o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Ainakin aiemmin euroedustajille on annettu määräraha informaatiota varten. Kertokaapa, ketkä pitivät suomalaiset ajan tasalla EU:n toimista ja päätöksistä.
Oliko muita tiedottajia kuin Esko Seppänen, joka säännöllisesti julkaisi EU-kuulumiset sanomalehdessään. - Oikein hyvää matkaa Skillanille!
Nauti lomastasi. Kyllä me täällä yritämme pitää pirtin siistinä ja paikat muutenkin kunnossa.
Ruokimme ja silittelemme kissat, ja Kaulimelle laitamme uuden rusetin viimeistään silloin, kun Sinä tulet takaisin.
Toivotaan, että sattuvat hyvät ilmat; siis kuivat ja lämpimät mutta ei tulisen kuumaa.
Heippa! - Se on moro!
Tuuli keikuttaa pihapuita ja vyöryttää pilvimöykkyjä pitkin taivaankantta. Vettä on tullut ja tulee varmasti lisääkin.
Viime yönä puoli neljältä heräsin upeaan ukonilmaan. Niin mahtavaa leiskuntaa olen nähnyt viimeksi pari vuosikymmentä sitten.
# En olisi millään malttanut mennä uudelleen nukkumaan, vaan nuokuin ikkun äärellä luonnonvoimia ihaillen.
Nyt huomaan aivojeni nukkuvan vieläkin. Ajatus ei lennä, mutta olenpa sentään käynyt ilmoittautumassa ja kissoja silittämässä.
Terveiset teille kaikille ja kiitokset kahvista! - Terveisiä pohjoisemmasta!
Hellettä oli ja oli ollutkin siellä, koska kaivokin oli miltei kuiva.
Shaföörini sieltä onkimalla onki käyttö- ja saunavedet.
Yhtenä päivänä siellä satoi illansuussa kuin kaatamalla.
Kuhmossa sen sijaa tuli vettä tuntitolkulla, samoin kotimatkalla.
Iloitsimme jo etukäteen, että mökilläkin olisi satanut, mutta kattia kanssa! Maantie oli likomärkä siihen saakka, kunnes tulimme kyltille. jossa seisoi paikkakuntamme nimi. Sade oli lakannut kuin veitsellä leikaten, ja kuiva tie osoitti, että kylämme ei ollut vettä nähnytkään.
Onneksi se kaatosade sittenkin ennätti mökillekin, joten joka ainoa tynnyri ja saavi täyttyi laitoja myöten.
Kun tuli kotiinlähdön aika, surimme sitä, että oli pakko kaataa saavikaupalla hyvää sadevettä hukkaan.
Mitä saunaa tulee, olemme edelleen sitä mieltä, että satavuotias hirsisauna tarjoaa parhaat löylyt.
Jos ette usko. tulkaa ensi kesänä testaamaan.
Uimassa käytiin, ja autonkuljettajakin heitti vihdoin talviturkkinsa.
Vesi oli kyllä lämmintä, mutta järven toiselta puolelta kävi niin kylmä viiva, ettemme jääneet pitkästi polskuttelemaan.
Tuvan ja hätääkärsivien viraston välillä oli mahdottoman pieniä poimulehtiä, eikä niillä ollut vesipisaroita. Valoisaa sentään oli jo varhain aamulla, ja olivathan siellä yötkin valoisampia kuin täällä etelämmässä.
Auringon lasku oli omaa luokkaansa, ja sitä sai ihailla rauhassa.
Hyttyset eivät häirinneet. Tosin himomurhaamisen makuun pääsin:
tapoin koko aikana yhteensä kolme (3) hyttystä.
Matkamuistojakin ostettiin vanhoja perinteitämme noudattaen;
yleensä jotakin, jolla on käyttöarvoa. Kuten esim. Leningradin basaarista metallinen lihanuija, johon oli stanssattu hintakin:
1 rupla.
Toivottavasti nämä uusimmat suveniirimme kestävät edes puolet siitä ajasta, jonka niiden edeltäjät ovat kestäneet. Olisivat kestäneet pitempäänkin, mutta petikaverini potee hävittämisen himoa, ja kiikutti entiset roskikseen.
Olin niin vihainen, että jos olisi entinen aika, sytyttäisin terassin takan ja polttaisin puolisoni sängynpuolikkaan viereltä kasan papereita ja asiakirjoja ja vaikka mikä tärkeää.
Nyt ei ole takkaa eikä papereita permannolla.
Pitänee vain hiljaa itsekseen kiukutella, ettei ukko huomaa olevansa antiikin kanssa aviossa ja heitä muijaansakin roiskikseen.
Ei muuten, mutta tulisi sääli mies-parkaa: mitä hän näin kahelin eukon nykyisen tilalle löytäisi?
Voikaapas taas hyvin. Jos ei soitella, niin ainakin laulellaan ja kirjoitellaan.
Heippa! - Rääkymisestä meillä on muuan muisto.
Sukulaisperheseen oli syntynyt pikkuveli, jonka nimeksi tuli Lassi.
Vähän toisella vuodella ollut isoveli ei noteerannut uutta tulokasta ollenkaan. Isoveli oli nuoresta iästään huolimatta ja melko lahjakas puhuja. Niinpä hän valitti pikkuveljestään, että Lassi ei osaa edes rääkyä.
# Mieheni kysyi, saisiko pikkuveljen ostaa. Isoveli mietti hetken ja sanoi sitten: - Lassi maksaa yhlen paperimalkan.
Kauppoja ei sillä kertaa syntynyt, kun sedällä ei ollut paperirahaa. Isoveli lupasi armollisesti, ettei hän myy Lassia
kenellekään muulle vaan odottaa kunnes sedällä on paperimarkka.
Kului hieman toista vuotta, ja perhe tuli meille sukuloimaan.
He olivat olleet vähän aikaa, kun mieheni tuli kokouksesta.
Jo ovelta hän ilmoitti, että nyt hänellä on se paperimarkka.
- Lassi RÄÄKYY jo! huusi isoveli hätääntyneenä. - Ilmoittaudun sarjaan BÖÖ.
Eivät meilläkäänpäin ole hinnat halventuneet.
Olisikohan niin, että ihmiset uskovat, kun on mustaa valkoisella?
Tietysti televisoissakin käväisee joku asiantuntija varmemmaksi vakuudeksi todistamassa, että suomalaisen ostajan kannattaa olla onnellinen... - Missään tapauksessa en suostuisi puhumaan haudalla, jos vainaja olisi eläessään ollut pirullinen ihminen.
Jos olisi pakko mennä hautajaisiin, kävisin mitään sanomatta kättelemässä vainajan lähiomaiset ja olisin tilaisuuden aikana lähellä ulko-ovea että heti litanioitten päätyttyä voisin poistua.
Mielestäni ei ole kaunan kantamista, jos muistaa ihmisen sallaisena kuin hän eleäessään oli. Eiköhän hänkin ajan mittaan unohdu ja siinä häviävät sitten hänen tekemänsä vääryydet. - Nauramatta en voinut lukea Ynnämuun taidejuttua. On mukava kaiken asiallisen ja asiattoman välissä lukea tuollaista "jäniskevennystäkin". Kiitos!
Nyt kun vielä oppisin löytämään Sinun näyttelyysi, olisin täysin tyytyväinen.
Raamitkin ovat tauluissa tärkeät.
Äidilläni makuuhuoneessa oli synkkä taulu, jossa olivat kuulemma Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär sekä munkilta vaikuttava mies, joka tyrkytti Eerikille kynää.
Äiti puolestaan tyrkytti taulua minulle väittäen sitä arvokkaaksi sillä perusteella, että siinä oli komeat raamit.
Upeista raameista huolimatta en taulua huolinut, joten äiti testamenttasi sen suomalaiselle vävypojalleen. Taulu siis tuli meille. Mahtui kyllä muttei sopinut minnekään eikä muitten taulujemme joukkoon.
Yllättäen meidän nykyisestä asunnostamme löytyi paikka, johon taulu sopi erinomaisesti muun vanhan roinan joukkoon.
Äiti oli kaikessa muussa oikeassa paitsi siinä munkissa. Hän on kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika.
Taulu on Ruotsissa museoitu, ja sen tekijä on Georg von Rosen.
Ja niistä kehyksistä sen verran, että ne ovat täsmälleen samanlaiset kuin alkuperäisetkin.
###
Olen joskus haikaillut, ettei minusta tullut putkiasentaja-hitsaajaa, kun ainakin putkiasennukseen minulla on selvät taipumukset.
Nyt haluaisin omata puusepäntaidonkin.
Siihen, että mä oon mikä oon, olen itse syytön: Ensinnäkään minun nuoruudessani ei meillä tyttöjä päästetty ammattikouluun muihin kuin naisille sopiviin ammatteihin, ja toiseksi meillä ei vielä silloin ollut ammattikouluakaan! - Arvatkaas, kuka käy puolen tunnin välein ottamassa kylmän suihkun.
Kyllä tekee hyvää.
Meillä ovat kaikki lävet auki, eikä tunnu missään; ei vedä eikä lykkää. Selkä on kylläkin alkanut kutista, ja harjautin itseäni elänmäntoverillani. Hyvää teki sekin, ja lupasin palkita hyvän työn viemällä raaputtajan vanhana saunaan.
Onneksi olin ennättänyt paljastaa 100-vuotisjuhlasuunnitelman, joten mieskin tietää, etten minä ihan lähivuosikymmeninä tule vanhaksi. Hän varmaan osaa tehdä johtopäätöksen ja lämmittää itse saunan sitten, kun saunatonttu alkaa kaivata löylykaveria.
Näillä lämpöasteilla ei saunatontulle varmaankaan tule löylynheitto mieleen, vaikka sauna onkin huushollimme viilein paikkka. Siellä nimittäin on tosi hyvä tuuletus.
Mittari näyttää, että ulkona on nippanappa päälle 20 asteen.
Kohta voisi vaikka lähteä ajelemaan kohti pohjoista.
Minulla on seuraavat treffit röntgenlääkärin kanssa vasta syyskuun alussa, eikä miehenkään kalenterissa ole merkintöjä elokuulle.
Nyt olisi mahdollisuus ajaa Nurmekseen ja ehkä siitä vielä pohjoisemmaksikin, mutta saattaa olla toiveajatteluakin. Jotenkin tuntuu, että olen holhouksen alla. Auton rattiin holhoojani ei minua laske, risteilylle hän ei uskalla minun kanssani lähteä, ja lentäminenkin on poissa laskuista, kun viimeksi oli Vantaalla pii-paa-auto vastassa.
Aamuin ja illoin keskustellaan siitä, olenko ottanut lääkkeeni.
Paljon muita puheenaiheita ei juurikaan ole. Maailman tapahtumista tosin keskustellaan, mutta aika avuttomaksi itsensä tuntee, kun ei voi millään tavoin esim. palestiinalaisia auttaa.
Kummasti ottaa koppaan Viron presidentti Ilves, joka sekaantuu naapurimaitten sisäisiin asioihin yllyttämällä Suomea ja Ruotsia liittymään Natoon ja lietsomalla venäläisvastaisuutta.
Muut Baltian maat eivät lainkaan hössötä aseistuksen lisäämisestä, mutta tämä sukulaiskansan mies vaikuttaa oikein lietsovan riitaa ja ryssänpelkoa. Kukaan meidän johtohenkilöistämme ei ole huomauttanut, että olisi paras olla sekaantumatta meidän ja naapuriemme välisiin asioihin.
Jaaha! Nyt taitaa olla paras käydä puristamasaa kahvipannun sankaa ja juoda kupponen kuumaa, ettei vain vilu pääse yllättämään ja ennen kaikkea etten jää suustani kiinni.
Rauhaisaa yötä Teille kaikille! - "Yksi laukaus hajoittaa lapsen koko pään"
Juutalaisistako Sinä päätit ottaa esimerkin? - Vai ampui tyylikkäästi?
Ei antanut haastattelijalle edes suunvuoroa.
On se tuo ev.lut uskonto merkillisen voimakas vaikuttaja: jossakin kirjassa kerrotaan, että juutalaiset ovat jumalan valittu kansa, jolle on luvattu maa.
Siihen pitäisi uskoa kuin pukki suuriin sarviinsa. En ole kuullut mainittavan, että joku pappi olisi tuominnut kansanmurhat.
Näin kaukaa katsoen luulisi, että palestiinalaiset siviilit olisivat ihmisiä siinä missä me muutkin.
Olenkohan erehtynyt, kun naisia ja lapsia saa kaikessa rauhassa tappaa, jos he ovat palestiinalaisia. YK:kaan ei mahda mitään, kun sen turvatilaksi määräämä koulu otettiin israelilaisten maalitauluksi.
Jokin muu maa olisi jo ajat sitten määrätty saartoon, mutta raha on se voima, joka pyyhkäisee kymmenet käskyt vessanpöntöstä alas, kunhan rahaa vain on riittävästi. Ja sitähän on silloin, kun sitä tarvitaan aseistamiseen.
Siis murhata saa lapsia ja muita siviilejä, kunhan tappamisen perustelee riittävän härskillä valheilla. - Rakkaat ystävät ja muut kyläläiset!
Olen tänään tarvinnut sivistyssanakirjaa, jollaista meillä ei ole.
Tiedon portaat löytyi pitkän etsimisen jälkeen, mutta siitähän ei ole mahdollista löytää suomenkieliselle sanalle sen sivistynyttä
versiota.
Ja minä kun olisin halunnut yhdellä sanalla ÄRSYTTÄÄ latinaksi.
Olen lukenut, että rahankeräyslakiin on tulossa helpotus.
Toivottavasti se koskee myös hattukeräyksiä.
Aion nimittäin pyytää Teltä, hyvät ihmiset, että panisitte pystyyn hattukeräyksen, johon luovuttaistte vanhat hattunne ja lahjoittaisitte keräämänne hatut minulle täyttyäessäni sata (100) vuotta.
Suuresti kiitollisena veisin hattukasan Antiikkia, antiikkia
- ohjelmaan arvioitavaksi ja samoin tein möisin sen lähimpään antiikkiliikkeeseen. Kyllä niin antiikkisista tavaroista sen verran rahaa irtoaisi, että saisin kunnon sivistyssanakirjan , ja lopuilla järjestettäisiin railakkaat kesäjuhlat koko poppoolle.
Tarjoilusta en etukäteen mainitse sanaakaan, mutta takaan ja alleviivaan, että kekkereistä tulee ikumuistoiset.
Niin tietysti pitääkin; enhän minä joka vuosi sataa täytä, vaikka siltä näyttäisikin.
Siispä tällä puheella: TERVETULOA! - Puolilta öinkö meidän himoduunarimme on alkanut raatamisen?
Istu nyt, rakas SkillaN, kuistille, kun ukkonenkin on mennyt ohi, ja aurinko hymyilee ystävällisesti.
Tuon sinulle ison mukillisen parhaista saatavissa olevista pavuista keitettyä kahvia ja sen seuraksi kaikkia niitä herkkuja,jotka olet laittanut tarjolle.
Ovat nämä säät vaihtelevia; välillä paahtaa ja välillä jyrisee, salamoi ja vettä tulee kuin aisaa.
Mistähän meillepäin on tullut tuo sanonta? Sanotaako missään muualla, että vettä tulee kuin aisaa? Ja mitä aisalla on veden tulon kanssa tekemistä?
Naurattaa nuo Pirtin kissat! Tuossa ne istuvat koivun juurella rinnakkain, heiluttavat häntiään ja tuijottavat parin pikkulinnun hyppelehtimistä koivun oksilla.
Ovatkohan kisulit nauttineet lämmöstä vai kärsineet kuumuudesta? Ainakaan ne eivät ole narisseet eivätkä valittaneet.
Itse olen voimien mukaan kerännyt lämpöä sisääni ja muistuttanut, että vielä tulevat talven pakkaset. Nyt tulee suihkusta kylmää vettä, ja tarpeen vaatiessa sen alla voi käydä oloaan raikastamassa. Olenkin ajatellut nautiskella koko rahan edestä niin kauan kuin lämpöä riittää. Eläkkeellä olemisen yksi riemu on sekin, ettei tarvitse neljän viikon jälkeen lähteä töihin plaraamaan paperipinoa, joka loman aikana on kasvanut työpöydälle tai roikkumaan puhelimessa, joka soi ja soi soimistaan, kunnes mieli tekee heittää se seinään, jotta saisi työrauhan...
Eiköhän oteta toiset kupilliset kahvia ja nautita emännän tarjolle tuomien herkkujen lisäksi tästä meitä ympäröivästä luonnon rauhasta.
Oikein ihanaa kesäpäivää kaikille! - Terveisiä kylmästä suihkusta!
Kyllä friskasi.
Siitä muistin, että muutkin kukkaset tarvitsevat vettä.
Uskokaa tai älkää, niin jopa äitienpäiväruusut ovat vielä komeita ja lykkäävät taas uusia nuppuja.
Onkohan kukoistuksen salaisuus se, että kaikki saamamme kukat ovat purkkiyrttejä. Vain muuan miespuolinen päivänsankari saalisti sylin täydeltä leikkokukkia, jotka nekin näyttävät viihtyvän, mutta niin vaikuttivat vieraatkin nauttivan. Siinä olikin suuri suku koossa, ja monet tapasivat serkkujaan ja pikkuserkkujaan ensimmäisen kerran. Myös päivänsankari-isosetä tutustui sukulaislapsiin ja heidän lapsiinsa ja tietysti päinvastoin.
Osuin oikeaan arvellessani, että kun kutsuissa kiellettiin lahjonta, olivat monet tulkinneet niin, että Alkon tuotteet eivät ole lahjoja vaan miestä väkevämpää.
Nyt vaikuttaa siltä, että ennen vanhaan ainakin maalaiskoulussa kuin maalaiskoulussa taottiin mukuloitten nuppiin alaluokilta alkaen Toivonliiton aate, joka näkyy heräävään henkiin, kun ikää tulee riittävästi.
Ei kai siinä mitään pahaa ole, mutta kyllä minua vieläkin jurppii, kun opettajamme laulatti meillä, että vesipoikiahan me ollaan tietystikin.
Ei, mutta nyt lähden kastelemaan kukkasemme, tillimme ja tomaatin, jossa on enää kaksi kypsää tomaattia ja kolme isoa raakiletta.
Hei! - Suvi sen kun jatkuu!
Eilen tapahtui se, mitä olen jo melkein iät ja ajat suunnitellut:
KÄVIN HEITTÄMÄSSÄ TALVITURKIN!
Onhan ainakin yksi kesäperinne hoidettu. Monta muuta taitaa jäädä kokematta. Edes Tallinnaan emme risteile, vaikka aikaa olisi. Muut ulkomaanmatkat jäävät tekemättä, eikä taideta Pohjois-Karjalaankaan päästä.
Täällä joku muisti vanhan viisauden, ettei lämmin luita riko.
Ylenmääräiset läskit se voisi sulattaa, että ei tarvisisi kävelysauvojen avulla linkuttaa joka paikkaan...
Ja ihan turhaan minä viime Berliinin-käynnillämme ostin unelmieni tanssikengät. Mutta voihan sen siltäkin kannalta ottaa, että ne kenkäkaupasta edullisesti löytäessäni, oli vihdoinkin yksi unelmani täyttynyt.
Nyt lähden pienelle haukkapalalle. "Evästä" on sen verran iso muovilaatikko, että siihen mahtuisi kaksi kenkälaatikollista vaikka monoja. Ainakin muisti pysyy sen verran virkeänä, että kahdesti päivässä muistan nauttia pillerit, pulverit ja hengitysaineet milloin minkäkin laisen tötterön ja torven kautta.
Antakaatten siis anteeksi, jos minä välillä tötteröin ja torveilen tavallista enemmän.
Kirjoitusvirheitäkin taitaa tulla normaalia enemmän, mutta minä likka se vaan lähettelen teille lämpimiä terveisiä! - Vettä tuli kuin saavista kaataen!
Ei tule enää.
Tarkoitus oli lähteä talviturkin heittoon, mutta nyt on luonto niin märkä, ettei ainakaan kuivana sekaan mahdu.
Ihan selvästi kuitenkin tänäänkin on kesä.
Olin sateen aikana nukahtanut ja heräsin kello kuusi. Ihmettelin, että miehenikin oli herännyt niin aikaisin ja että tulipas telkusta aikaisin ohjelmaa. Kun aivoni vähän heräilivät, tajusin, että oli iltapuolen päivää eikä aamu!
Vähän hassulta tuntuu sekoilla vuorokauden ajoista, mutta eipä sitten talvella sotke aamua iltaan ja iltaa aamuun.
Päivällä katselin pääskysten syöksylentoesityksiä.
Nyt on pihan ainoa sepelkyyhkykin poistunut maisemista.
Kukapa sitä märkien koivujen oksilla ehdoin tahdoin itsensä kastelisi!
Minulla kyllä vieläkin on sellainen olo, että talviturkki pitäisi heittää pois niin kauan kuin hellettä piisaa.
Pitää kai varoa, ettei Hintriika pelkästä solidaarisuudesta kävele mereen...
Terveiset kaikille! - Aurinkoista aamua!
Olenkohan tulossa tai tullut vanhaksi, kun en muista mitä vanha kansa sanoo mätäkuusta?
Ainakin on hyvä merkki, että mätäkuu alkaa auringonpaisteella, ja sehän alkaa, koska tänään on mätäkuun ensimmäinen päivä.
Toivottavasti paiste jatkuu, kun en vielä ole edes päässyt heittämään talviturkkia jorpakkoon.
Vaikka eihän noista vanhoista merkeistä ja niiden paikkansapitävyydestä parane ainakaan valalle mennä. Lähipäivinähän Jaakonkin pitäisi heittää kylmä kivi järveen, mutta mahtaako sekään sanonta enää päteä.
Kyllä se Jaska on silloin tällöin heitellyt veteen ihan kuumiakin kiviä
Olin aikeissa lähteä pienelle lenkille, mutta eikös vain petikaverinikin sattunut heräämään aamukuudelta, ja illalla unohdin kävelysauvat olohuoneeseen.
Ilman sauvoja ei reippailusta tule mitään.
Joka tapauksessa kahvi on valmista. Olkaapa hyvät ja tulkaa juomaan! Pullaa ei ole, mutta mansikkakakkua ja mustikkapiirakkaa on tarjolla. - Heipä hei!
Lyyli-rouvan paistoksesta minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mutta kaali kuuluu monessa muodossa valmistettuna meidän lempiruokiimme.
Puskasuleima tekisi vaikka viisi kertaa viikossa oman reseptinsä mukaan seuraavasti:
Kaali paloitellaan ja ruskistetaan paistinpannussa voissa sipulin ja
jauhelihan kera. Laitetaan paistos uunivuokaan ja kaadetaan sen päälle maitoseos, joka on maustettu valkopippurilla ja suolalla. Myös kananmunankin voi vatkata joukkoon.
Annetaan hiljalleen hautua ja nautitaan herkullisesta tuoksusta niin kauan kunnes ruoka on kypsynyt. - Kukahan on se herra, joka ymmärtää palestiinalaisten tappamisen ja Palestiinan alueiden valtaamisen?
Miksi häntä ei vaadita kansainvälisen oikeuden eteen? - Kiitos leipurimestarille ynnä niille ystävällisille ihmisille, jotka tosiaankin säästivät minulle palan sitä ihanaa mustikkapiirakkaa.
Oikein hyvää jatkoa!
Kirjoittelen taas joskus.