Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Jumalahan se sanan kautta ihmisen uudestisynnyttää, niinkuin ottamani teksti sanoi, kun Paavali julisti evankeliumia.

    Biblia puhuu vielä tässäyhteydessä siittämisestä.
  2. nyt vääristelet sanomisiani. En ole sanonut, että lapsi on syntyessään synnitön, vaan kaksiosainen. Tässä pieni, mutta tosin ratkaiseva korjaus. Tässä on synnynnäinen synti, joka meissä asuu, jo syntyessämme tähän maailmaan ja siksipä teemmekin syntiä. Sitten on se sovitus, jonka Jeesus perisynnistä teki (Room.5:18; matt.18:6).

    Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
    Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
    On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi.

    Vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuvat laittavan painoa kasteelle, niin sitä ennen on usko/ uudestisyntyminen. Kun kuitenkin on VL:seuroissa on usein-puhuttu siitä, että lapset ovat usein uskomassa, eikä usko ole heillä kuollut toiminto. Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
    Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
    Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
    Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).