o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tervehdys Sinulle fiiulin!
    Mukavaa, että annat kuulua itsestäsi. Poikkea ihmeessä Kahvipirttiin. Jos et muuten löydä, suunnistapa kahvin tuoksun mukaan!
    Ja kyllä "pelkät puskiksetkin" ovat tervetulleita pirttiin juttelemaan.
    Jokainenhan on kerran ensikertalainen, ja niin olin minäkin aikoinani, mutta ei minua kukaan pois häätänyt. Jopa varjo-olentoni Puskasuleima olisi valmis muuttamaan Kahvipirttiin, kun siellä on niin mukava henki, mutta enhän minä niin suulasta naista mukavien ihmisten riesaksi päästä. Joskus hän pääsee salaa livahtamaan, ja livahtakoon nyt, kunhan on ihmisiksi ja muistaa antaa muillekin puheenvuoron.

    Olenkohan minä tullut Puskasuleimaan vai Puskasuleima minuun, kun käytämme pitkiä puheenvuoroja.
    Eikä tällä kertaa muuta kuin kun tavataan niin hymyillään.
    (j.k. pidän peukkuja, että juhannusruususi menestyy ikkunasi alla)
  2. Päivää Pirttiin!

    Säätiedotus on ennallaan: sataa tai paistaa; pilvipoutaa ja poutapilviäkin joka tapauksessa on.
    Palailen tässä kasvikunta-asioille, kun tuppaavat nimet unohtumaan.
    Olen keksivinäni kasviin liittyviä aiheita, joiden avulla palautan kasvin nimen mieleeni.
    Eräs tyyppiesimerkki "neroudestani" on munakokkelikukka. Nimi tulee siitä, että lapsina tarjoilimme sen kukintoja munakokkelina.
    Mielestäni munakokkelin piti tuoda mieleeni jotakin, joka avaisi oven kasvin oikeaan nimeen. Ja toihan se: munat on muninut kana, ja kanalla taitaa olla kannukset, joista sitten pääseekin jo kasvin nimeen: yleinen kannusruoho.

    Tosi helppoa, kunhan vain muistaa mitä pitää muistaa!
  3. Oli nyt niin tai näin, niin kouluaikaisen muistokirjan värssyllä Sua tervehdin:
    Onni olkoon osanasi elämäsi retkellä,
    nätti poika rinnallasi vihkimisen hetkellä.

    Puskasuleima yritti myös osallistua sillä ikivanhalla "onnea, onnea, onnea vaan", mutta ei päässyt edes punaiseen tupaan asti, kun minä valistin, ettei kurdeilla yleensä ole perunamaata.
  4. Iltaa!
    Kumma, kun ei jaksa sataa - ei ainakaan pitkää jaksoa kerrallaan ja reilusti.
    Onkohan tuossa lauseessa minkään valtakunnan järkeä?
    Ajatus pyörii samanaikaisesti sekä eräässä kirjailijasuosikissani ja kasvistossa.
    Suosikkikirjailija on tietenkin Annikki Sankari, joka oli myös äitini suosikki.

    Kasvien keruu oli aikanaan kammottavaa kesäistä pakkotyötä; ensimmäisenä vuonna 30, seuraavana taakka lisääntyi 50:een ja sitten oli vuorossa kahdeksankymmentä.
    Vaikka kaveriapu puolin ja toisin pelasikin erinomaisesti, kävi minulle viimeisenä
    keräysvuonna ohrasesti. Kun reksi ilmoitti, että tuotte huomenna kasvistot kouluun, puuttui minulta vielä yksi kasvi.
    Hätäpäissäni nappasin ojanpientareelta yleisen marunan, laitoin sen yöksi prässiin ja aamulla kiinnitin sen paperille. Kun sitten kasvisto kainalossa marssin koulun korridooria pitkin luokkaamme kohti, karisi yleinen maruna pitkin lattiaa.

    Helsinkiläinen sukulaispoika vuosia myöhemmin noukki kasvistostani parhaat päältä. Kun oma poikani oli siinä iässä, että 30 kasvia oli kerättävä, näytin perilliselleni omat kasvit ikään kuin opiksi ja varmemmaksi vakuudeksi mainitsin, että tällaista kokoelmaa ei ole syytä kerätä, koska perheessä jo sellainen on.

    Yllätyksekseni poika innostui kasvien keruusta niin että keräsi vielä toistakymmentä ylimääräistäkin sekä samoin tein opetteli kasvien latinalaiset nimet. Ilmeisesti osaa ne vieläkin...
    Niin muuttuvat laulut, äiti saa vitosen ja poika kympin, ja yleinen marunakin taitaa nykyisin olla pujo,
  5. Very importantille tuliset onnittelut: minulla ei ole kuin kolme valurautaista paistinpannua ja kolme näitä uusia ja ikuisesti kestäviä, jotka vuoden käytön jälkeen ovat sen näköisiä kuin olisin niillä takonut päivän ohjelman puolisoni kovahkoon kalloon. Aarteeni on ikivanha seitsemän lätyn ohukaispannu.

    özalenin mainitsemaa "kysy ja vastaa itse" -systeemiä noudattaen ei tule riitaa, mikä lienee hyvä asia.
  6. Oh, my god!

    Suurenmoinen, persoonallinen avaus!
    Ajatella, että meidän vanhuudenhöppänöiden joukkoon on ilmaantunut kirjoittaja, joka rohkenee kysellä meiltä sellaista, mitä muut avaajat eivät ole ymmärtäneet ihmetellä.

    Toivottavasti Laina Kuitti vastaisuudessakin tekee iloksemme omaleimaisia aloituksia.
  7. Miellyttävää juhannusta kaikille.
    Eipä sada, jos ei paistakaan. Vaikka aurinko onkin pilvessä, on kuitenkin sekä ulkona että sisällä kesäjuhlan tuoksu. Missään eivät koivunoksat tuoksu niin raikkaalle kuin sisällä. Jos joskus käy niin, että koivunoksia emme saakaan, on juhannuksen juhlatunnelma olematon.
    Olen joskus ajatellut, että koivujen tuoksu on linkki lapsuuden juhannuksiin. Varsinkaan sota-aikana ei ollut aineellista hyvää, mutta äiti teki ja teetti meilläkin perusteellisen siivouksen, ja juhla alkoi sillä, että kävimme hakemassa metsästä oksia, joilla koristimme kodin. Niityltä ja tienvarsilta poimimme kirjavat kimput luonnonkukkia, ja niitähän oli sitten eteistä myöten joka paikassa.

    Ja nyt tulee sellainen lause, joka muutaman muun lauseen kanssa oli julistettu pannaan. Suomenmaikka koristeli nämä kielletyt lauselmat vetämällä punakynällä henkselit kuluneitten fraasien yli.
    Yleensähän kirkkaan punainen on ilon väri, mutta ainekirjoituksessa se ei yhtään ilahduttanut: mitä enemmän punaista, sitä huonompi numero.

    Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta unohdin, mitä piti kirjoittamani!

    Oikein hyvää juhlan jatkoa toivottaen: Vs ja Ps
  8. Sataa, että ropina käy.
    Eikös ennen vanhaan sanottu, että kaikki mikä ennen juhannusta sataa, sataa laariin.
    Tarvitseehan tuo luonto vettä, ja kai se taivaalta kaatuva suihku helpottaa jonkusen palstaviljelijänkin oloa.

    Pihlajien kukat ovat ruskettuneet, mutta ainakin pari päivää sitten juhannusruusut olivat tosi kauniita, ja niiden tuoksu tuntui jo pitkälle. Silmät ummessa olisi voinut ruusupusikkoon suunnistaa.
    Saapa nähdä, kukkivatko ne vielä juhannuksena.

    Kummallista, että tuntuu kuin tänään olisi pyhä. Mahtaisikohan johtua siitä, että
    päivät livahtavat toinen toisensa perään niin nopeasti, että aina on viikonvaihde?
    Joku äskettäin valitti ettei tiedä mitä pitäisi tehdä että saisi päivät kulumaan.
    Minulla ei totisesti ole ollut kulutusongelmia. Kyllä päivät ainakin tällä kasvinsuojelualueella kuluvat ihan itsestään.

    Edes lukeminen ei vie voimia, kun entisestä himolukijasta on tullut niin hidas, että joskus on tullut luetuksi vain yksi kirja kuukaudessa.
    Pitäisiköhän ilmoittautua aakkoskurssille samalla kertaa kun lähden kaunokirjoituskurssille. Se taas tahtuu heti, kun paikkakuntamme kansalaisopistossa aletaan mainittuja aineita opettaa.

    Taidan lähteä kaivelemaan valmiiksi lyijykyniä, kumeja ja teroittimia.
    Siispä tämä satu päättyy tähän.
    Voikaapa hyvin hyvin.
  9. Terveisiä vain meidänkylänmeiltä!
    Osaahan olla tosi upea päivä. Puoliskoni lähti nuoremman ikämiespoikansa kanssa autoa katsomaan, kun äitipoloinen on niin vanha ja voimaton, että pitäisi saada autoon tehostettuja, kevennettyjä ja vaikka mitä niin paljon, että uudistukset vaativat kokonaisen auton! ( Tarpeellinen kapine näissä autohommissa tällainen mummonmökkyrä! Saapas nähdä, miten monta kertaa muoriparka pääsee rattiin.)
    Huutelin herrojen perään, että muistavatten olla mitoittamatta matkaa polvista polkimille lapsemme kinttujen mukaan. Ei muuten, mutta kai sekin väli on jonkin verran eripituinen, jos poikaa on aikoinaan tukistettu sen verran, että hän on lähes puoli metriä äitiään pitempi.

    Nyt olisi hyvää aikaa kirjoittaa kaikki rästikirjeet: pari kappaletta saksaan, yksi Vihtiin, kolme lapsuudenystäville, yksi Keravalle ja yksi Saarijärvelle, niin ja Porvooseen!
    Pakko on myöntää, että maailmassa on paljon uskollisia ystäviä.
    Onneksi kirjekuoria on ja ikimerkkejä. Nyt, kun joku tulisi ja heilauttelisi Koivuniemen herraa uhkaavan näköisesti. Voisin olla pelkäävinäni ja kirjoittaisin uutterasti kehuen kedon kukkaset ja koivujen tuoksun.

    Tässä tätä lööperiä alkupaloiksi on.
    Hyvää jatkoa kaikille
  10. Milloin täällä on kielletty politiikasta kirjoittaminen?
    Tietysti voidaan ahtaasti ottaen sanoa, että politiikka kuuluu vain politiikkasivuille, uskonto uskontosivustoille jne.
    Toisaalta odotetaan vilkasta mielipiteitten vaihtoa, ymmärtääkseni ihan normaaliin keskustelutyyliin.

    Onhan "normaalissa" elämässäkin niin, että aloitetaan jostakin aiheesta, ja vähitellen tulee mukaan toinen asia, ja ennen kuin huomataankaan saatamme osallistua keskusteluun, jolla ei ole mitään yhteyttyä alkuperäiseen aiheeseen.
    Aiheesta ja kirjoittajista riippuu, tuleeko tällaisesta ketjusta helminauha vai kuralätäköstä noukittu narunpätkä.

    Kun tähän ikään on eletty, on myös paljon koettu ja monessa mukana oltu.
    Mielestäni se oikeuttaa 70+ -palstalla kirjoittamaan niin omasta yksityselämästä kuin yhteiskunnallisista tapahtumista: siis myös politiikkaa.

    Vahinko, että aina on joukossa sellaisia, jotka kuvittelevat politiikaksi sen, että
    kirjoitetaan Toveri Timo Tuiku on paukapää, Kallu Kapponen on k-pää, Viivi Väkämäki vois vetää veen päähänsä j.n.e.
    Kun sitten on poliitikot haukuttu, haukutaan palstan kirjoittajat ja arvuutellaan, kuka oli se ja se kirjoittaja...
  11. On se sitten hävytöntä, että istutetaan toista kieli pitkällä ja maha mouruten. Yrittäkää nyt edes arvata, kenen lempipotaatteja ne puikulaperunat ovat. Niitä vain enempi harvoin löytää täkäläisistä kaupoista.

    Ei sillä, että olisin yksin jäänyt puikulaperunoitta.
    Suomen Pariisin-suurlähetystökin jäi ilman. Siellä oli käymässä joku iso hallitusherra, ja vastaava ranskalainen viskaali seurueineen oli kutsuttu illalliselle. Ruokalistalle oli tekstettu monenmoisia Lapin herkkuja, mm. poronkäristystä ja Lapin puikulaperunoita.
    Vaan kuinkas kävikään! Lentoaseman tulli oli tarkkana kuin porkkana: maahan ei saanut tuoda perunoita ulkomailta, ei edes diplomaattipostissa. Kielto mikä kielto ja sillä silvuplee!
    Koska ruokalistat oli jo tekstattu, ei keittiöhenkilökunnan auttanut muu kuin
    kuoria ja muotoilla isoista perunoista "puikulaperunoita".

    Mulla tosin ei ole tekstattua ruokalistaa, mutta kun keittelette niitä herkkuperunoitanne, olkaa ystävällisiä ja laittakaa peri puikulaa virtuaalipostissa tännekin.

    Nöyrästi kiittäen ja pukulaperunoittenne kasvatukselle menestystä toivottaen. Vs.
  12. MItenkä sattuikaan, että eksyin Kamppiin ja nautin täysin sydämin ynnä innostuin laulamaan muitten mukana.
    Upea ihminen tämä Suomen kirkon ensimmäinen naispiispa.
    Ei turhia löpinöitä vaan lyhyet ja asialliset puheenvuorot ja laulut olivat vanhoja, tuttuja virsiä ja hengellisiä lauluja.

    Pisteenä iin päällä oli Suvivirsi stadin slangilla.

    Tästä ei ole monta päivää, kun meillä keskusteltiin uudesta ja vanhasta virsikirjasta.
    Mieheni oli kahden viikon fysioterapiassa, ja siellä tarjottiin myös hengen ravintoa: laulatettiin heillä uusia virsiä. Seurakunnan paimen oli halunnut tietää, miten laulut vaikuttivat. Kun kaikki olivat yhtä hiljaa kuin laulujen aikana, mieheni oli sanonut, että kun tuollaisessa hoitolassa on enimmäkseen vanhoja ihmisiä, eivätkä he näitä uusia virsiä osaa, niin turha on rahdata pikkupränttisiä virsikirjoja
    edestakaisin. Vanhat virret sen ikäinen porukka osaa suurimmaksi osaksi ulkoa.
    Keskustelu päättyi siihen.

    Tämä aihe oli meillä tullut puheeksi, kun lapsuudenystäväni oli seurakunnan kuoron kanssa ollut samassa paikassa, ja hän oli ihmetellyt kuorolaisten tyhmyyttä, kun ei sen vertaa ymmärretä, että vanhoille ihmisille yritetään opettaa uusia virsiä...
    ***
    Toivottavasti Irja Askola ei saa mennen-tullen tervehdyksiä niiltä "aidoilta" kristityiltä, jotka eivät hyväksy naispappeutta. Kai stadilaisen suvivirren laulattaminenkin jonkinmoinen uskonnon häpäisy on?

    Toivotan voimia ja kiitän reippaalle piispallemme.
  13. Uskokaapas pois, mutta meilläkin oli ennen vanhaan lakkasoita. Niitä kutsuttiin muurainsoiksi, ja kyllä niiltä satoa sai. Oikein kesäretkiä ne muurainsoilla käymiset
    olivat voilepäpaketteineen ja termospulloineen.

    Jassoo, nyt juuri alkaa "Komissarin", joten pääsette helpolla.
    Minä lähden "opiskelemaan".
  14. Voihan itlitku!
    Ja huomenta myös.
    Kahvi ei ole valmiina, mutta kyökissä joku keittelee ja luulee laulavansa.
    Pihanurmikkoa ilmeisesti ajetaan taas, koska ulkoa kuuluu melkoinen pörinä.

    Sitä ohikulkijaa en nähnyt vaikka yritin katsella iltayöstä, aamuyöstä ja vielä aamukuudeltakin. Täytynee odottaa vuoteen 2117, vaikka mitäpä siitä viisastun, jos auringon pinnalla on tumma pilkku.

    Nyt repeää kohta suu haukotteluun.
    Onneksi kyökistä tulvahtelee ihana kahvi tuoksu.
    Tulkaapa kaikki kahville. Taidan mennä parin kupposen jälkeen vähän potslojoksi.

    Hyvää yötä, ei kun hyvää päivää!
    Täällä vetää pilveen. Toivottavasti pohjoisemmassa on niin paljon aurinkoa, että kompensoituu Hintriikan vesisateinen Helsingin-matka.
  15. Ainakin tähän asti olen saanut asiallisen ja ystävällisen kohtelun sekä omassa terveyskeskuksessa että niissä arvauskeskuksissa ja sairaaloissa, joihin minut on passitettu.

    Toivottavasti meidän kuntamme säilyy itsellisenä sitten, kun kuntia aletaan väkisin yhdistää. Olen kuullut ja lukenut, että mitä suurempi kunta sitä pitempi jonotus lääkärille.
  16. Täällä paistaa, päivä nimittäin.
    Pellolla ovat voikukat enimmäkseen muuttuneet höyhenpalloiksi. Nyt vuorostaan niittyleinikit, metsäkurjenpolvet ja koiranputket muodostavat upean värisinfonian. Pellon laidalla seistä töröttävät timoteit kuin vahtimassa, ettei niityn kauneutta tallota tai kukkia turhaan revitä.
    Olen varmaan aiemminkin ihastellut pihlajia, mutta sanonpa taas kertaalleen että ymmärrän, miksi pihlaja on ollut muinaissuomalaisten pyhä puu.
    Metsärisukko on niin tuuhean vihreä, että voisi kuvitella asuvansa jossakin korvessa kaukana ihmisten ilmoilta. Yhden koivun ja kuusen välistä pilkottaa pienen omakotitalon punainen katto ja vihreä orapihlaja-aita sekä punasininen liikennemerkki, joka kieltää pysäköinnin.

    Maisemaan voisi vielä lisätä kaksi harakkaa ja naapurin kissan, mutta taidanpa pitkästä aikaa silitellä Kahvipirtin kissoja, mikäli ne suostuvat paijattaviksi. Voihan olla, että ne haluavat nauttia lämmöstä ja auringosta tuolla Pirtin kuistilla.

    Lämpöä ja aurinkoa toivottelen koko poppoolle järjestyshenkilöämme Kaulinta unohtamatta!
  17. Em miä tiärä, olenks miä oma itteni vai muuton sivistymätöin, mut se on vissi, et meitin nuarempi (ikämies)poika synty vast vuanna yhyreksäntoistsataa viiskytyhyreksän ja tiätysti Toivon päivänä.

    Ei sunkas sitä juhlaliputust ennen juhlakalun syntymää järjestetä?
  18. Sydämelliset onnittelut kihlaparille Meri-kukka & Kumppani.
    Tulette varmaan hyvin iloisiksi, kun kihlajaislahjaksi lupaan etten laula paljon onnea vaaaaaan....
  19. Aamujen aamua!
    Aurinko on jo korkealla ja ihmettelee, vieläkö väki nukkuu.
    Kahvi on valmista, ja käki kukkuu. Vien kuppini kuistille ja nautiskelen heräävän luonnon äänistä samalla, kun hörpin tätä herätysjuomaa.
  20. Aamupäivää!
    Alkavat päivät mennä sikinsokin ja sekaisin, kun elämä on yhtä juhlaa:
    Eilen juhlittiin pojantyttären lakkiaisia, tänään mieheni veljenpojan lapset juhlistavat yhteistä syntymäpäiväänsä tarjoamalla porokeittoa, huomenna nuorempi poikamme täyttää sen verran vuosia, etteivät kahdenkaan käden sormet riitä laskemiseen.

    Taas kerran on päästy toteamaan miten ihanan serkussarjan meidän sukupolvemme on tähän maailmaan saattanut. Serkukset puolestaan ovat älynneet tuoda sukuun monipuolisen miniäkatraan, joka sopii porukkaan kuin voinappi kaurapuuroon.
    No, tällaiselta nyt jo keski-ikäistyvältä joukoltahan ei voi muuta odottaakaan kuin toinen toistaan fiksumpia lapsenlapsia.
    Nyt on menossa jo kolmas polvi, joka ei ymmärrä, mikä on sukupolvien välinen kuilu. Erimielisyyksiä saattaa olla ja tulla, mutta kyllä ne keskustelemalla saadaan pois jaloista. Ei siihen mitään kuiluja tarvita.

    Varmaan tuo edellä oleva vaikuttaa omahyväiseltä, mutta tuollainen sukuyhteys on yksi niistä hyvistä asioista, joista uskaltaa olla onnellinen.

    Yksi "onnen aihe" töllöttää keskustelua uhkapeleistä ja kyselee vähän väliä, joko kirjoitukseni on valmis. Ja minun kun oli tarkoitus vähän pelata mahjongia.
    21. 41 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt