- Et sinä siitä päätä miten minä haluan päättää jutun. Haluan kuulla totuuden. Vain totuus kiinnostaa.
- https://www.youtube.com/watch?v=9oGV86YXTfU
- Only the good die young... Only evil seems to live forever.
lauloi Iron Maiden – Only the Good Die Young (1988) - Vapaapäivää vietän. Ruokaa alan tekemään nyt. Ei sen kummempia tänään.
- Voisihan sellainenkin kiinnostaa, jos kyseessä olisi viehättävä nainen, jonka kanssa olisi jo ystävyyttä, luottamusta ja molemminpuolista kiinnostusta. Ei kuitenkaan kenen tahansa satunnaisen tuttavuuden kanssa.
Mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että yleensä kiinnyn ja rakastun aika voimakkaasti. Pelkkä seksisuhde ilman romanttista sitoutumista tuskin lopulta tyydyttäisi minua. Se voisi pikemminkin aiheuttaa epävarmuutta ja mustasukkaisuuttakin, varsinkin jos toinen tapailisi samalla muita.
Kaipaan kuitenkin enemmän kokonaisvaltaista läheisyyttä, rakkautta ja tunnetta siitä, että olemme toisillemme erityisiä.
Eikä minulla tällä hetkellä edes ole sellaisia naispuolisia ystäviä, joiden kanssa tällainen järjestely voisi tulla kysymykseen. Enkä mitään sellaista aktiivisesti etsi. - Luulin sinua joksikin fiksuksi. Mutta olet siis joku mies jolla on jonkun Annen kanssa ongelmia? Minä en ole hän, enkä liity teidän identitettivarkaus asiaan millään tavalla. Minä olen mies ihminen.
- Jos näin olisi, niin silloin hän valehteli minulle aika paljon... On myös eräs ihminen jolle voisin soittaa ja kysyä asiasta... Ei keinot lopu tähän. :)
- Joku väitti että minä olin koko ajan sivusuhde. No en ihmettelis kyllä sitäkään vaikka pitäisi paikkaansa.
- Ehkä se on hetki, jolloin ymmärtää, ettei kaikkeen tarvitse enää vastata.
Ja silloin, kun torin huudot lopulta vaikenevat, jää jäljelle vain ihminen, hänen muistonsa ja elämä, joka jatkuu.
Olkoon siellä vielä tilaa myös uudelle ilolle.
Sillä menneisyys ansaitsee tulla muistetuksi, mutta tulevaisuus ansaitsee mahdollisuuden.
Olkoon rauha niille, jotka kaipaavat.
Olkoon viisautta niille, jotka tuomitsevat.
Ja olkoon myötätuntoa meille kaikille, sillä jokainen kantaa jotakin, mitä muut eivät näe.
Om Shanti. 🪷🙏 - 🪷 Eräänä päivänä yksinäinen vaeltaja saapui torille kertomaan menetyksestään.
Hän oli rakastanut ihmistä, jonka kanssa oli jakanut arjen, läheisyyden ja lukemattomia keskusteluja. Mutta toinen oli lähtenyt, ja jäljelle oli jäänyt hiljaisuus, jota vaeltaja ei vieläkään osannut ymmärtää.
Hän ei tullut vaatimaan ketään takaisin. Hän tahtoi pohtia, miksi yhteinen elämä oli päättynyt ilman kunnollista keskustelua ja miksi ihminen saattoi kadota toisen elämästä niin täydellisesti.
Mutta torilla tapahtui jotakin erikoista.
Yksi alkoi kysellä vaeltajan entisistä ihastuksista. Toinen arvosteli hänen ikäänsä ja mieltymyksiään. Kolmas kyseenalaisti hänen kelpaavuutensa kumppaniksi. Neljäs ryhtyi arvioimaan hänen mielenterveyttään, ja lopulta jotkut halusivat tietää jopa hänen terveydentilastaan ja kyvystään saada lapsia.
Ja niin alkuperäinen kysymys unohtui.
Vaeltaja kysyi, oliko oikein päättää läheinen ihmissuhde katoamalla.
Mutta monet vastasivat, että jokaisella on oikeus lähteä.
Vaeltaja sanoi tietävänsä sen.
Silti hän kysyi uudelleen, oliko tapa toimia hyvä ja toista kunnioittava.
Ja jälleen vastattiin, ettei ketään voi pakottaa jäämään.
Näin sanat kulkivat toistensa ohi, vaikka niitä kirjoitettiin satoja.
Buddhalaisessa ajattelussa yksi kärsimyksen lähteistä on takertuminen. Ihminen tarttuu menneeseen, vastauksiin, oikeassa olemiseen ja siihen, että muiden pitäisi ymmärtää hänen kokemuksensa.
Mutta sama takertuminen voi koskea myös niitä, jotka arvostelevat.
Yksi takertuu menetettyyn rakkauteen. Toinen omaan moraaliseen ylemmyyteensä. Kolmas tarpeeseen saada viimeinen sana. Neljäs haluun osoittaa, että toinen on väärässä.
Ja niin kaikki jäävät pyörittämään samaa pyörää.
Buddha opetti oikean puheen merkitystä. Sanojen tulisi olla totuudellisia, hyödyllisiä ja harkittuja. Niiden tarkoituksena ei pitäisi olla tarpeettoman kärsimyksen lisääminen.
Mutta kuinka moni täällä pysähtyi miettimään, auttaako hänen sanansa ketään?
Kuinka moni kysyi itseltään, miksi haluaa käyttää tuntemattoman ihmisen surua väittelyn välineenä?
Ja kuinka moni todella kuunteli ennen kuin alkoi neuvoa?
Toki myös vaeltaja suuttui.
Hän puolustautui, kirosi ja vastasi toisinaan terävämmin kuin olisi ollut viisasta. Sillä kun samaan haavaan osutaan tarpeeksi monta kertaa, alkaa ihminen helposti nähdä jokaisessa lähestyvässä kädessä uuden iskun.
Mutta viha ei korjaa haavaa.
Se saattaa hetkeksi antaa voiman tunteen, mutta lopulta se sitoo ihmisen entistä tiukemmin niihin, joiden sanoista hän haluaisi vapautua.
Ja juuri siinä on tämän keskustelun suurin opetus.
Ihmisen ei tarvitse hyväksyä huonoa kohtelua moraalisesti oikeaksi voidakseen hyväksyä sen, että tapahtunutta ei enää voi muuttaa.
Hän voi ymmärtää parisuhteen päättyneen ja silti surra.
Hän voi kaivata ihmistä haluamatta pakottaa tätä takaisin.
Hän voi toivoa vastauksia ja samalla tunnustaa, ettei niitä ehkä koskaan tule.
Eikä toisen hiljaisuus tee yhteisestä historiasta olematonta.
Kukka oli todellinen, vaikka se kuihtui. Sen tuoksu oli todellinen, vaikka tuuli vei sen mennessään. 🌸
Ja menneestä rakkaudesta voi jäädä sekä kauniita muistoja että kipeitä haavoja.
Mutta myös niiden, jotka neuvovat irtipäästämistä, olisi hyvä ymmärtää jotakin.
Irtipäästäminen ei tapahdu käskemällä. Surulla ei ole määräaikaa, eikä mielenrauha synny siitä, että tuntematon ihminen ilmoittaa toisen olevan nyt menneisyyttä.
Myötätunto ei tarkoita samaa mieltä olemista. Joskus riittää, että tunnustaa toisen kärsimyksen olemassaolon.
Ja jos ihminen ei kykene tarjoamaan myötätuntoa, hän voi ainakin olla lisäämättä kärsimystä.
Buddhalaisessa filosofiassa viisaus alkaa myös siitä, että erottaa tiedon oletuksesta.
Nimetön kirjoittaja ei tunne kaikkea toisen elämästä. Hän ei tiedä, mitä kaksi ihmistä todella kokivat tai mitä heidän sydämissään tapahtui.
Eikä vaeltajakaan voi tietää varmasti, ketkä nimettömien sanojen takana kulkevat.
Siksi olisi viisasta lakata rakentamasta varmuuksia sinne, missä on vain epäilyksiä.
Lopulta tämä keskustelu on muuttunut eräänlaiseksi peiliksi.
Siitä näkyvät ihmisen kaipaus, epävarmuus, viha, ylpeys, tuomitsemisen halu ja myös ajoittainen myötätunto.
Eikä yksikään meistä ole täysin vapaa näistä ominaisuuksista.
Ehkä juuri siksi meidän pitäisi suhtautua toisiimme hieman lempeämmin.
Vaeltaja ei tarvitse torilta tuomiota rakkaudelleen. Eivätkä torin muut kulkijat tarvitse hänen hyväksyntäänsä omille mielipiteilleen.
Jokainen voi lopulta päättää vain omista sanoistaan ja teoistaan.
Jos tämä keskustelu jotakin opettaa, niin ehkä sen, kuinka helposti ihmiset alkavat kilpailla oikeassa olemisesta ja unohtavat samalla ihmisyyden.
Ja kuinka paljon vaikeampaa onkaan olla armollinen kuin olla oikeassa.
Sillä viisas ei tarvitse toisen nöyryyttämistä tunteakseen itsensä vahvaksi.
Eikä haavoittunut ihminen tarvitse jokaisen tuntemattoman hyväksyntää tietääkseen, että hänen kokemuksensa oli todellinen.
Ehkä suurin voitto ei ole se, että saa viimeisen sana - Ei kuulu sinulle.
- Ei minun tarvitse, kun hän lukee näitä ihan sata varmasti joka päivä.
- En ole siirtymässä. Turha luulo. Tuollaiset ehdotukset saa minut kapinoimaan entistä enemmän.
- Tiedän kyllä, että elämä jatkuu. En tarvitse siitä muistutusta. Tarvitsisin ennemmin vähän ymmärrystä sille, ettei läheisen ihmisen menetystä käsitellä loppuun kolmessa kuukaudessa
- Ihan ku tuollainen nyt lohduttaisi yhtään kun hänen lähdöstä on vasta alle 3 kk aikaa... Ja muistissa on hyvin hänen täällä olo ja se että meillä oli yhteys joka päivä 2 vuoden ajan olemassa ja nyt ei ole mitään.
- Kuluvan vuoden aikana.
- 2 eri kertaa ja molemmilla kerroilla asui noin 3 kk.
- Olen itse joskus sanonut, etten kelpaa kenellekään, koska pettymyksen ja yksinäisyyden keskellä minusta on tuntunut siltä. Se on ollut oman epävarmuuteni ilmaisua, ei mikään todettu tosiasia.
En edes halua kelvata kenelle tahansa. Minulla on omat mieltymykseni ja kriteerini, aivan kuten muillakin ihmisillä.
Oli sillä E-naisellakin varsin tarkat kriteerit miesten suhteen. Hän kertoi seurustelleensa mallien ja jääkiekkoilijoiden kanssa ja puhui paljon siitä, millaisista miehistä pitää.
Miksi siis minun mieltymykseni ovat jatkuvasti ongelma, mutta muiden eivät?
Ja se, että olen pettynyt ihmissuhteissani ja tunnen välillä itseni kelpaamattomaksi, ei tarkoita, että olisin sitä oikeasti.
On aika halpamaista käyttää toisen hetkellisiä epävarmuuden tunteita häntä vastaan ja esittää niitä totuuksina. - Olen jo kertonut, etten harrasta deittailua enkä aktiivisesti etsi kumppania. Ihmisiä on vain tullut elämääni luonnostaan, ja joidenkin kanssa on syntynyt parisuhde.
Eikä viimeisimmässä suhteessani ollut mitään varsinaista keskustelua lasten hankkimisesta. Hän ei ilmaissut minulle sellaista toivetta. Itse olisin voinut harkita yhteistä lastakin hänen kanssaan, jos asia olisi tullut ajankohtaiseksi.
Ehkä hän haluaa joskus lapsia jonkun toisen kanssa, ehkä ei. En minä hänen tulevaisuuden ajatuksiaan tiedä.
En ole missään vaiheessa vaatinut kumppaniltani lapsettomuutta. Olen vain kertonut, ettei uusien lasten hankkiminen ole minulle enää elämäntavoite.
En ymmärrä, miksi tästäkin pitää rakentaa ongelma, jota meidän suhteessamme ei edes ollut. - En minä deittaile. En ole koskaan deittaillut. Ihmisiä on vaan tullut ja mennyt ihan itsestään.