o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Pari lainausta nimimerkillä "Mitä turhia" kirjoittaneelta:
Ateistit saavat olla ateisteja, jos sillä katsovat pärjäävänsä.
Koirilla ja kissoillakin on hautausmaansa.
Eiköhän ateisteillekin jonkinlainen kulma löydy.
Omasta ja parin muun tuntemani ateistin puolesta kiitän lämpimästi suurpiirteisestä jalomielisyydestänne. - Vieläkö ehtii tervehtiä vanhusten viikon merkeissä?
Minä sain "firmalta" tervehdykseksi ämpärillisen kylmää vettä, joka huuhteli pois kaiken muun paitsi rekisteröidyn nikkini.
Olisin kiukkupäissäni lähtenyt lätkimään, mutta pitihän jonkun jäädä vahtimaan, etteivät kaiken maailman pitkäkyntiset tekstivarkaat pääse nyysimään tosi herkullista kääretorttua. (Otin toisenkin palan - hyvin pienen) Kiitos! - Huomenta!
Taivas on ihan sumun värinen, ja sumuun olivat kietoutuneet puutkin. Kyllä oli apean näköistä, mutta nyt sumu alkaa haihtua metsiköstä.
En tiedä, onko mielikuvitusta vai valkeneeko maailma, mutta ihan selvästi valoisampaa on.
Sumu näyttää nousevan ylöspäin. Isäni sanoi aikoinaan, että se merkitsee sadetta. Alas tuleva sumu sen sijaan merkitsee poutaa. Onhan se aika selvää, että se, mikä menee ylös, tulee alaskin ja päinvastoin.
Vaikka eihän näistä nykyisistä ilmoista enää tiedä...
Ainoa selvä kesäaikana taitaa olla, että kun säätiedotus lupaa Savossa ja Karjalassa sadetta, sitä tulee, mutta samalla vettä sataa vaikka olisimme Bembölessä. Pääasia on,
että siellä sataa, missä me lomailemme.
Ah ja voi! Kun nostin naamani kirjaimistolta, oli jo selvästi valoisampaa. Lakkaankin tässä rutisemasta ja toivotan kaikille oikein ihanaa syyspäivää. - Voi hyvät ystävät ja kylän miehet!
Tulkaa äkkiä katsomaan meidän haapojamme ja koivujamme.
Ne suorastaan värisevät innostuneina siitä miten kauniita ne ovat sinistä taivasta vasten.
Eivätkä ne nuukaile vaan valaisevat sekä keittiön että tämän vierastyöhuoneen.
Naapurin kissa käy ihailemassa näkymää, mutta juhlapukuinen harakka käy häätämässä sen pois.
Just, kun piti kehumani, että katti on keksinyt mukavan makuupaikan ryteiköstä, sukelsi harakka hurjana piilopaikkaan ja kissalle tuli kai tuli hännän alle, koska se pyyhälsi kuin ammuttu näkymättömiin.
Ai niin, jos tulette, ei teidän tarvitse tyhjin vatsoin kotiin lähteä. Tein eilen kaalilaatikkoa, ja nyt sen maku on parhaimmillaan.
Juu, ja haavikkoon on tullut lisää väkeä: terhakka orava
härnää nyt katti-parkaa.
Onneksi se taitaa olla leikkiä.
Ehkä ne epäilevät, että minulle on tulossa vieraita ja harjoittelevat vierailun kunniaksi ulkoilmateatteria...
Tervetuloa katsomaan! - Et viitsisi, nimim. kiltti mies, haistaa sen kukkasen, joka lehmä toissapäivänä söi ja eilen märehti.
Kiltti mies on muuta kuin tohvelisankari.
Kiltti mies on sellainen, että hän ansaitsee elämäntoverinsa myöntämän kultaisen prenikan. - Hih!
Mekastan toimittajien virheistä ja omista virkkeistä löysin ensi silmäyksellä melkein emämunauksen.
Munasi arkipuolisonikin koheltaessaan unenpöppörössä kahvia ottamaan. Kyökistä kuului sen päiväinen meteli, että ihan säikähdin. Ei mitään hätää! Hän vain kaatoi kahvin pöydälle.
Hieno juttu! Minua naurattaa vieläkin se, miten pontevasti hän rähjäsi itselleen ja kahvikupille. - Ihanaa aamua!
Olin juuri aikeissa kirjoittaa, että pestyjen ikkunoitten läpi maisema näyttää ihan maalaukselta.
Sirpakka talitintti on kolmesti käynyt kurkkimassa mikä estää sisällepääsyn. Lopuksi se suoritti edestakaisen ohimarssin ja piiloutui koivikkoon.
Pääsin juuri ajatelemasta, että on mukavaa, kun sentään jokin elollinen on liikkeellä. Kolmisen tuntia olen lueskellut nettilehtiä ja ihmetellyt ammattitoimittajien huonoa kielen tuntemusta.
"Taiteilijanainen pokkasi palkinnon". Sääli, etten tullut aikanaan lukeneeksi niiasiko Ahtisaari saadessaan Nobelin palkinnon.
Vanhat sanonnat ja sanaleikit ovat ovat ihan mukavia, mutta ei niitä toimittajan pitäisi käyttää kun ei kerran osaa.
Jos lapsuuden tapakasvatus on jäänyt saamatta tai unohtunut, löytyy apu nykysuomen sanakirjasta.
Tahallinen komiikka on asia erikseen. Urheilutoimittajat viljelevät sen tyyppista sanontaa, että Jäppinen maalasi voittomaalin.
Tämä ei ole tarkoitettu murresanojen tuomitsemiseksi eikä jäkätykseksi vaivaisista pilkkuvirheistä. Mehän emme ole ammattilaisia (enää?). Kunhan kirjoittelemme aikamme kuluksi ja ikään kuin vastalahjaksi niistä kirjoituksista, joita ihan nautinnolla luemme. - Haisuttomalta tuli varmasti tehokas nuhantorjuntaohje, mutta jos ei itse kestä valkosipulia, niin sitten on turvauduttava ikiaikaiseen totuuteen:
Aina tulee tilaa yhdelle, joka ei käytä deodoranttia.
Ainakin ruuhkabussissa luulisi hajurakoa löytyvän. - Kiitos kysymästä.
On ollut mukavaa ja ikävää, tiukkaa ja väljää, tyyntä ja tuulista;
kaikkea pareittain.
Oppia on ollut sen verran, ettei se ole ojaan kaatanut.
Tietokilpailutasosta taitaa olla puoli vuosisataa, mutta eipä tuo pahemmin haittaa, kun on tietosanakirjojen lisäksi google.
Sitä paitsi useimmat kyselyt koskevat jotakin TV-ohjelmaa ja kuuluu: -- Mitäs tykkäät siitä ja siitä?
Siihen on helppo vastata: -- En tiedä, kun en ole katsonut kuin viisi minuuttia avausjaksosta.
Pyhälle Pietarille julistaisin, että oli se elämä elämisen arvoinen. - Voi pojat ja tytöt myös!
Aurinko nauraa niin kirkkaasti, että ihan olen kuulevinan sen helinän. Lehtipuut pitävät tiukasti kiinni latvuksistaan ja suorastaan räiskyvät valoa ja väriä.
Yksi pitkänokkainen pikkulintu keikauttelee itsensä oksankärjeltä toiselle ja huomaa saaneensa yleisoä: tinttiparvi istuu alemman kerroksen oksistossa seuraamassa pitkänokan sooloa.
Taivas on niin sininen, niin sininen, että täällä vain pyörittelen silmiäni, kun kaikki sanat ovat kadonneet.
Yksinäinen lentokone kiipeää korkealle yläviistoon ja vetää perässään valkoista viivaa.
Päivä on niin ihana, ettei pakkastakaan ole enempää kuin -1,7 astetta, vaikka herätessani miinuksia oli reippaat kuusi.
Tällaisena syyspäivänä ymmärrän miksi syksyn on suosikki-vuodenaikani.
Oikein ihanaa syyspäivää kaikille! - Oikein valoisaa syystalvipäivää!
Ei vielä ole edes pakkasta: ulkolämpötila 3,6 Celsiusta.
Maailma on lähinnä kelta-oranssi; vihreää on vain nimeksi.
Tällaisena päivänä hymyilisi kuin Hangon keksi, vaikkei muuta syytä eloisaan ja valoisaan mieleen olisikaan.
Nyt kylläkin on. Olen nähnyt painajaisia osoitteista, joissa asuu sukua, ystäviä tai muuten vain muistettavia henkilöitä. Yhdessä ja erikseen olemme rakkaan arkipuolisoni kanssa penkoneet kaikki paikat, mutta osoitteita ei ole löytynyt ennen kuin eilen ja ihan itsestään!
Mitäkö varten eivät löytyneet ennen eilistä? No, kuka sitä nyt kadonneita papereita ja kansioita ensimmäisenä penkoisi kirjoituspöydän ylimmästä laatikosta. Jos ne kirjoituspöydän laatikossa olisivat, eiväthän ne silloin olisi kateissa, vai mitä?
Edellä olevan perusteella kumpikaan ei kaivellut ylälaatikkoa, koska molemmat uskoimme, että tottahan toinen on sen jo penkonut.
Eilen sitten arkipuolisoni etsi edellä mainitusta lootasta suurennuslasia, jonka paikka ei ole siellä vaan missä muualla milloinkin. No, kateissa oleva suurennuslasi löytyy aikanaan. Tärkeintä on, että osoitteet löytyivät!
Niin etten nyt enää näe painajaisia. Taidan lähteä Tiimariin ostamaan joulukortteja ja kirjoitan ne välittömästi, jos vaikka tulisi ihan joulumieli...
Palkitsin puolisoni diplomilla, jolla todistetaan, että mieheni on kertakaekkijaan Melekeen savolaenen.
Että tällaista meille kuuluu.
Oikein hyviä kuulumisia rakkaille (mahd.) lukijoillekin. - Meidän pihallamme oli niitä pieniä, valkoisia pingispallon näköisiä maamunia, jotka vanhetessaan pöllysivät ruskeaa jauhetta,
Olisikohan ollut siemenjauhoa?
Joku väitti mitä suurimmalla varmuudella peräti herkkusieniksi ja ihmetteli, emmekö ymmärrä hyvän päälle.
Ei ymmärtänyt asiantuntijakaan. Keräämättä jäivät "herkkusienet"
häneltäkin.
Ilmeisesti omia aikojaan ne pollukat vähitellen katosivat, vaikka talossamme oli muutama sieniasiantuntijakin _ tai ehkä juuri siitä syystä. - Kouluaikana muuan luokkatoverini väitti minua teeskentelijäksi, kun piti kirjoittaa lyhyehkö esseen tapainen suosikkikirjailijoista.
Steinbeck, Hemingway ja Gabriel Garcia Marquez olivat silloin ja ovat vieläkin. Onhan niitä lisääkin tullut, mutta ne painivat vähän eri sarjassa.Erityisen ylpeä olen siitä, että arvostin suuresti Marquezia jo paljon ennen kuin hänelle myönnettiin Nobelin palkinto.
Suomenmaikka suositti minulle Anna-sarjaa ja muita viehättäviä tyttöromaaneja ja tenttasi muutaman kirjan sisältöä, kun ilmoitin lukeneeni kaikki, mitä kirjastossa oli saatavissa.
Selvisin tentistä erinomaisesti, mutta "arvosana" oli varsin persoonallinen: - Lukisitpa läksysi yhtä hyvin...
Että sellaista. Olisikohan tullut käytöksen alennus, jos olisin luetellut kaikki ne dekkarit, joita äiti kantoi kirjastosta?
Minähän olin kaikkiruokainen, ja missä välissä olisin ehtinyt lukea vielä koulukirjojakin? - Huomenta.
Olen toista tuntia odotellut, että aamu valkenisi. Muutama katulamppu kylläkin palaa, mutta tuikku olisi niitten osuvampi nimi. Eivät ne mitään valaise.
Yhtään autoa ei ole vielä mennyt, eikä mahdollisia jalankulkijoita pimeydestä näe.
Sattuuko joku reipas olemaan aamulenkillä? Täällä olisi pannu kuumana ja aamupalaksi juustosämpylöitä. Tervetuloa!
Lopetan kirjoittamisen tältä erää tähän, jos vaikka lyhyempi pätkä menisi läpi.
Heippa! - MOI!
Puoli kilomeriä tarinointia.
Olin kirjautunut sisään, ja kun juttu oli valmis, ilmoitti jokin takapiru, ettei salasana ole oikea. Vai oliko se ynnälaskun tulos?
Niin että päivää vaan vaikkei paistakaan. - Huomenia!
Olen lueskellut summanmutikassa valitsemiani sanomalehtitekstejä. Maailma ilmaisesti makaa kutakuinkin samaan tapaan kuin eilen ja toissapäivänä ja sitäkin ennen.
Eilenehtoolla seurasin toisella silmällä teeveetanssiaisia. Niistä tunnistin varmuudella vain tuomarit. Tanssijoista tuttuja nimiä olivat Manuela Bosco, jääkiekkomonitoimimies Tamminen ja se näyttelijän rouva, joka kirjuroi laihdutusurakastaan. Nimi on
muistaakseni Raakel Lignell.
Mielestäni ei tämänvuotinen gaala ole parin edellisen veroinen. Joskus olen tuijotellut silmät pyöreinä loistavia kilpailijoita, ja muistelen niissä kisoissa pilkahtaneen jopa huumoriakin.
Muinoista tanssinopettajaani Åke Lindmania lämmöllä muistellen rohkenen antaa tuomaristolle täydet pisteet.
Kun en tiedä, mikä M. Leppilammen titteli ohjelmassa on, mainitsen hänet juontaja-portsariksi. Nätti poikahan hän on ja tehtävä mitätön, mutta ei se estä elävöittämästä roolia.
Yhtä epämääräinen on Vappu Pimiän osuus: artikulointi epäselvähköä, mutta se VAU! Se tulee niin kuuluvasti, että odottaisi yleisön vastaavan VA!
Rouvastahan on tullut vauvan äiti, joten onnea koko perheelle!
¤¤¤¤¤¤
Turhien julkkisten kasvattamoa olen vilkaissut pari kertaa.
On niillä osallistujilla kova hinku päästä BB-julkeiksi kun julkeavat olla valmiit tekemään mitä tahansa.
¤¤¤¤¤¤
Aiheetta enempään kuin sydämellisiin terveisiin kaikille Pirtissä poikkeaville. - Luonto ja ihminen reagoivat eri tavoin vuodenaikoihin.
Kun tulee syksy ja ilmat kylmenevät, ihmiset lisäävät vaatetta päälleen. Luonto sen sijaan riisuutuu, mutta sitä ennen se näyttää koko kirjavan kauneutensa: koivut ovat vielä melko vihreitä, mutta muutama keltainen oksa tai lehti korostaa niitten itsenäisyyttä: niitä ei edes hiljakkoin riehunut myrskykään repinut.
Taaempana yksi hätäinen haapa on kokonaan keltaisissa, mutta muut saman puuheimon kasvatit seisovat vielä arvokkaan jäykkinä koko vihreydessään.
Linnut ovat lounastaneet pihapihlajat täysin tyhjiksi marjoista, mutta pellon reunalla neuvokas pihlaja on vaihtanut lehdyköittensä värit punaiseksi. Se on yhtä upean punainen kuin ennen muinoin kirkkomäen vaahterat, joita piirustuksen opettajamme marssitti meidät maalaamaan.
Taidan taas kirjoitella sellaisia höpöjä, että aurinkokin tuli kurkkimaan ja palasi sitten pilvien taakse nauramaan.
Vaan olen minäkin nauranut tänään makeasti lukiessani seitsemänkymppisten konsertissa olleesta tosi optimistisesta mummosta. Kiitos, Liisa.Sal!
Ja kiitoksia kaikille teille, jotka jaksatte kirjoituksillanne piristää kotinurkissa jalkojaan raahaavaan ankeaa akkaa.
On muuten ihan uudet kumisaappaat, joihin mahtuu muutama villasukkakin. Ostin toissapaäivänä ja komeasti kokoa 43!
Voikaahan paksusti. Niin minäkin, ja elämäntoveri laihtuu sitä mukaa kuin minä pulskistun. Että terveisiä vain: meikäläinen ainakin on linjakas! - Heipparallaa!
Taitaa olla tulossa oikein teeveetaiteellinen teksti.
Olen sitä mieltä, että esim. Raidissa Kai Lehtinen oli suorastaan suurenmoinen, eikä hän Havukka-ahossakaan huono ollut. Jotenkin vain hän ei vastannut sitä mielikuvaa, jonka olen kirjasta saanut.
Vernonin ja Onslowin takapiruna on yksi ja sama mies.
Onslow on melkein suuri rakkauteni. Hän on sellaisen aviomiehen prototyyppi, että heti ensi "tapaamisella" pihkaannuin häneen pahasti.
Kun Vernon tuli kuvaan mukaan, ikävöin pitkään mister Greengrassia. Vieläkään en ole tykästynyt hänen seuraajaansa. Tulisipa nyt jostakin Vinkuintian takaa hänen nuoruudenrakkautensa ja veisi Vernonin mennessään.
Davidistakin sikeytyisi monipuolinen, rehellinen liikemies, joka löytäisi sen juuri häntä varten olevan reippaan ja hyväntuulisen vaimon. Sitten he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun elleivät kuole sitä ennen,
Juu, eikä musiikkia sovi unohtaa. Kiitokset kaikille, jotka ovat vinkeillään ja linkeillään ravinneet täysin epämusikaalista
musiikin rakastajaa.
Voikaapa hyvin! - Iltapäivää!
Olen rekisteröitynyt heti tänne tullessani. Nikkini valitsin ihan summan mutikassa, ja parin vuoden jälkeen huomasin, että kohdallani toistuu ja toteutuu vanha sanonta ´nimi on enne´.
Omalla nimelläni en kirjoita, etteivät lastenlapset joudu kärsimään. Kouluissa kiusataan muutenkin kuin kahelista isoäidista.
Lämpimät terveiset koko revohkalle!
Aurinko alkoi juuri paistaa. - No,no!
Kyllä meillä saadaan ja jaetaan puolin ja toisin hellyyttä.
Halata saa ihan ilmaiseksi, eikä se ole pikkuinen poika, joka ottaa pallin alleen, vaan mummu.
Lykkyä tykö muillekin isovanhemmille.