belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Kykllä+sijoituskoiran+saa+itsekin+pennuttaa+sitten+kun+sopimus+on+mennyt+umpeen,+eri+asia+sitten,+onko+se+järkevää.+Ennen+sopimuksen+umpeutumista+ei+saa+omin+nokin+mennä+astuttamaan.
  2. Yleisesti+ottaen+pikkukoirat+ovat+pitkäikäisiä+ja+jättikoirat+lyhytikäisiä.+Vältä+siis+pieniä+koiria,+kuten+jackrussellinterriereitä.+Jos+russeli+ei+kuole+onnettomuuteen+nuorena,+se+elää+helposti+15+vuotta.+Keskikokoisen+koiran+(n.+25+kg)+pitäisi+elää+12+-+14+vuotta.+Tanskandogit+ja+muut+jätit+voivat+lähteä+alle+10-vuotiaana.+Suurten+rotujen+ongelma+on+suuret+ylläpitokulut,+nivelvaivat+ja+muu+sellainen.+Toisaalta+joissain+roduissa+on+sairauksia,+jotka+kohdalle+osuessa+pakottavat+lopettamaan+koiran+jo+nuorena.+Älä+tue+sellaisten+koirien+jalostusta.Jos+et+halua+koiraa+seuraavaksi+10+vuodeksi,+harkitse+vanhempaa+kodinvaihtajaa.
  3. En+tiedä,+onko+collikkani+vain+vähän+tyhmä+vai+eikö+se+vain+viitsi,+mutta+namien+kaivaminen+rasiasta+ja+älypelit+eivät+kauheasti+sitä+innosta+tai+sitten+niihin+sovelletaan+tassulla+raapimista+eikä+mitään+muuta.Mutta+älyttömän+helppo+koira.+Kuuliainen,+leikkisä,+perso+nameille,+hyvin+helppo+kouluttaa.+Rauhallinen.+Sosiaalinen.+Ei+tippaakaan+riistaviettiä.Väliin+tuntuu,+että+se+on+piilofiksu.+Ihmisille+näytetään+tyhmää+naamaa,+mutta+selän+takana+osataan+kyllä+kaikki+kieroudet.+Koira+oli+nuori+ja+osasi+hätinä+noudon,+kun+osoitin+sille+isäni+kenkiä.+Koira+poimi+toisen+suuhunsa.+Osoitin+huonetta,+jossa+isäni+oli.+Koira+vei+kengän+sille.+Ikinä+en+ollut+sitä+noin+komentanut,+mutta+se+ymmärsi+heti.Oppimiskyky+tuolla+on+hyvä+ja+riittävä.+Ollaan+kisattu+eri+lajeissa.+Että+jos+pitää+semmoista+koiraa+älykkäänä,+jolle+voi+opettaa+erilaisia+komentoja,+niin+tuo+on+fiksu.
  4. Hollanninpaimen on palveluskoira. Se varmaan oppii noutamaan ja ehkä jäljestämäänkin, mutta varsinainen metsästyskoira se ei ole. Itse asiassa palveluskoirarotuiset ovat kuulemma hyviä verijäljellä, koska eivät kiinnostu niin paljon muusta riistasta vaan seuraavat annettua jälkeä. Holskusta suoraan ei ole tietoa tai kokemusta, mutta muistaisin kuulleeni huhua noutajana toimivasta belgistä eikä holskujen pitäisi niin kaukana niistä olla.

    Toiminnaksi järjestä etsimishommia eli jälkeä, hakua tai esineruutua. Muutkin nenäjutut käy, vaikka sitten hajutunnistus. Tottelevaisuus ei koskaan pahaa tee ja temppukoulutus rakentaa suhdetta ja tarjoaa vaihtelua tottelevaisuustreenin sekaan. Holskun kanssa voi harrastaa myös erilaisia vetolajeja ja vesipelastusta.
  5. Eti koiran lempiherkku. Semmoinen, minkä takia se on valmis kiipeämään vaikka häntä edellä puuhun. Tai yleensä vaan jotain tosi herkullista sen mielestä.

