belgiter

belgiter profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 21v sitten
5 aloitusta · 444 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Treenaa sitä tottelevaisuutta kotona ihan kaikessa rauhassa. Erityisesti kontaktin ottamista ja irtioloa, samoin rauhoittumista.

Ja musta sä voit kyllä ainakin kysellä koirakerhostasi alkeiskursseja. Kunhan koirasi on kiltti.

Mä olin koiraleirillä ja siellä karkaamisintoisilla oli pitkä ohut naru laahaamassa perässä, mutta naru haittaa jonkun verran hyppäämistä ja voi tarttua esteisiin ikävin seurauksin. Ihan alkeita voi harjoitella ihan narussakin, kai.

Se, kuinka kauas koira lähtee vieraassa paikassa, on ihan koirakohtaista. Omani (belggarinarttu) ei mene kovinkaan kauas, ellei näe jotain mielenkiintoista ja silloinkin se on koko ajan käskettävissä takaisin.

Kunhan koiran hallinta paranee, niin eiköhän irtipitokin reeneissä onnistu? Toivottavasti joku kokeneempi vastaa, mä kun oon tällainen kotitokoilija, jonka koirakin oli jo puoliksi koulutettu valmiiksi.
Mä olin kahdeksanvuotias, kun meille tuli eka koira. Ja se oli ja on vieläkin belgianpaimenkoira eli ei mikään ihan ekana mieleen tuleva lapsiperheen rotu ja hyvä niin. En siis suosittele ainakaan belgiä perheeseen, kun on tapauksia, että belgi on napannut lasta tai lapsen kaveria hampaillaan.

Mun mielestä se, että lapsi on yksin kotona koiran kaa pari tuntia päivässä, ei oo sen koiran kannalta paha, jos lapselle on selvää että koira ei ole lelu ja koira on huolellisesti opetettu. Ja eikö pihaa voisi aidata huolella, niin että koiran voisi päästää hädälle ulos ja sitten, kun aikuiset tulevat kotiin, koira kunnon lenkille.

Kyllä se on aina aikuisen vastuulla. Noin pieni ei pysty vielä ulkoiluttamaan koiraa, etenkään yksin. Eli aikuiset ottavat koiran ja hoitavat koiran, lapsi voi sitten mahdollisuuksien mukaan auttaa vanhempia koiran hoidossa.

Muistan itse aikanani ulkoilutelleeni meidän vanhempaa koiraa. Kunnolla koiriin hurahdin toisen koiramme myötä joskus 12-vuotiaana, sitä ennen olin kissapöpi. Nyt koirat ja etenkin niiden koulutus kiehtoo tosi paljon. Ihan yksin en tainnut koskaan olla, samassa rivitaloyhtiössä oli paras kaveri ja hänen kanssaan muistaisin koiraa myöskin kävelyttäneeni.
DAP:tä nää taitaa tarkoittaa. Ihmisen nenää käsittääkseni hajuton? Se on koiraemon erittämää rauhoittavaa feromonia. Mua kyllä hirvitttäis, että noille penikoille tulee joku trauma, jos niitten emo menee paniikkiin.

Meidän kaks belgiä ei oo sit yhtään paukkuarkoja, onneksi. Näitä voi ulkoiluttaa sitten yöllä mihin aikaan vaan eikä oo moksiskaan.

Tiedän yhen tapauksen: tutun koirat oli uudenvuoden aattona vapaina maatalon pihassa noin viiden aikaan illalla. Joku hörhö sit navetan takana paukautti jonkun raketin liika aikasin ja tää koira paineli täysillä pois pihasta.

