simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Etpä arvaa, miten sydämeni iloitsee kysymyksistäsi! Kun vuosia näitä asioita kantapään kautta opetelleena olen yrittänyt niistä kertoa siellä sun täällä, en voi kehua saaneeni laajaa ja ymmärtävää kuulijakuntaa. Ja nyt sinä kysyt niitä! Kuten sanottu, aihe on laaja, mutta yritän raapaista pintaa.

    Pyhitys on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä. Eli nuo lainaamasi Raamatun kohdat koskevat kaikki tätä kysymystä. Ja vaikka ne näyttävät ristiriitaisilta, ne eivät sitä ole. Jumala pyhittää, mutta ei voi tehdä sitä ilman ihmisen osallistumista. Hänen on ensin tultava Jeesuksen luo ja oltava valmis tunnustamaan hänet. Silloin hän siirtyy Jumalan leiriin, kuuluu julkisesti hänen perheväkeensä, vanhurskautetaan Kristuksessa. Tämän tehtyään hän voi ruveta vähitellen tarkastelemaan, mitä hän on oikeastaan perinyt. Lihassa hän on perinyt geeniperimänsä, Hengessä hän on perinyt kaiken sen, mitä Jeesuksessa on.

    Tavallisesti tämä tarkastelu ajan mittaan tuottaa tulokseksi, että ihminen huomaa, että ”en minä noita Jeesuksessa perimiäni ominaisuuksia huomaa itsessäni enkä ponnistellenkaan saa niitä toimimaan niin kuin tahtoisin”. Tämä on se Paavalin kuvaama tilanne Room 7:ssä. Ja tässä kohtaa monet tekevät tämän johtopäätöksen: Olen niin syntinen, enkä voi itseäni muuttaa, joten turha toivoa, että mitään muutosta Jeesuksen suuntaan tapahtuisi. Tämä johtopäätös merkitsee sitä, että uskova luopuu oppilaan identiteetistä. Hän jaksaa uskoa vain vanhurskautukseen, mutta siinä vaiheessa, kun hän voisi kasvaa uskomaan, että Jumala voi hänet pyhittää, vaikka ihminen ei itse siihen pystykään, hän luovuttaa. Ja miten usein tämä luovuttaminen tapahtuukaan sen tähden, että ympäristöstä löytyy niitä, jotka mielellään osallistuvat tähän uskon latistamiseen.

    Tässä tuo jo aiemmin mainitsemani vuorovaikutuksessa kannustaminen, Hengen mukaan tunteminen on aivan korvaamattoman tärkeää.

    Uudessa testamentissa on selvät ohjeet, miten meidän tulisi toimia, jos haluamme, että Jumala ryhtyy meitä pyhittämään. Nämä ohjeet, jotka koskevat käyttäytymistä lähisuhteissamme, eivät ole siis VT:n lakeja, vaatimuksia, joihin meidän Jumalalle kelvataksemme täytyy ryhtyä. Ne ovat asioita, joita voimme vapaaehtoisesti ryhtyä harjoittelemaan sitten, jos ja kun uskovien keskinäisen rohkaisun kautta Jumalan lapsen identiteettimme on vahvistunut niin paljon, että niitä harjoittelemaan ryhtyessämme ymmärrämme, että siinä on kyse oppimismahdollisuudesta, ei kristillisyytemme todistelemisesta eikä Jumalalle kelpaamisen tavoittelusta.

    Tästä olisi puhuttava paljon laajemmin kuin mitä tässä on mahdollista. Voisin ottaa sähköpostitse yhteyttä sinuun kertoakseni tarkemmin. Jos toivot yhteydenottoa, anna vinkki.

    Ja tekstisi lopussa sokerina pohjalla vielä tämäkin!:

    ”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat.”

    Tähän Hengessä identifioitumiseen Jumalan koko pelastussuunnitelma tähtää. Tämä on se uskovan perintöosa Kristuksessa.
  2. Painotuksesi Jeesuksen uhrin (ruumiin ja veren) merkityksestä pelastuksen perustana on luovuttamaton ja keskeinen ja yhdyn siihen täysin.

    Olet ilmeisen syvällisesti perillä teologian hienouksista ja erottelet yksityiskohtia tarkkanäköisesti. Niinpä sekin mitä vielä tähän lisään lienee sinulle jo muualtakin tuttua, mutta en malta olla sitä lyhyesti kirjoittamatta

    Näen asiassa nimittäin myös toisen näkökulman. Hänen uhrillaan on merkitystä paitsi vanhurskautuksen myös pyhityksen näkökulmasta. Sanana pyhitys on kuitenkin taakoitettu niin monin väärinkäsityksen mahdollisuuksin, etten mielelläni käytä sitä. Mieluummin kierrän asian näin:

    Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen:

    "Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt." Matt 11:28-30

    On kaksi kutsua: 1. Tulkaa 2. Ottakaa. Ensimmäinen askel on uskoon tulo, vanhurskautus, Jumalan lapseksi tuleminen. Siinä ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan.

    Toinen askel, ottakaa, on oppilaan (opetuslapsi = lapsi ja oppilas) roolin omaksuminen, asia, jossa aktiivisesti ryhdytään toimeen Jeesuksen ikeen ottamiseksi. Tämä jälkimmäinen on mitä laiminlyödyin ja väärinymmärretyin puoli kristittynä olemisessa.

    Tässä oppilaan asemassa me "syömme" hengellisesti Herraa, kaikkea mitä hänen elämänsä, persoonansa ja tekonsa ihmisruumiissa oli (katselemme peittämättömin kasvoin ja muutumme saman kuvan kaltaisuuteen).

    Vrt. "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä" Joh 4:32
  3. Odotinkin jo tätä kommenttia. Se, miten opetuslapset asian käsittivät, on eri asia kuin se, mitä Jeesus puhui.

    On totta, että tämä saattoi olla ongelma jo ensimmäisille kristityille. Asia on kuitenkin täysin sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa. Hänhän nimenomaan painotti, ettei hänen paluunsa hetki ole etukäteen kenenkään muun kuin Isän tiedossa. Hän siis ennakoi sanoillaan tätä dilemmaa, johon seuraajat joutuivat.

    Tilanne ei ole Raamatussa ainutlaatuinen. Samanlainen odotusajan epämääräisyys vaivasi myös esim. Aabrahamia. Myös hän tuskastui ja kamppaili, kun tapahtumat eivät edenneetkään hänen mieleensä rakentuneen aikataulun mukaisesti.

    Jumalan lupausten täyttymisen odottaminen on keskeisellä sijalla kautta Raamatun. Hän mitä ilmeisimmin haluaa, että ihmiset elävät koko ajan aktiivisessa odotuksessa. Vain sillä mielellä elävä ihminen on koko ajan valmis vuorovaikutukseen Jumalan kanssa.

    Minulla on se käsitys, että Jumala niin vanhassa testamentissa kuin Jeesuksen suulla puhuessaankin ilmoittaa aikataulunsa tarkoituksellisesti juuri tavalla, joka hyvin kirjaimellisesti otettuna tarkoittaa, että emme tiedä tiedä aikataulua, mutta joka houkuttelee malttamattoman ihmisen tiedostamattaan sijoittamaan tapahtumat omalta kannaltaan mieluisaan ajankohtaan. Apostolit siis mahdollisesti lankesivat tähän ja odottivat Jeesusta takaisin omana elinaikanaan eli reagoivat juuri Jumalan suunnittelemalla tavalla.

    Näin Jumala saa vilpittömät kyselijät nöyrtymään ja sitoutumaan Jumalan etsintään yhä tiiviimmin ja toisaalta Jumalaa vain omien itsekkäiden pyrkimystensä tähden tavoittelevat hylkäämään Jumalan. Jeesuksen lopunaikoja ennustavista puheista näkyy selvästi, että nimenomaan tämä kysymys muodostuu vedenjakajaksi, seikaksi, jonka ympärillä mitä erilaisimmat eksymisen/eksyttämisen muodot kukoistavat.

    Sama oikein kuulemisen ja lukemisen ongelma pätee muihinkin Jeesuksen sanoihin. Kun Hän kutsuu ihmistä, ihminen kuulee yleensä ensisijaisesti, että tarjolla on "yltäkylläinen elämä", vaikka todellisuudessa Jeesus aivan suoraan ja avoimesti lupaa seuraajilleen myös paljon hankalampia asioita:

    "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk 9:23
  4. Kutsuisin asennettasi ennemminkin ylimieliseksi.

    En ole väittänyt että nuo muut joutuisivat maistamaan tuona aikana kuolemaa. Se on sinun tulkintasi noista sanoista. Minun tulkintani on, että Jeesuksen sanat koskivat vain noita muutamia, jotka näkivät hänen kirkastumisensa. Muille hänen kuninkuutensa tulemisen näkeminen toteutuu vasta heidän (myöhemmin tapahtuvan) kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen eli kun Jeesus palaa.    
  5. Niin itse asiassa Raamattuhan ei meille anna muita mittapuita toisten uskon arviointiin kuin nämä:

    "Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1 Kor 12:3

    "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta;" 1 Joh 4:2-3

    Muodollisesti kristityn mitan täyttäviä siis riittää. Toinen asia on sitten se, kenen kanssa kannattaa ryhtyä jakamaan yhteistä tietä. Aitoa uskoa taatusti on kaikissa kristillisissä suuntauksissa ja todennäköisimmin siellä, missä siitä pidetään vähiten meteliä.

    "mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus." Luuk 16:15
  6. Niin - asioita omalla ymmärryksellämme tarkasteltaessa on aina yksipuolisuuteen lankeamisen riski.

    Uudestisyntyminen on todella hengellisen elämän edellytys, sillä ilman sitä meillä ei voi olla Jumalan Henkeä. Tätä asiaa en kuitenkaan painottaisi niin yksipuolisesti kuin herätyskristillisyys, koska kyse on Jumalan Hengen toiminnasta, salaisuudesta, jota emme voi ohjata. Päinvastoin, jos kovin prässäämme, että ihmisten on tultava uskoon, vaikutus on usein päinvastainen. Työ on Jumalan, ei ihmisten. Tälle näkemykselle on perusteena esim. opetuslasten kutsuminen. Jeesus kutsui, mutta ei painostanut heitä uskomaan vaan nimenomaan vuorovaikutukseen, jotta Henki voisi tehdä työnsä. Ja aika vaikea on sanoa, milloin he "tulivat uskoon". Kuitenkin se oli ennen helluntaita.

    Se että kirjoitukseni on psykologista, johtuu siitä, että kyllä Jumalan Hengen täytyy puhua meidän sielullemme (=ajatukset, tunteet, tarpeet, tahto), jotta meidän itse kunkin sielu (psyyke) alkaisi nähdä Jumalan tien kutsuvaksi. Tämä pätee niin uskoa etsiviin kuin jo uskoon tulleisiin "vastasyntyneisiin kristittyihin".

    Toisen kohdan suhteen tarkoitin, että Jumala loi ihmisen maan tomusta omaksi kuvakseen, ei synnyttänyt häntä. Tieteen havaitsemat biologisen elämän kehitysvaiheet eivät ole Raamatun kanssa ristiriidassa. Raamattu on hengellinen kirja, ei luonnontieteellinen. Mielestäni kreationistit käyttävät todistelussaan välineitä, joihin Raamattu ei anna oikeutusta:

    "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hepr 11:3

    Raamattu kertoo nähdäkseni Jumalan Hengen toiminnasta ihmissuvun eri vaiheissa. Tämä on kaiken polttopiste, muut seikat ovat vain näyttämö tälle. Kuten sanoit, Jumala puhalsi ihmiseen hengen, jonka vaikutus ihmisessä lakkasi tottelemattomuuden vaikutuksesta. Uudestisyntyminen Hengestä on sitten Jumalasta syntymistä, kuten siteerasit Johannesta.

    Olet oikeassa, että hengellisyys ilmenee elämässä myös erillään vuorovaikutussuhteista. Kuitenkin luonnon kauneuden yms ihaileminen on yhtä lailla mahdollista uskosta osattomallekin. Toki uskovalle siihen voi liittyä hengellisiä ulottuvuuksia. Toisaalta on syytä muistaa, että uskovalle myös vaikeudet, tuho, yms voivat olla hengellisiä kokemuksia.

    "Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:25-28

    Tarkennuksena: Jeesus ei sano, että hänen ruumiinsa ja verensä ovat henki ja elämä vaan:

    "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh 6:63
  7. Mainitset, että uskovat puhuvat sujuvasti keskenään hengellisyydestä. Se pitää paikkansa, mutta itse olen sitä mieltä, että se miten siitä yleensä uskovien piirissä puhutaan on valitettavan ulkoistettua, esim. ihmeisiin painottuvaa hengen lahjojen toiminnan metsästystä. Valitettavan vähän sitä nähdään aivan yksinkertaisena rakkaudellisena vuorovaikutuksena. Tämä vääristynyt kuva hengellisyydestä uskovien piirissä näkyy mm siitä, että harva uskaltaa edes ajatella, että tällainen tietoinen hengellisyys olisi mahdollista:

    "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 11:1

    "katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17

    "Me rakastamme veljiä." 1 Joh 3:14

    "Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa." 2 Kor 1:112
  8. Hengellisyys on aina suhdetta sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen, niitä ei voi erottaa.

    "Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." 12:29-31

    Raamatullisesti mehän olemme kaikki alkuisin Jumalasta ja "hänessä me liikumme, elämme ja olemme" (Apt 17:28). Ongelmana, kuten tiedämme, on ollut, että me emme automaattisesti osaa elää tässä tietoisuudessa vaan olemme joutuneet erillisyyteen, eksyksiin ja etsimme itse tätä kadotettua alkuperäistä identiteettiämme. Me emme kuitenkaan voi tätä Jumalan lapsen identiteettiämme löytää muuten kuin vuorovaikutuksessa. Tilanne on sama kuin pienellä lapsella: Jos lapsi pannan kasvamaan eläinten kanssa, sille muodostuu eläimen identiteetti.

    Meillä voi olla vain sellainen identiteetti, kuin vuorovaikutuksessa saamme rakennettua. Kun Jeesus tuli, hän alkoi heti alun pitäen opettaa seuraajilleen tätä uutta identiteettiä huolimatta siitä, että näillä ei alun perin ollut hajuakaan mistä on kyse. Kuitenkin he vähitellen alkoivat hahmottaa Jeesuksen kautta itsensä uudella tavalla ja vapautuivat vanhan identiteetin kahlitsevasta orjuudesta.

    Samoin meidän kristittyjen suurenmoisena etuoikeutena on tuntea toisemme nimenomaan tästä uuden identiteetin näkökulmasta:

    "Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan." 2 Kor 5:16

    "Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol 1:27

    Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meissä olisi puutteita. Mutta vaikka niitä toisissa näkisimmekin, meidän ei tule niihin tuijottaa. Sillä jos toisen sydämessä elää todellinen kaipaus ja toivo löytää tätä Kristus-identiteettiä, meidän kannattaa nähdä se ja kertoa toiselle (ei siis imarrella), että näemme sen ja rohkaista siinä. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme vahvistua hengellisyydessä ja löytää sitä uutta identiteettiämme Kristuksessa.

    Jos siis sanon, että näen sinun aidosti etsivän ja kaipaavan ja se lämmittää mieltäni, se voi hämmentää. Voi tuntua, että tulen liian lähelle, olen liian henkilökohtainen, manipuloin, tai jotain muuta epäilyttävää. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella, en saadakseni itselleni jotain, vaan koska tällä periaatteella vuosikausia eläneenä olen todennut, että muuta tapaa ei ole vahvistua hengellisyydessä. Jos voin rohkaista yhtä veljeä/siskoa matkalla, rohkaistun itse ja vahvistun Herrassa. Olen siis täysin riippuvainen ihmisistä tässä. Mutta jos jaan sitä, mitä olen saanut, se ei vähene vaan lisääntyy.
  9. >opetuslapset eivät ymmärtäneet vaikka näkivät tyhjän haudan, se vain hämmensi heitä. Vasta ylösnousseen Kristuksen omakohtainen kohtaaminen avasi heidän ymmärryksensä.<

    ->Faktojen näkeminen tuottaa vain hämmentävää älyllistä pohdintaa. Vuorovaikutuksessa kohtaaminen on mahdollisuus hengellisyyteen. Jos opetuslapset eivät olisi tunteneet Jeesusta ennen ristiinnaulitsemista, tuo ylösnousseen kohtaaminenkaan ei olisi ollut heille hengellinen kokemus. Heidän kokemuksensa perustui siis aiemmin koettuun vuorovaikutukseen, missä hengellisyys oli jo läsnä, mutta lisääntyi Jeeuksen kanssa kulkemisen, ristiinnaulitsemisen, ylösnoudemisen, taivaaseen astumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen myötä. Opetuslapset tulivat siitä vasta vähitellen tietoisiksi vuorovaikutuksen syventyessä.

    Sama pätee meihin tässä ja nyt. Kun me etsimme tässä ja nyt Jumalaa, minä kuulen sinua, sinä kuulet minua ja me tulemme yhä paremmin tietoisiksi, mikä on se ilmapiiri "henki", missä kumpikin toimii. Ja jos ja kun kuulemme ja ymmärrämme toisiamme ja olemme kiinnostuneita tarkkaamaan, miten Jumala mahdollisesti on mukana keskustelussamme, silloin olemme kuulolla vähän samaan tapaan kuin Emmauksen opetuslapset. Silloin myös meidän vuorovaikutukseemme sisältyy mahdollisuus hengellisyyden jonkinasteiseen ilmitulemiseen. Eli silloin hengellisyys voi saada sanallista muotoa tässä ja nyt.

    "missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" Matt 18:20

    "minun nimessäni" tarkoittaa siis asennetta, tapaa suhtautua toisiin ja tähän todellisuuteen.
  10. Jos hengellisyys on ilmaistavissa, se on mahdollista meidän vuorovaikutuksessamme tässä ja nyt. Jos sitä etsitään Veijolan luennosta, ei oikeasti etsitä hengellisyyden ilmenemistä, vaan sen hallitsemista, sen täydellistä älyllistä selittämistä ja haltuunottoa - asiaa, joka ei ole mahdollista.

    Kokemuksellista se on, mutta kokemuksellisuus on toissijaista. Se voi olla iloa ja se voi olla kärsimystä ja kaikkea muutakin mitä ikinä ihminen voi kokea. Kokemuksellisuuden kautta sitä ei voi luotettavasti kuvata.

    Jos sitä älyllisesti halutaan selittää, ainoa jotenkin toimiva mahdollisuus on Raamatun sanat.

    Jumalan Henki on sanalla luonut kaiken. Jeesus sanoi, että hänen puhumansa sanat ovat Henki ja elämä. Hengellisyys on täysin sidoksissa Jumalan sanaan. Jos alamme selittää sitä Raamatun ulkopuolella, olemme jo luomassa toista todellisuutta. Emme enää ole kiinnostuneita tässä ja nyt Jumalan Hengen toiminnasta, vaan sen haltuunotosta. Emme ole kiinnostuneita toisistamme vaan ideoistamme.

    Ja kuitenkin esittämäsi kysymyksen muodosta ymmärrän, että sinä (niin kuin minäkin) aidosti kaipaat lisää todellista Jumalan elämää. Se minua puhuttelee ja lämmittää. Siksi sinulle vastaankin. Tämä on tällaista lapsenmielisyyttä. Tämä näkyy myös nimimerkissäni.

    On minulla yliopistollinen loppututkinto (joten tieteellisiä esityksiä ja niiden asemaa maailmankuvassani olen joutunut ennenkin arvioimaan), mutta sillä ei tämän asian edistämisen kannalta ole mitään merkitystä. Paavalikin sanoi: Luen sen kaiken roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla.
  11. Jospa suuntausten etsimisten sijasta pitäisit silmät auki niiden ihmisten suhteen, joita tapaat. Ehkäpä eteesi johdatetaan yksittäisiä ihmisiä, joiden ajatukset muistuttavat omiasi ja jotka toimivat kunnioittavasti ja rakastavasti toisia kohtaan. Heitä voi rukoilla Jumalalta.
  12. Paitsi mielenkiintoisin, hengellinen sisältö on myös kaikkein oleellisin:

    "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh 6:63

    Ei täydellinen oppi tee ketään eläväksi. Mutta koska eläminen on niin paljon vaikeampaa ja vaatii itsenä likoon laittamista, useimmiten tyydytään opilliseen täydellisyyteen. Surulliset seuraukset ovat kaikkien nähtävissä kristikunnassa.

    Kyllä hengellisyys on ilmaistavissa. Eri asia on sitten, kuka haluaa sitä panna merkille. Hengen toiminnan kuvauksistahan Raamatussa on ennen kaikkea kyse. Ja juuri siksi, että Hengen toiminta ei ole puhdasoppisuutta vaan rakkaudellista vuorovaikutusta, Raamattu on kirjana kaikkea muuta kuin sytemaattinen teologian oppikirja.

    Ja toisaalta jäin miettimään, mitä mahdat tarkoittaa koettavissa olevalla. Ettei sanojen taakse vain kätkeytyisi perusteettomia otaksumia hengellisyydestä?
  13. Hymysi lienee pilkallinen. Jospa vielä kerrot aiheen siihen.
  14. Se on hyvä tie, sillä Jeesushan lupasi, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

    Olen itsekin kulkenut pitkän tien etsijänä, en tosin teologian (onneksi!)vaan ihan muiden tieteiden ja toimien piirissä. Ja pitkään kesti, ennen kuin Raamatun sisäinen logiikka alkoi avautua. Portti oli tietenkin Jumalan rakkaus Jeesuksessa. - Tämä on helppo sanoa faktana tässä, mutta minulle sen ymmärtäminen sydämellä (=tahtovana, toivovana ja kaipaavana persoonana) oli vaikeaa.

    Eksyminen on tosi helppoa. Ehkä minua varjeli se, että etsintäni alusta lähtien epäilin kaikkea, sillä muistin vähän liiankin hyvin tämän Jeesuksen varoituksen:

    "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Heidän hedelmistään te heidät tunnette....." Matt 7:15-23

    Toinen tärkeä seikka oli, että lähdin täysin purjein liikkeelle, kävi kuinka kävi, enkä jäänyt vain filosofoimaan rannalle.

    Jälkeenpäin olen huomannut, että pyrkimykseni ovat olleet kutakuinkin tämän suuntaisia:

    "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." Joh 8:31-32

    "Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Joh 7:17

    Eli kun tartuu Jumalaa sanasta, alkaa tapahtua.
  15. Olen pannut merkille, että vaikka olet teksteissäsi nojannut vahvasti tieteellisen teologian näkemyksiin, olet myös ilmeisen aidosti ja vilpittömästi etsimässä Jumalan totuutta.
  16. >On helppoa löytää ristiriitoja luterilaisten uskonpuhdistajien ja Jeesuksen opetusten väliltä. Näin metkaa on teologisen ajattelun ja dogmien kehitys. Kaikki vannovat alkukirkon ja Jeesuksen nimeen, mutta harvat niitä noudattavat.<

    Totta puhut. Ja vauhti senkun kiihtyy... Mutta eikös tämä juuri ole merkkinä siitä, missä mennään. (vrt Matt 24)
  17. Eihän lainaamiesi jakeiden sanamuotokaan anna syytä otaksua niissä puhuttavan Jeesuksen toisesta tulemisesta. Nuo jakeet viittaavat Jeesuksen kirkastumiseen, siihen että Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät hänet taivaallisessa, kirkastetussa, olemuksessaan. Tuon tapahtuman kuvaushan löytyy heti seuraavista jakeista:

    "Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.
    Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo." Matt 17:1-2
  18. >Jeesus lupasi tulla "silloisen sukupolven aikana."<

    Kommenttisi on epätarkka. Jeesus sanoi:

    "tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat" (Matt 24:34, Mark 13:30, Luuk 21:32)

    Kaikissa kolmessa evankeliumissa on sama sanamuoto. Nämä sanat ovat vastausta kysymykseen:
    "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" (Matt 24:3)

    Jeesus aloittaa pitkän ja monitasoisen vastauksensa sanoilla: Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä. Sitten hän kuvaa monia suuria, maailmanlaajuisia ilmiöitä, kuten esim. että evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa. Koko puheen tärkein viesti on kuitenkin varoitus eksymisestä, pois lankeamisesta, toinen toisensa vihaamisesta. Kaikki nämä maailmanlaajuiset tapahtumat ja muutokset uskovien käyttäytymisessä ovat merkkinä hänen paluustaan. Sukupolvi, joka näkee KAIKKIEN näiden tapahtumien toteutuvan/neen, näkee myös hänen paluunsa.

    Puheen loppupuolella hän vielä erityisesti varoittaa ja korostaa, että paluun hetkeä ei edes Poika tiedä ja että niin välinpitämättömyys kuin liiallinen innokkuuskin hänen paluunsa suhteen johtaa ihmisen vaaralliselle maaperälle.
  19. Niitä muita perheen- tai paikanetsijöitä, jotka eivät ole ehkä yhtä valvovia kuin sinä, todella riittää. Ja kun tarjolla on kaikenlaista, niin helpointahan valvomattoman on mennä sinne, jossa muut määrittelevät kaiken ja jossa omia kasvukipuja ei tarvitse kohdata, kun kaikki tähtää vain viihtymiseen ja kipukohtien peittelyyn.

    Perheen sisäiset suhteet ovat aina myös kasvun paikka.

    Itse pidän kaikin voimin kiinni siitä, että missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, siinä hän on itse meidän keskellämme, myös tässä keskustelussa.
  20. Minulle seurakunta on yhteyttä ihmisten välillä. Seurakunta on niin elävä, kuin sen jäsenillä on toimivaa, avoita, rehellistä, toisistä välittävää verkostoa keskenään.

    Täälläkin etsin vain todellista kontaktia ihmisiin uskon pohjalta ja olen iloinen, että edes muutamia kontakteja löytyy. Jos joku muukin näitä rivejä lukeva kaipaa samaa, niin tervetuloa keskuteluun.

    Valitettavasti rakkauden tiellä on aina riskinsä. Jos lähtee mukaan, voi kompastua, mutta voi myös löytää sitä, mitä Jumala on valmistanut.
    21. 65 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt