o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Aivan ihana tarinoitsija se Holger! Piti oikein hakea kämppäkaverikin kuuntelemaan.
    Ei ihme, että lapsilla oli kyyneleet silmissä.
  2. Tässä muutama ruukku keltanarsisseja. Ne varmaan menestyvät jo tuolla kuistillakin.
    Eilen ei kukaan aprillannut, eivätkä meidän vakinaiset pääsiäisnoitammekaan lentäneet tänne. Naapuritkin kaipailivat heitä. Kaikki olivat varanneet suklaamunia, ja järjestimme suklaamunien keräyksen. Tässä on niitä hatullinen. Käyttäkää hyväksenne.
    Hatun otan mukaani, sillä se on takoitettu Iitan keräykseen.
  3. Eipähän tarvitse ottaa lainaa,
    kun hattuja myy ja niitä disainaa.
    Ilomielin kannan hattuni kekoon.
    Pääseepi Iita päähineitten tekoon.
  4. Meillä on äitivainaan liinavaatekaappi ja siinä iso peili. Joskus tulee katsotuksi kuvaa, kun on asiaa kaapille. Aika paljon se äitiä muistuttaa, mutta äidillä oli kyllä kauniimmat silmät. Minä olen perinyt silmäni fammuvainaalta, mutta vastapainoksi olen leukaperiltäni tullut mummuvainaaseen.
    Tasan ei käy onnen lahjat!

    Mutta Anulle toivotan oikein paljon onnea!
    Kahvia en tällä kertaa juo, sillä olen roikkunut täällä mahdottoman kauan ja tyhjentänyt ison pannullisen. Täällä on tänään ollut paljon luettavaa, enkä ole itsekään malttanut olla kirjoittamatta.
    Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja oikein paisteista päivää kaikille!
  5. Meiräm miäs on kova tinkimää. Se on tehnys siit oikeen taiteen. Miä en kehtat tinkii, mut kyl miä joskus olen nauranu sisäämpäi, ku ukko kina kapustelijan kans. Sivust kattoiv varmaal luuli, et ne on tosissaa!

    Miä näjin kerran mahrottoman nätin pöytätuukin, ja putiikimpitäjä näki, et miä olin iskeny silmäni sihen. Se rupi heti kauppaamaa sitä. Miä sanoin, ettei mullo rahaa. Sillon se rupi tyrkyttämää sitä meiräm miähelle. Siit sit alkoki semmonen tinkintä, että ympäril oli vähä äkkii melkonen kattojarinki.

    Alkuum mentii siivosti, mut pikkuhiljaa huuto lisäänty. Yhteist kiältä niillei ollu. Toinen huus suameks, ja toinen karju espanjaks, mut hyvin ne näytti toisians ymmärtävän. Pari kertaa ukko sano, että pirät tuukis, ja lähti. Kaupustelija veti sen takasi, tiputti hintaa ja lopult haukku mun ukkooni ahneeks kapitalistiks ja ajo sen ulos. Ukko sano mennessäns, ettei tarvi sentää helvetin hyvää tyämiästä haukkumaar rupee.
    Eihäm meiräm miäs pääsy eres oviaukkoo, ku kauppias veti sen hihasta takasi, ja taas tinkittii.

    Ku mei sittel lährettii siält putiikista tuuki kainalossa, ni se tuuki oli maksanu alle pualet siit, mitä se kauppias alkuum pyysi.
    Mei oltii kaikki tyytyväisii. Kauppamiäs taputteli meiräm miästä olkapäille ja toivotteli tervetulleeks uurellee.
    Hotellil minuu vähä nolotti, ku miä huamain, et ne kaikki kukkaset ja krumeluurit oli siihen tuukiin käsin ommeltu.
  6. Nyt on menossa semmonen peli,
    että Eetu on Aatun kaksoisveli.
    Karaokebaarissa kaikki ties,
    että Aatu on innokas pilkkimies.
    Ny ihan asian juurille palaan:
    Viisu-Viivi houkutti Aatun kalaan.

    (Tiedoksi kaikille, että se on Viivi,
    jolla piikkikorkosaappaat ja kureliivi.)

    Iitu kun tästä reissusta kuuli,
    hän Viivin aikeita pahoiksi luuli.
    Karaokebaarissa nousi hirveä riita,
    kun kurkku suorana huuteli Iita!
    Aatukin vallan peljästyi,
    onget ja mormuskat heti myi,
    pakkasi kamansa kapsekkiin
    ja matkusti maihin kaukaisiin.

    (Nyt on tietävinään eräs,
    että Viivi reissasi sen peräs)
  7. Meille ei Hesaria tule, mutta ristikkohulluna saan ystäviltä ja tuttavilta kaikenlaisia ristikoita, joskus myös sen perjantairistikon.
    Kyllä siinä viikonvaihde menee pähkäillessä. Tuntuu siltä, että pitäisi olla sisäpiiritietoa tai ainakin lukea viikon Hesarit, katsoa kaikki TV-ohjelmat ja seurata vielä kaiken maailman urheiluakin.
    Kyllä se vaikea on, joskus on lähellä paniikki ja joskus jää keskenkin!
  8. Meillä on hallintaoikeustestamentti, mutta sekään ei estä sitä, että lapsemme joutuvat maksamaan perintöveroa. Tosin vähän pienempää.
    Tuntuu melkoiselta vääryydeltä, että pienistä omaisuuksista, jotka on vanhempien "selkänahasta kiskottu" ja joista on moneen kertaan maksettu verot, on ne taas kertaalleen maksettava.
    Leskellähän on asumisoikeus yhteiseen kotiin, mutta koti olisi ainoa omaisuus. Mitä tapahtuisi, jos joku lapsista vaatisi kaikesta huolimatta lakiosuutensa vaikkapa pystyäkseen maksamaan perintöveron! Entä siinä tapauksessa, että lapset olisivat alaikäisiä eikä heillä olisi tuloja?

    Joskus olemme pohtineet, olisiko helpoin tapa myydä nykyinen koti, laittaa rahat sukanvarteen ja muuttaa vuokra-asuntoon.
    Kun perukirja olisi tehty ja virallinen puoli poissa päiväjärjestyksestä, voisi leski huomata tilapäisesti dementoituneena unohtaneensa sen sukanvarren ja jakaa lapsille heidän osuutensa puhtaana käteen.
  9. Eilen omin silmin näin
    kuinka tiellä peräkkäin
    pariskunta sauvoineen
    meni metsän siimekseen.
    Iitulta se nainen näytti,
    Eetun tuntomerkit täytti
    se kömpelöhkö sauvamies...
    Mieleen tuli, kukaties,
    ei tullut ryppy rakkauteen.
    Salassa näkyvät riiailleen.

    En jäänyt siihen urkkimaan,
    parin perään kurkkimaan.
    Ajattelin, että varmaan
    kumpikin löysi oman armaan.
  10. Olen aloituksellani vuodattanut itseni kuiviin!
    On ihan pakko saada iso mukillinen kuumaa kahvia.
    Kiitos!
    Se oli hyvää ja helpotti. Päivä paistaa taas risukasaankin. Roopen vitsillä oli siinä myös osuutensa. Olin näkevinäni siinä jopa tilannekomiikkaa. Ainakin oli hyvä kysymys.

    Oikein keväistä päivää kaikille.
  11. Aikasemmas kirjotukses minul on tainnum mennä musta- ja laulurastaat sekasi, ja kellostaki on tulluk kallo!
    Sitä se kesäaikaan siirtyminem mullet teettää.
    Mut kyl miä suvesta tykkääv, varsinkis suviöistä.
    Em miä tiärä pal ihanampaa ku valvoo yän hämärimmän hetken yli, ku aamu alkaa hiljallee haaleta. Mitää äänii ei kuulu paitti kosken kohina, ja sit rupee linnut pikkuhiljaa livertämää. Se onki semmonen simffonia, ettei simmottii pystym mitkääm mootsartit tai muut musikantit säveltämää! Ja entäs ne tuaksut! Neki on paljo voimakkaampii ja puhtaampii. Ruaho on kasteinej ja vesipisarat kimaltelee poimulehrillä.
    Aurinkoki kipuu puiren latvain yläpuolelle,ja taas on eressä yks ihana suvipäivä, ja miä menen vähäks aikaa pitkäkseni ja herää pualilta päivin!

    Jos pääsis valitteen, niim miä valvosin suvella yät ja päivät läpeensä ja nukkusir rospuuttoaikaan unirästit pois.
  12. Täs vanhuures on se hyvä puali et saa kaikes rauhas olla vähä höppänä.
    Siit tulee ihmisetki vaa hyvälle tuulelle, ku niil on ikioma kyllähullu.
  13. Miä olen piänest asti ollu semmonen etten osat tuhlaa suviöitä nukkumalla. Yhtenä yänä lährin taas piänelle lenkille, ja enkös vaam meitin roskakatoksen kohralla kuullu mahrottaman kaunist linnullauluu. En tiärä, oliko satakiäli vai mustarastas, ku siel haavikossa viserteli. Miä vislain takasi, ja piänen rupeemam päästä se lintu vastas sillä mun vihellykselläni! Miä kokeilin taas, ja ihan selvästi se visertäjä matki minuu.
    Kävim monena yänä vislaamassa sen kanssa. Yhtenä yönä tulin kattoneeks kalloo. Se oli kaks, ja minuu rupi mahrottomasti naurattamaa, ku ajattelin mitä ihmiset sanois, jos ne näkis ja kuulis, ku miä seisoin keskellä yätä siel roskakatoksen tykönä visertämässä.
    Vaikkem miä siit välitä. Meinaam mennä taas suvella kuunteleej ja vislaamaan kilpaa.
  14. Onneksi nuorena opitut tavat eivät vielä nytkään ole sopimattomia. Ihan kauniitahan ne ovat.
    Tosin joskus sattuu - ainakin minulle - möhläyksiäkin.
    Varhaisessa teini-iässä meille luokanvalvojan tunnilla opetettiin hyvää käyttäytymistä. Opettajamme tuli sanoneeksi, ettei kylmällä ilmalla ulkosalla tervehdittäessä tarvitse ottaa käsinettä kädestä.
    Sattui sitten kadulla tulemaan vastaan serkkuni, jota en vuosiin ollut tavannut. Hän oli minua melko paljon vanhempi ja asemassa, jossa piti noudattaa etikettiä. Niinpä hän otti käsineen kädestään, johon minä omaksumani opetuksen mukaisesti tarrasin kirjava villakinnas kourassa!
    Jälkeenpäin on sekä nolottanut että naurattanut!

    Aloittajan kirjoituksesta tuli mieleeni vanha tarina. Kalle Kustaan isä, silloinen Ruotsin kruununprinssi, oli keskenkasvuisena poikana tutustumassa tavallisiin kansalaisiin jossakin Taalainmaalla.
    Kummakseen hän huomasi, että muuan ukko sinutteli! Kruununprinssi kysyi, oliko ukolla tapana sinutella kaikkia.
    Siihen ukko: - Kaikkia muita paitsi sinua ja sinun isääsi.
  15. täs minun kirjottelus, ku aina vaan käyn ton Monican kimppuun. Nym miä lujin ihal loppuun asti ennen ku ruvin kirjottamaa, ettei taas mer ristiin!
    Et siä liika pitkii kirjota, ku ne ei ot tylsii!
    Että kiitosta vaaj ja kerros sitte niist rilleistäski lisää, ku olet ensten ne sisään ajanu.

    Miä olen tätä murrettani miättiny, et sitä ov vähä vaikee kirjottaa, ku mullei o tota änk-äänteem merkkiä. Tulee tehtyy vähä kirjallista väkivaltaa.
  16. Kirjotas siä lisää vaa! Oli iham mukava lukee sun matkakertomustas. Ei siin ok ku yksi vika: se ol liial lyhkänen!
    Mut kiitos nyk kumminki!
  17. Juuri tänään tuntuu siltä, että potemani aloittamiskyvyttömyysaddiktio on lievenemässä.
    Olen kuusivuotiaan pojanpoikamme kanssa lähettänyt kevään ensimmäisen pullopostin, juossut(!) jokivartta seuraten sinisen mineraalivesipullon virrassa kieppuvaa ja kiihtyvää menoa sekä irrottanut jääkokkareen heittämällä kaatuneeseen puuhun ajautuneen lähetyksemme jatkamaan matkaansa vapailla vesillä.

    Ihan naapuri poikkesi tutustumaan jälkeläiseemme, ja turisimme pari tuntia suorastaan kesäisellä terassilla kaikenlaista mukavaa.
    Nyt polttaa nenää ja poskipäitä. Mahtaisikohan olla sitä keväistä poltetta vai riemua siitä, että sittenkin on elossa?
  18. Olen yrittänyt päästä kommentoimaan Ruuneperista alkaen, mutta ei onnistunut. Siitä tuo vihdoinkin.

    1. Kai se "se" joittenkin korviin on kamala, ja virhehän se ehdottomasti on, mutta meidän murteessamme yksikön kolmas persoona oli/on "se".
    Itsekin tulen kotikielessä viljelleeksi sitä.
    Olen joskus naureskellut mieheni oppineen, että yksikön kolmas persoona on "hän" siinä vaiheessa, kun perheeseen tuli koira. Jos keittiöstä kuului, että hän on taas pöheltänyt täällä, oli koira koheltanut jotakin. Jos taas se oli pöheltänyt, oli toheloija ollut vaimo.

    2. Olikohan peräti Kielikello, josta muistan lukeneeni, että vähitellen aletaan hyväksyä puhekielinen muoto "tuli tehtyä", vaikka puhdasoppisesti pitääkin sanoa "tehdyksi".
    Harmitti vietävästi, kun lopultakin olin oppinut luontevasti sanomaan tulipa opituksi.

    3. Vanhempiani sekä äidinäitiäni sinuttelin, mutta isänäitiä puhuttelin fammuksi ja käytin sen kanssa kolmatta persoonaa.

    4. Sinutteluun olen sopeutunut sillä tavoin, että otan huomioon tilanteen ja toisen osapuolen. Sinuttelu on aika luontevaa, mutta kaikissa tapauksissa se ei mielestäni sovi.
    Jouduin aikoinani työssäni toimimaan matkanjohtajana. Kun erilaiset ihmiset tulivat eri puolilta Suomea, esittelin itseni ja esittelyn päätteeksi ehdotin, että voisimme kaikki sinutella toisiamme kuitenkin siten, että mikäli tämä ei kaikille sovi, heille varataan kahdenkeskisessä keskustelussa mahdollisuus esittää tittelien käyttöönottoa.
    Sen jälkeen ei ollut alkukankeudesta tietoakaan!
  19. Odottelemme innolla kuulumisiasi ja vaikutelmiasi!
  20. Siis katsojana? En vaan osallistujana rauhallisissa mielenosoitusmarsseissa sotia vastaan. Ja nimenomaan RAUHALLISISSA.
    Viimeksi olin mukana silloin, kun koko Eurooppa marssi Irakin sodan aloittamista vastaan.
    Siinä meitä marssi ateisteja, muslimeja ja kristittyjä rintarinnan.
    Jälkeenpäin on naurattanut ja oikeastaan tuntunut hyvältäkin oma paikkamme. Kristillisten nuorten banderollin taakse meitä oli osunut pari kirkosta eronnutta, muutama seurakuntanuori ja kaksi Irakin kurdia, joilla kepin nokassa oli oma julisteensa. Siihen oli liimattu Bushin ja Saddamin kuvat,ja kummankin päälle oli vedetty paksu ruksi.
    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mielenosoitusoikeus kuuluu ihmisen perusoikeuksiin.
    Sen sijaan rähinöinti ei mielenosoituksiin kuulu.

    Mukaan änkee joskus provokaattoreita, mutta oikean asian puolesta mieltään osoittava ei saa provosoitua.
    21. 154 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt