- Näin se aina mun elämässä menee..
Loppuelämä menee sitten yksin kuollessa - Kyllä, ja tässä onkin yksi ristiriita. Hän itse valitti minulle, etten muka halunnut edetä suhteessamme tarpeeksi nopeasti. Hänen mielestään en esimerkiksi hankkinut kihlasormusta riittävän ajoissa.
Me myös etsimme jo yhdessä asuntoja ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Ei siinä minulle ainakaan annettu sellaista kuvaa, ettei hän olisi valmis vakavaan parisuhteeseen. Pikemminkin hän tuntui välillä haluavan edetä nopeammin kuin minä.
Siksi minun onkin ollut niin vaikea ymmärtää, miten ihminen voi ensin puhua yhteisestä tulevaisuudesta ja sitten yhtäkkiä kadota kokonaan elämästäni.
En minä yksin näitä tulevaisuudensuunnitelmia keksinyt. - Ei ole
- Kyllä se minun puolelta oli aitoa ja oikeaa
- Hyvä elämää se Hannun tai Jannen kanssa Kenen kanssa nyt sitten oletkin.... Et selvästikään halunnut minun kanssa enää yhtään mitään.
- Jotkut nauttivat pelkästä huomiosta niin paljon ettei niille voi sanoa ei kiinnosta...
- Niin, hän sanoi itsekin minulle, ettei pysty rakastamaan, ellei ensin tunne, että häntä rakastetaan enemmän.
Mutta eipä mikään tuntunut riittävän rakkauden osoitukseksi. Minä yritin osoittaa tunteitani niin sanoilla kuin teoillakin, mutta aina tuntui, että olisi pitänyt tehdä vielä enemmän.
Missä vaiheessa sitten minun olisi pitänyt saada tuntea olevani rakastettu? Eikö rakkauden pitäisi toimia molempiin suuntiin eikä niin, että toinen joutuu jatkuvasti todistamaan tunteitaan ennen kuin toinen suostuu vastaamaan niihin?
Alkanut tuntua että minussa häntä kiinnosti pelkkä seksi... - En minä tässä ole muita naisia syyttämässä mistään, vaan puhun parisuhteessa olevan ihmisen omasta vastuusta ja uskollisuudesta.
Ihan sama, kutsutaanko niitä miehiä kosijoiksi vai seksin vonkaajiksi. Jos on sovittu sitoutuneesta parisuhteesta, pitää osata vetää rajat muiden lähentelyille.
Ja jos joku tuntee tästä piston sydämessään, niin ehkä kannattaa vähän miettiä omaa toimintaansa. Samat periaatteet koskevat tietenkin molempia sukupuolia. - Ei tässä ole olennaista se, kutsutaanko niitä miehiä kosijoiksi, ihailijoiksi vai seksin vonkaajiksi. Olennaista on se, miten heidän lähentelyihinsä suhtaudutaan silloin, kun ollaan jo parisuhteessa.
Minusta ei ole oikein antaa muiden miesten ymmärtää, että on edelleen jollain tavalla saatavilla. Jos joku alkaa vonkaamaan seksiä, kyselemään kuvien perään tai muuten ehdottelemaan, niin silloin pitäisi osata sanoa suoraan, että ei kiitos, olen parisuhteessa.
Ei pidetä muita vaihtoehtoja varalla eikä jätetä tarkoituksella ovia raolleen. Ei myöskään nautita muiden romanttisesta tai seksuaalisesta huomiosta kumppanin kustannuksella.
Ja jos haluaa edelleen pitää kaikki mahdollisuudet avoinna, niin sitten pitäisi olla rehellinen myös omalle kumppanilleen ja sanoa suoraan, ettei halua sitoutua yksinoikeudelliseen suhteeseen.
Silloin molemmat tietävät, missä mennään, ja voivat itse päättää, haluavatko sellaiseen järjestelyyn lähteä.
Minusta tämä on ihan tavallista uskollisuutta ja toisen kunnioittamista. Ja samat säännöt koskevat tietenkin myös miehiä.
Ei voi vaatia toiselta sitoutumista ja uskollisuutta, jos itse haluaa pitää jatkuvasti muita mahdollisuuksia avoinna. - Ja mitä lie seksin vonkaajia ne sitten ovatkaan, mutta minusta sellainen on vielä pahempaa kuin tavallinen kosiminen.
Erityisesti ihmettelen sitä, miksei näille ihmisille voida tehdä heti selväksi, että ollaan jo parisuhteessa eikä muita suhteita etsitä.
Miksi pitää jättää asiat epämääräisiksi ja antaa muiden jatkaa yrittämistä? Minusta sitoutumiseen kuuluu myös se, että osaa vetää rajat muiden lähentelyille eikä jatkuvasti pidä vaihtoehtoja avoinna. - Kyllä minä perustan tietoni siihen mitä olen kuullut häneltä itseltään...
- No siihen saisi E itse tulla vastaamaan.
Minä pidin suhdettamme vakavana ja halusin rakentaa hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Tiesin kyllä, että luottamuksessa oli ongelmia, mutta rakastin häntä ja toivoin, että ne voitaisiin yhdessä selvittää.
En minä halunnut luovuttaa heti vaikeuksien ilmaantuessa. Eikö parisuhteessa juuri pitäisi yrittää ratkaista ongelmia yhdessä?
Mutta en minä voi yksin rakentaa molemminpuolista luottamusta, enkä varsinkaan korjata toisen aikaisemmista ihmissuhteista mahdollisesti syntynyttä epäluottamusta.
Se, että päätin yrittää kaikesta huolimatta, ei tarkoita, että olisin ollut vastuussa kaikista suhteen ongelmista. - Etenkin jos kumppani ei sitten niille sano suoraan että seurustelee jo että on ihan turha vonkailla...
- Ne on vielä pahempia.
- No se on tieto eikä mikään keksitty juttu...
- En tiiä. Ei varmaan koskaan.
- Aika vastuutonta käyttää itsemurhaa tuollaisena heittona. Jos toisen suru ja pettymykset ovat sinulle pelkkää marinaa, niin ei sinun tarvitse niitä lukea.
Ihmisellä on oikeus käsitellä menetystään ja puhua tunteistaan, vaikka ne eivät olisi aina iloisia ja positiivisia. Se ei tee kenestäkään huonoa kumppania. - Olen pitkälti samaa mieltä. Uusi suhde pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä entisiä kumppaneita tarvitse jatkuvasti tuoda siihen mukaan.
Ei minua haittaa, jos toinen kertoo menneisyydestään. Minullakin on menneisyys, ja olen esimerkiksi entisen puolisoni kanssa hyvissä väleissä.
Mutta aivan eri asia on kuunnella jatkuvasti vertailua muihin miehiin ja sitä, kuinka paljon parempia he ovat olleet. Siinä alkaa väkisinkin tuntea itsensä riittämättömäksi.
Ja kyllä, varmasti olen tuntenut myös mustasukkaisuutta. Mutta onko se ihme, jos joutuu jatkuvasti kokemaan, ettei ole toiselle se tärkein?
Minusta parisuhteessa pitäisi ennemmin vahvistaa toisen turvallisuudentunnetta kuin jatkuvasti horjuttaa sitä. - Minähän kirjoitin nimenomaan, että tällainen tunne minulle on omien kokemusteni perusteella syntynyt. En väittänyt sitä miksikään yleispäteväksi totuudeksi.
Mutta aika ristiriitaista syyttää minua sukupuolten yleistämisestä ja heti perään väittää, etteivät miehet keskimäärin rakasta tai välitä kenestäkään aidosti.
Minä ainakin tiedän, miten syvästi pystyn rakastamaan ja sitoutumaan. En etsi jatkuvasti uusia vaihtoehtoja enkä tarvitse ympärilleni ihailijajoukkoa.
Ja ymmärrän kyllä, ettei suuri määrä kosijoita tarkoita samaa kuin aidon rakkauden löytäminen. Mutta se, ettei kiinnostuneita ihmisiä ole juuri lainkaan, on sekin aivan omanlaisensa yksinäinen kokemus. - Ei niin.