Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vielä äsken oli mittarissa 32,5 varjossa. Nyt on enää kolmekymmentä. Jokohan talvi tekee tuloaan?
    Meillä oli ihania vieraita, kaksi mieheni veljenpoikaa ja yksi pojanpoika. Aika meni kuin siivillä jutellessa ja hikeä pyyhkiessä. Nuoremman veljeksen olimme nähneet viimeksi 21 vuotta sitten, mutta olisin kyllä hänet tuntenut, jos hän olisi tullut kadulla vastaan.
    Olen aina luullut, että pikkuserkkujen sarjassa meidän kuopuksemme olisi pisin, mutta nyt tuli sellainen pikkuserkku, joka ainakin neljällä sentillä voitti meidän goljatin.

    Niin ne lapset kasvavat, ja aika kuluu. Melkein järkytyin, kun luin eilisestä lehdestä, että koira oli pelastanut 1936 syntyneen vanhuksen! Pitäisiköhän ruveta hankkimaan holhoojaa sekä itselle että Mr. Greengrassille?
    Täytynee kysyä Mr. G:n mielipidettä ja tyytyä hänen päätökseensä. Etukäteen tiedän, että se on selvä ei. Hänellä nimittäin on tapana ensin varmuuden vuoksi vastata eillä minun ehdotuksiini. Hetken mietittyään hän huomaakin, että esitykseni onkin passeli, ja antaa myöntävän vastauksen. Mutta tässä tapauksessahan minun ei tarvitse jäädä myönteistä vastausta kuuntelemaan. Siis: ei holhoojaa! Eläköön itsellisyys!

    Höpertelen tässä aivan älyttömiä. Jupinoitteni perusteella voisi luulla, että olen 1936 syntynyt vanhus. Onko näillä helteillä kumma, jos asiallinen naishenkilö horisee olemattomia. Hyvä, ettei höyry nouse päästä!

    Ihanaa kesän jatkoa toivotellen: Vs
  2. Tänään on ollut sellainen mukavahko sää. Sadetta lupaavat meille lauantaiksi, ja sen jälkeen taas hellettä, että onhan tässä elämässä vaihteluakin.
    Muutenkin tässä olisi aikaa hankkia vaihtelua, sillä seuraava aikataulu on Mr. G:n kalenterissa 18.8. Elokuun viimeisellä viikolla hänellä on labra, ja syyskuussa on molemmille buukattu vähän sinne sun tänne tutkimuksia.
    Ainakin on hyvä asia, että nyt tiedämme, milloin mitäkin on edessä.
    Kaikkein kurjinta on odottaa, milloin kutsu kuuluu. Silloin vain olla möllötetään kotona eikä uskalleta lähteä minnekään.
    Positiivista on myös se, että ainakaan täällä ei vielä ole aloitettu sitä paljon puhuttua priorisointia.

    Eipä tällaista silloin arvannut, kun suunniteltiin, että sitten kun on aikaa, lähdetään sinne ja tuonne ja tehdään kaikkea mahdollista.
    Onneksi tuli silloin sentään kierrettyä muutakin kuin tahkoa. Onhan edes mukavia muistoja, ja jos paikasta tai ajasta olemme eri mieltä, kaivan esiin matkapäiväkirjani.
    Onhan niitä mukavia reissuja tullut tehtyä viime vuosinakin, mutta minä olen laiskistunut enkä enää kirjoita matkakertomuksia. Jos viime vuosien reissuista tulee kinaa, ei minulla ole autenttista aineistoa mielipiteeni tueksi. Jos totta puhutaan, on lähimuistini ilmeisesti huonontunut, kun olen tänä vuonna jo ainakin neljästi hävinnyt väittelymme. Siinäkin on taas se hyvä puoli, että Mr. G on äärettömän hyväntuulinen oltuaan oikeassa.

    Mutta herranen aika! Taas unohtui jotakin: tuo mansikkakakku piti laittaa jääkaappiin, kun siinä on höysteenä kermavaahtoa, ja senhän tietää, mitä se tykkää lämpimästä.
    Olkaapa siis hyvät ja ottakaa sitä jääkaapin ylimmältä hyllyltä.
    Minä taidan ottaa herra Ylikypsän lämpimän pusun; ehkä se on jo vähän ehtinyt jäähtyä.

    Mukavaa mätäkuuta!
  3. Sormi suussa hämmästelen. Luulin, että tässä keskustellaan Amadeuksesta.
    Eikö hänestä enää haukuttavaa löytynyt, kun pitää haukkua toisia kirjoittajia?

    Mitä Amadeukseen tulee, mielestäni hän oli kruununsa ansainnut. Kaunis ääni ja karismaattinen esiintyjä. Toivotan hänelle parhainta menestystä.

    Lehtijutuista ei kannata paljon perustaa. Ainahan on tapana kaivella, kääntää ja vääntää ja penkoa toivossa, että uusi kuuluisuus olisi joskus jotenkin mokannut.
  4. Voi Lokari-parka! Sinulle on tainnut käydä niin ohrasesti kuin aikoinaan 85-vuotiaalle isälleni. Lääkäri määräsi hänet hankkimaan ajolasit. Turhaan, arveli isä mutta teki työtä käskettyä, koska määräys oli ehtona ajokortin jatkamiselle. Saatuaan rillit hän kyseli ihmeissään: - Onko kaikki tosiaankin näin suurta?
    Lukulasit hänellä olikin ennestään, mutta ei hän niitä käyttänyt edes sanomalehden lukemiseen, kun ei tarvinnut. Lähinäkö hänellä tosiaankin oli hyvä.
    Mieheni veli ei koskaan ollut innokas lukija, ei kiinnostanut. Päälle viisikymppisenä hänellä oli uusi selitys lukemattomuudelleen: hänen näössään ei ollut vikaa, kirjoissa vain oli niin pieni präntti, ettei sitä nähnyt lukea. Lykkäsin hänelle kerran kirjan kouraan ja omat lukulasini silmille. Lankomies ihmetteli, että mistäs te näin isopränttisen kirjan olette löytänyt.

    Voi hyvät siskot! Ette usko, kuinka onnellinen olen, kun en ole havitellut missikisoihin osallistumista.
    Eihän minun itseluottamuksessani vikaa ole, mutta en ole uskaltanut luottaa tuomariin. Nyt uskallan vielä vähemmän, kun Lokari-X:llä on tuplat.
    Ihan pyyteettömästi toivotan onnea kaikille rohkeille kandidaateille.

    Lyökki-sanaa en ole koskaan kuullut, mutta SkillaN johtaa sanan aivan oikein ruotsin kielestä. Sipulihan on ruotsiksi lök.
    Aika paljonhan kielemme on saanut lainasanoja sekä ruotsin että venäjän kielestä, ja englantihan taitaa kohta olla se kolmas kotimainen...
    Olisi oikeastaan mukava joskus vertailla mitä sanoja mistäkin kielestä on meille kotiutunut. (Vai pitäisikö kirjoittaa kotoutunut?)

    Oli miten oli, mutta nyt on niin hiki, että aion kotouttaa itseni kylmään suihkuun.
    Terve!