Tuli aamu eikä koirasta ollut tietoa ja laitettiin ilmoitus paikallisradioon. Pian tulikin soitto, että valkoinen pikkukoira oli jäänyt yöllä auton alle.
Tosta sun aloituksesta tuli mieleen: Meillä nuorempi tuppaa tervehtimään jokaista tuntematonta lähestyjää nostamalla hännän pystyyn ja joskus se murisee joskus haukkuu, joskus menee vaan kylmästi, ilmeenkään värähtämättä ohi. Mutta kun tulee sellainen räyhä vastaan niin eikö meiän koira (narttu) laitakin sitten parastaan. Kävelee ohitte kuin maailmanherra: "Ja minähän en tosiaankaan ole sellainen räyhä!" Tosin on se joskus örähtänyt takaisin. Meidän toinen (leikattu narttu) taas on ihan pipi. Kaikki ja mikä tahansa vähänkin koiraa muistuttava (laukku, liikennemerkki, pikkulapsi, pulkka) äristään.
Meillä on koiriemn lisäks kissoja (oli jo ennen koiria) kaloja ja marsuja.

Sitten aikanaan, kun asuun omillani, mulla tulee oleen varmaan kissoja ja koiria ja ehkä joitain muita karvaisia nelijalkaisia.
No, nyt kun sillä on tötterö päässä, niin se on sitten Satelliitti, Tötterö(pää), Potta(pää).
Muuten nää meiän eläimet on:

Netsku, Netskukkuu, Nets, Nee, Kurakuono, Rosvo, Superkoira, Ääliö, Sylikoira

Bellu, Beltsu, Vanhapiika,
Mun koiralle kelpaa herkuksi ihan tavalliset nappulat, mutta parempi olisi, että käyttäisi palkaksi jotain erityistä, sellaista, jostä koira pitää ja jota se saa vain koulutuksen yhteydessä. Juusto on hyvä nami joillekin koirille. Kaupasta saa myös erilaisia makupaloja ja itekin niitä voi tehä, yhtään ohjetta vain en muista.

Makupalan pitäisi olla pieni ja helposti syötävä. Esimerkiksi murennettu frolic-nappula on hyvä mun belgialaiselle. Lelukin käy palkaksi, etenkin, kun asia alkaa jo olla hallussa. Jos opettaa paljon namilla, pitää kattoo, ettei lihota koiraa. Suklaa ei käy namiksi, eikä mikään muukaan myrkyllinen.

Tosta vinkulelusta en tiä. Ite en käyttäis sitä naksuna. Ehkä kuiteski liian epätäsmällinen merkki. Mulla on naksutin nuoremmalle koiralle, tosin opetan naksulla aika harvoin, kun mun ajoitus ontuu. Kissalle opetin kuulakärkikynää, kunnes huomasin, että eläintä ei huvita. Marsulle naksutin oli liian kovaääninen, se pelästyi sitä. Entä jos kokeilisit frezza-mokan korkkia, muistaakseni siitä pääsi kiva ääni. Piltti-purkin kannen ääni taas ei aina kuulunut.
Kyllä koira oppii, kun se vain tajuaa, mitä isäntä siltä haluaa. Omaani saa yleensä aluksi käsillä vähän auttaa. Se siis seuraa käsiä ja kouluttajan eleitä tosi tarkkaan.

Ja siitä nimestä. Älä hoe nimeä koko ajan tai ylipäänsä muulloin kun haluat koiran kiinnittävän sinuun huomionsa. Yksi kerta riitttää.Ota käteen nami ja sano koiran nimi normaalilla puheäänellä, iloisesti ja selvästi. Kun koira katsoo, anna sille nami. Ei kulu kauaakaan, kun se jo katsoo suhun, kun se tietää, että tulee namia tai leikkiä tai muuta kivaa. Muista, että koiran nimi ei ole luoksetulokutsu ja että huutaminen ei auta, koiralla on tosi hyvä kuulo ja se huomaa kyllä kuiskauksenkin.

Ja temppujen opetusta varten löytyy kirjastosta tai netistä hyviä vinkkejä,. Tuire Kaimion Pennun kasvatus, ja monta muuta. Ole huolellinen, kun luet koulutusohjeita. Kaikkea ei tartte uskoa, voi valita parhaat päältä ja kuunnella koiraa. Muista, ett koira oppii parhaiten porkkanan eikä kepin avulla.

Jos oleyt selkeä ja johdonmukainen ja palkkaat koiran oikeaan aikaan (se on yllättävän vaikeaa) nii kyllä se oppii ttosi vauhdikkaasti.

Tässä yks temppu.

Istu

Ota käteen koiran nami (voi olla tyhjäkin käsi, jos koira seuraa jo pelkkää kättä)

Vie nami koiran pään yläpuolelle. Jos nami on oikealla korkeudella, koiran pitäisi istuutua.

Samalla hetkellä, kun koiran takamus painuu maahan, sano käskysana (esim. istu).

Kun koira istuu, anna nami.

Jätä pikkuhiljaa nami pois kädestä, mutta pidä herkku tai lelu koko ajan saatavilla, että voit palkata koiran välitömästi. Kun koira tekee liikkeen tyhjällä kädellä, jätä pikkuhiljaa käsiliike pois (kutista sitä hiljalleen). Lopulta palkkioitakin tulee vain satunnaisesti.

Pidä koulutushetket lyhyinä, vain pari minuuttia, äläkä päästä koiraa kyllästymään.

Katsekontaktin saa helposti opetettua näin:
Ota nami nyrkkiin, nii että koira huomaa sen. Koira yrittää todennäköisesti raapia ja pureksia namia kädestä, mutta älä anna sitä. Lopulta koira rauhoittuu ja ehkä katsoo silmiin. Palkkaa.

Ja vielä: Naksutin on tosi hyvä apuneuvo, jos sitä osaa käyttää. Eikä sen tartte olla ees sellanen kaupan naksutin, pilli tai kuuläkärkikynä käy kans. Pääasia, että kapineen ääni on helppo tuottaa, on aina samanlainen eikä pelota koiraa. Homma peerustuu siis siihen, että koira opetetaan yhdistään ääni palkkioon ja se toimii, ikäänkuin Hyvä-sana. Koira vain saa palautten heti, eiköä kahden sekunnin päästä.

Ja mitä enemmään koiran kaa on, sitä syvempi suhde sen ja isännän välille syntyy. Mutta anna pennulle oma rauha. Megafonia et TODELLAKAAN tarvitse.
Mun koira juoksee vapaana lenkillä, mutta ei ihmisten ilmoilla. Ja jos joku tulee vastaan, otan koiran sivulle ja joskus odotan sen kanssa tien sivussa, koira paikallaaanmakuussa. Jos tulijalla on lapsi tai koira saatan napata koiran kiinnikin. Koirallani ei ole lupaa mennä tervehtimään toisia koiria noin vain, odotan, mitä vastaantulija tekee. Ei koirani tiedä, ettei se saisi mennä vieraitten luo, mutta osaa tosi hyvin luoksetulo- ja paikkakäskyn, niin ei sitten pääse tervehtimään, kun tietää, että käskyä pitää totella. Sitten se kyllä menee, jos unohdan käskeä tai annan sille luvan mennä.
Hei!

Nyt kyllä sanon, että mieti kahteen kertaan! Noi kaikki kolme rotua on tunnettuja PALVELUSKOIRIA = vaatii paljon toimintaa. Ulkonäön perusteella ei koiraa saa valita. Ota toki saku tai belgi tai holsku, jos olet valmis roikkuun koulutuskentillä tuulessa ja tuiskussa, satoi tai paistoi... Tietty näistäkin voi saada kivan kotikoirankin, mutta on todennäköistä, että saa myös turhautuneen ja turhauttavan ongelmakoiran. Etenkin belgi on tosi vilkas ja vaatii kunnon koulutuksen ja paljon virikkeitä, kaikki kasvattajat eivät varmaankaan edes suosittele sitä ekaksi koiraksi.

Belgi on ainakin nopeaoppinen ja, kun suhde ihmisiin on kunnossa, tottelevainen. Näitä näkeekin paljon koulutuskentillä, agilityn ja tokon palkintopalleilla; vastakohtana rotua pidetään hermoheikkona ja pelkopurijana, joten jos loppujen klopuksi päädyt palveluskoiraan, valitse kasvattaja kunnolla, liity koirakerhoon, käy koulutuksissa, tutustu rotuun tosi hyvin ja jos vielä haluat pk-rotuisen, kouluta se huolella!

Ja nämä roduthan on jalostettu ihmisen kuunteluun ja tottelemiseen. Joten näistä saa uskollisen ja tottelevaisen kaverin, mutta jokaikisen hienon palveluskoiran takana on lukuisa joukko työtunteja.
Ensin perusasiat, eli ne , joilla tulee arjessa toimeen. Tällaisia juttuja on esimerkiksi:

Koiran pitää sietää käsittely ja erilaiset hoitotoimenpiteet
Hihnassa ja vapaana ulkoilu
Sisäsiisteys
Rauhoittua käskystä
erilaisilla kulkuneuvoilla kulkeminen
YKSINOLO!
Pelottomuus erilaisia elämän outouksia, esim. raketteja ja ohiajavia rekkoja, kohtaan

Ja sitten joitakin liikkeitä, jotka huomattavasti auttavat koiran pitoa:

Paikallaanolo
Luoksetulo
Istuminen

Useimmat koirat kuitenkin nauttivat ja jotkut suorastaan tarvitsevat uusien asioiden opettamista. On erityisen tärkeää, että suhde ihmisen ja koiran välillä on oikein, ihmisen on oltava hyvä pomo koiralle, vähän niin kuin äiti pahankuriselle pikkulapselle.
Ei 74 cm säkällä oo enää belgi mun mielestä. Kyllä se sen rosvon 60-senttisenäkin nappaaa, jos on napatakseen, koulutuksesta ja hermoista se musta on enempi kiinni. Monien työkoirarotujen koko on kasvanut, kun siitä on tehty näyttelykoira, koska isompi koira on näyttävämpi. Samalla kuitenkin koiran rakenne ja muut ominaisuudet ovat voineet kärsiä. No, mitä haittaa työkoiralle sitten voi olla koon kasvamisesta? Eihän belggaritkaan enää paimenna, hoida hommaa, johon tarvittiin pientä ja ketterää koiraa. Enkä mä ole vielä törmännyt isoihin työlinjaisiin, tosin saisin kyllä pyöriä piireissä vähän enemmän. En kuitenkaan usko, että koon kasvattamisesta on rodulle mitään hyötyä.Isoja koiria löytyy muista roduista ihan yhtä hyvillä ominaisuuksilla.
... varmaan vähän mun kattoo mitä raapustan. Siis. Ite en oo koiria kouluttanut, mutta ne ovat molemmat peruskoulutettu ja muuten hallinnassa ja yhteiskuntakelpoisia, toi vanhempi vaan on tollanen äksy rähisijä.

Ja se toinen. Ihan mieletön otus. Ite oon sitä peruskoulutusta sitten laajentanu ja hionu ja tämä otus on kyllä tosi hyvä koira.

Oon nähny sujelumalikan toiminnassa. On tosi, et belgi on palveluskoira, mutta kyllä se ihan harrastelijallakin menee, jos on tarpeeks tietoo ja vastuuta. Eikä kaikki belggarit ole suojelukoiri tai edes täysin pk-hommissa.

Haaveissa kyllä siintää käyttömali, mutta ei taida vielä pitkään aikaan energia ja aika riittää eikä suojelu ainakaan tule oleen mun laji, ennemminkin toko agility ja ehkä joku pelastuskoira- tai jäljestyshomma. Ja nimenomaan suojeluun käytetyn koiran pitää olla tervepäinen (geneettiseti siis)ja huolella sosiaalistettu. Ei se koira ihan luonnostaan pure, sillä on vain taipumukset repiä ja roikkua hihassa, ja suojelukin on mun käsityksen mukaan sellanen laji, et koiran pitää olla tosi hyvin hanskassa. Siinä mun mielipide.
Mun koiran kimppuun on kaksi kertaa hyökätty. Kummallakaan kertaa en ehtinyt tai edes voinut tehdä mitään, vain odottaa, että oma koira ja toisen koiran omistaja hoitavat hyökkääjän pois kimpusta.
Ekalla kertaa oli noin sheltin korkuinen, mutta melkoisen roteva sekarotuinen, joka sai hihnansa poikki ja rynnisti pihan halki koirani kurkkuun. Ilman syytä.Ei tullut onneksi haavoja.
Toisella kertaa oli iltapimeellä vapaana ollut rotikka, taas näennäisesti ilman syytä meidän koiran kimppuun. Ei vammoja. Oma koira vain alistui ja makasi hiljaa paikallaan toisen ärjyessä niskavilloissa.
Molemmat tapaukset sattuivat samassa paikassa, mutta koiralle ei jäänyt onneksi traumoja, koska kuljimma samasta paikasta joka ikisellä lenkillä, se paikka kun oli kotitalon ovi. Siitä sekoituksesta en tiedä, mutta rotikalla oli hämärä menneisyys, niin että saatto siks iskee just mun koiraan. Eikä mun koira ole mikään pikkufifi, vaan belggarinarttu.
Ei karkeekarvaista collieta mun mielestä ole edes olemassa... jos se on joku nimitys tietynlaiselle sekarotuiselle.
Mulle on ihan sama, nukkuuko koira mun sängyssä vai ei, mutta koira on päättänyt, että ei nuku. Ja onhan se mukavaa, kun ei tartte varoa, että potkasee koiraa unissaan. Eikä sinne sänkyyn oikein mahtuisikaan.
Päivällä se kyllä menee sinne oikein mielellään köllöttelemään, etenkin, jos se on juuri tullut sadekelillä ulkoa...
Toinen kiva paikka koiran mielestä on sängyn alla. Mukava luola, mahtuu juuri ja juuri ryömimään sinne.
Miksi niin monet sekarotuiset pienet seurakoirat ovat niitä, joita minä kutsun yksinkertaisesti "pieniksi valkoisiksi"? Eli ne näyttävät epämääräisesti joko bichonilta tai westieltä tai ne ovat vain pieniä (säkä alle 39 cm) ja niillä on valkoinen karva, yleensä puolipitkä.

Mutta joku jos keksisi sellaisen rodun, joka olisi aloittelijalle sopiva, melko pieni, mutta ei kääpiö, kaunis, puolipitkä- tai sileäkarvainen, kevyt ja luonteeltaan se olisi helposti koulutettava, ystävällinen ja optimaalinen esim. agilityyn? Onhan näitä shelttejä, koikkereita ja kromfohrländereitä, esimerkkeinä roduista, jotka voinevat täyttää noi ehdot...
Tuo tarina on pyörinyt netissä ja eri keskustelupalstoilla jo aika pitkään. Ei siinä mitään pahaa, jos sillä saa edes jonkun ajattelemaan kaks kertaa.
Rohkeasti vain soittokierros paikallisiin koirakerhoihin. En tiedä, löytyykö niiltä tähän vuoden aikaan paikkoja, mutta kysyminen kannattaa aina.
Paha yhdistelmä' toi, kun siinä on belgiä... syö kaiken ja on niin vietävän vilkas. Mä en kyllä keksi muuta neuvoa, kuin jatkaa sitä eroahdistuksen poiskitkemistä, kun tuo kuulostaa vähän siltä. Kun koira on vielä noin mahottomassa iässä. Meillä meni pahimmassa järsimisiässä kirjoista betoniin, mutta ei ne kyllä tuollaisia supertuhoplaisia olleet.

Miten pitkään ootte koiraa kouluttaneet? Koska käytös alkoi? Saako se "päänvaivaa" esim. jäljestyksestä tms. lajista? Toi on tärkeetä, koska se voi purkaa jyrsimiseen ihan puhdasta energiaa, siis sitä henkisen toiminnan puutetta. Eli pelkkä fyysinen liikunta ei riitä tuollaiselle vilkkaalle koiralle.

Eikä mikään koulutus aina ihan heti tepsi, jotkut tajuavat päivistä pariin viikkoon, toisilla menee kuukausia... Ootteko kyselleet eläinkaupasta DAPpia? Se on sellainen rauhottava feromonituoksu, joka saa koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi.
20 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt