Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Jassoo, täällä on vietetty oikein "nenäpäivää". Työntääkö nenänsä johonkin vaiko ei...
    Ihan tutulta kuulostaa tuo tarina, noin minäkin tarjosin apuani tutulle vanhalle rouvalle. Hän oli nousemassa autosta vaikean näköisesti, rollaattori odotti vieressä. Tarjosin käteni että tarvitseeko hän apua. Suorastaan tönäisi pois sanoen että on hänen sentään päästävä itse... Aikansa jahuttuaan pääsikin. Tuli ihan nolo olo, vaikka ystävällinen ja auttavainen vaan yritin olla.
    Noita tapauksia en luokittelisi nenänsä työntämiseksi toisten asioihin. Sehän on avun tarjoamista.
    Mutta mistäs sen tietää -- tuokin rouva oli miltei loukkaantuneen oloinen,kun apua tarjottiin.
    Vaikeita juttuja.
    Toinen taas oli ikikiitollinen kun autoin hänet pystyyn, kun oli kaatunut.
    Pitäis varmaan ensin suorittaa vaivihkaa salainen kysely autetaanko vai ei.

    Onkohan tuohon epidemiaan rokotetta ? Tuohon kaappien sekamelskaan ja kun seinät pullistuu ryysyjen (vanhojen ) paljoudesta! Jos joku tietää ,kertokaa.
    Ja ei kai sillä rokotteella ole narkoleptisiä sivuvaikutuksia. Kamalan nolo jos sinne vaatekomeron sekamelskaan nukahtaa, just kun on päättänyt panna tuulemaan. Olis siinä selittämistä.

    Huomenna pitäis mennä kauneus salonkiin. Saa nähdä lukeudunko sen jälkeen näihin kuuluisiin kotieläimiin
    Olishan meilläkin niitä jo valmiiksi, riittävästi.
    Kohtahan ne neitsyetkin viimeisiään vetelee, ja kaikki arvokkaat nimpparit vietetty, ulukomualla käyty, joutaa vaikka sängynalle sukulaissielujen kanssa seurustelemaan pää pyntättynä .
    Ellei sinne komeroon nukahda työnsä ääreen.
    Aurinkoista iltapäivää itse kullekin säädylle.
  2. Tulenlieskat muisteli ensimäisestä kaunistautumis operaatiota. Siitä muistui mieleeni omat jutut.
    Saparot heilui niskassa tai jotenkin päälaella kun varhaisteini olin. Isäni oli sitä mieltä että tyttärellä pitää olla pitkä tukka. (nuttura.)
    Kas kun keksin että nyt pitää saada kiharat........Pitkän neuvottelun tuloksena sain luvan ottaa "vähän laineita" hiuksiin. Ja lyhentää hiuskarvan verran. Ei muuta ! Niin menin Seinäjoelle kampaamoon saamaan mitä oli luvattu. Nuorena ujona en saanut sanotuksi tarkkaan mitä halusin(tai isäni halusi).
    Joten kotiin tuli lyhyttukkainen, oikein kunnon sähkökiharainen pää. Oli tosi pahan näköinen omastakin mielestä. Alullaan 50-luku. Oli hieman toisenlaiset välineet ja aineet permanenteille, kuin nykypäivänä. Polttaakin taisivat hiusten latvat.
    Niin jouduin huivi päässä kulkemaan pitkät ajat ja hävettikin semmoinen sikkura. Vaan tehty mikä tehty.
    Isäni ilmaisi ettei hän tuollaista tarkoittanut. En sanonut etten minäkään .........
    Eikä sitä sen kauniimmaksi ole tullut koskaan ,mutta nuorena pitää yrittää. Ennenkuin selviää, että näillä naamoilla elämä eletään. Se ei muuksi muutu !
    Sitten tuli muotiin ne "pönkkähameet". En mikään laiha ollut silloin, siihen hameen alle kun semmoiset "levikkeet" laitettiin.
    Monet tärkätyt alushameet. Näytti kuin heinäpaali olisi itsekseen liikkunut. Ei ihan lähelle päässyt kukaan, mutta tanssireisulle ne ylleen puettiin. Tarkkaan katsottiin tekeekö se poikiin suurenkin vaikutuksen. Oli tosin monta muutakin pönkkähametta..
    VOI,VOI, sitä nuoruutta ja nuoruuden innostusta. Ja kokeilunhalua ja laumasieluisuutta.
    Nuoruuden voi jokainen elää vaan kerran.
    Muistella kyllä voi monesti; onneksi.
    Semmoista sadesään faktaa. M-K
  3. Kahvipirtin vahvuuteen ! Tervehdys kaikille.
    Ainoa jonka luin, oli tuo "notkuiluketju". Siitä päätinkin tulla vähän nojailemaan kahvipirtin pöytään........ saa samalla sentään kahvit ja aina jotain hyvää kahvin seuraksi !
    Juuu, silloin kauan kauan sitten, kun olin nuori ja vastanainut, tein usein tuota rex kakkua. Ah, niin ihanaa oli. Sitten joku lääkäri keksi että mitä minä oikein syönkään, kun kolesterooli arvot oli niin komiat.
    Mokoma, kun pilasi hyvät jutut.........Nykyisin tosiaan ei noita rex keksejäkään kaupassa näy. Tosin siihen varmaan kävisi jokin muukin keksi.

    Maan antimet ovat kasvaneet hullun lailla kuten varmaan toisillakin. Kurkkuja olen Säilönyt monta satsia. Ja jaellut melkein "vastaantulijoille". Niin hullun lailla ovat kasvaneet.
    Punajuuret purkitin tänään !
    Kesäkurpitsat työntävät maksikokoisia kurpitsoita, samoin perunat. Ei koskaan ole olleet niin isoja.
    Semmoista se lämmin kesä teettää. Kun vaan vettä niille muistaa antaa. Mustat viinimarjat kärsivät kuivuudesta ja mistä lienevät kärsineet kun marjoja tuli huonosti.

    Viikonloppuna pitäisi mennä "kalakukkojen" kaupunkiin.
    Ensiviikolla Tukholman risteilylle. Tallinna oli vaihtoehtona....... jos olisin tiennyt, oltais tälläydytty Tallinnaan VS:n kanssa yhtäjalkaa, samaan aikaan. Oliskin ollut muuten aika kiva !!!! "Häntä se heiluu minunkin päässä, ellei ole nutturaa. Tarvis sen kampaamossa käynnin........Mutta ei tässä nyt nuo karvat ole näytelleet pääosaa, Ovatpahan vaan mukana kulkeneet.
    Aurinko paistaa, joten mukavaa elokuuta kaikille; varsinkin neitsyt ihmisille. Heippa !
  4. Täälläkö tuo VS nukkuukin. Paras hiipiä hiljaa, ettei herää.....
    Ajattelin olevani eka pirtissä, mitä vielä, kahvit ja kaikki on valmiina.. no yhdet jo join, mutta otetaanpa tuplat. Kuka se näin kauniina aamuna osaa nukkua ? Yöllä oli kai pakkasta. Varmaan meidän mieliksi, ettei turhaan kasveja peiteltäisi. Tai riesaksi .

    Tuli mesimarjoista mieleen juttu. Olin jotain 7 v nurkilla. Silloin meidän nuoruudessa oli tosiaan paljon kyseisiä majoja. Läksin niitä keräämään sellainen ½ litran läkkimuki kädessä. Se oli jo aika täysi, muistan olleeni tosi ylpeä - kyllä äitikin nyt ihmettelee, että on ahkera tyttö...
    Samassa havaitsin olkapäälläni jonkun ihme kiiltomadon, sellaisen karvaisen, huiiiii...........
    Samassa sohaisin mukilla sitä ötökkää pois olkapäältä. Ja voi, voi sentään, samassa tietenkin lensi marjatkin mukista, muutama jäi.
    Vaikka kerroin kotona, uskoiko kukaan.... äiti tosin lohdutteli, ettei se mitään . Keräät sitten toiste uudelleen,,Minulle pikkutytölle se oli iso juttu. Olihan saalis melkoinen . Tämmöinen lapsuuden muisto joka oli mieleen jäänyt. Minnehän ne mesimarjat tosiaan ovat kadonneet. Ei kyllä ole sellaisia ojanpientareitakaan enää kuin silloin.

    Olipa hyvää kahvia. Jokohan tänne hiipii toisia aamuvirkkuja, pitääpä lähteä terasille katsomaan, sanoa etteivät mellasta turhaan- joku voi olla levon tarpeessa. Toisaalta ainahan täällä rauha vallitsee.
    Huomenta ja näkemiin, lämmintä päivää kaikille !
  5. 57 / 135