Tunnetko luonteesi ?

Teet liian vaikean kysymyksen. Tietysti tässä iässä on syntynyt jonkinlainen käsitys .

Kanssaihmisethän toimivat kuin peileinä, joista itseä näkyy

En ole koskaam itse rehvastellut hyvillä suhteillani. miksi tuota perättömyyttä niin udein toistetaan.

Kyllä tunnen oman luonteeni. Olen nykyisin PK-seudun miellyttävin mies. Muutama vuosi sitten olin kovin itsekeskeinen. Minua vaivasi ylemmyyskompleksi. Hakeuduin tietenkin psykiatrin hoitoon. Parannuin ja nyt voin puhtaalla omallatunnolla sanoa olevani PK-seudun miellyttävin mies.

Voi Kullervo Kalervon poika taisi potea samaa Kalevalassa!

Kyllä se siitä vakiintuu ja reissussa rähjääntyy se uusi minä, ja alkaa käydä täydestä kuin väärä raha!

Luulen tuntevani aika hyvin luonteeni (vaikka eihän luulo ole tiedon väärti), olenhan sen kanssa elänyt jo melkein 75 v. En kainona kehtaa niitä täällä luetella, se vaikuttaisivat itsekehulta. :)) Kauriin luonne.
Tuossa peilissä on viisautta, yleensä muitten luonnetta on helpompi arvioida kuin omaansa.

Niin, punnitahan voi ja katsoa kuin ulkopuolelta itseäänkin!
Nauratti minuakin tuo Kauriin luonne.
Onneksi vanhemmiten on tullut vähemmän ehdottomaksi!
Elämä opettaa joskus ankarallakin tavalla, ja pidän siitä.

Vastaus alotukseen : tunnen oikein hyvin, oliko muuta kysyttävää ?

Valitettavasti...niin, lieneekö tuossa valitettavaakaan, en tunne luonteenlaatuani. Kohde on liian lähellä ja turhia olettamuksiani en ala kertoilla. Enkä kaipaa myöskään "vale-psygolokien" lausuntoja, koska en aio niitä mitenkään noteerata.

Minä olen vaikea luonne, helposti loukkantuva, pitkävihainen ja arka muitten ihmisten suhteen,
Kateellinenkin olen ja vielä "pässinpää" HEHee

Saank mää sanno sul jottai.
Sää olet sit kauhia pessimistine, iha nii pessimistine ettet sää huomaa et sul on paljo hyviäki puali itessäs. Älä tomottos itteäs ruaski. Usko nyy tämä. §:- }

Fiiulinin luonne on ihan samanlainen kuin mun kaverini luonne, mutta hyviä puolia on luotettavuus, uskollisuus, huolenpito, pitkämielisyys , monta muuta hyvää puolta vielä näitten lisäksi, itse on pystyisi noihin, sen verran tärppästikku olen....

En niin hyvin tunne fiuliiniä, mutta herkkätunteisuuden olen vaistonut, lähinnä runoissa. Ja mielikuvituksen suomaa sanankäyttöä niissä!

Mennäkseni omaan luonteeseeni vielä, on minun mahdoton ymmärtää, että moitteita ja ilkeyksiä voi täällä sanoa, mutta ei arvostusta, ilman että se käsitetään nuolemiseksi!

Kyllä minusta kiitoksen sana on paikallaan sille joka on sen ansainnut.

Luonnekko....jospa tietäis sen, tai oikeestaan väliäkö hällä. Ihan oikeesti....enpä ossaa tiivistää mikskään tietynlaiseks. Oon vaan tällanen nykysin.
Nuorena ja nuorempana olinki vaikka mitä, mahoton uhoilijakin.
Miten lienen jo humpsahtanukkii, etten ossaa ennää ees sannoo, mikä mie oon. Vaikka tälleen yöllä pitäs olla aivotkii terävimmillään.

Kynttilän valossa vaan tässä, niin oisinkoha niin "valaistunu". ettei ookkaan ennää mittään merkitystä silläkään. Oikeestaan aika kiva tunne, kun ei tartte ennää olla mittään.
Parasta varmaan kupsahtaa uuelleen nukkumaan, kun tuli käytyy tääki jo ilmottamassa.

"minä olen miettiny ( minua ) paljon, paljon enemmän kuin koskaan jotain muuta, kaipuuta olen tuntent päivin illoin " ja niin edelleen.

-- olen kaikkea mitä tilanne milloinki vaatii ---

Ajattelijan tavoin jos oikein ajattelee niin ainahan se sisikunta tuntuu samalta, onko se sitten luonne vai mieli. Olemmehan todenneet monesti että ei se mieli vanhene eihän tässä mitään vanhuksia olla, ikinuorihan tässä ja nuorekkaita ainakin, peilit on vaan tulleet huonoiksi.

Taitaa olla se perusluonne syntymästä asti sama, sen temperamentti, yleisvire ja suhtautuminen toisiin kanssakulkijoihin ja elämään yleensä.
Vaikka luonne pysyy sellaisena kun olemme sen saaneet, elämämme eri tekijät muuttavat kuitenkin käyttäytymistämme.
Toisella luonteella oppiminen kantapään kautta on ikäänkuin sääntö, toinen taas pääsee vähemmällä.

Näin jälkeenpäin ajatellen voin kiittää edesmennyttä aviopuolisoani hiovasta vaikutuksesta impulsiiviseen luonteeseeni. Opin paljon harkitsevaisemmaksi, siitä on ollut paljon hyötyä.
Vanhetessa sanotaan ihmisen perusluonteenpiirteiden vahvistuvan ja kärjistyvän. Siihen uskon, ei tässä iässä toinen enää pysty päätämme kääntämään.

Alotus on mielenkiintoinen, harvoin tulee mietittyä itseään mitä oikeesti olenkaan.
Sieluni pohjaan tuijotan, huomaan olevani kiltteyteen taipuvainen, rakastan ihmisiä, myötäelän ihmisten murheita, ehdoton rehellisyys kaikessa, kiltti ihminen terveellä tavalla, löytyy myös jämäkkyyttä tarvittaessa, puoliani osaan pitää kaikesta kilteydestä huolimatta.
Vanhuus kutsumatta on muuttaa meille, peiliin kun katson kysyn kuka sinä olet voisitko esittäytyä olemmeko jotenki tuttuja, siinä se vaan mua tuijottaa,,,, se vanhus.
Noooh, nyt täytyy piristyä, päivän hommat odottaa.

Lueskelin tässä palatessani näitä kommentteja. Olla sinut itsensä kamssa on minusta aika tärkeää. Viihtyä niin sanoakseni nahassaan.
No, nahka nyt on jo monessa mukana ollut, mutta hyväksyä sekin.
Onhan elämä huvittavaakin, siellä se sama likkalapsi nauraa vanhenemisellekin, kun sekin on käytävä läpi. Itkee sitten jos se aika on.
Huomista en opi suremaan enkä huolehtimaan koko aikaa, uutiset sitä jauhaa ihan tarpeeksi, eikä se muutu vaikka huolehtisin kuka olis paras Valtion Päämiehemmekin.

Ja kirkkaana päiväkin loistaa....

tämä aihe esillä, synnynnäinen tempperamentti ja miten kokemukset vaikuttaa. Eiköhän sen jo tunne niin itse kuin toisetkin. Vai odottaako aloittaja että täällä alkaa selostaa, miten ihana luonne onkaan itsellä.
Sama peilijuttukin kaikilla.

Kyllähän sitä luulee tuntevansa itsensä. Monilla hyvin myönteinen ja hyvä kuva itsestään.
Joskus yllättävissä tilanteissa hätkähtää itsekin: miksi minä ajattelen, tunnen tai reagoin noin..
Paras mittari mielestäni on se, millaisena muut minut näkevät ja kokevat. Kuten tiedämme palautetta tulee puoleen ja toiseen - varsinkin täällä palstalla.

Ja kyllä ihminen aistii sen jos hänestä rehellisesti pidetään. Eikä liehitellä varsinkaan oman edun tavoittelemisen vuoksi.
Paras vaan olla normaali tavallinen oma itsensä ilman mitään kommervenkkejä. Koko elämä on oppimista myös itsensä tuntemisessa, valmiiksi ei tule koskaan.

Sehän riippuu tilanteista!

Yhden olotilan vahvuus saattaa toisessa olla heikkous.
Kriisitilanteen vaatimukset ovat toiset kuin normaaliolojen.

Kallonporaajien kertomaa:
- nopea
- tehokas
- kärsimätön
- tuloshakuinen, päämäärätietoinen, siinä sitkeä
- henkilöstöstään huolehtiva
- tehokas toteuttaja, kykenemätön luovaan pohdiskeluun ( valetta )!
- utelias, valmis uusien ratkaisujen kokeiluun
- auktoriteettivihamielinen (?)

- hyvä käskijä ( intti )
- erinomainen johtaja ( intti )
- rajattomasti ruumiillisiin voimiinsa luottava ( intti )

Tilanteista riippuen myönteistä tai kielteistä.
Jonkin asteinen fatalisti olen ollut aina. Mahdottomiin asioihin on turha hukata energiaa vaan keskittyä niihin joille voi jotain tehdä.
Kaikkiin uhkiin sisältyy mahdollisuus!

Vaimon puolueellisen väittämän mukaan olen joskus turhankin hyvissä väleissä itseni kanssa?

hauska olis tutustua laiska-lasseen, on niin maireet ilmaisu itsestään, tommonen pitäis saada ihan omaan karsinaan lemmikisi.

Nimimerkistähän sen näkee miten vaatimaton olen,
Lisäksi profiilikuvani osoittaa miten palvelualtis olen.
Niin minähän se Late Vaan.

Jo vain, totta kai, ainakin osittain.

Päällimmäisenä pidän rehellisyyttäni, sen perin äidiltäni. Lisäksi, olen monesti ilkeä puolisoani kohtaan. Katson aina sen oikeutetuksi tilanteessa, mutta, jos hän käyttäytyisi minulle samoin, en tiedä, miten kävisi. Kun vain tuntuu, ettei puhuttu sana kohtaa ymmärtäjäänsä. Lienen siis äkkipikainenkin, mitä kadun sekunnin päästä.

Olen vähemmän herkkä, kuin mieheni. Äitini hautajaisissa hänen piti lukea muistokirjoitus, minä sen lopulta lausuin. En ole pitkävihainen, olen kannustava, humoristinen, luullakseni jokseenkin älykäs.
Viihdyn yksin, kun se on vapaaehtoista. Olen utelias uudelle tiedolle. Sen piirteen soisin säilyttäväni elämäni loppuun asti, koska se ruokkii psyykeä.

Kissamaista lepoa uuninpankolla osaan jo harrastaa, ilman omantunnon paukuttelua. Haluan helliä itseäni, ihan tarpeeksi pahaa olen saanut jo pienenä kokea. Haluan parasta myös puolisolleni, ikävä, etten osaa sitä aina itse toteuttaa.

Vaikea kysymys, tosin, kertoa itsestään. Paremmin asiaan voisivat läheiset vastata. Meillä ihmisillähän pakkaa olemaan kovin utopistiset luulot itsestämme, no, eihän toki minulla. :))

Luonne on jokaisella niin minullakin.

Töksäytin jo tähän ketjuun, että en tunne luonteenpiirteitäni. Ei siihen nytkään lisättävää ole. Ehkä se, että "tiilenpäitä" en ole lukenut, enkä ole ollut viranomaisten kuulusteltavana omassa asiassani.

Jatkankin enemmän "yleisellä" tasolla. Kyllähän ihmisellä voi olla jonkinlainen käsitys siitä millainen on tai millainen ei ole. Jotkut tietävät itsestään asioita, joita ei kerro muille, mutta myös muut voivat nähdä sellaista, jota ei itse huomaa, on sillä kohtaa "sokea." Voihan olla ammattilaisten todistama, hoidon tarpeessa oleva hullu, joka pitää itseään viisaana, jopa ihan ylivertaisena. Esimerkkini on törkeä, mutta niin määrittelyjen rajatkin ovat liukuvia.

Luonnettaan voi mielestäni kehittää suhteessa ympäröivään maailmaan, jos pystyy harkintaan ja ottamaan opiksi. Helppoa se ei ole. Hyvinkin fiksut henkilöt voivat muuttua törkimyksiksi ja väkivaltaisiksi kunnon kännistä. Sieltä paljastuu alkuperäinen luonne ilman verhoiluja.

Ihminen on se, mikä on suhteessa ympäristöönsä. Arvioinneissaan voipi pähkäillä kuuluvansa "ylihyviin" tai joutua kärsimään itsetunto- ongelmia, mitättömyyttäkin. Voihan itseään tarkkailla ja nähdäkin mihin sijoittuu. On vahvoja ja vielä vahvempia, on tahdottomia "perässähiihtäjiä" ja turhaa uhoa. Oikea näyttelijäkin näyttelee, ei sitä mikä on. Valintaa on,ottaako jostain opiksi...täydellistä harvoin on ja harva sellaiseksi tulee. Ihmissuhteet ja teot joka tapauksessa vaikuttavat kunkin persoonallisuuteen. Näitä kirjoituspalstoja en kuitenkaan kovin merkittävänä vaikuttajana pidä.

Kaikeksi varmuudeksi, tämä on vain mielipiteitäni, jotka sadepäivän ratoksi puristelin.

Ainakin sen uskallan sanoa, että olen sinut itseni kanssa, mutta yksi paha henk.koht. ongelma on:
En ole saanut selville, olenko luonteeltani pessimistinen optimisti vai optimistinen pessimisti. Sitä ongelmaa tuskin onkaan yhtä helppo aukaista kuin esim. Stockan ovia. Jos ovessa lukee "työnnä", minä vedän, ja jos "vedä", minä työnnän.
Täytyyhän sitä ihmisen ottaa selvää, ettei häntä kaupassa huijata.

Tämä päivä on ollu paha, kokopäivä pimeetä kuin yöllä, ulos ei ole viittiny mennä, mitä sanoisin nyt luonteestani, taitaapi olla aika tymiä nytte.

Tässä kunnon avautumista . Olette te tosi tärkeitä ja kiinnostavia.

Luonne on horoskoopissa pätee 80%.

Tunnen itseni,
jämäkkä,
sydänjuuria myöten rehellinen ,
haavoittuva,
joskus ei osaa pitää puoliani,
mukavuudenhaluinen,
tuhlaaja,
itsekäs,
tunteelinen symppis
myötäeläjä,
naisellisesti avuton heh mitä sitten tarkottaneekin ,
mielellään tukeudun puolisoon,

tässä osa minuudesta,
varmaan on vielä paljon puolia joita nyt en heti keksi tuoda ilmi,

Kaikki on syntymä ajassa ja paikassa. Apina finni on avuton....

Kiinalaisessa horoskoopissa härkä, muuten vesimies/kala että silleen :D