Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Upeaa, tuulista päivää. Ikkunasta katsoen näyttää siltä kuin olisi auringonhattuhelle.
    Kyllä helteellä pitää lierihattu olla. Minullakin oli puoli iäisyyttä iältään oleva olkihattu. Aluksi se oli sininen ja niin tyylikäs, että se päässään olisi voinut mennä mihin vain. Vuodet sitten hapersivat oljet, ja aurinko paahtoi sinisen ruskeaksi.
    Muutenkin kesäinen arkieleganssini oli niin persoonallista laatua, että kun taloon muutti uusia asukkaita, kävi esittely ja tervetulotoivotus helposti. Kun tultiin pihalla vastakkain, lykkäsin vain käteni ja ilmoitin, etten ole taloyhtiön vakinainen variksenpelätti vaan se ja se siitä ja siitä lukaalista.
    Kyllä siinä turha alkukankeus karisi, eikä kukaan ilmoittanut haluavansa tittelien käyttämistä.
    Nyt minulla on melkein yhtä upea hellehattu. Varmalla menen se päässäni jonakin hellepäivänä tämän talon pihakeinuun istumaan. Olen jo harjoitellut parvekkeella.

    SkillaNille tiedoksi, ettei se TV:n daami ole sukua. Tähän sukunimeen liittyy hauskahko tarina. Mieheni isä otti sen käyttöön muutettuaan tänne.
    Muuten kylläkin nimet ovat koko elämäni jollakin tapaa olleet merkityksellisiä, joko iloisia tai surullisia. Hassuinta on se, että olen tyttönimeltäni ruotsiksi sama kuin nykyinen nimeni. Jotkut ovat joskus luulleet, että olen suomentanut nimeni.

    Olen tällä erää varmaankin kehunut riittävästi itseäni, mutta tiedättehän te muutenkin, että taivas on taivaansininen ja pihlajatkin nupuillaan, joten jääköön tältä erää luontokatsaus vain toteamukseen, että kielot kukkivat ja sireenitkin ovat avanneet nuppujaan.

    Tässä kielokimppu Pirtin pöydälle.
    Hei hei!
  2. Päivää Pirttiin!

    Olen mietiskellyt luonnon värien nimiä. Vihreää on niin monta vivahdetta, ettei yhdellä vihreällä mitenkään pärjää, jos haluaa antaa tarkan kuvauksen.
    Sama juttu on keltaisten, punaisten ja sinistenkin kanssa.
    Parin pilviharmaan päivän jälkeen ryhtyi tuuli ripeästi luutimaan taivaankantta, ja että osaakin taivas olla kauniin sininen. Yritin määrittää värin tarkemmin, ja lopulta päädyin siihen, että se on taivaansininen!

    Laulussa sanotaan, että tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset. Ne vain eivät enää ole kovinkaan valkoisia. Äkkiä ne uloskukkivat, ja niityn täplittävät nyt voikukat. Taitaapa tuolla lähempänä tietä olla muutama siankärsämökin, elleivät sitten ole koululaisten karkki- ja jäätelöpapereita.

    Saadaanpa nähdä, tuoko SkillaN maistiaisia. Ruusupullat tuovat jo veden kielelle.
    Minä toin pussillisen uunituoreita rusinapullia. Olkaapa hyvät ja käykää känttyihin käsiksi.
    Niissä saattaa olla enemmän rusinoita kuin pullataikinaa. Kun kämppäkaverini on oikea rusinapullafriikki, päätin ilahduttaa häntä tunkemalla taikinaan rusinoita niin paljon kuin massaan mahtui.
    Ensi kerralla teenkin taas vaihteeksi korvapuusteja. Niitä on viimeksi ollut äitienpäivänä, kun ne kuulemma kuuluivat meidän perheen perinteeseen!
    Äitienpäiväkakun olen tehnyt joka vuosi, mutta tänä vuonna ostimme kolme jäätelökakkua, pakastimessa on vieläkin...

    Kun kesä näyttää tulleen takaisin, lähetän sitä virtuaalisesti vähän Lappiinkin,
    että Hintriikka ja pelkkää hyvää myös pääsevät suven makuun.
    Ja kaikille paljon terveisiä.
  3. Kauniita äitienpäiväunia!
    Nyt pitäisi oikeastaan olla nukkumassa, kun aamulla on aikainen herätys, mutta käväisin kuitenkin lukemassa.
    Kesäinen päivä on mennyt juhlien merkeissä, kun ensin tuli poika numero kaksi tyttärensä, ruusun ja koiran kera. Miniä on sellaisella alalla, että hänen piti viettää äitienpäivää työn merkeissä.
    Kovin pitkään hän ei joutanut olemaan, kun hänellä oli lihat uunissa, ja perunatkin piti keittää, että perheen väsyneellä äidillä olisi ruoka valmiina.
    Sen verran hänellä kuitenkin oli kahvittelun lisäksi aikaa, että hän restauroi sähköpostini, jonka olin onnistunut sotkemaan.

    Myöhemmin tuli poika numero yksi miniän, poikansa ja ruusun kanssa.
    Kyllä minut nyt on kukistettu, kun tämän avioyhtymämme toinen osakas kävi poimimassa valtavan kimpun valkovuokkoja ja pienen nipun sinivuokkojakin.

    Taisin jo kehaistakin, että täällä on kesä. Eilen olimme ulkona lounaalla.
    Vedimme nimittäin parvekelasit sivuun ja aterioimme parvekkeella.
    Jos suvea piisaa, tulee parvekkeesta meidän kesäruokailuhuoneemme. On se jotenkin romanttisempi kuin kyökin pöydän ääressä istuminen.

    Teen näköjään kaiken aikaa lyöntivirheitä. Se on sen merkki, että on kömmittävä petiin. Jos kiirettä pidän, ehdin sinne vielä tämän vuorokauden aikana.

    Hyvät yöt ja kaunista huomispäivää sekä lämpenemistä myös Pohjois-Suomeen.
  4. Harmaa on päivä, vaikka aurinko aivan selvästi yrittää änkeä pilvimassan lävitse.
    Onneksi vappu oli aurinkoinen. Minäkin lähdin juhlimaan pikkutakissa, mutta tuuli oli niin kova, että vilu tuli luihin ja ytimiin. Kyllä haudalta tullessa kuuma kahvi teki hyvää.
    Juhlissa oli vain tervehdyspuhe ja pari kuorolaulua, mutta innostuimme porukalla laulamaan, ja sen jälkeen oli sana vapaa. Itsekin päätin kertoa erään vappumuiston, ja applodit olivat valtavat. Välillä laulettiin, ja sen jälkeen joku taas käytti puheenvuoron. Pari runonlausujaakin joukossa oli ja yksi komea soolotenori. Itse asiassa tuollainen ex-tempore sirpaleohjelma sopi oikein mainiosti juhlaamme. Kaikki tuli sydämistä ja oli aitoa. Mukava muisto siitä jäi.

    Sitä samaa ei voi sanoa teeveen vappuohjelmista.
    Olen Tulenlieskojen kanssa samaa mieltä siitä, että telkkarissa on sen verran kanavia, että olisi niille mahtunut vappuohjelmaakin. On suorastaan törkeää, että vapun kaltaisena perinteellisenä juhlapäivänä esitetään jokun Diana-vainaan hääpuvun syntyvaiheita.
    Vaan annapas olla, kun tulee jotakin golfia tai jääkiekkoa, on se niin tärkeää, että se syrjäyttää kaiken muun!

    Nyt lopetan tämän mekastamisen ja käyn termospullon kimppuun. Missäs niitä munkkeja on? Aion pitää pienen lepotauon, kun vapun jälkeen on ollut melkoista matalalentoa. (Taisi jo pääsiäislennosta jäädä vauhti päälle.)
    Seinäkalenteri on täynnä merkintöjä, ja ihan yllättäen huomasimme kaksi peräkkäistä vapaapäivää ja päätimme lähteä Tallinnaan. Toivottavasti ensi maanantaina ja tiistaina on lämpöisempää kuin nyt.

    Ja toivottavasti huomisesta alkaen on myös lämmintä ja aurinkoista, että SkillaN porukoineen pääsee jo laivalla nauttimaan kimaltavasta merestä.
    Oikein hyvää matkaa koko poppoolle ja erityisesti SkillaNille!

    Voikaapa kaikki muutkin oikein hyvin!
  5. Kumma juttu!
    Minäkin kouluaikana ja vähän sen jälkeenkin ompelin itselleni leninkejä, mutta vuosiin en ole edes yrittänyt, vaikka meillä on äidin ikivanhan Singerin lisäksi se toinen nainen, Eva, jolla on erittäin helppo ommella. Ikkunaverhoja, pöytäliinoja, tyynyliinoja ja ratkenneita samoja yms. olen ommellut. Joskus olen etsinyt sopivia kaavoja, mutta eihän niitä mistään löydä. Puolipitoisia vaatteitanikaan en raatsi purkaa, joten leninkiompelu on jäänyt paitsioon. Mahtaisikohan sitä taitoa enää uudelleen oppiakaan?
    Itse asiassa minulla on huutava pula kesävaatteista. Ei ole aavistustakaan, mitä laitan vappuna päälle. Toisaalta tuntuu, ettei vappujuhla enää ole sellainen kuin ennenvanhaan. Haudoilla käynnin lisäksi on kahvitilaisuus, jossa on vähän ohjelmaa. Yhteislaulukaan ei suju, kun edes oman ikäluokan ihmiset eivät osaa laulujen sanoja. Monistinkin juuri vappujuhlaa varten 'Työväen marss' -pinon.
    Silloin kultaisessa nuoruudessa ja vähän jälkeenkin päin oli juhlan päätteeksi tanssit, ja ihan niin kuin laulussa kerrotaan siinä meni vanhat sekä nuoret saman lailla. Ja jatko vähän muunneltuna: sellaista ei vauhtia nähdä nykymailla.

    Sukeutuikohan tästä nyt varsinainen narina?
    Kyöpelinvuoren reissusta olen toipunut oikein hyvin, mutta eilen oli taas menoa ja meininkiä siinä määrin, että voimille otti. On se kumma, että nykyisin väsyy nopeammin ja toipuu hitaammin...
    Mister G:kin meni hetkeksi lukemaan. Hänellä taitaa olla naamallaan sahurin käsikirja, koska aina välillä makuuhuoneessa pärähtää moottorisaha.
    No, lukekoon rauhassa. Taitoluisteluakaan ei ihan vielä tule.

    Minä ryhdyn nyt kahvittelemaan ja kruksaamaan ajokortin uusimista varten täytettävää ei-kyllä -vaihtoehtojen valintapaperia.

    Varmuuden vuoksi: Hyvää vappua!