    Herkkua käytetään palkkiona.

    Mä kokeilisin takaperin ketjutusta yhdistettynä sheippaukseen. Nouto pilkotaan useaan eri osaan, jotka opetetaan sheippaamalla osa kerrallaan lopusta alkaen. Tässä kannattaa käyttää naksutinta, eli aloita ehdollistamalla koira siihen.

    Shaping eli sheippaus tarkoittaa opetettavan asian opettamista niin, että koira joutuu itse arvaamaan, mitä siltä halutaan. Muistuttaa jonkin verran avaimenpiilotusta, jota lapset leikkivät. Temppu pitää vain pilkkoa riittävän pieneksi. Aluksi palkkion saa jo siitä, että koira katsoo/liikkuu vähän oikeaan suuntaan, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kaikkea kiinnostusta kapulaa kohtaan.

    Eli ota kapula käteen. Koira on jo huomannut, että sulla on herkkua, ja ehkä vilkaisee kapulaa, että mikä se on. Naksauta ja palkkaa. Koiran kiinnostuksen kapulaa kohtaan pitäisi lisääntyä ja kun sitten kerran et naksautakaan heti pelkästä vilkaisusta, koira saattaa koskettaa tai jopa tökätä kapulaa kummissaan. Tästä palkka! Tökkimisen tultua tavaksi, viivyttele taas naksahduksen kanssa ja koira saattaa vähän koetella hampailla. Taas uusi askel eteenpäin. Sitten koiran pitäisi tarttua kapulaan, pitää sitä, kannatella sen painoa/nostaa se kädestä. Tuo pitäminen onkin kinkkinen vaihe. Yhden koiran opetin kai vahingossa sylkäisemään kapulan heti suustaan siihen tartuttuaan, kun naksautin vahingossa väärään aikaan. Piti aloittaa alusta ja ihan sekunnin murto-osista.

    Ja tuon siis voi jakaa vaikka kahteenkymmeneen eri treenikertaan, jos on tarve. Erikoisherkkua koira saa vain ja ainoastaan noutoharjoitusten aikana.

    Myöhemmin sitten koira pitäisi opettaa tuomaan esine käteen ja hakemaan se kauempaa.

    En tiedä karhukoiran vieteistä. Voi olla, ettei itsenäistä pystykorvaa vaan huvita leikkiä rätinjahtausta, kun mettäpuuhat olisi parempia. Tai se ei ole koskaan syttynyt siihen. Mä sidoin rätin narun päähän ja kiskoin sitä ympäri puistoa. Collienpentu sai sitten sitä jahdata kuin pupua. Se tarttui siihen, itsevarmuus kasvoi ja leikittiin jo vähän köydenvetoa. Kerta kerralta lyhensin köyttä. Viimein rätti oli kädessä, mutta koiraan ei saanut katsoa, se murensi sen itseluottamuksen. Lopulta se tiesi, että leikki on ihan turvallista ja koiraa sai jo katsoakin ja jopa haastaakin.
  6. Tietty koulutussuuntaus opettaa ensin käytöksen ja sitten liittää siihen käskysanan. Tarkoitus on, että koira oppii yhdistämään käskysanan oikeaan asiaan (tehtävään, joka on jo opetettu) eikä vahingossa johonkin muuhun (esim. istu tarkoittaa häntäpään laskemista maahan ja pysymistä siinä, ei pyllyn pompautusta nurmikossa). Lisäksi yleensä opetetaan ärsykekontrollia, johon sisältyy neljä sääntöä:
    - koira suorittaa annetun tehtävän annetulla käskyllä (istuu, kun sanon istu)
    - koira ei suorita tehtävää kuullessaan toisen käskysanan (ei mene istumaan, kun sanon maahan)
    - koira ei suorita väärää tehtävää kuullessaan käskyn (koira ei mene maahan kuullessaan istu-käskyn)
    - koira ei suorita käskyä ilman käskysanaa (koira ei istu, jos en sano istu, tässä tosin saa käyttää järkeä, koskee lähinnä koulutustilannetta)

    Kotikoiralla ärsykekontrollilla ei ehkä ole niin pilkuntarkasti väliä, mutta esimerkiksi tottelevaisuuskokeissa kilpailevalla koiralla treenataan näitä asioita paljon. Toisaalta ärsykekontrollin tapaisia harjoituksia voi hyödyntää vaikka haukkumattomuuden opettamisessa (oletko ikinä kuullut vinkkiä, että opeta koira haukkumaan käskystä, että se lopettaisi haukkumisen).

    Ärsykekontrollin viimeinen vaihe sen kertoo, että koiran ei tarvitse osata tehdä asiaa ilman käskyä. Päinvastoin. Päähän sillä menee sekaisin, jos koko ajan pitäisi miettiä, kannattaako tarjota jotain opetetuista tehtävistä. Tosin, käskyjä voi olla muitakin kuin sana. Koiralle voi ihan hyvin opettaa, että jossakin tilanteessa pitäisi tehdä asia X ilman eri pyyntöä. Esim. hihnakävely ilman vetämistä, joku tulee lenkillä vastaan -- katsekontakti.

    Toiset pitää käskysanan mukana alusta asti. Esimerkiksi vie koiran namilla istumaan ja sanoo istu samalla.

    Sinun ei siis tarvitse opettaa kaikkea uudestaan.

    Puremiseen...
    - pureminen kuuluu pentuvaiheeseen, pentu kokeilee, mitä kaikkea saa tai voi purra ja miltä asiat tuntuvat hampaissa.
    - ihmisten puremiseen ei kuitenkaan pidä kannustaa ja siitä pitäisi päästä pentuaikana eroon
    - älä provosoi pentua. Älä siis liikuttele käsiä tai jalkoja niin kuin ne olisivat saaliita (kaikenlainen arastelu, poispäin vetäminen, säpsähtely jne.). Vinkuna tai kiljuminen voi myös provosoida pentua, vaikka toisaalta jotkut pennut tajuavat ruveta varomaan vinkaisuista.
    - Heti kun saat pennun irrottamaan tai jättämään rauhaan, anna sille lelu tai puruluu. Ohjaa sitä puremaan sallittuja kohteita eli leluja. Ala myös leikittää pentua lelulla ilman, että sitä edeltää puremista, ettet luo ketjua, jossa pureminen -- kiva leikki omistajan kanssa. Leikissä lelu saa heilua ja mennä pentua karkuun. Anna pennun kuitenkin saavuttaa lelu. Koiran leikitys perustuu sen metsästyskäytökseen eli lelu liikkuu aina poispäin koirasta - ei villi saaliskaan juokse pedon suuhun ja paikallaan lojuva lelu on kuollut lelu eli tylsä lelu. Sillä ei ole väliä, voittaako pentu lelun lopuksi vai ei. Myöhemmin sitten pitää opettaa, että ihminen päättää leikin alun ja lopun.
    - mä päädyin lopulta kerran ärähtämään pennulle samaan tapaan kuin aikuinen koira komentaa toista häiriköivää koiraa, vaikka sittemmin neuvon välttämään sellaista. Pentu peruutti kaksi askelta hölmistyneenä ja melkein näin, kuinka sen päässä raksutti. Se kai mietti jo uutta "hyökkäystä", kun sen yllätykseksi heiluttelin lelua sen edessä ja innostin sitä tuon köyden kimppuun. Sillä sitten leikittiin hetki, unohdettiin, saatiin juoksuhepuli ja väsyttiin sitten juomaan vettä (tilanne tallentui videolle). En muista, mitä muuta tein, mutta koitin tosiaan ohjata sen puruintoa leluihin.
  7. Tuommoiseen silmittömän arkaan en ole törmännyt. Yhden vähän varovaisen kyllä ja sitten kuullut muista.

    Omani ei ole arka.

    Pidättyväisyys ei ole sitten sama asia kuin arkuus. Oma koirani on luonnetestin arviossa hieman pidättyväinen, mutta noin arjessa se on ihan tavallinen koira, vieraat saa rapsuttaa ja niin eespäin. Vaikka se on ystävällinen vieraille eikä osoita mitään merkkejä epäluulosta, niin se on kuitenkin selvästi viileämpi suhtautumisessaan kuin tuttuihin.
  8. Mulla narttu 57 cm/23 kg. Lihasta saisi olla sillä lisää, kun kopeloi.

    Kylkiluiden pitäisi tuntua, mutta ei törröttää. Ylhäältä katsoen vyötärö erottuu, mutta lantion luut ei törrötä. Sivulta katsoen - no, jos vatsalinja alkaa olla vaakasuora, on koira jo tuhti.
  9. Hae vaan 9-viikkoisena.
  10. Mulla on nyt 6-vuotias collienarttu, joka on aivan loistava sosiaalisuuden suhteen.

    Ihan pentuna se änki ihan kaikkien syliin, sitten sille tuli joku mörkökausi ja ihmiset oli ällöjä, mutta vuoden ikään mennessä se tasaantui hillityn ystävälliseksi. Alkuun sitä kyllä ajoi ehkä enemmän uteliaisuus kuin varsinaisesti sosiaalisuus, sitten se keksi, että ihmiset rapsuttavat mukavasti korvan takaa.

    Koirista se on tykännyt aina ja sen usko koiriin ei ole koskaan horjunut lukuunottamatta iän myötä tullutta ärtyisyyttä isompia uroksia kohtaan. Kiitos nylkyttäjien.

    Tämän koiran voi viedä mihin tahansa. Se katselee maailmaa rauhallisena ja vastaanottaa huomionosoitukset ystävällisesti. Toiset koirat ovat kivoja, niille ei rähistä koskaan ja kaikkein kivoimmat pyydetään leikkiin. Rähisijät se jättää omaan arvoonsa, joskin joitakin se alkaa liehitellä kuin kesyttääkseen ne. Hyvä sosiaalistamaan arkoja pentuja rauhallisuutensa ansiosta, vaikka välillä se koittaa nuuskia väkisin.

    Koiran käytös on perimän ja ympäristön summa. Jotkut koirat voi repiä suoraan tarhaelämästä keskelle toria töllisteltäväksi eivätkä ne ole moksiskaan ja toisista kasvaa melkein sekopäitä, vaikka kuinka olisi totutettu. Tällä mun pennulla oli todennäköisesti jo astutuksesta alkaen hyvät lähtökohdat. Sen rotu ei ole rähisijätyyppiä, vaikka arkuutta esiintyy, ja molemmat vanhemmat ovat ihmisystävällisiä ja yhteiskuntakelpoisia. Koiran oma temperamentti onkin rauhallinen ja ystävällismielinen.

    Se kasvoi kasvattajan kotona tottuen ääniin ja ihmisten läsnäoloon ja käsittelyyn. Se tapasi myös lauman ulkopuolisia ihmisiä jo silloin. Sillä oli hyvä emo ja lauma sisaruksia. Se sai hyvää ruokaa ja sillä oli turvallinen olla.

    Se tuli minun luokseni melkoisen shokin saattamana. Ensin vietiin outoon paikkaan ja sitten emokin lähti. Jäljelle jäin minä. Helsingin rautatieasema tuli tutuksi siinä yhteydessä. Ajeltiin junalla ja bussilla kotiin, lisää tutustumista uusiin paikkoihin.

    Seuraavina viikkoina koira tapasi useita ihmisiä, jotka halusivat rapsutella sitä. Se tapasi myös kilttejä koiria ja kävi pentutreffeillä riehumassa ikäisensä pennun kanssa. Se tapasi myös koiran, joka ei pitänyt siitä, mutta joka ei myöskään vahingoittanut tai pelottanut sitä. Vihaisesti haukkuvia koiria se vähän pelkäsi. Kerran kaksi seropia tuli rähisemään ja yritti pölläyttää, mutta minä hätistin ne vihaisena pois.

    En vienyt sitä koirapuistoon ennen kuin vähän vanhempana. Se sai lopulta tervehtiä koiria myös hihnassa. Tästä oli myöhemmin vähän haittaakin, koska siinä missä toiset koittavat hillitä rähisijöitään, minä vedin perässäni ällösosiaalista koiraa, jonka olisi pitänyt saada leikkiä kaikkien kanssa.

    Vein pentua myös erilaisiin ympäristöihin. Asemille, torille, metsään, sillalle, bussiin. Kivilattialle, portaille, hissiin, kaikuvaan tilaan.

    Aina pidemmän sosiaalistumisretken jälkeen annoin pennulle "lepopäivän", jolloin ulkoiltiin vain tutussa kotiympäristössä tai metsässä.
  11. Tutkituta koira varmuuden vuoksi, ettei se ole sairas tai kivulias.

    Ehkä olet tehnyt tehtävistä liian vaikeita eikä koira ymmärrä, mitä siltä haluat. Se on saattanut jo yhdistää esteet epäonnistuneisiin koulutusyrityksiin ja siksikin menee taas pieleen. Rima pitää laskea alas niin kuvaannollisesti kuin myös ihan kirjaimellisestikin agilityn ollessa kyseessä. Hypynkin voi aloittaa vaan antamalla koiran juosta siivekkeiden välistä namikipolle. Ison koiran kanssa on vielä helppoa, kun sen voi antaa mennä sitten miniminihypyn yli palkalle ja siitä vähän kerrallaan nostaa.

    Toinen asia on, että älä venytä treeniä liikaa. Pari onnistunutta lällyä yritystä on näin alkuun parempi kuin vartin turhautunut kohkaus kentällä.

    Kehottaisin menemään kurssille tai kokeneemman harrastajan/kouluttajan oppiin. Ehkä oma käytöksesi hermostuttaa koiraa. Hosut, kumarrut huomaamattasi esteen tai koiran päälle tai painostat sitä tietämättäsi. Tai palkkaushetkesi on ihan pyllystä. Kouluttaja huomaa tuommoiset ja voi ohjata sinua toimimaan paremmin.

    Agility voi kyllä oikein toteutettuna jopa kohottaa koirasi itseluottamusta. Harjoitteiden pitää vaan olla sen mielestä hauskoja ja haastaa vain sen verran kuin se on valmis.

    Agilityn alkeiskurssien hallintatesteissä ei tarvi osata esteitä! Yleensä siellä katsotaan perustottelevaisuutta. Koirasi pitäisi siis hallintatestiin mennessä osata odottaa hetki paikallaan ja tulla käskystä luo. Antaako koira vieraan koskea? Testeissä katsotaan yleensä myös koiran käsiteltävyyttä ja sitä, ettei se ärhentele liikaa vieraille koirille tai karkaile. Vierellä kävely/jonkinlainen seuruu toisten koirien ohi voi olla myös hyvä taito.

    Okei, ATT:n testissä joitain vuosia sitten oli hyppyjä ja putki, mutta olennaista oli ilmeisesti se, miten koirakko näihin suhtautui eikä se, osasiko koirakko tehdä ne sokkokäännös seiskalla takaperin voltaten.

    Eli treenaile arkitottista myös :)
  12. Kasvattajan pitää toimittaa paperit tietyn ajan kuluessa (tarkista aika Kennelliitosta). On erikoista nykyaikana, jos papereita ei saa heti luovutushetkellä. Pennut yleensä sirutetaan siinä 6 viikon paikkeilla ja rekisteröintilomakkeet ja maksut lähtevät Kennelliittoon. Samoin astutustodistus. Paperit kerkiävät juuri parahiksi luovutukseen, jos kasvattaja on hoitanut asiansa. Oma koirani tuli kotiin päivälleen kahdeksanviikkoisena ja paperit sain samalla hetkellä, kun hihna vaihtoi kättä, ja tuntemani kasvattaja lähettää myös pentunsa maailmalle paperit kourassa.

    Teithän kirjallisen sopimuksen? Kasvattajat myyvät yleensä pennut Kennelliiton laatimalla kauppakirjalla. Kunnon sopimus on aina parempi, koska on helpompi todistaa, mitä on myyty ja ostettu. Eikös tuo ole jonkun sortin petos, jos rekattuna ostetulle pennulle ei ala papereita kuulua. Poliisilla/kuluttajansuojalla uhkailu myös pistää tietyntyyppisiin myyjiin vipinää.

    Mä tarkistuttaisin eläinlääkärillä, onko pennulla sirua. Sirulukulaitteita löytyy myös koirakerhoilta, koska joutuvat tarkistelemaan siruja kisoihin osallistuvilta koirilta. Jos pennusta on lähtenyt yhtään mitään paperia Kennelliittoon, sillä on siru, koska se vaaditaan rekisteröintiä varten ja etukäteen. Ei se siru silti mitään takaa. Sirunumero löytyy myös KoiraNetistä, jos pennun tiedot ovat sinne päivittyneet. Jos pennulla ei ole sirua, kasvattaja ei ole edes aloittanut rekisteröintiä.

    Pahasti tuo kyllä huijaukselta kuulostaa. Nelinumeroinen rahasumma on paljon jo rekisteröidystä rotukoirastakin ja se houkuttelee rahanahneita huijareita ja pentutehtailijoita apajille. Varoitusmerkkejä on juurikin usean eri rodun kasvatus. Jos eläimiä oli paljon ahtaissa tiloissa tai ne vaikuttivat huonosti hoidetuilta (huopatakkuja, hoitamatonta sairautta, nälkiintymistä, ulkoloisia, pinttynyttä ulostetta, jatkuvaa häkitystä), niin kyseessä on myös eläinsuojeluasia.

    Googlettele myös myyjän nimi, puhelinnumero ja/tai sähköposti. Voipas löytyä varoituksia tai huonoja kokemuksia.

    Tuo kennelneuvoja on varmaan myös hyvä yhteydenotto.
  13. Seropi ei pääse kokeisiin, joten ei varmaan ole ihan eka ehdokas, jos maalimiehelle on tunkua. Mutta mä en tiedä, mikä lajin tilanne on.

    Suojelu lajina on sitten muutakin kuin pelkät purut. Siihen kuuluu sen lisäksi tottelevaisuusosio ja jäljestys. Jäljestystä voin suositella varauksetta kaikille koirille. Hyvää päänvaivaa koiralle ja voi osoittautua hyödylliseksikin. Ja vaikka pilaisi koiran, niin sitten se on vain koira, joka ei osaa jäljestää. Jos kyseessä olisi ollut vaikka puhdas rekattu rotikka, niin hyvät pohjat tottikseen ja jälkeen toimii varmasti hyvänä suosituksena treeniporukoihin pääsyyn.
  14. Kennelliiton ja rotujärjestön pentuvälitykset ovat ensimmäiset etsintäkohteet. Samaten voit katsoa rotuyhdistyksen kasvattajalistoilta sellaisia, jotka asuvat kohtuullisen matkan säteellä tai sitkeällä googletuksella. Lahdesta on sen verran hyvät yhteydet ulkomaailmaan ja sheltti on yleinen rotu, niin luulisi jollekin saavutettavissa olevalle olevan tulossa pentuja ilman vuosikausien odotusta.
  15. Koulutuksen voi yleistää kyllä koskemaan muitakin ihmisiä. Koirien väitetään olevan huonoja yleistäjiä, mutta kummasti vain munkin pässinpää tottelee ihan vieraassa ympäristössä ja toisaalta kenen tahansa käsi taskussa merkitsee sen mielestä mahdollista nakkipiiloa. Okei, tokoa se ei tee vieraan kanssa, mutta siinä on jo niin monta muuttujaa pelissä, kuten se, että vieraan elekieli käskyjä annettaessa poikkeaa minusta.
  16. Vastaehdollistamisessa makupala ei varsinaisesti toimi palkkiona ts. sillä ei vahvisteta mitään käytöstä. Koira on tarkoitus pitää ärsykekynnyksen alapuolella niin, että se ei koulutuksen missään vaiheessa koe tarvetta reagoida ärsykkeeseen. Ärsyke pidetään siis riittävän kaukana koirasta tai sitä on laimennettu muulla tavalla. Ärsykkeen läsnäolo yhdistetään makupalaan tai muuhun koiralle miellyttävään asiaan ja pikkuhiljaa ärsyke alkaa merkitä miellyttäviä tunteita, kun se aiemmin herätti pelkoa tai inhoa. Koulutuksen edistyessä ärsyke tuodaan lähemmäs tai sen tehoa nostetaan askel askelelta, mutta ei koskaan niin, että eläin hermostuisi siitä. Koulutuksen aikana pitäisi välttää tilanteita, joissa koira voi altistua ärsykkeelle hallitsemattomasti.

    Lopulta namit pitäisi voida jättää pois. Koiraa ei ole tarkoitus syötellä joka kerta koko sen loppuelämän ajan aina tietyn tilanteen toistuessa.

    Vastaehdollistaminen ei ole kovin näyttävää katsottavaa televisiossa ja kun ihmiset tahtovat pikaruokakoirankoulutusta, ei pitkäkestoista ja kärsivällisyyttä vaativaa koulutusmenetelmää sitten näytetä. Kuka maallikko katsoisi ohjelmaa, jossa koiralle vain syötetään nameja monta viikkoa ja puhuva pää selittää auki menetelmän taustoja?

    Vastaehdollistamista on hankala verrata tappelevaan pikkulapseen. Koiran aggressiivisen käytöksen taustalla on yleensä pelko ja epävarmuus tai puutteellinen itsehillintä (esim. autojen jahtaaminen). Vastaehdollistaminen on hyvä menetelmä pelon ja kiihtymyksen hoitoon, koska siinä muutetaan tunnetilaa. En tiedä, miksi pikkulapsi lyö toista, mutta jos koirankoulutukseen verrataan, lapseen voisi soveltaa vastaehdollistamista, jos hän pelkää jotain, esimerkiksi koiria tai hämähäkkejä. Lyövä lapsi taas, no, en tiedä lapsista mitään, mutta lapsen motiivista riippuen voisi käyttää jotakin pehmeän koirankoulutuksen ajatusmallia tilanteen ratkaisemiseen ja siinä avainsana on ennakointi ja harjoittelu. Puhuvalla lapsella on etu koiraan verrattuna - hänen kanssaan voi keskustella asioista ikätason mukaisesti.
  17. 1.Onko turkki pakko trimmata? Sehän pitäisi trimmata kerran vuodessa..

    Vanhempieni lagoton turkki trimmataan n. 3 kertaa vuodessa, koska se pidetään ihan lyhyenä. Turkki on trimmattava, koska muuten se vaan kasvaa ja kasvaa eikä koiran ole kiva liikkua maahan asti ulottuvan karvapallon alla.

    2. Mikä olisi paras vuodenaika sen trimmaamiseen?

    Meillä vika trimmi koitetaan ajoittaa ennen pakkasia. Ihan naku koira pitäisi kyllä pukea.

    3. Lähteekö lagotosta paljon "koirapölyä"? Meillä ei ole ketään allerginen, kysyinpähän vain

    Pölymäärästä en tiedä, mutta kaikki koirat erittävät hilsettä. Sopivuus allergikolle riippuu siitä allergikosta.

    4. Miten tämä rotu eroaa Espanjanvesikoirasta?

    Olettaisin lagoton olevan hieman rauhallisempi. Espanjanvesikoirilla lie enemmän harrastusominaisuuksista (koulutettavuudesta jne.) kiinnostuneita kasvattajia.

    5. Tietääkö joku lagoton hinnan?

    Mun tietääkseni toi porukoiden koira maksoi 1200 € 4 vuotta sitten.

    Tässä oli kysymykset :)

    Mutta olisi vielä yksi juttu.. kun siitä sanotaan että se sopii sohvakoiraksi hyvin, niin ei kai se sitten ole laiska? :P Että kai sillä energiaakin on?

    En mä nyt ihan sohvakoiraksikaan luonnehtisi, mutta ei tuo mikään häsläävä elohiirikään ole. Pärjää lenkkeilyllä, vapaanaololla ja satunnaisella aktivoinnilla. Ei ole lähellekään yhtä vilkas kuin porukoiden espanjanvesikoiraa sisältävä seropi.

    Koira oli pentuna syötävän söpö, mutta osoitti kyllä merkkejä siitä, että kouluttamatta ei pärjää. On arka/epäluuloinen, mutta ei sairaalloisuuteen asti. Pehmeä, herkkä, muistaa kaikki kokemansa pahat, koulutuksessa vaaditaan lempeää ja harkitsevaa kättä. Itsenäisempi kuin mun collie.
  18. Facessa on ainakin jotain koiralle hoitaja -ryhmiä, joista voisi kysellä. Samoin Apulassa saattaa olla hoitajapalsta.

    Kannattaa varmaan laatia hoitoajasta kirjallinen sopimus ja kirjata siihen ihan kaikki mahdollinen. Esim. miten toimia, jos koira loukkaantuu/kuolee onnettomuudessa tai sairastuu. Hoidon hinta, ell-kulujen hoitaminen jne.

    Mä jättäisin ehkä noin pitkäksi aikaa mieluummin kotihoitoon kuin tarhahoitolaan.
  19. Mä olen siinä käsityksessä, että nykyään pinat voisi jonkinlaisella byrokratialla siirtää pehkorekisteriin, jolloin ne eivät enää ole millään tavalla viallisia ja ovat täysin kelvollisia näyttelyyn.

    Pitäisikin kysellä pinojen omistajilta, millaisia turkkeja niillä koirilla on. Ei ne kuvissa aina näytä yhtään sen vähäisemmille kuin mun "aidon" pehkoni karva. Turkin helppohoitoisuus on myös kiinni sen rakenteesta. Pehmeä pörröinen turkki, joka näyttää näyttelykehässä mukavan runsaalta voi arjessa koota kaikki risut ja kurat. Esim. mun pehkon karva on selvästi pehmeämpi ja vähemmän likaa hylkivä kuin meidän edesmenneiden tervujen.

    Mä tuppaan harjailemaan pehkoani silloin kun sattuu huvittamaan. Se tuppaa huopaamaan jalkahapsuista, korvien takaa ja mahasta. Kurjinta turkissa on oikeastaan se, että runsaat pehmeät hapsut keräävät kauheasti kuraa ja sateella se joutuu suihkuun joka lenkin jälkeen.
  20. Mulla E-lonkkainen koira. PK-lajien tottisosat ja agility jäivät siihen eläinlääkärin pöydälle. Koira ei tykkää hypätä ja se on sille selvästi vaikeaa.

    Me kisataan tokossa ja rallitokossa, koiratanssikin mahdollisesti kiinnostaisi. Tokossa/rallitokossa on hyppyjä, mutta ne ovat yksittäisiä eikä me treenata niitä usein.

    Agilitya ei harrasteta muuten kuin että vien koiran joskus möllikisoihin putkiluokkaan, jossa se voi mennä ilman rimoja tai minihypyillä, ja meidän seura pitää joskus hupitreenejä eläkeläiskoirille. Koira itse on kooltaan maksi. Mutta kyllä siitä huomasi, että minihypytkin rasittavat, sillä parin lyhyen rataharjoituksen jälkeen alkoi kolisemaan. Tosin tuon koiran lihaskuntokin saisi olla parempi.

    Ja sit teen jälkeä ja esineruutua, kun jotain kaksi kertaa vuodessa pääsen sopivan metsän/pellon ääreen.

    Suomeen on rantautumassa uusi harrastuslaji, jonka englanninkielinen nimi on Nosework. Voisi sopia sunkin koiralle, mua kiinnostaa ainakin. Yleensäkin kaikki nenänkäyttö on hyväksi aktiiviselle koiralle, eli pistä se jäljestämään tai hakemaan ilmavainulla asioita, vaikka päivän ruuan.
    21. 3 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt