weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Siis, synnit sovitettiin ristillä, joka omistetaan evankeliumin sanan kautta omalle kohdalle, üskossa omistaen.

    Ehtoollisessa saamme sen mitä sana lupaa, eli Kristuksen ruumiin ja veren, leivässä ja viinissä, niiden alla.

    Ehtoolliselle tulisi mennä hyvällä omallatunnolla:

    27. Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
    28. Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.
  2. vähätellyt ehtoollissanoja, en todellakaan...mutta toimitus ei saa sitä aikaan, vaan sanat, jotka on lausuttu, kuten Luther oikein opettaa.

    1.kor.11:28. Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.

    Raamattuahan olen kertonut, eikä sekään ole väärää kehoittaa seuraamaan Herraa ja meitä.
  3. mikään Jumalan valtakunta.

    väärinkäsitys on sekin, että vain vanhollislestaadiolaiset pelastuvat.

    Sillä, että olet rekistöröityny SRK:n jäseneksi, ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen autuuden kanssa. Oleellista on se, että olet uskonut synnit anteeksi pyhän hengen kautta. Väärässä opissa ei voi vahingossakaan pelastua, eli ne jotka opettavat erilain kuin Jumala on meille pyhän hengen kautta kirkastanut, eivät voi pelastua siinä väärässä uskossa. Lisäki lapset ja henkisesti vammaiset pelastuvat lapsen uskossa. Lapsen uskoon on myös raamatullinen perusta.

    väärinkäsitys on luulla, että Lars Levi Lestadius perusti uskomme.

    Ei perustanu, hän oli vain yksi saarnaaja muiden joukossa, samoin kuin Luther. Lestadius sai parannuksen armon niin kutsutulta lapin Marjalta. Uskomme on jatkunut maan aikojen alusta nykypäivään asti. Uskovaisten joukko on ollut aina suhteellisen pieni täällä maan päällä.
  4. leastadiuksen saarnoja mm. "Päivämiehestä" ja postilloista, joissa opetti samoin kuin Raamattu.

    Kyllähän hän hyväksyi, mutta vain siihen asti kun he alkoivat opettaa toisin.

    En lähde henkilöistä sinänsä väittelemään, vaan pysytään Raamatussa.
  5. Lueppa Paavalin kirjeet niin tiedät enemmän. Kerro minulle ystäväiseni, missä kohtaa Jumala on antanut ihmiselle suoraan synnit anteeksi? En minä ainakaan ole vielä löytänyt sellaista kohtaa raamatustani. Jeesushan jätti päästämisen ja sitomisen avaimet tänne maanpäälle. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minut ja sen joka on minut lähettänyt. Mihin seurakuntaa tarvittaisiinkaan, jos Jumala antaisi suoraan syntejä anteeksi. Voi teitä Baabelintornin rakentajat. En ole itse VL, mutta kyllä joku tolkku pitää olla Raamatunkin vääristelyssä.
  6. omiensa kautta. Hän antoi omilleen vallan antaa syntejä anteeksi, Hänessä Jeesuksessa.

    Ei eriseuraiset ja lihalliset ihmiset voi saarnata että "Jumalan valtakunta on lähestynyt, uskokaa evankeliumi", sillä ei he tunne Jumalan Henkeä ja näin ollen aina kokevat että puhe Jumalan valtakunnasta on ihmiseen sitoomista.

    Jos ihmisen synnit ovat anteeksi hän pelastuu ja jos eivät ole hänet tuomitaan. Nyt jos raamattu todistaa että Kristuksen evankeliumin saarnavirka on Pyhän Hengen virka niin se tarkoittaa tietenkin että ei ole pelastusta muualla kuin siellä missä Pyhä Henki tätä Kristuksen evankeliumia tarjoaa. Me uskomme ja luemme raamatusta että juuri näin on asian laita. Ei ole yhtään tapausta raamatussa jossa Jumala uudestisynnyttäisi ihmisen muuten kuin Jumalan lapsen saarnan uskomisen kautta. Mutta Apt. on sellainen esimerkki jossa epäuskoinen saarnaa evankeliumin, mutta ei se mitään auta vaikka sen kuinka uskoo.

