o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Eihän se nuhanenäisyys tietystikään mukavaa ole, mutta Paulamarialla on sentään yksi hyvä puoli, jo vuosikymmenet sitten oli laulu ja on edelleenkin "Kyllä Kallella tallella on!".
Niin että lämpimät terveiset Teille kummallekin. - -- Päivää, pienet ystäväiseni, päivää jälleen, lirkutti Markus-setä.
Toivottavasti olette nukkuneet hyvin ja olette nyt virkeitä kuin peipposet.
Niitä ei ole meidän nurkissamme näkynyt, joten muuttolintua esittää nyt se kurki, jonka päässä edelleenkin liehuu Kiinan lippu.
Kuulin eilen, että sille tontille tulee kerrostalo kehitysvammaisille. Hieno juttu. Minäkin mekkaloin täällä kotosalla, että on ihan älytöntä rakentaa kerrostaloa omakoti-talojen keskelle. Kun kuulin, kenelle se talo rakennetaan, lakkasin just kiukuttelemasta.
Kyllä niin reippaat ja valoisat ihmiset kunnon kotitalon tarvitsevat.
Muutamia heistä olen tuntenut ihan pikkuvauvasta asti, ja he ovat jo pieninä olleet hymytyttöjä ja -poikia ja tartuttaneet iloisella hymyllään räntäisenäkin päivänä hyvää tuulta vastaantulijoihin.
Tänään ei ole räntäinen päivä, mutta ankean harmaa kuitenkin. Toivottavasti sää tästä selkenee, jos ei tänään, niin ainakin lähitulevaisuudessa. Olisihan se mukavaa lennellä Kyöpelinvuorelle kirkkaassa kuutamossa.
Terveisiä kaikille ja erikoisterveiset rapakon taakse: Pistähän, Lokari, tarkastaen, että turboluutasi on kunnossa. Varmaan se pieni noitatyttö edellisvuosien tapaan sinua odottaa. - Hyvää yötä ja kauniita unia
- Eilen ihmettelin onko minusta tullut vanhuudenhöppänä kesken kauneimman nuoruuden.
Muistin ihan varmasti kirjoittaneeni 70 plussaan, mutta eipä vain näkynyt edes poistojälkiä.
Eikä minulla ole liikavarpaitakaan... - Aamua.
Late on kuulemma päässyt pois putkasta. Oli sanonut, että olisi pitänyt uskoa sitä ohikulkijaa, joka oli sanonut, että tule äkkiä pois tai saat joko turpiis tai syytteen. Jos oikein huonosti käy, saat molemmat.
Kun ohikulkija vähän myöhemmin palasi, olivat rosvot häipyneet,ja Latea tyrkättiin maijaan.
Ohikulkija paineli poliisilaitokselle ja kertoi sen, mitä oli nähnyt.
Latehan pääsi siis pelkällä säikähdyksellä, ja päätti mielessään lahjoittaa ohikulkijalle ison pullon Kiven Kippuraa.
Taitaa Late päästä halvalla, kun huhu kertoo, että ohikulkija on raivoraitis.
Niinpä niin. Taas on palattu aprillista arkeen.
Kohta ollaan vapussa, ja jos oikein maailma pyörimään alkaa, pitää kirjoittaa Korvatunturille.
Kun tuntuu siltä, että meikäläisten hiljaiselokin on yhtä lentoa!
Kuka tai mikä päivät ja jopa viikotkin vie ennen kuin aamu ehtii aueta?
Oikein mukavia arkipäiviä ja virkistäviä juhlia tai retkiä kaikille. - Sotkuiselta vaikuttaa.
Toivottavasti on aprillipila. - Voi herra isä!
Mitäs nyt tehdään, kun Late näki kovaa liikehdintää tehtaanmyymälän edustalla.
Joku yritti lapiolla murtautua ulko-ovesta sisälle. Toinen oli kiivennyt katolle, sitonut savupiippuun köyden ja yritti sitä myöten laskeutua potkimaan panssari-ikkunaa hajalle.
Late soitti virkavallan, ja se tulikin pillit jo kaukaa soiden.
Huligaanit häipyivät ennätysajassa, Niin köysi kuin lapiokin.jäivät rikospaikalle.
Late nosti lapion maasta, ja samassa poliisiauto ajoi tehtaanmyymälän pihaan.
Poliisit iloitsivat kun luulivat pidättäneensä rikollisen. eikä mikään selitys auttanut.
Late pidätettiin, ja nyt hän viruu paikallisessa putkassa.
Kyllähän tapahtumapaikalla on varmasti niin sormen- kuin muitakin jälkiä, mutta maöttavatko tutlijat tutkia tapahtumapaikkaa ennen kuin aprillijuhlat on juhlittu. - Meillä kyllä pysyy kapusta miehen kourassa, ja kaikkiin kotitöihin hän osallistuu. Pullaa tosin hän ei ole koskaan leiponut.
Neuvoja hän ei ole pyydellyt; omatoimisesti hän päättää, mikä tarvitsee kohennusta.
Myöskään pojillemme ei ole tarvínnut "jäkättää", eivätkä miniät ole tulleet valittamaan, että pojat olisi lellitty pilalle. - Päivää!
Täällä vaikutti hetken siltä, että pitkälle edennyt kevät olisi ottamassa takapakkia. Tuulikin ravisteli koivujen oksia, mutta nyt paistaa taas aurinko erittäin aurinkoisesti.
Muuttolintuja ei täällä ole näkynyt, ellei sellaiseksi lasketa jumalattoman korkeaa nostokurkea, joka monta päivää yritti ylettyä lentokoneisiin. Sen päässä oli korean punainen vaate, jonka minä ristin Kiinan lipuksi. Kyllähän minä ymmärsin, että se rätti oli kurjen nokassa sitä varten, että sillä vilkutettiin ohi kiitäville lentokoneille.
Viikonvaihteessa nostokurki hävisi, mutta juuri nyt se on tullut takaisin! Kiinan lippua ei näy, mutta kurjen päässä on linnunpesä ja pesässä lintu!
Minä jo ennätin ajatella, että nosturi on kuin entinen Mauri, joka oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä.
Erään ystäväni mies oli myös Mauri. Tasainen, järkevä ja oikeastaan aika veijari. Melkoisia vekkuleita oli koko Maurin kaveripiiri.
Kun yksi kavereista oli löytänyt unelmiensa naisen -- neljännen kerran -- oli tulossa häät.
Kaverikollegio päätti, että Mauri puhuu sulhaselle. Mauri pani hanttiin vedoten siihen, että hän oli jo puhunut sulhasen kolmissa edellisissä häissä, joten nyt oli jonkun toisen vuoro.
Kaverit sanoivat, että juuri sen tähden Mauri on valittu puhujaksi, kun se käy häneltä jo rutiinilla.
Tuli sitten vihkiäispäivä, ja Mauri puhui.
Puheen sisältö oli lyhyt ja ikimuistoinen:
Arvoisa sulhanen,
olen tätä ennen puhut häissäsi kolme kertaa. Tämä on neljäs.
Anna sen olla viimeinen. MINÄ EN JAKSA ENÄÄ!
En muuten jaksa minäkään, minkä täten iloksenne ilmoitan.
Nauttikaa keväästä! - Päivää jälleen!
Olen Meri-kukan kanssa samaa mieltä Skillanin urheilullisuudesta.
Missähän välissä ikiliikkuva monitoiminaisemme mahtuisi harrastamaan lenkkeilyä, itämaista huntutanssia, pikaluistelua, rullasuksimista ja vaikkapa ihan normaalia jumppaakin?
Vuorokaudessahan on vain 24 tuntia!
Jos Arhinmäen saappaisiin julistettaisiin julkinen haku, saisi emäntämme pelkästään Kahvipirtistä sellaisen työtodistuksen, että seuraava kulttuuri- ja urheiluministeri olisi Skillan.
Koska hän ei varmaankaan ennättäisi syventyä viher- ym. kasvien hoitamiseen, valtio perustaisi uuden vakanssin, jonka
titteli olisi dipl. koti- ja virastokasvikonsultti.(Och samma på svenska)
Hintriikka on osoittanut perehtyneisyytensä kasvien sielunelämään, joten melkoisella varmuudella häntä pyydetään ottamaan vakanssi vastaan.
Yksi ehto on: vaikka oletkin ilmeisesti alaikäinen, on puolueesi
Kahvipirttin dem. seitsemänkymppiset plussat. Älä siis suostu vihreiden houkutuksiin. Nehän eivät ymmärrä maailmasta juuri muuta kuin etätyö, etätyö. Siis: timpuri rakentaa talon etätyönä, ja maalari sen etätyönä maalaa ja tapiseeraa.
Helsingissä suunnittelevat kuljettajatonta metroa. Sitä kai ohjataan etätyönä...
Eikä sitten muuta kuin surut pois ja klocka rintaan, kun on tämä
kesäaikakin. - Hyvää huomenta, rupsahtanut ruusu!
Vilkaisehan sieltä kotisi ylhäisyydestä auringon nousun suuntaan.
Täältä Sinua tervehtii loistokkaaseen viittaan pukeutunut yön kuningatar tyrkyttäen sinulle vahvaa kahvia.
Pullaakin on tarjolla sen seitsemää sorttia, vassokuu!
Sitten, kun olet syönyt vatsasi täyteen, uskallan kysyä Sinulta, että sen täytistäkö tälle palstalle jakelet nuorisoille vuoroja.
Oletko tulossa vanhuuden höppänäksi?
Tämähän on meidän ikinuorten ikioma palsta, jolle istutamme vihanneksia, kukkia ja joskus vahingossa rikkaruohojakin.
Missä nykyisin luuraa se intelligentti pariskunta, joka kesäiseen aikaan on pitänyt tapanaan poiketa kertomassa kuulumisiaan?
Maailmalla kiertää heistä vain huhu, että frouva aikoo haastaa akan kannon sukupuolisyrjinnästä raatupaan, ellei tänä vuonna
ja sen jälkeen joka toisena vuonna ole ukonkantoa.
Ole ystävällinen ja poikkea tämän herrasväen luona kyselemässä heidän kuulumisiaan ja suunnitelmiaan, että saamme tietää totuuden, ja turhat puheet loppuvat.
Kerro heille lämpimät terveiset sekä yllekirjoittaneeltä että
erityisesti Puskasuleimalta. - Päivä on varhaisesta aamusta lähtien ollut kaunis ja on edelleenkin.
Mieleni sen sijaan on musta kuin pataässä.
Eilen keskellä mitä kauneinta päivää, pamahti mieleeni selvällä suomella, että ensi yönä sinä kuolet. Kyllä minä oikeasti vähän hätkähdin ja rupesin miettimään mistä moinen ajatus oli päähäni pälkähtänyt. Kysyin itseltäni, pelottaako kuoleminen, ja vastaus oli kielteinen, jos omasta kuolemasta on kyse.
Kuten jäljistä näkyy, olen elossa edelleen.
Olen yrittänyt soitella silmälääkärin peruutuksia, kun eilen yksi hyvin läheinen ihminen vietiin piipaa-autolla kaupunkiin sairaalaan. Lähetin jo sähköpostiakin, mutta varmuudeksi yritin vielä kerran telefoonata, ja nyt oli ystävällinen vastaaja kuuntelemassa selostustani.
Kun tulin tänne kahvipirttiin, odotti sivun yläreunassa tiedotus, että olin voittanut ehdottomasti viimeisimmän jotakin, mutta se saaminen edellytti reagointia minulta.
Olkoon vaan ehdottomasti viimeisin, mutta niistä viimeisimmistä bruukaa tulla jatkoja ja vielä jatkoillekin jatkoja.
Sen sijaan minua alkoi kiinnostaa sellainen asia, että eikö viimeinen olekaan ehdottomasti viimeinen.
Oikein puoliääneen taivutin: viimeinen, viimeisempi, viimeisin.
Tämä jääköön tällä erää viimeisimmäksi. Lähden santsaamaan kaffetta. Tulkaa tekin! - Elämä näyttää tarjoavan yhtä ja useampaakin juhlaa.
Kun kuitenkin jäävät pääsiäiskortit ostamatta, niin tiputtelen tätä kautta pieniä onnen kultamunia pääsiäistervehdyksenä kaikille, jotka Pirttiin poikkeavat.
Siis, niin kuin edellinen paavi sanoi: - Finladeese: hjuva päsieste. - Äläpäs leuhki, Meri-kukka!
Minäkin olin aina se, josta pesiksen, lentiksen ja koripallon kapteenit tappelivat aiheena "Se oli mulla viimeks, nyt on sun
vuoros ottaa se".
Luokalle tuli uusi tyttö, ja hän uhkasi kerran mennä valittamaan jumppamaikalle, että urheilutunti on muutenkin liian lyhyt, ja puolet siitä tärvätään tappeluun.
Ei käynyt kantelemassa, kun pojat lausuivat hänelle kuorossa herkän runon:
Pidäs, likka kiinni suusi
tai kohtalos on miesten huusi.
Oli siinä muutakin, mutta enhän minä millään jaksa muistaa,
kuin siitä on aikaa lähes 52 vuotta.
Ja sen kyllä huomaa!
Oikein kauniita kevätpäiviä toivotellen: Venlastiina - Kiitos toivotuksesta, Merikukka, ja sitä samaa Sinulle.
Olisin luullut, että sinä olet ollut luokkasi parhaita urheilijoita.
Jos oikein muistan, olen itse ollut häntäpäästä laskien luokan persoonallisin. Voimistelu oli kutonen ja urheilu vitonen.
Sitten eräänän syksynä tulin toiseksi koulun suunnistuskilpailussa,
ja maikka nosti urheilunumeroni peräti seiskaan. Tilannetta tasoittaakseen hän pudotti jumppanumeroni vitoseen.
On se hyvä, kun on nuoruudessa tullut mokailtua, niin nyt on mistä kirjoittaa.
Muutenhan täällä on sama maisema päivät pitkät, ja sama aurinko paistaa, jos on paistaakseen. Nyt on.
Siispä oikein ihanaa kevätpäivää!
Sää on mitä ihanin. - Kirkkoihin tai muihin uskonlahkoihin en kuulu enkä vastusta muiden kuulumisia omiin uskonnollisiin kuppikuntiinsa.
Jokainen saakoon rauhassa veisata tai olla veisaamatta omia virsiään.
Se minua raivostuttaa, että itänaapuriin ollaan menossa vaikka ritsojen kanssa, ja muuan asiantuntija(?) ilmaisee isän-maallisuutensa ehdotamalla miinojen sijoittamista rajalle siltä varalta, että rajan takaa olisi tulossa vieraita iltapäiväteelle.
Reilu "täältä pesee" -henki on voimissaan, mutta se ei koske muualta tulleitten uskontoja. Samanaikaisesti kuin jotkut kumartelevat Mekkaan päin, nöyristellään täällä uusien tulokkaitten edessä eikä uskalleta edes Suvivirttä kevätjuhlassa laulaa.
Kyllä Suomessa on ... Niin, mitä onkaan?
Minä lähden ukkoni kanssa veisaamaan Suvivirttä. Hänkään ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. - Kysymys Kauko G. Kiidolle: Oletko koskaan kysynyt, ovatko kaikki Kiidon Kaken autoja?
Poikkea Pirtissä, saat kunnon aamukahvit ja haukkapalaa häkäränälkään.
Nytkin on pannu kuumana, mutta taidat vielä katsella kauniita unia. - Aurinkoista aamua!
Miten ihmeessä se aurinko paistaakin kuusen oksien seasta ja nurkan takaa suoraan silmiini?
Kai tässä on harkittava aurinkolasien hankintaa sisätiloihin...
Lunta on tullut eilisestä lisää, ja niin hanki kuin koivujen oksatkin ovat täynnä timantteja.
Jos en ole unta nähnyt, on minullakin kerran ollut timantti. Se oli maailman pienin. Kyllä se aito oli, koska onnistuin sen hukkaamaan.
Olen suorastaan mestari kadottamaan kaikkea muuta kuin roinaa. Sitä minulla on isoissa laatikoissa, pienissä rasioissa, pöytälaatikossa, kirjahyllyn kaapeissa ja laatikoissa.
Kaulakorut minulla onneksi säilyvät, kun keksin naputtaa niitä varten pienet naulat kirjahyllyn sivuun. Siinä ne roikkuvat, ja siitä ne on tarpeen vaatiessa helppo ottaa ja laittaa takaisin.
Edessäni on muistitestilomake. Siinä on ihan omituisia kysymyksiä, jossa on kolme vaihtoehtoa. Ihan pöhköä valita yksi kolmesta, kun ei ole mahdollisuus perustella.
Tulee mieleen kysymys- ja vastausleikki, jossa oli mahdollista vastata aina samassa järjestyksessä että "ei, juu, vaarinhousut".
Tässä lomakkeessa on pieni liite, jossa lukee: - Rouva täyttää itse!
"Herralla" näkyy olevan samanlainen kyselylomake. Saattaa olla kontrollia varten.
Rouva alkaa nyt henkilökohtaisesti ja ihan itse täyttämään omaa lomakettaan ja menee huomenna haastatteluun.
Terkut kaikille! - Hyvä Ruune!
Aloituksesi on aiheellinen . Ainakin minun oli syytä ottaa itseäni niskasta kiinni ja sanoa, ettei tästä tästä sitten vitsiä väännetä.
Hömppää kun on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin asiallista asiaa.
Oikeastaan sen tähden olen toivonut, että nimimerkki olisi pakollinen, että voisi osoittaa tekstinsä sille nikille, jolle on tarkoitus kirjoittaa. Kun ylimalkaisesti kirjoittaa jollekulle, ei ole ihme, jos joku sivullinen loukkaantuu.Erityisesti huumori on vaarallinen laji. Kirjoittaja olettaa tai tietää, että tuttu vastaanottaja ymmärtää vitsin, mutta joku toinen saattaa aivan aiheetta loukkaantua.
On paljon sellaisia aiheita, joihin ulkopuolinen ei saisi tarttua.
Yksi tällainen aihe on uskonto ja ne tekopyhät saarnaajat, jotka kuvainnollisesti veistävät linkkuveitsellä Jeesuksen ristiltä tikkusia pistääkseen niillä "syntisen" silmään.
Ja huom!
On olemassa tosiuskovaisia ihmisiä, joiden kanssa voi asiallisesti keskustella aiheesta kuin aiheesta -- jopa uskonnostakin, mutta mielestäni täälläkin pitää olla oikeus keskustella myös uskonnon asioista.
Jos joku tekopyhä loukkaantuu, voisi hän aikansa kuluksi laskea kuinka monesti hän on loukannut niitä ihmisiä, jotka eivät suostu teeskentelemään parempaa kuin ovatkaan. - Kultareunaista aamua!
Ei obligaatioita vaan taivanrantaa.
Kuinkahan kaunis taivaanranta olisikaan, jos koti olisi joko korkealla mäellä tai "kaaheen laakeella aakeella" ja ikkunat joka ilmansuuntaan.
Onneksi ei tarvitse kirjoittaa kyökissä. Sinne nimittäin paistaa aurinko täysillä. On ihan tarpeeksi, että äärettömän kirkas valo livistää kuusen oksien raosta suoraan silmiini.
Anteeksi nyt, että olen epäkohtelias auringolle, mutta kun on huutava pula aurinkolaseista.
Näyttää ihan tyyneltä, mutta siitä huolimatta silloin tällöin tuulenpoikanen pöllyttää tiellä hiekkaa. On se varmasti pöllyttänyt ennenkin, koska meidän ikkunamme ovat kammottavan pölyiset.
Siitähän olenkin varmaan jo ruikuttanut, että entisessä kodissamme oli paljon enemmän ikkunoita kuin täällä, mutta siellä oli pestävänä vain kaksi pintaa per ruutu, täällä niitä pintoja on kuusi.
Pihapuissa ei lentele variksen varista eikä tintin tinttiä. Erilaisia autoja tulee ja menee. Koulupojat fillaroivat kilpaa opinahjoaan kohti, ja omakotialueen viimeisellä rakentamattomalla tontilla myllää kaivinkone.
Niin että kai nyt kaikkien mielestä nämä meidän kulmakuntamme päivittäin toistuvat maailmaa järkyttävät tapahtumat kiinnostavat puolta maailmaa.
Ennen kuin toivottelen hyvät päivät, kerron eilisistä uutisista:
Altia (omaa sukua ALKO) on kuulemma myymässä itseään jollekin ulkomaiselle firmalle.
Mitenkähän se vaikuttaa paikalliseen tehtaanmyymälään ja Pirtin nurkkakaappiin?
Heippa ja hyvät jatkot!