mielipidepankki
Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen.
Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2065 aloitusta · 26232 kommenttia
- Avauksen tekijä odottaa jo kiihkeästi kirjoitustani USAsta. Olen ystävällismielinen ikämies ja haluan tietysti tyydyttää avauksen tekijän tiedontarpeita.
Otetaan ensin kutenkin toinen Suomen ystävä, jonka uskottiin olevan Suomen tuki ja turva vielä syksyllä 1939. Monet uskoivat slloin, että Saksa tulee tarvittaessa kyllä apuun ja sitä apua alettiin diplomaattitietä salaisesti tiedustella mm. P.E Svinhufvudin johdolla. Saksa vastasi kuitenkn, että se asettaa suhteet NL:oon etusijalle eikä suostunut apuun. Uusi lähentyminen Saksaan tapahtui sitten talvisodan loppuvaiheessa, jolloin Saksa olkin valmis ja innokas antamaan apua myöhemmin, jos Suomi suostuisi rauhaan NL:n kanssa. Suomi luotti siinä vaiheessa Saksan lupauksiin ja sitoumen Saksaan alkoi syventyä. Saksalaisia joukkojakin alkoi pikkuhiljaa tulemaan Suomeen. Saksan apu alkoi sitten toden teolla kesäkuussa 1941, jolloin Saksa hyökkäsi laajalla rintamalla NL:n kimppuun ja myös Suomen kautta. Loppukin on historiaa ja karvasta sellaista. Sitoutuminen silloiseen suurvaltaan meni täysin reisille ja lopulta jouduimme ajamaan liittolaisemme pois sotilaallisella vomalla. Tämä oppi sitoutumisesta suurvaltaan, jonka intressit ovat enemmän kuin kyseenlaisia, pitäisi ottaa todesta. Nykyaikana Saksan sijalla on USA "tukena ja turvana". Jo nyt on nähty, että Trumpin sitoutuminen liittolaistensa puolustamiseen on erittäin kyseenalaista. Päinvastoin hänellä on halua vallata liittolaismailta suuria maa-alueita. Eurooppa ja meitä suomlaisia samalla puolustavaa Ukrainaa Trump ei tunnu haluavan tukea vaan pikemminkin syytellä. Varmaan hän syyttäisi raiskauksien uhreja siitä, että tulivat raiskatuiksi.
Kun Trump ei ole minkäänmoinen tuki Venäjää vastaan Ukrainankaan osalta, miksi hän olisi sen enempää kinnostunut Suomen tai Baltian maiden puolustamisesta? EUssa ollaan siirtymässä ajatukseen, että oma apu on ainakin varmin apu. EU-mailla on paljoti yhteiset intressit Venäjän suhteen. Sen uhkaan varaudutaan. Trumpin mieli on toinen. Hän ei näe Venäjää uhkana vaan potentiaalisena liittolaisena tai ainakin neutraalina valtiona suhteessa Kiinaan, jota USA pitää päävihollisenaan. USAn logiikka on ymmärrettävää ja loogista. Se pyrkii etukäteen välttämään usean rintaman sotaa. Jos USA ja Kiina ajautuvat sotaan esim. Taiwanin vuoksi, USA ei halua sitoa joukkojaan samanaikaisesti minnekään muualle. Venäjä voisi olla Kiinan liittolainen mutta Trump haluaa sen olevan mieluummin USAn liittolainen. Sen vuoksi Venäjälle voidaan antaa periksi esim. Ukrainan, Baltian maiden ja miksei Suomenkin osalta. Ikään kuin ennakkomaksuna USAn tukemisesta Kiinaa vastaan.
Sinä näet virheellisesti ja vanhakantaisesti, että vastakkain olsivat USA ja Venäjä kuten kylmän sodan aikanakin. Näin ei enää ole. USAn mielenkiinto on siirtynyt Aasiaan ja Kiinaan. Venäjä taas pelkää joutumista Kiinan alusmaaksi ja johdettavaksi maiden valtavien taloudellisesten erojen vuoksi. Kiina on taloudellinen supervalta, kun Venäjä tippunut kääpiösarjaan eikä sieltä todennäköisesti enää koskaan paljon ylemmäs nouse. Jos Ukraina sota loppuu, en yllättyisi, jos USA ja Venäjä tiivistäsivät voimakkaasti taloudellisia suhteitaan. Tässäkin Eurooppa jää oksalle soiitelemaan. - Venäjällä voit seurata niitä vaikutuksia, mihin totalitarismia ihannoivien ja demokratiaa vastustavien seuraamatta jättänyt johtanut. Tämän pitäisi kiinnostaa kaikkia demokratiasta ja Suomen tulevaisuudesta huolissaan olevia. Sinusta on siis outoa kiimaa, jos kansalaiset kantavat huolta demokratiasta ja muutenkin säällisestä menosta. Rydman ja persut edustavat vaaraa Suomen järjestlemälle. Nytkin olemme voineet halltuksen sisällä nähdä yhden puolueen irtiottoja ilman, että niistä on kerrottu mitään hallituskumppaneille.
- En kannata itse persuja, mutta voin yrittää valottaa syitä maahanmuuttokriittisyyteen. Persuilla yksi syy voi olla ainakin osalla rodullinen erilaisuus. Siinä on rasistisiä piirteitä. Jopa persuministerit ovat voineet sanoa, että suomalainen sinisilmäisyys katoaa maahanmuuton seurauksena. Rodullisia painotuksia voi kutsua etnonationalismiksi. Persuista lähtenyt entinen näkyvä persupolitikko Simon Elo on kertonut, että persuissa vuonna 2017 vallan ottaneet muuttivat persut etnonationalsistiseksi puolueeksi.
Astetta lievempi tai yleisemmin hyväksytty syy on kansallisen kulttuurin ja yhteiskuntamallin säilyttäminen. Maahanmuuttajissa voi olla paljon sellaisia, jotka eivät ole tottuneet elämään demokratiassa ja tavoittelemaan tasa-arvoa sekä oikeusvaltioperiaatetta. Nämä asiat ovat suomalaisille tärkeitä ja niihin koko yhteiskuntamme nojaa. Sitä ei haluta mistään hinnasta vaarantaa. Tässä suhteessa pidän itsekin ehdottomana vaatimuksena sitä, että maahanmuuttajat sitoutuvat täysin näiden tavoitteiden hyväksymiseen. Tapakulttuuri näkyy sitten enemmän ihmisten arjessa. Suomessa noudatetaan erilaisia sääntöjä, ehkä joskus liiankin orjallisesti. Maahantulijoilla saattaa olla erilaisia tapoja, jotka ovat ristiriidassa suomalaisten tapojen kanssa. Emme halua tinkiä omista tavoistamme ristiriitatilanteissa. Ymmärrämme toki sen, että maahanmuuttajien tuoma kulttuuri voi monissa asioissa monipuolistuttaa omaa elämäämme. Tämä koskee esim. ruokakulttuuria.
Yksi iso törmäyskurssi voi tulla uskonnon vuoksi. Kyse ei ole kahdesta kilpailevasta uskonnosta eli kristinuskosta ja islamista vaan eri näkemyksestä uskonnon merkitykseen. Suomessa kuten länsimaissa yleisestikin on maallistuttu suuressa määrin ja uskonto näkyy okeastaan vain henkilökohtaisissa valinnoissa ja kuuluu yksityiselämään. Noin 2 miljoonaa suomalaista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan ja määrä on yli kolmannes koko väestöstä. Kristilliseen valtionkirkkoon kuuluvistakin suuri osa on ns. tapakristittyjä, jotka eivät ole erityisen uskonnollsia, mutta kuuluvat eri syistä kirkkoon. Moni ehkä pelkästään sen takia, että kirkkovihkiminen olisi mahdollista.
Työ on suomalaisille tärkeä. Meillä on protestanttinen työmoraali eli meidän pitää sen mukaan uurastaa otsa hiessä oman elantomme eteen. Persujen mielestä moni maahanmuuttaja halua tulla tänne vain meidän elätettäväksi ja välttelee työntekoa. Ylipäätään persut näkevät, että maahanmuutosta aiheutuu voittopuolisesti kustannuksia. Näiden väitteiden perusteeksi ei löydy erityisen hyviä ja luotettavia selvityksiä. Yhtä hyviä selvityksiä löytyy aivan päinvastaisillekin väittämille. Asia on kiistanalainen. On selvää, että työperäinen maahanmuutto alkaa hyödyttämään Suomea välittömästi, humanitaarinen taas viiveellä.
Meidän on helpompi hyväksyä sellaisia maahanmuuttajia, joilla on jo lähtökohtaisesti samanlaisia arvoja kuin meillä ja jotka sopeutuvat hyvin ja nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös persut ovat suhtautuneet myönteisesti esim. ukrainalaisten turvapaikanhakijoiden maahanmuuttoon. Jo ennen sotaa ukrainalaisia oli Suomessa marjanpoiminnassa ja maataloustöissä kesäaikaan paljonkin. Myös aasialaisten maahantulijoiden työmoraalia ja ahkeruutta olemme voineen ihailla. Nämä ovat esimerkki kulttuurisesti sopeutuvista ryhmistä. Jo vuosien takaa Suomeen muutti islaminuskoisia tataareja Venäjältä eikä heidän kanssaan esiintynyt juuri minkäänlaisia ongelmia. Yksi tataari surmattiin sota-aikana vahingossa, kun häntä ilmeisesti pelkän ulkonäkönsä perusteella epäiltiin venäläiseksi desantiksi. Tataarien kohsituneet epäilyt johtuivatkin enemmän heidän venäläisestä taustastaan kuin mistään muusta.
Eli maahanmuuttajistakaan ei voi puhua yhtenä ryhmänä, kun tarkastellaan heihin kohdostuvia ennakkoluuloja. Korkeasti koulutettuja länsimaiset arvot omaksuneita maahanmuuttajia otettaisiin aina vastaan ilolla ja riemulla poliittisesta katsantokannasta riippumatta. - Rydman ei mittausten perusteella ole erityisen lyhyt, vaikka siltä näyttää. Hän on 168 cm pitkä ja kuuluu samanmittaisiin Ben Zyskowiczin, Li Anderssonin ja Sanna Marinin kanssa. Pitkiä tunnettuja poliitikkoja ovat Matti Vanhanen, Eero Henäluoma ja Antti Lindtman. He ovat kaikki 2 - 3 cm vaille 2,00 metriä. Ehkä Rydmanin ruumiinrakenne on sellainen, että hänestä erityisen lyhyen vaikutelman.
- Silloin tällöin esiintyy näkemyksiä siitä, että maailman hirmuhallitsijoiden lyhytkasvuisuus olisi yksi syy heidän tomintaansa. Hitler oli 173 cm pitkä, mikä vastasi keskimittaisen saksalaisen pituutta, Napoleon oli noin 167 cm pituinen, mikä sekään ei siihen aikaan poikennut kovin paljon ranskalaisen miehen keskipituudesta, putler on siinä 170 cm, Pohjoiis-Korean pullukka ehkä noin 160 cm, Mussolini oli vajaat 170 cm, Stalin 165 cm, Franco 163 cm ja Ceaucescu 168 cm. Ei mitään suuria miehiä, mutta eivät kuitenkaan kääpiöitäkään. Saddam Hussein, Muammat Gaddafi, al Assad ja myös Mao olivat verraten pitkiä eli vähintään noin 180 cm pitkiä. Trump on suorastaan jättiläinen verrattuna em. alimittaisiin diktaattoreihin.
Lyhytkasvuisuus on näillä yhdistetty lyhyyen mukanaan tuomaan alemmuuskompleksiin ja sen mukaiseen tarpeeseen näyttää, että kyllä täältä pesee lyhyydestä huolimatta. Tutkimuksissa lyhyyden selitysarvoa on pidetty yleensä todistamattomana myyttinä. Voihan se tietysti olla, että alimittaisuus olisi osaselityksenä diktaattoriksi päätyneen ihmisen pahuudelle ja luonnehäirön syntymiselle. Nämähän ovat yleensä megalomaanisia narsisteja ja osa tunteettomia psykopaatteja. Näillä on tunne omasta ylivertaisuudestaan ja korvaamattomuudestaan sekä tarve saavuttaa jotain ikuisesti muistettavaa ja suurta. Trumpkin hmoitsee kaikkea suurta ja näyttävää. Hän näkee ympärillä aina kymmeniä tuhansia faneja, vaikka paikalla ei olisi kuin kourallinen pitkästyneitä ihmisiä, tarve kaikenlaisille palkinnoille ja paraateille on suuri, asuinpaikassa pitää näkyä loisto ja vauraus. toisen voi tönäistä kylmästi pois edestä, jos tämä on kameran tiellä. Ihmisisinä nämä ovat erittäin pelottavia ja arvaamattomia ja käyttävät tätä tietoisesti hyväksi. - Gallupien tuloksia tulkitaan yleisesti väärin. Tulkinnassa on apuna, jos ymmärtää todennäköislaskentaa ja otostutkintaa. Tulokset ovat tietysti epävarmoja sen vuoksi, että ne perustuvat pieneen otantaan koko kansasta. Virhemarginaalit lasketaan matemaattisesti ja tavanomaisesti käytetään 95 %:n luottamusväliä. Sen perusteella mittaustulos ilmoitetaan sekä tarkasti että 95 %:n luottamusvälin haarukassa molempiin suuntiin mittaustuloksesta. Luotettavin tulkinta koskee mittaussarjan trendiä. Kerran kuukaudessa toistuvien mittausten perusteella voidaan esim. vuoden aikana se, onko puolueen kannatus nous- vai laskutrendissä taikka pysyykö se paikallaan. Yhden kuukauden mittausta parantaa myös se, jos useat tutkimuslaitokset mittaavan samoihin aikoja melko samanlaisia tuloksia. Tällöin voi ajatella, että otoskoko tuplaantuu, kun on kahden tutkimuslaitoksen mittaus kuukaudessa.
Kyselyjen otannassa taas pyritään siihen, että sen peilikuva vastaisi mahdollisimman hyvin koko kansaa. Sen vuoksi otanta suunnitellaan sellaiseksi, että siihen tulee eri ikäisiä, eri sukupuolta olevia, eri asuinpaikalla asuvia, eri tuloluokkiin kuuluvia jne. niin, että se vastaisi todellista jakaumaa kansassa. Koska kaikki eivät vastaa näihin kyselyihin, otannan vääristymiä voi jälkikäteen korjata painokertoimilla, jotta yhdenmukaisuus kansan peilikuvasta osuisi mahdollisimman hyvin kohdalleen. Nykyisenä tekoälyn aikakaudella ja tietokoneiden laskentanopeuksilla vääristymien korjaaminen käy kädenkäänteessä.
Ylen, Hesarin ja muiden kertomat gallup-tutkimukset eivät ole niiden itsensä tekemiä vaan ne on tilattu asiaan perehtyneiltä tutkimuslaitoksilta, jotka tekevät mm. kaikenlaisia kuluttajatutkimuksia yms. Niissä on riittävää tilastomatemaattista asiantuntemusta tällaisten selvitysten tekoon. Ne ovat suurella todennäköisyydellä niin luotettavia kuin annetaan ymmärtääkin luottamusvälin haarukassa. Tarkka mittaustulos on sen sijaan hyvin epävarma.
Toinen asia on sitten se, ennustaako gallup vaalituloksen oikein edes luottamusvälin haarukassa. Ei välttämättä, koska gallupiin vastaaminen tapahtuu hetkessä ilman pitempikaikaisen harkinnan ja asiaan perehtymisen mahdollisuutta. Äänestyspäätöksessä voidaan sen sijaan ottaa huomioon kaikenlaista asiaan liittyvää informaatiota. Osa seuraa esim. vaalikeskusteluja, jotka voivat muuttaa mielen, osa voi päättää äänestää taktisesti, mitä esiintyy erityisesti presidentinvaalissa, osa suuntaa äänensä tunnetuille ja suosituille henkilöille, jotka siten keräävät ison potin ääniä puolueelleen.
Persut ovat yleensä kritisoineet gallupeja pitämällä niitä valtamedian manipuloimina. Nyt kun tulos yhdessä mittauksessa näyttää persujen kannalta positiiviselta, he tosiaan saavat orgasmin ja laukeavat siinä samassa niin, että reisille sitten meni kuten kokenut ammattinainen asian ilmaisisi. - Rydman antoi demareille lisää vauhtia kannatuksen kasvattamiseksi. Rydmanin aivopieru on voitto demareille, mutta tappio muille puolueille paitsi persuille itselleen. Rydmanin todellinen tavoite on tehdä vaaleista pääastelmaksi persut vastaan demarit. Yleensä aina molemmat hyötyvät, kun vaalien valokeila kohdentuu kahteen pääpukariin. Rydmanin esitys on yritys jättää Kokoomus vaalien kolmanneksi pyöräksi.
- Miltä se kesustapasta maistui. Otitko punkkua vai valkoista vai keskustan miehenä rusehtavanvihreän piimän ja kiljun sekoitusta kyytipojaksi aatteen värien mukaan. Teitkö pastan ihan itse vai ostitko lähikaupasta tiskin alta? Älä sano vaan, että varastit niin kuin Kepu aina tekee meidän kaupunkilaisten rahoille. Silloin puna-Arska tulee ja antaa sulle vielä piiskaa ja sun pitää hoilata samalla sitä Käärijän ja Erika Vikmanin biisiä "tulee ruoskaa, tulee ruoskaa ja kipu kiihottaa". Niin että miettisit vielä kannattaako mennä yhtään mihinkään kehumaan kekustapastaa. Jos maistuukin ihan p-lle, niin pannaan sinun syyksi ja saat vetää koko ämpärillisen sitä kerran syötyä pastaa muiden katsellessa.
- Pahasti kuulostaa siltä, että tämä everstiluutnantti (tai evestiluutnantti sinun termeilläsi) unohdettiin palauttaa sieltä Porkkalasta vuonna 1955. Hän jäi kiusaksi Kirkkonummelle. Venäläisillä meni ehkä laskut sekaisin. He laskivat kuinka monta miestä lähti Porkkalaan ja sitten kuinka monta miestä sieltä lähti. Kun palaajia olisi ollut jonossa enemmän kuin dokumenttien mukaan olisi ollut saapuneita, loput jonossa olivat jätettiin kylmästi oman onnensa varaan. Siinä joukossa saattoi sitten olla yksi onneton everstiluutnanttikin NL:n suuresta ja mahtavaksi luullusta armeijasta. Jos ne olivat samanlaisia pässinpäitä kuin tämä everstiluutnantti, taso oli pahasti mainettaan huonompi.
Nytkin Venäjä tulee ehkä tekemään liikekannallepanon, missä värvätyiksi tulevat ennen muuta kaikenlaiset juopot, narkkarit, pikkurkolliset ja kaalipäät. Määrä voi olla suuri, mutta laatu kelpaa hyvin vain tykiruuaksi ja rintamalla eksymiseen. Siinä joukossa ei ole temppu eikä mikään yletä everstiluutnaksi asti, jos muita vapaaehtoisia ei löydy ylennettäväksi. Rosvolaumassa sellainen johtaja pannaan "viisautensa" vuoksi aina ensin tunnustelmaan maastoa, jotta hän kykenee muodostamaan kokonaiskuvan asioista. - Suomessahan on kokemusta kassakaappisopimuksesta. Sellaisen tekivät ennen vuoden 1987 EK-vaaleja Kepun Paavo Väyrynen, Kokoomuksen Ilkka Suominen ja RKP:n Christoffer Taxell. Sopimus oli salainen eikä siitä kerrottu sen paremmin kansalaisille ennen vaaleja kuin myös presidentille, jolla oli siihen aikaan merkittävä asema hallitusneuvottelujen määrittäjänä silloisen perustuslain mukaisesti. Koivisto sai tietää asiasta Suomen Pankin johtajalta Harri Holkerilta ja se katkaisi totaalisesti Holkerin ja Suomisen välit, vaikka Suomisesta ministeri Holkerin hallitukseen tulikin. Demarit olivat vaalien suurin puolue, mutta Koivisto antoi hallituksen muodostamistehtävän Holkerille, joka kokosi sinipunahallituksen. Myös Väryselle tämä ollut katkera pala, koska hänet ja Kepu sivuutettiin kokonaan ulos kuvioista. Vain Taxell on pysynyt asiasta valtioviisaasti kokolailla hiljaa, viisas mies kun on.
Nyt ei olisi kyse mistään salaisesta kassakaappisopmuksesta, kun Rydman on kertonut aikeistaan. Hän ei ole vaan tainnut saada sopimukseen mitään nimiä, joten asia on vielä ideoinnin asteella. Ei se olisi mitenkään omituista tai väärin, jos jotkut puolueet tavoittelevat hallituksen muodostamista keskenään vaalien jälkeen vaalituloksen sen salliessa. Se on vaan niin olennainen asia vaaleissa, että sellainen suunnitelma ja aie pitääkin kertoa ennen vaaleja, jotta äänestäjät voivat ottaa sen huomioon äänestäessään. Rydman on ihan hyvällä asialla verrattuna Väyrysen johtaman kolmikon salaiseen puuhasteluun. Mistään poikkeuslaista ei ole kyse, joten se on ihan turhaa höpinää.
En tiedä, kuinka pahasti Rydmanin todellisuudentaju on kadoksissa, mutta tällainen ilmoitus vain selventäisi vaaliasetelmaa, jos oikeistopuolueet yhdessä tällaista suunnittelevat ja sen etukäteen ennen vaaleja kertovat. Tällainen ilmoitus olisi erityisen mieluinen demareille, koska se parantaa automaattisesti demarien vaalitaisteluasemia. Sen jälkeen demarit voivat todellisuuspohjaisesti kertoa, että äänestämällä demareita, varmistut siitä, ettei maahan synny uutta oikeistohallitusta edellisen jatkeeksi. Se määrittäisi myös todennäköisen kilpalevan hankkeen niistä puolueista, jotka eivät nimiään pane Rydmanin aikeiden alle. Tämä tekisi vaaliasetelmasta mielenkiintoisen. Kansa pääsisi suoraan äänestämään myös kahdesta hallitusvaihtoehdosta. Uskon, että Rydmanin kanssa sopiimuksen voisivat teoriassa tehdä Kokoomus ja RKP, mutta eivät Kepu ja RKP, joten se jäisi näiden varaan, miten lopulta kävisi. Toisella puolen ei tehtäisi mitään sitovaa sopimusta mistään vaihtoehdosta vaan pujautettaisiin vain persut ulos kaikista vaihtoehdoista punavihreiden puolueiden toimesta viime vaalien tapaan.
Rydmanin aikomus voisi siis toteutuessaan ajaa Suomen joko nykymalliseen oikeistohalltukseen taikka Marinin hallituspohjan uusiutumiseen. Sinipunalta Kokoomuksen sitoutuminen persuhin veisi käytännössä pohjan pois. Jo senkään vuoksi en usko, että Kokoomus hirttää itsensä tällaiseen sille epäedulliseen sopimukseen vaan haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoimena. Tämän vuoksi Rydmanin ajatus on hyvin teoreettinen ja sillä pyrittäneen saamaan aikaan vaaliasetelmaksi persut vastaan SDP. Tämän luulisi sopivan erittäin mainiosti demareille, mutta he eivät kehtaa sanoa sitä vaan ääneen. - Politiikassa tunnutaan lähtevän kuitenkin siitä, että hyvämaineisuutta mitataan hallituskumppaneiden luottamuksella. Jos nämä hyväksyvät jonkun ministeriksi hallitukseen, sen on katsottu riittävän. Kun hyvämaineisuudelle ei ole laissa määritelmää, sinun mielipteesi asiasta ei vaan riitä. Presidentti voisi ehkä kieltäytyä nimittämistä ehdokasta ministeriksi, jos katsoo, ettei tämä täyty hyvämaineisuuden kriteeriä. Silloin presidenttiä tosin syytettäisiin sekaantumisesta sisäpolitiikkaan, joka ei presidentille kuulu. Vaatimus hyvämaisuudesta on kuollut kirjain laissa.
- Minä ainakin arvostan kotimaatani ja kannan huolta sen tulevaisuudesta, etten edes unentokkurassa antaisi ääntäni maata tuhoaville persuille. Jokainen voi valita nimensä miten haluaa, mutta persu suorastaan pilkkaa enemmistön käsitystä suomalaisuudesta. Vähintään vain yksi kuudesta vastaantulijasta persu, muut ovat enemmän järjissään. Koulutetuimmat ihmiset karsastavat kaikkein eniten persuja. Ja hyvin koulutetut kansalaiset ovat olleet aina olleet maamme tuki ja turva. Mieti sitä, miksi juuri he ja naisäänestäjät välttelevat kaikkein eniten persuja. Jos nämä lähtisivät, tännehän jäisitte yksin perunakuoppiinne homostelemaan.
- Olet ihan perimmäisen arvoituksen juurella. En vastaa tässä tarkemmin, kun olen juuri kirjoittanut asiasta tässä ketjussa toisaalla eli vilkaisepa sitä, jos haluat.
- Persujen kannatus viime EK-vaalissa ol 20 %. Siihen verrattuna kannatus on tullu alas yli 4 prosenttiyksikköä. Nyt sis persujen kannatus nousee gallup-mittausten aallonpohjasta, mutta on edelleen kaukana edellisen vaalin tuloksesta. Tämä tarkennuksena ennen kuin vastaan varsinaiseen kysymykseen.
Minulle tuli ensimmäisenä jostain syystä mieleen Pisa-tulosten huonontuminen kun näin tämän uutisen. Johtuisiko asia koulunkäyntia ja oppimista välttelevien kasvusta jo vähän pitemmällä ajalla. Tietämättämyyden, impivaaralaisen mielenlaadun, historian heikon tuntemisen ja näköalattomuuden yhteisvaikutus selittää asiaa pitkälti. Persut on puolue, joka näkee kansallisen itsekkyyden menevän yli kaiken. Ja meistä ihmisistä monikin on lyhytnäköisesti itsekäs. Osa ymmärtää kuitenkin eri ratkaisujen pitkän aikavälin vaikituksia ja ottaa ne huomioon äänestyspäätöksissään eivätkä silloin äänestä ainakaan persuja. Osa ei niitä ymmärrä eikä välitäkään ymmärtää se osa antaa äänensä persuille. Vaihteluväli on tässä laaja 10 - 20 prosentin välillä.
Asian ymmärtämiseksi voi ottaa esille vaikkapa kaksi asiaa eli ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton. Persuthan vastustavat sekä maahanmuuttoa että ilmaston muutoksen vastaisia tomia. Maahanmuutto taas johtuu kahdesta syystä eli työntö- ja vetovoimasta. Vetovoima kiihtyy ilmaston muuttuessa. Kun siis persut vastustavat ilmastonmuutoksen huomioimista, he pitkällä aikavälillä motivoivat massamaahanmuuttoa tänne Suomeenkin. Ja kun he vastustavat myös kaikenlaista maahanmuuttoa, he ajavat meidät kantasuomalaiset kohden sukupuuttoa ja elintason huomattavaan heikentymiseen, mikä onkin jo alkanut. Huoltosuhde muuttuu nimittäin vauhdilla syntyvyyden vähentyessä ja kuolleisuuden kasvaessa. Ainoa keino korjata tilannetta olisi raju automatisaatio tai työperäisen maahanmuuton kasvu. Mikään ei maistu persulle. Hiemankin koulutettu ihminen ymmärtää tällaisia syy-seuraussuhteita, mutta kouluttamaton persu ei edes tiedä, mikä kausaalisuhde on. Tämä siis selityksenä siihen Pisa-tulosten ja persuuntumisen korrelaatioon.
Tämä näkyy erinomaisen hyvin, kun katsomme kehitystä sukupuolittain. Marinin halltuspuolueita äänestäisi tämän viimeisimmän gallupin perusteella 2/3 osaa naisista. Yksin vihervasemmisto saisi enemmistön eduskuntaan, jos miehillä ei olisi äänioikeutta. Tämäkin menee Pisan puolelle, sillä naiset ovat nykyään miehiä korkeammin koulutettuja, sivistyneitä, liberaaleja ja kosmopoliittisia. Miehet ovat enemmän tyhmiä, konservatiiveja ja impivaaralaisia. Ero vai kasvaa ja syntyvyys vähenee, koska miesten ja naisten maailmankuvat alkavat erottua koko ajan enemmän. Nuoret naiset eivät halua muodostaa parisuhdetta ainakaan minkään ääliöpersun kanssa. He ajattelevat vaistomaisesti jälkeläistensäkin geeniperimää eli pelkäävät matalaotsaisuuden periytyvyyttä.
On hyvä muistaa myös suhteellisuus. Vaikka persuja alkaisi olla taas viidennes äänestäjistä, se on vain viidennes ja sillä on viidenneksen painoarvo, jos kaikki muut puolueet karttavat ääri- ja laitaoikeistoa. Ruotsissa Ruotsidemokraatit eivät vieläkään ole päässeet halliitusvastuuseen ja Saksassa uusnatsit persumaisesta kannatuksestaan huolimatta saavuttavat hallitusasemaa. Persujenkin politiikka on ollut sellaista, että se toimii karkotteena yhteistyöhaluille. Persuilla on kavereita vain, jos kaveri uskoo sillä tavoin kesyttävänsä persut. Tähän uskoi Juha Sipilä ja tähän uskoi Petteri Orpo. Vaan kuinkas kävikään.
Itse en kuulu niihin, jotka ovat ennustaneet persujen romahdusta. Kuulun niihin, jotka sitä kyllä toivovat, mutta pohjamuutokset ovat yleensä hitaita. Persuus on vähän niin kuin hurmoshenkinen uskonto. Siitä on vaikea irrottautua nopeasti. Se edellyttää jonkinmoista surutyötä.
On oikeastaan vaikea ymmärtää, mitä persut tavoittelevat vähänkin pitemmällä aikavälillä. Ainakaan ennustettavuuteen liittyvät faktat kuten juurikin ilmastonmuutoksen ja väestökehityksen vaiikutukset eivät tunnu persuja hetkauttavan. He eivät halua tai pysty kertomaan, miten mainitut ongelmat ratkaistaan. Persu löytää toisen persun samalla logiikalla kuin umpityhmä toisen hömön tai taparikollinen toisen taparikollisen. Onneksi voi sanoa, että persuuntuminen on vain miesten ongelma. Naisia se tauti ei ole pahemmin kohdannut ja siinä on pelastumisen mahdollisuus. Jospa lapsetkin alkaisivat noudattaa äitiensä ohjeita sukupuolesta riippumatta. - Sodathan usein syynä ovatkin, mutta Orpon hallituksen aikana rajunpuoleinen lisääntyminen johtuu aasialaisten massamuutosta eikä se tule mistään sota-alueelta. Vuonna 2015 maahanmuuttoa lisäsi Syyrian sota ja vuonna 2022 Ukrainan sota.
Eivät SDP ja Vihreät ottaisi enempää kuin on hakijoita ja tulijoita. Suomi ei ole ukrainalaistenkaan pääkohde ja työperäisen maahanmuuton edistäminen ei ole ollut varsinkaan demareilla mikään erityisen iso tavoite. Se on selvästi kokoomuslaisen politiikan ja elinkeinoelämän tavoitteita. Vasemmistoliitto ei ole pyrkinyt edistämään työperäistä maahanmuuttoa millään tavalla, - Minun arvioni mukaan tämä on ilouutinen Lindtmanille ja demareille. Nyt on mahdollista tehdä uskottavasti marinit. Eli SDP sai uuden vaaliaseen. "Äänestäkää demareita, niin voitte varmistua siitä, että maahan ei tule oikeistohallitusta. Marin epäonnistui täpärästi tässä tavoitteessa, vaikka sai itse ja SDP myös kohtuullisen hyvän vaalituloksen. Tämä on samalla huono asia Kokoomukselle, kun vaalien päämielenkiinto siirtyisi demarien ja persujen väliseen vääntöön. Rydmanin lausuma on myös huono uutinen Kepulle, koska sen liikkuvia miesäänestäjiä voi siirtyä persuihin ja naisäänestäjiä demareihin.
Vaalien suuri asetelma on paitsi oikeistoblokin ja vihervasemmiston välinen taisto myös sukupuolten välinen kisa. Naisista noin 2/3 äänestää gallupin perusteella vihervasemmistoa täydennettynä Kepulla ja RKP:llä eli Marinin hallituspohja. Miesten tilanne on päinvastainen. Persut ovat jo ennestään ollut miesten puolue ja nyt myös Kokoomuksessa on tapahtumassa naisäänestäjien ajolähtö. Vastaavasti demarit ovat saaneet lisää naiskannattija ja heidän ansiostaan puolue on kasvanut maan suurimmaksi. Persut nimittelevät edellistä hallitusta sovinistiseen tapaansa huulipunahallitukseksi. He olivat siis jotenkin ehkä ymmärtäneet, että hallituspuolueet edustivat naispoweria poikkeuksellisella tavalla ensi kertaa maamme historian aikana. Naisten aseman nousu liittyy ja on mahdollistunut sen ansiosta, että naiset ovat nykyisin miehiä koulutetumpia, mikä tarkoittaa heidän etevämmyyttään ymmärtää kokonaisuuksia.
Naisäänestäjien osalta Rydman on jo henklönä mieluinen vastustaja. Häntä vastaan ei joukkoja tarvitse erikseen motivoida ja kannustaa. Rydman on valmiiksi tulipunainen vaate useille naisäänestäjille. Toivokaamme, että persut valitsevat Rydmanin uudeksi puoluejohtajaksi Purran jälkeen. Se voisi alkaa siirtää jopa persujen pientä naisäänestäkuntaa muihin puolueisiin. - Te persut ette ole vaan ihan niitä penaalin tervämpiä kyniä. Jos Lindtman ei saa enemmistöhallitusta kasaan, niin mitenhän se mahtaa onnistua KOK-PS-KD:ltä, kun yhteiskannatus on alle 40 %. Vähemmistöhallituksen voivat toki saada aikaan, mutta sen Lindtman puhaltaa yhdellä hönkäykselle ensimmäisessä luottamusäänestyksessä.
Enemmistön saadakseen oikeistohallitus tarvitsisi ainakin Kepun osallistumisen ja mahdollisesti myös RKP:n. Kepu tuskin lähtee tiputtamaan kannatustaan tällaiseen hallitukseen, kun sillä on erittäin karvaita kokemuksia kahdesta aiemmasta oikeistohallituskaudestaan (Aho 1995 ja Sipilä 2019), joiden jälkeen Kepu murskatappiot seuraavissa vaaleissa. RKP:llä on ollut jatkuvasti hankaluuksia persujen kanssa ja tuskin sitä kokemusta halutaan uusia. - Nämä Rydmanin höpinät ovat tervetullut lisä demarien vaalikampanjaan. Tässä kohdin demarit voivat syystäkin ottaa vaaliaseekseen sen, että äänestämällä demareita estät persujen valtaannousupyrkimykset. Rydman pyrkii polarisoimaan vaalit demarien ja persujen väliseksi taistoksi. Nykyistä hallituskumppania Kokoomusta eli entistä puoluettaan hän on alkanut katsoa toisen luokan puolueena ja demarien tulevana apupuolueena. Rydmanilla on kova henkilökohtainen kauna Orpoa ja Kokoomusta kohtaan. Ajoivathan Orpo ja Mykkänen hänet ulos puolueesta Rydmanin naisseikkalujen vuoksi
- Nämä määreet ovat hyvin epämääräisiä. Taitavaksi tunnettujen ministerien taitavuutta ei millään tavalla mitata. Kaikenlaisia pöhlöjä nimitetään ministeriksi, mistä nykyisessäkin hallituksessa on esimerkkitapauksia. Näiden tominta on usein täysin taitamatonta, mikä olisi pitänyt kyetä ennakoimaan jo nimitysvaiheessa. Tämä on perustuslaissa ihan turha määre, koska sitä ei ikinä millään lailla punnita.
Hyvämaneisuus on myös jokseenkin täysin katsojan silmässä. Voisi melkein kuvitella, että murhasta tuomitulla voisi ehkä olla vaikeuksia päästä ministeriksi. Orponkin halltuksessa häärää ministeri, jota on epäilty alaikäisten naisten epäasiallisesta kohtelusta, minkä vuoksi tämä ministerimme lopulta erosi Kokoomuksesta. Ei häntä ole mistään tuomittu oikeudessa, mutta sitähän ei laissa ole asetettu hyvämaisuuden mittariksi. Moraalisin mittarein ministerit ovat harvoin erityisen hyvämaineisia. He vetävät kotiinpäin sen minkä ikinä ehtivät. Maineesta kertoo nykyisen halltuksen osalta kaiken olennaisen sen, että päämisteri istuttaa ministerinsä koulun penkille oppiakseen mitä rasismi on välttääkseen sen avulla rasistisia lausuntoja, joita alkoi tulla niin paljon, että Orpo katsoi viisaaksi kouluttaa ministereitään. Erityisesti yhden puolueen ministereitä. Ei sellaisen tarve kerro mitään kovin hyvää hyvämaineisuudesta.
Näissä samoissa piireissä jotkut äärimoralistit ja puritaanit sitten pahoittavat mielensä, jos naispääministerimme kävi kerran pari tanssimassa. Jotkut uskonnolliset piirit pitävät edelleen tanssimista suurena syntinä. Islamistisen maan hallitukseen tanssin syntiin langennut naista ei voitaisi missää tapauksessa päästää ministeriksi. Meillä oli silloin vähän samaa islamistista henkea oppositiossa. - Sisaruksistakin voi kasvaa aivan erilasia toisiinsa nähden. Kepulla on persuilla on sama tausta. Veikko Vennamo erosi Maalaisliitosta ja perusti vuonna 1959 uuden puolueen eli Pientalonpoikien puolueen, joka muutti myöhemmin nimensä Suomen maaseudunpuolueeksi (SMP). Kepu ei ole sen sijaan syntynyt mistään vaan on pelkästään muuttanut nimeään pariin otteeseen hämätäkseen äänestäjiä. Vennamo vastusti erityisesti Kepun ns. K-linjaa, joka henkilöytyi tuolloin puoluesihteeri Arvo Korsimoon ja presidentti Urho Kekkoseen. Tämän porukan johtotähtiä olivat sittemmin myös Ahti Karjalainen, Martti Miettunen ja Paavo Väyrynen. Johannes Virolainen edusti ja johti Kepun toista perinpesempää maaseutuhenkistä linjaa.
SMP lopetti toimintansa ja ajautui konkurssiin 1990-luvulla. Soini, Vistbacka ja jotkut muut taisivat olla ryyppyymässä jossain saunassa ja päättivät perustaa uuden puolueen vennamolaisuuden jatkajaksi. Nimeksi valittiin perussuomalaiset. Kohderyhmänä ol edelleen tavalla tai toisella syrjäytyneet sekä erilaiset populistit sekä kansan radio -tyyliset hurlumhei-sankarit. Soini teki ihmeen ja nosti puolueensa suosion jytkyasteelle. Jytkyt on kuvaava termi sille menolle. Sehän kuvaa uskonnolliseen hurmokseen itsensä ajaneiden hihhulointihytkymistä.
Persujen vallankumouksessa meno muuttui täysin toiseksi. Vanha populismikin säilyi mutta maahanmuutovastaisten etnonationalistien ideologia nousi epämääräisen ja sisällyksettömän populismin tilalle. Halla-aho toi järjestyksen ja organisoidun etenemistiern puolueeseen. Persut oli tässä vaiheessa ajautuneet hyvin kauan vennamolaisuudesta. En usko, että inhimillisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittanut Vennamo olisi koskaan liittynyt tällaiseen porukkaan. Vennamohan kauhisteli jo sitäkin, kuinka tylysti Kekkonen kohtelee vaimoaan Sylviä ja juoksee vieraiden nuorten ja vähän vanhempienkien naisten helmojen perässä. Tässä vaiheessa persujen perintögeeneissä ei juuri lainkaan näyt maalaisliittolaisia piirteitä. Sonikin arvostelee kovin sanon perustamansa puolueen nykymenoa.