Uskon hengellinen sisältö?

Ilmaistavissa olevalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, onko ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa mahdollista ilmaista hengellisyyttä esim. sanoin, pukea sanoiksi se, mitä hengellisyys on?

Hengellisyydestä puhutaan mm. elämänä hengen voimasta ja se viittaa koettavaan asiaan, kuten elämä on koettava asia. Se, mitä elämä itsessään on, onkin hieman vaikeampi selittää sanallisesti ja luultavasti mahdotonta sellaiselle, jos löytyisi joku, jolla ei olisi mitään kokemusta elävänä olemisesta :)

Tuo ajatus hengellisyydestä elämänä hengen voimasta on kerrottu mm. tuolla:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/art/veijola.pdf

Crypticall kirjoitti:

Ilmaistavissa olevalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, onko ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa mahdollista ilmaista hengellisyyttä esim. sanoin, pukea sanoiksi se, mitä hengellisyys on?

Hengellisyydestä puhutaan mm. elämänä hengen voimasta ja se viittaa koettavaan asiaan, kuten elämä on koettava asia. Se, mitä elämä itsessään on, onkin hieman vaikeampi selittää sanallisesti ja luultavasti mahdotonta sellaiselle, jos löytyisi joku, jolla ei olisi mitään kokemusta elävänä olemisesta :)

Tuo ajatus hengellisyydestä elämänä hengen voimasta on kerrottu mm. tuolla:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/art/veijola.pdf

Lue lisää

Uskon määritelmänä on rakkaus Jumalaan. Rakkaus Jumalaan merkitsee rakkautta myös Jumalan sanomaan ja sen välittäjiin. Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää.

Usko sisältää tietoa uskomisen kohteesta (kognitiivinen usko). Siihen kuuluu myös tunteita, elämyksiä, tahtomista. asenteita ja vuorovaikutusta muihin ihmisiin (emotionaalinen ja sosiaalinen usko) sekä toimintaa ja tekoja Jumalan tahdon toteuttamisena (fyysinen tai motorinen usko).

Usko ei ole Jumalan teko, vaan ihmisen oma vapaan tahdon mukainen valinta.

Usko ei vastaanota ihmisen ulkopuolista Pyhää Henkeä, vaan herättää mielenlaadun, jota voidaan kutsua Pyhäksi Hengeksi.

Usko Jumalaan ja hänen sanomaansa vie ihmisen ikuisuuteen Jumalan edessä. Hyvät teot ovat keskeinen osa uskoa. Usko näkyy elämässä pyrkimyksenä hyvään ja rakkauteen.

Usko avaa ihmiselle uuden näkymän elämään ja antaa uutta motivaatiota myönteisyyteen ja hyvän toteuttamiseen. Uskoon kuuluu tehtyjen syntien katuminen ja tunnustaminen Jumalalle sekä pyrkimys anteeksiantamisen jälkeen kohti parempaa elämää. Uskova voi syventää ymmärrystään ja tietojaan Jumalan sanomasta, vahvistaa tahtoaan hyvän toteuttamiseen ja iloita eettisestä kasvustaan. Näin uskovalle kehittyy vähitellen parempi mielenlaatu ja hän elää Pyhässä Hengessä.

Eettistä kehitystä voisi kutsua ihmisen sisäiseksi uudistumiseksi. Ihminen ei uudistu keskiajan opetusten mukaisesti häneen vuodatetun yliluonnollisen Jumalan armon tai Pyhän Hengen avulla, vaan ihminen itse muuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan, päätöksillään ja toimillaan.

Pasi Toivonen kirjoitti:

Uskon määritelmänä on rakkaus Jumalaan. Rakkaus Jumalaan merkitsee rakkautta myös Jumalan sanomaan ja sen välittäjiin. Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää.

Usko sisältää tietoa uskomisen kohteesta (kognitiivinen usko). Siihen kuuluu myös tunteita, elämyksiä, tahtomista. asenteita ja vuorovaikutusta muihin ihmisiin (emotionaalinen ja sosiaalinen usko) sekä toimintaa ja tekoja Jumalan tahdon toteuttamisena (fyysinen tai motorinen usko).

Usko ei ole Jumalan teko, vaan ihmisen oma vapaan tahdon mukainen valinta.

Usko ei vastaanota ihmisen ulkopuolista Pyhää Henkeä, vaan herättää mielenlaadun, jota voidaan kutsua Pyhäksi Hengeksi.

Usko Jumalaan ja hänen sanomaansa vie ihmisen ikuisuuteen Jumalan edessä. Hyvät teot ovat keskeinen osa uskoa. Usko näkyy elämässä pyrkimyksenä hyvään ja rakkauteen.

Usko avaa ihmiselle uuden näkymän elämään ja antaa uutta motivaatiota myönteisyyteen ja hyvän toteuttamiseen. Uskoon kuuluu tehtyjen syntien katuminen ja tunnustaminen Jumalalle sekä pyrkimys anteeksiantamisen jälkeen kohti parempaa elämää. Uskova voi syventää ymmärrystään ja tietojaan Jumalan sanomasta, vahvistaa tahtoaan hyvän toteuttamiseen ja iloita eettisestä kasvustaan. Näin uskovalle kehittyy vähitellen parempi mielenlaatu ja hän elää Pyhässä Hengessä.

Eettistä kehitystä voisi kutsua ihmisen sisäiseksi uudistumiseksi. Ihminen ei uudistu keskiajan opetusten mukaisesti häneen vuodatetun yliluonnollisen Jumalan armon tai Pyhän Hengen avulla, vaan ihminen itse muuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan, päätöksillään ja toimillaan.

Lue lisää

"Ihminen ei uudistu keskiajan opetusten mukaisesti häneen vuodatetun yliluonnollisen Jumalan armon tai Pyhän Hengen avulla"

Tuosta edellä antamastani linkistä löytyy artikkeli, joka on todella lukemisen arvoinen. Timo Veijola pyrkii siinä kertomaan jotain hengellisyydestä, koska Raamattu on hengellinen kirja. Hän myös huomauttaa niistä ongelmista, joita historiallis-kriittiseen tutkimukseen liittyy Raamatun kohdalla. Pyhästä Hengestä taidetaan puhua myös Raamatussa, ei vain keskiajan pappien kirjoituksissa. Itse asiassa Raamattua pitäisi lukea melko valikoiden, jos tahtoisi välttää sen kerrontaa Hengen vaikutuksista.

Crypticall kirjoitti:

Ilmaistavissa olevalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, onko ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa mahdollista ilmaista hengellisyyttä esim. sanoin, pukea sanoiksi se, mitä hengellisyys on?

Hengellisyydestä puhutaan mm. elämänä hengen voimasta ja se viittaa koettavaan asiaan, kuten elämä on koettava asia. Se, mitä elämä itsessään on, onkin hieman vaikeampi selittää sanallisesti ja luultavasti mahdotonta sellaiselle, jos löytyisi joku, jolla ei olisi mitään kokemusta elävänä olemisesta :)

Tuo ajatus hengellisyydestä elämänä hengen voimasta on kerrottu mm. tuolla:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/art/veijola.pdf

Lue lisää

Jos hengellisyys on ilmaistavissa, se on mahdollista meidän vuorovaikutuksessamme tässä ja nyt. Jos sitä etsitään Veijolan luennosta, ei oikeasti etsitä hengellisyyden ilmenemistä, vaan sen hallitsemista, sen täydellistä älyllistä selittämistä ja haltuunottoa - asiaa, joka ei ole mahdollista.

Kokemuksellista se on, mutta kokemuksellisuus on toissijaista. Se voi olla iloa ja se voi olla kärsimystä ja kaikkea muutakin mitä ikinä ihminen voi kokea. Kokemuksellisuuden kautta sitä ei voi luotettavasti kuvata.

Jos sitä älyllisesti halutaan selittää, ainoa jotenkin toimiva mahdollisuus on Raamatun sanat.

Jumalan Henki on sanalla luonut kaiken. Jeesus sanoi, että hänen puhumansa sanat ovat Henki ja elämä. Hengellisyys on täysin sidoksissa Jumalan sanaan. Jos alamme selittää sitä Raamatun ulkopuolella, olemme jo luomassa toista todellisuutta. Emme enää ole kiinnostuneita tässä ja nyt Jumalan Hengen toiminnasta, vaan sen haltuunotosta. Emme ole kiinnostuneita toisistamme vaan ideoistamme.

Ja kuitenkin esittämäsi kysymyksen muodosta ymmärrän, että sinä (niin kuin minäkin) aidosti kaipaat lisää todellista Jumalan elämää. Se minua puhuttelee ja lämmittää. Siksi sinulle vastaankin. Tämä on tällaista lapsenmielisyyttä. Tämä näkyy myös nimimerkissäni.

On minulla yliopistollinen loppututkinto (joten tieteellisiä esityksiä ja niiden asemaa maailmankuvassani olen joutunut ennenkin arvioimaan), mutta sillä ei tämän asian edistämisen kannalta ole mitään merkitystä. Paavalikin sanoi: Luen sen kaiken roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla.

EJKR kirjoitti:

Jos hengellisyys on ilmaistavissa, se on mahdollista meidän vuorovaikutuksessamme tässä ja nyt. Jos sitä etsitään Veijolan luennosta, ei oikeasti etsitä hengellisyyden ilmenemistä, vaan sen hallitsemista, sen täydellistä älyllistä selittämistä ja haltuunottoa - asiaa, joka ei ole mahdollista.

Kokemuksellista se on, mutta kokemuksellisuus on toissijaista. Se voi olla iloa ja se voi olla kärsimystä ja kaikkea muutakin mitä ikinä ihminen voi kokea. Kokemuksellisuuden kautta sitä ei voi luotettavasti kuvata.

Jos sitä älyllisesti halutaan selittää, ainoa jotenkin toimiva mahdollisuus on Raamatun sanat.

Jumalan Henki on sanalla luonut kaiken. Jeesus sanoi, että hänen puhumansa sanat ovat Henki ja elämä. Hengellisyys on täysin sidoksissa Jumalan sanaan. Jos alamme selittää sitä Raamatun ulkopuolella, olemme jo luomassa toista todellisuutta. Emme enää ole kiinnostuneita tässä ja nyt Jumalan Hengen toiminnasta, vaan sen haltuunotosta. Emme ole kiinnostuneita toisistamme vaan ideoistamme.

Ja kuitenkin esittämäsi kysymyksen muodosta ymmärrän, että sinä (niin kuin minäkin) aidosti kaipaat lisää todellista Jumalan elämää. Se minua puhuttelee ja lämmittää. Siksi sinulle vastaankin. Tämä on tällaista lapsenmielisyyttä. Tämä näkyy myös nimimerkissäni.

On minulla yliopistollinen loppututkinto (joten tieteellisiä esityksiä ja niiden asemaa maailmankuvassani olen joutunut ennenkin arvioimaan), mutta sillä ei tämän asian edistämisen kannalta ole mitään merkitystä. Paavalikin sanoi: Luen sen kaiken roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla.

Lue lisää

Kysymys siitä, onko hengellisyys jotenkin puettavissa sanoiksi, jää kuitenkin mielessäni avoimeksi tässä ja nyt. Veijola hakee hengellisyyden ja aineellisen todellisuuden liittymäkohtaa opetuslasten innosta hehkuvista sydämistä Emmauksen tiellä. Joku toinen ehkä hakisi sitä jostain muusta ja sanoisi vaikka kedon kukkien värien moninaisuutta ja tasapainoista harmoniaa katsoessaan voivansa nähdä sen mitä ei silmillä havaita. Luojan järjestyksen ja tarkoituksen kaikessa, aina pienimmistä yksityiskohdista valtaviin kokonaisuuksiin.

Kuitenkin sellaiset kuvaukset jäävät auttamattomasti latteiksi, eivätkä ne välitä ymmärrystä siitä, mitä hengellisyys on. Se saa pohtimaan, voidaanko hengellisyyttä kuvailla ymmärrettävästi, vai onko se mahdollista vain kokea. Veijola huomauttaa artikkelissaan, että opetuslapset eivät ymmärtäneet vaikka näkivät tyhjän haudan, se vain hämmensi heitä. Vasta ylösnousseen Kristuksen omakohtainen kohtaaminen avasi heidän ymmärryksensä.

Toiset opetuslapset eivät onnistuneet ilmaisemaan asiaa Tuomaalle niin, että tämä olisi ymmärtänyt mistä oli kysymys. Vasta kohtaaminen muutti tilanteen hänenkin kohdallaan. Taivaaseenastumisen jälkeen tuo tehtävä jäi Hengelle, joka antaa tarvittavan todistuksen ja saa ihmisten sydämet hehkumaan. Ihminen siis ei voisi välittää sitä toiselle, mutta voiko tuon hengen voimasta elävä ts. hengellinen ihminen edes kuvailla sitä ymmärrettävästi toiselle? Kuvailu kieltämättä luo toisen "todellisuuden", mutta voisiko se silti onnistuessaan välittää ymmärryksen siitä, mitä hengellisyys on?

Tämä kysymys nyt tähtää ehkä enemmän tiedolliseen puoleen, mutta onhan ihminen kuitenkin kokonaisuus ja tiukka rajanveto järjen ja sydämen asioihin ei siksi ole vaivatonta.

Pasi Toivonen kirjoitti:

Uskon määritelmänä on rakkaus Jumalaan. Rakkaus Jumalaan merkitsee rakkautta myös Jumalan sanomaan ja sen välittäjiin. Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää.

Usko sisältää tietoa uskomisen kohteesta (kognitiivinen usko). Siihen kuuluu myös tunteita, elämyksiä, tahtomista. asenteita ja vuorovaikutusta muihin ihmisiin (emotionaalinen ja sosiaalinen usko) sekä toimintaa ja tekoja Jumalan tahdon toteuttamisena (fyysinen tai motorinen usko).

Usko ei ole Jumalan teko, vaan ihmisen oma vapaan tahdon mukainen valinta.

Usko ei vastaanota ihmisen ulkopuolista Pyhää Henkeä, vaan herättää mielenlaadun, jota voidaan kutsua Pyhäksi Hengeksi.

Usko Jumalaan ja hänen sanomaansa vie ihmisen ikuisuuteen Jumalan edessä. Hyvät teot ovat keskeinen osa uskoa. Usko näkyy elämässä pyrkimyksenä hyvään ja rakkauteen.

Usko avaa ihmiselle uuden näkymän elämään ja antaa uutta motivaatiota myönteisyyteen ja hyvän toteuttamiseen. Uskoon kuuluu tehtyjen syntien katuminen ja tunnustaminen Jumalalle sekä pyrkimys anteeksiantamisen jälkeen kohti parempaa elämää. Uskova voi syventää ymmärrystään ja tietojaan Jumalan sanomasta, vahvistaa tahtoaan hyvän toteuttamiseen ja iloita eettisestä kasvustaan. Näin uskovalle kehittyy vähitellen parempi mielenlaatu ja hän elää Pyhässä Hengessä.

Eettistä kehitystä voisi kutsua ihmisen sisäiseksi uudistumiseksi. Ihminen ei uudistu keskiajan opetusten mukaisesti häneen vuodatetun yliluonnollisen Jumalan armon tai Pyhän Hengen avulla, vaan ihminen itse muuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan, päätöksillään ja toimillaan.

Lue lisää

Usko ei ole Jumalan teko, vaan ihmisen oma vapaan tahdon mukainen valinta. ///
ja raamattu sanoo[Jeesus] te ette valinneet minua,vaan mina teidat-- olisikohan sanoissasi 'pienta' ristiriitaa?

Crypticall kirjoitti:

Kysymys siitä, onko hengellisyys jotenkin puettavissa sanoiksi, jää kuitenkin mielessäni avoimeksi tässä ja nyt. Veijola hakee hengellisyyden ja aineellisen todellisuuden liittymäkohtaa opetuslasten innosta hehkuvista sydämistä Emmauksen tiellä. Joku toinen ehkä hakisi sitä jostain muusta ja sanoisi vaikka kedon kukkien värien moninaisuutta ja tasapainoista harmoniaa katsoessaan voivansa nähdä sen mitä ei silmillä havaita. Luojan järjestyksen ja tarkoituksen kaikessa, aina pienimmistä yksityiskohdista valtaviin kokonaisuuksiin.

Kuitenkin sellaiset kuvaukset jäävät auttamattomasti latteiksi, eivätkä ne välitä ymmärrystä siitä, mitä hengellisyys on. Se saa pohtimaan, voidaanko hengellisyyttä kuvailla ymmärrettävästi, vai onko se mahdollista vain kokea. Veijola huomauttaa artikkelissaan, että opetuslapset eivät ymmärtäneet vaikka näkivät tyhjän haudan, se vain hämmensi heitä. Vasta ylösnousseen Kristuksen omakohtainen kohtaaminen avasi heidän ymmärryksensä.

Toiset opetuslapset eivät onnistuneet ilmaisemaan asiaa Tuomaalle niin, että tämä olisi ymmärtänyt mistä oli kysymys. Vasta kohtaaminen muutti tilanteen hänenkin kohdallaan. Taivaaseenastumisen jälkeen tuo tehtävä jäi Hengelle, joka antaa tarvittavan todistuksen ja saa ihmisten sydämet hehkumaan. Ihminen siis ei voisi välittää sitä toiselle, mutta voiko tuon hengen voimasta elävä ts. hengellinen ihminen edes kuvailla sitä ymmärrettävästi toiselle? Kuvailu kieltämättä luo toisen "todellisuuden", mutta voisiko se silti onnistuessaan välittää ymmärryksen siitä, mitä hengellisyys on?

Tämä kysymys nyt tähtää ehkä enemmän tiedolliseen puoleen, mutta onhan ihminen kuitenkin kokonaisuus ja tiukka rajanveto järjen ja sydämen asioihin ei siksi ole vaivatonta.

Lue lisää

>opetuslapset eivät ymmärtäneet vaikka näkivät tyhjän haudan, se vain hämmensi heitä. Vasta ylösnousseen Kristuksen omakohtainen kohtaaminen avasi heidän ymmärryksensä.<

->Faktojen näkeminen tuottaa vain hämmentävää älyllistä pohdintaa. Vuorovaikutuksessa kohtaaminen on mahdollisuus hengellisyyteen. Jos opetuslapset eivät olisi tunteneet Jeesusta ennen ristiinnaulitsemista, tuo ylösnousseen kohtaaminenkaan ei olisi ollut heille hengellinen kokemus. Heidän kokemuksensa perustui siis aiemmin koettuun vuorovaikutukseen, missä hengellisyys oli jo läsnä, mutta lisääntyi Jeeuksen kanssa kulkemisen, ristiinnaulitsemisen, ylösnoudemisen, taivaaseen astumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen myötä. Opetuslapset tulivat siitä vasta vähitellen tietoisiksi vuorovaikutuksen syventyessä.

Sama pätee meihin tässä ja nyt. Kun me etsimme tässä ja nyt Jumalaa, minä kuulen sinua, sinä kuulet minua ja me tulemme yhä paremmin tietoisiksi, mikä on se ilmapiiri "henki", missä kumpikin toimii. Ja jos ja kun kuulemme ja ymmärrämme toisiamme ja olemme kiinnostuneita tarkkaamaan, miten Jumala mahdollisesti on mukana keskustelussamme, silloin olemme kuulolla vähän samaan tapaan kuin Emmauksen opetuslapset. Silloin myös meidän vuorovaikutukseemme sisältyy mahdollisuus hengellisyyden jonkinasteiseen ilmitulemiseen. Eli silloin hengellisyys voi saada sanallista muotoa tässä ja nyt.

"missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" Matt 18:20

"minun nimessäni" tarkoittaa siis asennetta, tapaa suhtautua toisiin ja tähän todellisuuteen.

Crypticall kirjoitti:

"Ihminen ei uudistu keskiajan opetusten mukaisesti häneen vuodatetun yliluonnollisen Jumalan armon tai Pyhän Hengen avulla"

Tuosta edellä antamastani linkistä löytyy artikkeli, joka on todella lukemisen arvoinen. Timo Veijola pyrkii siinä kertomaan jotain hengellisyydestä, koska Raamattu on hengellinen kirja. Hän myös huomauttaa niistä ongelmista, joita historiallis-kriittiseen tutkimukseen liittyy Raamatun kohdalla. Pyhästä Hengestä taidetaan puhua myös Raamatussa, ei vain keskiajan pappien kirjoituksissa. Itse asiassa Raamattua pitäisi lukea melko valikoiden, jos tahtoisi välttää sen kerrontaa Hengen vaikutuksista.

Lue lisää

tieteen ja tutkimuksen metodeilla ei olekaan niin suurta merkitystä kuin Pyhällä Hengellä (joka on mitä ja ilmenee tutkimusprosessissa miten?).
Tässä on tämä fundamentalistien ongelma: ei lopulta olekaan kyse tutkimuksesta vaan uskosta, tiedetään etukäteen mihin tullaan ja mihin tulokseen ei voi päätyä. Raamattu ei voi olla väärässä eikä tutkimus antaa muuta tulosta kuin tietyn kristillisen totuuden. Yhtä tyhjän kanssa, epärehellistä vielä kaiken lisäksi.

to... kirjoitti:

tieteen ja tutkimuksen metodeilla ei olekaan niin suurta merkitystä kuin Pyhällä Hengellä (joka on mitä ja ilmenee tutkimusprosessissa miten?).
Tässä on tämä fundamentalistien ongelma: ei lopulta olekaan kyse tutkimuksesta vaan uskosta, tiedetään etukäteen mihin tullaan ja mihin tulokseen ei voi päätyä. Raamattu ei voi olla väärässä eikä tutkimus antaa muuta tulosta kuin tietyn kristillisen totuuden. Yhtä tyhjän kanssa, epärehellistä vielä kaiken lisäksi.

Lue lisää

Jos ihmisen rakkauselämästä voisi muodostaa matemaattisen mallin (en tiedä onko yritetty) ja siitä mallista saataisi sisäisesti johdonmukainen ja kaikki tieteen kriteerit täyttävä, niin voisiko silti sanoa aidon rakkauden ja rakastetuksi tulemisen kokemuksen olevan kuitenkin jossain mielessä merkityksellisempää, kuin sen kuvaileminen matemaattisesti?

Tuossa on mielestäni karrikoiden esitettynä se, mitä tuossa esimerkkiartikkelissa Veijola yrittää sanoa. Veijola ei itse ollut fundamentalisti, vaan eksegetiikan professori, jonka takia oli usein fundamentalistien kritiikin kohteena (k.2005). Tieteellinen tutkimus ja hengellisyys ovat kokonaan eri tasoilla olevia asioita, ne eivät voi siten muodostaa ristiriitaa, mutta niitä on turha yrittää väkivalloin tuoda samalla tasolla käsiteltäviksi. Niitä ei voi yhdenmukaistaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.

Emme pääse mihinkään siitä, että Raamatun sisältö on ennen kaikkea hengellinen. Se käyttää historiallista tilannetta kehyksenä, kun kertoo tapahtumien hengellisistä vaikuttimista. Jopa yksinkertaisille ja melko tavallisilla tapahtumilla nähdään olevan hengellinen sisältö. Kirjoittajan lähtökohdat ovat hengellisiä ja sen huomioimatta jättäminen vain siksi, ettei sen tutkimiseen ole sopivia tieteellisiä metodeja, olisi keskeisen sanoman hylkäämistä omien erilaisten lähtökohtien vuoksi. Se olisi epärehellistä, ainakin jos se olisi tietoista.

Tämä on se historiallis-kriittisen tutkimuksen ongelma, jonka Veijola itsekin eksegeettinä huomaa ja josta hän huomauttaa. Tiede ja Pyhä Henki eivät kilpaile keskenään, vaan ne kuuluvat eri tasoille. Toinen tutkii aineellista ja toinen liittyy hengellisyyteen.

EJKR kirjoitti:

>opetuslapset eivät ymmärtäneet vaikka näkivät tyhjän haudan, se vain hämmensi heitä. Vasta ylösnousseen Kristuksen omakohtainen kohtaaminen avasi heidän ymmärryksensä.<

->Faktojen näkeminen tuottaa vain hämmentävää älyllistä pohdintaa. Vuorovaikutuksessa kohtaaminen on mahdollisuus hengellisyyteen. Jos opetuslapset eivät olisi tunteneet Jeesusta ennen ristiinnaulitsemista, tuo ylösnousseen kohtaaminenkaan ei olisi ollut heille hengellinen kokemus. Heidän kokemuksensa perustui siis aiemmin koettuun vuorovaikutukseen, missä hengellisyys oli jo läsnä, mutta lisääntyi Jeeuksen kanssa kulkemisen, ristiinnaulitsemisen, ylösnoudemisen, taivaaseen astumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen myötä. Opetuslapset tulivat siitä vasta vähitellen tietoisiksi vuorovaikutuksen syventyessä.

Sama pätee meihin tässä ja nyt. Kun me etsimme tässä ja nyt Jumalaa, minä kuulen sinua, sinä kuulet minua ja me tulemme yhä paremmin tietoisiksi, mikä on se ilmapiiri "henki", missä kumpikin toimii. Ja jos ja kun kuulemme ja ymmärrämme toisiamme ja olemme kiinnostuneita tarkkaamaan, miten Jumala mahdollisesti on mukana keskustelussamme, silloin olemme kuulolla vähän samaan tapaan kuin Emmauksen opetuslapset. Silloin myös meidän vuorovaikutukseemme sisältyy mahdollisuus hengellisyyden jonkinasteiseen ilmitulemiseen. Eli silloin hengellisyys voi saada sanallista muotoa tässä ja nyt.

"missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" Matt 18:20

"minun nimessäni" tarkoittaa siis asennetta, tapaa suhtautua toisiin ja tähän todellisuuteen.

Lue lisää

Minua hämmentää tuossa yksi asia, josta en saa selvää viestisi perusteella. Mielestäni sanot, että jos etsimme kaikesta sielustamme, mielestämme ja sydämestämme Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, hänen henkensä johdattaa meitä ja hengen johdatus vie elämään hengessä, joka voi sitten saada muodon myös siinä, mitä kirjoitamme.

Toisaalta puhut mielestäni yhteydestä ihmisten välillä ja hengellisyyden ilmitulemisesta sen kautta. Kerrot asenteesta ja tavasta suhtautua todellisuuteen tarkoittaen ilmeisesti sitä, että siellä missä kaksi tai kolme on koolla yhdessä hengessä, siellä myös tuo hengellisyys voi ilmetä jollain tavalla.

Joudun siis kysymään ajatteletko hengellisyyden olevan kytkettynä ihmisen suhteeseen Jumalaan vai ihmisten välisiin suhteisiin, vai eikö niitä voi mielestäsi erottaa?

Crypticall kirjoitti:

Minua hämmentää tuossa yksi asia, josta en saa selvää viestisi perusteella. Mielestäni sanot, että jos etsimme kaikesta sielustamme, mielestämme ja sydämestämme Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, hänen henkensä johdattaa meitä ja hengen johdatus vie elämään hengessä, joka voi sitten saada muodon myös siinä, mitä kirjoitamme.

Toisaalta puhut mielestäni yhteydestä ihmisten välillä ja hengellisyyden ilmitulemisesta sen kautta. Kerrot asenteesta ja tavasta suhtautua todellisuuteen tarkoittaen ilmeisesti sitä, että siellä missä kaksi tai kolme on koolla yhdessä hengessä, siellä myös tuo hengellisyys voi ilmetä jollain tavalla.

Joudun siis kysymään ajatteletko hengellisyyden olevan kytkettynä ihmisen suhteeseen Jumalaan vai ihmisten välisiin suhteisiin, vai eikö niitä voi mielestäsi erottaa?

Lue lisää

Hengellisyys on aina suhdetta sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen, niitä ei voi erottaa.

"Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." 12:29-31

Raamatullisesti mehän olemme kaikki alkuisin Jumalasta ja "hänessä me liikumme, elämme ja olemme" (Apt 17:28). Ongelmana, kuten tiedämme, on ollut, että me emme automaattisesti osaa elää tässä tietoisuudessa vaan olemme joutuneet erillisyyteen, eksyksiin ja etsimme itse tätä kadotettua alkuperäistä identiteettiämme. Me emme kuitenkaan voi tätä Jumalan lapsen identiteettiämme löytää muuten kuin vuorovaikutuksessa. Tilanne on sama kuin pienellä lapsella: Jos lapsi pannan kasvamaan eläinten kanssa, sille muodostuu eläimen identiteetti.

Meillä voi olla vain sellainen identiteetti, kuin vuorovaikutuksessa saamme rakennettua. Kun Jeesus tuli, hän alkoi heti alun pitäen opettaa seuraajilleen tätä uutta identiteettiä huolimatta siitä, että näillä ei alun perin ollut hajuakaan mistä on kyse. Kuitenkin he vähitellen alkoivat hahmottaa Jeesuksen kautta itsensä uudella tavalla ja vapautuivat vanhan identiteetin kahlitsevasta orjuudesta.

Samoin meidän kristittyjen suurenmoisena etuoikeutena on tuntea toisemme nimenomaan tästä uuden identiteetin näkökulmasta:

"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan." 2 Kor 5:16

"Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol 1:27

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meissä olisi puutteita. Mutta vaikka niitä toisissa näkisimmekin, meidän ei tule niihin tuijottaa. Sillä jos toisen sydämessä elää todellinen kaipaus ja toivo löytää tätä Kristus-identiteettiä, meidän kannattaa nähdä se ja kertoa toiselle (ei siis imarrella), että näemme sen ja rohkaista siinä. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme vahvistua hengellisyydessä ja löytää sitä uutta identiteettiämme Kristuksessa.

Jos siis sanon, että näen sinun aidosti etsivän ja kaipaavan ja se lämmittää mieltäni, se voi hämmentää. Voi tuntua, että tulen liian lähelle, olen liian henkilökohtainen, manipuloin, tai jotain muuta epäilyttävää. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella, en saadakseni itselleni jotain, vaan koska tällä periaatteella vuosikausia eläneenä olen todennut, että muuta tapaa ei ole vahvistua hengellisyydessä. Jos voin rohkaista yhtä veljeä/siskoa matkalla, rohkaistun itse ja vahvistun Herrassa. Olen siis täysin riippuvainen ihmisistä tässä. Mutta jos jaan sitä, mitä olen saanut, se ei vähene vaan lisääntyy.

EJKR kirjoitti:

Hengellisyys on aina suhdetta sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen, niitä ei voi erottaa.

"Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." 12:29-31

Raamatullisesti mehän olemme kaikki alkuisin Jumalasta ja "hänessä me liikumme, elämme ja olemme" (Apt 17:28). Ongelmana, kuten tiedämme, on ollut, että me emme automaattisesti osaa elää tässä tietoisuudessa vaan olemme joutuneet erillisyyteen, eksyksiin ja etsimme itse tätä kadotettua alkuperäistä identiteettiämme. Me emme kuitenkaan voi tätä Jumalan lapsen identiteettiämme löytää muuten kuin vuorovaikutuksessa. Tilanne on sama kuin pienellä lapsella: Jos lapsi pannan kasvamaan eläinten kanssa, sille muodostuu eläimen identiteetti.

Meillä voi olla vain sellainen identiteetti, kuin vuorovaikutuksessa saamme rakennettua. Kun Jeesus tuli, hän alkoi heti alun pitäen opettaa seuraajilleen tätä uutta identiteettiä huolimatta siitä, että näillä ei alun perin ollut hajuakaan mistä on kyse. Kuitenkin he vähitellen alkoivat hahmottaa Jeesuksen kautta itsensä uudella tavalla ja vapautuivat vanhan identiteetin kahlitsevasta orjuudesta.

Samoin meidän kristittyjen suurenmoisena etuoikeutena on tuntea toisemme nimenomaan tästä uuden identiteetin näkökulmasta:

"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan." 2 Kor 5:16

"Kristus teissä, kirkkauden toivo." Kol 1:27

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meissä olisi puutteita. Mutta vaikka niitä toisissa näkisimmekin, meidän ei tule niihin tuijottaa. Sillä jos toisen sydämessä elää todellinen kaipaus ja toivo löytää tätä Kristus-identiteettiä, meidän kannattaa nähdä se ja kertoa toiselle (ei siis imarrella), että näemme sen ja rohkaista siinä. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme vahvistua hengellisyydessä ja löytää sitä uutta identiteettiämme Kristuksessa.

Jos siis sanon, että näen sinun aidosti etsivän ja kaipaavan ja se lämmittää mieltäni, se voi hämmentää. Voi tuntua, että tulen liian lähelle, olen liian henkilökohtainen, manipuloin, tai jotain muuta epäilyttävää. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella, en saadakseni itselleni jotain, vaan koska tällä periaatteella vuosikausia eläneenä olen todennut, että muuta tapaa ei ole vahvistua hengellisyydessä. Jos voin rohkaista yhtä veljeä/siskoa matkalla, rohkaistun itse ja vahvistun Herrassa. Olen siis täysin riippuvainen ihmisistä tässä. Mutta jos jaan sitä, mitä olen saanut, se ei vähene vaan lisääntyy.

Lue lisää

Huomaan olevani parista asiasta erimieltä kanssasi, vaikka en tiedä ovatko ne mitenkään merkityksellisiä asioita aiheen kannalta. Tässä kuitenkin huomioita niistä.

Mielestäni selität hengellisyyttä aika psykologisesti puhuessasi kasvamisesta tiettyyn identiteettiin. Siihen viittaa myös ajatus opetuslasten kasvattamisesta hengellisyyteen, vaikka Jeesuksen omien sanojen mukaan hengellisyyteen synnytään ennen kuin siinä kasvetaan. Tätä on painotettu vaihtelevasti erilaisissa uskonnollisissa piireissä, mutta alkuperäiseen opetukseen se näyttäisi kuuluvan.

Toiseksi jäin miettimään alkuperäistä identiteettiämme. Raamatullisesti olemme alkuisin maan tomusta. Sisältääkö se viitteen evolutiiviseen, mahdollisesti ohjattuun kehitykseen, siitä taidetaan olla yleisesti montaa mieltä. Raamatun kertomukseen sisältyy myös (hengellisen?) elämän henkäyksen saaminen, joka kohdistuu luoduista vain ihmiseen, kuten myös hankittu elämän henkäyksen tappaminen, hengellinen kuolema. Kuitenkin Johannes tekee pesäeroa ajatukselle, jonka mukaan ihminen, luotu olento, olisi syntyisin Jumalasta mutta tuo esiin hengellisen näkökulman:

”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”

Vielä minua epäilyttää sellainenkin ajatus, että hengellisyyteen liittyisi aina ihmisten välistä vuorovaikutusta, koska mielestäni hengellisyys väistämättä liittyy ajatukseen Jumalasta, joka on Henki. Edellä olevan lainauksen mukaan myös hengellinen elämä on Jumalan vaikutusta ja siten liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Ehkä tässä tulee jo turhan tarkkaa jakoa epäolennaisista asioista joita kuitenkin olen pohtinut opillisten kysymysten yhteydessä, mutta sivupoluista huolimatta yritän nyt kiinnittää huomion tuohon hengelliseen puoleen. Opetuslapset kyllä ymmärsivät Jeesuksen opetuksia jatkuvasti väärin, kuten sanot, se ilmaistaan Raamatussa aivan suoraan ja peittelemättömästi. He ymmärsivät Jeesuksen opetusten hengellisen ulottuvuuden, joka oli koko opetusten varsinainen sanoma, vasta hengen vuodatuksen jälkeen.

Jeesus yritti vääntää vertauksien avulla rautalankamallia, jolla kertoisi hengellisistä asioista, mutta kuulijat usein takertuvat sanoihin ja ymmärtävät asiat maallisesti. Nikodeemus ihmettelee miten ihminen voi vanhana syntyä uudestaan ja joukko opetuslapsia jättää Jeesuksen, kun eivät ymmärrä puhetta hänen ruumiinsa ja verensä merkityksestä, vaikka hän sanoo niiden olevan henki ja elämä.

Myöhemmin opetuslapset käsittävät opetusten hengellisen merkityksen, mutta siinä välissä tapahtuu jotain, joka tekee heistä hengellisiä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin hengellisyys näkee kedon kukkia katsoessaan sen, miten kauniisti Luoja on ne ”vaatettanut”. Tai lintuja katsoessaan näkee sen, miten Jumala pitää niistä jokaisesta huolen. Se ei tietenkään ole ristiriidassa sen kanssa, että niissä näkee myös mielenkiintoisen biologian tutkimuskohteen, mutta hengellisyys näkee muutakin. Sitä kai voisi sanoa joksikin asenteeksikin, mutta psykologiset selitysmallit ovat osoittaneet voimattomuutensa hengellisyyden selityksessä ja itse aiheessa pysyäkseni, siksi minua kiinnostaa se, onko hengellisyyden kuvaileminen aivan mahdoton tehtävä.

Crypticall kirjoitti:

Huomaan olevani parista asiasta erimieltä kanssasi, vaikka en tiedä ovatko ne mitenkään merkityksellisiä asioita aiheen kannalta. Tässä kuitenkin huomioita niistä.

Mielestäni selität hengellisyyttä aika psykologisesti puhuessasi kasvamisesta tiettyyn identiteettiin. Siihen viittaa myös ajatus opetuslasten kasvattamisesta hengellisyyteen, vaikka Jeesuksen omien sanojen mukaan hengellisyyteen synnytään ennen kuin siinä kasvetaan. Tätä on painotettu vaihtelevasti erilaisissa uskonnollisissa piireissä, mutta alkuperäiseen opetukseen se näyttäisi kuuluvan.

Toiseksi jäin miettimään alkuperäistä identiteettiämme. Raamatullisesti olemme alkuisin maan tomusta. Sisältääkö se viitteen evolutiiviseen, mahdollisesti ohjattuun kehitykseen, siitä taidetaan olla yleisesti montaa mieltä. Raamatun kertomukseen sisältyy myös (hengellisen?) elämän henkäyksen saaminen, joka kohdistuu luoduista vain ihmiseen, kuten myös hankittu elämän henkäyksen tappaminen, hengellinen kuolema. Kuitenkin Johannes tekee pesäeroa ajatukselle, jonka mukaan ihminen, luotu olento, olisi syntyisin Jumalasta mutta tuo esiin hengellisen näkökulman:

”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”

Vielä minua epäilyttää sellainenkin ajatus, että hengellisyyteen liittyisi aina ihmisten välistä vuorovaikutusta, koska mielestäni hengellisyys väistämättä liittyy ajatukseen Jumalasta, joka on Henki. Edellä olevan lainauksen mukaan myös hengellinen elämä on Jumalan vaikutusta ja siten liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Ehkä tässä tulee jo turhan tarkkaa jakoa epäolennaisista asioista joita kuitenkin olen pohtinut opillisten kysymysten yhteydessä, mutta sivupoluista huolimatta yritän nyt kiinnittää huomion tuohon hengelliseen puoleen. Opetuslapset kyllä ymmärsivät Jeesuksen opetuksia jatkuvasti väärin, kuten sanot, se ilmaistaan Raamatussa aivan suoraan ja peittelemättömästi. He ymmärsivät Jeesuksen opetusten hengellisen ulottuvuuden, joka oli koko opetusten varsinainen sanoma, vasta hengen vuodatuksen jälkeen.

Jeesus yritti vääntää vertauksien avulla rautalankamallia, jolla kertoisi hengellisistä asioista, mutta kuulijat usein takertuvat sanoihin ja ymmärtävät asiat maallisesti. Nikodeemus ihmettelee miten ihminen voi vanhana syntyä uudestaan ja joukko opetuslapsia jättää Jeesuksen, kun eivät ymmärrä puhetta hänen ruumiinsa ja verensä merkityksestä, vaikka hän sanoo niiden olevan henki ja elämä.

Myöhemmin opetuslapset käsittävät opetusten hengellisen merkityksen, mutta siinä välissä tapahtuu jotain, joka tekee heistä hengellisiä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin hengellisyys näkee kedon kukkia katsoessaan sen, miten kauniisti Luoja on ne ”vaatettanut”. Tai lintuja katsoessaan näkee sen, miten Jumala pitää niistä jokaisesta huolen. Se ei tietenkään ole ristiriidassa sen kanssa, että niissä näkee myös mielenkiintoisen biologian tutkimuskohteen, mutta hengellisyys näkee muutakin. Sitä kai voisi sanoa joksikin asenteeksikin, mutta psykologiset selitysmallit ovat osoittaneet voimattomuutensa hengellisyyden selityksessä ja itse aiheessa pysyäkseni, siksi minua kiinnostaa se, onko hengellisyyden kuvaileminen aivan mahdoton tehtävä.

Lue lisää

Niin - asioita omalla ymmärryksellämme tarkasteltaessa on aina yksipuolisuuteen lankeamisen riski.

Uudestisyntyminen on todella hengellisen elämän edellytys, sillä ilman sitä meillä ei voi olla Jumalan Henkeä. Tätä asiaa en kuitenkaan painottaisi niin yksipuolisesti kuin herätyskristillisyys, koska kyse on Jumalan Hengen toiminnasta, salaisuudesta, jota emme voi ohjata. Päinvastoin, jos kovin prässäämme, että ihmisten on tultava uskoon, vaikutus on usein päinvastainen. Työ on Jumalan, ei ihmisten. Tälle näkemykselle on perusteena esim. opetuslasten kutsuminen. Jeesus kutsui, mutta ei painostanut heitä uskomaan vaan nimenomaan vuorovaikutukseen, jotta Henki voisi tehdä työnsä. Ja aika vaikea on sanoa, milloin he "tulivat uskoon". Kuitenkin se oli ennen helluntaita.

Se että kirjoitukseni on psykologista, johtuu siitä, että kyllä Jumalan Hengen täytyy puhua meidän sielullemme (=ajatukset, tunteet, tarpeet, tahto), jotta meidän itse kunkin sielu (psyyke) alkaisi nähdä Jumalan tien kutsuvaksi. Tämä pätee niin uskoa etsiviin kuin jo uskoon tulleisiin "vastasyntyneisiin kristittyihin".

Toisen kohdan suhteen tarkoitin, että Jumala loi ihmisen maan tomusta omaksi kuvakseen, ei synnyttänyt häntä. Tieteen havaitsemat biologisen elämän kehitysvaiheet eivät ole Raamatun kanssa ristiriidassa. Raamattu on hengellinen kirja, ei luonnontieteellinen. Mielestäni kreationistit käyttävät todistelussaan välineitä, joihin Raamattu ei anna oikeutusta:

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hepr 11:3

Raamattu kertoo nähdäkseni Jumalan Hengen toiminnasta ihmissuvun eri vaiheissa. Tämä on kaiken polttopiste, muut seikat ovat vain näyttämö tälle. Kuten sanoit, Jumala puhalsi ihmiseen hengen, jonka vaikutus ihmisessä lakkasi tottelemattomuuden vaikutuksesta. Uudestisyntyminen Hengestä on sitten Jumalasta syntymistä, kuten siteerasit Johannesta.

Olet oikeassa, että hengellisyys ilmenee elämässä myös erillään vuorovaikutussuhteista. Kuitenkin luonnon kauneuden yms ihaileminen on yhtä lailla mahdollista uskosta osattomallekin. Toki uskovalle siihen voi liittyä hengellisiä ulottuvuuksia. Toisaalta on syytä muistaa, että uskovalle myös vaikeudet, tuho, yms voivat olla hengellisiä kokemuksia.

"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:25-28

Tarkennuksena: Jeesus ei sano, että hänen ruumiinsa ja verensä ovat henki ja elämä vaan:

"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh 6:63

Crypticall kirjoitti:

Jos ihmisen rakkauselämästä voisi muodostaa matemaattisen mallin (en tiedä onko yritetty) ja siitä mallista saataisi sisäisesti johdonmukainen ja kaikki tieteen kriteerit täyttävä, niin voisiko silti sanoa aidon rakkauden ja rakastetuksi tulemisen kokemuksen olevan kuitenkin jossain mielessä merkityksellisempää, kuin sen kuvaileminen matemaattisesti?

Tuossa on mielestäni karrikoiden esitettynä se, mitä tuossa esimerkkiartikkelissa Veijola yrittää sanoa. Veijola ei itse ollut fundamentalisti, vaan eksegetiikan professori, jonka takia oli usein fundamentalistien kritiikin kohteena (k.2005). Tieteellinen tutkimus ja hengellisyys ovat kokonaan eri tasoilla olevia asioita, ne eivät voi siten muodostaa ristiriitaa, mutta niitä on turha yrittää väkivalloin tuoda samalla tasolla käsiteltäviksi. Niitä ei voi yhdenmukaistaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.

Emme pääse mihinkään siitä, että Raamatun sisältö on ennen kaikkea hengellinen. Se käyttää historiallista tilannetta kehyksenä, kun kertoo tapahtumien hengellisistä vaikuttimista. Jopa yksinkertaisille ja melko tavallisilla tapahtumilla nähdään olevan hengellinen sisältö. Kirjoittajan lähtökohdat ovat hengellisiä ja sen huomioimatta jättäminen vain siksi, ettei sen tutkimiseen ole sopivia tieteellisiä metodeja, olisi keskeisen sanoman hylkäämistä omien erilaisten lähtökohtien vuoksi. Se olisi epärehellistä, ainakin jos se olisi tietoista.

Tämä on se historiallis-kriittisen tutkimuksen ongelma, jonka Veijola itsekin eksegeettinä huomaa ja josta hän huomauttaa. Tiede ja Pyhä Henki eivät kilpaile keskenään, vaan ne kuuluvat eri tasoille. Toinen tutkii aineellista ja toinen liittyy hengellisyyteen.

Lue lisää

tämän hengellisyysväitteen ja miten määrittelet ilmaisun sisällön? Valtaosa muinaisen lähi-idän kirjallisuudesta oli siis "hengellistä" koska tuolloin uskottiin että jumalat -oman kansan tai muiden- olivat vastuussa lähes kaikesta. Kuitenkaan edes uskonnot eivät olleet hengellisiä siinä mielessä miten sen nykykristityt käsittävät. Jumalat olivat konkreettisia ja uhrit ja lepyttelyt heille myös, ei uskottu kuten nykyään, vaan elettiin tietyllä tapaa ja suoritettiin tietyt kulttimenot jotta jumalalista olisi saatu irti hyöty ja vältytty rangaistuksilta. Edellä mainittu koskee myös VT:ia, UT on jo paljolti kreikkalaisen ajattelun tuote. Se mitä tiedetään VT:n kirjoittajista on, että kyseessä on ollut pieni joukko miehiä joilla on yhtä hyvin voinut olla valtapyrkimykset kuin mikä muu tavoite hyvänsä. Tulkitset asioita taaksepäin oma ajattelusi mittapuuna.

to... kirjoitti:

tämän hengellisyysväitteen ja miten määrittelet ilmaisun sisällön? Valtaosa muinaisen lähi-idän kirjallisuudesta oli siis "hengellistä" koska tuolloin uskottiin että jumalat -oman kansan tai muiden- olivat vastuussa lähes kaikesta. Kuitenkaan edes uskonnot eivät olleet hengellisiä siinä mielessä miten sen nykykristityt käsittävät. Jumalat olivat konkreettisia ja uhrit ja lepyttelyt heille myös, ei uskottu kuten nykyään, vaan elettiin tietyllä tapaa ja suoritettiin tietyt kulttimenot jotta jumalalista olisi saatu irti hyöty ja vältytty rangaistuksilta. Edellä mainittu koskee myös VT:ia, UT on jo paljolti kreikkalaisen ajattelun tuote. Se mitä tiedetään VT:n kirjoittajista on, että kyseessä on ollut pieni joukko miehiä joilla on yhtä hyvin voinut olla valtapyrkimykset kuin mikä muu tavoite hyvänsä. Tulkitset asioita taaksepäin oma ajattelusi mittapuuna.

Lue lisää

Käsitys Raamatun sisällön hengellisyydestä on luonnollisesti sidoksissa Raamatun sisältöön. Vanha testamentti koostuu profeettojen kirjoista. Profeetat eivät ole historioitsijoita, vaan henkilöitä jotka välittävät sanoman Jumalalta, joka on henki. Mikä voisi olla enemmän hengellistä, kuin tällainen käsitys, joka Vanhan testamentin kirjoituksista on ollut alusta alkaen. Pietari tiivistää tämän kokonaisuuden lyhyesti: ” tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”

Tähän aiheeseen liittyen voisi tietysti muodostaa kokoelman Raamatun lauseista, jotka puhuvat selvästi sen sanoman hengellisyydestä, mutta tässä ajatus pääpiirteissään ilman lainauksia.

EJKR kirjoitti:

Niin - asioita omalla ymmärryksellämme tarkasteltaessa on aina yksipuolisuuteen lankeamisen riski.

Uudestisyntyminen on todella hengellisen elämän edellytys, sillä ilman sitä meillä ei voi olla Jumalan Henkeä. Tätä asiaa en kuitenkaan painottaisi niin yksipuolisesti kuin herätyskristillisyys, koska kyse on Jumalan Hengen toiminnasta, salaisuudesta, jota emme voi ohjata. Päinvastoin, jos kovin prässäämme, että ihmisten on tultava uskoon, vaikutus on usein päinvastainen. Työ on Jumalan, ei ihmisten. Tälle näkemykselle on perusteena esim. opetuslasten kutsuminen. Jeesus kutsui, mutta ei painostanut heitä uskomaan vaan nimenomaan vuorovaikutukseen, jotta Henki voisi tehdä työnsä. Ja aika vaikea on sanoa, milloin he "tulivat uskoon". Kuitenkin se oli ennen helluntaita.

Se että kirjoitukseni on psykologista, johtuu siitä, että kyllä Jumalan Hengen täytyy puhua meidän sielullemme (=ajatukset, tunteet, tarpeet, tahto), jotta meidän itse kunkin sielu (psyyke) alkaisi nähdä Jumalan tien kutsuvaksi. Tämä pätee niin uskoa etsiviin kuin jo uskoon tulleisiin "vastasyntyneisiin kristittyihin".

Toisen kohdan suhteen tarkoitin, että Jumala loi ihmisen maan tomusta omaksi kuvakseen, ei synnyttänyt häntä. Tieteen havaitsemat biologisen elämän kehitysvaiheet eivät ole Raamatun kanssa ristiriidassa. Raamattu on hengellinen kirja, ei luonnontieteellinen. Mielestäni kreationistit käyttävät todistelussaan välineitä, joihin Raamattu ei anna oikeutusta:

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hepr 11:3

Raamattu kertoo nähdäkseni Jumalan Hengen toiminnasta ihmissuvun eri vaiheissa. Tämä on kaiken polttopiste, muut seikat ovat vain näyttämö tälle. Kuten sanoit, Jumala puhalsi ihmiseen hengen, jonka vaikutus ihmisessä lakkasi tottelemattomuuden vaikutuksesta. Uudestisyntyminen Hengestä on sitten Jumalasta syntymistä, kuten siteerasit Johannesta.

Olet oikeassa, että hengellisyys ilmenee elämässä myös erillään vuorovaikutussuhteista. Kuitenkin luonnon kauneuden yms ihaileminen on yhtä lailla mahdollista uskosta osattomallekin. Toki uskovalle siihen voi liittyä hengellisiä ulottuvuuksia. Toisaalta on syytä muistaa, että uskovalle myös vaikeudet, tuho, yms voivat olla hengellisiä kokemuksia.

"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:25-28

Tarkennuksena: Jeesus ei sano, että hänen ruumiinsa ja verensä ovat henki ja elämä vaan:

"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh 6:63

Lue lisää

Ehkä nuo ajatukset eriävistä mielipiteistä ovat siinä mielessä oikeita, etteivät asiat itsessään ole keskeisiä, eivätkä niin yksiselitteisiä, että ne voisi tyhjentävästi parilla lauseella ilmaista. Siinä mielessä taas vääriä, etteivät ajatukset ole välttämättä todellisesti ristiriitaisia, vaikka jonkin ilmaisun perusteella voisi löytää ainakin paradoksin.

Kuitenkin jatkan hiusten halkomista tarkentamalla, että Jeesuksen omien sanojen mukaan hänen ruumiinsa ja verensä ovat se totinen ruoka ja juoma, joita ilman ei kukaan voi nähdä Taivasten valtakuntaa. Uhrin teologia nousee hänen omista sanoistaan ja suorista viittauksista oman ruumiillisen elämän uhraamiseen. Sen vaikutukset ovat henki ja elämä, eivät vain sanojen vaikutukset. Ehkä et tästäkään ole niin erimieltä, mutta mielestäni tuo on opillisesti niin keskeinen asia, että olen vielä tavallistakin pikkutarkempi.

Crypticall kirjoitti:

Käsitys Raamatun sisällön hengellisyydestä on luonnollisesti sidoksissa Raamatun sisältöön. Vanha testamentti koostuu profeettojen kirjoista. Profeetat eivät ole historioitsijoita, vaan henkilöitä jotka välittävät sanoman Jumalalta, joka on henki. Mikä voisi olla enemmän hengellistä, kuin tällainen käsitys, joka Vanhan testamentin kirjoituksista on ollut alusta alkaen. Pietari tiivistää tämän kokonaisuuden lyhyesti: ” tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”

Tähän aiheeseen liittyen voisi tietysti muodostaa kokoelman Raamatun lauseista, jotka puhuvat selvästi sen sanoman hengellisyydestä, mutta tässä ajatus pääpiirteissään ilman lainauksia.

Lue lisää

profeetta oli se jonka ennustus toteutui ja aluksi profeetat ottivat palkkion ennustuksistaan ja käyttivät apuneuvoja päästäkseen ekstaasitilaan jossa ennustivat, oli myös profeettakouluja joissa opittiin niksit. Ei siis välttämätä ollut kyse kovin hengellisestä asiasta vaan ilmiöstä joka oli yleinen lähi-idässä tuohon aikaan. Totta kai Israelin ja Juudan ennustajat panivat ennustuksensa JHWH:en nimiin ja osa heistä oli yhteiskunnallisesti valveutuneita ja puuttuivat oman aikansa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Siitä heille iso plussa, mutta onko sekään hengellisyyttä- ei minusta. Erilaiset huomionherätystavat olivat myös käytössä, muistaakseni joku Jesajoista kulki alasti pitkin Jerusalemin katuja ja muuta vastaavaa.

to... kirjoitti:

profeetta oli se jonka ennustus toteutui ja aluksi profeetat ottivat palkkion ennustuksistaan ja käyttivät apuneuvoja päästäkseen ekstaasitilaan jossa ennustivat, oli myös profeettakouluja joissa opittiin niksit. Ei siis välttämätä ollut kyse kovin hengellisestä asiasta vaan ilmiöstä joka oli yleinen lähi-idässä tuohon aikaan. Totta kai Israelin ja Juudan ennustajat panivat ennustuksensa JHWH:en nimiin ja osa heistä oli yhteiskunnallisesti valveutuneita ja puuttuivat oman aikansa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Siitä heille iso plussa, mutta onko sekään hengellisyyttä- ei minusta. Erilaiset huomionherätystavat olivat myös käytössä, muistaakseni joku Jesajoista kulki alasti pitkin Jerusalemin katuja ja muuta vastaavaa.

Lue lisää

Siksi tuo lainaamani Pietarin kirjoitus jatkuukin:
"Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon."

Yleistäminen ei tässä asiassa käy päinsä, kysymys onkin siitä mihin kiinnitämme huomion. Kuten jo viittaatkin, pyhiksi kirjoituksiksi ei laskettu sellaisten profeettojen puheita, jotka eivät toteutuneet.

Crypticall kirjoitti:

Ehkä nuo ajatukset eriävistä mielipiteistä ovat siinä mielessä oikeita, etteivät asiat itsessään ole keskeisiä, eivätkä niin yksiselitteisiä, että ne voisi tyhjentävästi parilla lauseella ilmaista. Siinä mielessä taas vääriä, etteivät ajatukset ole välttämättä todellisesti ristiriitaisia, vaikka jonkin ilmaisun perusteella voisi löytää ainakin paradoksin.

Kuitenkin jatkan hiusten halkomista tarkentamalla, että Jeesuksen omien sanojen mukaan hänen ruumiinsa ja verensä ovat se totinen ruoka ja juoma, joita ilman ei kukaan voi nähdä Taivasten valtakuntaa. Uhrin teologia nousee hänen omista sanoistaan ja suorista viittauksista oman ruumiillisen elämän uhraamiseen. Sen vaikutukset ovat henki ja elämä, eivät vain sanojen vaikutukset. Ehkä et tästäkään ole niin erimieltä, mutta mielestäni tuo on opillisesti niin keskeinen asia, että olen vielä tavallistakin pikkutarkempi.

Lue lisää

Painotuksesi Jeesuksen uhrin (ruumiin ja veren) merkityksestä pelastuksen perustana on luovuttamaton ja keskeinen ja yhdyn siihen täysin.

Olet ilmeisen syvällisesti perillä teologian hienouksista ja erottelet yksityiskohtia tarkkanäköisesti. Niinpä sekin mitä vielä tähän lisään lienee sinulle jo muualtakin tuttua, mutta en malta olla sitä lyhyesti kirjoittamatta

Näen asiassa nimittäin myös toisen näkökulman. Hänen uhrillaan on merkitystä paitsi vanhurskautuksen myös pyhityksen näkökulmasta. Sanana pyhitys on kuitenkin taakoitettu niin monin väärinkäsityksen mahdollisuuksin, etten mielelläni käytä sitä. Mieluummin kierrän asian näin:

Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt." Matt 11:28-30

On kaksi kutsua: 1. Tulkaa 2. Ottakaa. Ensimmäinen askel on uskoon tulo, vanhurskautus, Jumalan lapseksi tuleminen. Siinä ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan.

Toinen askel, ottakaa, on oppilaan (opetuslapsi = lapsi ja oppilas) roolin omaksuminen, asia, jossa aktiivisesti ryhdytään toimeen Jeesuksen ikeen ottamiseksi. Tämä jälkimmäinen on mitä laiminlyödyin ja väärinymmärretyin puoli kristittynä olemisessa.

Tässä oppilaan asemassa me "syömme" hengellisesti Herraa, kaikkea mitä hänen elämänsä, persoonansa ja tekonsa ihmisruumiissa oli (katselemme peittämättömin kasvoin ja muutumme saman kuvan kaltaisuuteen).

Vrt. "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä" Joh 4:32

EJKR kirjoitti:

Painotuksesi Jeesuksen uhrin (ruumiin ja veren) merkityksestä pelastuksen perustana on luovuttamaton ja keskeinen ja yhdyn siihen täysin.

Olet ilmeisen syvällisesti perillä teologian hienouksista ja erottelet yksityiskohtia tarkkanäköisesti. Niinpä sekin mitä vielä tähän lisään lienee sinulle jo muualtakin tuttua, mutta en malta olla sitä lyhyesti kirjoittamatta

Näen asiassa nimittäin myös toisen näkökulman. Hänen uhrillaan on merkitystä paitsi vanhurskautuksen myös pyhityksen näkökulmasta. Sanana pyhitys on kuitenkin taakoitettu niin monin väärinkäsityksen mahdollisuuksin, etten mielelläni käytä sitä. Mieluummin kierrän asian näin:

Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt." Matt 11:28-30

On kaksi kutsua: 1. Tulkaa 2. Ottakaa. Ensimmäinen askel on uskoon tulo, vanhurskautus, Jumalan lapseksi tuleminen. Siinä ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan.

Toinen askel, ottakaa, on oppilaan (opetuslapsi = lapsi ja oppilas) roolin omaksuminen, asia, jossa aktiivisesti ryhdytään toimeen Jeesuksen ikeen ottamiseksi. Tämä jälkimmäinen on mitä laiminlyödyin ja väärinymmärretyin puoli kristittynä olemisessa.

Tässä oppilaan asemassa me "syömme" hengellisesti Herraa, kaikkea mitä hänen elämänsä, persoonansa ja tekonsa ihmisruumiissa oli (katselemme peittämättömin kasvoin ja muutumme saman kuvan kaltaisuuteen).

Vrt. "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä" Joh 4:32

Lue lisää

Pyhitys on mielestäni oikein sopiva käsite, koska erilaiset termit, kuten ”opetuslapseutus” viittaavat enemmän sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joilla tuollaiset termit ovat käytössä, kuin itse Raamattuun.

Pyhityksestä on pari sellaista kohtaa, jotka yhdessä esitettynä ovat mielenkiintoisella tavalla jännitteisiä:

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”

ja:

” Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.”

toisaalta:

” Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi”

Siis on monia kohtia, jotka puhuvat pyhityksestä ja rohkaisevat pyhittymään, kuten:

”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta”

Toisaalta löytyy kohtia, joissa puhutaan siitä, että Hän on meidän pyhityksemme. Tiedän kyllä, että olisi kohtuutonta vaatia Raamatun kirjoittajilta sellaista tarkkuutta, joka läpäisisi nykyaikaisen systemaattisen tutkimuksen puhtain paperein, ei kirjoituksia laadittu sitä silmällä pitäen. Tiedän myös, ettei tuo välttämättä muodosta edes ristiriitaa. Hengen ohjaamat pyrkivät pyhittymään, mutta eivät voi sanoa pyhityksensä olevan heistä itsestään, vaan Hänestä, joka pyhittää.

Kuitenkin tästä on paljon painotuksia, enkä halua tuottaa pettymystä hiusten halkomisessa, joten kysyn mitä ajattelet tästä. Onko pyhitys oman tahtoelämän tulosta, pyhittäjän tekoa, vai ajatteletko vähän samaan suuntaan, että niiden erottaminen voi olla liian haastava tehtävä? Valitsen itse tuon viimeisen, koska ajattelen hengellisyyden (aiheeseen palatakseni) kytkevän yhteen ne, jotka ”ovat yhtä” kuten ylipapillisessa rukouksessa Jeesus rukoilee opetuslastensa (ja muidenkin) puolesta:

”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

Hengellisyyden kannalta mielestäni olennainen kohta on ” että hekin meissä olisivat”. Isä ja Poika ovat yhtä ja niin Poika pyytää Isää antamaan mahdollisuuden myös muille olla yhtä heidän kanssaan, toisaalla selvästi sanottuna, että Hänen kauttaan. Ollaanko tässä mielestäsi lähellä hengellisyyden keskeisiä kysymyksiä?

Crypticall kirjoitti:

Pyhitys on mielestäni oikein sopiva käsite, koska erilaiset termit, kuten ”opetuslapseutus” viittaavat enemmän sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joilla tuollaiset termit ovat käytössä, kuin itse Raamattuun.

Pyhityksestä on pari sellaista kohtaa, jotka yhdessä esitettynä ovat mielenkiintoisella tavalla jännitteisiä:

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”

ja:

” Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.”

toisaalta:

” Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi”

Siis on monia kohtia, jotka puhuvat pyhityksestä ja rohkaisevat pyhittymään, kuten:

”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta”

Toisaalta löytyy kohtia, joissa puhutaan siitä, että Hän on meidän pyhityksemme. Tiedän kyllä, että olisi kohtuutonta vaatia Raamatun kirjoittajilta sellaista tarkkuutta, joka läpäisisi nykyaikaisen systemaattisen tutkimuksen puhtain paperein, ei kirjoituksia laadittu sitä silmällä pitäen. Tiedän myös, ettei tuo välttämättä muodosta edes ristiriitaa. Hengen ohjaamat pyrkivät pyhittymään, mutta eivät voi sanoa pyhityksensä olevan heistä itsestään, vaan Hänestä, joka pyhittää.

Kuitenkin tästä on paljon painotuksia, enkä halua tuottaa pettymystä hiusten halkomisessa, joten kysyn mitä ajattelet tästä. Onko pyhitys oman tahtoelämän tulosta, pyhittäjän tekoa, vai ajatteletko vähän samaan suuntaan, että niiden erottaminen voi olla liian haastava tehtävä? Valitsen itse tuon viimeisen, koska ajattelen hengellisyyden (aiheeseen palatakseni) kytkevän yhteen ne, jotka ”ovat yhtä” kuten ylipapillisessa rukouksessa Jeesus rukoilee opetuslastensa (ja muidenkin) puolesta:

”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

Hengellisyyden kannalta mielestäni olennainen kohta on ” että hekin meissä olisivat”. Isä ja Poika ovat yhtä ja niin Poika pyytää Isää antamaan mahdollisuuden myös muille olla yhtä heidän kanssaan, toisaalla selvästi sanottuna, että Hänen kauttaan. Ollaanko tässä mielestäsi lähellä hengellisyyden keskeisiä kysymyksiä?

Lue lisää

Etpä arvaa, miten sydämeni iloitsee kysymyksistäsi! Kun vuosia näitä asioita kantapään kautta opetelleena olen yrittänyt niistä kertoa siellä sun täällä, en voi kehua saaneeni laajaa ja ymmärtävää kuulijakuntaa. Ja nyt sinä kysyt niitä! Kuten sanottu, aihe on laaja, mutta yritän raapaista pintaa.

Pyhitys on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä. Eli nuo lainaamasi Raamatun kohdat koskevat kaikki tätä kysymystä. Ja vaikka ne näyttävät ristiriitaisilta, ne eivät sitä ole. Jumala pyhittää, mutta ei voi tehdä sitä ilman ihmisen osallistumista. Hänen on ensin tultava Jeesuksen luo ja oltava valmis tunnustamaan hänet. Silloin hän siirtyy Jumalan leiriin, kuuluu julkisesti hänen perheväkeensä, vanhurskautetaan Kristuksessa. Tämän tehtyään hän voi ruveta vähitellen tarkastelemaan, mitä hän on oikeastaan perinyt. Lihassa hän on perinyt geeniperimänsä, Hengessä hän on perinyt kaiken sen, mitä Jeesuksessa on.

Tavallisesti tämä tarkastelu ajan mittaan tuottaa tulokseksi, että ihminen huomaa, että ”en minä noita Jeesuksessa perimiäni ominaisuuksia huomaa itsessäni enkä ponnistellenkaan saa niitä toimimaan niin kuin tahtoisin”. Tämä on se Paavalin kuvaama tilanne Room 7:ssä. Ja tässä kohtaa monet tekevät tämän johtopäätöksen: Olen niin syntinen, enkä voi itseäni muuttaa, joten turha toivoa, että mitään muutosta Jeesuksen suuntaan tapahtuisi. Tämä johtopäätös merkitsee sitä, että uskova luopuu oppilaan identiteetistä. Hän jaksaa uskoa vain vanhurskautukseen, mutta siinä vaiheessa, kun hän voisi kasvaa uskomaan, että Jumala voi hänet pyhittää, vaikka ihminen ei itse siihen pystykään, hän luovuttaa. Ja miten usein tämä luovuttaminen tapahtuukaan sen tähden, että ympäristöstä löytyy niitä, jotka mielellään osallistuvat tähän uskon latistamiseen.

Tässä tuo jo aiemmin mainitsemani vuorovaikutuksessa kannustaminen, Hengen mukaan tunteminen on aivan korvaamattoman tärkeää.

Uudessa testamentissa on selvät ohjeet, miten meidän tulisi toimia, jos haluamme, että Jumala ryhtyy meitä pyhittämään. Nämä ohjeet, jotka koskevat käyttäytymistä lähisuhteissamme, eivät ole siis VT:n lakeja, vaatimuksia, joihin meidän Jumalalle kelvataksemme täytyy ryhtyä. Ne ovat asioita, joita voimme vapaaehtoisesti ryhtyä harjoittelemaan sitten, jos ja kun uskovien keskinäisen rohkaisun kautta Jumalan lapsen identiteettimme on vahvistunut niin paljon, että niitä harjoittelemaan ryhtyessämme ymmärrämme, että siinä on kyse oppimismahdollisuudesta, ei kristillisyytemme todistelemisesta eikä Jumalalle kelpaamisen tavoittelusta.

Tästä olisi puhuttava paljon laajemmin kuin mitä tässä on mahdollista. Voisin ottaa sähköpostitse yhteyttä sinuun kertoakseni tarkemmin. Jos toivot yhteydenottoa, anna vinkki.

Ja tekstisi lopussa sokerina pohjalla vielä tämäkin!:

”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat.”

Tähän Hengessä identifioitumiseen Jumalan koko pelastussuunnitelma tähtää. Tämä on se uskovan perintöosa Kristuksessa.

EJKR kirjoitti:

Etpä arvaa, miten sydämeni iloitsee kysymyksistäsi! Kun vuosia näitä asioita kantapään kautta opetelleena olen yrittänyt niistä kertoa siellä sun täällä, en voi kehua saaneeni laajaa ja ymmärtävää kuulijakuntaa. Ja nyt sinä kysyt niitä! Kuten sanottu, aihe on laaja, mutta yritän raapaista pintaa.

Pyhitys on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä. Eli nuo lainaamasi Raamatun kohdat koskevat kaikki tätä kysymystä. Ja vaikka ne näyttävät ristiriitaisilta, ne eivät sitä ole. Jumala pyhittää, mutta ei voi tehdä sitä ilman ihmisen osallistumista. Hänen on ensin tultava Jeesuksen luo ja oltava valmis tunnustamaan hänet. Silloin hän siirtyy Jumalan leiriin, kuuluu julkisesti hänen perheväkeensä, vanhurskautetaan Kristuksessa. Tämän tehtyään hän voi ruveta vähitellen tarkastelemaan, mitä hän on oikeastaan perinyt. Lihassa hän on perinyt geeniperimänsä, Hengessä hän on perinyt kaiken sen, mitä Jeesuksessa on.

Tavallisesti tämä tarkastelu ajan mittaan tuottaa tulokseksi, että ihminen huomaa, että ”en minä noita Jeesuksessa perimiäni ominaisuuksia huomaa itsessäni enkä ponnistellenkaan saa niitä toimimaan niin kuin tahtoisin”. Tämä on se Paavalin kuvaama tilanne Room 7:ssä. Ja tässä kohtaa monet tekevät tämän johtopäätöksen: Olen niin syntinen, enkä voi itseäni muuttaa, joten turha toivoa, että mitään muutosta Jeesuksen suuntaan tapahtuisi. Tämä johtopäätös merkitsee sitä, että uskova luopuu oppilaan identiteetistä. Hän jaksaa uskoa vain vanhurskautukseen, mutta siinä vaiheessa, kun hän voisi kasvaa uskomaan, että Jumala voi hänet pyhittää, vaikka ihminen ei itse siihen pystykään, hän luovuttaa. Ja miten usein tämä luovuttaminen tapahtuukaan sen tähden, että ympäristöstä löytyy niitä, jotka mielellään osallistuvat tähän uskon latistamiseen.

Tässä tuo jo aiemmin mainitsemani vuorovaikutuksessa kannustaminen, Hengen mukaan tunteminen on aivan korvaamattoman tärkeää.

Uudessa testamentissa on selvät ohjeet, miten meidän tulisi toimia, jos haluamme, että Jumala ryhtyy meitä pyhittämään. Nämä ohjeet, jotka koskevat käyttäytymistä lähisuhteissamme, eivät ole siis VT:n lakeja, vaatimuksia, joihin meidän Jumalalle kelvataksemme täytyy ryhtyä. Ne ovat asioita, joita voimme vapaaehtoisesti ryhtyä harjoittelemaan sitten, jos ja kun uskovien keskinäisen rohkaisun kautta Jumalan lapsen identiteettimme on vahvistunut niin paljon, että niitä harjoittelemaan ryhtyessämme ymmärrämme, että siinä on kyse oppimismahdollisuudesta, ei kristillisyytemme todistelemisesta eikä Jumalalle kelpaamisen tavoittelusta.

Tästä olisi puhuttava paljon laajemmin kuin mitä tässä on mahdollista. Voisin ottaa sähköpostitse yhteyttä sinuun kertoakseni tarkemmin. Jos toivot yhteydenottoa, anna vinkki.

Ja tekstisi lopussa sokerina pohjalla vielä tämäkin!:

”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat.”

Tähän Hengessä identifioitumiseen Jumalan koko pelastussuunnitelma tähtää. Tämä on se uskovan perintöosa Kristuksessa.

Lue lisää

En tiedä olisiko hyödyllistä nostaa keskusteluun sitä, mitä hengellä ymmärretään. Jos psyyke sisältää muistot, kokemukset, tunteet, jne. niin silloin henki eroaisi tästä. On totta, ettei Raamattu tee jyrkkää eroa näiden asioiden välillä viitatessaan ihmiseen (ainakin hengelliseen) elävänä sieluna. Samoin sieltä löytyy puhetta ihmisen hengestä (jolla ilmeisesti viitataan psyykkeeseen) mutta samalla tehdään eroa Jumalan henkeen, joka ihmisissä voi vaikuttaa.

Ihmisen oman tahdon vapauden jätän tuosta pois, koska se on käsittääkseni rajallinen, vaikkakin vapaa niissä asioissa, joissa sillä on vapaus. Se vaatisi kuitenkin kokonaan erillisen keskustelun aiheen laajuuden vuoksi.

Jos ”ihmisen hengen” ja Jumalan hengen ihmisessä vaikuttamien vaikutusten välillä on selvää eroa, mielestäni on selvempää puhua ihmisestä psykofyysisenä ja hengellisyydestä vain yhteydessä Jumalan henkeen. Tämä voi olla liian jyrkkää erottelua, mutta mielestäni tarpeellista asian hahmottamisen kannalta. Oikeastaan aloituksessa hain juuri tämän erottelun perusteita, joiden erottelun mielekkyydestä saatat olla erimieltä?

Minulle saa kyllä kirjoitella sähköpostillakin, siksi olen laittanut sähköpostiosoitteen sivulleni ja kaikkiin asiallisiin ja muuten vaan hauskoihin viesteihin olen vastannut.

Kuitenkaan tuota identifioitumiseen liittyvää ajatusta en oikein ymmärrä, ehkä siksi, että erottelen asioita niin kuin esitin. Myöskään en ajattele ihmisen vapautta oman identifioitumisen suhteen kovin itsestään selvänä. Ihmisellä on monia vaikuttimia, mutta lopulta hengellisten ihmisten kohdalla ei ole nähtävissä mitään suoraa syy-yhteyttä. Hengellisyyden pitäisi siten olla ihmisen omista ominaisuuksista riippumaton.

Crypticall kirjoitti:

En tiedä olisiko hyödyllistä nostaa keskusteluun sitä, mitä hengellä ymmärretään. Jos psyyke sisältää muistot, kokemukset, tunteet, jne. niin silloin henki eroaisi tästä. On totta, ettei Raamattu tee jyrkkää eroa näiden asioiden välillä viitatessaan ihmiseen (ainakin hengelliseen) elävänä sieluna. Samoin sieltä löytyy puhetta ihmisen hengestä (jolla ilmeisesti viitataan psyykkeeseen) mutta samalla tehdään eroa Jumalan henkeen, joka ihmisissä voi vaikuttaa.

Ihmisen oman tahdon vapauden jätän tuosta pois, koska se on käsittääkseni rajallinen, vaikkakin vapaa niissä asioissa, joissa sillä on vapaus. Se vaatisi kuitenkin kokonaan erillisen keskustelun aiheen laajuuden vuoksi.

Jos ”ihmisen hengen” ja Jumalan hengen ihmisessä vaikuttamien vaikutusten välillä on selvää eroa, mielestäni on selvempää puhua ihmisestä psykofyysisenä ja hengellisyydestä vain yhteydessä Jumalan henkeen. Tämä voi olla liian jyrkkää erottelua, mutta mielestäni tarpeellista asian hahmottamisen kannalta. Oikeastaan aloituksessa hain juuri tämän erottelun perusteita, joiden erottelun mielekkyydestä saatat olla erimieltä?

Minulle saa kyllä kirjoitella sähköpostillakin, siksi olen laittanut sähköpostiosoitteen sivulleni ja kaikkiin asiallisiin ja muuten vaan hauskoihin viesteihin olen vastannut.

Kuitenkaan tuota identifioitumiseen liittyvää ajatusta en oikein ymmärrä, ehkä siksi, että erottelen asioita niin kuin esitin. Myöskään en ajattele ihmisen vapautta oman identifioitumisen suhteen kovin itsestään selvänä. Ihmisellä on monia vaikuttimia, mutta lopulta hengellisten ihmisten kohdalla ei ole nähtävissä mitään suoraa syy-yhteyttä. Hengellisyyden pitäisi siten olla ihmisen omista ominaisuuksista riippumaton.

Lue lisää

Käsittäisin syyn siihen, että esittämäni asiat ovat vaikeasti lähestyttäviä, olevan siinä, että me täällä yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa olemme tottuneet etsimään vastausta ihmisenä olemisen pulmaan ja Jumalan tien kulkemiseen ilman yhteisöllisyyden mahdollisuuksia. Toki yhteisöllisyyden vaikutus on ajattelussamme mukana, mutta ei juurikaan mahdollisuutena vaan päinvastoin uhkana. Sehän on, kuten tiedämme vuosisatojen kuluessa tuottanut pelottavia väärinkäytöksiä.

Identiteetin uudelleen rakentuminen ei ole ilman yhteisöä mahdollista. Voi sanoa, että yleensä ihminen valitsee ennemmin omaan viiteryhmään kuulumisen kuin totuuden. Tämä näkyy jo vanhasta testamentista. Kansa kulki yhtenä miehenä Jumalasta poispäin joitain Jumalan "hulluja profeettoja" lukuun ottamatta. Silloinkaan eivät yksilöt kääntyneet pois yhteisöstään ja sen ajattelusta. Vasta sitten, jos kansan johto käänsi koko kansan toiseen suuntaan, myös yksilötasolla Jumalan puoleen kääntyminen tuli mahdolliseksi ilman oman viiteryhmän jättämistä.

Vapaa tahtokin on vain idea, jonka merkitys tästä yhteisöllisyyden näkökulmasta asettuu erilaiseen asemaan. Ei vapaata tahtoa erotettuna perusturvallisuudestamme ole olemassakaan.

Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. Ps 81:14-15

Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. 1 Kor 12:24-27

Mutta jos hengellisyys on jo olemukseltaankin toisenlaista kuin aineellinen, kuinka ne voivat vaikutta toisiinsa siten, että hengellisyys ilmenee aineellisessa maailmassa. Onko mielessäsi jokin selkeämpi tapa selittää asiaa, kuin Paavalin viittaus siihen, miten Jumala näki hyväksi Kristuksessa yhdistää taivaalliset ja maalliset yhdeksi hänen ruumiinsa kautta. Paavalin salaperäinen viittaus elämään Kristuksessa tarkoittaisi siten elämää, jossa omistetaan niin hengellinen kuin aineellinen todellisuus. Vai oliko mielessäsi jokin muu ajatus, joka kertoo miten hengellisyys ilmenee aineellisessa maailmassa?

Crypticall kirjoitti:

Mutta jos hengellisyys on jo olemukseltaankin toisenlaista kuin aineellinen, kuinka ne voivat vaikutta toisiinsa siten, että hengellisyys ilmenee aineellisessa maailmassa. Onko mielessäsi jokin selkeämpi tapa selittää asiaa, kuin Paavalin viittaus siihen, miten Jumala näki hyväksi Kristuksessa yhdistää taivaalliset ja maalliset yhdeksi hänen ruumiinsa kautta. Paavalin salaperäinen viittaus elämään Kristuksessa tarkoittaisi siten elämää, jossa omistetaan niin hengellinen kuin aineellinen todellisuus. Vai oliko mielessäsi jokin muu ajatus, joka kertoo miten hengellisyys ilmenee aineellisessa maailmassa?

Lue lisää

Noh, aloitetaanpa uudestaan jatkamalla samaa asiaa hieman muutetun tekstin avulla ja sen kautta.
Aluksi pieni heitto. Hengellinen ihminen kävelee pää pilvessä mutta jalat tiukasta maan kamaralla ja raadollinen ihminen ei aina edes tiedä sitäkään jossa kävelee ja miksi kävelee siellä missä ei näe edes pilven hattaraa.

Hengellinen persoonallisuus(kuka hyvänsä ihminen) tuo ilmi, esille ehkäpä jopa tahtomattaan omaa hengellisyyttään, johon myös kuuluu oikea asenne ja kunnioitus kaikkea elämää sekä eläviä kohtaan, kaikkea luotua kohtaan, ja suhdetta Luojaansa täsmällisin ja oikein tiedoin, mutta yleisesti salaa tietenkin kaikki ne hyvät teot, jota tuo hengellisyys ja usko mahdollisesti tuottaa.
Se ei siis ole esim. kirkoissa käyntiä ja julkista palvontaa jotakin jumalaa kohtaa, tai julkisesti käytyä asiapitoista keskustelua jostakin jumalasta tahi Luojasta, taivaallisesta Isästä, tai jotakin keskustelua ihmisen Pojasta, Kristuksesta. Se on pikemminkin ajatusten vaihtoa taivaallisen Isän kera, tahi Kristuksen kera, osin ajattelua siis, mutta ei itsekästä ajattelua.

Hän,(kuka hyvänsä hengellinen persoona, ihminen) siis tuntee taivaallisen Isän ja vaalii sekä huoltaa tuota suhdetta(jumalsuhdetta) alati. Se tuo tälle persoonalle sisältöä elämään ja avartaa hänen ymmärrystään kaikkeudesta, jossa raadolliset asiat ja seikat eivät ole määräävässä asemassa laisinkaan, vaikka ympäröisivätkin tätä ihmistä.
Hänellä muodustuu myös ajansaatossa kyky aistia ja ymmärtää elävien elämää ja itse elämän tarkoitusta
sekä Luojamme tavoitteita paremmin, hän elää siis
kaikinpuolin tarpeellisen tietämyksen tasolla ja oikean uskomisen tolalla sekä rakkauden sävyttämää elämää, pitäytymällä täysin erossa maallisen ja raadollisen maailman eripurista, ristiriidoista, vihasta, sodista ja muista vallan, rahan sekä kunnian tuomista kirouksista.

Joten Paavali ei varmasti tiennyt aina sitäkään todella jota kirjoitutti kirjuriensa avulla omaa asemaansa joskus jopa kierosti korostaen ja Kristusta alentaen, ikäänkuin Kristus ei olisi osannut kaikkea tarpeellista sanoa aikoinaan. Sillä kyllä ihmisen Poika, Kristus kertoi sen kaikkein oleellisemman, eli opetti ihmisille yhteyden pidon ensimmäisen "askeleen", eli Isä meidän rukouksen ja ihmisen aseman suhteessa Isään taivaissa.
Ja sitten kun ihminen saa, pääsee osalliseksi tuohon Luojan, taivaallisen Isän hengellisyyteen
, niin kaikki tarpeellinen tulee sen mukana itse kullekkin.
Siksipä sanat: "usko ainuastaan", ovat kultaakin kalliinpia. Ja tuon uskomisen ominaisuuden ja kyvyn, itse kukin saa lahjaksi syntymänsä muassa.
Jota tarvitaan oikeassa hengellisyydessä, koska ilman uskoa, jää päällimmäiseksi epäusko, jota tuo maallinen maailma on kyllä tulvillaan.

Ja sitten maallistunut persoonallisuus, tuo tietenkin ilmi/julki omaa maallisuuttaan sekä raadollisuuttaan. Tosin maallinen persoonallisuus voi olla kovinkin henkevä ja henkevyyttä ulos päin huokuva, mutta hänellä ei ole asenetta eikä oikeanlaista suhdetta Luojaansa ollenkaan, koska ei pidä itseään luotuna, vaan kenties vain "apinan" jälkeläisenä. Eikä näitä kahta suurta ihmismieltä hallitsevaa osaa, elementtiä, arvostus/arvomaailmaa, ihmisen ominta tolaa, voi sekoittaa toisiinsa mitenkään tässä olemassa olevassa todellisuudessa.
Sillä molemmat myös suodattavat todellisuutta omalla tavallaan ja suuntaavaat ihmisen toimintaa suhteessa olemassa olevaan ja koettavissa olevaan todellisuuteen.
Ja takuu varmasti suuntaavat juuri eri tahoille.
Mutta toki, kyllä nämä molemmat persoonat/ihmiset persoonallisuudet, jollakin tavalla aina myös hyötyvät toisistaan vielä toistaiseksi sekä tiedollisella tasolla että käytännön tasolla. Joka jopa on havaittavissa tässäkin yhteiskunassa.

Elämä Kristuksessa tarkoittaa sitoutumista täysin tuohon tavoitteeseen, jonka taivaallinen Isä on asettanut aikojen alusta lähtien, ja jonka Hän saattoi yleiseen tietoisuuteen aivan ensin profeettoidensa ja uskollisen palvelijansa suilla ja sitten kun nämä profeetat ja palvelija olivat turhaan taivaan Isän sanottavaa sanoneet, niin ihmisen Pojan, Kristuksen suullisesti antamien opetuksien ja hänen julistaman ilosaman kautta. Joka oli/on tälläinen: "Taivasten valtakunta on lähellä, (se on jo täällä)" Ja nyt me tiedämme, jotta tuo valtakunta voi olla ihmisen "sydämessä", tajunnassa, mutta se ei ole mitenkään näkyvissä ihmissilmälle. Joten sekin on osa juuri tuota hengellisyyttä, niin kuin ne käskyt jotka Luoja teki ihmisen lihasydämen lakitauluun lupauksensa mukaisesti, taitaapi olla justiinsa sen ydintä. Toki se varsinainen taivasten valtakunta jää kyllä sitten itse kunkin nähtäväksi vasta aikojen loputtua.


Selkeetä tapaa selittää asiaa(hengellisyyttä), jonka itse kukin kokee ja tuntee hieman eritavalla
ei ole olemassakaan. Sillä onhan jokaisen ihmisen oma suhde Luojaankin aina eri- tasoinen/tapainen
kuin jonkun toisen. Sitä se on tuo yksilöllisyys,
persoonallisuus myös hengellisesti ajatellen.

Trubaduuri kirjoitti:

Noh, aloitetaanpa uudestaan jatkamalla samaa asiaa hieman muutetun tekstin avulla ja sen kautta.
Aluksi pieni heitto. Hengellinen ihminen kävelee pää pilvessä mutta jalat tiukasta maan kamaralla ja raadollinen ihminen ei aina edes tiedä sitäkään jossa kävelee ja miksi kävelee siellä missä ei näe edes pilven hattaraa.

Hengellinen persoonallisuus(kuka hyvänsä ihminen) tuo ilmi, esille ehkäpä jopa tahtomattaan omaa hengellisyyttään, johon myös kuuluu oikea asenne ja kunnioitus kaikkea elämää sekä eläviä kohtaan, kaikkea luotua kohtaan, ja suhdetta Luojaansa täsmällisin ja oikein tiedoin, mutta yleisesti salaa tietenkin kaikki ne hyvät teot, jota tuo hengellisyys ja usko mahdollisesti tuottaa.
Se ei siis ole esim. kirkoissa käyntiä ja julkista palvontaa jotakin jumalaa kohtaa, tai julkisesti käytyä asiapitoista keskustelua jostakin jumalasta tahi Luojasta, taivaallisesta Isästä, tai jotakin keskustelua ihmisen Pojasta, Kristuksesta. Se on pikemminkin ajatusten vaihtoa taivaallisen Isän kera, tahi Kristuksen kera, osin ajattelua siis, mutta ei itsekästä ajattelua.

Hän,(kuka hyvänsä hengellinen persoona, ihminen) siis tuntee taivaallisen Isän ja vaalii sekä huoltaa tuota suhdetta(jumalsuhdetta) alati. Se tuo tälle persoonalle sisältöä elämään ja avartaa hänen ymmärrystään kaikkeudesta, jossa raadolliset asiat ja seikat eivät ole määräävässä asemassa laisinkaan, vaikka ympäröisivätkin tätä ihmistä.
Hänellä muodustuu myös ajansaatossa kyky aistia ja ymmärtää elävien elämää ja itse elämän tarkoitusta
sekä Luojamme tavoitteita paremmin, hän elää siis
kaikinpuolin tarpeellisen tietämyksen tasolla ja oikean uskomisen tolalla sekä rakkauden sävyttämää elämää, pitäytymällä täysin erossa maallisen ja raadollisen maailman eripurista, ristiriidoista, vihasta, sodista ja muista vallan, rahan sekä kunnian tuomista kirouksista.

Joten Paavali ei varmasti tiennyt aina sitäkään todella jota kirjoitutti kirjuriensa avulla omaa asemaansa joskus jopa kierosti korostaen ja Kristusta alentaen, ikäänkuin Kristus ei olisi osannut kaikkea tarpeellista sanoa aikoinaan. Sillä kyllä ihmisen Poika, Kristus kertoi sen kaikkein oleellisemman, eli opetti ihmisille yhteyden pidon ensimmäisen "askeleen", eli Isä meidän rukouksen ja ihmisen aseman suhteessa Isään taivaissa.
Ja sitten kun ihminen saa, pääsee osalliseksi tuohon Luojan, taivaallisen Isän hengellisyyteen
, niin kaikki tarpeellinen tulee sen mukana itse kullekkin.
Siksipä sanat: "usko ainuastaan", ovat kultaakin kalliinpia. Ja tuon uskomisen ominaisuuden ja kyvyn, itse kukin saa lahjaksi syntymänsä muassa.
Jota tarvitaan oikeassa hengellisyydessä, koska ilman uskoa, jää päällimmäiseksi epäusko, jota tuo maallinen maailma on kyllä tulvillaan.

Ja sitten maallistunut persoonallisuus, tuo tietenkin ilmi/julki omaa maallisuuttaan sekä raadollisuuttaan. Tosin maallinen persoonallisuus voi olla kovinkin henkevä ja henkevyyttä ulos päin huokuva, mutta hänellä ei ole asenetta eikä oikeanlaista suhdetta Luojaansa ollenkaan, koska ei pidä itseään luotuna, vaan kenties vain "apinan" jälkeläisenä. Eikä näitä kahta suurta ihmismieltä hallitsevaa osaa, elementtiä, arvostus/arvomaailmaa, ihmisen ominta tolaa, voi sekoittaa toisiinsa mitenkään tässä olemassa olevassa todellisuudessa.
Sillä molemmat myös suodattavat todellisuutta omalla tavallaan ja suuntaavaat ihmisen toimintaa suhteessa olemassa olevaan ja koettavissa olevaan todellisuuteen.
Ja takuu varmasti suuntaavat juuri eri tahoille.
Mutta toki, kyllä nämä molemmat persoonat/ihmiset persoonallisuudet, jollakin tavalla aina myös hyötyvät toisistaan vielä toistaiseksi sekä tiedollisella tasolla että käytännön tasolla. Joka jopa on havaittavissa tässäkin yhteiskunassa.

Elämä Kristuksessa tarkoittaa sitoutumista täysin tuohon tavoitteeseen, jonka taivaallinen Isä on asettanut aikojen alusta lähtien, ja jonka Hän saattoi yleiseen tietoisuuteen aivan ensin profeettoidensa ja uskollisen palvelijansa suilla ja sitten kun nämä profeetat ja palvelija olivat turhaan taivaan Isän sanottavaa sanoneet, niin ihmisen Pojan, Kristuksen suullisesti antamien opetuksien ja hänen julistaman ilosaman kautta. Joka oli/on tälläinen: "Taivasten valtakunta on lähellä, (se on jo täällä)" Ja nyt me tiedämme, jotta tuo valtakunta voi olla ihmisen "sydämessä", tajunnassa, mutta se ei ole mitenkään näkyvissä ihmissilmälle. Joten sekin on osa juuri tuota hengellisyyttä, niin kuin ne käskyt jotka Luoja teki ihmisen lihasydämen lakitauluun lupauksensa mukaisesti, taitaapi olla justiinsa sen ydintä. Toki se varsinainen taivasten valtakunta jää kyllä sitten itse kunkin nähtäväksi vasta aikojen loputtua.


Selkeetä tapaa selittää asiaa(hengellisyyttä), jonka itse kukin kokee ja tuntee hieman eritavalla
ei ole olemassakaan. Sillä onhan jokaisen ihmisen oma suhde Luojaankin aina eri- tasoinen/tapainen
kuin jonkun toisen. Sitä se on tuo yksilöllisyys,
persoonallisuus myös hengellisesti ajatellen.

Lue lisää

Kiinnitin erityistä huomiota yhteen kohtaan tuossa kirjoituksessasi:

"Taivasten valtakunta on lähellä, (se on jo täällä)" Ja nyt me tiedämme, jotta tuo valtakunta voi olla ihmisen "sydämessä", tajunnassa, mutta se ei ole mitenkään näkyvissä ihmissilmälle.

Mielestäni tuo on melko ihmiskeskeinen ajattelutapa tätä asiaa lähestyttäessä. Tarkoitan sitä, että mikä estää meitä ajattelemasta Taivasten valtakunnan olevan jo täällä, vaikkakin silmiltämme piilossa, riippumatta siitä mikä ihmisen oma asenne on. Silloin vain se, näkeekö Taivasten valtakunnan olevan jo täällä, riippuu ihmisestä itsestään (rajallisessa merkityksessä). Hengellinen ihminen voisi siten nähdä tuon Jumalan luomistyön ja vaikutuksen jo maan päällä, vaikka näkisi silmillään vain samoja asioita kuin muutkin.

Taivasten valtakunta itsessään ei täten olisi kenenkään ihmisen sisällä, eikä Jumalaa tulisi etsiä ihmisen sisältä, vaikka oma sisäinen elämä tai sen puute ratkaisisikin sen, näkeekö Taivasten valtakunnan olevan lähellä. Hengellinen ihminen voi nähdä Jumalan vaikutuksen tavallisissakin tapahtumissa ja hänelle Taivasten valtakunta on jo täällä. Sen näkemisen avain on hänen sisäisessä hengellisessä elämässään tai sen puuttumisessa. Ovi taivasten valtakuntaan olisi Jeesuksen mukaan hän itse, hänen kauttaan on nähtävissä kuinka Taivasten valtakunta on jo täällä.

Tämä on vaikeasti selitettävä ajatus, mutta halusin yrittää tarkentaa tarkoitatko samaa, vai onko mielestäsi Taivasten valtakunta löydettävissä ihmisestä sisäisesti, kuten idempää löytyvät uskonnolliset suuntaukset osittain antavat ymmärtää?

Crypticall kirjoitti:

Kiinnitin erityistä huomiota yhteen kohtaan tuossa kirjoituksessasi:

"Taivasten valtakunta on lähellä, (se on jo täällä)" Ja nyt me tiedämme, jotta tuo valtakunta voi olla ihmisen "sydämessä", tajunnassa, mutta se ei ole mitenkään näkyvissä ihmissilmälle.

Mielestäni tuo on melko ihmiskeskeinen ajattelutapa tätä asiaa lähestyttäessä. Tarkoitan sitä, että mikä estää meitä ajattelemasta Taivasten valtakunnan olevan jo täällä, vaikkakin silmiltämme piilossa, riippumatta siitä mikä ihmisen oma asenne on. Silloin vain se, näkeekö Taivasten valtakunnan olevan jo täällä, riippuu ihmisestä itsestään (rajallisessa merkityksessä). Hengellinen ihminen voisi siten nähdä tuon Jumalan luomistyön ja vaikutuksen jo maan päällä, vaikka näkisi silmillään vain samoja asioita kuin muutkin.

Taivasten valtakunta itsessään ei täten olisi kenenkään ihmisen sisällä, eikä Jumalaa tulisi etsiä ihmisen sisältä, vaikka oma sisäinen elämä tai sen puute ratkaisisikin sen, näkeekö Taivasten valtakunnan olevan lähellä. Hengellinen ihminen voi nähdä Jumalan vaikutuksen tavallisissakin tapahtumissa ja hänelle Taivasten valtakunta on jo täällä. Sen näkemisen avain on hänen sisäisessä hengellisessä elämässään tai sen puuttumisessa. Ovi taivasten valtakuntaan olisi Jeesuksen mukaan hän itse, hänen kauttaan on nähtävissä kuinka Taivasten valtakunta on jo täällä.

Tämä on vaikeasti selitettävä ajatus, mutta halusin yrittää tarkentaa tarkoitatko samaa, vai onko mielestäsi Taivasten valtakunta löydettävissä ihmisestä sisäisesti, kuten idempää löytyvät uskonnolliset suuntaukset osittain antavat ymmärtää?

Lue lisää

Jos, nyt oletetaan jotta jonkun ihmisen sydämessä on todellakin se rakkaus josta taivaallinen Isä ja Kristus antoi tietoa, niin kyllä se tarkoittaa täsmällisesti ottaen juuri tätä, että taivasten valtakunta on sisäisestikkin tässä kyseisen ihmisen sydämessä, ja niin kuuluukin olla. Muutenhan ihmisen Pojan, Kristuksen aikoinaan sanomat yhdenlaiset sanat päätyisivät ihan outoon valoon ihmisten keskuudessa.
Asiaa siis voi verrata siihen jota Kristus itse sanoi ko. asiasta ja todentotta idässä hän kyllä vaikutti näin niin kuin maantieteellisessä mielessä ajateltuna. Ja siksi toiseksi, usko onkin niin ihmiskeskeinen asia, ettei edes metsän eläimet sitä tajua.

Ja kyllä ihminen voi tosiaankin, aivan toden teolla, tunnistaa sellaisen ihmisen helposti jolla taivasten valtakunta on jo sydämessä. Sillä hän noudattaa käskyjä ja toteuttaa taivaallisen Isän tahtoa sekä osaa ja kykenee rakastamaan lähimmäisiään sekä vihamiehiään juuri siten joten Kristus asiaa valoitti. Ja kyllä kannattaa itse kunkin perehtyä tosissaan kielikuviin jos meinaa jollakin kovin hyödyllisellä tasolla tietää jotakin Luojasta, taivaan Isästä ja Kristuksen opetuksista. Kristus todisti mm. taivaan Isästä.
Kuten Johannes kastajakin ja monet profeetat jotka tapettiin sanomansa tähden.

Hengellisyyteenkin kuulu kyllä tämän kaiken edellä luetellun ja sanotun ymmärtäminen juuri siinä kaikessa merkityksessään jotenka on tarkoitettu. Toki, nyttemmin on käynyt selväksi, ettei yksikään täällä elävä ihminen voi mennä katsomaaan omin silmin Jumalaansa tähän taivasten valtakuntaan joka ihmisessä täällä maan päällä vaikuttaa, mutta eihän tämän keskusteluntarkoitus ollutkaan käydä sanan vaihtoa itseestään selvyyksistä, vaan hengellisyydestä jonka sisältö voi olla jopa niin rikasta, jotta sen edessä Kroisoskin kalpenee ja hiljenee täysin.

Taivasten valtakunta on kaikkialla siellä, jossa on ihmisiä, jotka ovat oikeassa uskossa ja joilla on terve kahdenvälinen suhde Luojaansa, Jumalaansa
, taivaalliseen Isään ja joidenka Paimena on ihmisen Poika.

Kristus olikin ovi, ja samalla hän oli tie, totuus ja elämä sekä opettaja, profeetta, kuolleiden esikoinen, vapahtaja, parantaja, ja ennen kaikkea nimensä mukaisesti "Jumala kanssamme" ja "hän joka pelastaa"! Ja tie tarkoittaa tietenkin tietä totuuteen, ja totuus tarkoittaa Isää taivaissa ja Hänen tuntemistaan, ja elämä tarkoittaa sitä iankaikkisuutta jonka Hän voi antaa heille itse kullekkin, jotka ovat taipaleelle itsensä ajoissa saattaneet ja myös sillä pysyvät.

Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiset käyttävät termejä, joiden sisällön kuvaileminen näyttää aika vaikealta. Esimerkiksi hengellisyys on eräs sellainen ja siksi esitin tuon kysymyksen. Hengellisyyden käsite näyttää tulevan ihmisten sanavarastoon vasta uskoontulon yhteydessä ja se eroaa henkisyyden käsitteestä, joka viittaa selvemmin psykologiseen puoleen. Uskovat voivat sujuvasti puhua keskenään hengellisyydestä viitaten johonkin asiaan, joka on molemmille tunnettu, mutta sen sisällön pukeminen sanoiksi niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitetaan, ei näytä kovin helpolta. Siksi minua kiinnostaakin onko se edes mahdollista.

Tunteita ihmisillä on ollut ennen uskoontuloaankin, enkä epäile niitä olevan vaikea erottaa tuosta hengellisyydestä. Kaikki puhe hengellisyydestä viittaa kuin olemassaolon syvempään tasoon, sen tiedostamiseen ja ”näkemiseen”. Ihmisten käsitykset todellisuudesta ja itsestään muuttuvat ja syvenevät tuon mystisen hengellisyyden myötä pysyvästi, ei vain hetkellisesti.

Sitä verrataan usein rakkauteen, mutta silloinkin on mielenkiintoista, ettei kristillinen käsitys rakkaudesta viittaa tunteeseen. Rakkaus kuvataan paljon kokonaisvaltaisempana, kuten Raamatun termi agape kertoo. Tässä keskustelussa hengellisyyttä on kuvailtu elämänä, joka on elämää hengen voimasta, ei kaurapuuron voimasta, kuten ruumiillinen elämä.

Arkikielen käsitteistömme on tehty aineellisen maailman kuvailemiseen ja siinä on onnistuttu monilta osiltaan aika hyvinkin. Hengellisten asioiden kuvailemiseenkin kai on oma käsitteistönsä, mutta se näyttää olevan käytössä vain uskovaisten välisissä keskusteluissa. Ehkä joku kuitenkin keksii keinon kuvailla hengellisyyttä ihan normaalin arkikielen käsitteistöllä, toivon ainakin niin.

Crypticall kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiset käyttävät termejä, joiden sisällön kuvaileminen näyttää aika vaikealta. Esimerkiksi hengellisyys on eräs sellainen ja siksi esitin tuon kysymyksen. Hengellisyyden käsite näyttää tulevan ihmisten sanavarastoon vasta uskoontulon yhteydessä ja se eroaa henkisyyden käsitteestä, joka viittaa selvemmin psykologiseen puoleen. Uskovat voivat sujuvasti puhua keskenään hengellisyydestä viitaten johonkin asiaan, joka on molemmille tunnettu, mutta sen sisällön pukeminen sanoiksi niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitetaan, ei näytä kovin helpolta. Siksi minua kiinnostaakin onko se edes mahdollista.

Tunteita ihmisillä on ollut ennen uskoontuloaankin, enkä epäile niitä olevan vaikea erottaa tuosta hengellisyydestä. Kaikki puhe hengellisyydestä viittaa kuin olemassaolon syvempään tasoon, sen tiedostamiseen ja ”näkemiseen”. Ihmisten käsitykset todellisuudesta ja itsestään muuttuvat ja syvenevät tuon mystisen hengellisyyden myötä pysyvästi, ei vain hetkellisesti.

Sitä verrataan usein rakkauteen, mutta silloinkin on mielenkiintoista, ettei kristillinen käsitys rakkaudesta viittaa tunteeseen. Rakkaus kuvataan paljon kokonaisvaltaisempana, kuten Raamatun termi agape kertoo. Tässä keskustelussa hengellisyyttä on kuvailtu elämänä, joka on elämää hengen voimasta, ei kaurapuuron voimasta, kuten ruumiillinen elämä.

Arkikielen käsitteistömme on tehty aineellisen maailman kuvailemiseen ja siinä on onnistuttu monilta osiltaan aika hyvinkin. Hengellisten asioiden kuvailemiseenkin kai on oma käsitteistönsä, mutta se näyttää olevan käytössä vain uskovaisten välisissä keskusteluissa. Ehkä joku kuitenkin keksii keinon kuvailla hengellisyyttä ihan normaalin arkikielen käsitteistöllä, toivon ainakin niin.

Lue lisää

Mainitset, että uskovat puhuvat sujuvasti keskenään hengellisyydestä. Se pitää paikkansa, mutta itse olen sitä mieltä, että se miten siitä yleensä uskovien piirissä puhutaan on valitettavan ulkoistettua, esim. ihmeisiin painottuvaa hengen lahjojen toiminnan metsästystä. Valitettavan vähän sitä nähdään aivan yksinkertaisena rakkaudellisena vuorovaikutuksena. Tämä vääristynyt kuva hengellisyydestä uskovien piirissä näkyy mm siitä, että harva uskaltaa edes ajatella, että tällainen tietoinen hengellisyys olisi mahdollista:

"Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 11:1

"katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17

"Me rakastamme veljiä." 1 Joh 3:14

"Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa." 2 Kor 1:112

EJKR kirjoitti:

Mainitset, että uskovat puhuvat sujuvasti keskenään hengellisyydestä. Se pitää paikkansa, mutta itse olen sitä mieltä, että se miten siitä yleensä uskovien piirissä puhutaan on valitettavan ulkoistettua, esim. ihmeisiin painottuvaa hengen lahjojen toiminnan metsästystä. Valitettavan vähän sitä nähdään aivan yksinkertaisena rakkaudellisena vuorovaikutuksena. Tämä vääristynyt kuva hengellisyydestä uskovien piirissä näkyy mm siitä, että harva uskaltaa edes ajatella, että tällainen tietoinen hengellisyys olisi mahdollista:

"Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 11:1

"katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17

"Me rakastamme veljiä." 1 Joh 3:14

"Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa." 2 Kor 1:112

Lue lisää

Tästä minä olen juuri puhunut Kompassissa ja Marian tunnustuksessa. Varhaiskristittyjen piirissä kuviteltiin Hengen voiman näkyvät tunnustekoina kuten Markuskin kirjoittaa. Siinä oltiin jo aivan ihmeellisillä poluilla... Hengellisyys ei ole mitään muuta kuin arkista elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Hengellisyys ei ota kantaa Jumala-opin tulkintoihin. Aitoa uskoa Jumalaan esiintyy kaikkialla maailmassa eri kirkkokunnissa.

Pasi Toivonen kirjoitti:

Tästä minä olen juuri puhunut Kompassissa ja Marian tunnustuksessa. Varhaiskristittyjen piirissä kuviteltiin Hengen voiman näkyvät tunnustekoina kuten Markuskin kirjoittaa. Siinä oltiin jo aivan ihmeellisillä poluilla... Hengellisyys ei ole mitään muuta kuin arkista elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Hengellisyys ei ota kantaa Jumala-opin tulkintoihin. Aitoa uskoa Jumalaan esiintyy kaikkialla maailmassa eri kirkkokunnissa.

Lue lisää

Niin itse asiassa Raamattuhan ei meille anna muita mittapuita toisten uskon arviointiin kuin nämä:

"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1 Kor 12:3

"Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta;" 1 Joh 4:2-3

Muodollisesti kristityn mitan täyttäviä siis riittää. Toinen asia on sitten se, kenen kanssa kannattaa ryhtyä jakamaan yhteistä tietä. Aitoa uskoa taatusti on kaikissa kristillisissä suuntauksissa ja todennäköisimmin siellä, missä siitä pidetään vähiten meteliä.

"mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus." Luuk 16:15

Crypticall kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiset käyttävät termejä, joiden sisällön kuvaileminen näyttää aika vaikealta. Esimerkiksi hengellisyys on eräs sellainen ja siksi esitin tuon kysymyksen. Hengellisyyden käsite näyttää tulevan ihmisten sanavarastoon vasta uskoontulon yhteydessä ja se eroaa henkisyyden käsitteestä, joka viittaa selvemmin psykologiseen puoleen. Uskovat voivat sujuvasti puhua keskenään hengellisyydestä viitaten johonkin asiaan, joka on molemmille tunnettu, mutta sen sisällön pukeminen sanoiksi niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitetaan, ei näytä kovin helpolta. Siksi minua kiinnostaakin onko se edes mahdollista.

Tunteita ihmisillä on ollut ennen uskoontuloaankin, enkä epäile niitä olevan vaikea erottaa tuosta hengellisyydestä. Kaikki puhe hengellisyydestä viittaa kuin olemassaolon syvempään tasoon, sen tiedostamiseen ja ”näkemiseen”. Ihmisten käsitykset todellisuudesta ja itsestään muuttuvat ja syvenevät tuon mystisen hengellisyyden myötä pysyvästi, ei vain hetkellisesti.

Sitä verrataan usein rakkauteen, mutta silloinkin on mielenkiintoista, ettei kristillinen käsitys rakkaudesta viittaa tunteeseen. Rakkaus kuvataan paljon kokonaisvaltaisempana, kuten Raamatun termi agape kertoo. Tässä keskustelussa hengellisyyttä on kuvailtu elämänä, joka on elämää hengen voimasta, ei kaurapuuron voimasta, kuten ruumiillinen elämä.

Arkikielen käsitteistömme on tehty aineellisen maailman kuvailemiseen ja siinä on onnistuttu monilta osiltaan aika hyvinkin. Hengellisten asioiden kuvailemiseenkin kai on oma käsitteistönsä, mutta se näyttää olevan käytössä vain uskovaisten välisissä keskusteluissa. Ehkä joku kuitenkin keksii keinon kuvailla hengellisyyttä ihan normaalin arkikielen käsitteistöllä, toivon ainakin niin.

Lue lisää

>>Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiset käyttävät termejä, joiden sisällön kuvaileminen näyttää aika vaikealta. Esimerkiksi hengellisyys on eräs sellainen ja siksi esitin tuon kysymyksen. Hengellisyyden käsite näyttää tulevan ihmisten sanavarastoon vasta uskoontulon yhteydessä ja se eroaa henkisyyden käsitteestä, joka viittaa selvemmin psykologiseen puoleen.>Uskovat voivat sujuvasti puhua keskenään hengellisyydestä viitaten johonkin asiaan, joka on molemmille tunnettu, mutta sen sisällön pukeminen sanoiksi niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitetaan, ei näytä kovin helpolta. Siksi minua kiinnostaakin onko se edes mahdollista. >Tunteita ihmisillä on ollut ennen uskoontuloaankin, enkä epäile niitä olevan vaikea erottaa tuosta hengellisyydestä. Kaikki puhe hengellisyydestä viittaa kuin olemassaolon syvempään tasoon, sen tiedostamiseen ja ”näkemiseen”. Ihmisten käsitykset todellisuudesta ja itsestään muuttuvat ja syvenevät tuon mystisen hengellisyyden myötä pysyvästi, ei vain hetkellisesti. >Sitä verrataan usein rakkauteen, mutta silloinkin on mielenkiintoista, ettei kristillinen käsitys rakkaudesta viittaa tunteeseen. Rakkaus kuvataan paljon kokonaisvaltaisempana, kuten Raamatun termi agape kertoo. Tässä keskustelussa hengellisyyttä on kuvailtu elämänä, joka on elämää hengen voimasta, ei kaurapuuron voimasta, kuten ruumiillinen elämä. >Arkikielen käsitteistömme on tehty aineellisen maailman kuvailemiseen ja siinä on onnistuttu monilta osiltaan aika hyvinkin. Hengellisten asioiden kuvailemiseenkin kai on oma käsitteistönsä, mutta se näyttää olevan käytössä vain uskovaisten välisissä keskusteluissa. Ehkä joku kuitenkin keksii keinon kuvailla hengellisyyttä ihan normaalin arkikielen käsitteistöllä, toivon ainakin niin.

:pp. kirjoitti:

>>Olen samaa mieltä siitä, että uskovaiset käyttävät termejä, joiden sisällön kuvaileminen näyttää aika vaikealta. Esimerkiksi hengellisyys on eräs sellainen ja siksi esitin tuon kysymyksen. Hengellisyyden käsite näyttää tulevan ihmisten sanavarastoon vasta uskoontulon yhteydessä ja se eroaa henkisyyden käsitteestä, joka viittaa selvemmin psykologiseen puoleen.>Uskovat voivat sujuvasti puhua keskenään hengellisyydestä viitaten johonkin asiaan, joka on molemmille tunnettu, mutta sen sisällön pukeminen sanoiksi niin, että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitetaan, ei näytä kovin helpolta. Siksi minua kiinnostaakin onko se edes mahdollista. >Tunteita ihmisillä on ollut ennen uskoontuloaankin, enkä epäile niitä olevan vaikea erottaa tuosta hengellisyydestä. Kaikki puhe hengellisyydestä viittaa kuin olemassaolon syvempään tasoon, sen tiedostamiseen ja ”näkemiseen”. Ihmisten käsitykset todellisuudesta ja itsestään muuttuvat ja syvenevät tuon mystisen hengellisyyden myötä pysyvästi, ei vain hetkellisesti. >Sitä verrataan usein rakkauteen, mutta silloinkin on mielenkiintoista, ettei kristillinen käsitys rakkaudesta viittaa tunteeseen. Rakkaus kuvataan paljon kokonaisvaltaisempana, kuten Raamatun termi agape kertoo. Tässä keskustelussa hengellisyyttä on kuvailtu elämänä, joka on elämää hengen voimasta, ei kaurapuuron voimasta, kuten ruumiillinen elämä. >Arkikielen käsitteistömme on tehty aineellisen maailman kuvailemiseen ja siinä on onnistuttu monilta osiltaan aika hyvinkin. Hengellisten asioiden kuvailemiseenkin kai on oma käsitteistönsä, mutta se näyttää olevan käytössä vain uskovaisten välisissä keskusteluissa. Ehkä joku kuitenkin keksii keinon kuvailla hengellisyyttä ihan normaalin arkikielen käsitteistöllä, toivon ainakin niin.

Lue lisää

”Totta kait "hengellisyys" tulee sanavarastoon vasta uskoontulon jälkeen, ei kait sitä ateistit käytä sillä sehän on uskonnollinen termi.”

Miksi ateisti ei voisi puhua hengellisyydestä ja sanoa vaikka jotain puhetta niin hengelliseksi, ettei asteistina voinut sitä ymmärtää? Puhuuhan ateisti hengestäkin, ainakin yleisessä merkityksessä. Ateisti voisi sanoa jostain juristista, että hän tunsi paitsi kirjaimen, myös lain hengen ja osasi selittää sitä ymmärrettävästi. Sehän olisi kai lähin maallinen vastine sille, miten hengellinen ihminen voi sanoa jostain saarnaajasta tämän sanoman olleen Kristuksen hengen mukaista.

Jos lain todellinen tunteminen edellyttää paitsi sen kirjaimen tuntemista, myös sen lain laatijan tarkoituksen tuntemista (josta puhutaan sen henkenä), niin miksi olisikin kummallista jos Jumalan lain ja armon todellinen tunteminen edellyttää paitsi sen kirjaimellista tuntemista, myös sen laatijan, Jumalan ja hänen tarkoituksensa tuntemista?

Maallisen lain laatija on ihminen ja hänen ajatuksiaan voidaan etsiä ihmistieteiden, kuten psykologisin menetelmin. Silti silloinkin kaikki olisi selvempää ja varmempaa, jos tunnettaisi itse lain laatija niin hyvin, että voitaisi suoraan ymmärtää, mitä hän milläkin kirjoituksellaan tarkoittaa. Se ei mielestäni ole onnen tunteen tai hurmion kokemista.

Jos maallisen lain laatija pitää tärkeänä ihmisrakkautta ja se voi välittyä hänen ihmisten turvaksi säätämiensä lakien perusteella, niin miksi ei samoin olisi Jumalan lain kohdalla? Ei rakkaudella silloin ole suoranaista eriteltävää kohdetta, vaan se kohdistuu kaikkiin niihin, jotka saavat turvan hänen säätämiensä lakien ja niihin mahdollisesti liittyvien lupausten perusteella.

Siinä missä maallisen lain laatija ei odota ihmiseltä itseltään mitään erityistaitoja, vaan ulottaa lakinsa suojan koskemaan jokaista, lienee todettava, että Jumala on siihen vielä monin verroin kykenevämpi.

Crypticall kirjoitti:

”Totta kait "hengellisyys" tulee sanavarastoon vasta uskoontulon jälkeen, ei kait sitä ateistit käytä sillä sehän on uskonnollinen termi.”

Miksi ateisti ei voisi puhua hengellisyydestä ja sanoa vaikka jotain puhetta niin hengelliseksi, ettei asteistina voinut sitä ymmärtää? Puhuuhan ateisti hengestäkin, ainakin yleisessä merkityksessä. Ateisti voisi sanoa jostain juristista, että hän tunsi paitsi kirjaimen, myös lain hengen ja osasi selittää sitä ymmärrettävästi. Sehän olisi kai lähin maallinen vastine sille, miten hengellinen ihminen voi sanoa jostain saarnaajasta tämän sanoman olleen Kristuksen hengen mukaista.

Jos lain todellinen tunteminen edellyttää paitsi sen kirjaimen tuntemista, myös sen lain laatijan tarkoituksen tuntemista (josta puhutaan sen henkenä), niin miksi olisikin kummallista jos Jumalan lain ja armon todellinen tunteminen edellyttää paitsi sen kirjaimellista tuntemista, myös sen laatijan, Jumalan ja hänen tarkoituksensa tuntemista?

Maallisen lain laatija on ihminen ja hänen ajatuksiaan voidaan etsiä ihmistieteiden, kuten psykologisin menetelmin. Silti silloinkin kaikki olisi selvempää ja varmempaa, jos tunnettaisi itse lain laatija niin hyvin, että voitaisi suoraan ymmärtää, mitä hän milläkin kirjoituksellaan tarkoittaa. Se ei mielestäni ole onnen tunteen tai hurmion kokemista.

Jos maallisen lain laatija pitää tärkeänä ihmisrakkautta ja se voi välittyä hänen ihmisten turvaksi säätämiensä lakien perusteella, niin miksi ei samoin olisi Jumalan lain kohdalla? Ei rakkaudella silloin ole suoranaista eriteltävää kohdetta, vaan se kohdistuu kaikkiin niihin, jotka saavat turvan hänen säätämiensä lakien ja niihin mahdollisesti liittyvien lupausten perusteella.

Siinä missä maallisen lain laatija ei odota ihmiseltä itseltään mitään erityistaitoja, vaan ulottaa lakinsa suojan koskemaan jokaista, lienee todettava, että Jumala on siihen vielä monin verroin kykenevämpi.

Lue lisää

>Puhuuhan ateisti hengestäkin, ainakin yleisessä merkityksessä. Ateisti voisi sanoa jostain juristista, että hän tunsi paitsi kirjaimen, myös lain hengen ja osasi selittää sitä ymmärrettävästi. Sehän olisi kai lähin maallinen vastine sille, miten hengellinen ihminen voi sanoa jostain saarnaajasta tämän sanoman olleen Kristuksen hengen mukaista. >Maallisen lain laatija on ihminen ja hänen ajatuksiaan voidaan etsiä ihmistieteiden, kuten psykologisin menetelmin. Silti silloinkin kaikki olisi selvempää ja varmempaa, jos tunnettaisi itse lain laatija niin hyvin, että voitaisi suoraan ymmärtää, mitä hän milläkin kirjoituksellaan tarkoittaa. Se ei mielestäni ole onnen tunteen tai hurmion kokemista.>Jos maallisen lain laatija pitää tärkeänä ihmisrakkautta ja se voi välittyä hänen ihmisten turvaksi säätämiensä lakien perusteella, niin miksi ei samoin olisi Jumalan lain kohdalla? >Ei rakkaudella silloin ole suoranaista eriteltävää kohdetta, vaan se kohdistuu kaikkiin niihin, jotka saavat turvan hänen säätämiensä lakien ja niihin mahdollisesti liittyvien lupausten perusteella. >Siinä missä maallisen lain laatija ei odota ihmiseltä itseltään mitään erityistaitoja, vaan ulottaa lakinsa suojan koskemaan jokaista, lienee todettava, että Jumala on siihen vielä monin verroin kykenevämpi.

:pp. kirjoitti:

>Puhuuhan ateisti hengestäkin, ainakin yleisessä merkityksessä. Ateisti voisi sanoa jostain juristista, että hän tunsi paitsi kirjaimen, myös lain hengen ja osasi selittää sitä ymmärrettävästi. Sehän olisi kai lähin maallinen vastine sille, miten hengellinen ihminen voi sanoa jostain saarnaajasta tämän sanoman olleen Kristuksen hengen mukaista. >Maallisen lain laatija on ihminen ja hänen ajatuksiaan voidaan etsiä ihmistieteiden, kuten psykologisin menetelmin. Silti silloinkin kaikki olisi selvempää ja varmempaa, jos tunnettaisi itse lain laatija niin hyvin, että voitaisi suoraan ymmärtää, mitä hän milläkin kirjoituksellaan tarkoittaa. Se ei mielestäni ole onnen tunteen tai hurmion kokemista.>Jos maallisen lain laatija pitää tärkeänä ihmisrakkautta ja se voi välittyä hänen ihmisten turvaksi säätämiensä lakien perusteella, niin miksi ei samoin olisi Jumalan lain kohdalla? >Ei rakkaudella silloin ole suoranaista eriteltävää kohdetta, vaan se kohdistuu kaikkiin niihin, jotka saavat turvan hänen säätämiensä lakien ja niihin mahdollisesti liittyvien lupausten perusteella. >Siinä missä maallisen lain laatija ei odota ihmiseltä itseltään mitään erityistaitoja, vaan ulottaa lakinsa suojan koskemaan jokaista, lienee todettava, että Jumala on siihen vielä monin verroin kykenevämpi.

Lue lisää

"Voihan se puhua mistä haluaa, ja voipa olla jotakin ymmärtämättäkin, mutta mitä tekemistä sillä on tuon termin kanssa tunteena?"

Sinä oletat kaiken uskoon liittyvän tunteeksi, en minä. Siksi minä en edes yritä perustella uskoa tunteiden pohjalta, mielestäni on tuhoon tuomittu yritys yrittää muodostaa selitystä kristinuskolle, perustaen selityksensä tunteisiin.

Crypticall kirjoitti:

"Voihan se puhua mistä haluaa, ja voipa olla jotakin ymmärtämättäkin, mutta mitä tekemistä sillä on tuon termin kanssa tunteena?"

Sinä oletat kaiken uskoon liittyvän tunteeksi, en minä. Siksi minä en edes yritä perustella uskoa tunteiden pohjalta, mielestäni on tuhoon tuomittu yritys yrittää muodostaa selitystä kristinuskolle, perustaen selityksensä tunteisiin.

Lue lisää

>>Sinä oletat kaiken uskoon liittyvän tunteeksi, en minä. Siksi minä en edes yritä perustella uskoa tunteiden pohjalta, mielestäni on tuhoon tuomittu yritys yrittää muodostaa selitystä kristinuskolle, perustaen selityksensä tunteisiin.

:pp. kirjoitti:

>>Sinä oletat kaiken uskoon liittyvän tunteeksi, en minä. Siksi minä en edes yritä perustella uskoa tunteiden pohjalta, mielestäni on tuhoon tuomittu yritys yrittää muodostaa selitystä kristinuskolle, perustaen selityksensä tunteisiin.

Lue lisää

Samaa mieltä. Crypti on olevinaan viisas teologi, mutta sortuu selityksiinsä ja sanoihinsa. Kukaan ei ole sanonut, että usko olisi vain tunnetta. Usko on juuri mielen toimintaa. Kristinuskosta on taasen noin 30 000 erilaista versiota eikä kukaan tiedä, mitä alkuperäinen oppi enää oli. Suossa ollaan eikä pois päästä.

Crypticall kirjoitti:

"Voihan se puhua mistä haluaa, ja voipa olla jotakin ymmärtämättäkin, mutta mitä tekemistä sillä on tuon termin kanssa tunteena?"

Sinä oletat kaiken uskoon liittyvän tunteeksi, en minä. Siksi minä en edes yritä perustella uskoa tunteiden pohjalta, mielestäni on tuhoon tuomittu yritys yrittää muodostaa selitystä kristinuskolle, perustaen selityksensä tunteisiin.

Lue lisää

Kristinusko oli alkukristityille nimenomaan tunteen ja kokemuksen asia. He tekivät ihmetekoja Jeesuksen luvalla. Kumma, ettei enää onnistu nämä käärmetemput yms. Uskottavaa historiaa? Järjen hiventä ei tarvittu, koska oppi oli järjenvastaista. Saman myönsi myös Paavali myöhemmin. Evankleiumi on hullutusta. Tähän kohtaan ovat sitten uudistajat tarttuneet.

Suossa ollaan eikä pois pää... kirjoitti:

Samaa mieltä. Crypti on olevinaan viisas teologi, mutta sortuu selityksiinsä ja sanoihinsa. Kukaan ei ole sanonut, että usko olisi vain tunnetta. Usko on juuri mielen toimintaa. Kristinuskosta on taasen noin 30 000 erilaista versiota eikä kukaan tiedä, mitä alkuperäinen oppi enää oli. Suossa ollaan eikä pois päästä.

Lue lisää

>>Crypti on olevinaan viisas teologi, mutta sortuu selityksiinsä ja sanoihinsa

Uskonnon kohdalla (ainakin kristinuskon) puhutaan hengellisyydestä, kun taas politiikan kohdalla ideologiasta. Mikä siis on ratkaiseva ero näiden kahden välillä. molemmat voivat olla jossain mielessä vakaumuksia, mutta vakaumuksen vaikuttaja näyttäisi olevan erilainen "lähde".

Crypticall kirjoitti:

Uskonnon kohdalla (ainakin kristinuskon) puhutaan hengellisyydestä, kun taas politiikan kohdalla ideologiasta. Mikä siis on ratkaiseva ero näiden kahden välillä. molemmat voivat olla jossain mielessä vakaumuksia, mutta vakaumuksen vaikuttaja näyttäisi olevan erilainen "lähde".

Lue lisää

Ongelma on vain silloin, jos ei muisteta, että Raamattu tarkkaan ottaen ilmoittaa, että kaikki ihmiset ovat jonkin hengen johtamia. Jos he eivät ole Pyhän Hengen johdossa, he voivat olla valheen, vääryyden, petollisuuden, ivallisuuden, arvostelun, ahneuden, kateuden, ylpeyden, itseriittoisuuden, vallanhimon jne hengen vallassa. Jeesuksen mukaan kaikki, joilla ei ole Jumalan Henkeä itsessään ovat kuolleita eli sellaisten henkien vallassa, jotka eivät ole Jumalasta eivätkä kuulu taivasten valtakuntaan, jossa kaikki elämä ja luovuus asuu.

Hengen läsnäolo on koettavissa oleva asia. Täälläkin jokaisesta kirjoituksesta välittyy jokin henki, jonka perusteella automaattisesti arvioimme kirjoittajaa. Kun menemme johon paikkaan, jossa on ihmisiä koolla, siellä vallitsee aina jokin henki.

Kun Jeesus varoitti vääristä opettajista hän muistutti nimenomaan, että hedelmistään ihminen tunnetaan. Kyllä nämä ovat tunnistettavissa olevia seikkoja:

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Gal 5:22

Crypticall kirjoitti:

Uskonnon kohdalla (ainakin kristinuskon) puhutaan hengellisyydestä, kun taas politiikan kohdalla ideologiasta. Mikä siis on ratkaiseva ero näiden kahden välillä. molemmat voivat olla jossain mielessä vakaumuksia, mutta vakaumuksen vaikuttaja näyttäisi olevan erilainen "lähde".

Lue lisää

>>tätä ajan takaa
Crypticall 28.4.2007 klo 12.23

Uskonnon kohdalla (ainakin kristinuskon) puhutaan hengellisyydestä, kun taas politiikan kohdalla ideologiasta. Mikä siis on ratkaiseva ero näiden kahden välillä. molemmat voivat olla jossain mielessä vakaumuksia, mutta vakaumuksen vaikuttaja näyttäisi olevan erilainen "lähde".

:pp. kirjoitti:

>>tätä ajan takaa
Crypticall 28.4.2007 klo 12.23

Uskonnon kohdalla (ainakin kristinuskon) puhutaan hengellisyydestä, kun taas politiikan kohdalla ideologiasta. Mikä siis on ratkaiseva ero näiden kahden välillä. molemmat voivat olla jossain mielessä vakaumuksia, mutta vakaumuksen vaikuttaja näyttäisi olevan erilainen "lähde".

Lue lisää

Uskonnollinen tieto ei ole koskaan tieteellistä tietoa. Jumalaa koskevia väittämiä ja uskomuksia ei vois testata ja havainnoilla todistaa oikeaksi. Niinpä uskontoja voidaan pitää myös aatteina tai ideologioina.

Raamattu ja Koraani muiden pyhien teosten lailla kertovat tietyn ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Jos pyhissä kirjoituksissa olisi jotain "jumalallista", se tuskin voisi olla muuta kuin sanoma Rakkaudesta.

Hengellisyydestä puhutaan vain, koska Jumalaa pidetään Henkenä ja koska Raamattu puhuu Pyhästä Hengestä. Näin uskosta tulee jollakin tavoin hengellinen asia ja ihmisessä erotetaan henki ja ruumis joissakin teologioissa. Hengellisyys on mennyttä aikaa. En näe termille mitään käyttöä enää. Ihminen on jakamaton kokonaisuus ja biologinen olento. Uskokin on kokonaisvaltainen asia ja koskettaa koko ihmistä.

kaulahuivifin kirjoitti:

Uskonnollinen tieto ei ole koskaan tieteellistä tietoa. Jumalaa koskevia väittämiä ja uskomuksia ei vois testata ja havainnoilla todistaa oikeaksi. Niinpä uskontoja voidaan pitää myös aatteina tai ideologioina.

Raamattu ja Koraani muiden pyhien teosten lailla kertovat tietyn ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Jos pyhissä kirjoituksissa olisi jotain "jumalallista", se tuskin voisi olla muuta kuin sanoma Rakkaudesta.

Hengellisyydestä puhutaan vain, koska Jumalaa pidetään Henkenä ja koska Raamattu puhuu Pyhästä Hengestä. Näin uskosta tulee jollakin tavoin hengellinen asia ja ihmisessä erotetaan henki ja ruumis joissakin teologioissa. Hengellisyys on mennyttä aikaa. En näe termille mitään käyttöä enää. Ihminen on jakamaton kokonaisuus ja biologinen olento. Uskokin on kokonaisvaltainen asia ja koskettaa koko ihmistä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä uskonnoista ja kristillisyydestäkin siltä osin kun se esiintyy opillisesti ja organisatorisesti järjestäytyneinä muotoina.

Pohjimmiltaan kristinusko ei kuitenkaan ole uskonto. Kristinusko on uskomista henkilöön nimeltä Jeesus Kristus; se on henkilökohtaisessa suhteessa häneen elämistä. Hänen seuraamisensa on tällaista:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8

Kristillinen elämä ei ole aatteita ja ideologioita. Se on rakkaussuhde ja jokainen tietää, että maallisessakin rakkaussuhteessa on kyse jostain muusta kuin kaavamaisuudesta.

kaulahuivifin kirjoitti:

Uskonnollinen tieto ei ole koskaan tieteellistä tietoa. Jumalaa koskevia väittämiä ja uskomuksia ei vois testata ja havainnoilla todistaa oikeaksi. Niinpä uskontoja voidaan pitää myös aatteina tai ideologioina.

Raamattu ja Koraani muiden pyhien teosten lailla kertovat tietyn ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Jos pyhissä kirjoituksissa olisi jotain "jumalallista", se tuskin voisi olla muuta kuin sanoma Rakkaudesta.

Hengellisyydestä puhutaan vain, koska Jumalaa pidetään Henkenä ja koska Raamattu puhuu Pyhästä Hengestä. Näin uskosta tulee jollakin tavoin hengellinen asia ja ihmisessä erotetaan henki ja ruumis joissakin teologioissa. Hengellisyys on mennyttä aikaa. En näe termille mitään käyttöä enää. Ihminen on jakamaton kokonaisuus ja biologinen olento. Uskokin on kokonaisvaltainen asia ja koskettaa koko ihmistä.

Lue lisää

>>Jos pyhissä kirjoituksissa olisi jotain "jumalallista", se tuskin voisi olla muuta kuin sanoma Rakkaudesta.

EJKR kirjoitti:

Olen samaa mieltä uskonnoista ja kristillisyydestäkin siltä osin kun se esiintyy opillisesti ja organisatorisesti järjestäytyneinä muotoina.

Pohjimmiltaan kristinusko ei kuitenkaan ole uskonto. Kristinusko on uskomista henkilöön nimeltä Jeesus Kristus; se on henkilökohtaisessa suhteessa häneen elämistä. Hänen seuraamisensa on tällaista:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8

Kristillinen elämä ei ole aatteita ja ideologioita. Se on rakkaussuhde ja jokainen tietää, että maallisessakin rakkaussuhteessa on kyse jostain muusta kuin kaavamaisuudesta.

Lue lisää

>>Pohjimmiltaan kristinusko ei kuitenkaan ole uskonto. Kristinusko on uskomista henkilöön nimeltä Jeesus Kristus; se on henkilökohtaisessa suhteessa häneen elämistä. Hänen seuraamisensa on tällaista: >Kristillinen elämä ei ole aatteita ja ideologioita. Se on rakkaussuhde ja jokainen tietää, että maallisessakin rakkaussuhteessa on kyse jostain muusta kuin kaavamaisuudesta.

:pp. kirjoitti:

>>Pohjimmiltaan kristinusko ei kuitenkaan ole uskonto. Kristinusko on uskomista henkilöön nimeltä Jeesus Kristus; se on henkilökohtaisessa suhteessa häneen elämistä. Hänen seuraamisensa on tällaista: >Kristillinen elämä ei ole aatteita ja ideologioita. Se on rakkaussuhde ja jokainen tietää, että maallisessakin rakkaussuhteessa on kyse jostain muusta kuin kaavamaisuudesta.

Lue lisää

Kiitos perustelluista kysymyksistä. Tässä joitain näkökulmia asiaan.

Uskontunnustus on alun perin: Jeesus on Herra. Tämä ei ole opillinen lause, vaan vuorovaikutussuhteesta kertova kannanotto. Myöhemmin, kun seurakunta muuttui yhteiskunnalliseksi vallankäyttöorganisaatioksi eli alkoi täyttää uskonnon kriteerit, myös oppijärjestelmät yksityiskohtaisine uskontunnustuksineen muotoutuivat.

Kristillisessä rakkaudessa on kaksi osapuolta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista olisi tietenkin mahdoton väittää, että kristitty elää rakkaussuhteessa elävään persoonaan. Jos Jeesus olisi vain ihminen, joka kuoli, häneen vuorovaikutussuhteessa oleminen merkitsisi kai jotain kuolleiden henkien manaamista. Mutta kun itse Jumala tuli hänessä julki siinä mitassa, kuin Jumala nyt ylipäänsä voi ihmisen hahmossa tulla näkyviin, niin vaikka Jeesus ei ole täällä enää nähtävänä, yhteydenpito on silti mahdollista. Tämän mahdollistaa Jumala Henki, jonka hän antaa jokaiselle uskovalle oppaaksi. Henki ei tosin yksinään voi johtaa uskovaa, mutta yhdessä sen kuvan kanssa, jonka Raamattu antaa Jeesuksesta ja hänen toimintatavoistaan, uskova löytää elämässään ja toimissaan lähemmäs Jumalaa.

Koska kyse on rakkaussuhteesta, kyse on haasteesta siinä kuin inhimillisessä rakkaudessakin. Jumalan tavoitteena on muovata meistä arvoisiansa vastapuolia. Ja kun olemme itse tulleet vakuuttuneiksi, että hän rakastaa meitä yli kaiken, me tietenkin haluamme kelvata hänelle. Siinä mielessä elämme kaukorakkautta, että täällä maan päällä eletään ikään kuin kihlausaikaa. Sydämessämme Henki todistaa meille, että meidät on kihlattu, samoin kuin sormus on konkreettinen todistus maallisesta kihlauksesta.

Koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät rakkautensa piiriin, hän on antanut meille uskoville tehtäväksi rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme. Ei sen takia, että saisimme ihmisiltä vastapalveluksi rakkautta, vaan sen tähden, että hän on kehottanut tekemään hyvää ja rakastamaan ihmisiä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Näin toimimme samassa Hengessä kuin Jeesus ja opimme tuntemaan paremmin häntä, jota rakastamme.

:pp. kirjoitti:

>>Jos pyhissä kirjoituksissa olisi jotain "jumalallista", se tuskin voisi olla muuta kuin sanoma Rakkaudesta.

Rakkaudesta on varmaan yhtä monta määritelmään kuin on ihmistäkin. Mitä Jumalan rakkaus voisi olla? Se, mistä Raamattu voisi kertoa.

Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmisiä erilaisten opettajien kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.

Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).

Pasi Toivonen kirjoitti:

Rakkaudesta on varmaan yhtä monta määritelmään kuin on ihmistäkin. Mitä Jumalan rakkaus voisi olla? Se, mistä Raamattu voisi kertoa.

Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmisiä erilaisten opettajien kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.

Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).

Lue lisää

>>Rakkaudesta on varmaan yhtä monta määritelmään kuin on ihmistäkin. Mitä Jumalan rakkaus voisi olla? Se, mistä Raamattu voisi kertoa.>Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmisiä erilaisten opettajien kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.>Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).

EJKR kirjoitti:

Kiitos perustelluista kysymyksistä. Tässä joitain näkökulmia asiaan.

Uskontunnustus on alun perin: Jeesus on Herra. Tämä ei ole opillinen lause, vaan vuorovaikutussuhteesta kertova kannanotto. Myöhemmin, kun seurakunta muuttui yhteiskunnalliseksi vallankäyttöorganisaatioksi eli alkoi täyttää uskonnon kriteerit, myös oppijärjestelmät yksityiskohtaisine uskontunnustuksineen muotoutuivat.

Kristillisessä rakkaudessa on kaksi osapuolta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista olisi tietenkin mahdoton väittää, että kristitty elää rakkaussuhteessa elävään persoonaan. Jos Jeesus olisi vain ihminen, joka kuoli, häneen vuorovaikutussuhteessa oleminen merkitsisi kai jotain kuolleiden henkien manaamista. Mutta kun itse Jumala tuli hänessä julki siinä mitassa, kuin Jumala nyt ylipäänsä voi ihmisen hahmossa tulla näkyviin, niin vaikka Jeesus ei ole täällä enää nähtävänä, yhteydenpito on silti mahdollista. Tämän mahdollistaa Jumala Henki, jonka hän antaa jokaiselle uskovalle oppaaksi. Henki ei tosin yksinään voi johtaa uskovaa, mutta yhdessä sen kuvan kanssa, jonka Raamattu antaa Jeesuksesta ja hänen toimintatavoistaan, uskova löytää elämässään ja toimissaan lähemmäs Jumalaa.

Koska kyse on rakkaussuhteesta, kyse on haasteesta siinä kuin inhimillisessä rakkaudessakin. Jumalan tavoitteena on muovata meistä arvoisiansa vastapuolia. Ja kun olemme itse tulleet vakuuttuneiksi, että hän rakastaa meitä yli kaiken, me tietenkin haluamme kelvata hänelle. Siinä mielessä elämme kaukorakkautta, että täällä maan päällä eletään ikään kuin kihlausaikaa. Sydämessämme Henki todistaa meille, että meidät on kihlattu, samoin kuin sormus on konkreettinen todistus maallisesta kihlauksesta.

Koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät rakkautensa piiriin, hän on antanut meille uskoville tehtäväksi rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme. Ei sen takia, että saisimme ihmisiltä vastapalveluksi rakkautta, vaan sen tähden, että hän on kehottanut tekemään hyvää ja rakastamaan ihmisiä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Näin toimimme samassa Hengessä kuin Jeesus ja opimme tuntemaan paremmin häntä, jota rakastamme.

Lue lisää

>>Uskontunnustus on alun perin: Jeesus on Herra.>Tämä ei ole opillinen lause, vaan vuorovaikutussuhteesta kertova kannanotto.>Myöhemmin, kun seurakunta muuttui yhteiskunnalliseksi vallankäyttöorganisaatioksi eli alkoi täyttää uskonnon kriteerit, myös oppijärjestelmät yksityiskohtaisine uskontunnustuksineen muotoutuivat>Kristillisessä rakkaudessa on kaksi osapuolta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista olisi tietenkin mahdoton väittää, että kristitty elää rakkaussuhteessa elävään persoonaan. Jos Jeesus olisi vain ihminen, joka kuoli, häneen vuorovaikutussuhteessa oleminen merkitsisi kai jotain kuolleiden henkien manaamista. >Mutta kun itse Jumala tuli hänessä julki siinä mitassa, kuin Jumala nyt ylipäänsä voi ihmisen hahmossa tulla näkyviin, niin vaikka Jeesus ei ole täällä enää nähtävänä, yhteydenpito on silti mahdollista. Tämän mahdollistaa Jumala Henki, jonka hän antaa jokaiselle uskovalle oppaaksi. Henki ei tosin yksinään voi johtaa uskovaa, mutta yhdessä sen kuvan kanssa, jonka Raamattu antaa Jeesuksesta ja hänen toimintatavoistaan, uskova löytää elämässään ja toimissaan lähemmäs Jumalaa.Koska kyse on rakkaussuhteesta, kyse on haasteesta siinä kuin inhimillisessä rakkaudessakin.>Jumalan tavoitteena on muovata meistä arvoisiansa vastapuolia. >Ja kun olemme itse tulleet vakuuttuneiksi, että hän rakastaa meitä yli kaiken, me tietenkin haluamme kelvata hänelle. >Sydämessämme Henki todistaa meille, että meidät on kihlattu, samoin kuin sormus on konkreettinen todistus maallisesta kihlauksesta. >Koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät rakkautensa piiriin, hän on antanut meille uskoville tehtäväksi rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme.>Ei sen takia, että saisimme ihmisiltä vastapalveluksi rakkautta, vaan sen tähden, että hän on kehottanut tekemään hyvää ja rakastamaan ihmisiä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Näin toimimme samassa Hengessä kuin Jeesus ja opimme tuntemaan paremmin häntä, jota rakastamme.

:pp. kirjoitti:

>>Uskontunnustus on alun perin: Jeesus on Herra.>Tämä ei ole opillinen lause, vaan vuorovaikutussuhteesta kertova kannanotto.>Myöhemmin, kun seurakunta muuttui yhteiskunnalliseksi vallankäyttöorganisaatioksi eli alkoi täyttää uskonnon kriteerit, myös oppijärjestelmät yksityiskohtaisine uskontunnustuksineen muotoutuivat>Kristillisessä rakkaudessa on kaksi osapuolta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista olisi tietenkin mahdoton väittää, että kristitty elää rakkaussuhteessa elävään persoonaan. Jos Jeesus olisi vain ihminen, joka kuoli, häneen vuorovaikutussuhteessa oleminen merkitsisi kai jotain kuolleiden henkien manaamista. >Mutta kun itse Jumala tuli hänessä julki siinä mitassa, kuin Jumala nyt ylipäänsä voi ihmisen hahmossa tulla näkyviin, niin vaikka Jeesus ei ole täällä enää nähtävänä, yhteydenpito on silti mahdollista. Tämän mahdollistaa Jumala Henki, jonka hän antaa jokaiselle uskovalle oppaaksi. Henki ei tosin yksinään voi johtaa uskovaa, mutta yhdessä sen kuvan kanssa, jonka Raamattu antaa Jeesuksesta ja hänen toimintatavoistaan, uskova löytää elämässään ja toimissaan lähemmäs Jumalaa.Koska kyse on rakkaussuhteesta, kyse on haasteesta siinä kuin inhimillisessä rakkaudessakin.>Jumalan tavoitteena on muovata meistä arvoisiansa vastapuolia. >Ja kun olemme itse tulleet vakuuttuneiksi, että hän rakastaa meitä yli kaiken, me tietenkin haluamme kelvata hänelle. >Sydämessämme Henki todistaa meille, että meidät on kihlattu, samoin kuin sormus on konkreettinen todistus maallisesta kihlauksesta. >Koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät rakkautensa piiriin, hän on antanut meille uskoville tehtäväksi rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme.>Ei sen takia, että saisimme ihmisiltä vastapalveluksi rakkautta, vaan sen tähden, että hän on kehottanut tekemään hyvää ja rakastamaan ihmisiä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Näin toimimme samassa Hengessä kuin Jeesus ja opimme tuntemaan paremmin häntä, jota rakastamme.

Lue lisää

Alun perin -> alkuun ei seurakunnalla ollut yhteiskunnallisia valtapyrkimyksiä, joten yksikertainen, lapsenomainen alamaisuus auktoriteetille riitti. Tunnustusta voi kutsua toteamukseksi.

Kristinusko oli olemassa jo ennen yksityiskohtaisia oppijärjestelmiä.

Sinun, epäuskoisen näkökulmasta rakkaussuhde toki vaikuttaa yksipuoliselta.

Itsensä jumaliksi korottaneita "jumalihmisiä" todella yhdistää itsevaltainen hallinta. Jeesuksesta ei näin voi sanoa. Evankeliumin ympärille rakennettuja oppijärjestelmiä sen sijaan on käytetty niin opetukseen, aivopesuun kuin propagandaankin.

Missään kohden en ole väittänyt, että Hengestä olisi tieteellistä yms ihmisen kokemusmaailmasta irrotettua näyttöä. Kuvasin asiaa, koska kysyit.

Ehkä et ole ollut rakastunut, kun et näe rakkaudessa haastetta.

Mitä tulee Jumalan tavoitteisiin, kerroin vain siitä, mitä Raamattu ilmoittaa. Ne todella puhuttelevat minua ja jos se sinua naurattaa, voit vapaasti nauraa. Minä en todellakaan voi tietää, miksi hänellä on sellaisia tavoitteita. Ja mitä hänen kaikkivaltiuteensa tulee, niin sitäkään en voi mitenkään todistaa.

Uskon kautta voi todellakin vakuuttua mistä tahansa. Ja on aivan ilmeistä, että uskon sisältö määrää pitkälti myös ihmisen elämää. Merkittävää on se, ovatko sekä uskon sisäiset perusteet (tietoisuus itsestä), että ulkoiset perusteet (tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta) kestävällä pohjalla.

Luulin, että olisit perillä, että sydämestä puhuminen tässä yhteydessä on muuta kuin anatomiaa. Mutta voi valaista, että sillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin tahto.

Narsismi on psykologinen termi, joka asiantuntemattomissa piireissä on saanut haukkumasanan merkityksen. On tervettä ja sairasta narsismia. Terve narsismi on suunnilleen samaa kuin terve itsetunto.

Kaikkivaltiaan tahto ja suunnitelmat ei ole täydellisesti tiedossani. Siltä osin Raamatun Jumalan aikeista tiedän, että hänen pelastuksensa ilosanoma on avoimesti tarjolla kaikille. Lisäksi arvelen, että jokainen loppujen lopuksi havaitsee päätyneensä sinne minne omasta mielestään kuuluukin. Siinä mielessä lopputulos lienee täydellinen, mutta tämä nyt on lukemani pohjalla syntynyttä otaksumaa.

Olet oikeassa, että rakkautta ei voi vaatia ja se on siinäkin mielessä outo juttu, ettei sitä voi itse itsessään kehittää.

Eettisistä syistä hyvän tekeminen on hyvä juttu. Jos sitä harrastaa, ei päädy harhaan.

:pp. kirjoitti:

>>Rakkaudesta on varmaan yhtä monta määritelmään kuin on ihmistäkin. Mitä Jumalan rakkaus voisi olla? Se, mistä Raamattu voisi kertoa.>Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmisiä erilaisten opettajien kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.>Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).

Lue lisää

Kyselit mitä sanoma Rakkaudesta voisi olla.

Mikäli Jumala on, hän on minusta ennen kaikkea hyvä ja rakastava. Armo on juuri Jumalan rakkautta. Se ilmenee tietynlaisena ihmisen tai ihmiskunnan kohteluna Jumalan puolelta.

Olennaista tuossa kohtelussa on minusta ihmisen Jumalan tahdon vastaisten tekojen anteeksiantaminen, opetukset ihmiselle lähimmäisen auttamisesta ja kutsu ihmiselle ikuisuuteen.

Mitään näistä en voi todistaa aukottomasti oikeaksi. Uskonnollinen tieto ei ole tieteellistä tietoa. Mikäli ei usko Jumalaan, tuskin hänen rakkaudellaankaan on mitään merkitystä.

:pp. kirjoitti:

>>Rakkaudesta on varmaan yhtä monta määritelmään kuin on ihmistäkin. Mitä Jumalan rakkaus voisi olla? Se, mistä Raamattu voisi kertoa.>Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmisiä erilaisten opettajien kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.>Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).

Lue lisää

Kumpi näistä on armoa ja kumpi rakkautta?
=========================================
Kristinuskon miekka ei tapa kristiuskon pakkokasteen vastaan ottajaa.

Kristinuskon miekka tappaa kristinuskon pakokasteesta kieltäytyjän.
=========================================

Molemmissa tapauksissa on saatanaa jumalanaan palveleva ehtojen antajana.
Ja ei saa unohtaa, että älä tapa käskylle ei väärennetynkään raamatun mukaan ole kristinuskollakaan eri vapautta.

Jeesus opetti, että rakkaus täyttää kaikki lait.
Kristinusko rakastaa murhaamalla syyttömiä uskovaisia lapsiakin.

Kristinusko on maailman suurin murhaaja terroristi järjestö. Saatanallisuuttaan ei itse pirukaan voi selvemmin osoittaa.



Jeesus ei ollut kristitty koska ei palvellut saatanaa jumalaan.

JA RAKKAUTTA kirjoitti:

Kumpi näistä on armoa ja kumpi rakkautta?
=========================================
Kristinuskon miekka ei tapa kristiuskon pakkokasteen vastaan ottajaa.

Kristinuskon miekka tappaa kristinuskon pakokasteesta kieltäytyjän.
=========================================

Molemmissa tapauksissa on saatanaa jumalanaan palveleva ehtojen antajana.
Ja ei saa unohtaa, että älä tapa käskylle ei väärennetynkään raamatun mukaan ole kristinuskollakaan eri vapautta.

Jeesus opetti, että rakkaus täyttää kaikki lait.
Kristinusko rakastaa murhaamalla syyttömiä uskovaisia lapsiakin.

Kristinusko on maailman suurin murhaaja terroristi järjestö. Saatanallisuuttaan ei itse pirukaan voi selvemmin osoittaa.



Jeesus ei ollut kristitty koska ei palvellut saatanaa jumalaan.

Lue lisää

Sinulla on erikoinen käsitys kristinuskosta. Mikäli tuntisit kirkon historiaa, tietäisit, että varhaiskristityt eivät tappaneet ketään. Rooman valtakunnassa kristityt joutuivat pian vainojen kohteeksi itse. Kristnuskoa ei levitetty alussa miekalla, vaan julistamalla.

Kristityt eivät usko Saatanaan Jumalana, vaan Jeesukseen Jumalana. Vääristämällä tietoisesti kirkon omia näkemyksiä osoitat vain hölmöytesi!

Sanoma ja sen noudattaminen ovat loogisesti kaksi aivan eri asiaa. Kirkon historiassa on tapahtunut paljon kyseenalaisia asioita, mutta koostuuhan kirkko tavallisista syntisistä ihmisistä. Lisäksi vallanpitäjät ovat aina osanneet hyödyntää kirkon asemaa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Vai tappaako Suomen kirkko tällä hetkellä joukoittain ihmisiä?

Kirkon mukaan rakkauden kaksoiskäsky on korkein ja tärkein Jumalan eettinen opetus. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tähän Jeesuksen opetukseen kristityt yhtyvät maailmanlaajuisesti, joten lopeta provokaatiosi täällä ja kirjoittele vaikka huuhaa-palstalle.

Tämä on tarkoitettu asialliselle kristinusko-keskustelulle. Voit toki pitää kristinuskoa satuna tai terrorina, mutta kehittele ensin paremmat perustelut dogmien pohjalta. Historiaan vetoaminen on lapsellista, koska kaikki tiedämme, että ihmiset eivät aina ole halunneet noudattaa Jeesuksen opetuksia.

kaulahuivifin kirjoitti:

Sinulla on erikoinen käsitys kristinuskosta. Mikäli tuntisit kirkon historiaa, tietäisit, että varhaiskristityt eivät tappaneet ketään. Rooman valtakunnassa kristityt joutuivat pian vainojen kohteeksi itse. Kristnuskoa ei levitetty alussa miekalla, vaan julistamalla.

Kristityt eivät usko Saatanaan Jumalana, vaan Jeesukseen Jumalana. Vääristämällä tietoisesti kirkon omia näkemyksiä osoitat vain hölmöytesi!

Sanoma ja sen noudattaminen ovat loogisesti kaksi aivan eri asiaa. Kirkon historiassa on tapahtunut paljon kyseenalaisia asioita, mutta koostuuhan kirkko tavallisista syntisistä ihmisistä. Lisäksi vallanpitäjät ovat aina osanneet hyödyntää kirkon asemaa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Vai tappaako Suomen kirkko tällä hetkellä joukoittain ihmisiä?

Kirkon mukaan rakkauden kaksoiskäsky on korkein ja tärkein Jumalan eettinen opetus. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tähän Jeesuksen opetukseen kristityt yhtyvät maailmanlaajuisesti, joten lopeta provokaatiosi täällä ja kirjoittele vaikka huuhaa-palstalle.

Tämä on tarkoitettu asialliselle kristinusko-keskustelulle. Voit toki pitää kristinuskoa satuna tai terrorina, mutta kehittele ensin paremmat perustelut dogmien pohjalta. Historiaan vetoaminen on lapsellista, koska kaikki tiedämme, että ihmiset eivät aina ole halunneet noudattaa Jeesuksen opetuksia.

Lue lisää

Sinulla on erikoinen käsitys kristinuskosta. Mikäli tuntisit kirkon historiaa, tietäisit, että varhaiskristityt eivät tappaneet ketään. Rooman valtakunnassa kristityt joutuivat pian vainojen kohteeksi itse. Kristnuskoa ei levitetty alussa miekalla, vaan julistamalla.

####
Totta, nuo varhais kristityiksi kutsumasi olivat Jeesukse seuraajia joita kristityt murhasivat joten älä varasta kristinuskolle Jeeseksen seuraajien mainetta!
Paavali itse oli kristinuskon tukena kun Jeesuksen seuraajat murhatiin joten revi siitä itsellesi tietoa!
Valheilla et tule toimeen!
####

Kristityt eivät usko Saatanaan Jumalana, vaan Jeesukseen Jumalana. Vääristämällä tietoisesti kirkon omia näkemyksiä osoitat vain hölmöytesi!

####
No kerro nyt meille kaikki viisaana miksi kristityt sitten ovat näihin miljooniin, ehkä satoihin miljooniin murhiin ja murhauttamisiin syyllistyneen, ei ainakaan älä tapa käskyn Jumalallisuutta oikeun ymmärtäneenä:
- Jeesusta seuranneiden murhat Paavalinkin tuella
- mustasurma
- ristiretket murhineen
- pakanavainot murhineen
- noitavainot murhineen
- intiaanien murhat
- orjakauppojen aikaiset murhat
- etelä amerikassa tehdyt murhat
- kristinuskon poliittisin perustein suorittama murhat
(esimerkiksi suomen sisällissota 1918)
Siis satoja vuosia jatkuneet ihmisten murhaamiset kristinuskon taholta.

Eli tuossa oli sinulle selvää todistusta siitä, että saatananpalvelijan aikaansaannoksista on kyse ja kristinusko on saatananpalvelijoiden koko maailmaa kattava keskusjärjestö.
Ota huomioonm että jokainen murha on sekä Jumalan ja Jeesuksen vastaisuus mutta myös saatanan herrakseen tunnustamista!
####

Sanoma ja sen noudattaminen ovat loogisesti kaksi aivan eri asiaa. Kirkon historiassa on tapahtunut paljon kyseenalaisia asioita, mutta koostuuhan kirkko tavallisista syntisistä ihmisistä.

####
Ja kuka niitä syntisiä kouluttaa???
Jo pakkolapsikasteella kristinusko vie ihmisiltä Jumalallisuuden vastoin Jeesuksen opetuksia ja esimerkillisiä osoituksia siitä miten lapsia tulee kohdella, Jeesus siunasi lapsia.
Ja kun nuoreksi lapsi varttuu niin koulutatte raadon lihan syöjiä ja raadon veren juojia jotta saatanalla oli seuraa...
####

Lisäksi vallanpitäjät ovat aina osanneet hyödyntää kirkon asemaa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Vai tappaako Suomen kirkko tällä hetkellä joukoittain ihmisiä?

####
Eiköhän sinun tulisi tutustua historiaan tarkemmin. Kristinusko on ollut vallan kahvassa kauemmin ja silloin murhautti eniten. Ja tänään se kilpeän kiillotellen pysyy taustalla rukoilemassa sotilapappien avulle murhaaja sotilailleen saatanalta tukea lasten, naisten ja miesten murhaamiseen esim. Irakissakin.
Jos Jumalaa ja Jeesusta kunnoittaisivat niin avoimesti toimisivat murhaamisien vastustajina mutta kun saatanaa palvelee niin kierosti murhaajaa tuetaan aktiivisesti.
####

Kirkon mukaan rakkauden kaksoiskäsky on korkein ja tärkein Jumalan eettinen opetus.

####
Rakastetaanko murhaamallako lähimmäisiä! Niinkö Jeesus opetti?
Minulla on mielestäsi erikoinen käsitys kristinuskosta mutta kuten huomaat varmaan itsekkin niin sinulla on ihmeellisempi käsityt Jumalallisuudesta, eli luulet palvelevasti Jumalaa ja Jeesusta mutta todellisuudessa (tietoisesti tai tietämättäsi) palvelet kristinuskon saatanaa jumalanasi. Huomaa ero!
####

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tähän Jeesuksen opetukseen kristityt yhtyvät maailmanlaajuisesti, joten lopeta provokaatiosi täällä ja kirjoittele vaikka huuhaa-palstalle.

####
Kun kristityt esim. satoja vuosia kestäneissä noitavaoinoissa murhasivat jopa, paitsi uskovaisia niin myöskin syyttömiä lapsia kidutten ja sitten eläviä noitarovioilla polttaen niin siinä on kristinuskon lähimmäisen rakkauden osoitukset jotka ovat ja pysyvät saatanallisuutena nyt ja aina sinunkin saatanan puolusteluista huolimatta!
####

Tämä on tarkoitettu asialliselle kristinusko-keskustelulle. Voit toki pitää kristinuskoa satuna tai terrorina, mutta kehittele ensin paremmat perustelut dogmien pohjalta.

####
No kuinka monta miljoonaa tai sataa miljoonaa syytöntä ihmistä kristinuskon tulee vielä saada murhata älä tapa käskyjen vastaisesti jotta olisin oikeassa?
####

Historiaan vetoaminen on lapsellista, koska kaikki tiedämme, että ihmiset eivät aina ole halunneet noudattaa Jeesuksen opetuksia.

####
Ihmisiäkö nyt syytät!!!
En pidä siitä, että syyttömiä syytetään ja siksi pidän kristinuskoakin saatananpalvelijana ja sen ole todistanut selvyydellä. Lapsellisuus kolahtaa kyllä sinun ymmärtämättömyyteesi mutta toivon todella vilpittömästi että avaisit silmäsi Jumalallisuuden totuudelle ja tiedolle ja ennekaikkea sen ymmärtämiselle sillä sitä kristinuskosta puuttuu kuten kristinuskon älä tapa käskyn vastaisuudet osoittavat.
Historiaa halveksit ja sen ymmärrän koska sen totuus on niin selvää, ettei edes kristinuskon vääreennetty raamattu voi sitä totuutta muuttaa. Murhaaja on aina murhaaja ja Jumalan ja Jeesuksen vastustaja eli saatanaa jumalanaan palveleva.
Niin että pistät vähän miettien miten asiat ovat ja käytä asiallisempia faktoja tutkiessasi totuuksia.

Jeesuskaan ei ollut kristitty ja Hänen seuraajatkin murhattiin kristinuskon ja Paavalin toimesta!
Jeesus ei ollut saatanaa jumalanaan palveleva! Tuon tiedon esiin saamiseksi omasta sielustaan on oltava rehellinen itselleen ja Hänelle!
Valtakunnassa ei ole uskovaisia. Sinne kun pääsevät vain he jotka tietävät!

Matt. 12:30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Isän tahdon noudattamista on älä tapa käskyn noudattaminenkin!
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)
####

tarkista tietosi kirjoitti:

Sinulla on erikoinen käsitys kristinuskosta. Mikäli tuntisit kirkon historiaa, tietäisit, että varhaiskristityt eivät tappaneet ketään. Rooman valtakunnassa kristityt joutuivat pian vainojen kohteeksi itse. Kristnuskoa ei levitetty alussa miekalla, vaan julistamalla.

####
Totta, nuo varhais kristityiksi kutsumasi olivat Jeesukse seuraajia joita kristityt murhasivat joten älä varasta kristinuskolle Jeeseksen seuraajien mainetta!
Paavali itse oli kristinuskon tukena kun Jeesuksen seuraajat murhatiin joten revi siitä itsellesi tietoa!
Valheilla et tule toimeen!
####

Kristityt eivät usko Saatanaan Jumalana, vaan Jeesukseen Jumalana. Vääristämällä tietoisesti kirkon omia näkemyksiä osoitat vain hölmöytesi!

####
No kerro nyt meille kaikki viisaana miksi kristityt sitten ovat näihin miljooniin, ehkä satoihin miljooniin murhiin ja murhauttamisiin syyllistyneen, ei ainakaan älä tapa käskyn Jumalallisuutta oikeun ymmärtäneenä:
- Jeesusta seuranneiden murhat Paavalinkin tuella
- mustasurma
- ristiretket murhineen
- pakanavainot murhineen
- noitavainot murhineen
- intiaanien murhat
- orjakauppojen aikaiset murhat
- etelä amerikassa tehdyt murhat
- kristinuskon poliittisin perustein suorittama murhat
(esimerkiksi suomen sisällissota 1918)
Siis satoja vuosia jatkuneet ihmisten murhaamiset kristinuskon taholta.

Eli tuossa oli sinulle selvää todistusta siitä, että saatananpalvelijan aikaansaannoksista on kyse ja kristinusko on saatananpalvelijoiden koko maailmaa kattava keskusjärjestö.
Ota huomioonm että jokainen murha on sekä Jumalan ja Jeesuksen vastaisuus mutta myös saatanan herrakseen tunnustamista!
####

Sanoma ja sen noudattaminen ovat loogisesti kaksi aivan eri asiaa. Kirkon historiassa on tapahtunut paljon kyseenalaisia asioita, mutta koostuuhan kirkko tavallisista syntisistä ihmisistä.

####
Ja kuka niitä syntisiä kouluttaa???
Jo pakkolapsikasteella kristinusko vie ihmisiltä Jumalallisuuden vastoin Jeesuksen opetuksia ja esimerkillisiä osoituksia siitä miten lapsia tulee kohdella, Jeesus siunasi lapsia.
Ja kun nuoreksi lapsi varttuu niin koulutatte raadon lihan syöjiä ja raadon veren juojia jotta saatanalla oli seuraa...
####

Lisäksi vallanpitäjät ovat aina osanneet hyödyntää kirkon asemaa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Vai tappaako Suomen kirkko tällä hetkellä joukoittain ihmisiä?

####
Eiköhän sinun tulisi tutustua historiaan tarkemmin. Kristinusko on ollut vallan kahvassa kauemmin ja silloin murhautti eniten. Ja tänään se kilpeän kiillotellen pysyy taustalla rukoilemassa sotilapappien avulle murhaaja sotilailleen saatanalta tukea lasten, naisten ja miesten murhaamiseen esim. Irakissakin.
Jos Jumalaa ja Jeesusta kunnoittaisivat niin avoimesti toimisivat murhaamisien vastustajina mutta kun saatanaa palvelee niin kierosti murhaajaa tuetaan aktiivisesti.
####

Kirkon mukaan rakkauden kaksoiskäsky on korkein ja tärkein Jumalan eettinen opetus.

####
Rakastetaanko murhaamallako lähimmäisiä! Niinkö Jeesus opetti?
Minulla on mielestäsi erikoinen käsitys kristinuskosta mutta kuten huomaat varmaan itsekkin niin sinulla on ihmeellisempi käsityt Jumalallisuudesta, eli luulet palvelevasti Jumalaa ja Jeesusta mutta todellisuudessa (tietoisesti tai tietämättäsi) palvelet kristinuskon saatanaa jumalanasi. Huomaa ero!
####

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tähän Jeesuksen opetukseen kristityt yhtyvät maailmanlaajuisesti, joten lopeta provokaatiosi täällä ja kirjoittele vaikka huuhaa-palstalle.

####
Kun kristityt esim. satoja vuosia kestäneissä noitavaoinoissa murhasivat jopa, paitsi uskovaisia niin myöskin syyttömiä lapsia kidutten ja sitten eläviä noitarovioilla polttaen niin siinä on kristinuskon lähimmäisen rakkauden osoitukset jotka ovat ja pysyvät saatanallisuutena nyt ja aina sinunkin saatanan puolusteluista huolimatta!
####

Tämä on tarkoitettu asialliselle kristinusko-keskustelulle. Voit toki pitää kristinuskoa satuna tai terrorina, mutta kehittele ensin paremmat perustelut dogmien pohjalta.

####
No kuinka monta miljoonaa tai sataa miljoonaa syytöntä ihmistä kristinuskon tulee vielä saada murhata älä tapa käskyjen vastaisesti jotta olisin oikeassa?
####

Historiaan vetoaminen on lapsellista, koska kaikki tiedämme, että ihmiset eivät aina ole halunneet noudattaa Jeesuksen opetuksia.

####
Ihmisiäkö nyt syytät!!!
En pidä siitä, että syyttömiä syytetään ja siksi pidän kristinuskoakin saatananpalvelijana ja sen ole todistanut selvyydellä. Lapsellisuus kolahtaa kyllä sinun ymmärtämättömyyteesi mutta toivon todella vilpittömästi että avaisit silmäsi Jumalallisuuden totuudelle ja tiedolle ja ennekaikkea sen ymmärtämiselle sillä sitä kristinuskosta puuttuu kuten kristinuskon älä tapa käskyn vastaisuudet osoittavat.
Historiaa halveksit ja sen ymmärrän koska sen totuus on niin selvää, ettei edes kristinuskon vääreennetty raamattu voi sitä totuutta muuttaa. Murhaaja on aina murhaaja ja Jumalan ja Jeesuksen vastustaja eli saatanaa jumalanaan palveleva.
Niin että pistät vähän miettien miten asiat ovat ja käytä asiallisempia faktoja tutkiessasi totuuksia.

Jeesuskaan ei ollut kristitty ja Hänen seuraajatkin murhattiin kristinuskon ja Paavalin toimesta!
Jeesus ei ollut saatanaa jumalanaan palveleva! Tuon tiedon esiin saamiseksi omasta sielustaan on oltava rehellinen itselleen ja Hänelle!
Valtakunnassa ei ole uskovaisia. Sinne kun pääsevät vain he jotka tietävät!

Matt. 12:30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Isän tahdon noudattamista on älä tapa käskyn noudattaminenkin!
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)
####

Lue lisää

nyt voit lopettaa tuon herra herra herra toistelun ja kaiken muunkin toistelun sillä sinä et pääse taivasten valtakuntaan koska olet Jumalan ja Jeesuksen vihaaja

tarkista itte kirjoitti:

nyt voit lopettaa tuon herra herra herra toistelun ja kaiken muunkin toistelun sillä sinä et pääse taivasten valtakuntaan koska olet Jumalan ja Jeesuksen vihaaja

Kun ihminen tekee syntiä, se ei ole Jeesuksen eikä hänen opetustensa vika. Synti - oli se mikä tahansa - on jokaisen ihmisen omaa syytä ja hän vastaa siitä. Joten ihmistä minä tosiaan syytän. En vieritä vastuuta muulle taholle.

Minä en kiellä kirkon epäkohtia historiassa. Sellaista syntiset ihmiset saavat aikaan. Paavalikin ollessaan juutalainen vainosi ilmeisesti kristittyjä, mutta hän teki parannuksen asiassa käännyttyään Jeesuksen seuraajaksi eli kristityksi. Tämän jälkeen hän ei enää vainonnut Jeesus-liikettä, vaan julisti evankeliumia.

Mistä sodat ovat johtuneet? Eri kansat ovat halunneet valtaa ja elintilaa muiden kustannuksella. Sotia on käyty myös puhtasti aatteellisista ja uskonnollisista syistä. Monet sodat ovat olleet myös puolutussotia, joten todellisuus ei ole niin mustavalkoinen kuin annat ymmärtää. Ihmisten taju ja käsitys hyvästä on vaihdellut.

Sotilaspapit eivät kannusta tappamiseen, vaan huolehtivat kaatuneiden huollosta ja sotilaiden sielunhoidosta. Puolustaminen on oikeutettua ja joskus siinä tarvitaan myös aseellisia välineitä jouduttaessa hyökkäyksen kohteeksi kuten talvisodassa.

Irakin sota on vaikea poliittinen ongelma. Husseinin kaataminen oli pelastus maan enemmistölle vähemmistön pitäessä valtaa, mutta sisällissota päättyy vasta "jäsentenvälisiin" Irakissa. En usko enää rauhanomaiseen ratkaisuun tuossa maassa. Vaikka kuinka julistettaisiin Älä tapa käskyä. Sitä eivät enää halua noudattaa edes muslimit siellä.

kaulahuivifin kirjoitti:

Kyselit mitä sanoma Rakkaudesta voisi olla.

Mikäli Jumala on, hän on minusta ennen kaikkea hyvä ja rakastava. Armo on juuri Jumalan rakkautta. Se ilmenee tietynlaisena ihmisen tai ihmiskunnan kohteluna Jumalan puolelta.

Olennaista tuossa kohtelussa on minusta ihmisen Jumalan tahdon vastaisten tekojen anteeksiantaminen, opetukset ihmiselle lähimmäisen auttamisesta ja kutsu ihmiselle ikuisuuteen.

Mitään näistä en voi todistaa aukottomasti oikeaksi. Uskonnollinen tieto ei ole tieteellistä tietoa. Mikäli ei usko Jumalaan, tuskin hänen rakkaudellaankaan on mitään merkitystä.

Lue lisää

>Mikäli Jumala on, hän on minusta ennen kaikkea hyvä ja rakastava. Armo on juuri Jumalan rakkautta. Se ilmenee tietynlaisena ihmisen tai ihmiskunnan kohteluna Jumalan puolelta>Olennaista tuossa kohtelussa on minusta ihmisen Jumalan tahdon vastaisten tekojen anteeksiantaminen, opetukset ihmiselle lähimmäisen auttamisesta ja kutsu ihmiselle ikuisuuteen. >Mitään näistä en voi todistaa aukottomasti oikeaksi. Uskonnollinen tieto ei ole tieteellistä tietoa. Mikäli ei usko Jumalaan, tuskin hänen rakkaudellaankaan on mitään merkitystä.

JA RAKKAUTTA kirjoitti:

Kumpi näistä on armoa ja kumpi rakkautta?
=========================================
Kristinuskon miekka ei tapa kristiuskon pakkokasteen vastaan ottajaa.

Kristinuskon miekka tappaa kristinuskon pakokasteesta kieltäytyjän.
=========================================

Molemmissa tapauksissa on saatanaa jumalanaan palveleva ehtojen antajana.
Ja ei saa unohtaa, että älä tapa käskylle ei väärennetynkään raamatun mukaan ole kristinuskollakaan eri vapautta.

Jeesus opetti, että rakkaus täyttää kaikki lait.
Kristinusko rakastaa murhaamalla syyttömiä uskovaisia lapsiakin.

Kristinusko on maailman suurin murhaaja terroristi järjestö. Saatanallisuuttaan ei itse pirukaan voi selvemmin osoittaa.



Jeesus ei ollut kristitty koska ei palvellut saatanaa jumalaan.

Lue lisää

>>Kumpi näistä on armoa ja kumpi rakkautta?
=========================================
Kristinuskon miekka ei tapa kristiuskon pakkokasteen vastaan ottajaa.

Kristinuskon miekka tappaa kristinuskon pakokasteesta kieltäytyjän.>Molemmissa tapauksissa on saatanaa jumalanaan palveleva ehtojen antajana.
Ja ei saa unohtaa, että älä tapa käskylle ei väärennetynkään raamatun mukaan ole kristinuskollakaan eri vapautta.

Jeesus opetti, että rakkaus täyttää kaikki lait.
Kristinusko rakastaa murhaamalla syyttömiä uskovaisia lapsiakin.

Kristinusko on maailman suurin murhaaja terroristi järjestö. Saatanallisuuttaan ei itse pirukaan voi selvemmin osoittaa.

Jeesus ei ollut kristitty koska ei palvellut saatanaa jumalaan

EJKR kirjoitti:

Alun perin -> alkuun ei seurakunnalla ollut yhteiskunnallisia valtapyrkimyksiä, joten yksikertainen, lapsenomainen alamaisuus auktoriteetille riitti. Tunnustusta voi kutsua toteamukseksi.

Kristinusko oli olemassa jo ennen yksityiskohtaisia oppijärjestelmiä.

Sinun, epäuskoisen näkökulmasta rakkaussuhde toki vaikuttaa yksipuoliselta.

Itsensä jumaliksi korottaneita "jumalihmisiä" todella yhdistää itsevaltainen hallinta. Jeesuksesta ei näin voi sanoa. Evankeliumin ympärille rakennettuja oppijärjestelmiä sen sijaan on käytetty niin opetukseen, aivopesuun kuin propagandaankin.

Missään kohden en ole väittänyt, että Hengestä olisi tieteellistä yms ihmisen kokemusmaailmasta irrotettua näyttöä. Kuvasin asiaa, koska kysyit.

Ehkä et ole ollut rakastunut, kun et näe rakkaudessa haastetta.

Mitä tulee Jumalan tavoitteisiin, kerroin vain siitä, mitä Raamattu ilmoittaa. Ne todella puhuttelevat minua ja jos se sinua naurattaa, voit vapaasti nauraa. Minä en todellakaan voi tietää, miksi hänellä on sellaisia tavoitteita. Ja mitä hänen kaikkivaltiuteensa tulee, niin sitäkään en voi mitenkään todistaa.

Uskon kautta voi todellakin vakuuttua mistä tahansa. Ja on aivan ilmeistä, että uskon sisältö määrää pitkälti myös ihmisen elämää. Merkittävää on se, ovatko sekä uskon sisäiset perusteet (tietoisuus itsestä), että ulkoiset perusteet (tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta) kestävällä pohjalla.

Luulin, että olisit perillä, että sydämestä puhuminen tässä yhteydessä on muuta kuin anatomiaa. Mutta voi valaista, että sillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin tahto.

Narsismi on psykologinen termi, joka asiantuntemattomissa piireissä on saanut haukkumasanan merkityksen. On tervettä ja sairasta narsismia. Terve narsismi on suunnilleen samaa kuin terve itsetunto.

Kaikkivaltiaan tahto ja suunnitelmat ei ole täydellisesti tiedossani. Siltä osin Raamatun Jumalan aikeista tiedän, että hänen pelastuksensa ilosanoma on avoimesti tarjolla kaikille. Lisäksi arvelen, että jokainen loppujen lopuksi havaitsee päätyneensä sinne minne omasta mielestään kuuluukin. Siinä mielessä lopputulos lienee täydellinen, mutta tämä nyt on lukemani pohjalla syntynyttä otaksumaa.

Olet oikeassa, että rakkautta ei voi vaatia ja se on siinäkin mielessä outo juttu, ettei sitä voi itse itsessään kehittää.

Eettisistä syistä hyvän tekeminen on hyvä juttu. Jos sitä harrastaa, ei päädy harhaan.

Lue lisää

>>Alun perin -> alkuun ei seurakunnalla ollut yhteiskunnallisia valtapyrkimyksiä, joten yksikertainen, lapsenomainen alamaisuus auktoriteetille riitti. Tunnustusta voi kutsua toteamukseksi.>Kristinusko oli olemassa jo ennen yksityiskohtaisia oppijärjestelmiä>Sinun, epäuskoisen näkökulmasta rakkaussuhde toki vaikuttaa yksipuoliselta>Itsensä jumaliksi korottaneita "jumalihmisiä" todella yhdistää itsevaltainen hallinta. Jeesuksesta ei näin voi sanoa. Evankeliumin ympärille rakennettuja oppijärjestelmiä sen sijaan on käytetty niin opetukseen, aivopesuun kuin propagandaankin. >Missään kohden en ole väittänyt, että Hengestä olisi tieteellistä yms ihmisen kokemusmaailmasta irrotettua näyttöä. Kuvasin asiaa, koska kysyit.>Ehkä et ole ollut rakastunut, kun et näe rakkaudessa haastetta>Mitä tulee Jumalan tavoitteisiin, kerroin vain siitä, mitä Raamattu ilmoittaa. Ne todella puhuttelevat minua ja jos se sinua naurattaa, voit vapaasti nauraa. Minä en todellakaan voi tietää, miksi hänellä on sellaisia tavoitteita. Ja mitä hänen kaikkivaltiuteensa tulee, niin sitäkään en voi mitenkään todistaa.>Uskon kautta voi todellakin vakuuttua mistä tahansa. Ja on aivan ilmeistä, että uskon sisältö määrää pitkälti myös ihmisen elämää. Merkittävää on se, ovatko sekä uskon sisäiset perusteet (tietoisuus itsestä), että ulkoiset perusteet (tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta) kestävällä pohjalla.>Luulin, että olisit perillä, että sydämestä puhuminen tässä yhteydessä on muuta kuin anatomiaa. Mutta voi valaista, että sillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin tahto.>Narsismi on psykologinen termi, joka asiantuntemattomissa piireissä on saanut haukkumasanan merkityksen. On tervettä ja sairasta narsismia. Terve narsismi on suunnilleen samaa kuin terve itsetunto.>Kaikkivaltiaan tahto ja suunnitelmat ei ole täydellisesti tiedossani. Siltä osin Raamatun Jumalan aikeista tiedän, että hänen pelastuksensa ilosanoma on avoimesti tarjolla kaikille. Lisäksi arvelen, että jokainen loppujen lopuksi havaitsee päätyneensä sinne minne omasta mielestään kuuluukin. Siinä mielessä lopputulos lienee täydellinen, mutta tämä nyt on lukemani pohjalla syntynyttä otaksumaa.>Olet oikeassa, että rakkautta ei voi vaatia ja se on siinäkin mielessä outo juttu, ettei sitä voi itse itsessään kehittää.>Eettisistä syistä hyvän tekeminen on hyvä juttu. Jos sitä harrastaa, ei päädy harhaan.

:pp. kirjoitti:

>>Alun perin -> alkuun ei seurakunnalla ollut yhteiskunnallisia valtapyrkimyksiä, joten yksikertainen, lapsenomainen alamaisuus auktoriteetille riitti. Tunnustusta voi kutsua toteamukseksi.>Kristinusko oli olemassa jo ennen yksityiskohtaisia oppijärjestelmiä>Sinun, epäuskoisen näkökulmasta rakkaussuhde toki vaikuttaa yksipuoliselta>Itsensä jumaliksi korottaneita "jumalihmisiä" todella yhdistää itsevaltainen hallinta. Jeesuksesta ei näin voi sanoa. Evankeliumin ympärille rakennettuja oppijärjestelmiä sen sijaan on käytetty niin opetukseen, aivopesuun kuin propagandaankin. >Missään kohden en ole väittänyt, että Hengestä olisi tieteellistä yms ihmisen kokemusmaailmasta irrotettua näyttöä. Kuvasin asiaa, koska kysyit.>Ehkä et ole ollut rakastunut, kun et näe rakkaudessa haastetta>Mitä tulee Jumalan tavoitteisiin, kerroin vain siitä, mitä Raamattu ilmoittaa. Ne todella puhuttelevat minua ja jos se sinua naurattaa, voit vapaasti nauraa. Minä en todellakaan voi tietää, miksi hänellä on sellaisia tavoitteita. Ja mitä hänen kaikkivaltiuteensa tulee, niin sitäkään en voi mitenkään todistaa.>Uskon kautta voi todellakin vakuuttua mistä tahansa. Ja on aivan ilmeistä, että uskon sisältö määrää pitkälti myös ihmisen elämää. Merkittävää on se, ovatko sekä uskon sisäiset perusteet (tietoisuus itsestä), että ulkoiset perusteet (tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta) kestävällä pohjalla.>Luulin, että olisit perillä, että sydämestä puhuminen tässä yhteydessä on muuta kuin anatomiaa. Mutta voi valaista, että sillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin tahto.>Narsismi on psykologinen termi, joka asiantuntemattomissa piireissä on saanut haukkumasanan merkityksen. On tervettä ja sairasta narsismia. Terve narsismi on suunnilleen samaa kuin terve itsetunto.>Kaikkivaltiaan tahto ja suunnitelmat ei ole täydellisesti tiedossani. Siltä osin Raamatun Jumalan aikeista tiedän, että hänen pelastuksensa ilosanoma on avoimesti tarjolla kaikille. Lisäksi arvelen, että jokainen loppujen lopuksi havaitsee päätyneensä sinne minne omasta mielestään kuuluukin. Siinä mielessä lopputulos lienee täydellinen, mutta tämä nyt on lukemani pohjalla syntynyttä otaksumaa.>Olet oikeassa, että rakkautta ei voi vaatia ja se on siinäkin mielessä outo juttu, ettei sitä voi itse itsessään kehittää.>Eettisistä syistä hyvän tekeminen on hyvä juttu. Jos sitä harrastaa, ei päädy harhaan.

Lue lisää

Erehdyin, kun ryhdyin keskustelemaan kanssasi. Asiallisen keskustelun sijasta esität perusteettomia, ylimalkaisia, ylimielisiä ja piikitteleviä väitteitä, joilla yrität nolata ja mitätöidä vastapuolen näkemykset.

Lisäksi erehdyin provosoituna itsekin valitettavasti edellisessä vastauksessani käyttämään parissa kohdassa samanlaista ylimielistä ja piikittelevää sävyä.