o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Piti tietysti olla , että natsismi on jo....
Tietysti painovirhepaholainen tai jokin muu ilkimys napautti siihen ja. - Venlamummu sai tyttären ja pääsi vähällä...
Muuten täällä on haistateltu niin, että ympäröivä maailma lemuaa, mutta missä viipyy entinen yliuutterakin valvoja?
Ainakin sen verran pitäisi vaivautua, ettei natseja päästettäisi täällä hillumaan. Natsismi on ja vuosikymmenet sitten kielletty Suomessa. - Juhlat on juhlittu, ja meidät on totisesti kukistettu!
Maljakoita meillä on mukamas paljon, mutta yhden kukkapuskan ex-miniä ammattitaidollaan sijoitti vanhaan kahvipannuun, kun riittävän suurta maljakkoa ei enää löytynyt. Kauniita ja upeitahan ne muutkin kimput olivat, mutta tätä uhkeampaa ja kauniimpaa emme kumpikaan ole koskaan ennen nähneet.
Perhettä ja sukua oli koossa valtava määrä, mutta ongelmia ei syntynyt, kun vanhempi poika toi etukäteen neljä oikein tyylikästä koottavaa tuolia ja kuopuskin ennen vieraitten tuloa kaksi matalaa, kevyttä pöytää. Kaikille oli käyttöä, ja istumapaikkojakin riitti jokaiseelle.
Aikani kuluksi laskin kahteen kertaan kuinka monta istumapaikkaa meille mahtui. Niitä oli seitsemäntoista. Onneksi oli riittävästi, ettei edes juhlakalujen tarvinnut istua lattialla tai makuukamarissa sängyn laidalla.
Jotenkin kaikki vieraat olivat heti sopeutuneet yhteen, ja tunnelma oli sellainen kuin olisimme aina juhlineet yhdessä: hauskuutta ja valoisuutta riittää pitkälle eteenpäin.
Kaikki ovat aivan ihania ihmisiä - omat jälkeläistkin mukaan lukien. Poikiemme tyttäret olivat tuoneet poikaystävänsä mukanaan, ja niin miellyttäviä ja fiksuja kumpikin nuorimes oli, että toivottavasti siinä on vakka valmiinna kantensa kantensa valitsemaan,
Toivotan kaikille Kahvipirttiläisille valoisaa mieltä ja onnellista kevään odotusta.
Ja suuret kiitokset onnentoivutuksista! - Kiitos Sinulle, Ynnämuu, siitä, että kerroit miten ja miksi juuri näin täytyy nukkua.
Olen koko ikäni nukkunut oikella kyljelläni ja ihmetellyt miksei nukkuminen onnistu yrityksistä huolimatta toisella kyljellä, selällä tai mahalla.
Hyvä, etten lähtenyt etsimään kruunua nuppiini sen kunniaksi, että vaistoni on ihan penskasta asti toiminut oikein ja vastoin hartaita yrityksiäni.
Skillanille kiitokset kannustuksesta! Asuntomme taitaa olla hyvin eristetty, koska ei seiniin eikä kattoon kukaan ole koputellut.
Tuli ilmoitus, että tämä sivu haluaa minun ilmoittavan, haluanko poistua vai jäädä
tälle sivulle.
Taidan ottaa vinkistä vaarin
VOIKAA KAIKKI OIKEIN HYVIN! - mmmmmmmmmm
- JÄLKIKIRJOITUS:
Late käski (!) naputtelemaan hänenkin puolestaan onnittelut ja terveisiä kaikille naisille. - Hyvää ja kansainvälistä naistenpäivää!
Älkää pelästykö! En aio pitää juhlapuhetta enkä edes laulaa, vaikka aika usein kohdalle osuu jokin nimi, joka alkaa laulattaa. Nyt se olisi RAMOONA, tuo tyttö kaunis, tulinen...
Täällä on joku yksinäinen ohikulkija narissut, että Kahvipirtissä ei osata kirjoittaa asiaa vaan raapustetaan vain itse kukin itsestään.
Minun kohdallani se pitääkin paikkansa, ja ainoa puolustukseni on se, ettei tässä passaa mennen tullen kämppäkaveristaankaan kirjoitella, vaikka hän pääasiassa onkin koko elinympäristöni. Mainittua ympäristöä sulostutan laulelulla, mutta riittää, kun yksi ihminen päivittäin joutuu nauttimaan joikaamisestani.
Toisaalta en yhtään hermostu, vaikka puolisko joskus innostuu urisemaan mukana.
Musiikkia kyllä kuuntelemme yhtä innokkaasti. Late jopa kävi yhtenä ehtoona oikeassa konsertissakin ja palasi padam, padam padamia lauleskellen Edit Piaf -aiheisesta konsertista. Laulajatar oli ollut suurenmoinen sekä ääneltään että siksi, että hän oli ottanut huomioon yleisön kertomalla laulujen välillä Piafin elämäntarinan ja laulujen synnyn.
Perh... - anteeksi - perhonen, mutta nyt se padam alkoi lepattaa täällä kaksiäänisesti.
Onneksi nuorempi aikamiespoika soittaa parhaillaan ennen kuin innostumme pitämään duettokonsertin.
Täällä on kylläkin hyvä äänieristys, mutta joka tapauksessa toivotan nyt kaikille oikein hyvää yötä ja kauniita unia. - APUA!
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Mistä johtuu ja miten korjataan sellainen toistuva vika, että kirjautuessani Kahvipirttiin nikkini tulee kolmen laatikon alle?
Olen ikuisesti kiitollinen, jos saan apua. - Läppärikin on taas seonnut ja auringosta kai hullaantunut.
Niin näyttää tuo kämppäkaverinikin olevan. Hän pohtii elämän kovuutta, kun päärynät, jotka hän juuri osti, ovat kivikovia.
Lohdutin, että kyllä ne parissa päivässä kypsyvät, kunhan kukaan ei syö niitä raakoina.
Laiha oli lohdutus, ja ukko-rukka heittäytyi pohtimaan sopivaa vertausta sille, ettei vaimo varoittanut päärynöitten mahdollisesta kovuudesta. Syntyihän se syvällinen ajatus:
Elämä on kovaa ja epäreilua: kaljupäät pääsevät paljon paljon helpommalla, kun heitä ei voi tukistaa.
Huomautin herra miehelleni, ettei hän ainakaan voi valittaa rakkaan vaimonsa kertaakaan tukistaneen häntä eikä edes kaulimella kalauttaneen.
Puolisoni aforismituokio päättyi surumieliseen huokaukseen: -- Niin, kun siihen ei ole ollut syytä. - Ihana päivä!
Niin kaunis ja aurinkoinen, ettei se kehumalla parane.
Siispä toivotan kahvipirttiläisille aurinkoista mieltä ja muutenkin kaikin puolin hyvää vointia! - Aamupäivää pirttiin!
Sää on todennäköinen, mutta jo toistamiseen tuosta lähes ikkunamme alta vaelsi eloisa jono päiväkotilapsia kirkkaissa kelta-vihertävissä liiveissään ja monenkirjavissa päähineissään..
Olkoon päivä valkoinen, harmaa tai vaikka minkä värinen tahansa, tuo likimain aikamiehen polven korkuisten naperoitten ponteva marssi tuo ilon rintaan.
Pari kertaa päivässä nuo ihanat naperot ilahduttavat meitä edestakaisella paraatillaan.
Pitäisi kyllä saada kunnon kamera, että harmaitten päivien varalle olisi valokuva, jota katsoessaan kaatosadekin alkaisi tuntua päivänpaisteelta.
********
Ja sitten vakinaisiin nimimerkkeihin:
Jostakin syystä ei alkuperäinen nikkini Venlastiina aina kelpaa jollekin kahvipirtin nurkan takana vaanivalle takapirulle, ja silloin on keksittävä jokin tilapäinen tunnus.
Puskasuleima on sellainen, mutta se peijakkaan takapiru väittää joskus, ettei passaa käyttää jo käytössä olevaa nikkiä. Sitten se pirulainen keksityttää monenmoisia allekirjoituisia.
Jollen olisi näin hemmetin hieno nainen, keksisin kyllä sellaisen nimimerkin, että kaiken maailman takapirut ja muut ilkiöt punastuisivat...
**********
Lämpimin terveisin: Venlastiina - Jep! Kyllä tuli hymyä huuleen, kun luin edellä olevan kirjoituksen silakkakekkereistä.
Hyvä, etten lähtenyt tältä istumalta Ramoonaa etsimään. Onneksi muistin, etten muistanut minne viime muutossamme olimme kadottaneet ainoan ainoan ongenvapamme.
Tällaisena päivänä olisi ihana istuskella mahakelkassa avannon äärellä onki kourassa,
jaloissa tallukkaat, jotten päällä olisi kalossit ja vaarin vanha toppapomppa niskassa.
Päässä olisi ikivaha karvareuhka, joka suojelisi korvia pakkaselta.
Nenää ja poskia pakkanen varmaan vähän nipistelisi, mutta aurinko lämmittäisi ja antaisi vähän väriäkin kalkkilaivan kapteenin kasvoille.
Pahus! Jokin kolautti päähäni, tai pääni kolahti johonkin.
Ihme, ettei mitään tekstiä syntynyt, vaikka olin nukahtanut läppärin päälle.
En taida ollakaan niin kovapäinen kuin olen luullut: läppäri ei hajonnut!
On se melkein synti nukahtaa keskellä näin kaunista päivää, mutta toisaalta olen päivänokosistani ollut sitä mieltä, etten ole päivieni kuluttamisesta kenellekään tilivelkaa.
Tällä kertaa heräsin ruislinnun lauluun korvissani. Vähän piristyttyäni tajuasin, että enemmän tai vähemmän musikaalinen elämäntoverinihan täällä lauleskeli eikä mikään ruislintu.
Nyt täällä ei enää krohise mikään paitsi kahvinkeitin. Konsertti päättyi siihen, että laulajalta sanat loppuivat, ja hän pisti kahvin tippumaan.
Tsrvetuloa kahville! - Johan se nym myrkyl lykkä!
Erellinen kirjotus vilisee virhellyäntei vaikka muillej jakaa!
Late kiahautti lohorutuskaffeet. - Paulamaria inspiroi minut ilmiantamaan, että elämänkumppanini on äitinsä puolesta savolainen. Valitettavasti hänen äitinsä ei puhunut Savon murretta/kieltä, eikä häneen tarttunut paikkakunnan murhekaan. Kukaan lapsista ei puhunut muuta kuin yleiskieltä.
Nyt Late kuitenkin pröystäilee sillä, että hän on Savon Sanomilta saanut diplomin, jolla todistetaan, että hän on MELEKEEN SAVOLAENEN.
Toivottavasti niin savolaismurre kuin muutkin murteet säilyvät ikiaikoihin asti.
Näihin murteisiin lasken myös oman kotipaikkakuntamme murteen, joka on etelähämäläismurre.
Ikävä kyllä, se alkaa kadota sen myötä, että sitä käyttänyt ikäpolvi alkaa olla jo manan majoilla, ja omasta ikäluokastani varsinkin oppikoulua käyneet ovat kai kuvitelleet, että "miä ja siä, meitin ja teitin" jne ovat liian maatiaisia.
Rupi aika ja tilaki loppumaa.
Oikeen hyvää jatkoo Teitille kaikilla! - VAROKAA Skillan ja Ramoona!
Vesi kielellä lueskelin kummankin menytä ja suunnittelen tästä lähteväni katsomaan, oletteko ehtineet jo tyhjentää lounaspöytänne.
Reittini päätepiste on Ramoonan luona, mutta koska Nurmijärveltä on sinne melkoinen matka, poikkean vahvistamaan itseäni Skillanin pöydän ääressä.
Jos näette jonkun rollaattorilla hurjastelevan Teidän maisemissanne, menkään nopeasti kiinnittämään oviinne ilmoitus, että olette juuri lähteneet Vinkuintiaan nälkiintyneitä ruokkimaan tai Vilkkilään kissoja silittelemään.
Toinen vaihtoehto on sama kuin vanhojen kotimaisten elokuvien päätteeksi: teksti, jossa lyhyesti ja ytimekkäästi ilmoitetaan; LOPPU SLUT! - Telkkarista tulee naisten ammuntaa, ja se pitää ehdottomasti katsoa.
Lähetys oli kuulemma jo eilen puolison tämän päivän ohjelmistossa.
Mikäpä siinä! Kolme päivää suunnittelemamme kauppakierros naapurikylässä siirtyi taas, mutta nyt se on varmuudella aikataulutettu starttaamaan heti ammuskelun päätyttyä.
Eipä sillä eikä sen puoleen - itsekin tykkään katsella ampumahiihtoa ja mäkihyppyä. Lempilajini suunnistus ei ole lainkaan yhtä jännittävää katseltavaa.
Raapustelin jo aikaisemmin aamulla ostoslistaa kotiin kannettujen tarjouslehtien pohjalta. Kyllä niissä jotakin ostettavaa tarpeellista on, mutta eivät ne tarjoukset niinkään houkuttele. Ilman niitä käymme silloin tällöin Lidlissä, jossa on edullisesti mm. eestiläistä juustoa, jota ei omasta kylästä saa. Se on tosi hyvää. Samoin tein ostamme sitten myös ikiaikaista suosikkiani sinihomejuustoa. Olen nyt jo vesi kielellä!
Jos tuossa lähikaupassa olisi vielä appelsiinitarjouksesta jäljellä edes yksi pussi: Viiden kilon säkillinen tosi maukkaita appelsiineja 2 euroa!
En tiedä onko terveellistä vai epäterveellistä, mutta pari päivää sitten ostetusta säkkillisestä on jäljellä kaksi hedelmää! Onneksi ne eivät ole pyyt, Meillä päin kun on tapana sanoa, ettei ole pyystä kahden jakoa...
Inspiraatio alkaa olla lopussa. Kaikkea sitä tulee naputelleeksi, kun kämppäkaverini kai luulee olevansa vähintään radiselostaja. Eikä hän millään muista, että tilannetiedotuksen kailottaminen häiritsee vaimo-ressukan taiteellista innoitusta.
Voikaapa taas oikein hyvin, nauttikaa talvesta ja kirjoitelkaa reipaasti, että meikäläisellä riittää luettavaa! - Päivää jälleen!
Tulin lukemaan, mutta pakko on kirjoittaa, kun eilisillan ryppyilyn jäljiltä sinertää vielä yksi nikkini tekstilootan alla.
Olen viime aikoina selaillut kirjojamme ja valinnut niiden joukosta sellaisia, jotka aion pitkänpitkästä aikaa lukea uudelleen.
Siinä selatessani tuli vastaan kirjoitelma, jossa mainittiin Aleksis Kiven sanoneen "minä elän". Tosi vai ei, mutta eläähän se kraatari Stenvallin
ylioppilaspojan elämäntyö edelleen.
Minun mottoni on "minä olen", todistettavasti elossa, vaikka elämiseksi en osaa nykyistä olotilaani kehua. Mielentilaani ei ainakaan kohota se, että muuan lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali ei enää ole EVP vaan joutuu toimimaan omaishoitajanani eikä juurikaan ole poistunut kotoa kuin tarpeen vaatiessa kaupoille.
Olin oikein iloinen siitä, että hän oli kotikylänsä kyläkirjan toimittajakunnassa ja että kokouksia oli usein. Ei tarvinnut kaiken aikaa syyttää itseäni siitä, että entinen aktiivinen toimija puuhastelee lähes pelkästi kotiympyröissä.
Olen joskus yrittänyt tuoda julki omat tuntemukseni ja että pärjään kyllä kotosalla, vaikka hänellä olisikin muuta menoa kuin huushollaaminen ja lapsenlikkana olo. Mutta eihän tuo Jänkhä-Joonas ole antanut periksi. On sellainen kuin on ihan omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti, ja kyllähän minä sen olen oppinut, mutta minkä minäkään voin sille, että tunnen olevani pallo jalassa.
Ymmärrän kyllä, että se koulutyttö, joka loppiaisen tienoilla 1952 ensi silmäyksellä pihkaantui siihen poikaan, jolla oli päällään itse kutomansa vihreän harmaa villapaita, oli voittanut enemmän kuin lotossa päävoiton. - Tässä sitä tas ollaan!
Ensin en millään ole onnistunut kirjautumaan, mutta annas olla, kun mekastuksen ja kiroilunkin jälkeen vihdoin nikkini ilmestyy sinne. mihin on tarkoituskin, niin eikös se yllättäen ole seuraavassakin laatikossa!
Voi PERhonen! - Ennen kuin pääsee unohtumaan; Late haluaa välitykselläni lähettää Katleijalle terveisiä.
Siis: Terveisiä Latelta.
Hän luultavasti halusi tulla mainituksi, että epäilit minua joksikin muuksi vai oliko se niin päin että jotakin muuta minuksi.
Yleensä luen Kahvipirtin uutiset joka päivä, mutta juuri sinä päivänä olin riidoissa läppärini kanssa ja jätin sen nurkkaan häpeämään sekä menin itse toiseen nurkkaan mököttämään.
Tuon elämäntoverini mielestä minun ei sovi uhkailla ja kiroilla tietokoneelleni, joka on niin tyhmä ja oikukas ettei joskus tiedä yhtään mitään.
Haikeudella muistelen ensimmäistä tietokonettani, jonka ostin käytettynä. Siinä ei ollut turhia heinouksia, mutta kirjoittelemistä vartenhan minä sen ostin, ja siinä se toimi kiitettävästi.
Nyt on telkussa alkamassa sellainen mukavahko sarja, jossa ei sorsita ketään ja jossa paha saa aina palkkansa.
Säntään katsomaan sitä ja jätän läppärini oman onnensa nojaan.
Terveisiä kaikille ! - Kotona 3.1.2017 ylen uupuneena. Olen pari tuntia yrittänyt etsiä Kahvipirttiä. Eikö se enää tänä vuonna ota meitä avoimin ovin vastaan?
Ihmeekseni löysin täältä itseni kirjautuneena, vaikka taatusti en ole yrittänyt käyttääkään edes kirjautumatonta nikkiä. Aikomukseni ei edes ollut kirjoittaa vaan lukea mitä Pirtin vieraskirjaan on präntätty.
Tämä ei siis ole vastaus yllä olevaan otsikkoon, vaan yritys tarkastaa, onko tuossa vastapäätä istuva miehenköriläs taas lukenut ajatukseni, koska hän kehotti minut lopettamaan mielessäni toistelevan mh.mh. sivistyssanalitanian ja naputtelemaan pelkästään KAHVIPIRTTI 124 ja enter,
Yritetään: Kahvipirtti 124.