- Kirjoittaisin jotakuinkin näin:
Sulje silmät ja ojenna kätesi eteesi. Vaikka et näe sitä, voit silti aistia, missä se on. Voit myös hahmottaa kätesi utuisena muotona, ikään kuin näkisit sen mielen silmin. Sama muodon tuntu kattaa koko kehon ja on jatkuvasti läsnä tietoisuutemme taustalla.
Tämä tuntu on myös raja itsen ja maailman välillä. Kun jännitämme kehoa stressin alla, voimistamme samalla tuota rajaa. Näin syntyy erillisyys. Koemme olevamme tässä ja kaiken muun olevan tuolla.
Erillisyyden tunne ei kuitenkaan ole väistämätön. Se alkaa liueta, kun päästämme jännityksestämme irti. Muodon tuntu hiljalleen hälvenee, ja maailma näyttää yhä vähemmän etäiseltä. Nämä ovat merkkejä siitä, että kehon raja on pehmenemässä.
Ne, jotka ovat vapautuneet erillisyyden tunteesta, kuvaavat tätä kärsimyksen päättymiseksi. He puhuvat syvästä rauhasta ja onnellisuudesta. Tämä hyvinvoinnin tila on meissä jokaisessa, ja kuka tahansa voi sen löytää. Riittää, että pysymme rentoutuneina, ja kaikki tapahtuu itsekseen. - "Etäisyys" voi tosiaan kuulostaa fysikaaliselta, mutta tässä yhteydessä sana viittaa johonkin kokemukselliseen. Kyse on tyhjän tilan vaikutelmasta itsen ja näkemän välissä, ei mitatusta välimatkasta.
Voimme sanoa, että itsen ja maailman välillä ei ole mitään erottavaa tekijää, mutta toinen asia on, koemmeko todella niin. Essee tarkastelee juuri sitä, miten tilan tuntu rakentuu ja miten se voi hävitä. - Essee viittaa "etäisyydellä" siihen tyhjään tilaan, joka koetaan itsen ja visuaalisten objektien välissä. Visuaalinen objekti voi olla vaikka mikroaaltouuni tai näppäimistö. Jos et koe tilaa itsesi ja näppäimistön välissä, nondualismia kuvataan usein juuri tällaisena. Jos taas tilaa on, kyse on erillisyydestä.
- Nonduaalisen filosofian mukaan olemme kumpikin samaa universaalia tietoisuutta. Essee ei kuitenkaan ota tähän kantaa. Se tarkastelee, mistä nousee se erillisyyden tunne, että katselemme maailmaa omasta ruumiistamme käsin. Raja itsen ja maailman välillä löytyy kehon representaatiosta.
- Juuri näin nondualismia usein kuvataan: näkijän ja nähtävän välillä ei ole eroa. Useimmat eivät kuitenkaan koe todellisuutta näin, sillä maailma näyttää olevan "tuolla", ei osa itseä.
"Olet kaikki minkä näet" jää helposti filosofiseksi toteamaksi, ellemme pysty todentamaan sitä suoraan. Essee ehdottaa, että kehon representaation esiinpistävyys voi pienentyä, ja kun näin käy, näköaistimukset alkavat tuntua yhä vähemmän etäisiltä. Havaittu maailma lähestyy kokemuksen tasolla. Nondualismi on tämän prosessin ääripää.