mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Laskelmasi on virheellinen. Virheen syyn toki rehellisesti kerrotkin eli se on tosiaan laskettu kansakoulupohjalta. Tässäkin se koulutuksen merkitys nousee siis esiin.

    10 000 euron keskipalkasta menee keskimäärin noin 5 400 euroa veroja. Nettotulo on siis noin 5 600 euroa. Veroista ja maksuista vain osa palautuu valtiolle. Osa menee kunnalle ja osa sosiaaliturvamaksuihin työttömyyskassoille ja vakuutusyhtiöille. Mutta voimme noin yleisesti ajatella, että se 5 400 euroa palautuu julkiselle sektorille.

    Jos sitten uskotaan, että koko nettopalkka eli 5 400 euroa menee kulutukseen, siitä maksetaan joko normaalia tai alennettua arvonlisä- ja valmisteroa, jotka siis maksaa palveluiden myyjä, mutta faktisesti ne ovat kuluttajahintoihin siirrettyjä. Tämä kerrotaan suoraan laskussa eli siinä on alvin osuus laskettuna. Rippuen siitä, mitä kuluttaa alvi vaihtelee 13,5 - 25, 5 %:n välillä. Valtion näkökulmasta edullisinta kulutusta on väkevän viinan ostaminen, missä valmisteveron osuus voi olla noi 70 % pullon hinnasta. Jos siis panee rahansa pääosin viinaan, suurin osa koko 10 000 euron tulosta palautuu takaisin julkiselle sektorille. Polttoaineiden kulutus on niin ikään valtiolle edullista. Mutta voisi ajatella, että noin 1500 - 2000 euroa menee keskimäärin alviin ja valmisteveroihin. Näin se julkiselle sektorille palautumaton osa olisi 3 500 - 4 000 euroa eikä 3 000 euroa niin kuin sinä kansakoulupohjalta laskit.

    Tämänkin jälkeen on huomioitava, että palkan kulutus kotimaisiin tuotteisiin lisää myös myyjän tuloja ja sitä kautta vaikuttaa työllisyyteen. Sillä voi siis olla ja todennäköisesti onkin dynaamisia vaiktuksia. Kuinka suuria, sitä on mahdoton laskea, mutta lopulta voi olla niin, että varsin pieni osa siitä 10 000 eurosta jää tavalla tai toisella palautumatta julkiselle sektorin hyväksi. Jos se humputetaan ulkomaille, niin sitten siitä ei palaudu kuin se välittömien verojen osuus.
  2. Ei menoja pitäisi ensisijaisesti vähentää vaan tuloja pitäisi lisätä. Mikään yrityskään ei toimi sillä ajatuksella, että se vähentää koko ajan menojaan, mutta ei kykene lisäämään tulojaan vaan tulovirtakin koko ajan vähenee. Sillä menolla nolla on se lopullinen päätepiste.

    Valtion menoista sinulle ei ole tuon taivaallista käsistystä. Työllistymästä estäviä menoja ei valtiolla ole käytännössä lainkaan ja niitäkin vähiä Purran hallitus on vähentänyt kovalla kädellä. Kannustinloukkuongelmahan koskee lähinnä ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja palkan välistä eroa. Valtio ei maksa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Valtio rahoittaa vain työttömyyden perusturvaa koskevan osan. Tämä osa on huomattavan pieni osuus kaikesta sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvan ylivoimaisesti suurimman osuuden vie eläkkeet ja se rahoitetaan samalla tapaa kuin ansiosidonnainen työttömyysturva eli valtiolla ei ole siinäkään osaa eikä arpaa kuin omien virkamiestensä työnantajan ominaisuudessa.

    Töihin ei lähdetä sen vuoksi, ettei töitä ole. Töitä hakevat näinä aikoina yhtä työpaikkaa kohden satojakin työttömiä. Tästä on tullut jopa ongelma työnantajille, kun hakemuksia on näin paljon ja niiden käsittely vaatii resursseja. Sen vuoksi osa yrityksistä on siirtynyt hakemaan työntekijöitä ilmoittamatta jukisesti tarvitsemansa työntekijöitä. Sinun kannattaisi kääntyä yritysten puoleen ja kysellä, miksi he eivät ota kaikkia niitä työntekijöitä nyt töihin, jotka hakevat töitä.
  3. Kertoihan kirjoittaja sen selvästi. Eli lahjoittavat rahaa kavereilleen.

    Yritystukia jaetaan miljarditolkulla. Valtioneuvoston aiemmin tekemien selvitysten mukaan 90 % yritystuista on joko tarpeettomia tai suorastaan haitallisia. Yritystukia vastustaa vahvimmin ja perusteluimmin liberaali poliittinen oikeisto. Siinä vastustamisen pääargumentti on yritystukien haitallisuus talouden uusiutmisessa haettaessa parasta kannattavuutta. Vasemmisto vastustaa myös yritystukia ja varakkaiden tukemista, mutta siinä peruste on tulonjaollinen eli oikeudenmukaiaseksi koettua tulonjakoa koskeva. Oikeistoliberaalien ja vasemmiston perusteet siis eroavat toisistaan

    Säästettävää yritystuista ja yrittämisen ns. kannusteista löytyy siis useiden miljardien verran. Liberaalinen puolue on tehnyt mahdollisista säästöistä hyvinkin tarkat selvitykset ja päätynyt noin 9 - 12 miljardin euron vuosittaisiin säästömahdollisuuksiin. He ovat myös kehittäneet mallin, jolla maataloustuista voitaisiin luopua ja siirtyä ns. huoltovarmuusfutuureihin, missä valtio sitoutuisi vuosittain ostamaan tuottjilta huoltovarmuuskriteerit täyttävän tuotannon, jota sitten vain myytäisiin markkinoille, jos mitään akuuttia huoltovarmuusongelmaa syntyisikään. Malli vain varmistaisi sen, että huoltovarmuus on riittävä.

    Yritystuet ja listaamattomien yritysten osinkojen verottamisen huojennus ovat talouden uudistumisen ja kannattavamman talouden jarruja ja suoranaisia esteitä. Liberaali oikeistolainen ja taloustieteellinen kritiikki lähtee tästä. Asiaan ei siis tarvitse välttämättä edes sekoittaa vasemmistolaista tulonjakokritiikkiä. Jo yksin tukien haitallisuus talouskehityksen kannalta on iso ongelma, joka pitäisi purkaa. Samalla voitaisiin ratkaista myös suuri osa valtion alijäämistä.

    Hallituksella olisi täysi vapaus muuttaa näitä tukijärjestelmiä ja luopua vähintäänkin selvästi haitalliseksi koetuista tuista. Halua ei ole vaan ole eivätkä nämä tuet ole minkään vasemmistohallituksen keksintöjä.
  4. Avauksessasi käsiteltiin eri ikäluokkia. Björn Wahlroos kuuluu samaan ikäluokkaan kuin itsekin eli boomereihin. Wahlroos on ollut hyvin tyypillinen lajinsa edustaja. Hän oli nuoruudessaan erityisenkin kapinallinen ja osallistui kapinalliseen toimii aktiivisesti. Nalle oli taistolainen SKP:n jäsen ja hänen kaverinsa oli mm. vasemmistolainen tunnettu toimittaja Leif Salmen. Nalle osallistui myös shaahin vastaiseen mielenosoitukseen ja joutui putkaan siinä yhteydessä. Nalle ei edes kadu radikaalivuosiaan vaan sanoo niiden elämänsä parhaita vuosia, top 5 -vuosia. Nalle sanoo, että mikään ei tee niin hyvää kuin päästä miettimään arvojaan ja elämäänsa uudestaan. Hän sanoikin, että sitten kun jengi alkoi tulla kokouksiin sinisiin partipukuihin pukeutuneena, hän lähti.

    Wahlroosin toimintaa kuvaa läpi hänen elämänsä aktiivinen muuttaminen ja radikaali toiminta. Vasemmistolaisuuden hän jätti, mutta jatkoi räväkkää toimintaansa yrityselämässä. Hän ei tosiaankaan kuulunut sinun sukupolvesi hiljaisiin sopeutujiia, vaan oli boomeriajan aktiivinen toimija.
  5. Eivät vasemmiston kansanedustajat missään lakossa ole olleet. Vasemmisto vastusti oppossitiosta käsin hallituksen työelämäuudistuksia täysin laillisesti. Opposition tehtävä ei ole mukisematta hyväksyä kunkin hallituksen esityksiä. Se voi olla ihailemasi venäläinen malli, mutta ei onneksi ole meillä Suomessa. Hallitus ei korjaillut mitään virheitä vaan noudatti omaa poliittista mantraansa. Objektiivisesti tarkastellen virheet ovat yleensä katsojan silmässä eli mielipideasia.

    Ay-liike puolestaan on parlamentarismin ulkopuolinen toimija, joka toimii niin kuin toimii. Jos se on toimii laillisesti, asiaan on tuskin demokratiassa nokan koputtamista. Lakot ja myös poliittiset lakot olivat lakiemme sallimia. Jos yksityinen toimija toimii laittomasti, asia on mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Poliittinen vasemmisto ei tietenkään ole vastuussa ay-liikkeen ratkaisuista.

