o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kv naistenpäivän tervehdys minultakin kaikille kansainvälisille ja kotimaisille naisille.

    Olen juhlistanut päivää tarttumalla itseäni niskasta kiinni ja suorittamalla reseptieni inventaarion.
    Neljä menyyn lajia pitää viedä uusittavaksi, ja apteekistakin täytyy käydä hankkimassa täydennystä dosettiin.

    Oikeastaan pitäisi tilata aikakin omalääkärin vastaanotolle, mutta kun ei ole kovin kummoisia rutinan aiheita entisten lisäksi ilmennyt, niin porskuttelen vanhaan tahtiin eteenpäin.
    Laiskamatoonhan ei ole olemassa minkäänlaista matosatsia.

    Ei luoja laiskoja ruoki, joten lähden tästä siivoamaan kirjahyllyä.
    Huomenna kokoontuvat eläkeläiset, ja ylihuomenna tulee havinainen vieras.
    Pullaa pitäisi leipoa, mutta jos oikein laiskottaa, voi taikinatouhut jättää huomiseksi.
    Tässä mennessäni huiskautan putipuhtaalla pölyrätillä terveiset kaikille.
    Niin, ja pitkiä pellavia! Eikös tänään ole laskiaistiistai!
    Ainakin meillä oli hernesoppaa, ja on sitä vieläkin puoli kattilallista.
    Tervetuloa maistamaan.
  2. Pitkiä pellavia ja liukasta laskiaista!
    Vetelin pulkkaa perässäni, ja pulkassa oli iso laatikollinen laskiaispullia; puolet marsipaanin kera ja toinen puoli vadelmahillotäytteinen.
    Olkaapa hyvät ja ottakaa, mutta varokaa ettette sotke itseänne kermavaahtoon. Sitä tuli laitettua hulppeanlaisesti.

    Taisi mennä Duo Äänettömien ensikonsertti pannukakuksi, kun Hintriikka lähti juhlimaan anoppinsa syntymäpäivää. Kyllä sellaista ikää jo kannattaakin juhlia!
    Ynnämuutakaan ei näkynyt tuolla mäessä. Olen muistavinani, että hänkin jollakin tavoin osallistuisi musiikillisen ohjelman suorittamiseen.
    (No, se pannari varmasti tekee kauppansa hernekeiton jälkiruokana.)

    Tulkaapa nyt nopeasti, etten minä ole ensimmäisenä hernerokkaa ahmimassa.
    Taidan käydä kysymässä, olisiko Muori67 tulossa mukaan, jos vedän hänet pulkassa mäkeen.
    On niin maan peijakkaan hieno päiväkin!

    Tavataan pian!
  3. Aikoinaan suomenmaikka opetti, että pilkkusäännöt on opittava, ja vasta sen jälkeen ne voi unohtaa.
    Jos siis joku kirjoittaa selkeästi, on lukijan turha ruveta pilkkuja viilailemaan, vaikka jokin pilkku olisikin väärässä paikassa tai puuttuisi kokonaan.

    Omasta kokemuksestani tiedän, että suomen kielestä ja varsinkin sen kirjoittamisesta osaavat jotkut opettajat tehdä niin monimutkaisen asian, että tavallinen puupääekaluokkalainen alkaa inhota kielioppia ja varsinkin kirjoittamista.
    Jos ensimmäisen opettajan jäljiltä olisin yltänyt kirjoituksiin asti, olisin saanut korkeintaan approbaturin.
    Onneksi saimme toisella luokalla uuden opettajan, ja silloin tajusin, ettei ainekirjoitus ollut sen kummempi juttu kuin mitä pikkusiskoni iloksi harrastin kotona.
    En ole suomenmaikka, mutta olen muutaman ihmisen opettanut kirjoittamaan.
    Ei siihen tarvitse kuin kaksi kysymystä:
    Mitä tarkoitat kirjoituksellasi sanoa?
    Mikset sitten sano niin?
    Jos siis meillä on sanottavaa, kirjoitetaan se ilman turhia monimutkaisuuksia.
    Eri asia on, jos heitetään huumoria joukkoon. Huumori on herkkä laji, ja on kirjoitettaessa muistettava, että siiville saattaa tulla, sillä huumorintajuja on erilaisia ja niin myös huumorintajuttomuuksia.

    Kirjoitellaan!

    (Ai niin, kiitos mielenkiintoisesta aloituksesta!)
  4. Juutalaisuus ei tunnusta Jeesusta Messiaaksi.

    Talmudissa mainitaan, että juutalaisnaisella oli roomalaisen sotilaan kanssa avioton lapsi, jonka nimi oli Jeshu.
    Häntä syytettiin Israelin harhauttamisesta ja noituudesta, ja hänet teloitettiin pääsiäisenä.

    Islam sen sijaan pitää Jeesusta profeettana.
  5. Kirkas aurinko paistaa paksun pilviverhon läpi.
    Autot lennättävät tiellä kuransekaista vettä. Jokohan hautoo kevättä?
    Mahtaakohan tänä vuonna tulla kevätväsymys?

    Hintriikka teki heti aluksi suuren paljastuksen: Aloitekyvyttömyys suojaa uupumukselta.
    Itse olen ajatellut, että uupumus suojaa aloitekykyisyydeltä.
    Olen tänä talvena ollut tavallista aloitekyvyttömämpi ja nukahdellut pitkin päivää istuessani kirja kourassa lukemaan tai tällännyt itseni töllön eteen muka ohjelmaa seuraamaan.
    Suruttomasti nukahdan jopa kesken "saksantuntieni" enkä enää herää edes siinä vaiheessa, kun murhaaja saadaan kiinni.

    Viikonvaihteessa olimme markkinoilla. Päivä oli hieno, ja saaliina oli erilaisten lippujen ja lappujen lisäksi tulitikkuja, karkkia ja kynttilöitä. Paras oli kuitenkin Persujen kassi, sillä siihen mahtui kaikki se irtokama, mitä muut puolueet jakoivat.
    Sen kerran, kun lähdin ilman kookasta käsilaukkukassiani, löysin tietysti unelmieni eqadorilaisen ponchon, eikä Mr Geellä ollut kuin pari kymppiä lompakossaan, ja hän kieltäytyi ehdottomasti liittymästä pankkiautomaatin edessä kiemurrelleeseen jonoon.
    Saattoi olla ihan hyväkin asia. Missähän minä olisin sitä ponchoa pitänyt, kun aina nyhjään kotinurkissa...
    Mutta joka tapauksessa se oli IHANA.

    Ihanaa iltapäivää tässä enää toivottelen. Moikka!
  6. Ahtaan paikan kammo tai amok-juoksu tulee mieleen!

    En tiedä teistä toisista, mutta ainakaan minua eivät kiinnosta missifinalistien matkalaukkujen sisältö, Hunksit tai Madonnan pakarat, joita nyt väkisin tuputetaan.

    No, ilmaistahan tämä meille on, eikä lahjahevosen suuhun saisi katsoa.
    Pälkähti vain päähäni, että vaikka jossakin ilmeisesti on uskovaisille oma sivustonsa, heillä pitää olla oikeus kirjoitella myös oman ikäluokkansa sivuille, ja joitakuita saattavat kaiken maailman turhat julkkikset toilauksineen jopa loukata.

    Onko arvostelukyvyn tai taidon puutetta vai rahako ratkaisee?
  7. Oho!
    Kenenkähän "tajunnanvirtaa" on "Tuoreimmat haut" -otsikon alla?
    Ei se oikein modernilta runoltakaan vaikuta.
    Ainakin minun silmiini se osuu häiritsevänä.
    Toisaalta on siinä jonkinlaista logiikkaakin: alkaa Himostanssijoilla ja päätyy miesten saappaisiin...
  8. Ihanaa kuulla Sinustakin, Uzma, pitkästä aikaa!
    Aina, kun kuulemme uutisia Pakistanista, pohdimme Mr G:n kanssa, mitä Sinulle kuuluu ja vaikuttaako sikäläinen tilanne Sinun elämääsi.

    Vai olet Sinäkin onnistunut ompelemaan sormeesi.
    Minulle tapahtui sama juttu, mutta olin silloin jo erittäin aikuinen nainen. Neula ei edes katkennut, ja se oli ruuvattava irti koneesta.
    Äitini nappasi hädissään putkitongit ja yritti niillä vetää neulan pois, mutta eihän se onnistunut. Niinpä marssin terveyskeskukseen käsi koholla. Tuska oli silloin pienempi, kun paine sormeen oli vähäisempi.
    Miltei kaikki vastaan tulleet autoilijat kohottivat kätensä tervehdykseen.
    Kun sitten tallustelin lääkärin vastaanottohuoneeseen käsi kohotettuna, paksu neula läpi kynnen ja sormen, (neulassa roikkui vielä melko pitkä turkoosi lanka) lääkäri nosti reippaasti kätensä samanlaiseen "tervehdykseen" ja sanoi: - Ugh!
    Nauruksihan se meni, ja aika taitavasti se nuori kandi onnistui neulan poistamaan.
    Jos joku vahingossa kokeilee sormeensa ompelemista, suositten putkitonkien asemesta lääkäriin menemistä.

    Eikä sitten muuta kuin hyvät voinnit!
  9. Kohtalaisesti se pelasi, kunnes siitä tipahti jokin vieteri. Sitä kontattiin pitkin permantoa etsimässä, ja löytyihän se ja sille paikkakin. Sitten katkesi polkimen nahkaremmi, ja tilalle löytyi maahantuojalta jotakin tekomateriaalia oleva letku. Taas poljettiin, kunnes sukkula hajosi melkein juuri 60-vuotispäivänsa aattona. Mallikappaleen kanssa käännyin jälleen maahantuojan puoleen, ja pitkällisen hakemisen jälkeen oli löytyvinään oikeanmallinen. Numero ei täsmännyt, mutta varastoherra vakuutti, että oikea on.
    Eipäs ollutkaan, ja huusholliimme ilmestyi toinen nainen, Eva, sähkökone. Tutustuimme helposti tulokkaaseen, mutta pois en raatsinut Singeriäkään heittää, kun siinä oli niin paljon tunnearvoja ja muistoja. Sitä paitsi se toimi mainiosti pöytänä.
    Tällä hetkellä se on kellarikomerossa ja pysyy siellä niin kauan kuin minulla nuppi tutisee. Tehköön sitten perikunta mitä tekee.
  10. Kehotetaanko raamatussa hautaamaan toinen toistaan prameammissa arkuissa?
    Eikö siellä Jeesuskin kiedottu käärinliinoihin?

    Omalta kohdaltani olen sanonut, että minut saa tuhkata tai haudata arkussa riippuen siitä, mikä on perheelle helpompaa. Meillä on perhehauta, ja sinne päädyn, on hautaustapa mikä tahansa.

    En osaa ajatella omaa kuolemaani "kuoleman vakavana" asiana.
    Sen vuoksi uskalsin nauraa makeasti Amerikan Kallen tuhkille.
  11. Aurinkoista päivää aurinkoiseen Kahvipirttiin.
    Aamuvirkku emäntä on taas pistänyt töpinäksi, ja kodikasta jälkeä on syntynyt. Aina tänne on ollut mukava tulla, mutta vaihtelukin virkistää.
    Kisulitkin oikein kehräävät ja kiehääväät kahta puolen Kaulinta, joka entistä tarmokkaamman näköisenä seisoo uudenuutukaisen Pirttimme ovipielessä.

    Vaikka olen paakarin tytär, eivät äidin taidot ole periytyneet minulle. Korvapuusteja useimmiten leivon, ja ne menevät kuin kuumille kiville. Hassu sanonta! Jos korvapuustit laittaa kuumille kiville, ne palavat.
    Täytekakut ovat bravuurinumeroitani, ja tässä tulee kermakakku, jonka välissä on seka aprikoosi- että vadelmahilloa. Olkaapa hyvät.

    Ja nyt lähden vetämään untuvatakkia niskaani, vaikka saattaa se olla vähän liikaakin, kun ilma on selvästi lämmennyt. Olemme taas lähdössä vähän hunningolle, eikä lämmin luita riko, kun on ulkoilusta kyse.

    Oikein ihanaa päivää kaikille, jotka Pirttiin poikkeavat.
  12. Kuten uhkasin, olen vesi kielellä odottanut niitä sämpylöitä. Tosi maukkaita ovat. KIITOS!

    Ja lämpimät "lahkolaisterveiset" Meri-kukalle.
    Ei leikitty edes kuurupiiloa, kun meidät jo havaittiin.

    Sen kunniaksi hörppään toisenkin kupillisen.
  13. Huomenia vain. Pilvessä on, ja saattaa kirjoitelmanikin päätyä jonnekin pilvien sisään. Yritän nimittäin oikaista reunaa. SkillaN "oikaisi" itsensä helmikuun kahdeksanteen, joten oli sinne aika kipuaminen.
    Onneksi "pelkkää hyvää" oli keittänyt aamukahvin, ja sehän virkisti kiipeilyn jälkeen kummasti. Kiitoksia keitoksesta. Niitä sämpylöitä jään odottelemaan...

    Tässä käytän tilaisuutta kiitellä saamistani sähköposteista. Ei pitäisi olla saamaton, kun on saanut e-maileja, mutta tunnettehan te minut. (Jos ette, kysykään Puskasuleimalta. Siinä on nainen, joka ei sanoja säästele päästessään minua kehumaan!)

    Kummempia tänne ei kuulu, joten pitemmittä puheitta toivottelen leppoisaa lauantaita!
  14. Pitäisi kieltää karjalanpiirakoiden tekeminen, jos ei asu minun naapurissani!
    Vesi kielellä lueskelin, että Meri-kukka on leiponut niitä peräti monta kymmentä. Jos asuisit lähempänä, tulisin teille vaikka tulitikkuja lainaamaan. Kai raatsisit yhden piirakan tarjota?

    Kerran jo päätin opetella piirakoitten teon ja aloitin ostamalla pulikan.
    Silloin myötäjäislapsenlapsemme olivat toinen toistaan pienempiä, ja eikös vain "vaali" löytänyt talon roskakatoksesta pienen kolmipyörän, jossa ei ollut muuta vikaa kuin rikkonainen ohjaustanko. Tottakai käyttökelpoinen kapine piti ottaa ja korjata, kun sattui niin mukavasti, että kyökistä löytyi kuin tilauksesta passeli ohjaustanko. Löydön myötä sain hyvän syyn olla suunnittelematta piirakoitten tekemisen opettelua. Sitä paitsi piirakkapulikkani osoittautui varsinaiseksi aarteeksi; kolmipyörää ohjasi vuorollaan viisi eri-ikäistä tenavaa, ja vasta nuorimman alla se hajosi korjaamattomaksi. Pulikka kylläkin olisi vielä kestänyt.

    En minä tässä nälissäni piirakoista uneksi. Olimme eilen retkellä, johon sisältyi sauvakävelyn lisäksi noutopöytälounas ja makkaranpaisto sekä pullakahvit grillikodassa.
    On tainnut meidän hovimestari-autonkujettaja-keittiömestarimme Juuso hemmotella kokkauksillaan minut pilalle. Olin juuri aloittamassa pöytäkeskustelua sanomalla, että hyvistä aineista oli saatu harvinaisen mauton ruoka. Onneksi vastapäätä istunut rouva ehätti kehumaan ruoan maasta taivaisiin, ja joku oli heti samaa mieltä. Minä sitten pidin mölyt mahassani ja ajattelin, että salaatti kylläkin oli hyvää, kun siihen laittoi riittävästi kastiketta.

    Vaikka en nälkäinen olekaan, mahtuu minuun voisilmäpulla kahvin kera.
    Kiitoksia vain keitoksesta ja leipomuksesta.
    Täytyy tästä pikapuolin lähteä hunningolle, kun pakkastakaan ei ole viittätoista astetta enempää.
    Eilen oli ainakin kymmenen astetta enemmän, ja keskisormeni paleli, vaikka käsineet olivat paksuimmat, mitä huushollista löytyi. Muuten se ulkoilu auringonpaisteessa oli oikein mukavaa.

    Aurinkoa ja hyvää mieltä toivotellen: Vs

    Ai niin! Oli unohtua, että lainasin SkillaNin lapsiajatelmia, ja kyllä kelpasi nauru kuulijoille!
  15. Tulipa mieleen vanha tarina kahdesta saksalaisesta, joista kumpikin oli lomaillut Pohjois-Karjalassa.
    Kun heiltä kysyttiin, millainen lomapaikka Pohjois-Karjala oli, vastasi ensimmäinen haltioituneen ihastuneena: - Aivan upea! Vettä ja vaaroja, vettä ja vaaroja!
    Toinen puolestaan näytti nyrpeältä: - Masentavan yksitoikkoista. Vettä ja vaaroja, vettä ja vaaroja.

    Lämpimät terveiset täältä vähän lämpöisemmästä sinne, missä on tänäkin talvena pakkasmittari osoittanut huippukylmää. Taas tullaan, kun Pohjois-Karjalassa on lapsuuden suvi.
  16. Ihmettelen, mitä kadettikoulussa opetetaan.
    Mitähän tapahtuisi, jos jonkin suomalaisen suuryrityksen konttoripäällikkö komentaisi toimistohenkilökunnan kokoon ja tilaisuudessa haukkuisi yrityksen pääjohtajaa alaisilleen?

    Yliluutnantti ei kovin korkea sotaherra ole, mutta luulisi hänenkin asemassaan olevan ymmärtävän, mikä ero on sillä, että armeijan uniformu päällään haukkuu asevelvollisille armeijan ylipäällikköä tai siviilissä manaa Halosen maan rakoon.
  17. Ilmoittaudun siihen ryhmään, joka täällä ei ymmärrä nykyistä "huumoria".
    Olen ihan tarkoituksella katsonut nämä uusimmat viihdeohjelmat, jotkin jopa varmuuden vuoksi kahdesti.
    Voisiko joku kertoa, mikä niissä on viihdyttävää tai vitsikästä?
    Kaksi daamia käkättää ja kälättää toinen toistensa suuhun, yksi taikinapallon oloinen tyyppi kimittää, yksi ällöttää Leelian lepotuolina ja onhan niitä vielä muitakin, mutta en jaksa luetella.
    Näitä ohjelmia katsoessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että alun perin jenkkilästä kotoisin olevat valmiiksi nauretut naurut olisivat tarpeen täkäläisissäkin hupi- ja viihdeohjelmissa, jotta katsojat ymmärtisivät, mikä on tarkoitettu hauskaksi.

    Televisiosta tulee myös mielenkiintoisia ohjelmia, mutta ne ajetaan ulos ihmisten nukkuma-aikaan. Miksi?
    Onko tarkoitus, että jonkinlaista ajattelua ja aivojen vaivaamista aiheuttavat ohjelmat jätetaan katsomatta ja lopulta katsojien puutteessa lähettämättäkin?
    Nämä munamiehet, mariat ja muut vastaavan tasoiset voisi lähettää vaikka keskiyöllä. Kai niistä innostuneet jaksaisivat niille silloinkin nauraa. Ehkä jopa hervottomasti.
  18. Ihan pääsi helpotuksen huokaus, kun ratkaisit liinavaatekaapin peilin arvoituksen.
    En ole enää vuosiin tunnistanut siinä olevaa peilikuvaa, joka on aivan yhtä ränsistynyt kuin kaikki ne huonosti onnistuneet valokuvat, joita minusta on otettu.
    Valokuvia en ole sen kummemmin ihmetellyt; tietäähän nämä nykyiset pikakamerat. On sama kuin menisi aseman automaattiin ja löisi itseään lankulla päähän. Toista oli ennen, kun isä paljekamerallaan kuvasi. Aina onnistui, oli sitten kesä taikka talvi.

    Liinavaatekaapin peilikuvatuksen epäilin johtuvan siitä, etten vieläkään osaa päättää, pitäisikö peili viedä restauroitavaksi vai ostaisiko uuden peilin. Taitaa olla pyhäinhäväistystä ostaa uusi peili lähes yhdeksänkymmenvuotiaan tilalle, eikä siihen nyt ole tarviskaan, kun tiedän, kuka peilissä kummittelee.
    Ei, ei siellä ole äitini vaan äidinäiti, joka eräänä kesänä oli pari viikkoa meillä ja uskoi olevansa Lautsian kartanossa pikkupiikana. Isääni hän puhutteli kunnioittavasti isännäksi, ja eräänä päivänä hän arastellen kysyi isännältä, kuka oli se vanha, kiukkuisen näköinen nainen, joka seisoi kammarin nurkassa eikä puhunut mitään, mulkoili vain pahasti ohikulkijaa.
    Isä-parka yritti selittää mummulle, että sehän oli mummun pelikuva, ja siitäkös riemu repesi!
    Naurultaan mummu onnistui kähisemään, että on se toi isäntä sitten hauska mies. Se oli niin hauskaa, että kun mummu taas meni sen häijyn vanhan ihmisen ohi, sekin nauroi!

    Minäkin lupaa vastedes hymyillä mummuvainaalle, kun ei enää tarvitse pahoittaa mieltään.

    Aurinkokin hymyilee täysillä, ja aurinkoista hymyä lähetän kaikille Pirtissä kävijöille Kaulinta ja kissojakaan unohtamatta!
  19. Siihen en osaa vastata. Hän on itse joskus kertonut olleensa alkujaan häjy...

    Ja sitten niihin "mitä tarkoittaa" -kysymyksiin.
    Eikös krävääminen ole karhuamista, ja kostyymihan on miehen puku.

    Tiedfättekö, mikä on arinahöylä?
  20. toivottavat:
    Puskasuleima, Mr. Greengrass ja Venlastiina
    21. 57 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt