Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25521

  1. Ei kai ole mitään järkeä tarkastella vain jotakin verotuksen osaa, kun verotus kohdistuu eri muodoissaan kaikkiin veronalaisiin. Pääomatuloja eivät luonnollisestikaan maksa ne, joilla ei ole pääomatuloja. Jos otat vain pääomatuloverituksen tarkasteltavaksi, saat vieläkin "parempia" tuloksia. Minä tarkastelen koko verotaakkkaa ja kun kyettäisiin vielä huomioimaan arvonlisäveritus, verotaakka jakautuu vieläkin tasaisemmin kuin ansio- ja pääomatuloveroja tarkastelemalla.

    En vastaa 2 %:n osuuteen, koska se on em. perusteilla täysin vääristynyt osuus, kun otetaan koko verotaakan jakautuminen. Ei ole olemassa mitään tarkkaa lukua. Jeesus ylisti sitä, joka pani kaksi ropoa eli kaiken varallisuutensa. Kyse ei edes ollut verosta vaan varallisuudesta. Rikkaat panivat vain ylijäämästään, jolle heillä ei ollut järkevää käyttöä. Rikkaiden varoissahan on paljon sellaista omaisuutta, jota käytetään vain sen omaisuuden lisäämiseksi. Tiedän, mistä puhun, koska olen itsekin tällainen suhteellisen varakas, joka omistaa suurehkon määrän osakkeita, joiden arvonnousulla ja osinkotuloilla kykenen lisäämään omaisuuttani jopa välillä selvästi enemmän kuin mitä saan eläkettä, joka ei sekään ole pienemmästä päästä. Kyse ei ole siis vain vuosittaisesta tuloista ja niiden verottamisesta vaan myös suurista varallisuuseroista, jotka ovat usein perittyä omaisuutta. Omalta osaltani se ei ole periittyä, minkä vuoksi en ole monimiljönääri.

    Kun en ole edes kristitty en kykene siis antamaan mitään tarkkaa määrää. Luen vain se ohjeen siitä suuresta kirjasta, minkä Jeesus antoi. Köyhän osalta se tarkoitti koko hänen omaisuutensa antamista. Ehkä sitä voi siten pitää kiristillisyyden näkökulmasta lähtökohtana. Itse olisin huomattavasti suopeamman tulkinnan puolella, mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu (siis Raamatussa).
  2. Jaahas, tietoa näemmä löytyy ja ihan oikeaa tietoa.

    Dan Brownin tunnetuin kirja on Da Vinci-koodi. Siitä ja muistakin kirjoiitajan kirjoittajista on tehty elokuvaversioita, mutta eihän niihin saa kiteytettyä kirjan pääjuonteita. Se tulee olemaan erityisen vaikeaa tämän uusimman eli "Salaisuuksien salaisuus" -kirjan osalta. Kirja on teknisesti luotu samalla kaavalla kuin Brownin muutkin kirjat. Ne sisältävät kaksi toisiinsa liittyvää juonnetta eli tiedon ja teoerian ja sitten niihin kytkeytyvän jännitystarinan. Kiehtovin puoli ainakin minulle on se tieto ja teoria -osuus. Jännäreinäkin nämä ovat vetäviä, mutta välillä mennään niin lujaa vauhtia, että uskottavuus kärsii. Tässä uusimmassakin kaikki tapahtuu yhden vuorokauden aikana ja tapahtumien vyörry on valtava. Ne muistuttavat tässä suhteessa James Bond -elokuvien vauhdikkuutta.

    Da Vinci -koodin teemana oli uskonto ja Jeesus uskonnon keskiössä. Siinä avain vaihtoehtoiseen totuuteen löytyi Leonardo da Vincin maalauksesta "Viimeinen ehtoollinen. Paljastus oli silloinkin yllättävä. Maalauksessa näyttäisi tosiaan näkyvän Jeesuksen lisäksi vain 11 opetuslasta ja 12- henkilö onkin nainen ja hän on Jeesuksen toisella puolella. Hän on Magdalan Maria, jonka väitetään olleen Jeesuksen puoliso. Kirjan juonen mukaan heille oli myös perillisiä ja katolinen kirkko on pyrkinyt salaamaan asian.

    Salaisuuksien salaisuus koskee ihmisen tietosuutta ja sen tutkimista. Professori Langdonin (kaikkien kirjojen vakiohahmo) lisäksi toisena päähenkilönä ja hänen rakastettunaan on noetiikan professori Katherine Solomon. Kirjassa esitellään melko laajasti noetiikan tutkimustuloksia, jotka perustuvat todellisiin tutkimuksiin. Myös tapahtumaikat Prahassa ovat pääosin todellisia. Kirjassa yhdistystävät faktat ja fiktiot mutta kerronnan kannalta aika saumattomasti. Se salaisuus liittyy luonnollisesti Solomonin kirjassa kerrottuihin tutkimustuloksiin ja kyllä ne vahahduttavan vallankumouksellisia ovatkin, jos niistä saataisiin vaan luotettava näyttöä, Fysiikassa kvanttimekaniikka on sukua näille, koska siinä todennattavuus on hankalaa.

    Luulen, että Brown on ajoittanut tarkoituksellisesti kirjan juuri tähän aikaan. Se ei tule olemaan Donald Trumpin ja hänen hallintonsa lempilukemistoa. Brown tunnetaan kirjojensa perusteella hyvin uskontokriittisenä. Sitä löytyy tästäkin kirjasta. Lisäksi hän puolustaa tiedettä ja avarakatseisuutta eli vapautta ja liberaaleja arvoja. Kirja sisältää myös loppupuolella teorian siitä, miksi esim. perussuomalaisten tapaiset puolueet ja trumpismi on saanut kannatusta. Tutkimustuloksiin perustuva havainto on jonkin verran yllättävä kuten paljolti kaikki muukin kirjassa esitetty tieto, jos niihin ei ole ennalta perehtynyt. Kirjasta saa paljon sekä seikkailukertomuksen jännitystä että tieteellisyyteen perustuvaa tietoa, joka voi saada lukijan kiinnostumaan tällaisesta tiedosta enemmänkin. Kovin raaka ja väkivaltainen kirja ei ole moneen muuhun jännityskirjaan verrattuna, mutta kyllä sitäkin on mukana, mutta ei sillä onneksi mitenkään mässäillä kirjassa.

    Itse luin tämän tiiliskiviromaanin vähän ahmimalla, koska se alkoi jostain syystä muuttua niin kiinnostavaksi, vaikka kirjassa on varmaan omat puutteensa. Tämä on nyt toinen kirjalijan kirja, jonka olen lukenut (eli da Vinci-koodi oli ensimmäinen). Vähän kutkuttaa lukea niitä muitakin.
  3. En tuosta kyllä saanut selvää, missä se ristiriita oli.

    Euroalueen finanssipolitiikka oli Ruotsia elvyttävämpää, koska EKP:llä oli moninkertaiset resurssit elvytykseen verrattuna Ruotsin keskuspankkiin. Vielä paljon massiivisempaa elvytyspolitiikkaa harjoitti USAn FED ja Trump on vaatinut, että sitä pitäisi jatkaa edelleen. Trump ei kiinnitä huomiota korkotasoon eikä valtion velkaantumiseen vaan pelkästään talouden kasvumahdollisuuksiin. Trumpin politiikka jos mika toimii periaatteella "rahaa on eikä velkoja tarvitse koskaan maksaa pois". USAn nykyhallinto ei näe velkaantumista minkäänlaisena ongelmana, vaikka USAn velka on paljon suurempi asukasta kohden kuin Suomessa.

    Velkaa kannattaa yleensä ottaa silloin, kun korkotaso on alhaalla. Ihmiset toimivat nyt ja aina ja varmaa hamaan ikuisuuteen näin. Tietysti tulevan ajan korkoriski on aina olemassa, mutta siihenkin on keinoja varautua. Korkopiikki on nytkin jäämässä suhteellisen vähäiseksi ja lyhytaikaiseksi, kun sitä verrataan esim. korkotasoon 1990-luvun alkupuolella, kun Suomen Pankki oli vielä korkotasosta päättävä toimija. Silloin mentiin noin 15 prosentin koroissa pahimmillaan.

    Se ettei velkoja tarvitse maksaa takaisin, tarkoittaa valtion velkoja. Niin pitkään kuin valtio on luottokelpoinen, sen ei tarvitse käytännössä maksaa velkojaan. Riittää, kun se maksaa velkojensa korot vuosittain. Se ettei valtion tarvitse koskaan maksaa velkojaan takaisin ei tarkoita, etteikö se halutessaan voisi niitä maksaa. Ruotissa markkinoitiin myös yksityistalouksille ikuisia lainoja, joista maksettiin vain korkoa eikä laina tarvinnut lyhentää koskaan. Korko oli tietysti määritelty tasolle, joka tyydytti lainanantajaa eli kyllä he saivat omansa takaisin.
  4. Valuuttariski on vaarallinen riski pienelle valuutalle erityisesti poikkeusaikoina. Tämä nähtiin Suomessa 1990-luvun alussa, kun markalla aloitettiin laajamittainen spekulointi, mikä pakotti Suomen devalvaatioon ja johti vakavaan pankkikriisiin sekä talouslamaan. Valuuttariskiä ei kannata ainakaan tuon historiallisen kokemuksen valossa vähätellä.

    Yhteinen valuutta ei tietenkään ole haitaton. Euron arvo määrittyy pääosin Saksan talouden perusteella. Se on ehkä aika hyvin symmetriassa Suomen kanssa, koska nämä molemmat maat ovat korostetusti vientitalouksia.

    Ruotsissa pohditaan jatkuvasti sitä, kannattaisiko Ruotsin liittyä euroon. Kruunu ei heikentynyt kellutuksessa aika paljon, mikä on johtanut ruotsalaisten ostovoiman ja elintason laskuun. Siitä näkökulmasta ruotsilla ei ole mennyt erityisen hyvin, vaikka talous kansantaloutena on toiminut Suomea paremmin. Se paremmuus ei vaan valu kruunun heikkouden vuoksi täysimääräisesti kansan pariin.

    Ruotsissa lakkoilu on todellakin paljon vähäisempää kuin Suomessa. Tämä asia on hoidettu Ruotsissa meitä paremmin. Siinä olet ehdottomasti oikeassa. Mutta katsotaanpa mitä ne toimet ovat olleet. Voidaan löytää helposti ainakin kaksi suurta ja vaikuttavaa eroa Suomeen. Ruotsissa on sovittu yritysdemokratiasta. Se tarkoittaa, että työntekijäpuoli pääsee vaikuttamaan yritysten päätöksentekoon. Näin lakot voidaan torjua ennalta, kun kiistat ratkaistaan jo ennekolta yritysten sisäisessä pätöksenteossa. Toinen merkiittävä ero työehtosopmusten tulkintaoikeuden ensisijaisuus. Ruotsissa työntekijäosapuolella on siinä sovittu etuoikeus, Suomessa taas pinvastoin eli etuoikeus on työnanatajilla. Ruotsissa työantajat eivät halua riitautta asioita oikeudessa, koska se haittaa pitkäaikaisesti yritysten toimintaa. Vastaavasti lakot jäävät, kun palkansaajien tulkinnat ovat ensisijaisia. Suomessa näitä Ruotsin järjestelmiä ei ole haluttu ottaa käyttöön, työnantajat vastustavat. Seurauksena on Suomen lakkoherkkyys ja Ruotsin lakottomuus. Ruotsista kannattaisi varmaan ottaa oppia ja punatoverit eivät sitä vastusta.

    Kepu ei pidä Suomea ruuassa eli väitteesi on todellakin väärin. Kepu on pitänyt suomalaisten ruuan kalliimpana kuin muualla. Ruokaa kyllä saa kaupoista ilman, että Kepulta kysytään lupaa. Jos kepulaiset eivät halua ostaa ruokaa kaupoista, niin jyrsiköön kasvattamiaan porkkanoita ja lanttuja niin paljon kuin maha vetää. Se mitä lakkoja Kepu kannattaa tai ei kannata, on merkityksetöntä. Kepulta ei asiaa edes kysytä.
  5. Tuntemuksesi on täysin virheellinen. Tottakai uskonnoilla on merkitystä yhtesikuntien kehityksessä, koska menneillä vuosisadoilla uskonto on ollut koko yhteiskunnan toiminnan ja arvojen perustana. Samaan tapaan kuin islamin usko on edelleen koko yhteiskunnan perustana joissakin islamistissa maissa kuten Iranissa.

    Olen myös lukenut suomalaisen sosiologian isänä pidetyn Edvard Wetermarckin vuonna 1939 julkaistuun teokseen Kristinusko ja moraali. Siinä kirjoittaja päätyy siihen, että moraalimme ei ole kehittynyt kristinuskon vaikutuksesta vaan siitä huolimatta. Tämä liittyy siihen, että moraalia on uskonnoista riippumatta ja moraali on pääkohdiltaan samantyyppistä eri uskontojen välillä. Nykyajan tutkijat ovat myös voittopuolisesti päätyneet siihen, että moraalin kehittyminen ei ole riippuvainen uskonnoista, jotka voivat päinvastoin olla esteinä sen kehittymiselle yhteiskunnan muuttuessa. Monet yhdistävät moraalin kehittymisen ihmisluonteen altruistiseen osaan. Siinä tehdään hyvää ja toimitaan epäitsekkäästi vastoin välitöntä omaa etua. Altruismia, joka on pitkäjänteinen luonteen ominaisuus saattaa esiintyä kaikissa ihmisissä vaihtelevassa määrin, mutta sankaritarinamme perustuvat järestään jonkinasteiseen altruismiin. Se kuvastaa sitä, että altruismi on syvällä sisissämme ja sen vuoksi kaikessa tarinankerronnassa hyvä yleensä voittaa ja paha saa lopuksi palkkansa, koska meillä on altruistisia sankareita (kuten James Bond ja Robin Hood), jotka oman elämänsä uhmaten taistelevat oikeuden ja hyvän puolesta pahaa vastaan.

    Terveisin vaan ja mukavaa joulun ja pukin odotusta. Varsinkin naiset saattavat odottaa enemmän sitä pukkia kuin joulua MPP:ltä, joka mieltää taas itsensä ehkä enemmän nykyiseksi ateistiksi ja entiseksi agnostikoksi. Ehkä palaan tähän teemaan vielä hiukan toisesta näkökulmasta suosittelemalla jouluajan lukemista yhdestä uudesta sankaritarinasta, josta olemme kyllä sankarina kuulleet jo parikymmentä vuotta saman kirjailijan edellisissä kirjoissa. Hän ei ole mikään asesankari vaan professori. Siitä voi arvuutella, kenestä kirjailijasta ja kirjasta on kyse. Kirja on jännityskirja ja eräänlainen tietokirja samalla kertaa ja kirjalija on vähän tällä samalla tekniikalla kirjoittamat aimmatkin kirjasarjan osat. Tämä uusin on minusta kaikkein mielenkiintoisin.
  6. En ole Kapi, mutta voinen vastata, jos en teksistäni sitä hieman hitaana ymmärtänyt.

    Ulkoultaisuus on sitä, kun valikoi koko ajan julistamikseen synneiksi vai ne, jotka tuntuvat itsestä synneiltä. Räsenen kuten monet muutkin poliittisesti aktiivisesti kristityt kiinnittävät toistuvasti huomiota siihen, että erilaiset seksuaalikäyttäytymisen muodot ovat syntiä, jos ne poikkevat perinteisestä heteroseksuaalisesta mallista. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että nämä kristityt pitävät huolta oppiensa mukaisista arvoista varsinkin itseään koskien. Muille heidän ei tulisi arvojaan saarnata, koska vapaassa maassa jokaisella saa olla omat arvonsa, kunhan ne ovat laillisia. Suurin ristiriita tulee kuitenkin siitä, että nämä samat kristityt unohtavat osan siitä syntilistasta. Tämä koskee erityisesti omistamiseen liittyviä arvoja ja köyhien auttamista. Näissä asioissa yhteiskunnat toimivat järjestelmällisesti vastoin Jeesuksen oppien perussanomaa eikä asia hetkauta tippaakaan päivi räsäsiä. Nämä eivät koskaan eivätkä sanallakaan tuomitse niitä ulkokultaisia nykyajan fariseuksia, jotka suorastaan vastustavat sellaisia poliittisia voimia, jotka haluaisvat antaa köyhille enemmän ja lievittää rikkaisen omaisuuden taakan painoa, koska se paino johtaa kristillisen opin mukaan Jumalasta etääntymiseen.

    Koitapa sinäkin ihan utealiaisuudesta lukea vaikka nyt Joulun aikana Raamattua niin voit oppia jotain lisää. Minäkin luen sitä toisinaan, vaikken en edes ole uskovainen. Kristillinen moraali on kuitenkin vaikuttanut niin paljon yhteisiin moraalikäsityksiimme, että pidän järkevänä tutkailla myös alkulähdettä. Tästä samasta syystä alan ihmisenä perehdyn usein myös lakiemme perustana oleviin lainvalmisteluasiakirjoihin, koska niistä yleensä selviää lain säätämisen perimmäiset syyt ja tavoitteet. Jeesuskin tulkitsi kymmentä käskyä uudelleen ja kertoi kansalle mitä kukin käsky tarkemmin tarkoitti.
  7. Otetaan nyt ensin kantaa avauksen keskivaiheilla olevaan kummalliseen virkkeeseen, missä sanotaan, että miten ne miljardit, jotka ovat EUn kassaan, jäisivät kotimaahan. Tämähän ei liity millään tavallaan rahaliittoon eli euroon. Ei eurossa ole vie yhtään mitään mihinkään EU:n kassaan. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että Suomi hyötyy huomattavasti enemmän vapaakaupasta kuin mitä maksamme jäsenyydestä. Hyöty on itse asiassa moninkertainen. On jopa huvittavaa, että samat tahot, jotka edelleen vastustavat Suomen EU-jäsenyyttä, ovat aiemmin kritisoineet joidenkin 1970-luvun demarien vastustamista siitä, että Suomi pääsisi hyötymään Euroopan vapaakaupasta. Jokainen ymmärtää, että tässä valtava ristiriita.

    Eurojäsenyydestä voidaan aina kiistellä. Olisi varmaan ihan paikallaan tehdä selvitys eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Siinä kohdin kannattaa kääntää myös katse naapuriin. En tiedä, onko siellä tehty asiasta selvistyksiä, mutta Ruotsissahan pohdinnan suunta on päinvastainen eli kannattaisi myös Ruotsin siirtyä euroon. Ruotsin kruunu on ns. kelluva valuutta, joka käytännössä seuraa euroa, mutta ei normaaretusti vaan praktisesti.

    Oman valuutan etuna on mahdollisuus valuutan devalvaatioon. Ruotsi ei siis ole kuitenkaan devalvoinut vaan antanut markkinavoimien tehdä sen valuutan kellutuksen kautta. Vuosien mittaa kruunu on myös devalvoitunut eli sen arvo suhteessa euroon ja dollariin on laskenut. Dollarikurssi on todennäköisesti viime vuosina liikkunut päinvastaiseen suuntaan, koska dollarin arvo suhteessa euroon on heikentynyt jopa noin 15 prosenttiyksikköä. Euron kurssi on siten kilpailukyvyn nkökulmasta heikentynyt paljon suhteessa dollariin.

    Oman valuutan haittana on se, että juuri valuutan devalvoituminen laskee elintasoa ja heikentää ostovoimaa. Tämä fakta onkin nyt pontimena sille, että Ruotsissa mietitään liittymistä euroon. Kuten alla olevassa jutussa haastetellut ruotsalaiset asiantuntijat kertovat kruunulla ei mene nyt hyvin ja näkevät sen liukuneen roskavaluutan asemaan.

    https://www.verkkouutiset.fi/a/ruotsissa-harmitellaan-kruunun-romahdus-tekee-meista-koyhia/#e96598ef
  8. Ei hintojen olisi pitänyt laskea korona-aikana. Kävi nimittäin niin, että tavaroiden ja palveluiden tarjonta väheni. Kaupat yms. saivat pitää ovensa auki rajoitetusti, ostajien liikkumista ja ostomahdollisuuksia rajoitettiin. Korona-aikana nähtiin negatiivinen tarjontashokki. Monet kulutusmahdollisuudet vähenivät ja rahaa ohjautui enemmän sinne, missä oli mahdollista jatkaa kuluttamista. Päivittäistavaroissa hintaa nostivat esim. se, että kotiinkuljetusten määrä yleistyi. Korona-aikana ei tapahtunut suurta tulojen romahtamista. Korona ei johtanut laajoihin irtisanomisiin ja lomautuksiin kuin hotelli- ja ravintola-alalla ja eräissä muissa elinkeinoissa. Suuri osa yrityksistä toimi ja porukka hoiti töitä etänä. Koulunkäyntikin meni osin etänä. Valtiovalta purki tukipolitiikallaan huolehtimaan siitä, ettei yrityksiä menisi nurin koronan aikana. Siinä onnistuttiin aika hyvin ja työllisyys koheni seuraavina vuosina hyvin. Miinuspuolena oli tietysti se, että velkarahaa otettiin silloin lähes 20 miljardia euroa. Korona tuli kalliiksi ainakin sitä kautta suomalaisille.

    Hintojen nousu oli tuolloin kansainvälistä. Sekä meillä että muualla inflaatio nosti päätään. Tämä johtui mitä luultavammin juuri löyhästä rahapolitiikasta. Sekä USAn Fed että EUn EKP harjoittivat äärilöysää rahapolitiikka ja hurjaa elvytystä vuosikaudet. Sillä oli tarkoitus nousta finanssikriisistä. Löysän rahapolitiikan päässä on aina talouden ylikuumeneminen ja hintojen nousu. Niin tapahtui silloinkin, kun hinnat alkoivat globaalisti nousta. Lisää pökköä pesään tuli Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta energian hinnan noususta. Nyt kulutus sakkaa epäluottamuksen vuoksi varsinkin Suomessa. Ei uskalleta investoimaan asuntoihin, mikä voisi nostaa talouden nopeaankin nousukierteeseen. Hallituspolitiikka ja huonontunut työllisyystilanne luovat jo lähes kroonistunutta epäluottamusta. Sitä lisää kansainvälisesti Trumpin tullipoltiikka, joka luo jatkuvaa epävarmuutta markkinoilla.
  9. Ehkä sinä voisit näyttää edelliselle kommentoijalla mallia ja kertoa, mihin faktoihin sinä perustat väitteesi. Sotesotku -nimistä menoerää ei löydy ainakaan lapasen hallituksen laatimista budjeteista.

    Edellisten hallitusten toimesta on laadittu lainsäädäntöä, joiden perusteella valtiolle on syntynyt menoja. Mm. sinulle maksetaan vanhuuden sosiaaliturvana työeläkettä ja pääset tarvittaessa veronmaksajien rahoittamaan sairaalahoitoon. Kuljet ehkä päivittän yhteiskunnan rakentamia teitä pitkin, saat yhteiskunnan ylläpitämää turvallisuutta niin ulkoisia kuin sisäisiä uhkia vastaan, olet saanut lapsena koulutuopetusta eikä se kaikilla mene hukkaan vaikka sinulla olisi niin käynytkin. Joudut ihan päivittäin käyttämään puoliväkisin yhteiskunnan maksamia asioita, vaikka et haluaisikaan.

    Jokaisella hallituksella on myös annettu valta muuttaa aikaisempian hallitusten päätöksiä. Esim. USAssa Trump käytännössä pisti muutamassa päivässä silppuriin kaikki Bidenin hallinnon päätökset. Hän käytti tätä valtaansa niin laajalti kuin vain laki salli ja vähän senkin ylittäen. Eli on se aika turha syytellä edellisiä hallituksia, jos ei itse saa mitään aikaan.

    Jos tarkastelee lainsäädännön historiaa ja sen vaikutuksia yhteiskunnan muutokseen, valtaosa uudistamisesta on vasemmiston vaikutusta. Suomi on siirtynyt sen itsenäisyyden aikana monta pykälää kohden vasemmistolaisia poliittisia tavoitteita. Kysyttäessä demarien sosialistisisten tavoittein saavuttamisesta, pääministeri Lipponen sanoi, että ne on 2000-luvulle tultaessa valtaosin saavutettu. Kun vertaa 1900-luvun luokkayhteiskuntaa nykyiseen, muutos on valtava ja se on pääosin vasemmistolaisen politiikan onnistumisia. Kanatavana ideologisena periaatteena ja tavoitteena on tasa-arvo ja sitä kohden on menty vuosikymmenet aivan viime aikoihin saakka. Vasta Orpon oikeistohallitus on aloittanut näiden saavutusten alasajan, kun Kokoomus löysi vihdoin itselleen hallituskumppanin, joka ei pane vastaan talousuudistuksissa. On tietysti mahdollista, että tästä tulee uusi pitkäaikainen suunta. Tosin on olemassa nyt suuri todennäköisyys, että se suunta törmää aika rajusti seinään jo tulevissa vaaleissa. Kansa ei ehkä tule enää nielemään sitä kaikkea, mitä oikeistohallitus nyt tarjoilee.

    Paljonko niitä sosiaalisia tulonsiirtoja on? Voit varmaan kertoa asian lukuina, kun niin väität. Uusi liberaalipuolue on puolestaan laskenut, että tulonsiirtoja yrityksille on noin 9 miljardin verran vuodessa. He ovat laskeneet määrän sen vuoksi, että ehdottivat viime eduskuntavaaleissa niistä luopumista, jolla valtion alijäämä- ja velkahuolet olisi kuitattu parissa vaalikaudessa muiden pohjoismaiden tasolle. Sen lisäksi tulevat lisäksi sellaisista haitallisista tuista kuin listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotuksesta luopuminen. Kun yrittöjien omistajat ja heidän puolueensa yleensä kritisoivat sosiaaliperusteisia tukia, he voisivat nyt ainakin näyttää sitä mallia, että kyllä se yrittäminen onnistuu ilman yhteiskunnan tukia. Esimerkin voimalla siis.