    Työelämäuudistusten kohdalla Suomessa on pitkä historia siitä, että siihen kuuluvat asiat on annettu työmarkkinajärjestöjen ratkaistavaksi. Tämä siis se päälinja, joka sovittiin sotavuosien jälkeen. Esim. eläkelainsäädännöstä on aina ensin sovittu maksajien eli työmarkkinaosapuolten kesken. Valtiovallan puuttuminen yksityisten toimijoiden vapaaseen päätöksentekoon on pikemminkin juuri sitä venäläistä mallia. Yleensähän oikeistossakin on pidetty hyveenä, että valtiovalta sääntelisi mahdollisimman vähän yksityistä toimintaa. Kyse ei ole diktatuurista. Ay-liikehän ei sulje pois työmarkkinoiden toista osapuolta eli työnantajia. Poliittiset lakothan johtuivat siitä, että hallitus sekaantui työmarkkinapolitiikkaan ja työnantajapuoli oli haluton neuvottelemaan entiseen tapaan uudistuksista. Tämä on johtamassa poikkoilevaan työmarkkinapolitiikkaan. Demarien puheenjohtaja on mm. ilmoittanut, että ay-maksujen verovähennysoikeus tullaan palauttamaan, jos demarit ovat hallituksessa. Tämä on tosin asia, joka ei kuulu työmarkkinaosapuolille, mutta kuvastaa vain sitä, mihin järjestelmän muuttaminen voi johtaa eli epävarmuuteen ja ennustettavuuden horjumiseen.
  6. Olet luutuneiden myyttiesi vanki. Koittaisit joskus ottaa asioista ja selvää ja sitten yrittää ajatella ihan ite.

    Vasemmistolaisuus ei ole sama kuin Neuvostoliitto ja SKP. Länsimainen vasemmistolaisuuden valtavirta päinvastoin erottautui tästä hyvin selvästi. Eurososialismi oli pääosin revisionismia eli uudistusten saavuttamista parlamnetaarisen demokratian avulla. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luominen tapahtui tätä tietä eikä suinkaan SKP-läisen ja NL-laisen dikatauurisosialismin kautta. Eurososialismi oli sosiaalidemokraattisten puolueiden voittokulkua pitkin Eurooppaa. Siihen yhdistyi voimakkaasti ajatus vapaudesta, arvoliberalismista ja oikeudenmukaisuudesta. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo olivat tämän "sosialismin" tavoitelistalla toisin kuin itäisessä naapurisosialismissa, missä kansalaiset oli pantu vartioimaan ja ilmiantamaan toisiaan.

    Pohjoismaissa todellakin kukoisti omanlaisemme kaikenlaisia vapauksia kunnioittava sosialismi. Näkyvimpiä tuon ajan sosialistisia edustajia oli esim. Olof Palme Ruotsissa ja Willy Brandt Saksan Liittotasavallassa.. Tuon ajan sukupolvi ihaili John ja Robert Kennedya, jotka eivät olleet mitään sosialisteja vaan liberaaleja. Sen ajan nuoriso tähtäsi vapauksiin eikä mihinkään pakkopaitaan. Esim. interreilaaminen nousi suosioon. Haluttiin nähdä maailmaa ja saada uusia kokemuksia. Vallitsevaksi maailmankatsomukseksi nousi tieteelllnen maailmankatsomus ja puhuttiin kunnuoittavasti ja ihaillen opiskelevasta nuorisosta. Ilmapiiri oli eteenpäin katsova toiveikas. Halut mihinkään sosialistisiin vallankumouksiin rapisivat sen myötä, että elintaso koko ajan nousi ja nosti esiin uuden keskiluokan. Tämä nousu nähtiin nimenomaan maltillisen vasemmistolaisuuden ja liberalismin saavutuksina. Se oli keskitie, joka näytti johtavan hyvinvoinnin kasvuun. Tähän kaikkeen kehitykseen olet täysin sokea.
  7. Naisten suuri määrä ministereistä on Purran tietoinen valinta. Sillä pyritään antamaan naisäänestäjille mielikuvaa puolueesta, missä naisten asema on vahva. Puolueen kannattajakuntahan on poikkeuksellisen miesvaltainen muihin puolueisiin verrattuna. Naisministerien avulla pyritään kosiskelamaan naisäänestäjiä.

    Samalla naisten osuus ministereistä on myös suuri riski. Ensinnäkin sen vuoksi, että persuilla ei oikein tahdo löytyä riittävästi ministeriainesta yleensäkään eikä varsinkaan naiskansanedustajista. Kaisa Juusohan on jo useampaan kertaan laukaissut tämän riskin. Toinen riski on siinä, että persujen miesäänestäjät eivät välttämättä katso hyvällä naisten määräysvaltaa puolueessa, jonka piti olla miehisyyden perikuva.
  8. Ei sodan henkilökohtaisella kokemisella ole välttämättä asian kanssa tekemistä. Kyse on ajan henkisestä ilmapiiristä eli alistumisesta ja sopeutumisesta. Hiljainen sukupolvi oli passiivinen ja herkkä sille, että sitä ohjattiin ylhältä päin.

    Kapinahenkisyys ei tarkoittanut mitään vasemmistolaisuutta. Se esiintyi monessa muodossa ja yksi niistä oli epäilemättä vasemmistolaisuudenkin nousu. Enemmän kyse oli kuitenkin sukupolvikapinasta. Alistuneesta sukupovesta siirryttiin aktiiviseen ja uutta etsivään. Tämä oli se henkinen ilmapiiri, joka ei varmaan sitten näkynyt sinne perunakellarin syövereihin, missä lienet nuoruutesi elänyt.

    Uuden sukupolven kapinoinnin lähtölaukauksena on pidetty Berkeleyn yliopistolla järjestettyjä protesteja vuonna 1964. Muutos näkyi monella rintamalla ja varsinkin seksuaalisena vapautumisena puritanismista. Naisen asema muuttui täysin e-pillerin ja muiden ehkäisyvälineiden myötä. Naista ei enää roolitetty vain kotiäidiksi. USAssa, missä sijaitsi muutoksen keskipiste muutoinkin, Vietnamin sodanvastaisuus määritti paljon kehitystä. Vapausideogia ja auktoriteeteistä vapautuminen näkyi kaikessa ja mm. pukeutumisella ja ulkoisella habituksella haluttiin korostaa muutoksen ja sallivuuden asteita. Tämä oli liberalismin suuren nousun aikaa eli täysin toisin kuin sinä korostat. Vasemmistolaisuus oli sivujuonne tässä muutoksessa eikä varsinkaan mikään ääritaantumuksellinen taistolaisuus ollut kehityksen valtavirtaa. Sellainen hulluushan ei lopulta saanut Suomessakaan suurta eikä varsinkaan pitkäaikaista kannatusta. Laineet löivät tässä yli muuallakin Euroopassa ja erityisesti Saksassa ja Italiassa, missä vasemmistoterrorismi lisääntyi.

    Vasemmistolaisuudenhan nostivat kasvuun Suomessa sinun sukupolvesi. Vasemmisto ja erityisesti kommunistit saivat suurimman kannatuksen heti sotieen jälkeisinä vuosina. Uusi sukupolvi ei nostanut kommunistien kannatusta siitä, vaan vasemmistolaisuuden päävirta oli selkeästi maltillinen sosiaalidemokraattisuus. Kun katsot sen ajan taistolaisuuden esikuvaa Taisto Sinisaloa ja hänen edeltäjäänsä Hertta Kuusista, he edustivat sitä samaa sukupolvea, johon sinä kuulut. En kiellä taistolaisuuden kannatusta uuden sukuolven keskuudessa, mutta ei se ollut mitään Neuvostoliiton autoritaarisen ihannointia vaan enemmänkin romantisoitunutta toverihenkeä. Nuoret pyrkivät kyllä ärsyttämään vanhaa konservatiivista sukupolvea kaikin mahdollisin keinoin.

    Kaikkiaan 1960-luvulla alkaneet muutokset olivat tervehenkistä kehitystä. Vanhoja luutuneita asenteita pitää aina välillä pöllyttää kunnolla, koska konservatismi on aina este uusille innovaatioille.
  9. Porvarien puolihan jakautui kahtia suhteessa valtalakiin. Maalaisliiton ideologinen oppi-isä Santeri Alkio mm. kannatti innolla sosiaalidemokraattien valtalaki. Demarien eistyksissä valtalain sisältöä koko ajan laajennettiin ja parlamentin valtaa kasvatettiin. Konservatiivinen oikeisto piti tietysti eduilleen vaarallisena sitä, että parlementaarisesti valitun eduskunnan valta kasvaisi. Porvareillahan oli halua kaataa esitys. Kävi jopa niin, että oikeistoa edustanut Carl Enckell suorastaan painosti Kerenskia kaatamaan valtalain. Kyllä konservatiivisella porvaristolla oli halu kaataa esitys, ei sitä mitään sosialistien propagandaa ollut. Jossain vaiheessa vasemmistossa heräsi käsitys, että Venäjän väliaikainen hallitus olisi jo kaatunut, mikä osaltaan lisäsi vettä myllyyn. Demarit ajoivat suurella innolla maamme itsenäistymistä ja sitä tukivat oikeistolaiset fennomaanit eli kansallismieliset suomalaiset.
  10. Mistähän ihmeestä ne noin 80 000 - 90 000 miestä sitten löytyi taistelemaan punaisten joukoissa, kun kerran ei mitään todellista syytä kapinaan ollut? Valkoisten puolella oli suunnilleen saman verran miehiä taisteluissa. Eivät nämä määrät oikein miltään vähemmistöltä kuulosta varsinkin kun koko sota rajoittui Tampereen pohjoispuolelta eteläiseen Suomeen. Pohjoisessa Suomessa ei sodittu.
  11. Sisällissota oli suomalaisen työväenliikkeen tavoitteille myös katastrofi. SDP:ssähän oli perinteisesti ajateltu, että ajamalla maamme itsenäistymistä tasavallaksi, edistettäisiin tavoiteltuja reformeja. Tämä mahdollisuus havaittiin erityisesti kesällä 1917 valtalakia säädettäessä, kun valtiopäivillä oli vasemmistoenemmistö. Itsenäistyminen nähtiin siis keinona edistää tasa-arvoa ja siihen liittyviä uudistuksia.

    Työväestön radikaallilla osalla puuttui kuitenkin maltti. Se osa halusi sosialistista vallankumousta. Sille ei riitttänyt parlamentaarinen reformismi tai se piti sitä liian hitaana ja epävarmana keinona ajaa uudistuksia. SDP:n enemmistössä reformistit olivat enemmistönä mutta vallankumoukselliset ottivat käytännössä vallan.

    Jos työväestöllä olisi ollut malttia odottaa tulevia vaaleja, tilanne olisi voinut niissä muuttua työväestölle edullisemmaksi. Sodan aloittamisen vuoksi työväestö hukkasi haluamansa uudistamisen 25 seuraavaksi vuodeksi. Vasta sotien jälkeen vasemmisto palasi voimalla poliittiseen johtajuuteen ja uudistuspolitiikka sai heti vauhtia. Sota myös eheytti kansaa ja sisällissodan aikainen sukupolvi katosi vähin erin. Viimeiset sisällissodan henkilökohtaisesti kokeneet alkoivat olla 1970-luvulla jo haudan levossa suurelta osin. Vasemmistolainen politiikka on tuottanut niin paljon tuloksia, että vasemmisto alkoi välillä tehdä itseään jo tarpeettomaksi. Nyt eletään taas vasemmiston kannatuksen uutta renesanssia vahvunteneen oikeistopolitiikan seurauksena. On tietysti paradoksi, että heikentämällä huono-osaisten etuja, kasvatetaan samalla vasemmiston kannatusta. Yhteiseen hiileen puhaltaminen on vahtunut polarisaatiopolitiikkaan, missä suuri "ansio" on laitaoikeistolaisella persupuolueella.
  12. Me emme saaneet Leninin bolshevikkejä millään onnekantamoisella hyväksymään maamme itsenäisyyttä. Kansallinen itsenääräämisoikeus oli bolshevikkien politiikan keskeisimpiä kysmymyksiä eikä se koskenut vain Suomea. Siinä haluttiin antaa jokaiselle Venäjän yhteydessä olevalle kansalle täydellinen autonomia tai vaihtoehtoisesti oikeus erota Venäjästä. Lenin oli ottanut asian voimakkaasti esille Suomen osalta jo noin puoli vuotta ennen itsenäisyysjulistustamme. Lenin halusi yhdistää asia proletariaatin diktatuurin levittämiseen myös tätä kautta. Bolshevikit näkivät, että tsaristinen Venäjä sorti paitsi Venäjän omaa köyhälistöä myös Venäjän ei-venäläisiä kansoja. Ajatus maamme itsenäisyydestä nähtiin siis sillä puolen irtoamisena sortovallasta. Bolshevikkien valtakaudella täydellinen autonomiakin riittäisi, jos kansat uomaisivat, ettei niitä enää sorreta. Ajatuksena itsenästymisen myöntämisenä ei ollut se, että punakapina olisi alkamassa. Miksi Suomeen olisi pitänyt saada itsenäisyys kapinan aloittamiseksi? Suomihan kuului Venäjään ja olisi jatkanut siihen kuulumista todennäköisesti edelleen, elleivät bolshevikit olisi tunnustaneet itsenäisyyttä. Venäjan valkoisella puolella olleet moittivat voimakkaasti bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa. Sitä samaa kritiikkiä esittää nyt edelleen putler. Leninin kansallisuuspolitiikka on samanlainen geopoliittinen katastrofi putlerin silmissä kuin NL:n romahtaminenkin. Bolshevikit olivat aluksi sortavaltaa vastaan. Stalin ja putler ovat taas aivan päinvastoin valtiollisen suurvaltapolitiikan kannattajia. stalin siis muutti leniniläisen kansallispolitiikan täysin ja suorastaan orjuutti vähemmistökansoja. Historiaa tuntemattomat pyrkivät tarkastelemaan bolshevikkien politiikkaa muuttumattomana, mitä se ei ole suinkaan ollut.

    Bolshevikkien poliittisia tavoitteita ja ohjelmia vasten tarkasteltuna itsenäisyytemme tunnustaminen oli täysin johdonmukaista. Venäjän väliaikainen hallitus ei kesällä 1917 tällaista valtaa halunnut Suomelle antaa. Bolshevikit olivat ainoa poliittinen voima, jolla oli tällainen kansallisuuspolitiikka. Se että oli ja bolshevikit pääsivät valtaan, oli siis Suomelle mahdollisuus irtaantua Venäjästä rauhanomaisesti. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Myöhemmin meille siunaantui vastaavanlainen tilaisuus vuonna 1991 NL:n hajottua, kun irtisanoimme YYA-sopimuksen, mikä sitten mahdollisti lännittymisen ja EU-jäsenyyden sekä nyt myös Natoon liittymisen.
  13. Kyse ei ollut mistään puhtaasti SDP:n masinoimasta vallankaappausyrityksestä. Ilmari Käyhkö kirjoittaa: "Sisällissota syttyi viime kädessä siksi, että epäonnistuimme ratkomaan kiistojamme ilman väkivaltaa. Väkivaltaa ruokki rehottava vihapuhe ja sen luomat mustavalkoiset viholliskuvat." Vastuuta kiistojen ratkaisemisesta ilman väkivaltaa ei tässä tapauksessa voi sysätä vain yhdelle osapuolelle. Sisällissodan syntyyn vaikuttivat monet tekijät samalla kertaa ja tilanne kärjistyi vähitellen väkivaltaan. Se ei syntynyt mistään yhdestä päätöksestä vaan oli pitkän prosessin tulos niin kuin usein kaikissa konflikteissa.

    SDP:n enemmistö ei väkivaltaa olisi halunnut. Tässä olet oikeassa. Ei sitä sen puoleen olisi halunnut oikistonkaan enemmistö. Molemmin puolin asiassa toimivat syvimmän vihan pauloissa olleet rintamalinjan molemmin puolin. Äärivasemmisto ja äärioikeisto saavat ylikorostuneen aseman, kun tunteet alkavat kuohua yli.

    Näkemyksesi esitettiin jo aikalaisten toimesta. SDP:n enemmistössä esiintyikin näkemyksiä, ettei puolue ollut vastuussa väkivaltaan ryhtymisestä. Päätös tehtiin sen mukaan laittomasti puolueen säännöt ohittaen. Punakaartit ja suojeluskunnat olivat näiden ääriaineisten puolisotilaallisia järjestyksenpitäjiä, joiden keskinäistä väkivaltaa esiintyi jo yllin kyllin ennen varsinaisen sodan puhkeamista.

    Sisällissotaa ei synnytetä noin vain millään vähemmistön päätöksellä. Sotaan tarvitaan nimittäin halukkaita osallistujia eikä siihen riitä muutama sata innokasta. Ei nykyaikana sellainen päätös minkään vähemmistön osalta johtaisi yhtään mihinkään kuin ehkä hetken väkivaltaiseen yhteenottoon poliisin kanssa. Se että sisällissotaan jouduttiin, johtui kansan syvästä kahtiajaosta. Kahtiajako oli pitkäaikainen fakta eikä se syntynyt käden käänteessä Kuten Käyhkö kirjoitti, erimielisyyksiä ei kyetty ratkomaan rauhanomaisesti.

    Nyt näemme vastaanvantyyppistä kansan kahtiajakautumista USAssa. Jako ei on siellä ensisijaisesti taloudellinen (vaikka se sitäkin on) vaan kulttuurinen. Vastakkain ovat sydänmaiden äärikristilliset konservatiivit yhdessä alenevaan säätykiertoon joutuneet tehdastyöläiset ja heidän vastapuolellaan globalisaatiota ja liberaaliarvoja kannattava väestö, joka on osin menestynyt modernissa taloudessa koulutettuna hyvin. Tätä liberaalia puolta kannattavat myös demokraattien vasemmisto, joka muistuttaa eurooppalaisia sosiaalidemokraattisia puolueita. Vihanpito on johtanut väkivaltaisuuksiin eikä surmistakaan ole vältytty kuten Minneapoliksenkin kahdesta surmaamisesta voi havaita viime ajoiltakin.
  14. Ulkopoliitiikan johdossa oli presidentti Koivisto ja vuonna 2014 maamme hallitusta johtivat ensin Jyrki Katainen ja Sitten Alexander Stubb. Erkki Tuomioja oli "vain" ulkoministeri. Ovatko kokoomuslaiset ovat siis olleet niin nynnyjä, että he ovat antaneet Tuomiojan johtaa maamme ulkopolitiikkaa tuolloin. Taidat nyt jonkun verran yliarvioida Tuomiojan asemaa ja merkistystä.

    Suuressa kuvassa asia taisi olla niin, että koko läntisessä maailmassa reagoitiin Krimin miehitykseen ja Venäjän aggressivisuuteen vuonna 2014 erittäin miedosti. Ajateltiin, että tilanne ei eskaloidu eikä sitä pidä eskaloida liian voimakkaalla vastareaktiolla. Ei yleisesti älytty sitä, että purler ei jää paikoilleen vaan hänellä on etenemissuunnitelmansa, mistä hän pitää kiinni. Tämä tajuttiin yleisesti vasta vuonna 2022. Euroopassa se ymmärretään edelleen, mutta USA on lähtenyt Donroen opin tielle (eli trumpilaiseen versioon Monroen eristäytymisopista). Trump haluaa liennyttää USAn suhdetta Venäjään eli pelata suurvaltapeliä. Siinä Ukrainan kokoisetkin maat ovat pelkkiä pelinappuloita, jotka voidaan uhrata omien etujen saavuttamiseksi. Tämän ajan hölmöthän ovat niitä, jotka ovat peesanneet näitä trumpilaisia oppeja. Shokin jälkeen Euroopassa ymmärrys tähän on lisääntynyt eikä Trumpin edessä enää niin paljon madella kuin aluksi.

    Tutkijoita Suomessa on monenlaisia. Sinä otat vain yhden esimerkin. Katso nyt vaikka kymmeniä julkisuudessa esiintyneitä kansainvälisen politiikan tutkijoita ja mieti vähän mihin samaan kategoriaan heidät voi asettaa. Ukrainan sotaan liittyen voit aloittaa vaikka Mika Aaltolasta ja Pekka Toverista. Ideologisia tutkijoita, eikö niin?
  15. Suuremmassa kuvassa tilanne johtuu siitä, että hallituksen resepti ei ole toiminut. Pullan kohottamiseksi on pantu rutkasti hiivaa, mutta se hiiva on vanhentunutta tai huonolaatuista. Hallituksen hiivan nimi on kannustinloukkujen purkaminen. Uskottiin oikeistolaisen mantran mukaan, että työn tarjonta on ongelma. Eli kun kannustimia purkamalla työn tarjonta saadaan kasvamaan, talous lähtee ripeästi kasvamaan. Itse asiassa hiiva on nostanut taikinaa aluksi. Kannustiloukkujen purkaminen on pakottanut ihmisiä työnhakuun ja työnhakuvelvoite sinänsä sisältyy jo työttömyyskorvauksen saannin ehtoihin. Eli työttömyys on kasvanut myös sen vuoksi, että työnhakijoiden määrä on lisääntynyt.

    Mutta vaikka loukun purkaminen on siis lisäänyt työnhakijoiden määrää, työpaikkojen määrä ei ole opin mukaisesti lisääntynyt vaan pikemminkin vähentynyt. Toimeentulotukia on vähennetty ja esim. huono-osaisten lääke- ym. kulut ovat kasvaneet, mutta sitä luvattua työtä ei vaan ole kuulunut. Oikeistolainen työn tarjonnan teoria ei ole ottanutkaan tulta.
  16. Kuulut syntymävuotesi perusteella hiljaiseen sukupolveen (1926 - 1945 syntyneet) eli toisen maailmansodan kokeneeseen sukupolveen. Hiljainen nimitys johtuu siitä, että sen ajan lapset opetettiin näkymään mutta ei kuulumaan. Se kuvastaa tuon sukupolven kuuliaista ja sopeutuvaista elämänasennetta. Se on konservatiivinen vastakohta seuraavan sukupolven eli boomereiden kapinahenkisyydelle ja muutosmyönteisyydelle, edistysmielisyydelle. Itse kuulun boomereihin ja tunnistan juuri tuon ajan edistysuskon ja nuorisokapinan. 1960-luku ja 1970-luvun alkupuoli olivat tätä edistysuskon ja radikalismin kulta-aikaa. Ajatus oli, että eteenpäin kulkee etevän mieli ja pysähtyneisyyttä kammoksuttiin toisin kuin sinun sukupolvesi aikana. Nyt ollaan valitettavasti tekemässä paluuta sinun sukupolvesi pysähtyneisyyden ja konservatismin tilaan, joka ei hyvää lupaa.
  17. Niin, olen kyllä varsin usein yrittänyt kommentoida suorastaan hölmöjä mielipiteitäsi, mutta et ole yleensä kyennyt ottamaan niihin mitenkään perustellusti kantaa. Sen sijaan jatkat vanhaa ay-mafiahömppääsi, mille ei ole mitään reaalielämän perustetta.

    Otetaan nyt yksi ihan tuore esimerkki, mistä on pidempi artikkeli tämän päiväisessa Hesarissa. Asia on sama, minkä olen tuonut sinullekin kommentoinnissa usein esille. Asia ja artikkeli koskevat metsäteollisuuden tilannetta, joka on huolestuttava. Metsäyhtiön johtaja kertoo, mistä Suomessa erityisesti kiikastaa. Se ei ole palkkojen suuruus eikä ay-liikkeen vaatimukset. Se on raaka-aineen eli puun edelleen liian korkea hinta. Suomessa koneet jauhavat tappiolla puun korkean hinnan vuoksi. Etelä-Amerikassa ne jauhavat sen sijaan reilua voittoa raaka-aineen eli nopeakasvuisen eukalyptuspuun halvan hinnan vuoksi.

    Tämä on fakta, mutta sinä se vaan näet ongelmana ay-mafian, vaikka metsäyhtiöiden syyttävä sormi osoittaa koko ajan sinne mtk-mafian suuntaan.

    Samaisessa Hesarissa oli 6.2 hieno artikkeli keinoista saada Suomen talous kasvuun. Se perustuu kahden taloustieteilijän (Malinranta & Rouvinen) julkaistavaan kirjaan, missä esitellään 6 tapaa nostaa Suomen talous suosta ylös. Keinot ovat erinomaisia ja ne ovat niitä, joita ole sinullekin yrittänyt tämän tästä kertoa. Yksikään näistä keinoista ei liity millään tavalla mihinkään ay-mafiaan. En ala niitä tässä luettelemaan. Oletan, että osaat lukea, vaikka ongelmaa taitaa ollakin luetun ymmärtämisessä.

    https://www.hs.fi/visio/art-2000011769038.html
  18. Itse olen varonut sijoittamista sellaiseen, mitä en oikein ymmärrä. Kurssin kehitys ei näytä aina kovin loogiselta vaan pikemminkin arpapeliltä. Sijoittaminen ja arpajaiset on syytä pitää erillään. Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että kryptoihin sijoittaminen houkuttaa, kun nytkin näkyy esiintyvän arvioita siitä, että niiden arvot voivat 10 - 20 -kertaistua melko lyhyessäkin ajassa.
  19. Kiroitusvihreitä alakaen - just joo.
  20. Hallituspuolueiden johto on ainakin Kokoomuksen ja persujen osalta kertonut, ettei eläkkeitä nyt leikata. Vähän näyttää siltä, ettei niitä hevin tulevaisuudessakaan tulla leikkaamaan dramaattisesti ainakaan jo ansaittujen eläkkeiden osalta. Muutokset tulevat tuleviin eläkkeisiin ja vaikutukset näkyvät aikaisintaan kymmenien vuosien kuluttua. Akuutisti tultaneen enintään tekemään indeksitarkistuksia eli kulutushintapainoa lisätään sekä mahdollisesti suuriiin eläkkeisiin kohdennettuja raippaveroja.

    Eläkkeiden osalta ongelma on säästöjen osalta se, että eläkkeet ovat paljon penempiä kuinpalkat. Tällöin suuri osa eläkkeensaajista on pienituloisia, jotka eivät edes nykyisin maksa juurikaan valtionveroa. Ei ole mistä verotuksellisesti leikata. Nykyiseen eläkejärjestelmään on rakennettu automaatteja, jotka elinajan kasvaessa, nostavat myös eläkkeellepääsyrajaa. Se on ehkä merkittävin keino vähentää eläkemenoja. Julkisia menoja se tosin vähentää vain siinä tapauksessa, että lähellä eläkeikää olevien työllisyys kohenee selvästi.

    Kokoaikaisten palkansaajien mediaaniansio on noin 3 600 euroa, kun taas eläkeläisten mediaanieläke on siitä vain puolet eli noin 1 800 euroa. 3 600 euron eläkkeeseen taitaa yltää korkeintaan kymmenesosa eläkkeensaajista. Tämä kertoo lähes kaiken olennaisen näiden tulomuotojen verotuksellisesta potentiaalista. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

    Jos haluaa ravisteltavaa valtion kassaan, paras tapa on perua yhteisöveron alennus sekä luopua listaamattomien yritysten osinkojenhuojennuksesta. Tosin viime mainut varat kannattaisi ohjata yrittäjille, mutta ei tehottomuuden tukemiseen vaan uusille start up -yrityksille. Niiden osalta kuitenkin varmaan niin, että sellaisiin mihin pääomasijoittajienkin rahat ohjautuvat.
    21. 40 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt