarkoittaa sitä, ettei panna löysää rahaa sinne, missä sitä ei saa poikimaan uutta. Tällainen aluepolitiikka perustuu kehityshakuisuuteen, ei paikalleen jämähtämiseen. Paikalleen jämähtäneen aluepolitiikan ruutitynnyrit paukahtavat sitten ovalla rytinällä kuten on Suomessakin nähty. Kun ihmisiä pidätellään väkisin kotiseudullaan almurahoilla, siitä seuraava suhteellinen köyhyys purkautuu rajuina muuttoliikkeinä kuten esim. 60- ja 70-luvuilla tapahtui. Kuten sanoin Pohjanmaalla on koettu usemapikin tällainen rytinä ja nyt on sitten saavutettu kutakuinkin hyvä tasapaino ihmisten määrässä suhteessa alueen taloudelliseen kantokykykyyn.

    Asian ydin on juuri siinä, että aluepolitiikassa pitää ottaa huomioon ne mittasuhteet, joiden mukaisesti jokin alue pystyy tietyn määrän ihmisiä. Jos on liikaväestöongelmia, ne pitää pyrkiä purkamaan eikä kannustaa siirtämään ongelman ratkaisua kertarytinäksi. Sen vuoksi hallittu muuttoliike voi parasta mahdollista aluepolitiikkaa, joka johtaa tasapainoiseen aluekehitykseen. Tätä ei Keskustassa haluta ymmärtää. Ymmärtämättömyys johtuu siitä, että Keskustassa nähdään kannatuslukujen tippuvan, jos väki muuttaa maalta pois. Keskustalle siis oma kannatus on tärkeämpi asia kuin Suomen menestys.
  3. Vertailu USAhan ja Englantiin ontuu. Niiden histriallinen tausta on toinen kuin Suomessa ja yhteiskuntarakenne on erilainen. Ruotsi on parempi vertailukohde. Siellä Centernin kannatus on reilusti alle 10 %.

    Hyvän kehityksen a ja o alueellisen tasapainon löytäminen. Suomessa on eletty usein tässä suhteessa kriisejä, Ruotsissa taas ei. Pahin kriisi oli 60- ja 70-luvuilla, jolloin maalta tapahtui oikein kansainvaellus, lähinnä Ruotsiin. Keskustan politiikan epäonnistuminen on juuri siinä, ettei tasapainoinen alueellinen kehitys ole ollut edes tavoitteena, koska Keskusta pelkää äänestäjäkatoa.

    Varsinkin sosiaalidemokraatit ovat tarjonneet jo pitkään lääkkeitä tasapainoiseen aluekehitykseen. Myöhemmin saman ongelman ovat havainneet kokoomuslaiset. Erityisesti itä- ja pohjois-Suomessa on selkeä liikaväestöongelma. Näiden ihmisten jälkeläisiä tulisi auttaa niin, että heille annetaan valmiudet muuttaa paremman elintason ja työllisyyden perään. Pohjanmaalla tämä tasapaino saavutettiin, kun useammat joukkopaot ulkomaille ovat historian saatossa tyhjnetäneet alueelta ulos sen väen, jota seutu ei kykene elättämään.

    Keskusta on saanut lähinnä uskoteltua äänestäjilleen, että lypsämällä rahaa veronmaksajilta, joilla sitä on, saadaan työtä ja toimeentuloa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Keskustan kannattajista on tullut elättejä ja Keskustasta sen myötä vasemmistolainen tulonjakopuolue. Se on erittäin konservatiivinen ja ainaisessa puolustusvalmiudessa. Tämä on johtanut siihen, että Suomen taloudellinen veturi on siellä, missä Keskustan kannatus on vähäisintä.
  4. Arviosi osui kutakuinkin naulan kantaan. Keskustalla on entistä vähemmän ammennettavaa politiikan substanssipuolella. Varsinkin nyt Vanhasen kaudella on nähty, kuinka hapuilevaa ja päämäärätöntä Keskustan politiikka on. Keskustan europarlamentaarikoillakin tuntuu olevan neljä eri kantaa vähän joka asioista ja komissaari Rehn edustaa vielä sitä viidettä.

    Katselin väestötilastoista hieman väestömäärien kehitystä. Väestömäärät ovat vuodesta 1980 vähentyneet maaseutumaisissa kunnissa noin 8 % ja lisääntyneet kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa noin 15 % vastaavana aikana. Kehitys tässä suhteessa on ollut tarpeettoman hidasta, mutta vääjäämätöntä. Keskusta tekee tietysti kaikkensa torjuakseen kannattajakuntansa vähenemisen, sillä kaupungistuminen muuttaa yleensä radikaalisti äänestymiskäyttäytymistä. Kun merijärveläinen muuttaa suurempaan kaupungiin, hän huomaa, että äänestämisessäkin valinnan varaa kuin K-kaupan tiskillä ja tarttuu tilaisuuteen. Entinen puolimätä haiseva silakka vaihtuu sisäfileeseen, Keskusta kunnon puolueeseen.

    Aluepolitiikka on Keskustan politiikan ainoaksi jäävä sisältö. Sitäkin harjoitetaan lähinnä sen vuoksi, että oman puolueen kannatus voitaisiin aina vaan uusintaa. Keskustan hätä näkyy siinäkin, että se nykyisin oikein vimmalla julkisuuden henkilöitä ehdokkaikseen. Kun politiikasta puuttuu sisältöä, pitää edes ulkokuorilla yrittää pärjätä. Tai sitten esitellään kaiken maailman hullutuksia niin kuin tämä City-Keskusta.

    Kyllä ihmiset vähitellen alkavat tajuta sen, että Keskustan brezhneviläisen maailman pysähtyneisyysopeilla ei pitkälle pötkitä. Peruskoulu tekee tehtävänsä ja sivistystaso kasvaa. Tällä tavoin äänestyskäyttäytyminen ei enää automaattisesti periydy isältä pojalle.
  5. Ei ketään pakoteta lähtemään pois synnyinseudultaan. Sotket sen siihen, että ihmisiä muiden veronmaksajien verorahoilla kannustetaan jäämään synnyinseudulleen.

    Elämän vaarallisuudesta ja ikävyydestä voi olla montaa mieltä. Kun katselee henkirikos- ja itsemurhatilastoja sekä sairastavuustilastoja, vaarallisinta on asua itä- ja pohjois-Suomessa. Olen kuullut monen pääkaupunkiseudulle muuttajan arvioineen elämänsä muuttuneen paljon mielenkiintoisemmaksi täällä monien virikeiden ruuhka-Suomessa. Mutta tämä on kovin subjektiivinen kysymys tietysti.

    Elämä on ennen kaikkea halvempaa siellä, missä ihmisillä on työtä. Asunnot voivat olla ja ovatkin Hlesingissä paljon kalliimpia kuin jossain tuppukylässä. Mutta jos helsinkiläinen käy säännöllisesti työssä hänellä on nimellishinnaltaan paljon enemmän varaa kalliiseenkin asuntoon kuin tuppukylässä asuva serkkunsa. Onnellisessa asemassa on tietysti se tuppukyläläinen, joka nauttii palkkaa meidän valtionapueurojemme turvin ja kyntää peltoja meidän maataloustukeen maksamiemme eurojen avulla.
  6. Pyrit nyt sekoittamaan puurot ja vellit. Arvovalintakysymys on eri asia kuin valtionapupolitiikan taloudelliset vaikutukset. Oiva kuten minäkin puhuimme vain jälkimmäisistä.

    Jos ruuhkattomuus arvovalintana asetataan taloudellisen hyvinvoinnin edelle, olet täysin oikeassa. Silloin kannattaa harkita muuttoa Lapin erämaihin, Saharan autiomaahan tai napajäätiköille.

    Kun Suomen ruuhkia suhteutetaan muun maailman ruuhkiin, niin täällä ei millään ilveellä oikein kunnon ruuhkaa saa synnytettyäkään. Asukkaita Suomessa on yhtä paljon kuin Pietarissa, mutta vähemmän kuin Lontoossa. Eikä ruuhka sinällään ole yleensä vaarallinen, vaan liian kova nopeus.
  7. Olemme jyrkästi eri mieltä tässä asiassa ja olemme sitä edelleen vastineesi jälkeenkin. Perusvirheesi on siinä, että luulet työpaikkoja luotavan ja luodun poliittisilla päätöksillä. Yritysten toiminnan keskittyminen esim. pääkaupunkiseudulle ja hyvien liikenneyhteyksien varteen on alkanut jo paljon varhemmin, silloin kun teollisuutta alkoi syntyä.

    Jos Lipposen hallitusta halutaan tässä suhteessa jostain syyttää, se on se, että annettiin markkinatalouden synnyttää työpaikat eikä keinotekoisesti pyritty ohjaamaan niitä muualle. Tällaisesta ohjailusta oli aiemmilta vuosilta niin paljon huonoja kokemuksia. Yritykset ottivat silloin tuet ja ilmaiset tehdashallit, mutta menivät jonkun vuoden päästä konkurssiin, jolloin hallit jäivät tyhjilleen, ihmiset työttömiksi ja pankit ilman rahojaan.
    8. 1276 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt