Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Terveiset "käsityökerhosta". Nimittäin siitä puolivuosisataa sitten olleesta. Nuo piti koulussa tehdä: leninki itselle, vauvan flanellinuttu ja se röyhelöpaita sekä miesten kauluspaita,sellainen pyhäpaita.
    Lisäksi kaikenlaista pienempää, mitä kukakin ehti. Sukan tekeminen oli myös pakollinen silloin. "kaksinkertaisella" kantapäällä. Sieltä se jäi selkäytimeen, varmaan monet sadat sukat on tullut neulottua. Martoissa ainakin kymmenet sukat aina seuraaviin myyjäisiin. Oli vähintään kolmet tai neljät myyjäiset vuodessa. Olin nuorempana himo käsityön tekijä.
    Revinnäistyöt, virkkaukset, ryijynkin tein käsin kanavaneuloilla.
    Varmaan se nyt kostautuu ettei viitsi enää niin rehkiä.
    Sekin vaikuttaa ettei silloin saanut valmiina kaupasta,kuten nyt saa, mitä vaan keksii haluta.
    Meikäläinen kun ei enää halua juuri mitään.. mutta ne nuoremmat.
    Juuri äsken läksi tytön poika kaverinsa kanssa meiltä. Ja mummon tekemät lämpimät lapaset oli pojalla kädessä . Joulukuussa 21 v.
    Niin että näkyy lapaset olevan edelleenkin kova sana. Kahdella langalla kuvio,niin ovat tosi lämpimät.
    Neulottua tulee edelleenkin kaikenlaista. Kun ei tarvi vanhasta purkaa......ja voi sitä tv:tä katsoa samalla..
    Kun käsitöistä tykkäsi, oli numerokin tuo 9. Nyt tekemisestä päätellen olis ysi toisinpäin tai vitonen enintään.
    On senverran tekijä nahistunut, meinaan.
    Eikä silloin ollut mitään tämän päivän kaltaisia kotkotuksia.
    Illanistujaisia jossain baarihuoneilla, tai kaverien tapaamisia. Silloin piti illat ahertaa käsitöiden parissa..

    Eilen ajelimme emäntämme kotikulmilla . Keskustan ja vr:n aseman ohi puolentunnin matkan päähän. Meinasivat tyrkätä autosta pellolle, kun yritin huutaa ja huitoa, ei vaan näkynyt- vilaustakaan ....

    Tänään vietetty lettupäivää. Ensin suolaisella täytteellä, sitten makealla. Onhan nyt sentään: lapsen oikeuksien päivä !

    Joko sanoin että kaunis pakkaspäivä + 7 Näin kun jatkuisi, olisi kuivaa eikä liukkaus niin pahasti haittaisi, kuin tässä muutama päivä sitten.
    Sunnuntai terveiset pirtin väelle.


    .
  2. Mä taas kurkistelen. Nyt tulin sitä sanomaan että äläppäs Venlastiina siinä yhtään leveile... kyllä sitä meilläkin osataan, tuo tumpelointi.
    Rahakukkarokin oli kerran häveissä kuukauden verran, kaikkine tykötarpeineen. Siis koko maallinen omaisuus siinä lompsassa.
    Jos ei korteilla isommin hilloa, mutta ainahan visaakin voi vinguttaa vaikka kuinka ja kaupasta muuten ostella.......No nykyisin kyllä pitää tietää pin koodi mutta silloin se vaan kassa vetäisi...
    Poliisit oli informoitu, mimmonen tohelo meillä asuu. Yöunet katosi, aivot vaan raksutti, missä missä,missä..
    Autokin oli nurin käännetty, melkein jo seinät revitty.
    Ja kas vaan siellähän se kadonnut lompsani oli etuistuimen alla syvimmässä ja pimeimmässä mutkassa. Jo monesti etsityssä paikassa.
    Kaikki jonkun kadottaneet tietää millainen mullistus mökissä tehdään, niin meilläkin.
    Kerran ajelimme kesämökille ruokakaupan kautta. Ostamista kun on kaikki kädet ja paikat täyteen.
    Kun 20km päässä mökin pihassa nousin autosta ,hämmästys oli suuri. Punainen rahapussini oli auton katolla, ollut koko matkan.
    Välillä oli 100km nopeusrajoitus. Siinä se oli keikkunut matkan ajan- jäi odottamaan kun laitoin tavaroita autoon kaupan pihassa. Mistähän olisin alkanut etsiä sitä ????
    Onneksi ihmeiden aika ei vielä ole ohi !

    Tässä nyt nämä "lievimmät" tumpeloinnit, malliksi muille.

    Pankkikortin numero vaihtui ja ihan piäkaapunnissa seisoin luukulla että otan rahaa. Mielessä oli vaan se entinen numero. Sitä mukaan kun jono takana kasvoi, ei ainakaan muistanut ,enintään paniikki iski. Poistuin siististi takavasemmalle. heti kun olin poistunut se tuli jostain kirkkaana kuin aurinko,mieleen. Ja taas seisoin piiittkän jonon päässä.
    Se siitä ! Mielessä saisi olla vain yksi asia, mitä tekee, eikä 100 seuraavaa asiaa jo...
    Mutta ei se mitään, hengissä keikutaan edelleenkin, ihan kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan.
  3. Muisti on mennyt- mitään en tiedä edellisestä elämästä.
    Loppujen lopuksi raamattukin on ihmisten kirjoittama kirja.
    Ennen sillä ja erilaisilla uskomuksilla hallittiin ihmisiä,
    mitä uskonnossa ja raamatussa sanottiin, sitä käytettiin lakina.

    Kukaan kuollut ei koskaan ole tullut sanomaan, mitä hänelle kuuluu maanpäältä poistumisen jälkeen.
    Ajattelen, että nuo sielujen vaellukset joukossamme,samoin uudesti syntymiset, helpottaa tänne jäävien surua ja tuskaa,
    ja luopumisen vaikeutta.
    Sen enempää taivaastakaan ei ole kuulunut, on vaan kaunis satu enkeleistä, jotka harppua soittelevat................
    Saa aikaan tunteen,
    Ikäänkuin ei niin lopullisesti tarvitsisikaan luopua toisesta läheisestä yhdellä kertaa.
    Tuttavani 20 v. poika kuoli kolarissa 30 vuotta sitten. hänen äiti kertoi töissä usein ,että poika oli käynyt kotona, sänkypeitto oli kasassa missä oli istunut.....
    Omassa mielessä kaikki on luvallista, jos se helpottaa surutyötä ja oman mielen sopeutumista asiaan .
    Viikkojen kuluessa puheet pojan käymisestä pikkuhiljaa loppui.
    Toiset ihmiset ovat herkempiä näkemään/aistimaan kaikenlaista yliluonnollista.

    Ihmisen luut: nehän hajoavat (ja haurastuvat ) monelta jo
    täällä pallolla eläessä, ei tarvi hautaakaan odotella. Päinvastoin hoitaa niitä että pysyisivät kasassa hautaan saakka.

    Näin me voimme uskon asioita uskoa kukin tavallamme.
    Uskon silti että on olemassa jokin pyhä, suurempi voima, meidän kaikkien yläpuolella.