l.rum
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 2 kommenttia
- Vastauksaeni on pitäisi. Tyttäreni sairastui bulimiaan sinun iässäsi, joten äitinä tiedän, mitä se tarkoittaa. Se on tunne-elämän sairaus. Tyttäreni salasi myös pari vuotta asian, joten se pääsi vakavaksi. Vihdoin hän haki apua. Apua ei kuitenkaan Husin syömishäiriöklinikalta saanut kuin kerran kuukaudessa tapaaminen psykologin kanssa. Tyttäreni tgeki itsemurhan viime kesänä 31 v. syntymäpäivänään. Tyttäreni elämä muuttui 14 v avioeromme takia ja siihen liittyi hyvin dramaattisia piirteitä. Aloitettu traumaterapia ei enää auttanut ja tyttäreni päätyi ratkaisuun terapeutin kesäloman aikana. Bulimiaan liittyy myöhemmässä vaiheessa usein alkoholin liikakäyttöä, joka on myös tunne-elämän sairaus. Sitä hakee nopeaa lääkettä, mikä pahentaa vain tilannetta. Sinulle ja monelle muulle ei käy, kuten tyttärelleni, mutta neuvon sinua koko sydämestäni hakemaan apua - ja mikäli et saa riittävästi, niin vaatimaan sitä kaikin keinoin. Sinulla on elämä edessäsi, joten itseensä kannattaa hoitaa ja olla avoin siinä, että myöntää sairastavansa bulimiaa. Sairaus johtuu yleensä perheen kuvioista ja ristiriidoista. Tosin minä soitin 2 kertaa Husiin, mutta aikoja ei kuulemma ollut kuin kerran kuukaudessa. Minulle, lahjakkaan ja taiteellisen lapsen menettäneelle äidille on käsittämätöntä, miksi saaastetään väärässä paikassa. t. Sureva äiti
- Tyttäreni viimekesäisen kuoleman jälkeen olen lukenut paljon sieluvaellusta käsittelevaa kirjallisuutta. Joissain kirjoissa kerrotaan juuri vastaavanlaisista asioista ja yleensä taloon on jostain syystä jäänyt henki. On suorastaan hölmöä ajatella, että kaikki on tässä, mitä vajavaisella näkökyvyllä näemme. Ei meidän järki riitä selittämään kaikkea. Voi, kun hyvästa keskusteluaiheesta menee idea, kun ihmiset alkavat pelleillä, eivätkä osaa kunnioittaa toisen asiaa. Koti on kuitenkin tosi tärkeä paikka ihmiselle.