    Raamatun mukaan Jeesus tämän vallan omilleen antoi ja siis myös seurakunnalle:
    Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

    Edelleen: Matt.18:18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

    Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”

    Jos epäuskoinen voisi antaa syntejä anteeksi, turhaanhan Jeesus tämän vallan olisi omilleen (Pyhän Hengen papeille) antanut.


    Ei eriseurasen julistus synnytä uskoa:

    Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

    Matt. 23:15
  7. "...Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat" (Luuk.24:47-48).

    2.Kor.5:17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte. Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”

    Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)
  8. mutta tiedän monia ns."tunnustuksellisia" luterilaisia, jotka ovat antaneet tunnustusta ehtoollisestamme. Eräskin halusi uskoa samalla tavalla ja sain julistaa hänelle evankeliumin.

    Mutta parasta oli, kun eräs ateisti sai parannuksen armon kun tuli seuroihin ja siunata häntä vielä ulkonakin. Hänen isänsä on helluntailainen, mutta käy VL-seuroissa ainakin. Joskus näinkin päin.
  9. oon samaa mieltä, tottakai sekä sydemessä, että keskellämme.
    Mutta tottakai Jumalan valtakunta on näkymätön, mutta se nähdään uskon silmillä, kuten teksti sanoo. Sillä on tuntomerkkinsä, että voidaan sanoa Raamatun perusteella, että Jumalan valtakunnan raja on selvä:

    10. Eriseuraista/harhaoppista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
    11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.

    Jumalan valtakunnan rajasta kerrotaan lisääkin:

    6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
  10. Myös yleisestä sanasta saa syntien anteeksiantamuksen. Myös veljien keskinäisen lohdutuksen kautta saa synnit anteeksi. Usein kun meen ehtoolliselle, haluan kuulla veljeltä evankeliumin tai pyydän sen uskovaiselta papilta ehtoollispöydässä.
  11. 20. Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja sanoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
    21. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

    --38-käännös on ilmeisesti väärä tässä kohden. Sillä asianyhteyden mukaan, se ei voinut olla fariseusten sydämessä, joille Jeesus vastasi.

    Teksti sanoo nimenomaan, ettei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla, vaan on teidän keskellänne. Se on sydämestä sydämmeen, uskon silmillä nähtävissä.
  12. Yksi Lauma


    JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
    2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
    3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
    4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
    5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.


    V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.

    Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

    - Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys.
  13. Veljen kanssa tulee sopia ennen ehtoollista ja rippi on ennen ehtoollista.

    Nimenomaan sen takia on jumalattomankin papin ehtoollinen pätevä, koska se toimitus ei anna syntejä anteeksi. Syöminen ja juominen ei saa sitä aikaan, vaan ne sanat jotka lausutaan, sanoo Luther.

    Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.
  14. Lutheri ollut mikääm sekaoppinen. Seuraavaksi kaksi opetusta kasteesta, johon voi uskovaisetkin yhtyä:

    Kaksi kohtaa kirkkopostillasta koskien kastetta ja uskoa

    Miksi kaste seuraa uskoa?

    Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 2. evankeliumisaarna, kohdat: 25, 26):

    väliotsikko: Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi.

    25. Jumala on aina sanansa rinnalle antanut ulkonaisen merkin voimakkaasti tehostamaan hänen sanaansa, niin että me vahvistuisimme sydämissämme emmekä, sanaa epäillen, horjuisi. Niinpä hän Nooalle antoi taivaalla näkyvän sateenkaaren sen merkiksi, että oli pitävä sanansa eikä enää vedenpaisumuksella hävittävä maata. Näin sateenkaari oli Nooalle ja on meillekin aivan kuin sinetti tai leima; kirjettäkin kirjoitettaessa siihen painetaan kirjoituksen varmemmaksi vakuudeksi leima. Ja aivan samoin kuin valtaherroilla on omat eri väriset vaakunansa tai tunnuksensa, joista heidät tunnetaan, samoin Jumalakin on tehnyt meille: hän on vahvistanut sanansa merkeillä kuin sineteillä ikään, ettemme mitenkään epäilisi. Aabrahamille hän antoi ympärileikkauksen sen merkiksi, että Kristus oli tuleva siunaamaan maailman. Samoin Kristus on tehnyt tässä, lupaukseensa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi” lisäämällä ulkonaisen merkin, nimittäin kasteen ja lisäksi leivän ja viinin sakramentin, käytettäväksi erikoisesti kiusauksissa ja kuoleman korvalla vahvistamaan uskoamme ja vaatimalla vaatien muistuttamaan Jumalaa hänen lupauksestansa.

