kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Minua ei ole koskaan lakannut hämmästyttämästä se into, jolla niin Ignatioksen kirjettä magnesialaisille kuin Didakhetakin jatkuvasti lainataan todisteena Herran päivän sunnuntaita koskevasta merkityksestä. Tämä lähtee siitä, että 1800 -luvulla Lightfoot ja muutkin käänsivät tekstin tämän kohdan latinalaisista käsikirjoituksista eikä kreikkalaisista. Kritiikkiä tästä käännöksestä on esitetty jo vuosikymmeniä ja patristiikkaan perehtyneet tutkijat ovat kääntäneet tekstit toisin. Mutta levy oli jäänyt jumiin ja tämä legenda vain elää ja elää. Se löytyy jopa Raamattua muuten todella fiksusti tulkitsevien ihmisten teksteistä.

    Tekee mieli kysyä, eikä kukaan koskaan tarkasta, mitä teksti todellisuudessa sanoo? Asiallinen kirjoitushan edellyttäisi edes pientä kriittistä näkökulmaa myös omiin lähteisiin ja kannanottoihin.

    Joka tapauksessa Ignatioksen kirje magnesialaisille kuuluu aitoihin Ignatioksen teksteihin. On muita Ignatioksen nimiin kirjoitettuja tekstejä, joiden aitous on epävarma tai jotka ovat väärennöksiä. Toinen perustieto tästä kirjeestä, niin kuin joistakin muista Ignatioksen teksteistä on se, että siitä löytyy useampia versioita: Lyhyt, keskipitkä ja pitkä. Tutkijoiden käsitys tämän kirjeen osalta on se, että jos haluaa pysyä alkuperäisessä Ignatioksen tekstissä on pitäydyttävä ehkä mieluiten keskipitkässä versiossa. Pitkässä versiossa esim. luku 9 on muistaakseni ainakin kolmanneksen pitempi kuin keskipitkässä versiossa ja sisältöanalyysi on johtanut tutkijat päättelemään, että tekstiä on jatkettu ainakin kahteen kertaan, todennäköisimmin 300 ja 1000 -luvuilla. Lyhyt versio on taas rakenteeltaan erikoinen, pitkän version lyhennelmä, eikä vastaa Ignatioksen muuten käyttämää kirjoitustapaa.

    Jos haluaa lukea kohtuullisen tiivistelmän näistä eri versioista voi lukea vaikkapa Fritz Guyn kirjoittaman ”The Lord’s Day” in the Letter of Ignatios to the Magnesians, joka löytyy jostakin netistä.

    Ylipäätään kirkkoisien tekstien kreikankieliset käsikirjoitukset eivät ole kovin vanhoja. Yhtenä parhaista tämän kirjeen käsikirjoituksista pidetään Codex Mediceus Laurentiusta, joka on 1000 -luvulta. Tekstistä on myös kolme aika myöhäistä latinankielistä versiota ja Syriakin kielinen osittainen teksti. Avainkohtamme edellä mainitussa kreikankielisessä tekstissä kuuluu näin: κατα κυριακην ζωην ζωντες, [jotka] elivät Herran elämän mukaan. Teksissä ei siis puhuta Herran päivästä vaan Herran elämästä!

    Konteksti puoltaa tätä käskirjoitusvalintaa. Kenen Ignatios sanoo eläneen ”Herran elämän” mukaan? Koko teksti on kyllä kirjoitettu varoittamaan lakihenkisestä juutalaiskristillisyydestä, mutta hän ei puhu juutalaiskristityistä, vaan Vanhan testamentin profeetoista! Ei kai kukaan kuvittele profeettojen pitäneen sunnuntaita!

    Teksti kokonaisuudessaan kuuluu näin [käännös on omani, pääosin englanninkielisestä versiosta otettu, paitsi luvun 9 alku, joka on kreikan kielestä käännetty]: Taustalla luvussa 8 on varoitus uskon juutalaistamisesta, koska se merkitsee armon kieltämistä.

    8.2-9.1 sanoo: ”Sillä jumalalliset profeetat elivät Kristuksen Jeesuksen mukaan. Tästä syystä heitä myös vainottiin. Heitä innoitti hänen [Kristuksen] armonsa sellaisella tavalla, että nekin, jotka olivat tottelemattomia voisivat tulla täysin vakuutetuiksi siitä, että on olemassa Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksen Kristuksen, oman poikansa kautta. Hänen, joka on Jumalan Sana, joka ilmestyi hiljaisuudesta ja joka oli kaikin tavoin lähettäjänsä mielen mukainen. Jos sitten ne, jotka seurasivat muinaisia tapoja pysyivät löytämään uuden toivon, eivätkä enää sapatoineet [= pitäneet lainomaista sapattia] vaan elivät Herran elämän mukaan, joka myös on meidän elämämme…” Jatkossa seuraa viittaus ylösnousemuksen voimaan ja siihen kuinka jotkut sen kieltävät.

    Lyhyesti, Ignatioksen teksti sanoo muinaisten profeettojen jo saaneen armon ja luopuneen lakihurskaudesta ja sapatoinnista ja eläneen ylösnousemuselämää. Teksti ei voi puhua sunnuntaista vaan armon kokemisesta.

    Kai
  2. Tässä nyt vähän alkua, kirjoittelen ehkä eri tulkintavaihtoehdoista lisää huomenna, jos on aikaa. Myös Kyrioksen maininnat Ignatioksen kirjeestä ja Didakhesta ansaitsevat lisäkommenttia. Mutta alkuun vain tällaista yleistä.

    Ensinnäkin mukava, että kerrankin on ihan mielenkiintoinen pähkinä pohdittavaksi. Olen jotakuinkin samaa mieltä v.vaarin kanssa. Kun joku ilmaisu esiintyy yhden kerran, on vaikea käyttää sitä tärkeänä todisteena asiasta, jota konteksti tai edes muu UT ei selkeästi puolla.

    Ensinnäkin mainittu aoristi εγενομην [minä olin] ei anna merkitystä sanoille Herran päivä. Hengessä olo tapahtui menneisyydessä ja oli päättynyt, eivätkä muut verbimuodot siksi sovi. Herran päivä voi siis kuvata näyn aikaa tai sen sisältöä.

    Muualla Ilmestyskirjassa Johannes yleensä kuvaa näkyjään sanalla ειδον [minä näin], joka on aoristi ja esiintyy kirjassa, jos oikein muistan, noin neljäkymmentä kertaa. Kaikissa näissä hän näkee jotakin tulevaisuudesta ja joissakin näistä tapahtumista hän kertoo myös paikasta tai tilanteesta, johon hänet on viety näkyään näkemään. Näky menneisyydessä, tapahtuma tulevaisuudessa.

    Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että «Herran päivä» vaikka alkutekstissä ei genetiiviä olekaan (vaan adjektiivi κυριακη, herrallinen???, herralle kuuluva, on mahdollista kääntää oikein vain genetiivillä. Täällä on viitattu 1Kor 11.20 tekstiin, jossa on sama adjektiiviin perustuva ilmaisui κυριακον δειπνον, Herran ateria. Rinnastuksena voisi olla vaikka 1Kor 10.21 τραπεζησ κυριου, Herran pöytä. Jälkimmäisessä genetiivi, edellisessä adjektiivi, merkitykset vastaavat toisiaan ja oikea käännös on "Herran".

    En väitä olevani kreikan syntaksin suuri tuntija, mutta tämän ilmaisun osalta yksi sunnuntaiteoriaa vastaan puhuva seikka on se, että sanojen κυριακη ημερα edellä on määrätty artikkeli τη. Kun Johannes evankeliumissaan kertoo Jeesuksen tehneen jotakin sapattina, normaalisti hän sanoo sen ilman määrättyä artikkelia. Jos kyseessä olisi sunnuntai, artikkelin vuoksi sanatarkka käännös olisi "sinä määrättynä sunnuntaina..." sen sijaa määrätty artikkeli sopii paremmin siihen ajatukseen, että kyseessä olisi erityinen Herran päivä merkityksessä Jeesuksen tulon päivä tai Herran asioihin puuttumisen päivä.

    Karkea perussääntö Novumin artikkeleliongelmien kohdalla on ehkä se, että artikkelin unohtumiseen paikasta, johon artikkeli kuuluisi, on yleensä helppo antaa useampia mahdollisia selityksiä, kun taas artikkelin löytyminen paikasta, johon se ei kuuluisi ja johon sen mukanaolo antaa toisenlaisen, mutta vieläkin järkeenkäyvän merkityksen, ei ole niin helposti selitettävissä. JB Smithin Ilmestyskirjan kommentaarin liite (ei ole adventisti) sanoo juuri tämän artikkelin merkitsevän sitä, että oikea käännös ei ole, että Johannes oli hengessä Herran päivänä vaan, että hän oli hengessä Herran päivässä...

    Mutta on asiassa muitakin puolia. Palailen niihin mahdollisuuksien mukaan. :)

    Kai
  3. Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kyse innoituksen luonteesta. En ole fundamentalisti. En näe asioita mustavalkoisesti. Sinä, veli b mielelläsi näkisit ja siksi ristiriitaiset Raamatun tai uskovien kannanotot ovat ongelma. Jotakin vanhan adventismisi fundamentalistisuudesta on tarttunut.

    Minun käsitykseni mukaan jopa Raamatun kirjoittajissa, myös mainituissa Matteuksessa, Paavalissa ja muissa, on mukana ihmistä, väliin kohtuullisen paljonkin. Siksi tulkinnassa tarvitaan nöyryyttä ja myös v.vaarin perään kuuluttamaa järjen käyttöä.

    Uskovalle tässä ei ole suurta ongelmaa. Raamattu puhuu henkien erottamisen lahjasta. Käyhän siinä joskus niin, että yhden uskovan "Henki" on toisen "demoni," mutta juuri silloin, kun ongelma on käydä hankalaksi, löytyy Raamatusta (mieluiten vieläkin UTstä) neuvo tai periaate, joka antaa suunnan.

    Vaikeaksihan tämä muuttuu vain silloin, kun uskovat eivät muista yksinkertaisinta perusperiaatetta, joka on "älkää tuomitko..."

    V.vaari on huolissaan adventismin vesittymisestä. Minä olen huolissani siitä, ettemme vesity tarpeeksi nopeasti vähän todellisempaan UTn uskon muotoon.

    Kai
  4. Siis mikä teksti sanoo, että ehtoollinen on sunnuntaina??? Löydän kyllä ehtoollisen joka päivä ja yhden tekstin, jota et maininnut, jossa ehtoollinen on viikon ensimmäisenä päivänä. 1Kor 11 ei muistaakseni sano päivästä mitään.

    Väite, jonka mukaan "Herran päivä" on sunnuntai, on myös historiallisesti ja eksegeettisesti heikko.

    Kuitenkin, niinkuin sanoin, hengessä tulee olla joka päivä, eikä vain "Herran päivänä", mikä se sitten onkin. Miten muuten Johanneksen näyn päivä määrää, että kyse oli kristittyjen pyhäpäivästä - paitsi niiden mielikuvituksessa, jotka hartaasti yrittävät etsiä jotakin perustetta sunnuntain vietolle.

    Tämä keskustelun haara on kuitenkin menossa pois viestiketjun aiheesta. Aloituskirjoitushan nimenomaan pyysi välttämään keskustelua päivästä ja keskittymään sen viettoon.
  5. Rooman keisarit eivät pystyneet kristillistä uskoa vainolla pysäyttämään. Kun Konstantinus maalautti ristin sotilaittensa kilpiin, hän tunnusti näkymättömän Jumalan tai Kristuksen voiman, mutta aloitti vastakkaisen strategian. Jos et pysty Kristusta voittamaan, tee hänestä omien tavoitteittesi agentti. Monet vallanpitäjät Konstantinuksen jälkeen ovat toimineet juuri näin ja Bush aikanaan tähän joukkoon. Hän tarvitsi USAn evankeelisten tuen, eikä se ilman Jumala-korttia irronnut.

    Se, että Jumala ei nimensä väärinkäytöksiin puutu on mielenkiintoinen kysymys. Jumalan hiljaisuutta ovat muutkin kuin veli b pohtineet. Mutta vaikka veli b ei ole sitä Jumalan ääntä kuullut, niin pienenä lohtuna lienee se, että jotkut toiset ovat sen kuulleet. Minäkin joskus ja muut uskovat varmaankin useammin. Olen varma, että jos luetaan 2003 vuoden kommentteja Bushin sanoihin, sieltä löytyy myös sellainen Jumalan ääni, että Bush on väärässä. Tämä ei tietenkään lohduta niitä, joiden elämän Bushin operaatiosta alkanut kaaos on tuhonnut, mutta ehkä se antaa jonkinlaisen rauhan niille, jotka silloin ymmärsivät, ettei Jumala ollutkaan Bushin operaation takana.

    Muuten sekin liittyy tähän Jumalan hiljaisuuteen jotenkin, että jos UTn profetioista on mitään opittavaa, niin ainakin se niistä löytyy, että usko ja kirkko ja Jumala kuvataan valjastettuna ei jumalallisten tarkoitusperien käyttöön. Tämä on pelastuksen ja rakkauden jälkeen yksi tärkeimmistä yksittäisistä tiedoista, joka UTssa on. Konstantinukset ja Bushit eivät siis ole uskovalle yllätys, niinkuin ne ovat veli b:lle.

    Jumalan hiljaisuudesta voisi varmaan sanoa paljon muutakin, mutta nyt se on paras jättää hautomoon.

    Kuitenkin vielä pikku kommentti niistä Jumalan vastausten erilaisuuksista. Ensinnäkin jo veli Bushin sekoilut osoittavat kuinka helppo ihmisten on sekoittaa omat ajatuksensa Jumalan ajatuksiin. Näin on myös niissä asioissa, jotka liittyvät tämän viestiketjun aiheeseen. Mutta mitä ongelmaa siinä on, että vastaukset ovat erilaisia, jos asianomainen on vastaukseensa tyytyväinen? Ei kaikkea ole tarkoitettu kerralla saatavaksi. Monet ovat kokeneet saaneensa johonkin asiaan ratkaisun ja muutaman vuoden kuluttua saavatkin uuden paremman ratkaisun - ja pitävät sitäkin Jumalan antamana. Sehän vain tekee elämästä mielenkiintoisempaa ja hauskempaa.

    Kai
  6. Tottahan näiden käskyjen asia UTssa on enemmän tai vähemmän suoraan sanottu. Mutta niin on sapattikin.

    Kai
  7. Herran päivänä, siis sapattina? Vaiko kenties Kristuksen tulon päivänä? Vai sunnuntaina? Eikö joka päivä olisi hyvä olla "hengessä"?

    Kai
  8. Veli Exapilta ihan hyvä huomio. Sapattikäskyä ei toisteta UTssa. Mutta ei UTssa toisteta myöskään käskyä älä pidä muita jumalia, älä tee itsellesi jumalankuvaa tai älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä. Lainaamatta näitä käskyjä suoraan, UT kuitenkin vahvistaa nämä periaatteet. Tekstin lienevät Raamattua lukeville tuttuja. Kukaan täysjärkinen kristitty ei sano, että saa pitää muita Jumalia tai tehdä epäjumalankuvia...

    Yhtään ensimmäisen taulun (jumalasuhdetta koskevaa) käskyä ei UTssa lainata suorana lainauksena. Toisen taulun käskyjä koskien suhdetta lähimmäisiin sen sijaan lainataan. Tämä kaiketi osoittaa, minkä UT sanookin, että suhde Jumalaan on kunnossa vain, jos myös suhde lähimmäisiin on kunnossa.

    Sapatinvietto on selvästi Jeesuksen ja apostolien tapa. Tapansa mukaan Jeesus ja Paavali menevät Jumalanpalvelukseen ja naiset, kolmekymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitetun tekstin mukaan, viettivät ristiinnaulitsemisen jälkeisen sapatin hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Käskyyn siis viitataan Luukkaan evankeliumissa, vaikka käskyn tekstiä ei toisteta. Sapatti on alkuseurakunnan lepopäivä. Mitään selkeitä sunnuntainviettoviitteitä ei ole.

    Kai
  9. Minun mielestäni on paras lähteä siitä Jeesuksen sapatti ajatuksesta... vapaudesta ja rakkaudesta. Taivaan Isä varmaankin neuvoo parhaan tavan niin siivoojille kuin linja-autonkuljettajillekin. Kirkon kantaa täytyy kysyä kirkolta, kun en muutamaan vuoteen muista mitään virallista aiheesta kuulleeni. :)

    Pidän myös v.vaarin listaa kirkon "hyväksymistä" sapattitöista menneen talven lumina, vaikka se edustaakin sitä, mistä vielä muutama vuosikymmen sitten tässä kirkossa vakavilla äänenpainoilla keskusteltiin.

    Kai
  10. Tottahan se kävi mielessä jo kirjoittaessani. Päivän fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset edut ovat varmaan samoja päivästä riippumatta. On sitten ihan eri keskustelu, miksi olisi hyvä pitää lepopäivänä juuri määrättyä päivää.

    Noin yhtäkkiä tähän voisi sanoa, että jos päivää viettää uskonnollisin perustein, on kaiketi loogista ko. uskonnon alkuperäistä päivää. Se auttaa myös uskollisemmin pitämään päivää ja näin saamaan siitä sen hyvä, mikä lepopäivään sisältyy. Ilman määrättyä päivää on kovin helppo lipsua kiireen painaessa päälle ajatella, että lepää joskus toiste.

    Käytännössä tämän argumentin merkitys saattaa näkyä siinä, että vaikka monet adventistisen sapatinvieton käytännön tavoista on heikosti perusteltavissa eivätkä nouse Raamatusta vaan 1800 -luvun sääntökeskeisestä kristillisestä ajattelusta, sapatti on kuitenkin keskimääräiselle hartaalle adventistille hengellisempi päivä kuin sunnuntai on keskimääräiselle hartaalle adventtikirkkoon kuulumattomalle uskovalle.

    Perusteita löytyy varmaan muitakin, mutta tämän viestiketjun idea ei kaiketi ollut määritellä päivää vaan sen viettoa. Raamatun malli kristilliselle sapatille on Jeesus, jolle sapatti selvästi oli vapauden ja kristillisen rakkauden osoittamisen päivä.

    Kai
  11. Antiikissa yleisesti ottaen ei ollut viikkorytmiä eikä lepopäiviä. Taukoa työhön saatiin juhlista, joita esim. Raamatun maailmassa oli vähintään kerran kuukaudessa (uudenkuun juhla) ja tietenkin sopivina aikoina vähän useamminkin. Säännöllinen viikottainen lepopäivä onkin aivan loistava keksintö, minkä todistaa jo sekin, että idean ovat omaksuneet myös sellaiset alueet maailmassa, joissa kristillinen usko ei vaikuta.

    Näen lepopäivän elämän tasapainottajana. Hyvässä elämässä ovat tasapainossa työ ja lepo, yksinolo tai perheen kanssa olo ja sosiaalinen kanssakäynti, maallinen ja hengellinen, arki ja juhla. Lepopäivä auttaa tämän tasapainon ylläpitoa. Se kaivaa erakot kuorestaan jumalanpalvelukseen, antaa jatkuvasti töitä paiskivalle hyvän syyn iltapäivänokosiin ja sille, joka ei arkena ehdi paljon syvällisiä miettiä, tilaisuuden lukea ja ajatella ikuisuusasioita. Ja jos jonkun elämä vaikka on sitä, että viikot tuijottaa tietokoneen ruutua ja ainoa liikunta on heiluttaa sormia näppiksellä ja nostaa teekuppia huulille, käyttäköön sapattina lihaksiaan.

    Kyseessä on yksi taivaan Isän nerokkaimmista lahjoista, eivätkä ne, jotka eivät sapatista mitään tiedä tai jotka sitä vastustavat muka ihmisen vapautta rajoittavana asiana, käy yhtään kateeksi. Päinvastoin.

    Kai :)
  12. Täytyy tunnustaa, että Antti osaa mennä suoraan asian ytimeen. Kaikki ihmiset ovat kelvottomia, kaikki tarvitsevat Jeesusta.

    Uusin ajatuksen näistä tässäkin viestiketjuissa paljon puhutuista pedoista sopii tähän. Petovaltoja ovat kaikki sellaiset vallat, jossa ihmisen kelvottomuus unohtuu ja jossa ihmiset alkavat ilman Jeesuksen nöyryyttä, armoa ja rakkautta huseeraamaan niinkuin he olisivat vastuussa siitä, mitä kutsutaan Jumalan työksi.

    Kai
  13. Ei kai täältä mitään ole poistettu. Kun selaa viestejä taaksepäin sieltä löytyy useampia pakolaiskeskusteluja. Myös marraskuun alusta "Adventisteille vinkiksi" Miksi huolestua, jos naapureiin muuttaa 150-400... jne.

    Radiossa joku eilen tai toissapäivänä totesi pelkäävänsä enemmän pakolaisten pelkoa kuin pakolaisia...

    Kai
  14. Jeesuksen puheen kohdalla oletus on se, että sitä tulkitaan kirjaimellisesti. Jeesus ei normaalisti käytä allegorista tai symbolista esitystapaa. Hän joko puhuu suoraa tekstiä, yksinkertaisesti ja varsin selkeästi tai hän kertoo vertauksia, joiden tulkintaa ei tarvitse pitää minään rakettitieteenä. Ymmärtääkseni ateisti eksegeetti ja uskova Jeesuksen sanojen tulkitsija molemmat tulkitsevat Jeesuksen sanoneen suurin piirtein samat asiat. Ero lienee lähinnä siinä, että toinen ei usko niiden esittävän vieläkin merkityksellisiä totuuksia, kun toinen uskoo. Jeesuksen puheeseen ei mielestäni liity suuria ymmärtämisongelmia.

    Toiselta vuosisadalta alkaen on varmaankin ollut ihmisiä, jotka ovat tulkinneet Jeesuksen eskatologiaa vertauskuvallisesti. Aktiivikristityistä valtaosa alusta lähtien ja vieläkin ottaa Jeesuksen sanat kirjaimellisina - mitä nyt aikamääreitä venytellen. Kommenttini Adventtiairuelle on, Jeesus oletti seuraajiensa vertaukset ymmärtävän.

    Näen Jeesuksen apokalyptisen opetuksen ja Ilmestyskirjan välillä suuren eron. Ilmestyskirja olisi ollut mahdollista kirjoittaa suorasanaisena selkeänä tekstinä. Johannes (tai muut apokalyptiikkaa kirjoittaneet) ei kuitenkaan halunnut tehdä näin. Hän käytti koodikieltä, laski sanojen ja kappaleiden määrää, täyttää tekstin tuhansilla piilolainauksilla niin, että teksti avautuu vain sille, joka osaa yhdistää niitä oikeisiin VTn tapahtumien konteksteihin. Hän laittaa tekstiin petoja ja lohikäärmeitä jne. jne. Teksti on tarkoitettu vaikeaksi.

    Joka on aiheesta kiinnostunut voi vilkaista esimerkiksi Russelin kirjaa The Method and Message of the Jewish Apocalyptic.

    Taidollisten, siis harvojen ja valittujen, on tarkoitus tällaista tekstiä ymmärtää. No kaipa kaikki tekstiä lukevat voivat siitä tajuta, että hyvä voittaa ja paha häviää, mutta yksityiskohdat eivät missään historian vaiheessa ole automaattisesti avautuneet joka lukijalle. Eikä ollut tarkoituskaan.

    Siitä olen veli Bushmannin kanssa samaa mieltä, että Ilmestyskirjan taivas (vertauskuvallisella kielellä kuvattuja Uuden Jerusalemin yksityiskohtia lukuunottamatta) on tarkoitettu kirjaimelliseksi paikaksi, mutta ei ajan venymisen ole tarvinnut tai tarvitse muuttaa tätä kuvausta vertauskuvaksi...
  15. Raamatusta löytyy helposti ymmärrettäviä ajattomia ajatuksia, varsinkin Jeesuksen opetuksessa. Kenenkään ei siksi ole pakko apokalyptiikkaan kompastua. Sitten on vielä runsaasti sellaista, mikä kohtuullisella vaivalla aukeaa, kun tekstiä pohtii. Tällaisissa teksteissä vaikeudet juontuvat yleensä kulttuuri ja ajattelutapaerosta, koska Raamatun tekstin kirjoittamisesta pitkä aika. Sitten, ehkä vaikein osa Raamattua, on apokalyptiikka, Raamatun vähiten selkokielinen osa. Tehty varmaankin niitä varten, jotka tylsistyisivät ilman sanaristikkoja tai palapelejä. Näissä teksteissä pahimmillaan mitään ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi.

    Miksi juutalaiset apokalyptiikkaan viehättyivät, ei ole tiedossa. Apokalyptiikan idea on siinä, että paljastetaan jotakin, mikä on salattua ja koskee maailmanloppua. Joskus se saatetaan tehdä suorasanaisesti ja selkeästi kuten Jeesus Mattaeuksen 24. Siinä kaikki on helposti ymmärrettävää ja selkeää (kylläkin pääosin Danielin kirjan tulkintaa, koska lähes kaikki Jeesuksen käyttämät avainsanat, yhteensä yli 30 yksittäistä fraasia tai ajatusta on otettu nimenomaan Danielin kirjasta).

    Osa apokalyptiikasta, erityisesti Danielin kirja ja Ilmestyskirja on taas kirjoitettu koodikielellä, vertauskuvia käyttämällä. Oletus näiden kirjojen kohdalla on se, että kaikki on vertauskuvallista. Tekstissä itsessään on vinkkejä siitä, mitä vertauskuvat tarkoittavat ja myös siitä, mikä pitäisi tulkita kirjaimellisesti. Teksti on tahallaan kirjoitettu vaikeaksi eikä sitä siksi ole helppo ymmärtää.

    Mitään ongelmaa tämä ei tuota. Ne, jotka eivät viitsi profeettojen mysteereitä aukoa, lukekoot selkokielistä apokalyptiikkaa Jeesukselta, Paavalilta tai muilta Raamatun kirjoittajilta. Tätä voi veli Bushmannillekin suositella. Jos täytyy Danieliin tai Ilmestyskirjaan mennä, niitä kannattaa lukea Jeesuksen ja Paavalin antamien selvien opetusten valossa. Näin lohikäärmeet ja harput saa ottaa (=täytyy ottaa) vertauskuvina, joita ei kannata ryhtyä tieteellisillä mittalaitteilla etsimään.

    Raamatun kaanonin ulkopuolelta löytyy pilvin pimein (ainakin kolmisenkymmentä teosta) niin juutalaista kuin kristillistä apokalyptiikka, johon tutustuminen auttaa näkemään sitä historiallista ajattelumallia, joka tällaiset vertauskuvalliset tekeleet synnytti. Apokalyptisen ajattelumallin kritisointi on turhaa. Ei historia siitä muutu, että meille jonkun palapelin aukominen saattaa tuottaa ongelmia. Sitäpaitsi apokalyptiikalla on vieläkin omat fanittajansa, ainakin jos Hollywoodiin on uskominen. Tuottavat jatkuvasti uusia väännöksiä ideasta, joka alunperin varmaankin oli ihan hyvä jossakin historiallisessa tilanteessa.

    Kai
  16. Ehkä kirjoitat jostakin muusta lahkosta kuin minä? Minun yhteisöni ei väitä olevansa erehtymätön, eikä yleensä esitä päätöksiään Jumalan äänenä, vaikka kuinka taivaallista viisautta päätöksiinsä rukoilisi. Järkevä oletus ihmisten ja myös kirkkojen tekemistä päätöksistä on se, että ne ovat raadollisia, perustuvat virheelliseen tilannearvioon ja edustavat väärää useimmiten menneen ajan strategiaa. On aina iloinen yllätys, jos joku asia menee hyvin tai jos kirkko edes jossakin pienessä asiassa kykenee oikeaan suuntaan uudistamaan linjaansa.

    Omia vaatimattomia kannanottojani en normaalisti rohkene väittää Jumalalliseksi innoitukseksi. En edes silloin, kun osoittautuu, että olin oikeassa, puhumattakaan niistä tilanteista joissa en ollut. Epänormaalisti, siis poikkeustapauksissa, joku ajatus uskon tai kirkon piiriss saattaa tulla jollekulle ja joskus harvoin minullekin niin, että sitä miettii, olisiko tämä ollut itse Isän ääni. Onneksi kirkkomme on sen verran antikarismaattinen, ettei näistä suurempaa numeroa tarvitse tehdä.

    Elämähän olisi mielettömän tylsää, jos meillä olisi "jumalantahtoautomaatti" johon naputtelisimme kysymyksemme ja jota robotteina saisimme totella. Kauhistun pelkkää ajatusta. Onneksi näin ei ole, eikä saa olla, koska Isän hallinto perustuu rakkauteen ja rakkaus kasvaa siellä, missä on vapaus. Se, että kirkko/kirkot ja minä ja ehkä joskus muutkin uskovat tämän unohtavat on valitettavasti kuitenkin yleistä. Kun instituutiot tai ihmiset julistautuvat Jumalan ääneksi seuraukset usein ovat surullisiä. Annetaan siksi minun, kirkon, kirkkojen, Ben Carsonin, hänen toimiaan repostelevien lehtimiesten olla erehtyviä, tehdä tyhmyyksiä, valehdellakin (mikä useimmilta meiltä hyvin sujuvasti käy), unohtaa asioita, olla epäloogisia ja turvata armoon ja toivon mukaan kasvaa rakkaudessa. Hauskempaa kuin erehtymättömyys.

    Kai
  17. No tulihan sekin sieltä jälleen. :)

    Ehkä kirjoitan huonosti, eikä veli ilmi-antaja huomannut, että olisin mielelläni suonut Carsonin olevan valehtelija, koska en häntä presidentiksi toivo. Tai ehkä veli ilmi-antajakin lukee tekstejä oman mieltymyksensä mukaan, eivätkä vain Politicon journalistit...

    Kirjan ensimmäinen versio tulee jostakin 25 vuoden takaa. Jos lukemani kirjan lainaus on oikea ja sanoo kaiken, mikä aiheesta on sanottava, mistä en tietenkään voi olla varma (koska siitä, kun kirjan luin, on myös liki 25 vuotta) on todennäköisempää että uutinen on ankka. Mutta olen ollut väärässä ennenkin ja sattumoisin, vaikka ilmi-antaja sitä ei ehkä uskoisikaan, olen myös monta kertaa ollut eri mieltä kirkon keskushallinnonkin kanssa erilaisista asioista, väliin oikeassakin.

    Kai
  18. Minulta ei pisteitä Ben Carsonin poliittisille mielipiteille heru ja jos miehen teologiset kannat ovat yhtä hulluja kuin hänen poliittiset mielipiteensä, kuuluvat nekin huumoripuolelle, niinkuin nyt tuo Joosef juttu, jos totta on.

    Toisaalta presidentivaalikampanjan alla vastustajista heitetyt mielipiteet eivät myöskään ole Raamatun sanaa. Ben Carsonin reaktio oli, mitä ne oikein horisevat. En ole koskaan sanonut, mitä Politico lehti ja sen jälkeen kaikki muut lehdet väittivät. Eikä meidän kampanjatoimistomme ole ainakaan minun luvallani mitään valhetta myöntänyt.

    Hän väittää kirjansa sanoneen, että hänelle tarjottiin ilmaista opiskelumahdollisuutta West Pointissa. Opiskelun ilmaisuudesta käytettiin sanaa stipendi (ja vieläkin käytetään West Pointin nettisivulla). West Pointia hänelle mainostivat/tarjosivat armeijaa edustaneet veteraanit jossakin hänen koulunsa päättymisen aikaan pidetyissä juhlallisuuksissa. Kirja sanoo hänen heti todenneen, että lääketiede veti voiton ja ettei hän pyrkinyt kuin yhteen opiskelupaikkaan lukemaan lääketiedettä (koska ei ollut rahaa maksaa hakemuksia. Vastineessaan hän lainaa kirjastaan oleellisen kohdan.

    Politico perui osan lausuntoaan, mutta yritti väittää osaltaan tehneensä kunnon lehtimiestavan mukaista tekstiä ja vielä pitää osasta valehteluväitettä. Carson taisi kehotella niitä uudelleen lukemaan kirjan, josta väitteet oli venytetty. Seliseliä puolin ja toisin, mutta kun Carsonin vastauksesta luin mainitun kirjan sivun, aloin kyllä epäillä, että valehteleminen paremmin sopii Politicon uutiseen kuin Carsoniin. Lehtimiesparka oli vain hurmaanunut mahdollisuudesta heittää lokaa niin, ettei faktoilla enää väliä. Mutta sellaistahan päivittäin tapahtuu. Ja epäilen myös sitä toista Carson pahapoika valehtelu uutisen metodiikkaa, sen verran kirjasta vielä muistan.

    Carsoniin en luota hänen kahjojen mielipiteittensä vuoksi.

    Näiden uutisten tekijöihin en luota heidän surkean kirjallisten lähteiden lukutaitonsa vuoksi.

    Kai
  19. Wikipedian määritelmä on aivan hyvä, enkä ole eri mieltä sen kanssa vaikka olenkin eri mieltä sinun kanssasi. Wikipedian sivulla taitaa kuitenkin olla virhe, koska suomalainen laki ei tunne termiä viharikos. Rikoslaki kuitenkin määrittelee luvussa 6 §5 rangaistusta koventavia tekijöitä, joihin kuuluu myös: "rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta."

    Minulla ei siis ole ongelmana wikipedian määritelmä. Trollhättanin tapauksesta en ole juurikaan mitään lukenut. Näin uutisen, jonka mukaan on löydetty joku kirje, jonka perusteella poliisi tulkitsi teon viharikokseksi. Mutta voihan poliisin tulkinta olla virheellinen. Jos tekijän taustasta, hänen kirjoituksistaan tai puheistaan ei löydy ennakkoluuloa tai vihaa heijastavia tekstejä, ei tekoa voida luokitella viharikokseksi. Sama koskee ikeamiestä.

    Ikea tapaus lienee vihan tai ennakkoluulon keston puolesta rinnastettavissa tyypilliseen suomalaiseen "viharikokseen." Hän meni edelleni nakkikioskin jonossa." Ehkä Trollhättan on samaa, en tiedä... kuitenkin epäilenkin, ettei ole.

    Maahanmuuttajiin kohdistettu viha voi ilman muuta täyttää viharikoksen tuntomerkit. Maahanmuuttaja ei mielestäsi ole kansanryhmä, mutta syvemmälti katsottuna maahanmuuttajavihassa on aina rasistisia piirteitä. Viha kohdistuu ulkonäön ja kulttuurin (ehkä uskonnonkin) puolesta valtaväestöstä poikkeaviin maahanmuttajiin, esimerkiksi afrikkalaisiin tai lähi-itäläisiin, mutta sitä ei yleensä kohdisteta amerikkalaisiin tai pohjoismaalaisiin maahanmuuttajiin, joita niitäkin on.

    Oleellista viharikoksen määritelmälle on kuitenkin ennakkoluulon tai vihan kesto ja se, että sitä riittävällä selkeydellä ilmaistu, niin että ennakkoluuloa tai vihaa voidaan pitää teon tärkeimpänä motiivina.

    Kai
  20. Tämähän on semantiikkaa ja sinun, veli Exap, määritelmäsi viharikoksesta on selvästi toisenlainen kuin minun ja ilmeisesti toisenlainen kuin esim. poliisin tai niiden, jotka uutisia tekevät.

    Hyvä näin, ei kaikkien tarvitse asioita samoin määritellä. Suomessa laki ei tietääkseni määrittele viharikosta, mutta poliisi luokittelee viharikoksiksi seuraavat: rotuun, uskontoon, elämänkatsomukseen, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai esim. vammaisuuteen tämän kyseisen asian vuoksi kohdistuva rikollisuus.

    Ikea murhaaja ei ollut rotuvihaaja, uskontovihaaja, eikä sovi näihin muihinkaan normaalisti käytössä oleviin kategorioihin. Hän oli suuttunut Ruotsille, mutta ei lausunnoissaan ennen tai jälkeen tätä tapausta ole ilmaissut vihaa ruotsalaisia kohtaan - toisin kuin varsinaiset viharikolliset. Tietenkin viha kansalaisuuttakin kohtaan voisi tuottaa viharikollisuutta, mutta minun määritelmässäni siihen tarvitaan enemmän kuin yksi päivä... Tapahtuuhan suuri osa suomalaisestakin väkivaltarikollisuudesta niin, että tekijät ovat vihaisia - se ei kuitenkaan poliisin eikä oikeuden eikä tavallisen määritelmän mukaan muuta näitä tekoja viharikoksiksi.

    Mutta eihän tässä ongelmaa ole niin kauan kuin myös itse tiedostat, että monet määrittelevät viharikollisuuden toisin kuin sen itse teet.

    Kai
    21. 23 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt