Kenellä hajoaa?

Esimerkiksi aikoinaan lukiosta et saanut kirjoituksia läpi jos et saanut ruotsin kokeesta hyväksyttyä, eikä sillä lukion päättötodistuksella olisi päässyt yksinään mihinkään.

Minulla meni yhden pinnan päästä läpi.

Jos olisin laittanut pilkun väärään kohtaan en olisi nyt yliopiston käynyt matemaatikko enkä tietojenkäsittely- ja tilastonikkari joka johtaa omaa firmaa ja tarjoaa työpaikan muutamalle asiantuntijatyöntekijälle.

Virkamiesruotsin sain juuri ja juuri läpi kun sitä vaadittiin yliopisto-opintojen jälkeen kun kävin ekonomiksi itseni vielä lukemassa että olisi firman johtamiseen vaadittavat tiedot ja taidot hallussa. Siinä toimin hetken avustavana data-analyytikkona ja kieli oli ihan selvää englantia. Kun Ruotsiin soittaa, sieltä vastataan aina englanniksi ja siellä on jokainen ruotsalainen, paljon paremmilla englannikielen kirjoitus- ja puhetaidoilla varustettu kuin yksikään suomalainen työntekijä.

Olenko tarvinnut kertaakaan ruotsia? En kertaakaan. Aina on selvitty ihan selvällä englanninkielellä. En halveksi niitä jotka osaavat ruotsia. On hyvä osata erilaisia taitoja ja siksi olen heille enemmänkin kateellinen. Mutta pakkoruotsi on haitake joka ei missään tapauksessa saisi olla kynnys päästä etenemään varsinkin jos muuta älliä riittää etenemiseen!

Jos maailmalla haluaa menestyä, tärkeimmät kielet ovat englanti, ranska, espanja ja saksa. Ja tuossa järjestyksessä. Tietysti jos haluaa vielä pidemmälle, kiina on tärkeä, mutta jos aikoo pelata vain lähellä, nuo edellämainitut kielet ovat ne joihin kannattaa panostaa jos kielipäätä on.

Ranska on siksi tärkeä että ranska on tärkeä talousalue, jossa englannin opiskeluun ei ole panostettu, ranskan kielen suojelemiseksi. Saksa taas on menettämässä sijoitustaan valtakielenä koska sitä ei ihmiset enää ota todesta. Siksi uudeksi valtakieleksi on muodostumassa espanja, joka avaa useita kehittyviä maita niille jotka haluavat lähteä koittamaan onneaan rohkeasti. Intia on lähes täysin englanninkielinen, joten sillä pärjää loistavasti. Kiinassa, kieltäkin tärkeämpää on ymmärtää kulttuurierot koska Kiinassa ja Japanissa on bisnesmiehet käyneet länsimaisia yliopistoja ja heidän englanninkielen taitonsa on moitteeton, vaikkakaan he eivät suostu sitä käyttämään neuvottelutilanteissa vaan piiloutuvat tulkkien taakse.

Mummunen