kotleetti
"Elämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin". Elä siis kuin viimeistä kesäpäivää :)
47v mies, 183 cm, 295 kg (17.8.2020) . Housujen kaulus 230 cm.
fP-Kol 5.2 mmol/l
fP-Kol-HDL 1.59 mmol/l
fP-Kol-LDL 3.2 mmol/l
B -Eryt 5.71 E12/l
B -GHb-A1C 8.0 %
B -Hb 173 g/l
B -HbA1c 64 mmol/mol
B -Leuk 7.2 E9/l
Verenpaine Omron RS-7 rannemittarilla mitattuna 170-180 / 110-120 ja pulssi aamuisin mitattaessa 83-86.
Rohkeasti sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Linkit: http://kotleetti.angelfire.com
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: ---
Email: [email protected]
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 2035 kommenttia
- Jos katsoo vaikkapa 5 vuotta taaksepäin, niin eihän sitä osannyt odottaa, että menee näin hyvin vaikka olenkin hyvin optimistinen. Kunhan elämäntilanne nyt pysyy edes samanlaisena, niin hyvä. Kun ei ole valittamista.
Rakaskin saa olla, en minä sitä laita pahakseni ja tulee erittäin hyvin toimeen. Niin ja hyvin massaa, ettei myrskytuuli heittele. - En minä aika mene autolla. Pelkästään pysäköintiin ja pysäköintipaikan etsimiseen menisi jo oma aikansa.
Yllä tuli jo vastattua, että esimiesroolissa, mutta silti asiantuntijana.
Loma jää aika lyhyeksi, ellei sitten ota lisäksi kesälomarahoja vapaana ja lisäksi palkatonta vapaata. Voipi olla, että on sen verran kiirettä, ettei oikein pysty ottamaan palkatonta lomaa vaikka haluaisi. - Eikös sitä nyt saa vaihtaa työpaikkaa, on sitten tyytyväinen tai tyytymätön. Täällä, kun on päivitelty, että miten minä ylipäätään saan töitä, voin olla töissä tai miten minä voin vielä vaihtaa jopa työpaikkaa (ei kukaan ota noin lihavaa) :).
Jos on kiinnostava duuni, sopii hyvin uraan ja tukee sitä vielä, niin miksei sitä saisi vaihtaa työpaikkaa ja asuinpaikkaa? Minusta nykyään on hyvin normaalia vaihtaa 2-5 vuoden välein työtä ja työpaikkaa. Ei ole enää mitään eläkevirkoja, ei pitäisi olla. Jos olet ollut samassa duunissa yli 5v vuotta, niin oletko jotenkin jämähtänyt paikoilleen? Etkö enää uskalla mennä uudelleen sinne epämukavuusalueelle ja opettelet uutta?
Sellainen keskisuuri firma. Esimiesroolissa, mutta kuitenkin silti asiantuntija. Alaisina tällä hetkellä vain miehiä. Kollegoina myös naisia.
Asuinpaikkaa on tullut vaihdettua. Minusta olen siitä maininnut, jos se mukamas on niin tärkeä juttu. - Vai että oikein extrelemy fat. Ei taida suomenkielestä löytyä riittävän hyvää sanaa.
Onko lihavana oleminen sitten jokin tekemällä tehty ratkaisu? Voihan sen ehkä noinkin ajatella.
Sinkkuna on vain vailla sitoumuksia ja kahleita. Saa tehdä täysin oman pään mukaan ja ei ole kenellekään tilivelvollinen menemisistä. Ei tarvitse selitellä turhanpäiväisiä asioita. Ehkä en ole myöskään vielä tavallaan asettunut aloilleni. Mitähän muuta? Eiköhän siinä nyt ollut alkuun.
En minä ole tehnyt mitään periaatepäätöstä, että olisin sinkkuna. Mutta ei minulla ole mitään pakollista tarvetta olla yhdessä, naimisissa tai saada lapsia ym. "normaalia". Tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
En ole ainakaan varautunut mitenkään, että tarvitsisin apua. Miten olet itse varautunut? - Koulussa nyt tietysti kiusattiin ylipainosta, kun olen ollut ns. syntymästä lähtien lihava. Syrjinnästä ei ole ollut kuitenkaan kyse missään vaiheessa.
Lähinnä istuma- ja palaverityötä on tullut tehtyä ja tulee tehtyä edelleen.
Aiemmin olin ns. tavalllaan palveluita toimittavalla puolella, mutta nyt tavallaan tuotteiden myyntipuolella vaikka en itse tee varsinaista myyntityötä.
Näin on, nykyään 55-vuotiaat eivät enää ole vähään aikaan päässet mihinkään putkeen. Se, että laittaako sitten 60-vuotiaan pois, ei minusta ole vaihtoehto. Toki, jos haluaa päästä eläkeputkeen, niin sitten mutta kuitenkin henkilöltä kysyen. YT:ssä ei tietysti pahemmin kysellä, että onko halukas vai ei.
Meidän työpaikassa on palkattu 50-55 vuotiaita ja hyvä niin, vaikka suurin osa on 20-45 vuotiaita. 50-55 vuotiaat ovat hyvin harkitsevia työntekijöitä, eivät säntäile päättömästi ja joilla on riittävästi kokemusta ja harkintakykyä.
Niin, kaippa sitä on muiden mielestä käynyt pelkästään vain flaksi tai jokin onnenkantamoinen tapahtumasarja joka kerta kun työ tai työpaikka on vaihtunut. Itse näen asian toisin. - Olen nähnyt palveluiden toimittajapuolella ja yhteistyökumppaneilla (alihankkijoilla) liiallisesta työmäärästä johtuneita sairauspoissaoloja aivan liian paljon ja kyllä niistä on puhuttu palavereissa. Liian paljon vaatimuksia, myyjät lupaavat epärealistia aikatauluja vain saadakseen kaupan aikaiseksi, liian lyhyeen projektiaikatauluun yritetään mahduttaa kaikenlaista jne.
Ja kun on ollut töissä firmassa, joiden työntekijöitä pidettiin erittäin hyvässä arvossa työmarkkinoilla, mutta monessa tapauksessa jo niin loppuunkulutettuina 5-10 v jälkeen. Näin ainakin rekrytoijien suusta oli kuulunut toisen käden tietona.
Ei minulla ole ollut fyysistä työtä varsinaisen työuran aikana. Sisaruksetkin ovat nähneet yhtä lailla näitä samoja lahjakkaita kavereita, jotka on loppuunpalaneet tiukissa paikoissa, eikä siinä ole ollut mitään tekemistä painon kanssa. Noihin em. tekijöihin kun yhdistetään YT:t, organisaatiomuutokset ja mahdollisesti pelko työttömyydestä, niin ei paljon muuta tarvita, että sairauspoissaolot ovat pitkiä.
Siinäpä niitä perusteita puhua sopivasta työmäärästä. Paljon merkityksellisempi asia, kuin puhua vaikka jostakin vaatteista, hiusten pituudesta tai väristä ym. erittäin pinnallisesta asiasta. - En ole nähnyt juttua. Laitahan linkkiä, jos juttu löytyy. Ja en yleesäkään lue lööppilehtiä niiden sisältököyhyyden takia. Turhanpäiväisiä selailulehtiä.
Vyötärönympärystä oli kyllä aika lailla verrattuna pituuteen ja painoon. Pitikö lie paikkansa.
Pitäisikö olla sitten jokin erityinen peruste alkaa laihduttamaan? Enpä keksi. - Mitähän tässä nyt sitten olisi pahemmin muuttunut. Työkiireitä tuntuu olevan nyt enemmän kuin aiemmin. Ja tietysti vastuuta on lisää.
Tuolin hajoamisetkin ovat tosiaan jääneet vähiin. Jotkut tuolit eivät ole hajonneet, mutta ne on pitänyt ennaltaehkäisesti liimata ja kasata uudelleen, jotta eivät rupea nitkumaan. Yhden puutarhapenkin sain hajotettua, kun ruuveja ei tullut kiristettyä ajoissa. Siitäkin on aikaa muutama vuosi ja siitä on tullut mainittua.
En minä koskaan ole ollut mikään porraskävelijä. Ja miksi pitäisi olla? Enkä ole koskaan kävellyt huvikseni kilometrikaupalla yhtä soittoa ihan muuten vain.
Saahan sitä ihmetellä. - Aiemman firman TJ oli 150 kiloinen ja pidetään yhteyttä edelleen. Nykyisen firman TJ on riisitautinen eli jonkin verran alle 100 kiloinen kaveri.
- Hiljaista on ollut, enkä ole edes odottanutkaan sinne pahemmin viestejä. Sähköpostilaatikoita on tietysti muitakin.
Selviämme hyvinkin tuolla profiilin osoitteella. Siitä saa kyllä kiinni, jos on oikein asiaakin. - Niin no, joku voi pitää lihomista jonkinlaisena ratkaisuna. Kaippa sitä ehkä noinkin voi joku ajatella. Vaisto sanoo, että tuuli ei heiluta isommissakaan pyörteissä, kun on riittävästi massaa ;) Vaisto sanoo lisäksi, että otetaan tulevaisuus vastaan sellaisena kuin se on ja luovitaan tuulten mukaan. "Soutaa, huopaa..." http://www.youtube.com/watch?v=J3CBpQH06yc
- No joo, jääkiekko vei aikalailla huomiota viime viikkoina :) Ehkä nyt on aavistuksen enemmän aikaa. Tosin penkkiurheilukausi jatkuu tiiviisti ulkokatsomoissa :)
Enpä nyt ole ajatellut, että oikein televisio-ohjelmaan kertomaan tai lehteen.
Olen minä kuitenkin televisio-ohjelmassa ollut mukana kertaalleen "pääosissa" ja Tohloppi tuli koettua reilu kymmenkunta vuotta sitten.
Itse voisin kuvitella paremmin jonkinlaiseen syrjinnän vastustamiseen mukaan vaikkei itsellä siitä ole kokemusta aikuisiällä.
Ikäsyrjintä tuli yhdessä aiemmassa työpaikassa hyvin räikeästi esille ja sitä ihmettelin suuresti. Muistaakseni reilut 55-vuotiaita laitettiin urakalla eläkeputkeen tms. joitakin vuosia sitten kun lama kolkutteli ovelle ensimmäisen kerran. - En käynyt äitienpäivänä, soitin tietenkin pitkän puhelun. Käyn sen verran usein vanhemmilla kuitenkin, ettei äitienpäivänä tai isänpäivänä ole tarvetta käydä pelkästään velvollisuuden vuoksi. Vanhemmat kävivät viimeksi marraskuussa vierailulla. Eivät he turhan usein käy kenenkään sisarusten tykönä. Enemmän me käymme vanhemmilla, kun olemme sisarusten kanssa tottuneet muutenkin reissaamaan.
Terveydestä puhumme toki yleisesti ja varsinkin sopivasta työmäärästä. Ja riittävästä vapaa-ajasta ja lomista työn vastapainoksi. Mitä puhumista tai puhuttavaa painosta on? Ei minua kiinnosta vanhempien tai sisarusten paino. Minua kiinnostaa paljon enemmän se, että mitä he ovat tehneet ja kokeneet sitten viime näkemän ja mitä tutuille kuuluu töissä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla.
Rappusia tulee noustua ja laskettua ainakin muutaman kerran päivässä. Yleensä kerroksen verran ja joskus kaksikin. Nykyistä toimistoa kun on 3 eri kerroksessa. - Ei minua ärsytä laihduttaneet. Miksi ärsyttäisi? Ei ihmisten laihduttaminen ole minulta mitenkään pois :)
Ei minua ärsytä mahan taputtelut. Miksi ärsyttäisi?
Olen päässyt halaamaan, en ole joutunut. Hyvin on yletytty. Vaikea sitä on itse sanoa, että tuntuuko. Pitäisikö sitä erikseen kysyä halaajalta? Ja syystä että? - Enpä nähnyt. Taisi olla aika hyvä.
Kyllä nykyinen pituus riittää, ei tarvitse olla pidempi ;)
Vai pitäisi pitää oikein tiedotustilaisuus :) - Osa varmaankin on voinut hämmästyä, mutta eivät ole ulkoisesti näyttäneet kovin hämmästyneiltä. Nykyisen työpaikan ennestään täysin tuntematon toimitusjohtaja oli heti hyvin iloisen oloinen sekä ensimmäisessä haastattelussa, että myös toisen kierroksen haastattelussa. Hyvä niin ja valinta tuli :)
Tähän mennessä tuolit ovat olleet riittävän suuria. - Suurimmaksi osaksi ratkaisut ovat olleet oikein. Tai eihän sitä tiedä kuinka paljon paremmin tässä olisi vielä menestynyt, jos olisi jotain valintoja tehnyt toisin. Ei minun yleensä ole tarvinnut katua päätöksiä. Luotan hyvin paljon vaistooni monissa päätöksissä.
Vöitä riittää useampikin ja jos ne kuluvat tai rupeavat näyttää kuluneilta,, niin sitten ostan niitä lisää. On myös niitä lyhyeksi jääneitä vöitä vaatehuoneessa. On myös viimeisei reiän vöitä. - Noh, painovoima toi hyvin alaspäin. Eihän siinä muuta tarvittu :) Niin ja tietty kunnolla teroitetut ja terävät kantit, kun oli jäisiä tunturinrinteitä (jotta pysyi pystyssä ja vauhdin sai pois myös jäisessä rinteessä). Varsinaisesti olen opetellut laskettelemaan, kun painoa oli reilut 140 kg. Olen minä vielä reilu parisataakiloisena lasketellut. Viime laskettelusta on parisen vuotta. Siteet piti olla alusta alkaen sieltä paremmasta päästä, jotta säädöt riittivät :)
- Ei ole siilitukka, mutta sivut vedetään kesäisin 3-4 millisellä ja talvella vähän pidemmällä.
Eip nyt oikein riitä aika foorumille. Kiirettä pitää ja lätkääkin pitää seurata. - Satuin kyllä huomaamaan mielestäni kyseisen lööpin. Voihan nyt kyseisen jutun lukea, mutta en minä pelkästään sen takia lööppilehteä osta.
Vappu meni reissatessa ja vappuaattona tuli oltua etäisesti etänä :) Paino nyt 247 kg. "Haittaakse?"