o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Pieni huone ja pilvinen päivä. Vettäkin on jo ripotellut, ja lisää on luvassa juhannukseksi.
Onneksi ei tarvitse enää lähteä juhannukseksi telttailemaan.
Ennen oli juhla ja juhannusilta, ja koti tuoksui suvelta, kun joka nurkassa oli meijuja. Nyt jos muutaman koivunoksan ja kedon kukkia sisälle tuomme, on siinä meille juhlatunnelmaa tarpeeksi.
Tunteeko kukaan tuon meiju-nimityksen?
Se oli isäni käyttämä nimitys kaikenlaisista lehtipuun oksista, jota sisälle tuoksumaan tuotiin.
Hän kertoi, että hänen lapsuudenkodissaan tuotiin lattiakin täyteen haavan ja koivun lehtiä, ja sen lehtimaton päällä sitten nukuttiin maailman makeimmat unet.
Jouluna vastaavasti oli olkia, ja oli sellainen perinne, että yksi joulukuusen oksa laitettiin oven päälle odottamaan juhannusta, jolloin kuusen oksa vaihdettiin haavan oksaksi, joka tietysti vuorostaan toi kesäterveiset joululle...
Tätä vuoden suurimpien juhlien välistä tervehdysten vaihtoa noudatettiin lapsuudenkodissanikin, mutta lattialle ei lehtiä riivitty eikä olkia tuotu.
Omassa perheessäni noudatettiin oksien kierrätysperiaatetta lähes neljännesvuosisadan. Se katkesi,kun toisen poikamme tyttökaveri oli luullut kuusenoksan vahingossa unohtuneen oven päälle ja heittänyt sen roskiin.
Siltä varalta, että tälle ei käy samalla tavalla kuin eiliselle kirjoitukselleni, toivotan oikein ihanaa juhannusta Teille kaikille, jotka pirttiin poikkeatte! - Kun olimme lähdössä pojantyttären valmistujaislounaalle, kulki juhlakalun vaari surkeana, kun ei löytynyt kuin yksi kravatti, joka ei hänen mielestään ollut ihan passeli. Hän murisi, että oli niitä ennenkin enemmän ollut ja alistui sitten kohtaloonsa.
Luultavasti solmiot olivat siellä missä muukin sisältä löytymätön: kellarikomerossa.
Se ainakin on varmaa, että kunhan solmiot löytyvät, niitä on vaikka muille jakaa. Hän on ostanut itse, saanut lahjaksi ja perinnöksi ja Kiinasta tullessamme hänellä oli tusina toinen toistaan upeampia silkkisolmioita. Niistä saivat kaverit valita mieleisensä, mutta jäi niitä vielä itsellekin.
Tänään ne sitten löytyivät, kun puolisoni lähti kaivamaan kesäpaitoja esiin ja vei samalla viileämmän sään vaatteita kellarikomeroon.
Eli lyhyesti: hän uskoo kesän tulleen pysyäkseen. Aurinko ei paista meidän parvekkeellemme, mutta ei siellä kylmä ole: 24,8 celsiusastetta.
Hyvää kesää joka puolella Suomea. - Tuppasi väkisinkin naurattamaan tuo Meriliin tarina.
Kympin olisin minäkin sille pojanvekaralle antanut.
Tänne ei kuulu kummempia. Olimme ostamassa uudet keittiötikkaat. kun vanhat ovat turhan hankalat ahtaassa kyökissä. Sitä paitsi minullahan on korkean paikan kammo, joten en juurikaan uskalla kovin korkealle kiivetä.
Joku taas tänään linkitti minut musiikkia soittelemaan. Kiitos!
Siinä ne ovatkin pääharrastukseni; musiikkia läppäristä ja pelejä läppärillä. Kirjan kirjaa en ole aikoihin lukenut. TV-viikkolehden kuvaristikot ratkon heti, kun saan lehden käsiini. Ne vain yleensä ovat turhankin helppoja...
Lehdestä rengastan päivittäin ne ohjelmat, jotka haluan töllöttää.
Silloin tällöin huomaan katsoa kelloa vasta kuin rengastamani ohjelma on viime metreillä.
Pikkuista lenkkeilemistäkin vähän harrastetaan, ja lyhyimmänkin lenkin jälkeen olen ihan kuin turnipsin naatti.
Nyt taitaa taas käydä niin, että kun onnistun aloittamaan, en osaakaan lopettaa.
Jos nyt kuitenkin, lähteekö sepustukseni tänäänkin yhtä helpolla kuin viime aikoina,
Hyvää kesää kaikille! - Täällä on maan taloudesta keskusteltaessa monia hyviä kannanottoja, eikä se merkitse "yksisilmäisyyttä".
Laajakatseisuutta on se, että uskaltaa seurata asioita ja ottaa kantaakin.
Osoittaa melkoista yksinkertaisuutta, jos uskoo maamme taloudellisen tilan johtuvan paperityöläisistä. Ei sekään työ mitään herkkua ole, ja oman hankaluutensa siihen on tuonut kolmivuorotyö, joka joillakin tuotantoaloilla on välttämätön paha.
Siinä höltyvät siteet niin perheeseen kuin ystäväpiiriinkin, kun työaika on miten milloinkin.
Vaikeinta on ajan mittaan henkinen rasitus, kun juuri on tottunut olemaan viikon työssä klo 22 - 6, ja sitten vuoro vaihtuu: työaika alkaakin aamukuudelta ja jatkuu siitä kahdeksan tuntia kunnes taas viikon päästä työaika vaihtuu.
Kyllä se on sellainen prässi, että on sekin jollakin tapaa korvattava, ja
se ainoa korvaustapa on tietysti palkka.
On siis tarpeetonta paheksua niitä, jotka vielä uskaltavat taistella ansaitsemistaan eduista.
Mikähän olisi tilanne nyt, jos edelliset sukupolvet eivät olisi kamppailleet oikeuksistaan ja paremman huomenen puolesta... - Maaningalta tuli viime vuosisadan alkuvuosina muuan Anna Miina piiaksi erääseen eteäsuomalaiseen kartanoon. Samana vuonna samaan kartanoon palkolliseksi tuli Tammelasta Iisak Rikhard.
Molemmat olivat kotoisin maalaistaloista, jotka eivät pystyneet elättämään kovin suuria lapsilaumoja.
Niinhän siinä kävi, että vilkas ja nauravainen hämäläispoika valloitti ujon ja hiljaisen savolaistytön. Liiton seurauksena oli kolmetoista lasta. Nuorimmasta pojasta tuli sitten aikanaan minun mieheni ja AnnaMiinasta anoppini.
Kun ensimmäisen kerran menin sulhaseni äitiä tapaamaan, hän sanoi pojalleen, että muista olla kiltti tuolle tytölle, kun hän on noin pienikin.
Mummo itse oli minua olkapäähän, laiha ja raskaan työn kumartama.
Muuta hän ei sitten sanonutkaa, eikä millään tavalla sekoillut meidän elämäämme.
Hän oli vieläkin ahkera, hoiti kotipihan kukkaset, kutoi mattoja ja kävi Helsingin torilla myymässä kukkia ja marjoja.
Hän kuunteli radiota, katseli teeveetä ja ennen kaikkea luki sekä lehtiä että varsinkin kirjallisuutta. Hän pystyi keskustelemaan mistä tahansa asiasta. Lisäksi hän pystyi nauramaan itselleen!
Sellainen oli minun anoppini: ahkera, lämminsydäminen ja intelligentti. Siis hyvä anoppi. - Pakko oli sekoilla uuden lastensairaalaan asiaan. Otsikoinnista sain ihan väärän käsityksen. Siinähän kysyttiin ensiksi, että miksi uusi lastensairaala tulee yksityisen säätiön omistukseen? Sen tekstin alapuolella luki, että uusi lastensairaala HUSin omistukseen tai valtiolle.
Kuullun ymmärtämisessä olen tähän asti kohtalaisesti pärjännyt, mutta nyt näyttää olevan luetun ymmärtämisessä vaikeuksia.
Sain nimittäin sellaisen käsityksen, että se HUS olisi yksityinen säätiö.
Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiriin kuuluvana "riemastuin" sen verran, että olin aikeissa ryhtyä selostamaan, ettei HUS ole yksityinen...
Yritin varmuuden vuoksi löytää linkeistä täydempää tietoa, mutta vasta kolmannella viitteellä pääsin perille. Silloin tajusin mikä oli homman nimi.
Kyllä otti koppaan! Olin itsekin tainnut mennä lankaan noudattaessani erään kuolinilmoituksen toivomusta lähettää kukkien asemesta rahat lastensairaalan tilille.
Eniten raivostuttaa kuitenkin se, että yksityinen säätiö ratsastaa lastensairaala keppihevosenaan.
Tosi on: Lastensairaalan rahat joko HUSille tai valtiolle, ei yksityiselle säätiölle! - Kun en ole hevosiin liittyvien asioitten tuntija, en kirjoita mitään luokki-asiasta.
Luokkatietoisuus sen sijaan on tallella, vaikka nykyinen elämäni onkin hivenen verran vauraampaa kuin lapsuudessani.
Tottakai minäkin muistan kansakoulun ensimmäisen luokan ja sille menon.
Siitä tuli pari suvea sitten kuluneeksi 70 vuotta, ja meillä oli oikein kunnon luokkakokous. Yllättävän paljon luokkatovereita osallistui tilaisuuteen.
Kuitenkin mieluisimmat muistoni ovat kansakoulun neljänneltä luokalta. Meillä oli ihana, reilu miesopettaja, joka ei tuputtanut raamatunhistoriaa joka aineen joukossa.
Anteeksi nyt kamalasti, mutta olen näköjään tapani mukaan taas rönsyillyt alkuperäisestä aiheesta sinne sun tänne.
Kiitos hyvästä aloitusesta: siitä oli helppo rönsyillä - Unohtui mainita, että puoliskoni soitteli aamutuimaan Suvivalssia, ja se toi mieleemme yhden onniellisen ja harvinaisen romanssin.
Sysämelliset terveiset sinne Valkeakoskelle - Unohtui mainita, että tullessani aamusuihkusta rakas puoliskoni tunnelmoi soittamalla tietokoneella Suvivalssia.
Oli mukava muistella erästä rakkaustarinaa, niin että terveisä vain Kallelle ja Paulamarialle! - Huomenia!
Kesä on hehkeimmillään: pellot keltaisenaan voikukkia, sireenit tuoksuvat täydessä kukoistuksessaan ja eivätkös vain pihlajatkin aukoile nuppujaan.
Hieno ilma oli eilenkin, ja teimme pienen terveyskävelyn. Matkalla meidät ohitti toinen rollaattoristi, joka osoittautui vanhaksi, läheiseksi tuttavaksi jo lapsuusvuosiltani. Hän on minua kymmenkunta vuotta vanhempi mutta paljon nuorekkaampi.
Meillä piisasi juttua, ja hänen paikallistuntemuksensa ulottui jo vuosia ennen minun syntymääni, joten olisimme vaikka koko päivän kuunnelleet hänen muistojaan.
Ai että oli valoisa mieli, kun vihdoin erosimme ja tallustelimme kotiinpäin.
Tänään on edessä lapsenlapsen valmistujaisten kunniaksi juhlalounas naapurikaupungissa. Nyt on hyvä juhlia sitäkin valoisammalla mielellä, kun
hän on saanut jo työpaikankin.
Talvella hän sai oppilaitoksensa kautta parin viikon tutustumismatkan Ranskaan, ja eiköhän se ole sen merkki, että tyttö on omalla alallaan, ja viihtynyt opiskelujen parissa. Ainakin hänestä on sukeutunut valoisa ja iloinen nuori nainen, kun aiemmin koulunkäynti oli kuin tervan juontia.
Se tosin ei johtunut koulusta eikä oppiaineista vaan koulukiusatuksi joutumisesta.
Sunnuntaista viikon päästä juhlitaan taas: mieheni veljenpojan tytär pääsee ripille, ja olemme saaneet kutsun rippijuhlille.
Että näyttää olevan yhtä juhlaa tämä meidän alkukesämme. Onneksi ovat vaihteeksi iloisia juhlia.
Sen verran taikauskoinen olen, että koputan varmuudeksi maalaamatonta puuta. Hyvä, että nuppi onlähellä ja huulipunakin hukassa!
Kaikkea hyvää Teille kaikille! - Arvoisa olisemeinaan!
Mikäli tarkoitat 1970-lukua, olet väärässä, Kyllä silloin oli lapsilisät.
Itse olen syntynyt 1930-luvulla, ja jopa minäkin ennätin saada muutaman vuoden lapsilisiä. - Aurinko sen kun paistaa ja paistaa...
PrivaattiATK-asiantuntijamme ttuli suurentamaan tekstin.
Nyt näen varmaan hätätilassa ilman rillejäkin.
Tämä oli siis tekstitesti.
Moikka! - Minä olen ihan tavallinen maantienvärinen suomalainen, enkä enää usein ole törmännyt sellaisiin typeryksiin kuin tämän palstan aloittaja on.
Et ole sattunut havaisemaan seuraavia asioita maamme romaneista:
1. He ovat huomattavasti kauniimpia kuin keskivertokansalaisemme.
2. He pukeutuvat siististi: miehillä aina puhtaat paidat ja naisten asut ovat todella upeat,
3. He ovat lahjakkaita paitsi musiikillisesti myös näyttelijöinä ja kirjailijoina.
Saksalainen lankoni, joka lehtimiehenä oli kiertänyt ympäri maailmaa, oli aivan oikeassa sanoaessaan, että me suomalaiset saamme olla ylpeitä upeista romaneistamme.
Miksi siis eivät romanimme saisi olla ylpeitä!.
He eivät häpäise yhteistä kotimaatamme niin kuin tekevät aloittajan kaltaiset imbesilit. - Koko tasalatteasta mankumisesta se Ruotsin kappale erosi edukseen,
Ihan oikeaan osui euroviisuvoitto. - Kyllä isänmaan pilasivat he, jotka luovuttivat maamme EU:lle
- Sinulle Wiividear!
Kiitos mukavasta seurasta ja kaikkea hyvää siitäkin huolimatta, että näkösi on vaarassa.
Myös Late Vaan lähettää Sinulle sydämelliset terveiset.
Ajattelemme Sinua lämpimin ajatuksin. - Kiitos turunkiälisest Suvivirrest!
Mää lauloi jo itteni käheeks! - Mainio aloitus!
Vuosikausia neiti/rouva on aukonut päätään Venäjästä.
Kuitenkin sääli, että nyt hänet palkittiin viisumin poistolla, sillä teeveet ja lehdistö ovat tehneet hänestä marttyyrin.
Mitäs me suomalaiset yksityshenkilöinä tekisimme, jos naapurinamme olisi jatkuvasti meitä haukkuva ja meistä päättömiä jäkättävä?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että sellainen nalkuttaja saisi meille porttikiellon! - Huomentapäivää! Ja kaunis päivä onkin!
Heräsin taas aamulla ihailemaan päivän heräämistä. Vähän jälkeen neljän alkoi sänky lähettää terveisiä, ja nukuin puoli yhdeksään.
Skillan ei ole tainnut ummistaa silmiään koko yönä, koska hän on tehnyt näin valtavan luomistyön: rakentanut uuden, ihanan kahvipirtin ja vielä muitten kiireittensä keskellä!
SUURI KIITOS!
Minulla on ollut jääkaapissa iso kakkupohja pari päivää odottamassa yllätysvieraita, mutta nyt päätinkin laittaa kakun väliin mansikkahilloa ja vispata oikein paksun kermavaahdon kakun päälle ja koristaa sen suklaanapeilla ynnä tuoda aikaansaannokseni Kahvipirtin tupaantuliaisiin.
Olkaapa hyvät!
- - - - - - - -
Olin eilen kirjoittavinani vastausta Kahvipirtin kirjoitukseen ja riemastuin, kun se meni heti perille. Innoissani kirjoitin vielä peräkaneetinkin, että onnistui ja ihan ilman taikasanaakin.
Myöhemmin katsoin olisiko tullut uusia kannanotoja aiheeseen, mutta eihän siellä minun kirjoitelmiani ollut eikä myöskään sitä kirjoitusta, johon vastasin.
Illansuussa innostuin katselemaan, mitä muuta kansalaiset ovat kirjoitelleet, ja eikos vain vastaan pöutkahtanut kadonneet kirjoituksetkin!
Olisikohan käynyt niin kuin joku aikaisemmin kirjoitti, että kirjoituksia siirretaan toisiin paikkoihin?
Mutta yritetäänpä taas.
Menestystä uudelle Kahvipirtillemme ja terveisiä kaikille, jotka poikkeavat täällä. - Se onnistui ensi yrittämällä! Ei tarviinnut edes sanoa taikasanaa...