KAHVIPIRTTI 56 / 2011

Aamupäivää.

Pimeää ja märkää näyttää olevan.

Oli taas oikein "kolotus"yö;(

Onko minun todella lopetettava tuo saunassa käynti.Ihan helkkari mitkä kivut on.

No ei muuta kuin burana600 naamariin.

Iltapäivällä pidetään kerhohuoneella "kahvi peijaiset"

meneehän siinäkin aika.

Onnea taas uuteen pirttiin,niin on tyylikkään näköistä että;)

Kiitos kahveesta.

näkyillään...

Harmaata puolta päivää!

Näinkö pian se tuo aika taas on kulunut? Uusi pirtti on jo totta! Oikein paljon ONNEA sinne! Minäpä toin raparperi-omenapiirakkaa ihan pellillisen, riittää siitä maistiaisia vähäksi aikaa. Ovat niin minunkin mieleen nuo värien sävyt, ihan silmät lepää niissä. Takkaan laitoin tulet, kun on tuolla ulkona niin koleaa. Rentoa lauantaita tässä pidetään, neuleen kimpussa tämän päivän vietän, urakkaa ei siitäkään ole.

Eipä tosiaan käy kateeksi omaishoitajan tehtävät, raskasta se varmasti on. Kesällä tuolla synnyinseudullani Rautalammilla kävimme tapaamassa eka serkkuani, meidät on kastettu samalla vedellä eräänä maaliskuun kylmänä keskiviikkona. Löysin kotoani isäni allakan syntymävuodeltani, ja sinä oli syntymäpäiväni kohdalla kirjoitettu isäni käsialalla: syntyi pieni tyty. Parin viikon päästä oli tuon e.m:n keskiviikon kohdalla kirjoitus: tyty sai nimen. Liikuttavaa!

En ilmoittanut edeltäkäsin menostamme, kirkolta ostin litran paketin jäätelöä. Serkkuni on halvaantunut vähän alle viisikymppisenä, on nyt yli 70. Miehensä on useamman vuoden vanhempi, sairastaa Alzheimerin tautia ja muisti heittää. Mies oli jossain metsässä käymässä mennessämme pihaan, vaimo oli yksin kotona, hän ei halvauksen jälkeen ole puhunut kuin ihan muutaman sanan. Kovin serkkuni ilahtui kun menimme sinne. Yritimme sinä sitten seurustella parhaan kykymme mukaan. Jonkun ajan kuluttua metsämies kotiutui ja heti kysyi, eikö vaimonsa ole edes kahvia keittänyt. Vastasin siihen, ettemme tarvitse kahvia, söimme tuossa jäätelöä. Eikä kulunut montakaan minuuttia, kun mies uudisti kysymyksen ja pian kolmannen kerran. Serkuni liikkuu hyvin hitaasti pyörätuolilla,avustaen terveellä kädellään eikä pysty edes vaatteita laittamaan itse, mutta sitä kahvia hän kai sitten olisi pystynyt keittämään yhden käden avulla. Kello oli siellä ollessamme jotain neljän maissa ja serkkuni istui pyörätuolissaan yöpaitasillaan. Kun toinen ei pysty pukeutumaan eikä toinen muista autaa häntä siinä, niin tilanne saattaa olla tällainen.

Serkkuni oli aikaisemmin oikein kova puhumaan, miehensä hyvin hiljainen. Halvauksen jälkeen miehen on pitänyt opetella puhumaan molempien puolesta. Tähän asti ovat pärjänneet kaksistaan, onneksi. Vaan entäs sitten kun miehen tilanne pahenee, siinä joutuvat molemmat laitokseen. Enhän toki tiedä, minkälaista heidän olonsa kahdestaan on, usein muista heitä lämmöllä. Ja konsa seuraava kesä saapuu, ollaan toivottavasti tilaisuudessa menemään heitä tervehtimään. Koskaan ei tiedetä, mikä kesä on viimeinen, tai mikä päivä. Sitä aina näinkin terveenä ajattelee ja koettaa kuvitella, miltä tuntusi olla itse siinä tilanteessa, kun on täysin toisen autettavissa. Eihän sitä käsitä.

Nuo sosiaaliset auttamisetkin taitaa olla aika kuntakohtaisia ainakin joiltain osilta. Ja raha niihin varmaan vähenee vuosi vuodelta. Voi kun Luoja ottaisi pois, ennenkuin on ihan autettavissa.

Tässäpä meni aikaa. Tämmöisiä aatoksia tällä kertaa. Syksyistä lauantaita vaan kaikille ja iloitaan terveydestä, vaikka huonommastakin. Kaikille hyvää mieltä!!!!!! paulamaria

Illan puolta pirtille.

Voi sentään, minun selälleni saunan lämpö tekee hyvää, makaan lauteilla ja painan ristiselän kuumaan lauteeseen. Onpa makoisan tuntuista, joillekin kylmä hoito tuntuu sopivammalta hoidolta kolotukseen, mutta minulle lämmintä...

Vähäsen olen sukan tekelettä väsännyt. Otin sen mukaan sulhon luoksekin ja lupailin tekemään hälle sukat, kysyi hän peijakas; saako ne sitten ensi vuonna jalkaan. Minä ihmettelemään; mitäähh. Hän tuumas siihen; kun sie kudoit eilen neljä riviä ja kahdeksan purkasit....hhmmm, oli pahalainen huomannut meikeläisen hitaan kutomis vauhdin. Juu ja unipäissäni kutomani silmukat, saan seuraavana iltana purkaa. Onpahan minulla hoksaava sulho.

Hyvät kahvit ja kastettavat oli pirtillä. Lähden tästä kipittämään armaani luokse, ilta tervehdys ja öitä kun paatte maaten.
Hei hei

Sunnuntaiaamua palstalaiset.
Pilvessä on, mutta sadetta ei kuitenkaan, kyllä eilen satoikin melkein koko päivän, jospa nyt riittäisi.
Hirvisoppa syöty, hyvää oli, tuli puhetta hirven lihan hinnoita, aivan tähtitieellisiä ovat lukemat.
Ulkopaisti 37 euroa, keittolihakin luineen 15 euroa, sisäfile tietenkin vielä hintavampi, eipä taida kaikkien pussille sopia, ei minun ainakaan.
Joskus on onnistanut hirviporukan osingoille päästä, nyt yritin myös jättää tilauksen, mutta eipä taida onnistua tällä kertaa.
Hirviä ei näillä alueilla taida niin paljon ollakkaan tai sitten osaavat mennä sinne, mihin ei metsästäjät pääse.
No ollaanpa sitten ilman tätä herkkua, onhan sitä tultu toimeen aiemminkin, ilman tätä luonnon antia.

Tuo tulevaisuus joskus laittaa miettimään, mikä kohtalo onkaan odottamassa, minkä laitoksen sängyssä loppuansa odottaa.
Surullista olisi, jos toisten pyöriteltävänä joutuisi poistumistaan tästä maailmasta, hyvä ettei sitä tiedä.
Kaikki aikanaan, elellään nyt kuitenkin täyttä elämää, kun vielä on mahdollista, miksi pitääkään ajatuksen väliin näihinkin asioihin mennä.

Naurattaa tuo wiiwidearin sukan teko, uskon että niin paljon rakkauden lämpöä mukaan neulot, että erittäin hyvät sukat aikaan saat;)
Kirjoneule lapasia minäkin telkkaria katsellessa yritin ja voi sentään miten jouduinkaan ottamaan väliin takaisin.
Ennen tämä homma onnistui kuin mikä, nyt ote on herpaantunut, ikä tekee tehtävänsä, ei niin skarppina enää jaksa olla.
Isolla puikolla olen neulonut kaulaan rokkumaan laitettavia huiveja, muotia, muotia.
Huivin päät ommellaan kiertäen yhteen, jää pussiksi kaulaan.
Saapa nähdä onko muotitietoisia ostajia myyjäisissä, kaikkea on yritettävä.

Päivälleen kaksi kuukautta vuosipäivääni ja siinäpä se sitten onkin joulu, voi että aika kuluu nopsaan.
No joululahja sukat on valmiina, varmaan tympii saajia, kun joka joulu sukkia saavat, mutta varastoon teen, aina en ole niitä tekemässä;)
Jotakin pientä pitää keksiä sukkien lisäksi, ainakin lapsille.
Toinen päivä joulukuuta alkaa pikkujoulut ja sitten sitä riittää sitäkin lajia.

Tänään kotimatka edessä ja siellä tutut touhut odottaa, onneksi suurimat syyssiivot on tehty.
Eilen käytiin kesäpaikalla ottamassa pumput pois ja sinne jäi alakuloinen rakennus odottamaan uutta kesää.
Katselin loput pakkasta kestämättömät mukaan, talo jäi melkoisen tyhjäksi, ei pienille vieraille mitään jätetty.
Eipähän tässä kuin viitisen kuukautta ja taas sinne tavaraa aletaan hommaamaan.

Oikein mukavaa sunnutaipäivää itsekullekin, tulkaa turisemaan;)

Huomenta !

Aurinkoinen on aamu,eilen sataa tihuutti.

Tuosta mökkeilystä muistin ,ensimmäisen talven jälkeen kun menimme mökille,voi taivas mikä siivo;(

Se meidän mökkimme oli mieheni entinen koti satavuotta vanha mökki.Anoppi oli asunut siihenasti siellä kesät talvet.
Hiirulaiset oli pitäneet nähtävästi "bileitä" siellä,ne oli syöneet jopa mäntysuopaa ja patapataa.
Oli kyllä sellainen opetus minulle että osasin syksyisin mökin tyhjentää;))

Tänään pidämme kerhohuoneella pienet pippalot.
Joku on tuonut sinne kaakkua ja se täytyy syödä pois ettei mene pahaksi.

Nyt pyörii tuossa alareunassa kullan ostajan mainos.Katsoitteko 45min.ohjelman noista kullan ostajista?.
Minä en ainakaan myy mitään,jätän perillisilleni riideltäviksi;))Ota sinä tuo niin minä otan tuon;)))))))))

Kiitos kahveesta.
näkyillään...

Aamupäivää!
Aivan häikäistyin tullessani Pirttiin tuolta hernerokkasumusta. Kyllä on taas emäntä tehnyt uuden pirtin kodikkaaksi. Kisulitkin olivat niin olevinaan uusine rusetteineen. Olivat sen oloisia, että varmasti sijoituttaisiin jaetulle ensimmäiselle sijalle, jos osallistuttaisiin kissimissikisoihin.
Sitten ne pohtivat, lähtevätkö kilpailemaan vai pankolle makaamaan. Pankko voitti. Siellä on lämmintä, eikä sumu haittaa.

Minä sukellan taas sumuun, mutta sitä ennen juon kupillisen teetä ja nautin piirakasta.
Kiitoksia ja hyvää jatkoa!

Ynnämuulle, ellet huomannut vastaustani kysymykseesi ko. ketjussa:

"Et kai sinä katleija, ymmärtänyt niin, että olisin vihjaillut sinusta jankuttajana"

Katleija
22.10.2011 15:11
Ei, en sinua ynnämuu. Hyvä kun älähdit, että voi selvittää. Jatketaan vaan.
Tähän viittasin.>>>>>>>>

"jankkaajat
21.10.2011 14:07
miks pitää olla rööslain ja erikseen katleija? hellouuu"

Enpä ymmärtänyt noista edellisistä yhtään mitään. Olen pihalla kuin lumiukko.
Tulin tänne vain siksi, kun huomasin Kahvipirtijn painuneen tuonne liian alas.

Meillä ei ole ollut tietoakaan hernerokkasumusta. Kaunis, lämmin osittain aurinkoinenkin syyspäivä. Ihan mahtava. Kävin keräilemässä kauniita sileitä kiviä, että saan maalata leppäkerttuja. kun kymmenkunta kerttua on lähtenyt vieraiden kainaloon kesän aikana.
Löysinkin tosi hienoja, ja sileitä-. Isompia pyöreitä kiviä raahasin ovistoppareiksi.
Niistä tulee kauniita, kun ensin maalaa, sitten kuviot lautasliinatekniikalla, ja vielä säänkestävä lakka päälle. On se kiva kun on suuret hiekkamontut tuossa lähellä, ja osittain sukulaisten maallakin, niin eivät kehtaa kivittää, jos sieltä askartelukiviä kerään.

Raivailin vielä aittojakijn, ja kannoin jo matonkudelaatikoita käsityömökkiin. Kiva kun kaikki on leikattuna kerällä. Eilen kasattiin jo kangaspuut. Nyt täytyy vielä loimilankaa ostaa, Niin pääsen taas kutomaan. No matoista ei tosiaankaan ole puutetta, entistäkin uutta 200 metriä kerillä. Täytyy laittaa kohta mattokauppa pystyyn. Mutta kun olen ajatellut niin,. että on varmaan mukavampaa jälkeen jääneille katsella niitä mattokeriä, kun pelmuutella minun vanhoja housujani.
Ja tiedän tasan tarkkaan, että ne vanhat vaatteet päätyy heti nuotioon, mutta ei ne henno heittää uusia mattoja. Ja kun itse kehun, ne on ihan hyvän näköisiäkin. Lieneekö harjoitus auttanut siinä tapauksessa.
Nyt on jo yksi tilauskin, siskon tyttären mökille tuvan matot lupasin kutoa.

Toinen olkapää on ollut aika kipeä. Jospa se paranee kun alan hakkaamaan sitä kangasta, ----tai sitten ei.
Mukavaa illanjatkoa kaikille, se on tänään tanssi-iltakin!

Ehtoota ja aikas myöhäistä sellasta.

Kolusin tuolla nettimaailmassa ja meinasin unohtua liiaksi aikaa selailemaan nettikauppojen hyllyjä. Paljon on tavaraa myynnissä, en aio ostella, mutta vilkuilu tekee mielen virkeäksi.

Tähtitanssit ärsyttivät, etten viitsinyt niitä seurata. Alkujaksoja vähän seurasin, nyt pelkästään on ärsy päällänsä. Eihän sitä viitsi niin mukavaa, kuin itseään, kiusata kehnoilla ohjelmien toistoilla. Monesko vuosi onkaan tähtien kanssa tanssittu.

Hyvää yötä, käyn pötkölleen ja radio soittelee hiljakseen.
Hei hei:o)

Huomenet pimeään, syksy vaan jatkuu, lämmintä kumminkin seitsemän astetta, ihan sopiva lämpötila syksylle.
Sadetta ei ole, eilinen oikein aurinkoinen päivä, toivotaan samaa tällekin päivälle, kunhan päiväksi valkenee.

Nyt sitten nuha ja köhä iski, siinä sitä sain, kun aina kehuskelen, että en flunssia sairasta, no ei mitenkään kovin vaikea olo ainakaan vielä, voi mennä hyvinkin muutamalla niistämisellä ohi.
Nämä syksyiset säät ovat arvaamattomia, hattua en ole vielä päähän laittanut, käsineetkin aina vaan unohtuu.
Ystävätär tuli vastaan ja ihmetteli avopäinkö olet, niinhän olen, ehkä sitten tässä seuraus.
Eikös sitä sanota, yskä lähtee yskimällä, nuha niistämällä, kokeilen nyt näitä keinoja;)

Junan ikkunasta taas ihailin ohi kiitäviä maisemia, on meillä kaunista.
Pienet lammet vilahteli, värikkäiden puiden lomasta, isoja järven selkiä myös reitille sattuu ja ne isot tasaiset peltoaukeamat, upeaa katsottavaa.
Niille kokoontuu joutsenet aina syksyisin muutto touhuissaan, monta kymmentä niitä tänäkin syksynä näin.
Löytyy niitä tasaisia peltoja savostakin, lieneekö sitten aikoinaan raivauksin aikaan saatu.

En ole koskaan käynyt netin myyntisivuilla, pitäisikin vilkaista miten siellä kauppaa tehdään.
Katsoin minä tanssit ja totesin että kovasti on vanhettunut Anneli Sari, tiukkaa on elämä, pitää olla aina skarppina, kuluttaahan se.
En myöskään ole tutustunut noihin asunto sivuihin, mitä kaikkea vielä löytyisikään, aika ei tahdo riittää, minusta on ylen hidasta tuo etsiminen esimerkiksi googlesta.

Tuota puuhaa sitä löytyy maalla asuen huomattavasti enemmän, mitä täällä kaupungissa.
Kivoja juttuja nuo Marja- Liisan puuhastelut, kai minäkin jotakin tuollaista, jos olisi mahdollista.
Kutominen vaatii kuntoa, toivotaan olkapään kohentuvan, että pääset luommaan vanhasta uutta.
Meillä kerhoon kutova ihminen on sairastanut issiasta, ja kutominen on jäänyt, nyt viime kerralla kertoi taas yrittäneensä ja pieniä hetkiä pystyy kutomaan.
Olinkin jo huolissani, kun matonkuteita kertyy aina vaan lisää, mihin niitä kohta laitetaan.
Olen kerhossa maininnut, että otamme vastaan kaikkea mitä käsin voi hyödyntää ja kiitettävästi on tavaraa tullut.
Lankojakin, monet lapaset, myssyt, sukat olemme niistä tehneet.
Vanhoilla ihmisillä tahtoo vaivoja niin paljon olla, että käsityötkin voimia kysyy.

No nytpä päivästä jo alkaa saada selvää, harmaalta näyttää, vielä tämäkin menettelee, kun ei sataisi, on inhottava lähteä sateeseen kassien kanssa, no eipä matka pitkä ole ja sokerista en ole;)
Kivaa päivää, sitähän sitä elämälleen kaipaa, piristystä tavalla tai toisella päivä tarjotkoon kaikille.

Harmaata on täälläkin, vaikka ei sada. Liput näyttävät lötköttävän tangoissaan laiskan oloisina, mistä päättelen, että tuuli on nukkunut ponniin. Ehkä se vielä herää. Seitsemässä asteessa mennään...

Luultavasti tiedän, mistä tansseista te puhutte. En ole katsonut niitä kuin silloin ekana vuonna muutaman kerran. En yleensäkään Maikkarin puolelle eksy, kun en kestä niitä jatkuvia mainoksia. Sen vähän, mitä katson, katson Yleä. En kuitenkaan ylenkatso.

Kaksi seuraavaa viikonvaihdetta menee ristiäisissä. Ensi viikonvaihteessa lapsenlapsen ja seuraavasssa lapsenlapsenlapsen, jonka eno tämä ensin nimensä saava vauveli on. Eno tosin on viikon nuorempi kuin enotettava. Minä ja omat lapseni ovat saaneet nimensä ihan ilman ristiäisiä, mutta lapsenlapset ovat kaikki äitiensä mukana kuuluneet kirkkoon, joten on näitä ristiäisiäkin tullut sitten läpikäytyä jo melkoinen määrä.

Minulla oli eilen käynyt kutsumaton vieras. Piipahdin kaupassa ja sen jälkeen ihmettelin makuuhuoneessa, kun valkoiselle pussilakanalle oli ilmestynyt kummallinen läiskä. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että se oli ihan selvä pikkulinnun hätä-sellainen!

Laiskuudesta on iloakin, sillä en ollut ehtinyt laittaa päiväpeitettä sänkyyn, vain pedannut. Sen pesemisessä olisi ollut paljon suurempi työ. Sotkija oli onneksi osannut samasta tuuletusikkunasta ulos, mistä oli tullutkin. Ennen en ole huomannut vieraita tulleen edes parvekkeenovesta, vaikka se kesällä on auki lähes koko ajan.

Kaipa tästä on lähdettävä vähän jaloittelemaan. Ainakin sen yhden maitopurkin verran...

Allakasta sen minäkin jouduin tämän lipuspäivän aamulla tarkistamaan. Eipä niitä kaikkia muista, kun ei ole ollut nosteluvastuussa näistä monista päivistä.

Mainio päivähän tänään oli, aurikoa ja 12 C. Hyvä oli monoa toisen eteen siirrellä, eikä viluttanut, kun penkille huokumaan välillä jäin. No ei nyt sentään kovin kuittina, mutta tulihan kyllä vähän "varastoonkin" käveltyä. Kävin marketissakin muonaa hankkimassa ja siellähän käytiin pieni taide-keskustelu.
Olin perunalaarilla kourimassa perunoita pussiin, kun miesasiakas osoitti lajikkeen nimeä " van Gogh" ja kysyi, että onkohan nämä ulkolaisia. Vastasin että eivät varmaan, eiköhän nämä "lopen väsyneiden" viljelemiä liene. -Lopen...no miksi niillä olisi tuollainen nimi? - No kun on kuuluisa taulu perunankuorijoista ja tään niminen on sen maalannut, vastasin.

Muistihan mies Gogh nimen - ja tämän taiteilijan ja paljon muuta. Hän piti pienoisen luennon kun vauhtiin pääsi. Minä nyökyttelin, eikähän ollutkaan huomautettavaa. Kun tein lähtöä, hän kehui kuinka minä muka ymmärsin ja tiesin taiteesta. - Juu...osasinhan sujuvasti nyökytellä! vastasin. Näin hienovaraisesti tämä herra hankki kuuntelijan ja pääsin siksi, että olin sopivan vaatimattoman näköinenkin. Niin luulen.

Aamu jälleen, tiistaihin on saatu herätä.
Unta tuli riittävästi ja olo melkosen mukavan tuntuinen, yskää vähän, nenä vuotaa, mutta ihan ok silti;)
Ilma oli eilen sateeton, samaa rataa kaiketi tänäänkin, lämmintä neljä astetta, on ollut oikeastaan ihan hyvä syksy, marraskuu kun eletään, voi luntakin odottaa, loskaaika lyhenee, ,,,ehkä, tuntematon on tulevaisuus.

Onneksi olkoon mummille ja iso-mummille, sykähdyttävät tilaisuudet edessä.
Aika harvinaista lienee, että eno nuoremmaksi jää, miehelläni oli myös nuorempi eno.
Kyllähän se pysäyttää, kun huomaa jo lapsenlapsenlapsen nimeään saavan, on siinä jo itsellään mummilla taivalta takana, ei silti, eihän sitä muuten huomaisikaan;)

Palstalla tulee uusia aloituksia niin tiuhaan, harvemmin kun pirtin ovi käy, huomaamme kohta päivän aikana nurkan taakse hujahtavamme.
En millään kaikkia aloituksia edes ehdi lukemaan, otsikoista koetan mielenkiintoisia katsella ja lukea, monasti samasta asiasta montakin
No eipä haittaa, sopiihan maailmaan puhetta ja nurkan takaa meidätkin voi ylös nostaa, jos tarvetta löytyy.
Joskus tulee mieli vastata johonkin asiaan, mutta sitten ajattelen, mitäpä minun mielipiteeni ketään hetkauttaisi ja näin jää.
Monasti voimme purnata, ihmetellä ja tuskailla, lopputulokseen ei äänemme kanna.
Kysyisivät nuo tämän päivän päättäjät joskus gallupeissaan eläkeläisten mielipiteitä, jopa asiat alkaisi luistaa;)
Kokemuksia ainakin tästä joulosta löytyy, olisiko sitten yhteneviä, se on eri asia.
Maailma muuttuu Eskoseni, ei välttämättä paremmaksi.

Surullinen tapahtuma paikkakunnallani, kolme henkinen perhe löytyi kuolleena, perheen isä arvioiden mukaan teki tämän teon.
Tietämättä asioiden todellista laitaa ei pitäisi puhua mitään, mutta aina se kysymyksiä aiheuttaa, miksi näin piti käydä.

Eilinen päivä meni rattosasti, niin uskon tämänkin päivän menevän, jo yhdeksältä kokouksella alkaa ja sitten kahteen asti kestää, nälkä jo siinä vaiheessa on yltynyt kovaksi ja ruuan valmistamiseen kiire;)
Sitten seuraavat päivät ovatkin aivan vapaita suunnitelmilta, voi viettää monta "en tee mitään päivää". juhlaksi ihan muuttuu;)
Voimia on kerättävä, alkaa ne jouluiset menot ja kiireet.
Tulkaa pitämään pirttiä etusivulla, ettei tarvitse nurkan takana käydä;)
Mukavaa päivää kaikille, syysilman kuulautta, siinäpä nautintoa.

Huomenta kaikki!

Pirttiä ylös nostamassa, muuta en nyt juuri ennätä. Tänään lähdetään vähän ostoksille. Ei mitään suurempia, ruokakaappiin täydennystä. Ja villalangathan ne on aina lopussa, kohta on pikkujämätkin käytetty. .Ilma on edelleen kuin morsian, nauttikaa siitä kaikki!

Eivät kaikki morsiametkaan ole samasta muotista. Meillä morsmaikku vaikuttaa vähän elähtänemmältä, jos ilmaa morsiameen vertaa. On vain tyydyttävä tähän utuiseen neitoon harmaine huntuineen...

Mietiskelin tuota eilistä, kun ym oli tehnyt ainakin yhden ihmisen onnelliseksi. Varmaan se van-gogheilija oli otettu, että joku kuunteli hänen tietoiskuaan. Ja hyvän mielen sai luultavasti myös ym, kun huomasi antaneensa hyvän mielen toiselle. Niin pienistä voi olla kiinni arkipäivän onnenhetket! Eivätkä maksa mitään.

Tällä viikolla, tänä iltana, vuorossa työväenopistolla normaali luova kirjoittaminen. Siinä ryhmässä voi olla joko aktiivisena tai passiivisena osanottajana, miten itse mielii. Ei aiheuta paineita kuten vuoroviikoin oleva laululyriikka. Jos aikaa jää, niin voi jotakin tekstiä laittaa toisten reposteltavaksi. Hyvä opettaja meillä kuitenkin on, joten mainiosti siellä viihtyy sen 2½ tuntia joka toinen viikko.

Kävin riipimässä viimeiset köynnöskasvit parvekkeelta. Ihan ne olivat vielä vihreitä, mutta käsissään tunsi, että männä viikon yöpakkaset olivat pehmentäneet varret ja lehdet. Yksi kukkiva pelakuu jäi laatikkoon. Siinäpähän taistelkoon talvea vastaan. Ei minulla ole paikkaa, mihin laittaa talvehtimaan. Biojätepönttöön se päätyy joka tapauksessa.

Täytyy miettiä, mille alkaisi. Ei kamalasti kiehdo ulkoilu, mutta kun ei siellä sada eikä pahemmin tuulekaan, niin kai on nokkansa ulos työnnettävä. Sen nokan perässä menee loppuosakin.

Autereista aamua. Autereisuus on vallitseva useimmin kaakonpuoleisen ilmavirtauksen vallitessa. Syynä ovat pienet partikkelit ilmassa, ne ovat peräisin jostakin ihmisen toimesta, kuten maanmuokkaus, jokin saaste, tai tulivuoren purkaus. Kaunis sana ansaitsis kauniimmat selitykset, mutta nyt ei ole käytettävissä kuitenkaan parempia.

Aurinkoinen on ilma joten uloskin on ehdittävä. aaAjattelin kävellä rauhallisesti ilman hikoilua välttääkseni flunssaa, kun niitä pireita on jo viikon ajan ollut. Kuvittelen, että parissa viikossa vastustuskyky poistaa taudin vaikka se tauti ei päälle nousisikaan.

Päivää.

Täällä on yks helekkarin kiukkunen mummo;(

Nyt tuli pankin vaihto.
Sain tarpeekseni tuosta pankista,jossa olen asioinut,jo kohta 30v.

Siellä jonotukset sen kun kasvaa,on taas vähentäneet henkilökuntaa.
Vaikka minulla muuta olekkaan kun aikaa,niin otti kyllä"pannuun",kukaan ole informoinut että sinnekin pitää tilata aika;(
Noh onneksi pystyy pankkia vaihtamaan.

Muuten on ollut hieno ilima,aurinko oikein häikäisi,niin ettei meinannut vastaan tulevia nähdä.

Hörpin tässä pirtin kahveet ja hyvittelen noita kissoja,niistä ei ainakaan tule allergia oireita;)

näkyillään

No nyt näiden pirttien kanssa menee sekasin;)))))))

Enpä ole kuulutkaan, että tavallisille pankkiasioille pitäisi tilata aika. Se johtuu siitä, että harvoin pankissa asioin. Olen kyllä kuullut muuta aiheellista nurinaa. Maksuautomaatithan on täältä ainakin lähes kaikki hävitetty. Myös Otto- automaatteja on paljon karsittu. Varmasti monelle on tullutkin hankaluuksia tästä rajusta kehityksestä. Liian nopeasti ajavat näitä "uusia tuulia." Olenkin lähes kaikki laskuni laittanut suoraveloitukseen ja loput hoituu joko tällä koneella tai pankkikuorella.

Voihan noihin Pirtteihin seota, mutta toisaalta onpahan enemmän tilaa, jos sattuisi kova ruuhka tulemaan. )))

Normaali päivä oli, aurinkokin näyttäytyi, sadetta ei tullut, joten kaikki saattoi hoidella vanhan kaavan mukaan. Katsotaan mitä huomenna tulee.

Keskellä viikkoa keveästi, eikös ollut sellainen musiikki lähetys radiossa,,,,silloin kauan sitten;)
Olihan ne lauantain toivotutukin, on kai vieläkin?
Silloin todella kauan sitten niitä kuunneltiin korva radiossa ja sitten illemmällä tanssimaan, olikohan silloin kivaa,,, kaiketi.

Huomenta tähän aamuun ja aikaan, maailma on näiltäkin osin muuttunut ja paljon on lopullisesti jäänyt muistoihin.
Muistojakin hyvin vähän mieleen tulee, mihin ne katoaa?
Onko niin, että elämän haasteet ovat olleet niin tiukat, että muistelut jäi tallentamatta.
Pakko on tyytyä niihin vähäisiin, mitä muistaa.

Maailmanmeno muuttuu sillä vauhdilla, että hirvittää, mitä kaikkea sitä vielä pakon edessä on opittava.
Pankkipalveluita muutellaan, suoraveloitus muuttuu suoramaksuksi ja mitä muuta, no ainakin nuo tilinumerot, kehottivat ottamaan talteen nuo uudistuvat numerosarjat, ei kuulema mitään väärinkäytön mahdollisuutta, jos vääriin käsiin joutuisi.
Katselin eilen sattumalta ohjelmaa, jossa iäkäs mies joutui maksamaan soitoista, joita ei ollut tehnyt, uskomatonta.
Asiaa tutkittiin joka taholla, lopputulos että maksumies on tämä vanha, sairas mies, joka ei ollut näitä soittoja soittanut.
Miten ei saada näitä rikollisella tavalla toimivia käpälälautaan, järjestelmät ovat kyllä kovasti keskeneräisiä.
Olen tuskaantunut noihin lainan tarjoojiin ja muihin sähköpostiin tuleviille tarjouksille, en saa niitä millään loppumaan, vaikka teen käskyn mukaan, paina tästä, jos et halua kyseistä tarjouista, tulee vaan.
Olen joskus osallistunut johonkin kilpailuun ja siitäpä sitten paisunut tämä roskaposti, ihan kamalaa.

Eipähän tuo edellinen vie kuin aikaa postojen kanssa, pientä verrattuna tosi kauheisiin asioihin, kuten maailmalla tapahtuviin ja täällä koti suomessakin.
Ei millään jaksa ymmärtää mikä saa noita kauheita tekoja ihmiset tekemään, kuten tuo isän perheensä tappaminen.
Lehdessä kertoivat, että masennus on yksi tekijä, mikä voi laukaista tälläisen teon tekemiseen, joku tälläinen järjen sumentuminen sen täytyy olla, ei muuten millään jaksa ymmärtää.
Omaisilla tuskaisat mietteet, apua varmaan olisi löytynyt, jos asiaa olisi pohdittu, tuhoisat ajatukset tiedetty.

Sumuista näkyy olevan ulkona, ei ulos tee mieli, päivällä saattaa aurinkokin näkyä, mittari näkyy nollan ja yhden välillä keikkuvan, enteilee jo kylmempää.
Tänään olen suunnitellut noita kaappien sisältöä tutkia, pyyhkiä ja järjestää.
Paljon olisi pois laitettavaa, kun ei aina mieleen iskisi, että voihan olla, että tuotakin joskus tarvitsee.
Ei tarvitse koskaan, näin on huomattu, jokohan olisi niin rohkea, että kylmästi kaatopaikalle laittaisi vähänkin epäilyä aiheuttavat.

Tulkaa tarinaa rakentamaan, jos ei muuta tärkeämpää ole näköpiirissä, kyllä ne aivot tälläistäkin kaipaavat, näin sanovat viisaat;)
Mukavaa ja antoisaa päivää ystävät.

Hyvää huomenta!
Pimeää on,joten säästä ei voi puhua mitään ..Se, Eläkekerhossa, esittämämme näytelmä, oli oikein onnistunut..Tuli vielä, se sahaa soittava pappikin ,taas soittelemaan.. Onpa siinäkin taito..hienoa.. Eipä tässä ole mitään erikoista tapahtunut.. samaa arkista puuhastelua..Tässä voisimme kertoella,kaikenlaisia muistojamme..Mukavaa lukea,millaista on ollut,itsekullakin..Tuosta näytelmästä ,tuli mieleen.. Aleksis Kiven koulussa,oli ihana näyttämö..Välillä menimme sinne( luvatta )tutkimaan,mitä löytyy kivaa..
Olen huomannut,kun olen lasten ja lapsenlasten kouluilla käynyt, ei ole mitään kunnon näyttämöä.. Se on puute...Eihän enää ole edes opettajan-korokettakaan.. Niin se maailma muuttuu,joka asiassa.. En tiedä,onko kaikki muutokset hyväksi..tylsemmäksi vaan tulee kaikki..Muuten,tänä vuonna tulee 150v, Juhani Ahon syntymästä..Esitämme ,vuoropuheluna: "Kun isä lampun osti"..Kai ihmiset ovat sen lukeneet joskus,mutta tuskin muistavat,mitä siinä tapahtui..Juhani Aho ,oli kirjoittanut sen jo vuonna 1883.. On meillä Suomessa ollut ja on edelleenkin , paljon, kiinnostavia tarinankertojia..
No,jos lopetan tämän rupattelun ja menen tekemään jotain aamupalaa..
Oikein mukavaa päivää kaikille ja ilonpisaroita tiellenne! t.Irkku

Ilon pisaroita aina välkkyy Irkun jäljissä:)
Tuo Aleksis Kiven koulun näyttämö tuli minullekin tutuksi kansakouluaikoinani.
Sinne kun järjestettiin lausuntakilpailun loppunäytös aikanaan. Se taisikin olla H:sassa suurin ja paras estradi siihen aikaan.

SkillaN'kin päivittelee sielläpäin tapahtunutta tragediaa, tuolla oli jo Satu tehnyt aloituksen siitä myös, jota joku paheksui.

Yksinäisellä ihmisellä ei ole kotona toista osapuolta, jonka kanssa keskustelisi näitä kauhistuttavia tapauksia. Asian käsittely kun helpottuu puhuessa. No, Satu poisti aloituksen, mutta ei se aina ole tragediassa rypemistä, vaan helpottavaa on jakaa ajatuksiaan yksin ollessa!

Aamu alkaa valkenemaan täälläkin, kahvia tässä vielä hörpitään ja katsellaan mitä päivä tuo tullessaan.
Suurempia työpaineita ei ole, viikonloppuna kutsuin nuorimmaiseni tyttönsä kanssa syömään, silloin vähän enemmän valmistamista!

Hauskaa alkavaa päivää väelle:D

Ehtoopuolta!
Kävin eilen raapustelemassa Kahvipirtin vieraskirjaan, mutta koko sivu lensi taivaan tuuliin.
Eipä minulla mitään asiaa ollut; kunhan selostin oravan, talitinttien ja naapurin kissan touhuja.
Onnittelin sentään mummu-isomummua ja ihmettelin miten nuorena siinä perheessä on akoituttu ja ukoituttu, kun jo neljäs polvi...

Irkku pohti, mahtavatko kouluissa tapahtuneet muutokset olla parannusta.
Ainakin ennen vanhaan piti nousta käytävälle, kun vastasi kysymykseen.
Ryhdinkin piti olla hyvä, ja vielä lukiossakin noudatettiin tällaista nousutyyliä.
Mielestäni se ei ollut alistamista vaan huolehtimista oppilaitten ryhdistä.
Samasta syystä vaihdettiin pari kertaa vuodessa vierustoverin kanssa puolta, jotta emme päässeet vinoutumaan.
Eivätkä pojat takuulla tulleet pipo päässä luokkaan. Eli kuri oli kova - tai ainakin olisi ollut, jos säännöistä olisi poikettu. Auta armias, jos joku olisi sinutellut opettajia!!!
Lemmikkimaikkani oli ainoa, joka ärähti minulle, että älä teitittele, sano Mari vaan niin kuin kaikki muutkin sanovat. Mutta tämä tapahtui nelisen vuosikymmentä sen jälkeen, kun olin lopettanut koulun!
Muita opettajiamme teitittelin heidän manalle menoonsa asti.
(En sentään niiannut.)

Kyökistä tulee luumusopan tuoksu. Perheen toinen pää sai ilmeisesti inspiraation, kun päivällä oli jälkiruokana punaisista viinimarjoista keitetty kiisseli, jonka päällä oli reilusti kermavaahtoa.
Uskokaa tai älkää, mutta se oli nam, nam, namia!
Pakastimessa on vielä viinimarjoja muutamaan kiisseliin tai keittoon.
Taidanpa tuoda ensi kerralla sitä tänne tarjolle.

Voikaapa hyvin!

Eipä ole juuri nyt kerrottavaa, päivä on pyörähtänyt iltaan pienissä touhuissani. Väliin olen tietysti seurannut maailman menoa, enhän siitä kiinnostuksestani eroon pääse. Koska en ole edes itselleni löytänyt hyvää selitystä, niin eipä ole kertomistakaan. Se on vain selvää, että tällä "äänelläni" en voi vaikuttaa mihinkään, en hyvään, enkä pahaan. Voihan sitä ihmetellä kuitenkin.

Ilmoitukseni kuitenkin, että vielä pihisen ja eikä masennuksetkaan pahemmin murjo. Ja nyt pehkuihin!

Hyvää huomenta taas! Aika menee vauhdilla..Kävin Kirppiksellä ja löysin hyvän kirjan..Maksoi 1.80 €..Kirppikset ovat mielenkiintoisia paikkoja..Meillä täällä on tosi siisti..kauniisti laitettu kaikki esiin.. Se on Fida..No,aika meni lukiessa., myös katsoin TV:tä ja kudoin.. Tässä voimme kertoilla kaikenlaista..Minua piristää ,kun luen..Erehdyin menemään,noita muita aloituksia katsomaan..
En tiedä,mistä johtuu,kun joku aloittaa asiallisesti,niin äkkiä siitä kehittyy vain nälvimistä..Viisainta pysytellä täällä Kahvipirtissä.
Pistänpä kahvinkeittimen päälle ja vesipannun vislaamaan..siitä se päivä lähtee rullaamaan..Olisi omenapiirakkaa tarjolla..Täällä on varmaan kaapissa jäätelöä,niin voi sitä panna päälle..Tervetuloa kahville ja teelle!
Eilen soitti minulle,tämä näytelmän kirjoittaja ja kutsui kylään..On kaikki esiintyjät kutsunut..Ihan kiva..Kuulema suunnittelemme jotain pikkujouluksi..
Saa nähdä,mitä hänellä on taas mielessään..Energinen nais-ihminen,vaikka ikää jo yli 80v.. Niin sitä pitää..Toivon,että minäkin pysyn..
Tänään menen taas siskoani katsomaan..Surullista,kun ei enää tunne..
No,jokaisella on oma kohtalonsa...Se ,Hoivakoti ,on aika pieni ja siellä on , suurinosa hoitajista virolaisia,ystävällisiä ihmisiä. Paikka on kotoisen näköinen,kun asukkaat voivat viedä omia huonekalujaan ja kun joku on kuollut,niin omaiset eivät ole niitä huonekaluja vieneet pois,vaan ne ovat jäänyt sinne..Hirveä,mikä selitys..no tulin varmaan ymmärretyksi..=)
Tuli mieleen vielä koulusta.. Muistan,että aina nousimme seisomaan ja todella opettaja huolehti ryhdistämme. Piti seista suorana ja uudestaan,jos ei onnistunut ensikerralla.. Ei nyky-opettajat varmaan edes vilkase oppilaiden asentoihin.. On joillakin opettajilla huumorintajuakin (jopa) .Kerran yksi tyttäristäni kertoi,kun jollain oli pipo päässä,niin ope oli sanonut :"Tänään onkin sitten pipo-päivä,hakekaahan kaikki pipot päähänne! "Hehhee..
Taidan lopettaa rupattelun ja mennä juomaan oikeasti kahvia..
Torstai on hyvä päivä..ILOA! t.Irkku

Huomenta ja kiitos kahvinkeittäjälle.
Aiemmin jo koneella minäkin, mutta sotkeuduin tuonne Fasebookiin ja se on niiiiiin kamalan sotkunen paikka, en millään jaksa siellä etsiä ja ymmärtää.
No kai oletin osaavani toimia ja nyt sitten saan huomata tyhmyyteni.
Kai sinne perehtyisi, jos olisi aikaa selata, tykätä ja tökätä;)

Kolme astetta lämmön puolella ja pilvistä lupailivat, kai sellaisena päivä valkenee.
Tänään leikkaan kyllä pelakuuni kukat maljakkoon ja vien kellariin lepotilaan, alkaa jo näyttää hassulta, kun kukat vaan kukkii ja kohta lunta maassa, saman teen verenpisarallekin.
Pitää ennen pakkasta saada parveke kuntoon.
Eilen lupailin siivota kaappeja, yhtään kaappia ei tullut siistimmäksi, aikani meni, mihin, en tiedä.
Virkkasin hatun ja lopettelin huivin, mutta olisi pitänyt muutakin ehtiä, no nyt sitten tänään, tai huomenna;)

Kouluajoistani muistan hyvin vähän, mutta sen kyllä, että komento oli toinen kuin tänä päivänä, alaluokilla kynnetkin opettaja tarkasti joka aamu.
Ei sitä muistini mukaan pahana pidetty, vaikka pitikin määrättyjä asioita tehdä, kai sitä silloinkin johonkin kiellettyynkin ehdittiin.
Tämän päivän kouluissa opettajat ovat tiukoilla, pidäppä siinä kuria, kun päälle käyvät ja syytteitä nostetaan aivan pienistä jutuistakin.
Aika entinen ei palaa, vaikka kuinka hyväksi sen muistamme.

Voi kun minulla olisi noita marjoja pakkasessa Venlastiinan huusholliin antaa, minä hamsteri kun joka paikan taas menneenä kesänä haalin täyteen, nyt sitten harmittelen, kun ei pakastimet hupene, no jotakin harmia sitä pitää itselleen ottaa.
Pitänee ruveta vaan marjan syöjäksi, saattaisi painokin huveta;)

Pikku-joulu ohjelmaa täälläkin on suunniteltu ja runoa ja laulua, sellainen on katsottu ja tietysti minä mukana, kuinkas muuten;)
On se niin kumma, vaikka jäseniä olisi kuinka paljon( meilläkin yli viisisataa) ne muutama kymmenkunta ihmistä kaiken hoitaa, ohjelmasta lähtien, miten se niin meneekään.
Joka kerta toivomuksia esitetään ohjelman ja muunkin touhun tiimoille, ei tuota tulosta.
Tunteehan sitä olevansa tuiki tärkeä,,,, jossakin edes, kun muualla ei ääni kuulu, kuten ynnämuu totesi.
Olen ajatellut meidän eläkeläisten kohdalla, kun aina vaan puhutaan miten eläkeläisiä kehnosti kohdellaan, jätetään aina mopen osalle, entäs jos tehtäisiin, osto ja matkustuslakko?
Eiköhän alkaisi näkyä myös meidän olemassa olo, sillä matkailu ainakin pyörii paljon eläkeläisten voimalla.
Saahan sitä suunnitella, eipä taida meistä olla minkään toteuttajaksi, tyydytään siihen mikä tarjotaan.
Onhan niitä hyvä tuloisiakin eläkeläisiä, kaikilla vaan ei ole sama onni tässäkään jutussa.
Nälkää ei kai kuitenkaan kukaan näe, koe?

Taas tätä turinaa tulisi, mutta jarruttelen vähän ja rupean tekemään sitä mitä minä osaan, siivousta parvekkeella ja siitä sitten sisätiloihin, mukavaa päivää kaikille.

Pipot ovat nykyisin muotia ainakin hiphoppari-nuorilla, jotka harrastavat skeittailua ja talvella lumilautailua, siinähän on saatu arvokisamitaleitakin. Lökäpöksyt ovat toinen tunnusmerkki, housut roikkuvat niin alhaalla, että haarat polvia hipovat. Pojatkin pipojaan virkkaavat ja neulovat, saavat tekstiiliopetusta peruskoulussa. Joillakin näyttää pitkämallinen neulepäähine kuin kasvaneen pään jatkeeksi, kesähelteelläkin se hautoo nuppia. Ainakin yläkoulussa käydään arvovaltataistelua pipon riisumisista oppitunneilla ja ruokalassa. Ei ole kaukana aika, kun pipoa ei huolittu tulipalopakkasellakaan ja osa nuorisosta sitä vastustaa vieläkin. Oppilaiden vanhemmatkin saattavat olla nykyisin hyvin vaativia muksujensa puolesta, heidän kullanmurujensa pitää saada erityiskohtelua.

Marjoja on satoisan kesän jälkeen minullakin pakastin täynnä eikä ole paljoa vielä "kuormasta" syöty, vielä on myöhäisiä omnenalajikkeita viileässä säilössä papereihin käärittyinä vitamiineiksi. Joka aamu laitetaan puuron päälle marjoja, ilatapalana useimmiten viiliä ja marjoja. Jäätelö ja marjat on meillä tavallinen jälkiruoka, marjapiirakoita pyöräyttelen usein, lettuja ja pannareita paistelen - niitten kyytipoikana marjat hupenevat. Broilerin kanssa tarjoan mustaherukkahilloa, puolukka sopii melkein mihin lihaan tahansa, kaalista nyt puhumattakaan.Lähinnä lapsenlapsille lettukestejä pidän, eipä kahden kesken tulisi linjojenkaan takia makeita herkkuja niin tehtyä. Kiisselit ja marjakeitot ovat vähän unohtuneet, mutta pitääpä ottaa taas tavaksi. Ihan hienon jälkiruuan saa , kun laittaa annosmaljoihin kerroksittain kirpeää marjakiisseliä ja vaahdotettua sakeaa vaniljakastiketta. Hillo-ja hyytelöpurkkeja on lahjoiksikin varalla. Hirvenlihaakin on saatu mukavasti, on nyt hyvin omavarainen olo, vaikka juureksia en itse kasvatakaan.

SkillaN on hyvä esimerkki puuhanaisesta, joka nauttii siitä, varmasti on erityiset organisaattorin lahjat. Täytyy vain osata hellittää, ettei työn ilo käänny liikarasituksen puolelle. Ihmisillä on suuri tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja tarpeellisiksi edes jollekin ja jossain yhteisessä toiminnassa. Mummina olen vielä hyvin tarpeellinen, kun lapsenlapsia on kahdeksan, iältään 4-13. Lähellä asuvina voimme auttaa harrastuksiin kuljettamisessa ja vapauttaa vanhemmille keskinäistä omaa aikaa. Yhdessä puuhaillessa siirtyy myös tärkeä perinne ja taidot kuin itsestään. Heistä on kehittynyt myös oivallisia kumppaneita veneilyyn ja retkeilyyn. Toisaalta on hieno asia, jos on osannut kasvattaa lapsensa niin, että on tehnyt itsensä "tarpeettomaksi" hyvässä mielessä, lapsista on tullut omatoimisia.

Tänne eteläiselle rannikolle on viikonlopuksi luvattu aurinkoa ja kymmenen astetta lämpöä, mahtaneeko olla leuto talvi tulossa...Varsinkin Europeana-ruusut ja maanpeittoruusut jaksavat vielä kukkia. Sumuista on ollut monena aamuna, mutta näin meren tuntumassa yöhalla ei ole vielä vieraillut. Huomasin , että sammalleimussakin on toisen kierroksen kukkia.

Valoisaa huomenta! Sellainen vaihe on nyt menossa että hoidan flunssan oireita, tai luulen, että ilman oireiden hoitoa tilani olisi huono.
Luulin aamulla myös, että taivas on synkänharmaa. Väärä oli sekin luulo, sillä monia valoisia kohtia oli pilvipeitteessä. Tuuli tuulee ja huojuttaa kapeanmallisia havupuita tuossa liikenneympyrässä. Vielä en ole päättänyt tykkäänkö niin oudon levottomista puista näkökentässäni.

Kirjoittaa voi omaksi huvikseen ja samalla yrittää arvioida onko kirjoituksella yleisempää merkitystä, tuskimpa. Facebook issa olen vielä käynyt katselemassa, mutta osallistun vain vähän, liian vähän, joku uhkasi heittää yli laidan sellaiset kaverit jotka ei osaa mitään kirjoitella.
Siinäpähän on vallassaan.

Torstaki on toivoo täys. Eiks tänäpän ot torstaki?
Minul oli aina simmottinen tunne, et olen syntynny torstakina. Sit tulin kerran selanneeks tiatokoneelt syntymävuattani, ja torstakihan se minun syntymäpäivä oli!
Ni et ny täs optimisest kirjotaj jos vaikka saisin nää suuret ajatukset julkisuuteen.

Em miä ihal laiskana o ollu. Meitil on kyäkis laattakivipermanto, ja isännän kans on ollu koko ajan kissanhännävvetoo siit, et pannaanks permannolle matot vai ei. Ku sisukkaastip pysyy kannassaan, ni lopult onnistuu. Isäntä toi kellarist yhyrer räsymatoj ja sano, et kokeiles sit.
Isäni oli kutonnu meitin erelliseen kotiim mattoja, ja siäl oli vähä erilaiset mittakaavat ku nykyses. Mut ei se ollu onkelma. Osainham miä leikatam maton kahreks lyhkäsemmäks, vähä purkaa kutei ja solmiil leikkauskohrat uurelleen.
Sormet siin vähä puutu ja meni tunnottomikski, mut kyl se solmiminen kannatti.
Nym meitil on kaks juur passelim pitkää mattoo kyäkin permannol, ja isäntäki myänsi, että korikast oj ja färitki sopii.
Vähä täs pelkään, et isännäl on ketunhäntä kainalos. Se or rupenu haaveileen taulutelkkarista ja esittelee erilaisii erullisii tarjouksii. Nykki se oli löytänny niit kahrestakin mainoksest, vaikka miä panin sen eilen tulleen suaraam paperinkeräysastiaan.

Ny olen tainnu ylittää ne sallitut viistuhatta merkkii.
Et oikeen toivorikasta torstakii vaa kaikille.

No mikäs ketunhäntä se on jos isäntä haluaa taulutelkkarin? Ei muuta kun nyt pika, pika kauppaan vaan ja ostakaa oikein iso. Kyllä siitä on ihan toisenlaista katsoa. Huonommatkin ohjelmat menee, kun ei tartte tihrustella. Ja nyt on tosiaan hyviä tarjouksiakin. Kaikki ohjelmat tulee kohta teräväpiirtona, niin kyllä kelpaa.
Minä tykkään niistä mummoista siinä mainoksissa!

Vai simmottii onkelmii Puskasuleimalla. Onnittelut, että puuhakkaana ripsakasti hoidit niin syntymäpäiväs ku muuttii asiit. Todentotta, torstaki se on ja onnittelut. että olet syntynyt. Jossain olis varmaan jääny pahasti vajjausta, jos ei niin olis käyny.
Muistan hyvin huonosti syntymäpäiviä. Omani kyllä, koska se kuuluu sos. numeroonkin. Viikopäivää en tiedä vieläkään. Olin niin nuori silloin. Tosin kärsin alkuun pitkään kahdesta syntymäpäivästä. Muori väitti koko ikänsä, että pappi teki kirjoitellessaan virheen, tuli päivän heitto. Kumpaanko luotan? Tottakai äitimuoriin, hänhän on ollut mukana siinä savusaunassa paikallisen kupparimuorin avustamana, kun rääkymiseni on alkanut.

Telkkarista sen verran, että kaikki olen käyttänyt loppuun, uutuudet eivät ole heilautelleet. Nytkin on hiton iso, vanhanaikainen jötikkä ja sitä tollistelen niin kauan kuvaa pukkaa.

Puuhanaisia ja hyviä kokkejahan täällä esiintyy. kyllähän minäkin marjoja ja sieniä luonnosta jahtaan, mutta raaka-aineiden jalostuksessa pärjään vain jotenkuten pienillä valikoimilla. Että enpä täysin tumpeloksi tunnustaudu, vaikka väliin taidot tökkiikin.

Niinpä tänäänkin oli suoranaiset herkut valmistuksessa. Tarkemmin en halua sisältöä ilmaista, koska voihan joku kateellinen kurkata tännekin ja alkaa rääkymään, että vain tavallinen duunari, liekö ollut sitäkään, ja tuollaisia hienoja herkkuja se vain ahmii. On se niin väärin, että!

Niin ne herkkuni sirisivät ja paistuivat. Niitä täytyi huolella vahtia, että menee oikein. Kiire kun on, oli myös tiekkari päällä ja odotteli hartaalla tyylilläni naputteluni jatkamista. Siinäpä ryntäilin, tiekkarin ja kyökin väliä, välillä napsailin kumpaistakin. Pientä "suttahan" siinä vääjäämättä tuli, vähän kumpaankin tuotokseeni. Että voikin tämä ihmiselämä väliin olla kiireistä! Opetus taas kerran, pystyn vain yhteen asiaan kerrallaan. En siihen, kun touhukkaat kokkaajat ja monen harrastat. Puolenkymmentä hommaa menee samalla.

Eiköhän tämä riittäne tällä kertaa. Siirryn vapaalle.

Tervehdys kaikille - pitkästä aikaa taas ! On viehättävä pirtti hämyisessä illassa ,siniharmaat sävyt saavat mieleen vaikkapa joulukuun kuudennen päivän. Vain itsenäisyyskynttilät puuttuvat
Mirritkin jo juhla-asussa.! Ja tuli takassa !

Tuosta päivästä puheen ollen, kävin minäkin almanakkaa vilkaisemassa. Kyseistä vuotta, mikä oli päivä kun synnyin. Johan arvasin, olen maanantai päivän tuote. Jotenkin se onkin tullut mieleen - silloin /tällöin. Neitsyt ja maanantaina ja saunassa.

Juu, Keuruulla vieteltiin muutama päivä. Tuli kokeiltua infrapuna sauna, muun saunomisen lisäksi. Olin kyllä naapurissa käynyt kerran ennenkin. Ajattelin että jos nyt saisi paremman kuvan siitä.
Pieni koppi jossa 2 henkeä istua kökötti. Kyllä siellä ½ tunnissa hiki irtosi. Ei kuitenkaan vedä vertoja oikealle saunalle.
Ompahan kokeiltu. Niitä koppeja kovasti markkinoivat melko
edullisesti- joku tykkää, joku ei. Onhan siellä radiot, valojen kanssa voi pelata, mutta ei ole minun juttuja. Oikea sauna olla pitää !

Iltapäivällä laitoin kaverini kellariin hakemaan punajuuri purkin.
Itse säilömäni.
Ihmettelin, mitäs velliä siitä on tullut. Kunnes totesin (ja muistin )että minähän keitin loput mustikat ihan vanhanaikaisesti.
Tuli kerättyä niin paljon ettei mihinkään pakasteeseen enää mahtunut. No siitä tuli mustikkapiirakkaa. Eihän niitä metsäänkään voinut heittää, joten marjoja on vieläkin jokapaikka täynnä. Likipitäen suukin pullollaan.

Kohta pitää ryhtyä katsomaan "karppaus ohjelmaa".
Joten Öitä sitten kun pitkälleen heittäydytään !

Olen jos kuinka monta kertaa katsonut, minä päivänä olen syntynyt, mutta taas piti katsoa uudestaan, kun tuo pää on niin hatara. Lauantain lapsihan minä olen, mutta en silti saunassa syntynyt. Samassa vanhassa Oulun synnytyslaitoksessa olen parkaisut kuin puoli vuotta myöhemmin mieheni ja yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin pari pojankoltiaista.

Niin että ihan samassa salissa on synnytty koko perhe. Nykyisin Oulussakin synnyttävät suuressa ja hienossa sairaalassa. Eikähän se touhu muutenkaan ole samanlaista. Ei enää panna tusinaa akkaa samaan saliin, vain sermi välissä... Mutta ainakin periaatteessa samallalailla ne lapset alkuun pannaan kuin ennenkin (ellei lasketa koeputkilapsia).

Eipähän minulla mitään asiaa ollut. Sammutan koneen ja laskeudun vaaka-asentoon. Taitavat kaikki muut jo olla pitkin pituuttaan. Hyvää yötä!

Sumuinen perjantai aamu, tie näyttää märältä, sumu kai maahan laskeutuu, tai tihkusadetta, mikä ei näy.
Lämpöä viisi astetta, hyvin seisovalta ilma tuolla pimeydessä näyttää.
Meinasin viedä vuodevaatteet parvekkeelle, mutta taidankin jättää huomiseen, kuivempaa lupasivat huomiseksi.

Eilen sain parvekkeen kuntoon, kukat leikkasin, nyt on niin näyttävä, Aallon laakea maljakko täynnä valkeita pelakuun oksia kukkineen, toiseen maljakkoon laitoin punaisia oksia.
Olisi ollut vielä lila ja lohenpunainen ruukku leikattava, mutta nostin ne ikkunalle, ovat hieman pienempiä ja kukkivat vielä niin kauniisti.
Enpä noin montaa väriä olisi parvekkeelle laittanut, mutta kun äitienpäivä kukat innostuivat kovasti kukkimaan, sinne ne kaikki sitten laitoin.
Sulassa sovussa kukkivat, kai intoa toisistaan saivat, onhan parvekkeeni niin iso, että sopivat eri suunnille.
Kiittelin kovasti, kun oksia katkoin, kellariin viennillä ei kiirettä, olkoot parvekkeella pakkasen tuloon asti, vihreinä kun vielä ovat.

Ainoana minun perheen lapsena synnyin sairaalassa, neljä muuta äiti pyöräytti kotona.
Vasta rakennettu, silloin kauppalan sairaala oli, missä päivän valon näin.
Nauroin äidille, että kaikista tähteistä tehty, siksi kai tälläinen puolinainen kaiken suhteen olen.
Vanhempi sisareni oli kuollut, kaksi ja puoli vuotiaana ja siksi kai äitini pelon sekaisella mielellä minua odotti, kertoi ajatelleensa, että kuolee tämäkin, ei pitänyt paikkaansa, tässä olen jo melko iäkkäänä olenkin;)

Minä sitten tykkään lukea noita pitkiä viestejä mitä pirttiin useimmin tulee, on kuin avaisi ikkunan ja katselisi oloja ja eloja ympäri suomea.

Melkoisia puuhanaisia ja miehiä ovat pirtin kirjoittajat, kuka minnekin suuntautuneina.
Jokos joutavoinen on saanut päätöksen tehtyä, tykkäätkö huojuvista puista?
Arvaampa, että ynnämuun pannulla tirisi sienet, oliko oikein?
Meri-kukka on nyt saanut matkustusbuumin, etkö jo kotiin rauhottuisi, vaikka kiva on myös "mualimoo" nähdä, kiva olisi tapaaminenkin joskus keväällä aikaan saada, vai olisiko?

Näen silmissäni matot kyökin lattialla ja minustakin ne sopivat hyvin, Puskasuleima ja mikä tunne arvo, kerroit isäsi ne kutoneen.
Minä pidän rättimatoista, kun värit hyvin sointuvat, ovat silmille iloksi.
Aherretaan vaan myyjäisiin myytävää Paulamaria, kivaa hommaa se on, se talkoohenki vielä tämän verran elää.

Ramoona totta sanot, se ylikieroksilla meneminen on väliin hyvin lähellä, mutta olen kai sellainen arkinen ihminen, että en näitä nykyisiä böönautteja ymmärrä, ja siksi vaan taivallan kivikoiden ohi;)
Ei ole minulla taulu Tv:tä, sellainen iso rumilus tuolla olohuoneen nurkassa, mutta on toistaiseksi riittänyt.
Minä en tykkää niistä mummoista, mutta en monesta muustakaan mainoksesta, kieltämättä joku mainos pureekin, tai siis sytyttää, en kyllä mainosten uhri ole.

Nyt pitää ruveta kehittelemään jotakin oikeaa tekemistä, tämä aamuinen hetki on kyllä kullan kallis, kun saan jutustella kanssanne;)
Todella on kuin näkisin joka ikisen kasvot, kun viestejä luen, ainakin jonkun kuvan olen teistä eteeni maalannut.
Ei texsanelin maalaamiin yllä, mutta kumminkin mielikuvan näköiseen;)
Jospa tuo irkun valoinen luonne purisi minuunkin ja saisin päivästä sellaisen "iloa päiväänne" olon, sitä teille toisillekin toivon;)

Uamu päevee;)

Harmaalle näyttää kaikki,kun ulos katsoo.

Kävin minä eilenkin pirtissä,vaan kirjoitus meni jonnekin huithapeliin;)

Eilen kävin tuolla Anttilassa ja ostin semmosen hierovan tyynyn
makso vain 5€,se toimii pattereilla,ei se kovin ihmeellisesti hiero,kokeili sitä illalla.
Mutta se on miellyttävä muuten jos matkalla tarttee niskatyynyä ja vaikka tässä näpytellessäni;)
Tuo niska kun kenkkuilee välillä;(

Eipä tule paljon mainoksia katsottua,kun ei paljon tartte noita
asioita mitä ne mainostaa.

Tuonne s-postiin niitä tippuu sillon tällön,varsinkin tuo ifolor lähettelee,kun olen teettänyt siellä noita reissukuvia,ovat halpoja ja hyviä.

Käsityöt olen saanut unohtaa,kun vasen käsi ei anna tehdä oikein mitään.

Nyt luin tuosta fibromyalgiasta Apu-lehdestä,minulla se todettiin aikoinaan Heinola reumalla ja eipä siihen ole mitään oikein kunnon hoitoa keksitty.
Mutta kun sen tietää,niin oppii noiden kipujen kanssa elämään.
Nuo ilmojen vaihdot on kaikkein keljuimpia.

Kyllä pirtin naiset on tosi ahkeria,"katteeks käy";))

Noh tulihan aamukahveet hörpittyä,niin livenä kuin pirtissäkin,KIITOOS;)

näkyillään...

Hyvää aamupäivää KahviPirttiin!

On tullut tavaksi lukea SkillaN'in aamunavaus päivään, kuin jotakin pysyvää ja turvallista jatkuvuutta.

Pyyhin juuri pölyjä kirjahyllyjen ylätasolta, kun mieheni päiväkirja osui käteeni. Kuinka paljon muistoja tulvahtikaan mieleen, hän kun toimi myös kuvataidekriitikkona Suomenmaa lehdessä ja Keski-Uusimaassa. Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota hänen tekstiensä terävyyteen, ja tutustuessamme näyttelyjen yhteydessä, hän antoi minulle päiväkirjansa, toivoen minun kirjoittavan eriäviä mielipiteitäni (joista olimme keskustelleet) punakynällä.

Hyvin haasteelliselta tuntui tuo silloin, mutta rohkaisin mieleni ja kerroin rehellisesti ajatuksiani.

Siitä syntyikin hedelmällinen keskustelu kirjan sivuilla, jota nyt katselin kiitollisena niistä vuosista,
joita saimme yhdessä:)

Mieleeni jäi miten kannustava ja pidetty hän oli, toimiessaan m.m. venäjäkielen ja kirjanpidon opettajana,kun tuli vastaamme joskus entisiä oppilaitaan, silloin sen koki.

Jotakin samaa näen tässäkin yhteisössä, jossa huomioidaan hyväntahtoisesti toisetkin kirjoittajat - se, jos mikään luo hyvää ja luottamuksellista ilmapiiriä.Siitä kiitos!

Hankintoihin on lähdettävä, huomenna saan mieluisia ruokavieraita, joita ajattelin hieman hemmotella, keskellä elämän kiireitä ja haasteita kamppailevia tyttöjäni.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kosteahkoa aamupäivää. Taivaan peittää tiivis sumuharso.
Ihmettelen, että naapurin katti viitsii ryömiä tuolla märässä ruohossa. Orava ja talitintitkin ovat vetäytyneet jonnekin, missä on kuivempaa.
Eipä sillä eikä sen puoleen, itseäni kastelemaan olen lähdössä minäkin; oikein vesijumpalle olen pääsemässä. Matka vain on turhan pitkä, mutta tuleepa käyttöä ajokortille, ettei sitä ihan turhan pantiksi uusittu.

Kello on taas vaikka mitä! Ovatkohan meidän kellomme tulleet höppänöiksi?
Jos ennen kuutta herää, ei millään tahdo aika kulua seitsemään, jolloin talossa saa ruveta elämään. Vaan antaapa olla, kello on yhtäkkiä miltei yksitoista. Ja kaikki kellot! Pihtaavatkohan ne ensin aikaa ja raksuttavat sitten tunnissa kaksi.

Joka tapauksessa rupean nyt vetämään pusakkaa niskaani ja lähden kokeilemaan sitä vesiurheilua.
Reipasta mieltä kaikille!

Orava ylitti parkkialueen, auton alta kipitti aina seuraavan auton alle ja jalkakäytävän yli, ajoradan reunakivelle, katse molempiin suuntiin, tienylitys ja pähkäly kummalta puolelta kerrostalo kannaattaa kiertää.

Mietin sitä kun orava useamminkin on samoihin aikoihin kulkenut saman reitin, että olisiko siellä joku lintulauta missä se käy ruokailemassa. Mahdollisesti entisen apteekkitalon pihalla, puutalo sijaitsee siinä suunnassa olevalla väljällä tontilla.
Näinhän kirjailijakin sitoo tarinan maisemaan, jonta ei välttämättä sillä hetkellä näe, mutta minä näen tuon oravan, enkä sido sitä mihinkään höpötarinaan.

Kosteaa on, joo. Parvekkeenkaide täynnänsä kyynelhelmiä. Jokunen talitintti ja varpunen käy välillä istahtamassa sillä höyhenet pörhöllään. Monen suhteellisen tyynen päivän jälkeen tuuli on hoksannut, että sen tehtävä on tuulla. Niinpä tehtaanpiipun savuvana on kääntynyt normaaliasentoonsa vaakasuoraan. Mittari 7 asteessa. Näkymä ikkunasta on se, mitä allakan perusteella voi odottaakin. Siis kaikki hyvin!

Huomenna meinaan tehdä pikapyrähdyksen melkein Suomi-neidon kainalokuoppaan. Syystä että en ole ihastunut yökyläilyyn, aion kärsiä yhteensä yli 8 tuntia istumista yleisissä kulkuneuvoissa. Perilläoloaikaa jää viitisen tuntia. Johan siinä yhden lapsen ehtii nimittää. Junalla pääsen vajaaseen puoliväliin, sillä kiskot loppuvat kesken. On vaihdettava linja-autoon. Ja palatessa toisinpäin. Siinäpä sitä tulee matkailun riemua!

Räsymatoista olen samaa mieltä. Ei matto siitä parane eikä kodikkaammaksi voi tulla. Jos väritkin sointuvat muuhun sisustukseen, niin avot!

Normaaliaika tulee - oletko valmis? Venlastiinan kellokin on toivottavasti sunnuntaiaamuna siirtynyt tunnilla jälkikäteen.

Heipä hei!

Minä keitin oikein kunnon lihakeiton, kun sain hyvää lihaa kimpaleen. Laitoin siihen juuriselleriä, purjoa, lanttua ja porkkanaa. Koko keittiö tuoksuu hyvälle ruualle.
Ei oikeastaan pitäisi edes mainita ruuan tuoksusta, kun tuolta lehdestä juuri luin, että kerrostaloissa pitäisi kieltää kaali, ja kalaruokien laitto kodeissa. On kuulemma niin hirveät hajut portaikoissa, että naapurit ei kestä.
No meillä kyllä ehtii hajut hälvetä, ennenkuin naapuriin asti ehtii, on ne niin kaukana. Jos ei oteta lukuun minun lihavia närhejäni, jotka istuskelee tuossa oksilla keittiön ikkunan alla.

Koko päivä on ollut pimeä ja usvainen. Kävin hakemassa laatikon puita, ja sytytin tulen keittiön takkaan, ja nyt liekit valaisee koko keittiön.
Nyt vaan keiton syöntiin, ja sukan kutomistä sitten illaksi. Huomaa, että on syksy!
Pärjäilkäähän kaikki!

Eipä sen kuivempaa kuulu tännekään. Sumu tekee kosteaksi, vaikkei ihan sataisikaan.
Oikein pukeutumalla ihan hyvä ulkoilusää. Itsekkin lähdin, heti ensi mutkan takana törmäsin yhteen tuttuun... voi, voi, kun maailma tuli taas paremmaksi paikaksi elää. Ja ajatelkaa;
tunnissa.
Siinä tuli ruodittua karppaukset sun muut. Yleisellä tasolla, kenestäkään ei yksityisesti. Nehän on jokaisen itsensä ja oman ymmärryksensä mukaan harkittavia ja päätettäviä asioita. Mitä nenänsä alta laittaa alamäkeen menemään.
Samaan putkeen meni Kreetan matkamuistelot ..

Kyllä joskus tuli kudottua mattoakin. Pellava liinaa, kaitaliinaa kirjopoiminnalla. Oli punaisella, kuin pirtin pöydälle ikään, ja valkoisella helmilangalla kirjottua.
Voi tokkiisa niitä aikoja.. Nyt ei vuosikymmeniin ole voinut kutoa terveyssyistä, vaikka kivaa olisikin. Näkisi kättensä työn aika pian.
Äidilläni oli kangaspuut sisällä läpi talven -- hän kutoikin kaikenlaista. Vaan haudassa on ollut jo kohta 30 vuotta.

Vielä tuosta syntymäajasta. Oli minullakin päivän sekaannus, kas kun isäni ei muistanut ainoan tyttärensä syntymäpäivää.
Pitkään palloteltiin kahdella päivällä missä oli mitenkin.
Kun minusta tuli minä, siiryin käyttämään toista päivää. Jokatapauksessa olen näin ollen nuorempi kuin kuvitella saattaa.
Joku kotona tömäyttää minut karkeasti maan pinnalle tokaisemalla, NO; yks päivä sinne tai tänne ei kesää tee....
Ja just silloin kun olo tuntuu tosi kevyeltä ja nuorekkaalta,, hoh hoijaa.
Sitten kun taas katson peiliin, vaannhha mummuhan se sieltä kurttuisine naamoineen katsoo vastaan- että se siitä päivän nuorennuksesta.
Onneksi se ei ole vaaralista, niin kauan kun jalat jaksaa kantaa, ja nuppikin jotenkin toimii..
Siis liikutaan jokainen vointimme mukaan.

Luin tuolta jostain että wiiwidear oli toiminut jotenkin laittomasti, eikä päässyt pirttiin? Jäi ihan naurattamaan..on pirtissä hyvät vartijat (kaulimen lisäksi). jopa kiltin syyttömän ihmisen nostavat "estolistoilleen".
Kerropa miten sen muuten teit,,, Ihan supattamalla vaikka ?
Selkeää iltaa kaikille, sumu haihtuu.

Hyvänenkin aika sentään, siitä pirtille pääsystä.

Juu, olisin ihan osallistunut viestittämään päiväni tapahtumista, mutta tehokas vartija, syyttömille?? suomi24, välitti viestiä minulle jotenkin siihen tapaan: Osallistuminen keskusteluun on estetty,sääntöjen vastaisen toimintanne
takia....jotakin siihen suuntaan. En muista sanatarkasti, enkä osaa sitä muistutusta etsiäkään, jos sellaista löytyy. Niinkuin mainitsin, olin todella äimän käkenä, kun mietin mitä hiivattia olen tehnyt.

Pirtin sensuroijat kävivät vissiin hyökkäykseen, jottei tää mummo höpäjä alinomaan samoista asioista, niinkai se menee...heh vaikken uskokaan siihen löpinään, vaikka saikin minut ihmettelemään.

Kaulin pystyssä, kissat pankolla, eikun keinutoolissa, leivonnaiset vatsassa, valtakunnassa kaikki hyvin.
Hei hei

JUU, niin se on. Aina sitä on niitä hiilihangon heiluttajia ja vartijat tikarit pystyssä- vaikkei tiedä mitään pahaa tehneensä. Sinne vaan nakataan armotta taivaan tuuliin, just kun on saanut muka vähän älykkäämmän jutun aikaiseksi...
siksi kaikki jutut onkin vähän sieltä sinne päin, kun kaikki hieman kelvollinen lentää bittitaivaaseen, noin on !
Mirrit vaan hymyilee rusetit kaulassa -- ei kai ne ole vahingoniloisia..

Piti jo äsken kehumani, mutta sotkeuduin taas sanoissani.
Nimittäin kun olin siellä lenkillä päivällä, kännykkä soi.
Poika soitti että jos olet kotona tulee muutaman kilon hirvipaisti ja lisänä jauhelihaa hirvestä..
Saa arvata joutuiko askel- melkein juoksin tukka putkella, minkä kintuista pääsin.
Ja taas oli valtakunnassa kaikki hyvin !

Heheee....

Olis kiva nähdä kun meri-kukka menee tukka putkella;)

Se on muuten hassu sanonta,millä putkella se tukka on?;)

Saunaterveisiä piti kertomani,se kun on TAAS perjantai.
Olen kait taas hukannut muutaman päivän;)
En uskaltanut otta kovia löylyjä,ettei tuo selkä suuttuisi.

Kävimme ystävättäreni kanssa Takataskussa syömässä,kinkkukiusausta oli,vaan mielestäni oli pippuripurkki mennyt liian läheltä;)Söin kyllä ihan kunnon annoksen.

Nyt sitten nurkkakaapin kautta iltaa istumaan;)

Voikaa hyvin.
näkyillään...

Voi hyvä tavaton! M-K:n täytyy olla ihka oikea sprintteri, jos pystyy juoksemaan niin lujaa, että menee tukka putkelle. (Tämä kommentti oli aasinsilta juoruta tänne vitsi, jonka äskettäin kuulin.)

Kaljupäinen kysyi rollaattoria pukkaavalta:
- Juostaanko kilpaa?
Iäkäs rollaattorinkäyttäjä siihen:
- Joo, juostaan vaan. Mennään sitten niin, että tukka hulmuaa!

Niin se voi pilkka osua omaan nilkkaan. Tai päälakeen. Eipä muuta. Saunassa kävin minäkin. Aamulla puhtoisena reissuun.

Huomenta ja onni matkallesi Hintriika*, samoin pienelle eka juhlaansa viettävälle.
Niinhän siinä taas kävi, minkä taakseen jättää, sen eestään löytää, nyt tarkoitan tuota sadetta.
Jätin siivouksen eilen ja nyt sataa samalla tavalla, mutta kun on päättänyt jotakin on se vaan toteutettava.
Kopistelen kuitenkin vuodevaatteni ja matot, ikään kuin raikkaammaksi tulevat, olisi vaan niin mukava kun tuuli olisi niitä vähän pulmuutellut, kuin noita tukka putkella menevien hiuksia;)
Hyötyä on noista parvekelaseista, sade ei sisään pääse, voi huoleta jättää haistelemaan raitista ilmaa nuo pölyjä keränneet.

Näin tyhjästä ja arjesta se juttu taas alkaa, mutta eipä tässä mitään kummaa ole ehtinyt tapahtua, josta paremman jutun juuren saisi.
Olliiveista myrkytyksen saanut ihminen on kuollut, ei sitä aina tiedä missä se vaara piilee, on kai ajateltava, että elämä oli tarkoitettu päättyväksi.

Wiiwidear, uskon että sulho ymmärtää huonot tuulesi, johan sitä tähän ikään on tullut nähtyä monenlaista ja voihan olla että tykkääkin juuri sinun luonteesi ominaisuuksista, ei se aina hymyä tarvitse olla.
Naurattaa tuo sinun kuvaus sukan kutomisen edistyksestä, luulen että sulhon jalassa hehkuvat lämpoä ja rakkautta, tunnetta niihin on ladattu;)

Laitoin kiireesti kaalilaatikon uuniin, kun luin M-L lehtiuutisen, on se nyt kyllä kamalaa, jos ruuan laitollekin raja laitetaan hajujen vuoksi.
Kaali kyllä tuoksui huushollissani, mutta kun ikkunoita ja ovia auoin, kohta oli tipotiessään.
Sanotaan että suomi on poliisivaltio, pah, itsehän näitä estoja vaadimme.
Jos puhdas ruuan haju aiheuttaa ärtymystä, on aikoihin eletty, kumminkaan pakokaasut ja muut tälläiset eivät tulisi kysymykseenkään, jos niiden käytöön estoja laitettaisiin.
Kaalin ja muun tälläisen hajuun en ole kenenkään kuullut kuolleen.
Protestoin heti, jos kaalin käyttö kielletään, tykkään kaalista kovasti, kuten muistakin suomalaisista vihanneksista.

Kutomisesta vielä, muistan äitini kutomisen, hän lauloi aina kutoessaan ja varmasti oli silloin tarpeeseen tuo kutominen tehtiin, kuten kaikki muukin kodin puuha, ei ollut varaa valmiina ostaa, ei kai tarjollakaan kovin isosti.
Kyllä se on sellaista luomisen iloa, paukuttaa rättejä loimiin, kovasti tekisi mieli mennä kutomaan, mutta ei minkään tarvetta.
Toisaalta voisi kyllä varastoon kutoa, aina nuo näkyy häviävän, kun aikaa kuluu.

Nyt aloitan tuon puuhasteluni, jospa tänään saisi paikat kuntoon, illalla sitten saunan lauteille, itseään pehmittämään.
Onnistunuttta päivää vaan kaikille.

Tavallista huomenta!

Hyvän vitsinhän Hintriika esille kaivoi läksiäisikseen. Täytyypä varoa, etten rollaattorin tyntäjille kilpajuoksua ehdota. Voisi tulla pitkä matka, kunnes tukkani alkaisi hulmuamaan.)

Kyllähän kerrostalossa ruuan käryt voi haistaa. Enpä kuitenkaan ole kullut kuin huumoria tästä. Joku on naureskellen sanonut, että onhan se hyvä kun tietää, mitä naapurissa syödään. Porraskäytävään päin tuuletusta olisi kuitenkin hyvä vältellä.

Suvaitsevaisuudesta kyllä olisi paljonkin kerrottavaa. Niin usein ne ihmisten toiveet karahtaa ristiin mitättömistäkin syistä. Eipä tästä ole kauankaan, kun vähän "elitistisellä" alueella käyttin pitkä riita kehitysvammaisille sijoitettavan talon teosta. Adresseja ja valituksia riitti. Syiksi ilmoitettiin mm. häiriöiden lisääntyminen, lasten turvallisuus ja ennenkaikkea vanhojen asukkaiden talojen "arvon aleneminen." Niin...ja se Hurstin leipäjono Helsingin Kalliossa. Se myös oli muka häiriöksi ja asuntojen arvon menetyksen aiheuttaja. Ehkäpä tässä tapauksessa valittajat olivat paikan uusia tulokkaita. Onhan varmasti Kalliossa häiriöitäkin, mutta vanhat asukkaat ovat niihin mukautuneet ymmärtäväisemmin.

Niin se on, ihmiset voivat olla "kaksinaamaisia", toisella naamalla ollaan suvaitsevaisia ja ymmärtäjiä. Auttaminenkin voidaan hyväksyä, kunhan "roskat " eivät tule omille kulmille, vaan sinne jonnekin "vähemmän arvostettuun" paikkaan. Ruuan valmistuksesta tulleet hajutkaan ei häiritse, kunhan ne tulevat "hyvistä tarvikkeista."

Tätä nyt ja eikun selkeän näköistä aamua ja päivää jatkamaan.

Hintriikalle hyvä juhlamatkaa -- vaikka taidat olla jo matkojen päässä.
Paikkansa pitää tuo mitä ym. sanoi. Työ ajoilta muistaa monta tapausta, edessäpäin kuin sulaa hunajaa. Kun selkänsä toinen käänsi alkoi "mustaleimaaminen" .
Tänäpäivänä jokapäiväistä. Kuten Moskassa.
Toisen mollaamisella ja pahanpuhumisella saadaan itsensä ylennetyksi ja paremmaksi toisten silmissä. Ainakin niin luullaan!
Se on totta myös oikeassa elämässä ja keino politiikassa .
Onneksi on "ulkona" kaikesta , saa elää vaan omaa rauhallista elämäänsä. Ja puraista sitä ah, niin hyvää ruisleipää. Ja enintään hymyillä karpaajille..................
Taidankin seuraavaksi siirtyä tekaisemaan moniviljasämpylät,
Tuon sitten pirttiinkin niitä lämpimänä ja tuoksuvana.
Saa maistella.

Aamupäivää.

Hyvä hintriika* ja hyvää matkaa;)

Minä olen koettanut puhua meidän talossa asukkaille,että pidettäis rollaattori kisat,mutta eivä kyllä ole innostuneet;(
Tässä kun on ainakin kymmenellä "rollikka".
Tuossa olis lähellä hyvä kenttämissä voitais kisata;)

Aurinkoinen on aamu.
Empä tänään paljon siivoile,eilen taluttelin imuria ihan tarpeeksi.

Kiitos kahveesta.
näkyillään...

Hieno päivä! Auringonpaiste kiillottaa märkää asfalttia ja valkaisee lehdettömien koivujen rungot. Se suorastaan houkuttelee lähtemään mahdollisimman pian päivän lenkille, jopa tavallista pitemmälle.

En kuitenkaan malta olla kehaisematta Wiiwidearin keksintöä, jonka ansiosta kallis sukkalanka sadaan kestämään niin pitkäksi aikaa kunnes se vanhuuttaan pehkaantuu.
Jos en muuta koiruutta keksi, haen kellarista villalankakorin. Se sisältää monenmoista keskeneräistä tekelettä, joista suurimman osan voisi purkaa ja aloittaa jotakin uutta. Kyllä suku ja ystävät ihmettelisivät, että kuinkas siitä nyt vanhoilla päivillään on käsityöihminen tullut.
Siihen voi sitten vaatimattomasti mainita, että yksi nettikaveri sai innostumaan.
(Pääsee ikään kuin vaivihkaa vihjasemaan, ettei tässä nyt vielä ikäloppuja olla, kun internetinkin kanssa puuhastellaan.)

Haluan myös ottaa kantaa kaalisopan puolesta. Voisin organisoida kaalisopan ystävät kävelysauvoihin tukeutuen tanssimaan ripaskaa ja säestämään tanssia laulamalla "Hei kaalisoppaa, kaalisoppaa, kaalisoppaa hei!".
Mahtaisikohan Muori67 saada sen epäurheilukilpailullisen porukkansa rollaattorimarssille kaalikeiton puolesta?
Marssin päätteeksi Kahvipirtin pihalla olisi soppatykistä tarjolla kaalisoppaa niin paljon kuin sielu sertää ja vatsa vetää.

Tässä tämä tällä kertaa. Terveisiä ja hyviä vointeja kaikille, myös kissoille, Kaulimelle ja W:n Piskille.

Ja aurinko paistaa!

Olette inspiroineet minuakin. Kun olette kertoilleet siitä mattojen kutomisesta, niin minäkin sain jo aikaiseksi, että kävin luomassa 20 metriä mattokangasta. Siihen löytyi loimet vielä vanhasta lankavarastosta, että ei tarvinnut ostaa. Tuolla talon takaseinällä loin, kun en omista luomapuita, sainpahan parin kilometrin lenkin raittiissa ulkoilmassa. Käsityöliikket myyvät kyllä loimilangat valmiiksi luotuina, olen kerran ostanut, mutta huomasin, että siinä sitä saa hyvän kä'velypalkan, kun ostaa langat jostain halpisliikkeestä, ja luo itse.

Kesällä kävin yhdessä kylässä, niin siellä oli pystytetty hyvät luomapuut keskelle pihaa, ja siihen kaksi lapsen keinua. Sanoivat, että mikä lie teline, riihestä löytyi
Harmi, kun en ennättänyt, olisin ostanut sen mikä lie telineen.

Kaikki muut vermeet minulla on kyllä itsellä, olen pikkuhiljaa hankkinut, pirtoja ja pännäreitäkin on useille kankaille, ja leveyksille.Mutta eipä taida minun jälkeeni innokkaita kutojia olla, jos eivät sitten rupea innostumaan, jää nähtäväksi.
No minä kuitenkin tykkään, joten kutominen taas alkaa pikapuoliin. Paljon hyviä kuteita on valmiina.

Aina kun laittelen kangasta, niin tulee mieleen tapaus lapsuudesta. Kun ei meilläkään kotona niitä kangaspuita ollut, niin ne lähdettiin lainaamaan naapurista. Matkaa oli noin 1.5 kilometriä. Vanhalla tappikelkalla melkein ummessa olevaa tietä sinne rämmin, ja kun tulomatkalla oli kyydissä todella suuret vanhanaikaiset kangaspuut, niin oli siinä ja siinä että sain kelkan liikkeelle. Monta kertaa piti levähtää ja vetää henkeä, ennenkuin kotimökki alkoi näkyä.
. Kun ei sitä ikääkään ollut, kuin vähän toisella kymmenellä, niin ei ollut niitä voimiakaan. Ja sitten ne tiet, eihän mitään lumilinkoja ollut edes keksitty. Jotkut vanhat hevosen jäljet saattoi tiessä olla ja niissä sitä kompuroitiin eteenpäin.

Että kyllä tämä maailma on muuttunut, ---- julmetusti!

Heippatirallaa pirtille.

Olenpa nyt aikas mahtavalla tuulella, kun Venlastiinakin kehui (toivottavasti) minun kekseliäisyyttäni, sukkalangan käytössä. Iloisesti ainakin asiaan suhtauduin, suorastaan purskahdin nauruun. Tykkään oikeasti lueskella ja kirjoitella ketunhäntä kainalossa ja virneen pilke suupielessä.

Onhan toki myönnettävä, että sukanteko nykyään vaatii minulta ajan ja hermojen todellista koettelua. Suu supussa ja kieli keskellä pittää vähän väliä silmukoita järjestellä uuteen uskoon. Tosi on, että lanka tykkää huopaantua, kun monta kertaa purkaa, meinaa tulla yhdellä säikeellä kudottavaksi ja on suttuista. Ihan oikein Vs kun mainitsit huopumisen. Minä jo ihmettelin, mikä hiivatin söhry puretussa langassa mellastaa. No nyt tiiän!

Kyllä sulhokin suhtautuu myötämielisesti kudonta harrastukseeni, vaikkei aluksi oikein tykännyt kutomisestani, mutta nyt on huomannut, että olen sen aikaa hiljaa, kun värkkään puikoilla. Enhän voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla ja hän saa hiljaisen tuokion, lepuutella korviaan. Sitten hän havahtuu, kun heitän tuskastuneena tekeleeni pöydälle ja kerron sujuvasti lopettavani kutomisen tältä päivältä.

Näin meillä, piski on kylillä, minulla kova ikävä. Silitän sulhon kuonokarvoja ja ajattelen piskiä.
Hei hei

Huomenta talviaikaan,tuo sisäinen kello ei uskonut että pidempään olisin saanut nukkua;)

Koko yö meni vähän nurinkurisesti, rupesin kello yksitoista vuoteeseen, kellon olin jo siirtänyt, oli siis kymmenen tätä aikaa.
Uneen juuri pääsin, kun alkoi kamala rätinä, hyökkäsin ikkunaan, ajattlelin että vähintään konepistooli mies tulitti jossakin.
Ei näkynyt ketään, valon väläyksiä kumminkin.
Juoksin ikkunasta ikkunaan, parvekkeellakin kävin ja lopulta makuuhuoneen ikkunasta vinosti katsoen näin valtavan ilotulituksen olevan käynnissä.
Näytti siltä kuin katuni päässä olisi niitä ammuttu.Komeaaa oli ja kauan kesti.
Painuin sänkyyn, tulikos uni, vielä mitä ja sitten siinä pyöriessä rupesi jalkaa jomottamaan.
Nukahdettuani näin sitten kaiken maailman unet, vähän kenkutti, miksihän siihen aikaan rupesivat ilotulitusta pitämään, mitä varten, vai lieneekö talviaikaan siirtymistä juhlineet.
Tarkastin paikalliset lehdet, en löytänyt ,mitään tuohon tapahtumaan viittaava, kai siitä selvyys tulee.

Hauskoja olette koko porukka, nauruksi menee kun juttujanne lueskelee, ihan meinaa uskoa tuon sukanneulomisen vaikeuden.
Voi hyvänen aika Venlastiina, lähetäppä lankakeräsi tai tekeleesi tänne, kyllä niistä jotakin syntyy, eilen keräsin kaikki pienen pienet lankakerät ja lasten sukat niistä kokosin.
Olisi minullakin ainakin kaiken näköisiä hattuja purettavaksi, niitä on joka lähtöön, pitäisi ottaakin ja purkaa, muotoilla joksikin muuksi.

En ole luonut koskaan kangasta, muistan äitini sitä tehneen talon vintillä, naulasta naulaan sitä veteli, kankaan puihin laittokin on vähän hakusissa, muutaman kerran olen sen tehnyt, mutta enpä yksin rupeaisi, tarkkaa hommaa.Hyvin laitettu loimi on helppo kutoa.
Minulla on pellavia käsityökeskuksessa, pitäisi käydäkin katsomassa olisiko niille sopiva loimi puissa.
Kyllä sitä sisua oli ennen mennä vaikka lumikinoksessa, eihän muu auttanut, nyt ei kyllä onnistuisi.
Hauskallta kuulostaa myös rollaattori kisa ja kai vielä hauskemmalta näyttäisi, eikun vaan puuhaan.

En myönnä mikään rasistinen olevani, mutta ehkä vähän katselisi, jos naapuriin tulisi kovasti poikkeava asukas kulttuureineen.
Kokemusta ei ole, mutta uskoisin, että sopeutuisin, tietenkin sääntöjen mukaan elettävä talossa, olipa asukkaat sitten ketä tahansa.
Tätä nykyä olen melkoisen erakoitunut, en tiedä oman käytävänikään asukkaita kuin muutaman, toiset rappukäytävät asukkaineen täysin tuntemattomia.
Kesällä jolloin pihalla tapaisi ja tutustuisi vietän melkoisesti muualla.
No onhan ne yhtiökokoukset pari kertaa vuodessa, mutta usein niidenkin ollessa olen poissa ja ei silti eihän niissä hallituksen lisäksi montakaan henkeä ole.
Olen sen aktiivisen elämän näiltä osin unohtanut, häveten tunnustan.
Onneksi on ihmisiä joita asiat kiinnostaa ja jaksavat pyyteettömästi toimia talon eduksi, minä jossakin muualla yhtä pyytettömästi.

Taas tätä tyhjänpäiväistä tuli, mutta oli kiva "rupattaa", jospa päivän mittaan joku kävisi myös juttuamassa.
Säästä vielä, lämmintä liki kuusi astetta ja olen aistivinani pilvisen päivän tulevaksi.
Eilen sitten kumminkin tuli kiva tuulinen päivä ja sain tuuletettua.
vuodevaatteet ja matot.
Talvi ei vielä ensi viikollakaan tule, näin kertoivat, vaikka pitäisi juuri näinä päivinä alkaa, entisten merkkien mukaan.
No heipp, hei!

Lueskelin noita ketjuja palstalla, melkein puolessa puhutaan palsta kirjoittelusta, moititaan ja mollataan ja se oikea tapa vaan ei löydy,,,missä vika?
Olisi ihan oikea tapa vain kirjoittaa, aiheeseen tai aiheetta ja hyväksyä kaikki ihmisen purkautumiseksi, hyvässä ja pahassa.
Ei täällä ole kukaan opettajan roolia saanut, eikä kukaan myös oppilas halua olla.
Leppoisa kirjoittelu asiasta ja asian vierestä suotakoon;)

Eipä enään voi sanoa huomenta, päivä on jo pitkällä kellon kääntämisestä huolimati. Minä oikein laskin montako kelloa täytyi siirtää 7 kelloa, onneksi tämä tietokone ja televisio on automaatisoitu. Puhelimia ihmettelin niissä kello oli siirrettävä, yhtä en vielä tiedä miten dikikameran aika, siitä oli akku tyhjä ja panin lataukseen, aika näyttää.
Onhan se hyvä, että saa itse päättää milloin kelloja siirtää.

Pilvinen päivä joskus näkyi vähän sinitaivasta, lämmintä kuitenkin 9,3 astetta.

Eipä täällä meidänkään talossa asu kuin yksi Virolainen, samoin meidän kunnassamme on vähän ulkomaalaisia, aikoinaan valtuustossa äänesteytiin otetanko tänne pakolaisia ja ei kanta voitti selvästi, siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta sama käytäntö jatkuu. Toki täällä asuu ulkomaalaisia, mutta ovat kai jo Suomen kansalaisia.

Tämä meidän taloyhtiö taitaa olla liian pien,18 asuntoa, luulen, että kaikki tervehtivät toisiaan,ainakin minä niin luulen.
No johan muuttaessamme tunsimme muutaman perheen.

Parempi puolikas kävi jo kysymässä milloin lähdetään lenkille, johon minä, että pikapuoliin.

Taas näkyy vähän sinitaivasta joten lenkiille on mukava lähteä, ter: Late

Voisihan pirttiin perustaa vanhojen vaatteiden ja lankojen purkukerhon. Olihan se aikoinaan jumppasali-- minne lie hävinnyt. Trampoliini, sekin on unohtunut jossain muutossa jonnekin. Kaikki aina häviää- nyt seuraavaksi sukset taas pirtin seinustalle. Vanhat pahvilaatikot kaikki toimittakoot pirttiin tulevan laskiaisen varalle.
Voi, voi, pitäis olla sihteerikkö lukua pitämässä pirtin asioista.
Seiskaan vois laittaa hakuilmoituksen, samalla toimis "purkupäälikkönä" ettei nyt ihan kaikkea hajoitettaisi. Jos hakijoita ilmaantuu pilvin pimein sitten ratkaistaan arvalla.
Luontaisnetuna tulisi kahvit joka lähtöön pirtissä-ilmanmuuta.
Ja pusun kanssa ! (jos ylikypsä toimittaa niitä)))).
Laitetaan harkintaan.

Ja reilusti, ei meillä napilla pelattais

Tuolla Marja-Liisa puhui maton loimien luomisesta ja niistä loinpuista, - eli tällä nimellä äitini niitä kutsui, - ja hyvin muistan ne siellä sisällä, sekä trissut, joita oli ainakin neljät, ja niillä olivat lankavyyhdit, joista loimet loinpuille pyöritettiin.

Mikähän nimi mahtaa trissuilla olla muualla päin Suomea?

Esineisiin liittyvät murresanat jäävät mieleen, 'kortteli' esimerkiksi, arvaatteko, mitä se äitini kielellä merkitsi?
Nykyisinhän se on kaupungissa katujen rajaama alue.

Niin se on meilläkin päin, kortteliksi kansan suussa sanotaan taloakin.
Mitä se olikaan mitä äitisi kieli siitä kertoi?

Meri- kukalle, kyllä ne kaikki riehat ovat mielessä, mutta olen pohtinut, että väki ei enää jaksa mitään"vekkulointia" harrastaa, olenko oikeassa.
Kaikki kiva katoaa, meistä tulee pikku hijaa ärtyneitä mummoja ja ukkoja;)Ylikypsä mainitsi tapaamisesta, kun yhteyksissä oltiin, minä siihen tietysti että kyllä, kun paikka ja lähtijät saadaan.

Ei kovin iso ole tämäkään "kortteli" 27 asuntoa, silti vaan vierailta näyttää.
Olen haaveillut pienempään taloon ja asuntoon muuttamista, kiikarissa on ja vielä se ensimäinen meidän oma koti, saapas nähdä onnistuuko.
Piha on joskus minun laittama, nyt jo isot pihlajat talon ympärillä, juhannusruusut juhannuksen aikoihin kukkivat.
Talossa vain kuusitoista asuntoa, paikkana yhtä hieno, kuin tämäkin, saman kadun varrella.

Odottelen kylään lähtöä, vävy ja tytär tulee hakemaan, mennään heidän poikansa luo, perheen nuorimman nimipäiviä juhlimaan.
Kouvolassa ovat painimatkalla, kunhan nyt kotiutuisivat pian.
Pitkältä tuntuu tämä sunnuntai, ei mitään mielekästä tekemistä.

Meillä ei kotona ole käytetty sanaa 'kortteli' kuin siinä nykymerkityksessä, mutta jotenkin osasin yhdistää sen mittoihin. Ensimmäisenä tuli mieleen tilavuusmitta. Täytyi tarkistaa, ja onhan se vähän vajaa 1/3 litraa eli mukillinen. Itse mukiakin on sanuttu kortteliksi. Mutta se näyttää olevan myös pituusmitta, puoli kyynärää eli 15 cm=kortteli. En tietenkään voi olla varma, mitä Sadun äiti on korttelilla tarkoittanut. Saataahan sillä olla vielä muitakin merkityksiä.

Reissu tehty ja harrastettu juna-auto- sekä auto-juna-kyytiä. Kiitos matkatoivotuksista! Lapsi sai kunniallisen nimen ja isomummu matkan päätteeksi kunnon unirupeaman. Kelloja siirtelemättä nukuin 9½ tuntia yhteen kyytiin. Jo luulisi matkaväsymyksen talttuneen.

Harmaa, tuulinen, melko lämmin syyssää virittelee tunnelmia tänään. Tukka putkella kohti marraskuuta, vaikka minulla ei rollikkaa olekaan!

Seinäkalenterissa lukee, että kesäaika päätty ja Eila.
Kesä ei ainakaan vielä päättynyt, sillä lenkillä ollessani poimin kukkia tien varrelta.
Tässä on nyt kimppu keltanoita, ahdekaunokkeja, siankärsämöitä, saunakukkia, kannusruohoja ja yksi komea puna-apila.
Tämän kirjavan puketin haluan omasta ja ukkoni puolesta ojentaa eräälle mukavalle Eilalle, jolta aina silloin tällöin tulee virkistävää sähköpostia.
Paljon onnea ja terveisiä Lahden suunnille!
Penni vetoa, että H* pääsee nyt nauramaan ensimmäiselle lauseelle, mutta en korjaa. Huomautan vain, että tietenkään Eila ei pääty.

Pojanpoika soitti ja kysyi, toimiiko meillä internetti, kun heillä ei toimi.
Piti ihan kopauttaa maalaamatonta puuta, kun meillä toimii.
Vaikka eihän se vielä ole kirkossa kuulutettu, että tämä viesti lähtee eteenpäin.
Aihetta olisi, kun Skillan järkytti arvelemalla, että meistä tulisi pikkuhiljaa ärtyneitä mummoja ja ukkoja. Puskasuleimakin putosi keittiötikkailta ja istuu nyt kyökin permannolla kauhistelemassa, että kuka sitä meidän emäntäämme on niin voimallisesti aivopessyt. Eiväthän nyt ikinuoret ja valoisat ihmiset ruttunaamaisiksi äkäpusseiksi muutu - eivät varsinkaan, kun tämä Pirttimme on juuri se leppoisa kohtaamispaikka, jollaiseksi Suomi24 mainostaa 70 palstaa.

Meri-kukka esitti purkukerhoa. Kyllä löytyisi täältäkin purettavaa. joten kannatan esitystä. Olisi tietysti kiva löytää se trampoliinikin. Kun istuminen ja purkuhommat alkaisivat rasittaa, voisi välillä pomppia sydämensä kyllyydestä.
Olen aina joskus haikaillut Mummeli36:n perään. Hänhän se aamuisin jumppautti meitä ja kissojakin. Kyllä minä välillä purnasin, mutta hyvää se jumppaaminen teki. Terveisiä kovasti paljon "samanikäiselle". Vakanssi on edelleen auki.

Pärjäilläänpä leppoisasti ja hymyillään, kun tavataan,

Sadulle! Meilläpäin ei ole trissuja, ihan vain vyyhdinpuut. Kortteli on joskus ennenvanhaan ollut muki, yleensä peltinen. Sitäkö tarkoitat? Vai onko vielä muitakin?
Mutta ne on niitä vanhojen ihmisten nimityksiä, nuoremmat ei niistä enää tiedä.
Kiva olisi kyllä kun vanhat nimet, ja sanonnat jäisivät jälkipolvillekkin. Kun tämä suomenkieli on niin rikasta.

Minä ostin eilen liha-autosta litran tuoretta verta, ja olin juuri paistamassa veri lettuja, kun kaksi pariskuntaa Kuopiosta tuli yllätysvierailulle. Olivat katsomassa sairaalassa olevaa veljeään, ja samalla poikkesivat meille. No siinä syötiin veriletut oikein porukalla, ja kahvit keitettiin jälkiruuaksi. Hirvitti vähän tarjota, kun ne ei ole kaikkien herkkua. Mutta onneksi nämä kaikki tykkäsivät, hyvin näkyi maistuvan letut , sokeroidun puolukkahillon, ja maidon kanssa. Ja minäkin pääsin vierastarjoiluista, kuin kärpäsen iskulla.
Että ei sen tarjoilun tartte aina niin kummallista olla. Minä uskallan tarjota sitä mitä itselläkin on, ja sattuu sillä hetkellä olemaan. Jos ei sitten joku jotain syö, niin sillä selvä, se on annettu, mikä on tarjottu, sanoi minun edes mennyt äitini.

Noista purkulangoista. Minäkin onnistuin kerran löytämään kirpparilta ison neuletakin, josta puuttui vaan toinen hiha. Liekö joltain veto loppunut, tai sitten lanka. Kun purin sen niin kudoin langasta monet sukat.Ja purkulangan ei tartte olla uuttakaan, ja ohueen lankaan voi kutoa jonkun ohuen, esm. virkkauslangan rinnalle, tulee kivan ja elävän näköinen kudos. Että jos te sen purkukerhon perustatte, niin minäkin tulen hyppien keikkuen mukaan. Minä olen ihan omiaan purkamaan ja pöllyyttämään kaikenlaista. No eipä minusta enää juuri muuhun olekkaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Se on taas tanssi-ilta!

En minäkään ole vielä toipunut,, mitä, meistäkö sellaisia tulisi,, ei iki maailmmassa. Muka vihaisia, ärtyneitä, höppänöitä, huriskoja muka : EI ! Enimmäkseen hymy naamallakin kuljetaan.
nyt taidetaan tehdä rotesti vai oliko se roteesi vai mikä.....?
Rollaattori ei kuitenkaan ollut.......
Kävin jo eilen jalkoja testaamassa, kun tuo Skillan vihjaili sellaista tapaamista. Juu ,kyllä ne vielä toimii....
Mutta usein onkin niin että kun jalat toimii- päästä heittää...
AHAA, niinkös se nyt meneekin, mutta menköön.

Tuosta tulikin mieleen lehdestä luettua:
Mies meni nimenmuutostoimistoon. Virkailija kysyi:
Nimenne kutsu, Alapää - Hakkarainen siis vaivaa teitä?
-Kyllä. Voisiko sen Hakkaraisen vaihtaa johonkin muuhun ?

Hups, kun meinasi mennä ohi.

Onnea EILALLE!

Äiti tuli kerran kaupasta, olin joku alle kouluikäinen silloin,
kun hän toi korttelit meille kahdelle pienimmälle tuliaisiksi, emaliset, valkoiset, joissa oli kukkia kyljissä ja sininen reunus. Niistähän olimme tosi onnellisia pitkään! Maitoa emme enää lasista sen jälkeen juoneet.
Niin kauan on ollut unohduksissa tuo sana, että luulin jo muidenkin sen unohtaneen, mutta Hintriikka ja Marja.Liisa muistivat.

Trissut olivat vyyhdinpuut toiselta nimeltään meilläkin, mutta trissut olivat vrmaan käytössä enemmän. Ne sai tyhjinä ollessaan kasaan ja taas auki, niitä oli kiva kokeilla.

Kökkä-sanakin on varmaan outo, se on tsama kuin alkoot.

Tässäpä tätä kansanperinnettä.

Ulkona sataa.

Ehtoota ;)

Olin tänään taas kerran 'koira ja kissa'piikana;)
On kiva kun on noita ystäviä joilla onnoita 'elukoita'joita voin käydä paapomassa.

Tuolla äsken kun tulimme koitia päin,satoi paikka paikoin.
Lämmintä om ollut noin 7c.

Pimeää on,kun ei ole lunta maassa.

Mutta nyt kohta alkaa tanssit,joku kyllä ei ykkää niistäkään.

näkyillään...

Täällä yhä kahvipirtti pysyy pystyssä, se on hienoa, olen joskus myös täällä käynyt höyryävän kahvikupposen hörppäämässä. Mutta on paljon täällä rivit harventuneet, missä on herra ja rouva ylikypsä, ja fiiulin tnnä toiset sen aikaiset kun kävin täällä. Paljon on todella maailman saatossa tippunut pois, entä anu missä hänkin on. Mutta kiva kun on joitain vielä, tulen taas lueskelemaan, ja oikein hyvää vointia SkillaMille, muorille ja kaikolle toisillekkin. HYVÄÄ SYKSYN JATKOA.

Kortteli on ainakin kaupunkeissa kolmen neljän kadun mittainen matka kun mennään talojen ympäri, sanotaan kierretään kortteli.

Joku entinen kävijä kyseli ylikypsästä ja rouva ylikypsästä molemmathan täällä käy ja juuri tänään saimme pusuja ja tervaksia ylikypsältä pirttiin.

Tulihan tuo lenkki tehtyä tänäänkin, se oli tavallista pidempikin oli niin hyvä ilma jotta oli oikein mukavaa.

Tuosta tapaamisesta luulisin sen sopivan meille. tuo matkakaan ei olisi kuin noin 100 km, Hyvä viritellä nyt näin ajoissa, eiköhän niitä halukkaita ilmaannu ennen Kyöpelinvuoren matkaa. Etsippä nyt ylikypsä sieltä joku sopiva paikka.

Matkailu mielessä, Late.

Ehtoon iltaa.

Pirttiläisetkö meinaa jo Kyöpeliä alkaa valmistella. Eikös sentään vietetä railakkaat pikkujoulut pirtissä, syödään, juodaan ja tanssitaan, ennenkuin alkaa purkamiskerho kokoontua?
Meinaan vaan, että tanssin pyörteissä menee villakerät sekasin ja pölyttää tarjoilupöydän antimet. Nurkkakapin suojassa hyvät liemet ovat turvassa, paitsi niiltä, jotka jättävät tanssit väliin, käydäkseen muka tauolla viilentymässä.

No niin tai näin, kuulostellaan kuinka kukin mielessään aattelee.

Asiasta toiseen. Oltiin sulhon kanssa vähän shoppailulla, kirppiksillä kierreltiin, hän tykkää miesten tavoin hypistellä muita kaluja ,kuin vaatekasoja.
Löytyihän jotain hänelle tarpeellista, minulle ei mitään mainittavaa.

Siinä kulkiessamme hän huomasi hyvän näköisen auton ja tuumasi; Muuten ihan ok auto, mutta renkaat tyhjät. Minä siihen, jotta eihän ole, on vaan leveämmät renkaat ja aluvanteet. Keskustelu tyrehtyi siihen, mutta hän sanoi vaan; Takaisin tullessa tarkistamme yhden jutun, kuten teimmekin.
Auton kohdalle hän pysähtyi ja kehoitti katsomaan tarkemmin auton rengastilanteen. Minä siihen; eihän ole tyhjät, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että kolme rengasta oli tyhjänä ja se yksi ainoa, jonka minä ohimennen katsoin, oli täynnä. Oli minulla nauramista kerrakseen, kun totesimme olleemme oikeassa ja kuitenkin väärässä! Hän huomasi kolme tyhjää rengasta ja minä sen yhden täynnä olevan. Hohhoijaa..

Eipä tässä muuta tälle päivälle, sormet puutuu jatkan tuonnempana. Öitä.
Hei hei

Huomenta, hyvin ikävän näköiseen aamuun, vettä sattaa ja pimmeetä on, lämmintä kumminkin yli yhdeksän astetta, jopa lämmityksessä säästetään.

Vai ihan "rotesti" no siitäpä minä vaan ilahduin, olin nimittäin jostakin kumman syystä alkanut epäillä vähän siihen, että huumorin kukka ja leikkimielisyys on kadonnut.
Noin voimakas yksimielisyys kuulostaa iloiselta jutulta, mielelläni perun puheeni ja pyydän anteeksi moisia epäilyjäni;)

Entinen kävijä, miksi et alkaisi käydä useammin ja kerro millä nikillä kävit, kiva olisi paluun tekevät vastaanottaa.
Kyselit entisiä käviöitä, onhan täältä paljon poistunut, syitä ei aina tiedä, mutta osa jo rajan tuolle puolen, pilvenreunalta seuraavat pirtin toimintaa.
Kyllästymistä, kunnon heikkentymistä, tai jostakin muusta syystä ei kirjoittelu maista, mutta onhan täällä elon merkkejä käynyt yksi ja toinen, viimeiseksi Anu.
Tervetulleeksi toivotamme kaikki vanhat uudelleen innostuvat, kuten uusia myös mukaan toivotaan.

Kierrätys hommia suunnittelette, se on oikein, kuinka monet sukan varret olenkaan terittänyt uudelleen, eihän varsi kulu siinä missä terä, ja näin säästyy kallista lankaa.
Voi kun toivoisi, että kaikki maailman ihmiset olisivat tarkkoja, nekin joilla ei ole taloudellista pakkoa, jakamista riittäisi monelle reiluummin.
Olen purkutalkoissa mukana.

Wiiwidear, oli se hyvä ettei käynyt niin, että väärästä huomiosta olisit joutunut periksi antamaan, eihän sitä arvaa joka rengasta huomioida, kun kerran yksi täydeltä näyttää.
Kohta olisi ähätelty ja puhuttu tai ainakin ajateltu, että tuota se on naisen logiikkaa;)

En minäkään korttelia mukiksi ole kuullut sanottavan, aina vaan viisastuu.
Kökkä on myös vieras,kökköä kai täällä savon puolessa istuttiin, huonossa valaistuksessa, kai siinä puhdetöitä tehtiin, voisi sanaan talkoot jotenkin johtaa.
Vyyhdinpuut on tuttu, mutta meillä sanottiin viipsinpuut, olisko ollut vähän hienompaa, vai tarkoittaako ihan muuta?
Muistan kun äiti näille puille rukista lankaa vyyhtesi, vai muistanko oikein, en muista mittää;)
Köpelö, mitähän se mahtoi merkitä eri murteilla?

Verta en ole koskaan ostanut, valmiina kyllä verilettuja joskus ostan.
Taas muistan., kun pässi sai kirveen hamarasta päähän ja veri laskettiin, lettuja tehtiin, en varmaan syönyt, oli se niin surullinen tapahtuma.
Kaupungissakin sodan jälkeen vielä oli lampaita, sikoja, kanoja, vaikka minkälaisessa suojassa, meidän pässi oli liiterissä.
Mitähän eläinsuojelu nyt asiasta tuumaisi.
Pihan perällä kanankoppeja, kai niitä vain kesä pidettiin, ruuan lisänä näitäkin.

No nyt viskotaan palloa ylikypsän suuntaan, tapaamista silmällä pitäen, ja jos se toteutuu, kaikki mukaan.
Onhan jokunen ryppy naamaan kertynyt viime tapaamisen, mutta uskon että vielä tunnistetaan;)

Minnekä katosi Mummeli-36, voimistelut loppui saman tien, jospa kuulolla olisi, kovasti kaivataan.

Nyt on päivä jo valjennut, pullan teko on pakko aloittaa, tai kohta joudun vain kättä antamaan kerholaisille.
Ovat tottuneet tuoreeseen pullaan, pisteet laskisi kosolti allkirjoittaneelta, jos pettymyksen tuottaisin.
Siispä töihin suomalaiset ja kivaa päivää kaikille, eletään viimeistä päivää, huomenissa jo marraskuu.

Puskasuleima mainitsi, että Marja-Liisa oli ikään kuin antanut moraalista(?) tukea huushollimme herrahenkilölle tauluteeveehaaveissa.
Onneksi nyt vaikuttaa siltä, että edessä on pesukoneen hankinta, joten telkkari ei ainakaan tällä havaa ole ajankohtainen.
Pesukone kyllä toimii ja pesee hyvin, mutta lingotessa se pitää sellaisen kalinan, että vaikuttaa siltä kuin pyykin seassa olisi puoli tusinaa ruokailuvälineitä ja bassona jyskyttäisi Leningradista matkamuistoksi ostettu yhden ruplan hintainen metallinen lihanuija.
On muuten tosi hyvä suveniiri: ei kulu käytössä, eikä tule ongelmaa perunkirjoituksissakaan; pitää vain tarkistaa ruplan kurssi. Lihanuijaan on nimittäin stanssattu sen hinta 1 P.

Tätä menoa kun hyppelehdin telkkarista pesukoneen kautta matkamuistoihin, joku voisi luulla enemmän tai vähemmän kajahtaneeksi, mutta Kahvipirtin fiksu väki tietysti hetken mietittyään ymmärtää, että tajunnanvirtaahan tässä on valumassa.
Minä valun nyt keittiön puolelle, kun joku taas on melkoisesti tehnyt tiskiä.
Onkohan meillä ihan oma kummistus? Ja olkoon, jos ei se muuta pahaa tee kuin sottaa astioita.

Heippa!

No voihan itku!

Kun minä jo ennätin ajatella, että siellä se herrahenkilö jo istuu sohvalla, ja katselee uutta tv kuvaa kunnollisen kokoisena. Meille hankittiin viime talvena tosi iso, ja kun naapurit kävi kylässä, niin heti läksivät ostamaan itselleen. Lieneekö kateus iskenyt, vai huomasivatko jo kertakatsomalla miten mukava siitä on katsella.
Minä taas ajattelin, että kun minullakaan ei täällä ole muita hienouksia, enkä juuri kuluta kun vähän sukanpohjia, niin ajattelin niinkuin se Hemuli, että pistetään haisemaan!

Haaveita itse kullakin! Minulle kuvan puolesta kelpaisi hyvin tuo vanha pullukka, mutta kun se vie pienestä huoneesta suhteettomasti kuutioita (enemmän kuin neliöitä). Viime kevättalvella olin haaveiluissani niin pitkällä, että kävin tilaamasta omien piirustusteni mukaisen tv-tason yhdestä puusepänliikkeestä. Vähän oli puhetta, että toukokuulla saisin mööpelin. Ajattelin sitten ruveta kyttäämään sopivaa tarjousta.

Keskikesällä kävin kysymässä, josko herra puuseppä on hukannut puhelinnumeroni, kun ei ole mitään kuulunut. Ei ollut hukannut, sanoi, että on ollut kiirettä ja että ilmoittelee loppukesästä. Tässäpä vielä odottelen ilmoitusta ikuisuusprojektista. Tuskinpa siitä valmista tulee. Enkä taitaisi enää ottaa vastaankaan - ainakaan sillä hinnalla. Nyt haaveilen uudesta puusepästä.

Voihan se olla, että ehtii tulla väliin pesukonetta yms. elämäntaipaleensa loppuun kulkenutta vekotinta. Tai loppuu oma elämäntaival. Onneksi en niistä tiedä etukäteen, joten jatkan haaveilua. Olen olevinani niin kuin millään ei olisi mitään kiirettä...

Ehtoopäivää;)

Kiitos YSTÄVÄT eilisestä !

Tuosta "töllöstä",minulla on joskus 90luvulla ostettu töllö,odotan kauhulla koska se pimahtaamutta en osta uutta ennen.
Siinä on vielä ihan hyvä kuva.Ainut on tuo dikipoxi joka ryppyilee.

Meilä on ollut aika pimee päivä,kävin takataskussa taas syömässä oli hyvvee ruokoo;)

Pesukone huolia ei oo,talossamme on ilimanen pesutupa.
Jiäkuappia jännitän millonka se pimahtaa,sekkiin kun on 90-luvulla ostettu,talossa olisi ollut jääkaappi sillon kun muutin tähän,mutta en huolinut ,kun olisi pitänyt sitten pakastin ostaa,tuo on semmonen yhdistelmä systeemi ja sopi hyvin tuohon koloonsa.

Huomenna vielä tulee nuo sprinkler pojat laittamaan loput putket,oli ilmoitus tuolla käytävässä.Sitten on sekin homma hoidossa.

Kortilla olin taas tuolla kerhohuoneella ja lystiä riitti.
Siellä tuli juotua kahvitkin,niin nyt säästyy pirtin kahveet.

näkyillään...

Hämäläinen verenperintö on meikällä niiv vallassa, että Paulamarian kirjoitus, vaikka sen ymmärrän, niin en käsitä sitä heleppoutta millä joku voi asioita kirjoittaa ja niin, että on mukavvaa luettavaa.

En tässä niinkään ja senkäänvertaa ole saanu itestään juttua irti että kehtais kahveelle tulla, vaan nyt päätin että väkerrän jotakin. Tuli tässä mieleen Mark Twain vainaa kun hän oli sanonu, ettei hän välitä pätkääkään sellaisista jotka osaavat tavata vain yhdellä tavalla.

Siinäpä hän tuli rajanneeksi melko joukon ihmisiä kiinnostuksensa ulkopuolelle. Turhaa kai sitä onkaan hajottaa itsiään liian monien kanssa. Olisko hänessäkin jotakin hämäläistä.

Ihannii oekeeta kieltähän solojahteloo, kuinnii kun ves purossa männä viilettelis ja porinoo pitäs. Vaikken hienouksii kielestäkää älyy, heleposti valamiiks räntätyn osoon ymmäryksiinnii piätellä tästähii ylkypsän kirjutuksesta. Hyvee vaihtelluu.

Normi päiväni tämäkin oli. Työksi mainittavaa tuli siinä, että nyt kulkuneuvossani on talvirenkaat. Hätäinenhän olin, mutta kun sattui hyvä ilma, käskytin itseäni. Ja parempi vaihdella renkaat hyvissä ajoin kun ihmetellä, että kuinkas talvi pääsikään yllättämään.

Haaveiluista puheenollen, en tiedä haaveilenko oikeastaan mitään. Kaikki tuntuu mielestäni olevan kunnossa. Eipä muuta kuin jatkaa samoilla välineillä ja harrastuksillani. Niin yksinkertaiselta tuntuu, jos tulee yllätyksiä, se on sen ajan murhe. Murheitahan voi tulla, mutta mitäpä niistä etukäteen märehtimään. Kaipa asennettani voisi sanoa "paikalleen pysähtyneeksi." Voi se olla myös "takaperin kävelyä."

SkillaN laittoi arvuuttelun sanasta "köpelö." Ekana tulee mieleeni, että on käsistään köpelö. Hommat eivät suju niinkuin pitäisi, olipa sitten vaikka peukalo keskellä kämmentä, kokemattomuutta, sairautta tai vanhuutta.
Myös muutenkin voi käydä köpelösti = huonosti. Tai tehdään työtä vauhdikkaasti, itsevarmana hosuen, voi joutua toteamaan, että köpelöinniksi meni koko puuha. Enpä nyt muuta tällä köpelöllä kirjoitustaidollani tästä asiasta. Eikä muutakaan mieleeni tule. Toiseen kertaan!

Noita samoja juttuja tuli minullekin mieleen sanasta köpelö, mitä ynnämuu arvaili.

Mutta onkin Konneveden seuduilla sanalla muukin merkitys, tarkoitettiin talkoita, kun köpelöstä puhuttiin, näin minulle on kerrottu.
Eikös Marja-Liisa sanaa ja sen tarkoitusta ole kuullut?

Alankin olla käsistäni aika "köpelö", mikään ei hyppysissä meinaa pysyä, on se kumma että tuokin pitää kokea, kaiken muun lisäksi;)

Enpä ole kuullut körpäkästä, vaikka kyllähän noista M-K kertomista aineksista syötävää saa. Mikäs siinä, sanotaanhan, että " ei nimi miestä pahenna." Tuskinpa siis ruokaakaan.
Ei toimi minulla edes kirjoittaminenkaan, eikä kaikki ole syyni. Päivällä en saanut kursoria vilkuttamaan aloitusvalmiuden merkiksi. Ajoin pari korjausohjelmaa, eikä auttanut. Sitten koneen toiminnan palauttamisen eilispäivän asemaan. Ontuen tämä nyt toimii, mutta eiköhän se siitä. Vai ikääntyykö tämä vempeleeni nopeammin kuin minä. Voi olla antamassani kohtelussakin syytä. Menihän tässä 2-3 tuntia kuin "väpelön konttoriin." Eipähän aikanikaan niin varattua ole, etteikö siitä riitä turhauttavaan rassaamiseenkin.

Eipä tässä ole suurta kerrottavaa, kunhan ilmoittautumisen verran.




."

Hyvää huomenta! Marraskuu on hyvällä alulla ja lämmintä on vielä..Puissa on lehtiä vielä aika paljon,mutta kyllä tuuli pudottaa niitä kovaa vauhtia..
Kellon siirtäminen sai aikaan sen,että kun ennen heräsin viideltä,niin nyt herään neljältä.. Kai taas pian tasaantuu ,tuo unirytmikin....Ikävää,että koneenne temppuilee..Koneilla on omat metkut..minullakin välillä jumiutuu,ei mene edes kiinni..Kävin kurkistamassa noita toisia ketjuja..Voi jestas sentään,joku hyvä,asiallinen aloitus,sai hetken päästä ,tosi asiattomia kirjoituksia,jatkoksi..
Mikähän siinä oikein on?No,jokainen saa olla mitä mieltä tahtoo,sananvapaus toimii..Joku toivoi,että voisimme pohdiskella asioita..Kivaahan se olisi,kun keksisimme hyvän aiheen..Meidän ikä.ihmisten,pitäisi pystyä olemaan positiivisia,sillä se on hyvä lääke sairauksien estämiseen..Masentuneena iskee helpommin,jopa flunssat..Siinä olisikin hyvä aihe: "Miten pitää mielen iloisena".. Jokaisella on varmasti ,joku hyvä tapa..Minä luen,jos tuntuu,että alkaa joku asia masentamaan.. Saan muuta ajateltavaa..Kutoessa,tulee mietittyä liikaa kaikkea..esim. menneitä,joille ei voi enää mitään..
Eilen minulle sattui hauska tapaus..Olin Eläkekerhon tapaamisissa ja sinne tuli eräs mies ,joka kysyi: Onko täällä ketään Irkku-nimistä.. Oli eräs chattaaja/kirjoittelija täältä.. Oli lukenut,missä käyn,kun tähän tulee kirjoitettua kaikenlaista.. Halusi antaa minulle kirjan "Elämänlankoja",jossa on eläkeläisten muisteloita.. Jos henkilö taas vilkasee kirjoituksiani,niin Kiitokset kovasti!! Koskaan ei tiedä,mitä hauskaa tapahtuu..Siksipä juuri, on mukava aloittaa uusi päivä. ..Tänään menen sinne kuulokokeisiin..katsotaan sitten miltä kuulostaa,vai kuulostaako miltään? Siskoani kävin katsomassa, masentavaa on.. Elämä on tätä..Mutta,jos nyt keitän aamukahvit ..Tulkaahan kahville!
Toivon tähänkin päivään,ilonpisaroita tiellenne,niin jaksamme taivaltaa! t.Irkku

Huomenta, nyt on niin, että kirjoitukseni juuttuu, eikä lähde mihinkään.
Kopioinkin ja sain jonkun aivan muun kirjoituksen esiin, koneessa on nyt vika.
Katsotaan saanko tämän uuden välilehden kanssa lähtemään.

Tulihan se, taitaa olla merkki, että pitkät kirjoitteluni saisi loppua;)
En ehdi enää uutta ja se liittäminen on harmaalla, kopioinut kyllä olen.
Tässä tälläinen kyky, jos ei kijoituksiani näy, on koneen syy, ei tietenkään minun.
Hyvää päivää.

Tässä malli kutojille joululahjaksi rakkaimmille!

http://www.findance.com/uutiset/16770/tassapa-harskit-alushousut-oma-pai...

Tämä alkaa olla huolestuttavaa. Miten sellainen kahvipirtti toimii, johon emäntä ei pääse sisälle? Jotain tarttis tehrä, sanoi muuankin mies. Kuka keinon keksii?

Minä keksin kohta lähteä vesijumpalle. Tässä olen ollut kuin kala kuivalla maalla, sillä uimakaveri oli viime viikolla reissussa. Omantunnon tuskien välttämiseksi järjestin fysioterapian uimapäivälle, ettei tarvinnut syytellä itseään, kun en mennyt uimaan yksin. Nyt kuitenkin mennään kaksin. Uimasta pitäisi ehtiä vielä yhteen kokoukseen ja heti perään laululyriikkaan. Tiukaksi menee, mutta ei auta itku markkinataloudessa.

Aurinko paistaa komeasti, ja mittari pysyttelee itsepintaisesti noin kahdeksassa asteessa. Ennen vanhaan näillä korkeuksilla oli marraskuussa täysi talvi. Moni muukin asia on toisin kuin ennen vanhaan.

Eipä nyt muuta kuin sinnikästä toiveajattelua emännän nettiongelman ratkaisemiseksi... Veteen, plums!

Päevua vuan tuas;)

Terveiset markkinoilta,toin ISON rinkelin.
Olihan siellä torilla porukkaa,kun ei sentään sada mitään;)

Mittarissa 10c,tuuli on kova vaan ei kovin kylmä,hiki minulle siellä torilla taapertaessani tuli.

Ostin myös pyjaman itselleni,tuntuu että se on kivempi talvella,kuin paita.

Nyt maistui pirtin kahvee hyvälle;)

Kyllä tuo selkäni on ihan romu,vaan lekurille en pääse ennen kun loppu kuulla.
Tuonne yksityiselle pääsis vaikka kuinka pian,mutta miks menisin,kun maksan sentään hyvät verot,jotain vastinetta niille täytyy saada.

Tuossa telkussa näyttivät yhtenä päivänä,vai oliko ilta;)
on keksineet kantasolusta kasvattaneet sormea amputoidun tilalle,jospa ne keksis miten tuo alaranka saatais uusittua.

Toivossa on hyvä elää,sano lapamatokin;)

näkyillään...

Ei lähellekään höpötystä ole nämä kirjoitukset. Kursori ei näy vaikka kirjoitus kyllä alkaa siitä mihin olevinaan kursorin klikkaa, joku outous on koneessa nykysin, aina välillä. Kummittelemaan jos vielä kahvipirtissä alkaa niin se tästtä vielä puuttuuki.

Kuulin sellaisesta järvenkunnostus ry.n perustamisesta kun sekin on aina jonku alettava puuhaamaan, muuten ei tapahu mittään.Kokouksen osanottajat oli olleet innostuneita asian tiimoilla, mutta vasta aika näyttää miten innostusta riittää. Ihmettelen vaan miten se poika siihenki kerkiää Joki pienestä järvestä laskee Suomenlahteen niin eikö siinä ole aihetta yleisemmänki ympäristöasian puolesta.

Kylläpäs on tullu vaikeeks tänne kahvipirtiin pääsy.
Nämä kaikki uusimiset on kyl jonkun typeryksen tekoja.
He muka parantelevat palstaa mutta vaikeemaks tulee joka uusimisen jälkeen.

Niin hyvää huomenta kaikille tutuille ja tuntemattomille.
Olin tässä tulossa aamukahville , mut näyttä kaikki vielä nukkuvan .
No minä pistän kahvit ja teet kiehumaan että päästään päivä alkamaan. Tuolla nurkka kaapissa näkyyki olevan monen sortin hyvää, olkaapas nyh höylijä ja tulkaa kahville , taikka mitä kukin haluaa.
Noista ilmoista en viitikän puhua mittään, eihän ne oikeen suomessa ole tähän aikaan vuotta.
Kesällä kun määkin käväsin siellä niih oli kokolailla mukavat ja hyvät ilmat vähän liika kosteeta mun mielestäni.
Mut menihän se mukavasti kuh paitaa vaihto aina silon kun entine kastuhiestä.
Toivotanki hyvää aamukahvi nautintoo ja sanon et.
Terv:. Lokari-x

Kyllä taitaa olla niin, et ylläpito on laittanut minut arestiin, kaksi kirjoitusta jököttää lähtemättä ja nämä pätkät sitten tulevat.
Aivan selvästi kirjoitukseni ylittävät sen pituuden, mitä ei sallita, vaikka 5000 merkistä puhutaankin.

Jos tämä näin vaikeaksi rupeaa, ei kukaan jaksa määrättömästi uutta ja uutta laatia, minullakin löytyy raja;)

Katsotaanpa nyt miten mummon käy.

On tämä vaikeaa, eilen ei päässyt aamupäivällä muuta kuin pelaamaan, tiistaina,kirjoitin yhden kirjoituksen ja yritin lähettää, mutta meni taivaan tuuliin, vaikka kokeilin Hintriikan neuvoa, sekään ei onnistunut tuli siniseksi vain kaikki kirjoitukset. Jonkun ajan päästä sain uuden kirjoituksen läpi jossa samalla ihmettelin mihinkähän se edellinen hävisi. niin enkös saanut vähänajan kuluttua sähköpostia ylläpidolta jossa se ilmoitti mihin kirjoitukseni katosi.
Painat vain tuota linkkiä niin siitä selviää, Olen painellut joka päivä sitä linkkiä, mutta sieltä ei tule mitään esiin. Täytyyhän minun myöntää että olen aika tumpelo koneen käyttäjä, eikä taida taito enään parantua, 3 maaliskuuta 2007 kirjoitin ensimmäisen ja onhan niitä kaikiaan toistatuhatta lähtenyt, kuitenkin aina joskus hukkuu sinne pitti- taivaaseen.
Mukavaa kun Lokari -x antaa välillä noita olemassaolon merkkejä. Muistan kun hän kerran antoi hyvän vinkin kun eräässä aloituksesesani kyselin erään laulun sanoja. Terveisiä vaan Latelta.

Pilvinen lämmin sää jatkuu, lenkillä ainakin käydään, voi olla että jotain muutakin liikuntaa harrastetaan saimme muutaman lipun vesijumppaan.

Eilisiä korvapuusteja toin pirttiin hyviltä ne vielä maistui Lokarin kahvin kera.

Katotaan nyt kuinka äijän käy, ter: Late

Tavallista huomenta!

Pilvistä, mutta eipä ole rojautellut vettä ja lämpöäkin 12 , joten ihan ajankohtaan nähden hyvät keli.

Kylläpä tuo kursori vieläkin remppuilee, mutta keplottelemalla tokenee. Käsitykseni on, että ongelmat ovat ylläpidossa. En nyt suurempia "sabotaaseja" voi arvailla. Ei sittenkään, vaikka ongelmani ilmestyi sen jälkeen, kun tuli ilmoitus, että t-kone suljetaan "vakavan vaaran takia." En edes ollut pornosivuja vilkuilemassa - ne kun eivät satu kiinnostamaankaan. Eihän ole ihme, että SkillaNia turha työ harmittaa. Kyllä vähän minuakin, mutta eipä olisi ollutkaan kovin kiireellistä.

Kreikan ja muunkin EU:n ja Emun tilanne on sellainen, että enpä enää ole kovin kiinnostunut heittelemään "valistuneita arvauksia." Asiat vain näyttää siltä, että ne eivät ole kenenkään hallinnassa, eivätkä ennustettavissakaan. Hyvin ei kuitenkaan mene. Siinähän jollain tavalla joka iikka joudumme kokemaan. Käänteet ovat nopeita. Olisikohan ollut parasta, ettei näihin EU - raveihin olisi alunpitäen lähdettykään. Sekin kyllä turhaa jälkiviisautta, kansa on äänestänyt ja "kyllä
kansa tietää." Emusta ei tosin kyseltykään kansalta.

Lopetan, ettei karkaa paatoksen puolelle tämän raskaammin. Sitten lähetyksen arpajaisiin, lähtee...ei ..lähtee.

Tasajalkaa hypin ei auta;((((
Ei lähde kirjoitukseni pirttiin, nyt taitaa olla tiukka kontrolli koneessani.

Hyvää viikonloppua toivotan, jos nyt tämä viesti perille tulee.

Eipä löydy malleja, ne on tullut minulle postin kautta, kiittelin vaan.
Vaikea nevoa näin, kun ei silmiin saa työstä tai ohjeesta mitään, kivoja tonttuja, lahjakortteja, pienen pioenten lapasten malli, ja muuta sen kaltaista.
Nuo leivonta ohjeet on hyviä, monelle tarpeeseen, meillä kauemmin leiponeille jotakin uutta.

Jossakin viestissä luin että ynnämuu ei enää haaveile, no eipä taida kovin yleistä olla meidän ikäisillä, kaikki aineellinen on jo hankittu, oieastaan mitään ei tarvitse.
Voihan sitä mielikuvien voimalla unelmoida ja vaikka sateenkaaren päätä etsiä, mitä sieltä löytyykää,,,, vai ei mitään,, viimeinen loppu.

Niin olikos tämä Pikku syntinen joskus jossakin vaikuttanut, onhan näitä syntisiä, mutta sellainen pieni;)
Varmasti Lokarilla on toisenlainen se kuumuus, kun kosteutta ei niin paljon, jaksaa jotakin tehdäkin, vaikka lämpö kipuaisi kolmeen kymmeneen.
Hieno oli meidän kesä ja niin on mennyt syksykin hyvillä merkein, kohta on joulu.

Noista euroopan asioista en jaksa enää mitään virkkaa, turtuu jo ja sekottuu vanha ihminen.
Mutta noita miljoonia tienaavia kyllä ihmettelen, eihän ne ehdi rahojaan tuhlaamaan, kun jo kuolema korjaa, perillisillekin jo varmaan useamman sukupolven tarpeet säästetty-
Olisi tasattaavaa ja kovasti.

Nyt sitten tällä koneella yritän saada viestin perille, jos lähtee, on omassa koneessani lukko, kuka sen sinne on laittanut, sopii kysyä;)
Jatkoja vaan,,,

Nyt kyllä pistän hanttiin!

Haaveita pitää olla niin kauan kuin on elämää. En tarkoita, että pitäisi haaveilla tavarapaljouden perään. Tai jonkun jättipotin. Minä ainakin haavelen monenmoisesta tekemisestä, tapahtumasta, tunne-elämyksestä yms., ennen kuin kuolo korjaa. Kukaan ei tiedä, toteutuuko haaveistani yksikään, mutta ne antavat haastetta elämälle.

Olen melko varma, että jokaisella tänne kirjoittelevalla on haaveita, vaikka ei itse myöntäisikään. Ehkä hän ei noteeraa haavetta haaveeksi. Johan elämä olisi yksitoikkoista ilman minkään sortin pyrkimyksiä!

Haaveilijan ei tarvitse lennellä pilvissä. Haaveilla voi myös jalat maassa. Siis haaveilkaamme!

Minusta on ainakin kiva haaveilla, tiedän etten itse enään voi mitään erikoista saavuttaa, mutta haaveilen yhä, että voin ajella tuölla vanhalla autollani ympäri Suomea ja vaikka olenkin kiertänyt sen melkein läpikotaisin aina jotain uutta löytyy.
Olen onnenmyyrä minulla on hyvä perhe, omat lapset ja lastenlapset,heille toivon kaikkea hyvää. Haaveissani haluaisin elää heidän kanssaan mahdollisimman kauvan. Oma terveyteni ei ole läheskään aina ollut paras mahdollinen, mutta olen selvinnyt kaikista pahoistakin sairauksista ja nyt taas tunnen, että jaksan taas paljon paremmin, käyn lenkillä, voimistelen kotona ja nyt olen käynyt muutaman kerran vesijumpassa. siitä minä haaveilen, että jaksaisin edelleen tehdä niin, Samoin haaveilen että jaksaisimme itse tehdä kaikki kotihommat, millä sitä sitten kehtaa ketään pyytää siivosmaan kun kaikki paikat on oikein sekaisin.
Vaikka minä itse kehun, olen aika hyvä ruuanlaittaja, mitä sitä sitten kodilla tekisi jos ei itse mitään pystyisi tekemään.
Siitä minä haaveilen, että elämä olisi hyvä aina loppuunsaakka.

Ennen haaveili paljon isommista asioista, haaveilin maailmanrauhasta, ihmisten hyvinvoinnista, mutta nyt kuitenkin huomaa ettei maailma ole muuttunut yhtään paremmaksi, aina vain pahenee.
Joten parempi haaveilla vain omista asioistaan ja toivoa jos jotain kivaa sattuisi.

Niinpä...

Jalat maassa, ilman haaveen liittämistä. Voi olla, että ymmärrän haaveilu- sanan omalla tavallani. Mitään "romua" en tarvitse, jos jotain hajoaa, sen hankin. Suuria uutuuksia mittapuuni mukaan tuskin on tulossa. Jos sellaista välttämätöntä ilmestyy. en kieltäydy ehdottomasti sitä hankkimasta. Siltä osin "haaveitani" ei ole.

Tekemiseni on ymmärrykseni puitteissa realistisesti arvioitu ja osin suunniteltukin. Toteutuuko vai ei, mutta käsitykseni mukaan siinä ei roiku haaveita eikä edes toiveita. Aika vain yksinkertaisesti näyttää tuloksen tai tuloksettomuuden. Eikä lopputuloksellakaan suurta merkitystä liene. Sekin on osaltani realismia, mitään suurta hyvää ei tapahdu, eikä suurta mokaa. Tämä sillä edellytyksellä, että terveydessäni ei tapahdu suurta, äkillistä muutosta. Sekin on realismia, joka on tietysti huomioitava. Lievää "alasajoahan" elämä tässä vaihessa vääjäämättä tarjoaa.Haaveet ei siinä auta mitenkään päin.

Ymmärrän kyllä toisenkaltaisen ajattelun haaveilusta. Mikäpä siinä, jos se elämää helpottaa ja piristää. Voihan haaveiluilla olla tietysti myös kannustava voimakin hyvässäkin - varsinkin jos se pysyy hallinnassa, eikä muutu haihatteluksi. Meitähän on moneksi ja monenlaisen ajatelman rakentajiksi.

Kantani tähän elämänvaiheeseeni voi tuntua masentuneen ja "antautuneen" purkaukselta. Sitähän en pysty rehellisesti arvioimaan, mutta ehkäpä rakennan pienistä tarvikkeistani sellaisen "palomuurin", että en kovin korkealta tipahda.

Hyvä, Hintriika, että pistit hanttiin!

Kaikki hankintani viimeaikoina ovat olleet enempivähempi tostavaan ja harkitsemattomia, niistä en ole kuitenkaan kärsinyt rahallisia menetyksiä kun sen mitä ilmaiseksi saan, vain sen olen ottanut.

Ei senpuoleen rahhaa on kyllä, rahan puolesta pystyn haaveilemaa kalliitakin matkoja ynnämuuta tavaraa, mitä vain sota-ajan lapsi kuvittelemaan pystyy. ja Kuntoani hoidan juur ja juur niin, että saan kotipuuhat tehtyä ja auton pysymään liikenteessä

Rahat olen kuitenkin pitänyt tiukasti maassa, en ole päästäny niitä liitelemään taivaan tuuliin.

Etkös vain Marja-Liisa sinäkin joka kevät haaveile entistä kukoistavammasta puutarhasta? Ja olet sellainen puuhanainen, että puurtamisesi kuulostaa haaveiden toteuttamiselta.

Nimenomaan näitä elämän mielekkyyttä ylläpitäviä haaveita minä tarkoitin. Joku hoitaa puutarhaa, joku askartelee (joku tekee niitä kaikkia), joku kirjoittaa jne. Niitten harrastusten tuloksena syntyy jotakin. Ilman haaveita ei synny mitään.

Lopetan jankuttamisen, kun en tunnu olevan samalla aaltopituudella teidän muitten kanssa! Huomenna on taas ristiäiset (lapsenlapsenlapsi). Niitten juhlien päähenkilöllä on edessään vielä monia haaveita.

Huomenta, sama ongelma edelleen voimassa.
Ei tältäkään koneelta saa viestiä, ainakaan samanlaisena mitä ennen olen lähetellyt.
Luulisi jotakin tietoa annettavan, jos kirjoittelussa rajoja, vaikka tuleehan toisilta ihan pitkätkin jutut, olenko poikotissa?.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille.

No, voihan, "ohranen", ajattelitkos , että saat lisää kirjoituksia kehiin?

Niin täällä livenä, kuin netissäkin on itsekullakin se oma peilinsä. Aina on syytä miettiä, kuinka monta sormea osoittaa itseen, jos osoittaa jotakuta.

Sytyttelen kynttilöitä sisällä ja ulkona ja viepäsen haudallekin. Lunta odotellen pyhäinpäivää vietetään.

Toin Presidentti kultaa, nyt keitetään hyvät kahvit ja ohranenkin voi nauttia, se friskaa!

H* haaveita häätyy olla!

Tosi on!

En näe valittamista siinä, jos SkillaN tai joku muu kirjoittaa runsain mitoin. "Syyllistynhän" siihen joskus itsekin. Päivän avaus Skillanilta on ihan odotettu ja tuleehan sieltä vinkkejäkin kaikenlaisista asioista. Joskus sellaisiakin, joihin en pysty vastailemaan ja sellaisia joista olen "paremmin kärryillä." Luettavia kyllä kaikki, monesti vain jäävät vain tiedoksi ja mietittäväksi.

Tuskinpa kyse on "boikotista." Olisihan se jo kaiken järjen vastaista. Ehkäpä se siitä selvenee. Vain kerran on minulle sattunut, että viesti ei lähtenyt millään, hyrrä vain pyöri jatkuvasti. Kun silloin aikaa oli, sain sen lähtemään vähän vippaskonstilla. En nyt sitä selosta, koska en ole kummoinen "tiekkarinörtti."

Juhliinhan tänään pitäisi sonnustautua. Eipä ole suurta juhlaintoa, enempi velvollisuuskäynti synttäreillä. Vakuutena menen autolla, etten sorru hyviin tarjoiluihin. Rattijuopoksihan en, sorru - tai jos niin kävisi, silloin olen jo menettänyt senkin vähäisen järkeni.

Jatkoja vaan ja sellaisia kirjoituksia, jotka päähän pälkähtää. Pitkästi tai lyhyesti.

Terveisiä kylpylälomalta, joka katkaisi mukavasti pimeän syksyn. Vesi hemmottelee ja hoitaa, hyvä ruoka valmiissa pöydässä, tanssin pyörähtelyt ja hironnat virkistävät mieltä ja kroppaa. Vakiohaave on myös matka etelän aurinkoon tähän aikaan, ehkä ensi syksynä sitten... Toukokuinen asuntoautomatka Eurooppaa tutkien on jo monta kertaa toteutunut haave, eläkeläisethän voivat lähteä milloin vain. On mukava mennä etelään päin kesää vastaan ja palatessa taas tulla kevättä vastaan. Haaveena on, että saisi pysyä niin terveenä, että haaveet voisi toteuttaa.

Meidän lapsenlapset ovat hyvin kekseliäitä sanoissaan, kuten kaikkien muidenkin, ja heidän kesäistä lempipuuhaansa on sieppailla pikkukaloja ja perhosia haaveihinsa, ja sitä he kutsuvat haaveiluksi. Pikkukoululainen keksi tänä syksynä, että kääpiö on paljon kääpiä sisältävä koivunpökkelö.

Harvinaisen lämmin ja kaunis syksy on ollut, ei ole lämmityskulujakaan juuri ollut ja luonnossa liikkuminen on käynyt kuin leikiten kevyissä pukimissa. Haaveilen, että näin mennään pitkälle joulukuuhun ja jouluksi saadaan pumpulinpehmeä lumipeite kuorruttamaan ja valaisemaan maisemat ja lumi kestäisi maaliskuun loppuun, sitten lumi sulaisi nopeasti humahtaen ja olisi kevät !

Hautausmaa oli valtavan kaunis sumuisen utuisena aamuhämärissä kynttilöineen ja pimeässä lumettomassa illassa kuin valomeri, kesän muistona kukkiakin vielä. Rauhallista pyhäinpäivää !

Hei!

Olen viime vuosina huomannut, että elämä katkoo haaveilta siivet; jos ei muuten niin terveys alkaa pettää. Mitään ei oikeastaan uskalla päättää etukäteen, kun ei tiedä, kumpi meistä kulloinkin joutuu "terveystreffeille". Yksi asia, johon voi luottaa, on se, etteivät lasaretti- tai lääkärissä käynnit koskaan osu molemmille samanaikaisesti.
Surullisinta on, että mielikuvitus näivettyy ja vielä meiltä molemmilta!
Enää ei kinata siitä, matkustetaanko luksus- vai ensimmäisessä luokassa maailman ympäri, kun tulee jättipotti lotossa. Nyt jännätään sitä, pääsemmekö lähtemään eläkeläisryhmän kanssa Pärnuun kylpylään, vai sattuuko jokin este.
(Ei onneksi sattunut!)
Kyllähän sitä vieläkin tulee haaveiltua matkoista, mutta jossakin takaraivossa kytee ajatus, että mahtaako terveys kestää...
Joskus ihan naurattavat entiset ajatukset siitä, että kun eläkkeelle päästään, niin sitten reissataan!
Oi niitä aikoja, kun jo maaliskuussa varattiin kesälomamatka!
Onneksi varattiin! Nyt on äärettömän paljon yhteisiä muistoja, ja voimme ikään kuin elää ne uudelleen.
(Jos ette kerro kenellekään, saattaa jonakin heikkouden hetkenä eteen tulla jokin ihan ikioma unelma ja sen myötä ajatus unelman toteutumisesta...)
Nykyisin toiveet ja haaveet koskevat perhettämme. Kukapa ei toivoisi kaikkea parasta lähimmilleen.

Kaikkea hyvää myös Kahvipirtin väelle toivottaa:
nimim. "Ent. tuleva Nobel-kirjailija ja yhtä ent. alakoulunopettaja".

Päivää.

En ole pariin päivään käynyt pirtissä.
Ensiksi olin itse taas kerran tosikipeänä ja eilen tuli suruviesti,niin ei tehnyt mieli edes koneelle.

Enkä nytkään jaksa tämän enempää,kunjha ilmoittauduin.
näkyillään...

Laitetaan jatketta aikaisempaan.
Ensiksi ohranen, vai olikos vehnänen, hyvää kumpikin, puutteeni olen tiedostanut ja hyväksynyt jo ajat sitten.
En osaa mitään kunnolla, mutta halu on kova yrittää ja onhan täällä näitä fiksuja ja osaavia, muista kurkata mihin ketjuun menet lukemaan.

Hintriika* parhaillaan itkee onnesta kun pieni ihminen saa nimen ja aloittaa elämän matkan, toivotaan esteetöntä taivalta.
Haaveilusta vielä, haave useinkin on sellainen mikä on vaikea saavuttaa, haaveilee matkasta tai jostakin isosta ostosta.
Oma haaveiluni on jäänyt, kun en koe haluavani mitään.
Nykyään enemmän toivomuksien puolelle kääntyy, kun saisi olla terve ja sen kailtaiseen.
Marja-Liisan touhut puutarhassa toteutuvat, jos hän jotakin aikoo se myös tapahtuu, onko ne silloin haaveita, toimenpiteitä ja suunnittelua.
Ei kylläkään koskaan pitäisi laata haaveilemasta, pitäisi aina olla unelmia, vaikka satuprinssistä ratsuineen, mutta arki ja kokemukset ovat haaveet pois pyyhkäisseet.
Mielikuvitus ei saisi kadota, hauskanpitoa vanhatkin kaipaa ja mielikuvitus siinä vauhtia antaa, se taito on ollut pitissä,,,jatkukoon.

Nyt lopetan, ei ainakaan viitätuhatta merkkiä ole.
Muuten ohranen, olet varmasti lukenut paljon pirtin kirjoituksia, kun mielipiteesi osasit muodostaa, tee se toistekin;)

Jokoha nyt onnistuu !!!!!!

On tämän suomi24 kanssa mennyt ihan lörinäksi;(((((((

Kynttilöitä polttelen parvekkeellani ja siinä sytytellessäni muistelen omia pois menneitäni,nyt viimeinen tälläviikolla tyttäreni kummiserkku 63v,nukkui pois.Sekin on vienyt kirjoitus haluja,on jotenkin kolkko tunne,Hän oli se joka piti meistä mummoista huolta siellä mökilläkin.Päivää.

En ole pariin päivään käynyt pirtissä.
Ensiksi olin itse taas kerran tosikipeänä ja eilen tuli suruviesti,niin ei tehnyt mieli edes koneelle.

Enkä nytkään jaksa tämän enempää,kunjha ilmoittauduin.
näkyillään...

Yitän jospa tämä NYT lähtisi.
näkyillään...

Naparetki tehty. Elikkä napapiirillä kävin, vaikka en tuijotellut omaa napaani. Väkistenkin silmät hakeutuivat siihen pikkuiseen, joka sai ihanan nimen. Ja hänen onnelliseen äitiinsä ja isäänsä. Juhlissa oli myös sellaisia toisen sukuhaaran edustajia, joita en ole tavannut vuosikausiin, toisin sanoen Helsingissä lähtöni jälkeen. Oli kiva nähdä. Mutta nyt saisi suku pitää tauon lisääntymisessä!

Ihan konkreettinen haave olisi nyt, että saataisiin maa valkoiseksi. On niin onnettoman pimeää, märkää ja synkkää. Kaikki muut värit paitsi musta ja harmaa ovat maailmasta kadonneet. Mittari keikkuu 6-8 asteessa, vaikka eletään marraskuuta. Ei kiva ollenkaan! Ehkä sääkin joskus vielä iloksi muuttuu, ajattelee optimistesti

Hintriika*

Sunnuntaiaamua ystävät, hyvin nukuttu yö takana ja tuntematon päivä alkamassa, mitä tuonee tullessaan?
Sää jatkuu samanmoisena, eli hyvin mukavana.

Nuo pienet vauvat ja lapset herkistävät aina olemuksellaan ja näin mummona huokaisee sinne jonnekin, että enkelit heidän kulkuaan varjelisi.
Nykyään sukulaisia harvoin tavataan, ne on nämä juhlat missä useimmin se tapahtuu.
Minulla jo kohta mahdollista odottaa viidennen polven jälkeläisiä, vanhin on rippikoulun käynyt siitä sarjasta, jos yhtä nuorina aloittavat kuin edelliset, ei mikään mahdottomuus nähdä vielä vauvoja suvussa minun aikaan.

Meri-kukka matkalle aikoo, niin pitääkin, niin kauan kuin jaksamista riittää.
Tuo Pärny on meidänkin yhdistyksellä useamman kerran vuoteen matka kohteena, nyt tänään porukka juuri pois tuloa tekevät, viikon siellä olivat.
Kesällä siellä on kaunista, mutta ihan mukavia nämä kylpylämatkat hoitoineen tähänkin aikaan.

Pressa paketista laitan kahvin tulemaan, kiitos vaan "ph" ja mukava kun silloin tällöin kuulumisia käyt kertomassa.
Teillä alkaa jouluiset suunnitelmat pyöriä päässä, mitä kaikkea lasten kanssa aikaan saattekaan.

Taas surullinen tapaus tämä tulipalo, missä lapset kuolivat, mikä oli isän mieli tuolla hetkellä.
Surua ja tuskaa jälkeen jääneillä.

Nyt lopetan tällä kertaa, tulkaa toiset jatkamaan.
En kyllä itsekään usko että juttuni pituuden tähden ne ei lähtisi, vika on muussa.
Hienoja ja viisaita ei viestini ole, mutta saanpahan sanani esiin minä myös, mielipiteeni ilmaista.
Arkea tämä minun jutusteluni, omia toilauksiani, mutta kiva jos joku jaksaa lukea;)

On se tuo ikä niin jännä juttu, miten suhtautuminen siihen muuttuu. Minulla on muuan (vääränpuuntakaa-)sukulainen, joka on puolikymmentä vuotta vanhempi kuin minä. Aina, kun hän on mennyt pyöreän rajapyykin yli, on tuntunut, että onpas hän nyt kamalan vanha. Kunnes on tullut itse perässä, eikä ole tuntunut olo yhtään vanhalta.

Hänen äitinsä eli hyvin iäkkääksi, ja muistan, kun tämä äitinsä vielä eläessä sukulainen sanoi, ettei itse haluaisi katsella maailmaa yhtä vanhaksi. Silloin hänen mielestään 80 olisi ollut sopiva ihmisen ikä, jonka jälkeen joutaa kuolla.

Vaan kuinka ollakaan, nyt hänellä on siihen 80:een enää viitisen vuotta aikaa. En ole kysynyt, mutta olen varma, ettei hän enää allakirjoita aiempia ajatuksiaan. Hän on täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Miksipä hän toivoisi, että se loppuu juuri silloin, kun on oikeastaan parhaimmillaan? Ja poikaystäväkin täyttää ihan kohta 80...

Teini-ikäisenä tuntuivat samasta koulusta ylioppilaiksi valmistuneet tytöt (tyttölyseossa) kamalan vanhoilta. Eivätkä he olleet edes kahtakymmentä. Eli kaikki on suhteellista.

Ja vesipisarat parvekkeenkaiteessa eivät ota loppuakseen.

Pääsee, ei pääse...

Pirttiin on kova kysyntä, kun iltapäivällä millään sopinut.,jonotus vaan päällä.

Kuullaan ja silviissiin, jos tämä viesti lähtee.
Hei hei

Minä hankin sellaiset kumilenkit joilla voi käsiä ja jalkoja vahvistaa, jalkoja varten on yksi lenkki keittiön pöydän jalassa, sellainen kiinteä työpöytä.
Käsiä vahvistan oven kahvaan laitetulla kuminauhalla, vedetään taaksepäin, nauha ensin kireälle ja vedetään taaksepäin ainakin tuo 36 kertaa niin pitkälle kun venyy.
Joka päivä kummallakin jalalla, ensin venytetään lenkki kireälle ja sitten jalkaa taaksepäin 20 sm, molempia jalkoja ainakin 36 kertaaja, sitten voi lisätä lukumäärää voimien mukaan.
No näitä konsteja kun tekee säilyy tasapainokin hyvin.
Jokunen lenkki kävelyä, ei ehkä jokapäivä, mutta ainakin 4 kertaa viikossa, eikä minun tarvitse käydä yksin lenkillä.
Olemme olleet myös muutaman kerran vesijumpassa.

Syykuun aikana minä vasta aloitin ja hyvältä tuntuu.

Laten liikunta ohje.

Huomenta maanantai aamuun, pimeää on ja kostealta näyttää, lämpöä viisi astetta.

Noinhan sitä pitäisi virutella ja venytellä, minä yritän aamulla sängyssä myös virutella, olen tehnyt itse ohjelman, jonka läpi käyn.
Huomasin kesällä pinnattuani näistä virutteluistani, lonkat alkoivat oireilla.
Vähäiseksi jää liikkuminen, saamaton olen.

Wiiwidearille lohduksi, ongelmia on pirttiin pääsyn kanssa.
Nämä viestit edelleen tarttuvat, eivät lennä ei liiku, olen lähettänyt tyhjän viestin ensin.
Tulee teksti, että ei tyhjää viestiä saa lähettää, näin kokeillen olen saanut muutaman lähetyksen lähtemään, saapa nähdä miten nyt käy.
Ongelmia on Suomi24:ssä, loppuneeko koskaan.

Tasapainosta sen verran, minä en ehdi tehdä mitään, kun maassa jo makaan, parasta vaan yrittää askeltaa kaatumatta.
Luita en onneksi ole poikki vielä saanut, mutta vieläpä ehtii.

Saahan sitä kehuskella ja totena menee niin kauan, kun nenäkkäin satumme.
Eihän se nyt ihme vaikka rahoja olisikin, on kauan jo hankittu, minulla harmin paikka kaikki menee perästä.
Tulipa taas melkoinen verolippu maksettavaksi, soitin verotoimistoon, että vieläkö on aikomus lisää lähettää, ei kuulema.
Se mökin myynti mokoma, saman verran melkein sain maksaa veroa, kuin markka aikaan koko mökistä.
Maksettava on, ei mutinat ei rukoukset auta, mutta nytpä loppui se homma.
On sitä saanut eläissään maksaa, velallla ensin ostanut, pankille suuret määrät korkoja, veroja joka vuosi ja nyt sitten mukamas myyntivoittoa, hohhoijaa, kalliiksi tuli mökin pito.
Säälittää ihan nuo rahakkaat, joilla monia huviloita ja kiinteistöjä, miten he selviävät maksuistaan, ei ole helppoa olla rikaskaan;);)

Vanhetaaan kyllä, mutta siinä se ikä karttuu kaikille toisillekin, ihan kauhistuin, kun heräsin ajattelemaan, että tyttäreni jo 52, edelleen neuvon ja opastan, noin vanhaa naista, hih.
Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee, äiti kerran, äiti aina.
Se onko neuvot enää kovin tarttuvia, joskus huomaa, että muna on viisaampi kuin kana, aika useinkin.
Jos jollekin on vaikea olla vanha, lohtuna se, että kaikilla se edessä on, ellei kuolema korjaa.
Tälleen kun on menemistä, ei ehdi ikää ajatella, ei peiliin katsoa, menee vaan ja kun pyörii samanikäisten kanssa, senkään ei ikäänsä hoksaa;)

Nyt sitten viesti lähtemään, jännää ,, mukavaa päivää, tulkaa turinoimaan.

Heh, rupesin vielä miettimään tuota ikäkysymystä. Asiahan on silläviisiin, että ellemme olisi itsemme ikäisiä, niin olisimme vainajia. Ja minusta on mukavampaa olla itseni ikäinen ainakin siihen saakka, kun alan vainajoitua. Hetkeä en onneksi tiedä ja toisaalta en jää itseäni suremaan, kun se tulee.

Suunnitelmissa on tälle päivälle kohta käynti terveyskeskuksessa ja vähän myöhemmin meno urheilullisten veteraanien tapaamiseen pullakahvittelemaan. Huomenna on uusi käynti terveyskeskuksessa, silloin pitäisi vastaanottaa piikettelyä heidän suunnaltaan. Sen päälle fysioterapeutin leivontatunti ja sitten vielä illalla kirjoittajapiirillisiä harrastuksia.

Näin kertoo allakkani. Hämmästelin, että onpa siinä sattunut suma alkuviikolle, kun lopulle viikkoa on merkintöjä merkintöjä vain keskiviikon vesijumppa.

Sää ei ole paljon kummemmaksi muuttunut paitsi, että ei sada eikä tihku, vaikka ilmankosteus pitää vieläkin vesihelmiä kiinni kaiteessa. Huomiseksi on luvassa aurinkoakin. Toivottavasti.

Aamupäivää!

Mittari osoittaa 7,3 plusastetta, päivä on taivasta myöten harmaa ja tarkkaan katsoen ruudun takana vihmoo hentoisesti jotakin. Saattaapa olla ihan vettä.
Kraanasta ei sitä tulekaan, kun B-rapussa on vesivaurio, jota poran äänestä ja
koputuksista päätellen korjataan parhaillaan.
Olisi tietysti ollut hyvä, jos ilmoitustaululla olisi ollut maininta toimenpiteestä, että olisi osattu varata HookaksOota ämpäriin. Pari tuntia sitten keitin aamukahvia, ja hanoista tuli vettä, joten ei ollut mitään syytä olettaa, että olisimme Vietnamissa.
Tuskin olisin sellaista epäillyt, vaikka ilmoitustaululla olisikin ollut lappunen, jossa olisi teksti: Hanoista ei tule vettä. Mutta minähän en olekaan valtiomies...

Eikä tässä henk.koht. hätää ole. Kahvipirtissähän aina saa kupposen kuumaa, ja tällä kertaa oikein Presidenttiä! Sillä jos millä hoituu kahvihampaan kolotus.

Tiedättekö, mikä on pilkkumi? Se on tuo suuri porsliinivati, jossa on viinimarjakiisseliä. Sitähän minä kerran uhkasin tänne tuoda. Kermavaahto on
jääkaapissa Tupperwaren mittakannussa. Olkaapa hyvät!

Ja kiitos kahvista! Kyllä nyt helpotti.

Tiedän!

Siinä pilikkumissa on sininen raita reunassa ja viilikupeissa myös, ne muistuu mieleen kun kuulee jonku käyttävän sitä nimitystä.
Voimailu olisi tosiaan aloitettava. LateVaan näyttäs olevan hyvä valmentaja, osaa laatia kuntoohjelman ja varottaa liiasta innostumisesta, tai jotenkin rivien välistä huomasin niinkuin hän olisi niistä sanonut.

Venyteltävä kuntoiluväline on nyt kuitenkin noista urheiluliikkeistä hankittava. Kun kotona on pienet tilat ei tilaa vieviä välineitä kannata hankkiakaan. Mutta kyllä uskon, että varsinki talviaikaan on voima säilytettävä kinterreissä jollakin tavoin.

Pimeetä on, no olihan se päivällä vähän valosampaa, kun käy päivällä lenkillä ei tarvitse heijastinta eikä otsalamppua.
Ei vainaskaan asummehan kirkonkylässä, siellä sentään löytää valaistuja teitä ja jalkakäytäviä, mutta heijastimet ovat kyllä pimeässä tarpeellisia.

Lenkkeilyn jälkeen tein lohilaatikkoa, kraavasin lohifileen viikonlopuksi, eihän tuo kahdelta ihmiseltä kaikki leivänpäällä mennyt. Helppo homma kuoria muutama peruna ja sipuli, latoa perunanviipaleet,sipulinpalat ja lohiviipaleet voideltuun vuokaan kerroksittain, joku maustepippuri ja munamaitoa, sitten uuniin.

Nyt liikaa syöneenä ei oikein jaksa mitään, parempi kun lopetan, täytyy vielä illalla venytellä.
Kaikki tälläkertaa Late.

Laten liikuntaohjehan näyttää hyvältä, eikä välineiden kustannuksetkaan varmaan konkurssiin vie. Samantapaisilla, ehkä vieläkin yksinkertaisemmilla puuhilla minäkin aloin kuntoani koholle vetää.

Tärkein väline on vanha vyö. Sen laitan sopivaan mittaan ja eikun petille tai lattialle selälleen, vyön silmukka jalkaterän alle ja koipi pystyyn. Siinäpähän polvinivel, jänteet ja verisuonet oikenee ja ehkä ehkäisee polvet kyttyrässä kävelyä. Saman sorttiset venyttelyt jaloillle myös mahallaan rötköttäen. Selkä saa jumppaa, kun pistää varpaat sohvan alle ja vetelee selkäänsä alas, ylös...kerrat voimien mukaan.
Nyt olen jo saanut homman hallintaan, ei huoli varpaita painon alle asettaa, pysyy lattiassa, eikä haro ilmaa kun päätäni kohotan. WC:n kattoon ripustin renkaat, niissä roikun hetken, kun sattuu sinne muutakin asiaa. Ei siinä aikaa paljon tuhraannu.

Olen kyllä jo muutaman vuoden päässyt kätevästi tekniikkavälineitä käyttämään.
Taloyhtiön puuhamiehet saivat aikaan pienen kuntokämpän. Yleisväline, kunnon kuntopyörä, soutulaite ja painonnosteluun puntit. Olen näiden ahkera käyttäjä. Laatimani ohjelma kestää alle puoli tuntia ja lievä hiki lähtiessäni. Näiden päälle pari kävelyä päivässä. Niin se vain on, että kun tuntee selvän hyödyn hommasta, niin eipä ole edes halua yrittää itsellekään selitellä, että "en viitsi." Kaipa se joskus tulee pää vetävän käteen.....kuitenkin sinne saakka.

Meilläpäin oli aikoinaan "pilikkumi", emaloitua metallia se oli. Lienee kuitenkin lähes samasta kysymys josta täällä on kerrottu."Hanoista ei tule vettä." Enpä ole ajatellut, kukinka suuri kömähdys on tällainen ilmoitus. Varsinkin jos talossa asuu ulkoministeriön virkamiehiä.

SkillaN kirjoitteli veroista... no enpä tässä muuhun kun "rikkaiden selviämiseen."
Rikkailla on varaa palkata porsaanreikiin perehtynyt lakimies. Kyllä se varmaan paljon hepottaa. Ja varattomien rasitus kasvaa. Joskus työmaallani joku vaikeroi verokarhun ryöstäneen hänen palkkansa. Oli kai urakkatöitä sattunut enemmän siihen tilijaksoon. Vastasin, että eikös se ole hyvä, että menee paljon veroja, silloinhan kuitenkin jää vielä itsellesikin enemmän. Eipä kaikille mennyt suunsoittoni perille.

Vaan Hintriikallahan se vasta kokonaisvaltainen kuntoutus on käynnissä. Piikittelyt, "leivonnat" , vesijumpat ... ja aivan erikoisesti tärkein, se pään jumppaaminen. Sitä pitäisi minunkin enemmän tehdä, mutta se menee tapaan: pitäisi...pitäisi...itäisi... niin vain on.

Huomenia!

Alkaa tuolta pimeydestä hahmottua jo muutakin kuin katulamput ja tien päässä olevan rakennuksen valaistut ikkunat. Kuuset kurkottavat taivasta kohden, ja koivut ojentelevat lehdettömiä oksiaan kuin hirviöfilmin monikätiset luurangot.

Aika nopeasti pimeys vaalenee, kun alkuun pääsee. Nyt näkee jo, että ruoho on vihreää. Se on sitä nimenomaan naapurin puolella. Meidän ruohomme on keltalehtimaton peitossa. Tien toisella puolella olevan omakotitalon katto on haalistuneen punainen, mutta autojen värejä ei vielä erota. Ne ovat joko vaaleita tai tummia.
Kun olin pieni, tunsin punaisen lisäksi kaksi väriä: tummanvaaleen ja vaaleentumman. Yllättäen myötäjäislapsenlapsemme tunsi myös nämä samat "värit", mikäli väri oli jotakin muuta kuin lila, valkoinen tai musta.
Poika oli jo pienenä tosi nokkela. Suomea esittäneen palapelinkään tekemisessä hänellä ei nokka kauan tuhissut, ja huippu oli se, että hän kokosi palapelin nurea puoli päälläpäin.
Sääli, ettemme vaarin kanssa voineet kinata kumpaan poika tulee, kun meillä ei ollut osuutta eikä arpaa hänen geeniperimässään. Mutta takuulla rakastimme poikaa vähintään yhtä paljon kuin hänen alkuperäiset isovanhempansa.
(Eikä se rakkaus vieläkään ole kadonnut, vaikka hän nykyisin on lähempänä kahta kuin silloista puolta metriä.)

Hei! Eksyin muisteloihin, ja sillä aikaa päivä on täysin valjennut.
Nyt tuli kiire päivän puuhiin!
Oikein mukavaa päivää teille kaikille. Tavataan taas.

Liekö narkolepsiakohu säikäyttänyt ihmiset? Menin terveyskeskukseen ajoissa, että ehdin fysioterapeutillekin ajoissa. Mutta eihän siellä ollut juuri ristin tai muunkaan mallista sielua. Olisin päässyt rokotukseen heti, ellei yksi juuri ovesta sisään tullut isäntä olisi etuillut. Ajattelin, että hän kuuluu kiireellisiin eläkeläisiin enkä viitsinyt sanoa mitään. Olin kuitenkin seuraava. Nyt olen saanut piikin lihaani.

Ei näy aurinkoa lupauksista huolimatta, mutta ei sadakaan. Kaipa on otettava vastaan sellainen sää kuin tarjotaan. Asfaltti on sentään kuivaa, sitä ei ole tapahtunut moneen päivään.

Nyt olen jotenkin ihmeissäni, kun minulla on ihan liikaa aikaa! Kuvittelin jonottavani terveyskeskuksessa entiseen tapaan pari tuntia. Kissan viikset! Ei silti, etteikö tekemistä olisi, mutta kun ei osaa orientoitua muuttuneeseen suunnitelmaan. Laiskuudesta ei tietenkään ole kysymys, älkää kuvitelkokaan!

Meilläkin näkyy naapurin puolelta vihreää ruohoa, vaan en näe tästä ikkunasta tämän talon ruohikkoa enkä siksi pysty vertailemaan. Mutta sehän on vanha totuus, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Liekö jo foinikialaiset sen sanoneet? Siispä en mene vastaan väittämään.

Näin tätä ylimääräistä aikaa saa kulumaan aina hetken kerrallaan. Varmaan keksin vielä jotakin muutakin mukavaa ja vähemmän hyödyllistä toimintaa. Heissulivei!

Päevee vuan;)

Kylläpä otti "onttoon koteloon" kun pääsin tänne pirttiin,ei siis mitään eilisistä viesteistäni ole tullut perille,mikä hitto tätä suomea vaivaa;(((((((

Enkä minä muista enää mitä kirjoitin(asiaa tietenkin);)

Nyt olin ystävättäreni kanssa tuolla ISOSSA kaupassa,voi hurja mikä lääni,saisivat antaa semmoset sähkömopot millä pääsis siellä eteenpäin.

Hörppäsen kupillisen pirtin kahveeta ja jatkan touhuiluani;)
näkyillään...

Pilkkumi ja kintereet...

Kyllä sanat ovat vanhoja rakkaita tuttuja, vaikkakin unohtuneet. kun ei olla tavattu aikoihin.

Pilkkumi oli se posliinikulho, jossa riisipuuro useimmiten pöytään tuli hellalla olevasta isosta kattilasta.
Marjakiisseli oli eteisen kylmäkömerossa lasisessa vadissa.

Ja yhdistettunä pilkkumin ja lasivadin sisältöä lautaselle annosteltuna oli taivaallisen hyvää silloin aikojen alussa lapsena, sen näyn voin vielä hyvin kuvitella silmissäni.

Pitäisiköhän minun kutsua jouluaaton lounaalle läheiset ja tarjotakin tuollainen menu, se tässä nyt mieleen johtui.

Muistan vain sen meidän talouden emaloidun pilikkumin käytön siitä, että mutsi hakkasi siinä suolasieniä pienemmäksi. Ihmettelinkin sitä, että emali ei mene rikki kun pilkkoessa kilahduksiakin kuului. Ehkäpä käsi osasi olla kuitenkin hellävarainen ja emalointi lujaa tekoa.

Piikin kävin ottamassa, ei pahaa jonoa, alle tunnin siitä selvisi. Kysyivät taas, kumpi käteni on se "viisaampi", sitä ei mielellään piikitetä. Oikeinhan se meni, kun oikeaan meni.

Vähemmän hyödyllisissä puuhissa ahkerasti puurtaenhan päiväni tuhraantui. Eipähän näitä puuhiani kannata ainakaan euroissa mitata. Onhan sekin helpotus, kunhan vain nokka tuhisee ja on ainakin jotain totisena tekevinään.

Nyt alkaa pian se tärkein, hyvillä mielin ansaittu lepo. Öitä!

Hui sentään, täällähän korvapuustit lentelee! Nappaan yhden ja haukkaan. Kenen lie puusti ollutkin, mutta hyvää oli, tyyssen tak!

Sumusireeniä ei ole tarvinnut huudattaa meilläkään. Uimahallissa oli kuin Välkimeren rannalla. Ympäröivässä puistossa ruoho viheriöi, ja lasiseinän läpi porealtaaseen paistoi aurinko suurena pallona taivaanrannasta. Olipa niin hyvin paistettua, kypsää lihaa, kun altaasta ylös nousi. Varsinkin, kun ensin oli kunnolla mureutunut vesijumpassa.

Aurinkoa on luvattu huomisellekin. Eikä minulla ole ennen maanantaita sovittuna minkäänlaista ohjelmaa. Ihanko tässä omatoimisesti pitää keksiä, mitä konnuuksia tekisi?

Aurinko se meilläkin aamusta alkaen paistoi oli mitä kaunein päivä, kirkasta on vieläkin, melkein täysikuu näkyy ikkunasta. Puoli seitsemän aikaan aamulla oli 2 astetta pakkasta, eikä lämpötila montaa astetta ollut koko päivänä.
Nytkin on asteen pakkasen puolella.
Kävin taas Kannelmäessä, siellä sisareni veteli päivä nokosia, herätellä täytyi, on minua 10 vuotta vanhempi ainakin minut vielä heti tunsi.

Mustikkapiirakkaa maistan ja kyllä korvapuustitkin kelpaa oikein hyviä.

Päästiin helpolla, Helsinkin reissun jälkeen syötiin eilistä, nyt vain sulatellaan ja odotetaan,että pääsee lukemaan iltasatuja, eikun kirjoja joita on lainastosta tuotu.

Huomenna taas reippaillaan, saas nähdä mitä, jotain kuitenkin.
Tuota tikkukasaa olen vilkaissut, mutta enpä löytänyt mitään asiaa tikusta.

Olemme kyllä pelaneet pokeria tikkujen kanssa, silloin nuoruudessa veljesten kesken.
Pitää minunkin miettiä mitä tässä vielä tekisi ennen lukuhetkeä. Ter: Late

En saaa taaskaan viestiä lähtemään.

Aurinkoista oli täälläkin ja ainahan se tekee mielenkin aurinkoisemmaksi. Kävelykin tuntuu sujuvan sutjakkaammin. Taisipa olla ekakerta kun aamulla oli kuuraa katoilla ja autojen tuulilasit jäässä - niin tietenkin tänä syksynä.

Maailmalla ja kotomaassa myllerryksiä ja uutisia onkin oikein kasaantunut. Eipä tunnu olevan mikään kunnossa. Enpä kertaa, jokainenhan niitä on ehtinyt kuulostella.

Kirjastossa kävin kaiken varalta lainaamassa "välipalaa", jos sattuu että aika tuntuu pysähtyvän. Selaista toimettomuden tunnetta en kyllä vielä ole ehtinyt kokea. Se varmaan johtuu siitä, että kovin vähän tarvitsen tekemistä ja sitäkin voi venyttää. Jostain syystä ennen sanottiin "italialaiseksi .lakoksi" sellaista kun työssä vähän jarruteltiin ja oltiin enemmänkin tekevinään. Joku erimielisyyshän siinä työnantajan kanssa oli takana. No, nythän olen olevinaan tyhjänyrittäjä.
Heh, taisipa lipsahtaa asiasta - tai ei sentään. Eihän asiaa ollutkaan.

Nytpä teen saman tempun kuin yleensä iltaisin. Eikun puku päälle ja pehkuihin. Tietysti pitää kopata varmuuden vuoksi kirja unilääkkeeksi.

Ilta pimeänä
kirjoittelen, sähkövalo kohdelampussa kimaltelee.
Ei pääse ohi vartijoiden, monta kirjettä olen kirjoittanut, eivät lähde postin mukana.
Näkösällä kuitenkin olen ja seuraan palstan liikennettä, vaikka mukaan en pääsekään. Sellaista meininkiä.
Kirjoituksin ja koristuksin tervehdin.
Hei hei

Iltakahvin toivossa pistäydyn täällä, ylhäällä kun pari ketjua on pilattu taas hölmöilyllä. Ei niihin viitsi mitään kirjoittaa.

Pimeä on jo ulkona, vastapäätä on joku parvekkeelleen laittanut räikeän vihreän valoköynnöksen, oikein myrkynvihreä!

Siinä se on päällä yötä päivää, ei ole kaunis milläänlailla!
Hieno aurinloinen päivä on päättynyt, mutta kyllä se saikin energiseksi. Hurautin ompelukoneella muutamat rästiin jääneet työt kuin leikiten, vaikka niitä olin pantannut jo pitkään:D
Hernesoppaa olin valmistanut aikaisemmin savupotkasta ja pakastanut, niin helppoa oli lämmittäminenkin.

Niitä Jopelin ruistikkuja tulee aina tehtyä jälkiuuniviipaleista, on vaan niin mahdottoman hyviä voinokareen kanssa, että tulee syötyä liikaa.

No, nyt en ilalla syö enään ja kiitän kahvista toivottaen:

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Hei taas tänne!
Oli ihana päivä tänään, aurinko paistoi ja oli kirkasta ja viileää..Upeaa..
Katson parhaillaan järkyttävää elokuvaa naisesta ,joka on sairastunut ALS:iin..
Luin kerran kirjankin,jossa eräs nainen kertoi kokemuksestaan,saman sairauden iskiessä..Parannuskeinoa ei ole vielä keksitty siihen . Ei pitäis näin myöhään katsoa tuollaista,tulee vaan stressiä,kun ei voi tehdä mitään asian hyväksi..
Minä olin, siellä Lahdessa, katsomassa sitä Kansantanssi-festivaalin päätösjuhlaa..Oli paljon ulkomaalaisiakin esiintyjiä..kauniita pukuja ja hyviä tanssijoita..Tosi hyvä juhla..kesti 3 tuntia..Kivaa,että eläkekerhoissa on kaikkea toimintaa.. piristää.Muuten ,elämä menee samaa rataa,ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut..Joulu lähestyy,joten pitää taas keksiä paketoitavaa..Minusta on mukavaa tehdä joululahjapaketteja..Eihän sitä tarvi mitään ihmeellistä ostella,
hyvää mieltä vaan tuottaa toisille.. Joulu on usein stressaavaa aikaa,ihmiset ostelevat ,vaikka mitä,jopa yli varojensa.. On menty vähän liiallisuuksiin siinäkin..
Tietenkin ,se on jokaisen oma asia,miten viettää ja miten toimii..
Nyt voisin mennä jo nukkumaan..Näemme taas tässä.. Iloista mieltä! t.Irkku

Pakkasaamua, neljä astetta mittarissa, odotettavissa hieno päivä sään suhteen, toivon että muutenkin.
Kuivat tiet, ei vielä liukkautta, kohta varmaan alkaa se "kopöttely" kun varoen täyty astua.

Niinhän se joulun aika on sitä kiirettä ja rahan menoa, mutta on se myös vaihtelua tuovaa tähän arkiseen aherrukseen.
Ehkä siksi, että olen joulun lapsi, minä tykkään joulun ajasta, haasteita syntyy, muistatko kaiken, keksitkö jotakin kivaa pikku paketteihin, ostatko ulkolaisen vai kotimaisen kinkun ja kaikkea muuta jouluista asiaa.
Eilen kertoilivat juuri leipomassa ollessani, miten ovat ostaneet edullisia kinkkuja, tanskalaisia, kuulema ihan herkullisia.
Olen niin itsepäinen ollut aina, että kinkku on ollut kotimainen, usein oma suolaama, pitäisikö antaa periksi tästä itsepäisyydestä.
Oikeastaan voisi antaa periksi myös perinteestä, että kinkku on ostettava, eihän sekään mikään pakollinen ole.
Jospa tekisikin tulevasta joulusta erilaisen, laitetaan harkintaan.

Kyllä harmaita hiuksia tekee tämä yhteyksien vaikeus, minunkin on ensin lähetettävä tyhjä viesti, saatava muistutus ettei niin saa tehdä, sitten saan viestini lähtemään, jotakin kumman sotkua on Suomi24 :llä.
Heti aamusta näitä harmeja ei tarvitsi olla, mieliala putoaa ja sävyttää päivään lähtöä.

Eilinen meni, niin kuin päivät yleensä, ilta tuli yllättävän pian, mutta saatiin sitä jotakin aikaankin, kolmisensataa piirakkaa ja pullat päälle.
Tänään ne sitten kaupataan käsitöiden ohella.
Meillä on pieni ohjelma tuokio palvelutalon asukkaille, myyjäisten lisäksi.
Pientä piristystä yritämme ja mukava onkin huomata, että jalka vippasee laulun tahtiin monella hoidokilla ja hymy on herkässä.
Kovin suuri ikäero ei ole meidän esiintyjien ja yleisön kanssa, mutta se huomio miten onnellinen saa olla, että vielä omatoimisena pystyy olemaaan, kuinka kauan, se on tulevaisuuden peitossa.
Surullinen ajatus, että joutuisi elonsa päättämään toisten pyörittämänä.

Kiitokset kaiken maailman herkuista mitä pirttiin on kannettu ja ihan valtava mieliteko tuli kun hernekeitosta texsanell kirjoitti, sitä pitää saada, siis oma tekemää.
Hyvältä ne maistuu kaupankin tarjoamat, mutta jos jatkuvasti joutuisi niitä syömään, voisi jo tympiintyä
Hyvää arkiruokaa mieli tekee.

Nyt laitan pisteen tämän aamun kirjoitukselleni ja lähden kulkemaan, jotakin yrittämään.
Katsotaanpa onnistuuko lähettäminen, osasinko laskea oikein;)

Ensimmäinen pakkasyö oli meilläkin, ruusut kimaltavat kuurassa, orvokit ehkä säästyivät vielä. Kellerrys taivaalla kertoo auringon heränneen ja neljän maissa se jo mailleen painuu. Hämärän ja pimeän väliin mahtuu monensävyistä harmaata ja sinervää hetkeä.

Olen paikkaillut praatikukkapenkkiäni callunoilla ja erilaisilla havuilla, sammal- ja mehitähtiruukuilla, sammalpallon rungon päähän askaroin puuksi. Monenlaista taiteellista oksaakin käpyineen ja naavoineen mahtuu pihan somisteisiin. Lyhytykoison oransseihin sipulinmuotopisiin lyhtyihin pujottelin ulkovalot etukuistille katoksen suojaan, sillä sateessa ne menevät pilalle. Lapsenlapset ihastelevat mummin minipeikkometsää, on kääpiä ja omatekoisia savihahmojakin joukossa .Muovisiin puutarhatonttuihin en ole sentään innostunut, tonttuilen ihan itse ja joulumuorina olen aivan elementissäni. Nyt saa jo alkaa viritellä joulun makuja, pipareista aloittaen, glögejä testaillen.

Pirttimme on on ollut aina herkkujen tyyssija, olen minäkin monet makeat ja suolaiset tänne lämpimäisinä tuonut, useimmiten ihan oikeasti niitä silloin kotonakin tehnyt, mielikuvitus jakoi ne muiden kanssa. Saatiinpa poskipusujakin kiitokseksi silloin ennen...;)

Turun taidemuseon Carl Larsson -näyttelyssä tuntui, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle, niin vahvasti veti niiden kotoisten kuvien ja idyllien maailmaan. Tänään avataan Helsingin Postimuseossa ilmainen näyttely Rudolf Koivun satukuvista teemana lasten elämä 1900-luvun alussa, ajan esineistöäkin on nähtävillä. Ei se varmaan ollut aineellisesti niin turvattua kuin nykyisin, mutta lapsi sai olla pitempään lapsi ja lähisuku oli turvana. Varmasti saan omaa pikkuväkeä seuraksi, siellä on myytävänä teemaan koottu kirjakin.

Täällä puhutaan viestien lähtemisvaikeuksista, eipä ole vielä se minun viestejäni viivyttänyt - katsotaas miten mummon käypi.

Raikasta, reipasta päivää kaikille ! Ensi pyhänä isät, vaarit ja isovaarit saavat kukkia, haleja ja suunsa makekasi .

Viesti lähti nii ammuttuna, että parraatikukkapenkistä lens kirjaen poekkeen ja lyhtykoesossa kirjaimet ihan itekseen vaehtovat paekkoo. On taenna minnuun luki-häeriö iskee vanahemmiten. Makekasi se vasta makkee juttu onnii...voe ku makkeesti naarattaa ihteeniki.

Päivää! ;)

Ja terveiset tuolta "arvaus"keskuksesta.
Siellä laitettiin nyt semmonen sähkönen resepti juttu minulle,öhöm;)))))
Sehän se minulla töitä teetti kun en seurannut noita reseptejäni;(
No nyt on asia järjestyksessä.

Noista askarteluista,minullekin tuli semmonen lehti missä oli tuon iltalaukun teko-ohje.
Kun joku vielä keksis mitä tehtäis noista tuikkujen kupeista,itse yritin kerran tehdä niistä semmosia kynttilän sammuttimia,mutta
ei ne oikein onnistuneet,vaikka oli rautalankaakin.Poltan aika paljon tuikkuja partsulla.Ruvetkaahan keksimään;)

Pakkasta oli meilläkin yöllä,ja katselin kun eivät voi noita autojensa ikkunoita kunnolla putsata;( hyvä jos on pieni reikä mistä kuski tirkkii ajaessaan.
Nyt näyttää nousevan tosi "Lontoon sumu"

Minä lähden tuonne alas kerhohuoneelle.
näkyillään...(saa nähdä lähteekö tämä)

Meillä oli eilen aamulla katot kuurassa, mutta tänä aamuna oli monta astetta lämmintä. Ja joku oli kähveltänyt sen luvatun auringon taivaalta. Mitään märkää ei pilvistä tullut, joten ihan kohtuullinen sää ulkoilmailuun. Tarkoitan jalat maassa ilmasta nauttimista.

Meilläkin on siirrytty sähköisiin resepteihin. Maanantaina kokeilin ekaa kertaa e-reseptiä ja hyvin toimi. Sitä mukaa kun vanhat reseptit vanhenevat, ne muuttuvat e-resepteiksi. Pankkitunnuksilla niitä pääse tutkimaan kanta.fi -sivustolta. Paperiset eivät siellä näy.

Kyllä mietityttää, miten sellaiset ihmiset, joilla ei ole tietokonetta ja jotka eivät sitä osaisi käyttää vaikka olisikin, selviävät tämän tietoyhteiskunnan mukana. Vasta sitten kun kuukahtavat viimeisetkin sukupolvet, joille tietotekniikkaa ei ole opetettu jo alakoulusta lähtien, ovat ihmiset tasa-arvoisempia sen asian suhteen. Mutta varmaan väliinputojia jää sittenkin, koska kaikilla ei ole samanlaisia taloudellisia edellytyksiä hankkia aina uusinta teknologiaa.

Minäkin ihmettelen, miksi toisilla on niin vaikeaa saada viestejä lähtemään. Minulla ei kyllä ole ollut mitään ongelmia. Suapi nähä, tuliko niitä, kun menin manaamaan...

Nyt ei lähteyt minullakaan kun tunti sitten yritin lähettää kirjoituksen. Ei siinä sen kummempaa ollut kuin virheistä, mutta oikein hyvä kirjoitus virheistä se oli.
Sitä minä siinä tähdensin että kuiva olisi pirtti ilman virheitä, mutta virheet virheen takia voivat olla muualla kuin pirtissä vaarallisia.

Tämä kielemme on niin sallivaa niin että jos kirjaimet yleensä jostakin löytyy niin sää sat selvän, ellet sää saa selvää olet luultavasti nipottavaa tyyppiä.
Sitä se kirjoitus vaan käsitteli. Nyt kokeilen jos tää lähtee.

Käsittääkseni se sähköinen resepti on otettu käyttöön joissakin kaupungeissa eri puolilla Suomea. Ollaan vähän niin kuin koekaniineja. Jos me tästä kokeesta selviämme, niin käytäntö leviää koko valtakunnan alueelle. Että älkää surko, perässä tulette!

Siihen aikaan, kun leipätyöni oli lastenlehden parissa, ideoin mm. noita askarteluja ja keräilin kaikenlaista, mitä oheistuotteena mistäkin sai. Moniksi vuosiksi se tapa jäi "päälle", mutta ei minulla enää niille materiaaleille mitään käyttöä ollut. Laatikoita ja kaappeja siivotessa niitä sitten heittelin roskikseen ja ihmettelin keräysvimmaani.

Joskus oli tilaa asunnossa ja oli pihamaatakin kaikenlaisille koristuksille ja muille räpellyksille, mutta enää ei pieneen tilaan voi mitään tukkia lisää. Joka neliösenttimetri niin vaaka- kuin pystytasoillakin on tarkkaan miehitetty. Liika on aina liikaa

Vaihteeksi sumua. Vesihelmiä ei nyt näy, ja mittarikin on tiputtanut lukeman vähän reiluun yhteen asteeseen. Jos sää ei tuostaan kummene, niin taitaa tämä päivä kulua enimmäkseen kirjallisten harrastusten parissa. Muutan "kanavan" kirjoituskoneen puolelle. Kun kyllästyn, vaihdan sohvalle ja otan kirjan käteen. Siinä välillä voi jotakin murkinaa laittaa.

Minä olen myös tutustunut tuohon eReseptiin. Tk:ssa käydessäni otin sen käyttöön. Ei minulla reseptin uusiminen hankalaa ollut ennenkään, kun TK on lähellä 10 min pyöräilyn päässä. Sainpa harjoittaa jkv. hyötyliikuntaa.
Pudotin reseptin kirjekuoressa t.asemalla laatikkoon. Reseptin lisäksi tarvittaessa laitoin viestni lääkärille ja palautuskuoren valmiiksi mukaan, jolloin reseptit tulivat postiluukusta minulle.

Nyt jää tuo hyötyliikuntavaihe pois, kun asia voi hoitaa joko apteekki tai sitten soitan itse uusinnasta. Netistä pääsee tarkastelemaan kanta.fi osotteesta pankkitunnuksillaan.

Nyt meni herrrrrmot,tämäm konneen kansa;(

Kyllä se vanhemmille ihmisille on outoa.
Tiedän yhden mummelin joka ei käytä edes pankkikorttia,vaan käy kassalta nostamassa koko kuukauden "tilin"kerralla,laskee sitten montako seteliä voi päivittäin käyttää.
Minä käytän mieluummin korttia kuin pidän paljoa rahaa mukanani.

Nyt maistuu pirtin päiväkahvi,hain Takataskusta läskisoosia perunamuusilla,hyvvee olj.

Jos tämä nyt lähtis oikein.
näkyillään...

Kyllä tuollaiset mummot on käsilaukkuryöstäjien herkkupaloja, jotka kuukauden tilin pankista kotiinsa kuskaa. Kannattaisi se setelinippu ainakin povitaskuun laittaa vähintään. Eipä kannata sillä pankkikorttitililläkään paljoa katetta olla, ihan sen vuoksi jos kortti vaikka rikollisesti napattaisi. Mutta varovaisuus ja ennakoiminen on viisautta. Voihan tilejä olla enemmän kuin yksi, meinaan jos ei joudu kädestä suuhun elämään.

Eipä meillä ainakaan vielä ole sähköisiä reseptejä, on vietävä terveyskeskukseen omalääkärin omaan postilaatikkoon. Kirjekuoreen jos on toivomuksia, saa noin viikon päästä, pitää itse hakea. Apteekissa voi myös vaihtaa, viikko menee ja maksaa 2€ kpl.
Apteekkiin matkaa 500m terveyskeskukseen 1 km, aina käyn terveyskeskuksessa.
Luulen että sähköinen respti tulee lähiaikoina meidänkin maalaiskuntaan.

Tuosta rahankäytöstä, olen monen vanhuksen paljon minua nuorempienkin nähnyt käyttävän maksaessaan vain rahaa, eivät osaa tai uskalla ottaa korttia.
Kerran kadotin korttini, onneksi minulla oli kännykässä tallennettu puhelinnummero johon katoamisen voi ilmoittaa, asia tuli hoidettua heti alle aikayksikön.
Onneksi on tämä kone niin nyt loput laskut maksetaan itse.

Tänään tihkuttanut vettä ei paljoa, mutta kuitenkin, käytiin vesijumpassa päivällä
ja iltapäivällä käytiin ostamassa valoa pimeyteen, Hong Gonkista monta kiloa.
Se on tuolla Keravalla.
Mukava päivä, mustikkasoppa oli hyvää.
Laten posti.

Känny on hyvä apuri moneen. On minullakin numero johon kortin katoamisen voi ilmoittaa. On minulla siinä sen pankkikortin koodinumerokin, mutta se on ovelasti piilotettu pitkään numerosarjaan. Kortin numerothan välillä vaihtuu ja saattaahan siinä vaiheessa tulla black out eikä muistakkaan äkkiä.
Muistutus on myös mainio toiminto. Menoista on hyvä panna muistutus edelliselle päivälle.

Isän päivä

Kauppiaiden ehdottamanahan isän päivä sai alkunsa. Pitihän krääsän myynnille avata uusia markkinoita. Jollain tavalle päivän muistaminen alkoi saada jalansijaa 70- luvulla ja "vakiintui" vasta 1990 luvun loppupuolella. Edelleenkään en osaa antaa kovinkaan suurta arvoa ko. päivän viettämiselle. Enkä ehtinyt kertaakaan isääni nimenomaan isänpäivän merkeissä muistaa. Äitienpäivä kyllä minustakin puolustaa paikkaansa

Kirjanpidon mukaan ja myös käytännössä kyllä isän tittelin omaan. Eihän minulla ole mitään ko. päivän viettoakaan vastaan. Kukin elää tapoineen. Sen olen tehnyt selväksi, että en toivo tätä "yhden päivän keskittämistä." Jos jälkipolveni haluaa tätä isänpäivää viettää, siihen en millään tavalla tartu. Kuten en muutenkaan heidän elämäänsä kovin suurella "ohjauksella." Harmeja heistä ei ole ollut ja tapaamisia silloin, tällöin ihan sopivasti.

Työkulttuuri , työt jakaantuivat vanhan ajan elämässä kovin eri tavalla. Näin varsinkin salotorppien elämässä. Vaikka torpan emännät eivät käyneet palkkatyössä, työtä heillä riitti väsymiseen saakka. Vielä sekin, että ainakin vanhan kotiseutuni ympäristössä perheet olivat suuria, eikä missään teknisiä apuvälineitä. Kaikki vedet juoksi kantamalla, pyykit nyrkkipyykkinä, lehmänkantturat pidettävä "täysihoidossa", joille heinätkin täytyi kiskoa umpihangessa kauempaa ladon tapaisesta. Miehet olivat kauempana savotoissa, usein viikkoja kotona käymättä.

Mitä näitä muisteluista enempää. Se on jälkeen jäänyttä elämää.

Huamenta. Ei sara muttei paistakka. Eilen vihmo hianon hianoo usvaa naamalle.
Tänäpän ev viäl on nokkaani ulos pistäny. On tääl jo parina yänä ollu pakkastaki.
Keskiviikkoaamul oli ruaho hopeenharmaa, ja varttitunti piti hankaa auton klaseist jäätä ennenku lähti ajamaa.

Täs ei mitää kummempii kuulu. Päivä kerrallaa eletääj ja siinhäs sitä onki.
Joskus tuppaa tulemaa ihan kiirekki, ku kaikki rysähtää niskaa samana päivänä.
Sit taas on simmottist hiljaseloo. Lueskeltuu on tullu, mut mitääj järin innostuttavaa kirjaa ei o osunu käsiin.
Kai niit pitkäveteisii ja sekavii tekelei kannattaa kahlaa läpi sen takii, et sit taas osaa antaa arvoo hyvin kirjotetulle ja aiheeltaam miälenkiintoselle kirjalle.

Ku huamen on se kisänpäivä, pitää täs rupee kakkuu vispamaaj ja pullaa leipomaa. En nys sitte kirjota tän enämpää, ku ei oikee om muuta ku terveisii vaa oikeem paljo kaikille.

Isänpäivä on yhtä tärkeä kuin äitienpäivä, jokaisella lapsella on varmasti isä, eri asia, missä hän kulkee. Lapsenlapsemme ja heidän isänsä ovat tärkein sidos , vaaritkin muistetaan sekä omat lapsemme isäänsä. En yritäkään mitään järjestellä tänne vaarilaan isänpäivänä, voimme lähekkäin asuvina tavata muutenkin usein, mutta onpa vaan isänpäivänä meillekin aina aikaa riittänyt. Nyt on täytekakku tekeillä ja pullataikina nousemassa, kaksi nuorta perhettä tulee iltapäiväkahveelle, saadaan taas uusi taidenäyttely jääkaapin oveen.

Isän asema on usein lähtökohtaisesti erossa huonompi kuin äidin. Riipaisevasti lauletaan viikonloppuisistä, mutta sekin jää monelle vain haaveeksi. Lapsia käytetään koston ja kaunan välikappaleina, siinä sysätään joskus isovanhemmatkin eroon lastenlasten elämästä. Kiireiset uraisätkin ovat paljon poissa lastensa elämästä.

Olen pari kertaa ollut mukana Lasse Heikkilän Suomalaisessa messussa. Siinä käsitellään railakkaan musiikin avulla Suomen historiaa ja nykypäivää, myös kipukohtia. Laulujen lisäksi musiikki on mukaansatempaavaa, on jouset, haitari ja rummut.

Isä ansaitsee kukkansa, halinsa, kakkunsa ja kaiken arvostuksen , mutta laitan tähän arjen toista puolta kuvaavan laulun messusta .

.1. Miehet Suomessa työtä arvostaa. Tuhdin leivän se takaa. Ahneus otteen jos puurtajasta saa, kehnot kortit se jakaa. On työ kuin työ niin miehen pystyy toinen korvaamaan ja paikan vaimon vieressäkin joku ottamaan, vaan lapset tarvii isää oikeaa.

2. Yksin rannalla poika pujottaa ongenkoukkuunsa madon. Joskus voi koukku sormeen lipsahtaa, murtaa kyynelten padon. No näinhän poika sormiansa oppii varomaan ja vaikka kautta kantapään kai myöskin onkimaan. Vaan toiset koukut sitten sormiin jää.

Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään? Missä kulkee isät maan? Ei kukaan ehdi neuvomaan ja pian maailmaan polviaan kolhimaan lapsi käy eikä näy saattajaa.

3. Koulut miesten käy pojat keskenään ilman aikuista ketään. Naisen ruumiista kaikki tiedetään, muttei sielusta mitään. Nuo miehet, jotka vastuutaan ei pysty kantamaan, ei isää ehkä itsekään oo tulleet tuntemaan, ja ken ei saa, hän ei voi antaakaan.

Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään? Missä kulkee isät maan? Ei kukaan ehdi neuvomaan ja pian maailmaan polviaan kolhimaan lapsi käy eikä näy saattajaa.

Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään? Taivaan Isä tarkalleen on nähnyt miehen pettyneen ja luotansa etsii ken lohduttajaa, sylin täydeltä rakkautta saa.
-Lasse Heikkilä

Isänpäivän rantautumisesta Suomeen muistan sen verran, että asuimme jo Helsingissä, kun värkkäsin omalle isälleni ensimmäisen humoristisen isänpäiväkortin ja panin postiin. Siitä minulla ei mitään tarkkaa mielikuvaa, miten omat lapsemme isänpäivän huomioivat. Äitienpäiväkorttejahan tehtiin koulussa, mutta tehtiinkö isänpäiväkortteja?

Nykypäivän lapsille isänpäivä on ollut olemassa aina, joten he ehkä suhtautuvat siihen samoin kuin äitienpäivään. Tosin tahallisestikin "isättömiä" lapsia on aika paljon, ainakin enemmän kuin äidittömiä. Miten he sen kokevat?

Minä olen ko. päivää pitänyt enemmän markkinavoimien juhlana. Toki isät muistamisen ansaitsevat siinä kuin äiditkin, mutta kun se lahjakrääsän tyrkytys on niin etovaa. Lahjan antaminen toiselle lämmittää omaakin mieltä, jos se on oikeasti vapaaehtoista, spontaania. Pakkolahjat isänpäivänä, äitienpäivänä, jouluna, ystävänpäivänä, syntymäpäivänä, valmistautumispäivänä ja loputtomina muina päivinä... huh!... ne rassaavat minua.

Hulluimman lahjakerjäyksen näin eilen marketin ilmoitustaululla. Siinä oli tilinumero ja pyyntö lahjoituksesta häitä varten. "Lahjoittajille lähetämme kiitokset ja nimet jälkikäteen", luvattiin lapussa. Arvatkaa, päätinkö tehdä lahjoituksen. Ja arvatkaa, uskonko, että tilinumeron omistajalla on todella häät tulossa...

Satettoman pilven alla kyyrötellään. Juhlia ei ole tiedossa, kun ei ole yhtään isää jäljellä.

Ehtoota.

Pyykit on pesty ja ovat kuivumassa.

Sain apteekista lääkkeeni.Hienosti se sähköinen resepti toimii.
Jospa nyt saisi tuon uni-rytmin tasaantumaan on nimittäi ihan sekasi.

Nyt hörppäsen pirtin kahveet,se ei ainakaan vie unia;)

näkyillään...

Ei ainakaan minun kritiikkini tarkoittanut sitä, etteikö isää olisi syytä muistaa. Tiedän, että minunkin isäni oli iloinen siitä itse tehdystä kortista. Paljon iloisempi kuin jos olisin hankkinut kalliin ostolahjan. Kritisoin sitä kaupallisuutta, joka antaa ymmärtää, että isä tulee onnelliseksi vain ja ainoastaan kaupasta ostetusta, kalliista lahjasta. Että hän välttämättä tarvitsee sellaisen.

Rakkautta ja kiintymystä ei voi ostaa rahalla. Siitä luultavasti me kaikki täällä olemme yhtä mieltä.

Hyvää isänpäivää kaikenlaisille isille. Meidän perheessämme isä on vaari, ja vaari oli minunkin isäni. Kaikki kulmakunnan lapset sanoivat häntä vaariksi, ja kun muut lapset olivat jo kasvaneet kouluikään, tuli naapurin pikkutyttö aamukahvin aikaan miltei joka päivä mummulaan ja kysyi: - Tuleeks vaali ulos?
Vaarihan tuli.

Yleensä nykyisin minä herään ensimmäisenä, mutta eikös tuo meidän vaari herännyt heti minun jälkeeni, joten kahvia ja kakkua hän ei sänkyyn saanut.
Päivän mittaan tänne valuvat jälkeläiset omia aikojaan, joten meillä on avoimien ovien päivä, johon ei kuulu lahjontaa. Pari nuorinta varmaankin taiteilee kortin, kahvitellaan ja jutellaan, ja siinähän sitä onkin.
Äitienpäivän kohdalla on sama juttu. Hauskin saamani äitienpäiväkortti oli myötäjäislapsenlapsen käsialaa, ja siinä tyttö toivotti mummulle rauhallista äitienpäivää.

Muuten olen samaa mieltä kuin he, jotka eivät hyväksy markkinameininkiä näiden päivien yhteydessä, ja halloween on mielestäni sellainen rahanpyydys, että sitä ei olisi lainkaan tarvinnut tänne tuoda.
***
Viettäisimme tätä päivää Pietarin-risteilyllä, mutta kutsu oli lähetetty vanhaan osoitteeseemme, ja ilmoittautumispäivä oli jo reipaasti takanapäin. Ihan harmitti.
Olisihan se ollut mielenkiintoinen isänpäiväretki...
***

Tuli tuo vaari höpöttämään mukamas jotakin asiaa.
Tässähän ei oikeastaan kummempia asioita olekaan.
Siis vielä kerran: oikein hyvää isänpäivää kaikille!

Onnea ja menestystä kaikille isä-merkkisille! toivottelen minäkin.

Yritin toivotella sitä oman isäni muotokuvallekin, joka olohuoneen seinältä katselee touhujani. En kyllä huomannut, että isällä olisi ilme mitenkään värähtänyt. Maalari on maalannut hänet kovin tuikean näköiseksi. Silmiäni siristämällä ja jostakin tietystä kulmasta katsottuna löydän taulusta isän oikeasti.

Mittari on niukasti plussan puolella. Keli on kuiva, mutta pilvinen taivas pysyy kattona. Täytynee käydä tarkemmin vilkaisemassa, miltä sää tuntuu iholla. Nyt ei kyllä voi mennä maitopurkin ostoon. On keksittävä jokin asia. Käynpä vaikka vilkaisemassa, miltä meri näyttää. Ei se ainakaan jäässä ole.

Jäässä on vain järki. Jääpää jää, tää sää vaiko säätää... Ei, en minä ihan noin hulluksi ole tullut. Riimit vain risteilevät koko ajan korvien välissä, niin ettei sinne paljon muuta mahdu.

Olkoon tämä 13. päivä onnenpäivä!

Kiitosta vaan tämän merkkipäivän merkeissä esitetystä osanotosta. Kyllähän se näyttää nuoremmissa sukupolvissa saaneen kasvavaa merkitystä - ainakin muodollisesti.

Niinpä kävijöiden ryöpyltä en minäkään kokonaan välttynyt. Mukavahan se on jutella tällaisenakin päivänä, samoin kuin monina muinakin päivinä. Sain jopa hyvän ja ihan sopivan lahjankin n. kymmenen hengen yhteispanoksen antamana.

Se oli hieno vesivärityö, joukon pienimmän taiteilijan tekemä. Pahville n. 10x10 sm tehty, punaisella värillä ihan selvästi kämmenen painallusta muistuttava taideteos. Kyllä se minusta hyvin vastaa kiasmojen näyttelyiden keskitasoa. Sitä paitsi, jopa minäkin pystyn siitä vajavaisella mielikuvituksellani loihtimaan mitä moninaisimpia mielleyhtymiä ja merkityksiä. Myös sen, että täytyisi harrastelijana tehdä uusia avauksia ja" vapaata iroittelua" kaikenlaisesta sidonnaisuudesta. Mitäpä oikeat taidekriitikot saisivatkaan aikaan, jos he käsittelisivät ko. työtä ja siroittelisivat sopivasti fraasejaan ammattimaisten näkemyksiensä joukkoon. Joka tapauksessa saamani lahja oli erinomainen ja eikä mitenkään markkinoiden krääsätarjontaan sortunut valinta.

H* mainitsi päänsä täyttyvän riimien risteilystä. Olen käyttänyt "riimittelyä" yksinkertaisimpiin asioihin muistini tueksi, vaikkapa koodien muistamiseksi.
Esim. Joku tuttu renkutus "hellurei, kaikki se vei." Jokaisen sanan kirjainten määrä antaa numeron. Tässä se ei ole sanasanani.

Hei! Ilta taas on jo käsillä! Toivottavasti kaikilla isillä ja vaareilla on ollut mukava päivä..
Ei ole enää lapsenlapsilla vaaria,joten surullisina sitä lapsenlapset muistelivat..
Kaikki,isiensäkin puoleiset vaarit ovat jo siirtyneet ajasta pois..Onpa ikävää..
Vanhoilla miehillä on mukavia muisteluja.. Muuten päivä oli rattoisa..
Tuli yksi tyttäristäni kylään ,pienen koiransa kanssa.. On ihana ,Kiinan harjakoira..
Erikoinen rotu,ei hauku..Jori oli kylässä ja pelkäsi,että tätinsä jää mummolle yöksi ja hän joutuu lähtemään asuntolaan.. No,uskoi,kun sanoimme,ettei kukaan jää yöksi,mummolle..Hih..Minä taas leikkasin kymmenkunta autoa pahvista..sain olla askartelijana..
Eläkekerhossa,tämä kirjaileva mummeli,oli keksinyt joulunäytelmän,joten jatkan" näyttelijän "uraa ..Mielenkiintoista..Tiedä sitten, mitä vielä teenkin? Onneksi ei pyydetä laulamaan,siinä olen surkea..Pääasia on,että me ikä-ihmiset,emme jää sohvannurkkaan..Muuten,on tehty tutkimusta,että tämä
nettikirjoittelu ihmisten kanssa ,on myös hyvää mielenterveydelle..Ehkä ei vastaa suoraa kanssakäymistä,mutta hyvää korviketta..Parempi se,kuin ei mitään kontaktia, kenenkään kanssa. Jatkamme kirjoittelua..
Nyt ajattelin,että alan kutomaan vähän aikaa ja sitten muille maille,vaikka untenmaille! Hyvää yötä ja mielenkiintoisia unia! ILOA! t.Irkku

Uskaltaa, mikäs ettei. Kuitenkin tuo mielestäni turha isänpäivä meni taas ja ja lapsia lapsineen kävi. Nuorin viisivuotias poika sanoi jo maistaneensa kakkua, vaikka koskemattomana kakku vielä oli. Selvisi että toisen papan luona hän oli maistanut, kun siellä oli samanlainen juustokakku. Tätä se on nykyaika, kaupasta kakut ostetaan, yhä useammassa perheessä, ainakin vanhemmat ihmiset niin tekevät.
Paitsi 5v poijan äiti, hän joka on myös poikani vaimo, leipoo pipareista lähtien kaikki itse oli heillä sitten miten isot juhlat tahansa. Nyt minäkin pääsin jollakin asialla oikein kunnolla kehumaan. Tästä on hyvä jatkaa viikkoa.

Isänpäivä meni vanhan kaavan mukaan, pojat tulivat omia aikojaan, juuri kun vanhempi poika perheineen lähti tuli nuorempi samalla ovenavauksella sisään.
Ei siinä saranat kuluneet.
Sain minä oikein lahjankin vanhemmalta pojalta kilon purkin suolasilakoita ja nuoremman pojan tytär antoi kirjekuoren jossa oli omapiirtämä kortti vaarille.

Olihan meillä omatekemä kakkukin ja korvapuusteja, hyvin meni kaupaksi, on meillä hyvä leipuri.
Kotona söimme itsetekemäni isänpäivä lounaan, jäi vielä ylikin, joten tänään syödään eilistä.

Tämäpäivä oli aamusta aika valoisa nyt näyttää menevän pilveen, lämpöasteita kuitenkin.
Talvirenkaat laitetaan tänään autoon, lupasi tuo vanhempi poika laittaa klo 16,00
Kai sekin on ikäänkuin isänpäivä lahja.
Minun täytyy kaivaa kellarista renkaat esiin ja panna takakonttiin.
Ei minulla pitkä matka ole, Jussi tuo mainio pojan poika oli mitannut matkan, 309m.
Nyt päivän pieniin askareisiin ja lenkillä käymme, ter: Late

Tuli Ynnämuun uusimmasta taideteoksesta mieleen kaksi asiaa:

1. Sinun ympäristössäsi taitaa vaikuttaa taiteellinen virus, joka on iskenyt ainakin vanhimmasta nuorimpaan ja ilmenee taideteoksina.
Hieno juttu! Onnea kovasti molemmille taidemaalareille.

2. New Yorkissa koki pikaisen nousun kuuluisuuteen taiteilija, jonka abstrakteista tauluista maksettiin miltei miten paljon tahansa, ja tunnetut taidearvostelijat kehuivat kilvan taiteilijan omaperäisiä teoksia ja ennen kaikkea värien käyttöä.
Sitten kävi ilmi, että tämä taiteilija olikin apina!

Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli tositarina.

Ja meikämuijan todellisuuteen kuuluu, että taas tuli hoppu! Merikukallekin olisi ollut asiaa, mutta ei voi nyt mitään muuta kuin hosua takki niskaan!
Voikaapa hyvin.

Aivan kohta lähtö fysioterapiaan, mutta ehdin ilmoittautua. Meillä aurinko paistaa! Paistoi se eilenkin iltapäivällä, kun kävin merta katsomassa. Meri oli paikallaan. No, ei de sentään ihan liikkumattomana maannut mutta maantieteelliseltä sijainniltaan kuitenkin. Siis tuolla kadun päässä.

On se taide sellainen juttu, ettei koskaan tiedä, missä suuret taiteilijat lymyilevät. Joku ei erota apinaa ja Säreistöniemeä toisistaan, puhumattakaan Picassosta. Parhaita taiteilijoita varmaan ovat lapset, joita ei vielä kahlitse mikään ulkoapäin tuputettu suuri totuus perspektiiveistä ja mittasuhteista.

Ja sitten kun on oikein suuri taiteilija, voi unohtaa ne ja alkaa katsella asioita uudestaan lapsen näkökulmasta. En tiedä, ovatko taidekriitikot samaa mieltä, mutta en edes välitä tietää. Minulla on oikeus tykätä siitä, mistä tykkään. Kauneus on katsojan silmässä, sanovat minua paljon viisaammatkin.

Jääköön tämä kulttuurikatsaukseni nyt tähän. Jos kysytte, mikä minua vaivaa, niin aivan kohta se on fysioterapeutti. Hän se vasta vaivaakin!

Iltaa pirttiin.

Aurinko yritti hieman naamaansa vilauttaa, mutta ei jaksanut. Sateentuoja sensijaan ei arvuutellut touhujaan, vaan päräytti kiukkuisen kuuron, antoi maan kastua ja pimeyden saapua.

Eilen olimme sulhon perheen kanssa ruokailemassa ja kakkukahveita juotiin atrian päätteeksi. Siellä oli pojat ja tyttäret kumppaneineen ja lapsineen, sekä kumppaniensa vanhemmat. Ruokaa oli ja tunnelma rento, keskustelu sujui ihan kohtalaisesti, mitä nyt haarukalla annostelun lomassa ehti mylväistä, pöydän toiseen päähän...no ei vaineskaan...huijasin lukijoita, tällä pikku repliikillä.

Asiasta toiseen, sukan tekele on valmis, aloitin jo uutta tekemään, jotta ehtis vielä tämän vuoden aikana valmiiksi saakka. Lanka on aika huonoa, paksua jötikkää. Ilona-nimistä, ei oo herkkua kutoa siitä, mutta helpostihan tuo purkaminen minulta onnistuu.
Näin ja hyvvää jatkoo, kirjoittamisiin.
Hei hei

Voihan kehveli! Sehän on tänään ollut joillakin nimpparipäivä. Muutama minuutti tälle vuorokaudelle aikaa toivotella ONNEA, ONNEA, ONNEA VAAN! On se hyvä, että muori toi tuon kakun. Siitä riittää varmaan rääppiäisiä huomisellekin meidän kukkastytöillemme.

Nyt pitää lähettää, ettei myähästy tältä päivältä!