    26. Saattaahan joku uskoa, vaikka ei olekaan kastettu. Kastehan on ainoastaan ulkonainen merkki, jonka on määrä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta. Jos kaste on saatavissa, niin kaikella muotoa se otettakoon, sillä kukaan ei saa sitä halveksia; mutta ellei sitä voida saada tai jos se evätään, ei silti kadotukseen tuomita, kunhan vain uskotaan evankeliumi. Siinä, näet, missä on evankeliumi, on myöskin kaste ja kaikki muukin, minkä kristitty tarvitsee, sillä kadotus ei ole minkään muun synnin seurausta kuin epäuskon. Sen tähden Herrakin sanoo: "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" eikä sano: "Joka ei ole kastettu", näin vaieten kasteesta. Eihän kaste vähääkään hyödytä ilman uskoa, vaan se on kuin kirje, johon sinetti ripustetaan, mutta itse kirjeeseen ei ole mitään kirjoitettuna. Sillä ihmisellä siis, jolla on se merkki, jota me nimitämme sakramentiksi, mutta ei uskoa, on pelkkä sinetti kirjeineen, jossa ei ole mitään kirjoitusta.

    Miksi kaste sitten on?

    Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 1. evankeliumisaarna kohdat: 16, 17-20):

    16. Ällös siis mitenkään ryhdy selittelemään näin: Usko ei yksin saa vanhurskaaksi tulemista aikaan, siihen kuuluvat teotkin; onhan sen perusteella, mitä me sanoimme, päivänselvää, etteivät teot asiaan vähääkään vaikuta. Ketään ei vahingoita mikään muu kuin epäusko, koska teot eivät riitä. Jos olisi käsillä usko, kaikki olisi hyvää. Yhtä vähän siis kuin teot, epäuskossa oltaessa, vaikuttavat sitä, että ne ovat pahoja, yhtä vähän ne uskossa oltaessakaan vaikuttavat sitä, että ne ovat hyviä. Epäusko yksin turmelee kaikki teot, usko taas tekee ne kaikki hyviksi.

    17. Tässä on kuitenkin vielä yksi seikka. Kristus sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi”. Sanonet: Kuulenpa, että kastekin tässä tarvitaan. Tietysti se tässä tarvitaan, mutta kaste ei ole teko, jonka me itse teemme. Sen täytyy olla uskon mukana siitä syystä, että Jumala tahtoo, ettei usko jää sydämen salaisuudeksi, vaan että se purkautuu esiin, tullakseen maailman edessä tunnetuksi ja ilmeiseksi. Jumala on asettanut tämän ulkonaisen merkin sitä varten, että jokainen voisi osoittaa ja tunnustaa uskonsa, ja niin tultaisiin pyhään ristiin. Jos näet usko saa pysyä salassa sydämessä, voidaan olla varmoja siitä, ettei tarvitse kantaa ristiä eikä seurata Kristusta. Ellei näet maailma tietäisi meidän uskovan, meitä ei vainottaisi.

    18. Toiseksi: kukaan ei meistä kostu eikä tule uskoon, ellemme julkisesti tunnusta evankeliumia ja ellei meillä ole julkista merkkiä, josta tiedetään, missä kristityitä on ja keitä he ovat. Jumala on siis järjestänyt siten, että meidän uskomme on tuleva ilmeiseksi pakanoille: ken vain on kristitty ja on kastattanut itsensä, on jo sellaisenaan vaarassa joutua pakanoiden ja epäkristittyjen käsiin ja surmattavaksi. On siis välttämätöntä, että me, jos olemme kristityitä, kastatamme itsemme, tai, ellei se ole mahdollista, ainakin sanomme: Halusta tulisin kastetuksi.

    19. Tämä merkki on sitä paitsi annettu meille senkin tähden, että me Jumalan omalla armollisella avulla olisimme varmoja hänen armostansa, ja että jokainen voisi sanoa: Jumala on antanut minulle tämän merkin sitä varten, että olisin varma autuaaksitulemisestani, minkä hän on luvannut evankeliumilla. Hän on näet antanut meille sanansa, kirjeen, ja sanojen ohella kasteen, sinetin; näin usko, joka käsittää sanan, vahvistuu merkin ja sinetin avulla.

    20. Mutta tässä et todellakaan havaitse mitään ihmistekoa: kaste ei ole minun tekoani, vaan Jumalan. Se näet, joka minut kastaa, on Jumalan sijaisena, eikä hän suorita mitään ihmistekoa, vaan kaikki on Jumalan käsialaa ja tekoa: Jumala siinä varsinaisesti toimii. Sen tähden sopii ja pitääkin minun sanoa: Itse Jumala, minun Herrani, on kastanut minut ihmiskäden välityksellä; siitä minä voin kerskata ja siihen minä nojaudun ja sanon: Jumala on minulle antanut merkin, hän ei tahdo eikä saata valhetella, ja näin minä olen varma siitä, että hän on minulle armollinen ja että hän tahtoo tehdä minut autuaaksi: Poikansa kautta hän on lahjoittanut minulle kaiken, mikä hänellä on. Meidän puolellamme siis ei ole mitään muuta kuin usko yksin, ja hänen puolellansa sana ja merkki yksin. Tästä olemme tarpeeksi usein puhuneet; nyt siis ei ole tarvis tätä kysymystä enempää eikä laajemmalta käsitellä.
  15. perusta henkilöihin. Jo tunnustuskirjamme sanovat, että kaikki oppi on koeteltava Raamatulla. Raamattu on ylin ohje, tottakai.

    Aivan, kirjoitettu Raamattuun ja sieltä asiat tuleekin tarkistaa. Mutta usko ei synny kirjaimesta:

    6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

    Mites myyten oli hoviherran tapaus. Ei syntynyt usko Raamattuja lukemalla, eikä rukouksella, vaan täytyi olla uskovaisen puhumassa: apt.8:31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.

    Joh.20:22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
  16. Jo apostolit saarnas Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

    Jumalan vanhurskaus siis siirtyy uskosta uskoon, josta vanhurskas on elävä (Room.1:17).

    Tuhlaajapoika sai parannuksen armon. Isä tuli häntä vastaan ja palvelijat pukivat hänet vaatteisiin (Luuk.15:11-24).

    Paavali sai parannuksen armon, kun Ananias laittoi kätensä hänen päälleen ja tippui kuin suomukset ja täytettiin hengellä (Paavali: apt.9:1-9).

    Korneluksen parannus (apt.10)

    Etioppialaisen hoviherran parannus (apt.8:26-40). Ei hän ominvoimin saanut henkeä, ei lukemalla Raamattua, eikä rukoilemalla, vaan Philippuksen synninpäästöstä.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

    Gal.3:27-29 kertoo muun evankeliumin mukaisesti, että uskon kautta olemme Jumalan lapsia ja kaste on merkki ja sinetti ja vahvistus siitä uskovalle.

    Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).
  17. syöminen ja juominen ei saa sitä aikaan, vaan ne sanat jotka on lausuttu, sanoo Luther.

    Toimitus ei anna syntejä anteeksi, vaan päästösana.
  18. Tuntuu olevan selvä asia vaikea pala.
  19. ole tätä varten, että saa kysyä mielipidettä asiasta. On ne.
  20. Uskon Määritelmiä

    Kuollut usko

    Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
    Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.


    Lakihenkinen usko

    Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.


    Elävä Usko

    Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
    26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.

    Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

    Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.

    Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).

    Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”

    Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
    21. 587 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt