simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Kiitos!

    Minusta on koko ajan tuntunut, että tapasi korostaa henkilökohtaista hengen johdatusta on pohjimmiltaan tervettä ja siksi olen hiljaa toivonut, että tämä toistuvan törmäilyn sijasta löytyisi sijaa toistemme kuuntelemiselle. Minäkään en siedä stereotyyppistä Raamatunlauseiden latelua, joka väheksyy yksilön harkinnan- ja ajattelunvapautta.
  2. Wikipediasta:
    "Teologi (kreik. θεολογικος) tarkoittaa sananmukaisesti ”sitä, joka ymmärtää Jumalan”. Varhaiskirkossa sana teologi olikin paljolti tässä käytössä. Nykyään sillä tarkoitetaan usein ainoastaan akateemista oppiarvoa."

    Paavali oli henkilö, joka tunsi ja ymmärsi Jumalan. Nykyinen teologi käsite ei siis riitä kuvaamaan häntä.
    Jo häntä ennen Jumalan tunsivat ja ymmärsivät toki muutkin apostolit, kuten esim. Apt 2:14-40 osoittaa.

    Paavalin asema on kuitenkin sikäli erityinen, että hän on pakanoiden apostoli. Jotta uskoon tulleet pakanakristityt olisivat ymmärtäneet, millaisia Jumalan suunnitelmat ovat ja miten Jeesus ja hänen seuraamisensa liittyy vanhan testamentin ilmoitukseen, hänen täytyi opettaa uskoon tulleita pakanakristittyjä. Tässä mielessä häntä voi sanoa ensimmäiseksi kristinuskon Jumalan tuntemista opettaneeksi henkilöksi. Hän pyrki tekemään pakanoille ymmärrettäväksi kaikkea sitä, minkä juutalaiset olivat vuosituhansien kuluessa jo oppineet sekä sitä, mikä Jeesuksen kautta oli tullut ilmi.
  3. Lainaus: "Uskon kyllä että Raamattu on auktoriteetti JOS kohtaan joskus raamattu-uskovaisen joka elää sen mukaan jokaista sen käskyä noudattaen. Niin kauan kun en sellaista ihmistä kohtaa, pysyn nykytielläni. Nykyinen tapani on ainakin rehellinen, toisin kuin raamattufundamentalismi."

    Eli Raamattuun uskova on sinun mukaasi aina epärehellinen, jos hän ei elä jokaista käskyä noudattaen.
  4. "Opin raamatullisuudesta minun kanssani on turha väitellä sillä en ole raamatullinen."
    "Oikeastaan näkemäni ja kokemani mukaan eri mieltä."

    Jää vaikutelma, että olet ennen kaikkea vastaan, jos esitän/joku esittää jotain Raamatusta. Siihen ei minulla ole mitään huomauttamista, mutta keskustelun se lopettaa heti alkuunsa. Se mitä otaksut taustavaikuttimistani ja tavastani lähetyä Raamattua, ei pidä paikkaansa. Tulkitset minua aiempien kokemustesi kautta, mutta et tavoita tulkinnallasi minua lainkaan.
  5. Paavali toki oli tärkeä Kristuksen seuraamiseen liittyvien opillisten ja käytännöllisten asioiden opettaja, mutta Jeesus Kristus Nasaretilainen on kristinuskon ainoa oikea ja todellinen sisältö. Paavalikin sanoi: "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 11:1
  6. Kiitos, että ilmoitit kannattavasi näkemystä no 2. Ainakin minua tämä tieto helpottaa aloittamaan keskustelua kanssasi.
    No 2 on minusta pääpiirteissään Raamatun pelastusopin mukainen. Esität siihen liittyviä pulmia, jotka ovat hyvinkin huomionarvoisia. Luulen että osittain noiden pulmien syyt piilevät siinä, että Raamatun tulkinnassa perinteet estävät näkemästä metsää puilta. Esim. "armahdettu syntinen" on käsite, josta kuuluu enemmän perinteen ääni kuin Raamatun. Käsite pohjautuu Lutherin opillisiin näkemyksiin.

    Jos olen "armahdettu syntinen" joudun edelleen samaistumaan syntiseen lihaani. Näkemystä perustellaan tavallisesti tämäntapaisilla Paavalin kommenteilla:

    ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Room 7:18-19

    Jos nojaudun tähän näkökulmaan, silloin katson ja samaistun siihen lihalliseen luontooni, joka ei peri taivasten valtakuntaa. Paavali ei kuitenkaan samaistunut näin, sillä hän jatkaa:

    ”Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Room 7:20

    Hän samaistuu siihen, mitä hän tahtoo, toivoo ja tavoittelee! - ei siihen vanhaan luontoon, joka ei toteuta hänen tahtoaan vaan toimii ikään omien sisäänrakennettujen vanhojen tottumusten määräämällä tavalla. Se, että hän tahtoo toisin kuin liha, joka tekee pahaa, kertoo hänelle, että hänen tahtonsa ytimessä vaikuttaa Jumalan tahdon mukainen henki eli Jumalan Pyhä Henki.

    Hän ei siis ole armahdettu syntinen vaan Jumalan lapsi, uusi luomus, uudestisyntynyt ihminen, joka on syntynyt Hengestä.

    ”Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Joh 3:5-6

    Hänessä on kaksi luontoa, joiden kanssa hänen on elettävä, jotta hän oppisi koko ymmärrystään käyttäen (vrt Room 12:2) valitsemaan yhä useammin Hengen tarjoaman tien.

    ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room 7:25-8:1
  7. Kun neuvot vasta uskoon tullutta, niin eikö olisi reilua, että kertoisit, etteivät neuvosi nojaa Raamattuun, koska et pidä sitä uskonelämän auktoriteettina. Hänhän voi muuten erehtyä luulemaan neuvojasi Raamatullisiksi, koska kuitenkin esiinnyt uskovana.
  8. Armo on oikeustermi. Sille on käyttöä vain niille jotka on oikeudessä todettu syyllisiksi ja jotka myöntävät, että oikeudenkäynti on kaikilta sujunut asianmukaisesti. Sellainen henkilö voi anoa presidentiltä armahdusta. Sen sijaan sellainen, joka katsoo oikeuden toimineen väärin tai joka katsoo ettei ei ole tehnyt mitään rikollista, voi aina vedota lakiin ja oikeuden saamiseen. Mutta jos mihinkään puolusteluihin tai korkeampiin oikeusasteisiin tehtäviin vetoomuksiin ei enää ole mahdollisuutta, jäljelle jää vain armon anomisen mahdollisuus. Sen anoja ei tietenkään voi odottaa automaattista armahdusta, koska automaattinen armahdus polkisi koko oikeusjärjestelmän. Armo on siis sitä, että oikeuden määräämää, lain mukaista rangaistusta ei pantaisi täytäntöön.
  9. Jos kerran olet turhautunut, mikset lopeta Jumalan olemattomuudesta ja rukouksen turhuudesta paasaamista ja ryhdy rakentamaan mielekästä elämää? Tutki elämääsi ja ota selvää, mistä siinä on kyse.
  10. Tarkkaan ottaen lienee niin, että monien uskontojen harjoittajat kuuluvat lähes aina sosiaalisesti ohjaillun manipuloinnin piiriin. Tämä ei kuitenkana päde vain uskontoihin, vaan kaikkiin maailmankatsomuksiin, sillä ihmiselle on pääsääntöisesti tärkeämpää kuulua yhteisöön kuin olla totuudellinen. Uskonnoista taas voisi sanoa, että ne lienevät pääasiassa ihmisen turvallisuustarpeista lähtöisin olevia loogisia rakennelmia, joiden perustana ovat jotkin perusotaksumat yliluonnollisesta todellisuudesta.
  11. Sanoit: "kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta."

    Millaisistahan lähteistä sinä sitä hengellisesti todellista etsit. Ei käy oikein ilmi. Kritiikkisi vakaumuksellista Raamatullisuutta kohtaan lienee omassa tilanteessasi mielekästä, mutta sen logiikka ei aukene minulle, koska se mitä tarkoitat todellisella hengellisyydellä jää arvailujen varaan.
  12. Onpa aika mielenkiintoista. Tässä lisäkommentteja.

    ”nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen.”

    Minunkaan kriittisyyteni ei merkitse sitä, ettenkö kohtaisi arjessa ihmisiä, joissa ihailen Jumalan läsnäoloa ja toimintaa.

    ”Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä.”

    Tässä kohtaa näkemyksiäni on aika vaikea valottaa. Ehkä taustamme erilaisuus saa sen aikaan. Minut Jumala repäisi maailmasta, joten minulla ei ole mitään hengellistä perintöä lähiympäristöstä (yleistä yhteiskunnan kristillisyyttä lukuun ottamatta). Tulin uskoon 30v iässä 2v akateemisen loppututkinnon jälkeen. Minulla oli vahva kuva todellisuudesta tuon koulutuksen takia, joka kattaa aika laajasti ihmiselämän. Kun tulin uskoon, tajusin, etten voi yhdistää tämän maailman ja Raamatun ihmiskuvia. Ymmärsin, ettei Raamatun todellisuutta voi omistaa määritelmillä tai älyllisellä erittelyllä. Minulle Raamattu avautui maailmana, joka on tarkoitettu elettäväksi. En siis osaa sanoa ovatko näkemykseni asenteellista vai opillista. Minä elän sitä.

    ”Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä.”

    Arvelenpa, että tässä kosketellaan yhtä uskonpuhdistuksen jälkeisen kristillisyyden kipukohdista. Lutherin uudelleen löytämä ihmisen vanhurskautuminen uskossa Jeesukseen Jumalan asettamana syntien sovittajana ilman omia ansioita ja tekoja on luonnollisesti palaamista terveen opin juureen. Tämä oli suuri teologisen painotuksen korjaus. Hänellä on kuitenkin laaja kirjallinen tuotanto, jossa hän ottaa kantaa kaikkeen muuhunkin uskonelämään. On syytä kysyä, että onko niihin nojaamalla rakennettu terveelle pohjalle. Vaikka hän teki keskeisen teologisen oikaisun, se ei ymmärtääkseni tee hänestä automaattisesti oikea opettajaa kaikessa. Jos hänen elämänsä oli ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus (ja apostolit) opettaa, on syytä kysyä, miten tuo piilevä ristiriita vaikutti hänen opetuksiinsa ja vastaavasti mitä pulmia se kenties ollut ylläpitämässä kristillisessä elämässä ja seurakunnassa.
    Paavali sanoi: Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. Sitä, mihin tällainen kommentti perustuu, voisi olla tutkimisen arvoista.

    Ja vielä palatakseni ytimeen: Jeesus ei jättänyt mitään oppineille kelpaavia määritelmiä kirjoituksista eikä rakentanut valtakuntaansa täällä näkyväksi. Hän jätti vain mallin Jumalan ja toisten ihmisten kanssa elämisestä. Opetuslapsille jäi vain tämä ja lupaus, että Hän on heidän kanssaan.
  13. Kiitos taas haastavasta, mutta samalla myös todellisen dialogin mahdollistavasta keskustelun avauksesta. Lähden liikkeelle tästä lauseestasi:

    "voisi hyvin epäillä tunnemmeko elävää Jumalaa lainkaan, vai onko kyse pelkästä koraani-uskoon rinnastettavaksi taantuneesta kirjauskonnosta. Muista raamattu-liberaaleista en tiedä, mutta ainakin omasta puolestani kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta."

    Tästä näkökulmasta sydämesi pyrkimykset vaikuttavat minusta hyvin puoleensavetäviltä. Kyse on elävän Jumalan tuntemisesta!

    On totta, että hengellisyys on taantunut vuosituhanten aikana lähes pelkäksi kirjaimen palvonnaksi. Ei siihen enää mitään Pyhää Henkeä tarvita, että pannaan omalla ymmärryksellä kaikki elämän (varsinkin naapurien) yksityiskohdat moitteettomaan järjestykseen Raamattuun nojautuen. Korkeintaan uskottomien tai vääräuskoisten käännyttämiseksi pyydetään Henkeä (tai kenties manataan henkiä) tekemään vastaansanomattomia ja mykistäviä ihmeitä todistamaan kaikki nuo aukottomat, itse rakennellut teologiat tosiksi.

    Valtaa pitävä telaketjuhengellisyys on kaukana tästä todellisesta Hengen ilmapiiristä:
    "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8

    Pidän Raamattua ja uskoa Jeesukseen suurina salaisuuksina. Nyt näitä markkinoidaan ihmisvoimin ja -ymmärryksellä itsestään selvyyksinä ja käytetään välineinä ihmisten luokitteluun ja manipulointiin.

    Jos minulla olisi vahva lapsuuden seurakuntatausta, ties kuinka minun olisi käynyt, olisin ehkä telaketjuateisti. Mutta kun Jumalan armosta olen saanut tulla uskoon ja kasvaa uskossani kaikenlaisten "epäilyttävien" vaiheiden kautta ilman ulkopuolista manipuloiduksi joutumista, Raamattuunkin olen saanut tutustua omin päin tavalla, joka on minulle sopinut ja vasta, kun olen ollut siihen sisäisesti valmis.

    Oikean opin mittapuuksi itselleni avautui tällainen:
    "Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele" Jaak 3:13-17

    Eli kuten avauksessasi sanoit: olennaista ei ole, lainataanko Raamattua, vaan missä Hengessä toimitaan. Lisäksi uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun ja kaikkeen sen ympärillä pyörivään toimintaan. Itseäni tässä ovat ohjanneet erityisesti tällaiset lauseet:

    "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät...." Matt 7:15-23

    "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus." 2 Kor 17

    Siunauksen toivotuksin
  14. Lainaus: "eikä Jumalaa tai hänen armoaan minua kohtaan minun väärässäolemiseni kaada."

    Amen! Ja kiitos Herralle, joka antaa meille vapauden ja on suurempi kuin sydämemme!

    "armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani." Ps 89:34
  15. Kiitos palautteesta. On ilo kohdata täällä uskovia, jotka kulkevat silmät auki. Persoonaton huolenpito yhteiskunnassa on seikka, jolla meitä taivutellaan uskomaan, että tämän maailman ruhtinas riittää. Pahinta on, kun kirkon ja muidenkin kristillisten seurakuntien piirissä sama henki uskottelee Jumalan tulevan ilmi juuri organisaatioiden toiminnan ja oppijärjestelmän kautta. Vain yksilöt voivat rakastaa. Jos ei yksilöuskovaa nähdä Jumalan Hengen asumuksena ja mahdollisena kanavana, ei kokonaisuuskaan Jumalaa ilmennä.
  16. Jumalan Sanalla tarkoitan kirjoituksia, jotka kertovat Jumalan aloitteesta syntyneestä vuorovaikutusprosessista hänen ja hänen valitsemansa kansan/yksilöiden välille, jonka kautta hän on valmistanut kansan/ihmiskunnan ottamaan vastaan evankeliumin. Kyse on siis siitä, että Jumala aktiivisesti Henkensä kautta on ilmaissut itseään ja suunnitelmiaan käyttäen kanavanaan tiettyä kansaa ja sen tiettyjä yksilöitä ilmaistakseen itsensä lopulta ihmisen muodossa ja tavalla, joka mahdollistaa ihmisen palaamisen langenneesta tilasta takaisin Jumalan yhteyteen. Raamattu kertoo Jumalan Hengen aktiivisesta vuorovaikutuksesta ja vaikutuksesta ihmisten elämässä. En siis usko sanainspiraatioon tai mihinkään muuhunkaan ihmisen antamaan määritelmään vaan siihen, että Jumala on toiminut. Koko vuosituhantinen prosessi on alusta loppuun hänen käsialaansa.

    Ajattelin muuten sinun tavallasi ennen kuin lapseni kuoli. Kun pappi tuli hautaan siunaamista varten keskustelemaan asiasta, hän pidätteli vain itkuaan eikä osannut sanoa muuta lohdutusta kuin: "Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit"
  17. Muistan toki sinut pari vuoden takaa. Ihan mukava kohdata jälleen palstalla.

    Voin täysin hyväksyä asenteesi henkilökohtaisena näkemyksenä. Kuitenkin se, että ryhdyt julkisesti esittämään dogmina, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, on uskalias askel, johon en rohkaisisi. Henkilökohtainen elämäni on jo pitkään aina vain vahvemmin todistanut minulle Raamatun jumalallisesta luonteesta. En siis toivo opillista väittelyä, vaan sanon tämän henkilökohtaisena todistuksena Jumalan työstä kohdallani. Ts perustan todistukseni "henkilökohtaisessa Hengen koulutuksessa" kertyneisiin kokemuksiin ja ymmärrykseen.
    Edellä esitit monta ongelmaa ikään kuin todisteena Raamatun puutteellisuudesta. Vastaaminen jo yhteenkin niistä vaatii aika laajaa Raamatun kokonaisuuksien tarkastelua. Koska tekstistäsi ymmärsin, että ensisijaisesti haluat julistaa vapautusta Raamatun auktoriteetista, en katsonut aiheelliseksi paneutua yksityiskohtiin. Jos kuitenkin haluat tutustua tällaisen "käytännön teologin" Raamatun tulkintaan, voin jossain valitsemassasi yksittäisessä ongelmakohdissa yrittää avata näkemyksiäni.
  18. Kiitos haastavasta ja vilpittömän henkilökohtaisesta kannanotosta. Itseasiassa tuot julki monia itselleni hyvin tuttuja seikkoja. Kuljin nimittäin vuosia uskossa saamatta otetta Raamatusta. Myös tämä kommenttisi voin edelleen varsin pitkälle allekirjoittaa.
    "Käytännössä tämä tarkoittaa enemmänkin hänen Henkensä henkilötasolla tapahtuvaa vaikutusta ja hänen antamaansa elämän "koulutusta"

    Ajan mittaan kirja on alkanut avautua minulle uudella tavalla enkä voi kuin ihmetellä, miten upeasti Jumala on huolehtinut siitä, että ne ihmiset, jotka lähestyvät Raamattua vain ottaakseen Jumalan ja hänen sanansa haltuunsa voidakseen hallinnoida Jumalan suunnitelmia, eivät löydä Raamatun tulkinnan avainta. Arvelisin, että sinun asenteellasi Raamatun maailma voi avautua helpommin kuin tekemällä siitä systemaattista teologiaa. Tosin nyt kartat Raamattua, mutta epäilen, että teet sen siksi. että olet saanut tarpeeksesi näistä ihmisten tavoista hallinnoida sitä.

    Itseasiassa asenteesi perusteet ovat evankeliumissa eli Raamatussa. Nykyään on vain niin vaikea nähdä, että lähes kaikki tässä ympäröivässä yhteiskunnassamme pyrkii siihen hyvään, mikä evankeliumeissa on ilmaistu. Yhteiskunnalle kaikki se hyvä, mitä Jumala Jeesuksen kautta tarjoaa, kelpaa kunhan siitä ei tarvitse antaa kunniaa Jumalalle.

    Kun sanot, että Jeesus on ylin auktoriteettimme, allekirjoitat samalla evankeliumien antaman kuvan Jeesuksesta ja lisäksi vanhan testamentin, sillä Jeesus nojasi puheissaan laajasti kirjoituksiin ja sanoi mm:
    "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" Joh 10:35
    "Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää." Luuk 16:17
    "kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." Luuk 24:44
  19. Lainaus: " miksi hän uskomisen yrityksestä luovuttuaan tuli niin paljon vahvemmaksi ja tyytyväisemmäksi?"

    Ehkä näin:
    1. Koska kukaan ei pysty omilla ponnistuksillaan uskomaan. 2. Koska uskomisyrityksistä luopumalla hänelle jäi tilaa ottaa vastuu elämästään.
    Nyt hänellä on oma elämä, jonka vastuita hän yritti aiemmin paeta. Tämän hänen todellisen elämänsä käytöstä Jumalakin lienee paljon kiinnostuneempi kuin siitä muka-elämästä, jonka hän yritti oikeuttaa omilla uskomisyrityksillään.

    Kommenttisi: "haluaa laittaa ihmisiä Helvettiin", ei perustu ainakaan Raamattuun:
    "Jumala, meidän vapahtajamme, tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1Tim 2:3)
  20. Kiitos viestistäsi. Pieni kommentti siihen:

    Lainaus:
    "Henkisyyden - eli hyvyyden ja totuuden tiellä - kulkevat ihmiset ovat yleensä avoimia mm. totuudelle kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon suhteen. He kestävät yleensä myös asiallista kritiikkiä oman maailmankatsomuksensa ja ajattelunsa suhteen, koska he ovat rehellisiä ja avoimia totuudelle."

    On ylioptimistista ajatella, että pelkkä tiellä kulkeminen vapauttaisi vääristä reaktioista kritiikkiä kohtaan.
    Vain itselleen kuolleet ovat niistä vapaat. Esimerkkinä Paavali: Gal 2:21-22, 1 Kor 4:3
    21. 34 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt