o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kuka sitä nyt ennätti silmä kovana ja suurennuslasi kourassa kytätä, missä H* huitelee. Kyllä minä ensin tuijottelin ruutua ja näin jopa ilotulitustakin, mutta sitten tuli kiire ruotimaan eroviisukokelaita.
    Ensimmäinen suosikkini ei päässyt jatkoon, ja olin jo sanonut, että äänestän Kuunkuiskaajia, jos he ovat loppukilpailussa. Ihan oikeasti soitin, vaikken yleensä pidä sitä tapanani.
    Se eläkeläiset oli kyllä hauska, mutta he eivät luottaneet, että kuulijat ymmärtävät musiikillisen huumorin päälle. Rupesivat, mokomat, ampumaan yli hajottamalla soittimiaan.
    Hehän eivät olisi Oslossa pärjänneet, mutta kyllä varmasti olisivat mieleen jääneet, kun osa raadeista olisi kuollut nauruun ja osa suomalaisista häpeään.

    Lottopotti ei sitten osunut meille. Siinä osumattomuudessa on se hyvä puoli, ettei tarvinnut hyppiä seinille eikä saada sydänkohtausta. Nyt voi ihan rauhassa seurata hiljaisen Rvan esimerkkiä ja painua petiin lukemaan.

    Hyvää yötä ja kauniita unia.
  2. Kerran puhelimessa saksalainen lankoni kysyi, miksi olin niin hiljainen.
    Herran jestas! Vai hiljainen, minähän huidoin hiki päässä. Puhelimen vikahan se oli, ettei lankomies nähnyt, miten loistavasti puhuin hänen äidinkieltään!
  3. ... niin öljy kuin älykin.
    Tänään on tosin vain kymmenkunta pakkasastetta, mutta ottaa se sulaminenkin oman aikansa.
    Rupesin pohtimaan sinun city ja K ja S -pussejasi. Mahtavatkohan ne olla liian pieniä öljypusseiksi?
    Sitä paitsi ei niitä kannata öljysheikeille tarjota. Sheikithän vaikuttavat eteläisemmissä ja kuumemmissa maisemissa, joten ei se öljy siellä jähmety. Sinne kannattaa ottaa mukaan muutama vanha kunnon maitotonkka.
    Ja siitä pankkiautomaatista ystävän neuvo: ei kannata nostaa Visalla. Tulee turhan kalliiksi. Ainakin me nostimme Saksassa suoraan pankkitililtä eli käytimme sitä debit-puolta.

    Tämä nyt luiskahti alkuperäisestä aiheesta, mutta edellä on niin herkullinen säksätys, etten malttanut olla tarttumatta...
    Aihetta ehkä sivuaa se, että vappu Moskovassa oli kuulemma aina aurinkoinen, kun ilmaan lähettiin jotakin ainetta, joka hajotti pilvet.
    Eli konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki.
  4. Ihanaa! Ei tuo Puskasuleima sentään kaikkia korvapuusteja ahminut vaikka ahmatti onkin.
    Kiva, että Meri-kukka on palaillut kaukaisilta mailta. On tässä ollut jo vähän ikäväkin...

    Suleima pääsi änkemään Kahvipirttiin sillä aikaa kun minä pällistelin tornin juurella niitä kahta Lapin likkaa. Mietin miltei pääni puhki, että kumpi niistä on Hintriika ja kumpi PH.
    Taas tuli otetuksi turhia murheita; eihän niistä ollut kumpikaan kumpikaan vaan Arttu ja Terttu!

    Ynnämuu kirjoitteli viisaita, että suksiminen on ihan yhtä helppoa kuin polkupyörällä ajo. Niin minunkin mielestäsi: fillarin satulassa poden korkean paikan kammoa, eivätkä hiihtimet luista kuin takaperin.
    Vähän kateellisena haikailen ym:n aitojen suksien perään.
    Olisiko mitään, jos perustaisit tänne Pirtin maisemiin suksivuokraamon? Olisin ensimmäisenä jonossa ja lupaan hiihtää vain tasamaalla, että en katko aarteitasi.

    Oikein paljon terveisiä jokaiselle, joka Pirtissä poikkeaa.
    Minun aivoni ovat ihan kontassa, mutta ehkä tässä kevättalven mittaan jähmeys sulaa...
  5. Kallen-päiväkahvi on valmista! Onnea Kallelle ja tervetuloa kaikki kahville.
  6. Mitäpä jos mietittäisiin vähän, että kaikki eivät asu lähikauppoja ja kelaa niin lähellä kuin me.

    Tosi sikamainen temppu Itellalta, eikä viestintävirastolla kuulemma ole lakisääteistä oikeutta määrätä, että posti on kannettava entiseen tapaan.
  7. Tuli katsotuksi navaronelainen, ja siitä tuli mieleen vanha vitsi kylmän sodan ajoilta.
    CIA oli pudottanut lentokoneella vakoojan jonnekin Uralin taakse. Miehellä oli täydelliset proopuskat,
    ja ~ mikä parasta ~ hän hallitsi täydellisesti venäjän kielen.
    Illan pimeydessä hän taivalsi kohti lähintä kylää, koputti ensimmäisen talon ovelle ja pyysi yösijaa sekä myös sai.
    Aamulla hän heräsi siihen, että miliisit tulivat pidättämään hänet. Kuulustelussa hän sinnikkäästi väitti olevansa neuvostokansalainen, mutta häntä ei vapautettu vaan passitettiin Moskovaan.
    Siellä hän vihdoin myönsi olevansa vakooja ja kysyi samaan hengenvetoon, miten hänet oli tunnistettu jenkiksi.
    - Kyllähän meillä täällä on kansakuntia vaikka millä mitalla, mutta yhdessäkään ei ole mustia kansalaisia, kuului vastaus.

    Tekisi mieleni taas kehua tuota ikkunan takana olevaa valkoista ihanuutta, mutta kaikkialla on tietysti vähintään yhtä kaunista, joten jääköön nyt mainitsematta, että täällä on maailman ihanin talvimaisema.

    Oikein ihania talviunia ja kaunista huomenta sitten, kun heräätte.
  8. Vanhempani kuuluivat eläkeläisjärjestöön. Siellä oli myös muuan hyvin aktiivinen pariskunta, mutta sitten mies kuoli. Vaimo tuli yksin seuraavaan kerhoiltaan, ja hyvin moni paheksui sitä.
    Äitini oli suutahtanut ja sanonut, että elämän on jatkuttava, vaikka toinen kuoleekin. Ei sureminen sitä tarkoita, että pitäisi nyhjöttää yksin kotona.

    Meille hän sanoi, että jos hän kuolee ennen isää, pitää isän jatkaa harrastuksiaan ja elää kuten ennenkin. Hän jopa toivoi, että isä löytäisi mukavan naisystävän itselleen.

    Mielestäni äiti oli aivan oikeassa. Jokaisella on oikeus surra tavallaan mutta myös oikeus mennä ihmisten joukkoon pysyäkseen kiinni elämässä.
  9. ...ettei totta toinen puoli.
    Kyllä minä muistan jo lapsuudessa katselleeni sarja- ja muitakin kuvia vaimoista, jotka kaulin kourassa toivottivat miehen tervetulleeksi kotiin.
  10. Huomenta!
    Täällähän ovatkin pitkämatkalaiset käyneet keittelemässä aamukahvit.
    Kiitosta vaan!

    Pitkästä aikaa heräsin sellaiseen tunteeseen, että olin nähnyt avaria ja aurinkoisia unia. En yhtään muista millaisia ne olivat; sekaisia ainakin.
    Sekaisia ovat olleet nekin unet, joista en herätessäni ole muistanut muuta kuin raskaan tunnelman.
    Olisikohan viimeöinen kevyt olo johtunut siitä, että Jevgeni Plusenko tuli takaisin? Hänen veikeää askellustaan vähän kaipailin ja sitä piruettia, joka oli melkein hänen tavaramerkkinsä, mutta loistava oli paluu ilman niitäkin!
    Tänään tulee lisää loistokkuutta, kun ilta on pyhitetty jäätanssille.

    Päivä on pakko "pyhittää" villakoirajahdille, sillä sunnuntaina tulee vieraita, ja olen sen verran vieraskorea, että tänään on kuljettava rätti kourassa ja katsottava ikään kuin vieraitten silmin löytyykö pyyhittävää. Ja varmalla löytyy!

    Pitäkäähän peukkuja, että työvirettä löytyy riittävästi.

    Juu, ja oikein ihanaa päivää koko konkkaronkalle!
  11. Minun urakkani on tänään ollut kaalikääryleitten teko, ja uskokaa tai älkää, plättyjen paisto.
    Livenä, kuten tämänpäiväinen taikinantekijä sanoi.
    Rakkaalla lapsella on monta nimeä: letut, lätyt, plätyt, räiskäleet, präiskäleet ja ohukaiset.

    Mikäpä niitä on paistellessa, kun poika kävi vihdoinkin poistamassa mummolukon.
    Isä sai eräänä päivänä pariin otteseen hellasta sähköiskun ja soitti heti pojalle. En tiedä, tuliko sähköexperttimme autolla vai taikamatolla, mutta nopeasti se kävi. Ja niin kävi hommakin.
    Maadoitus oli kuulemma huolimattomasti tehty, ja nyt se oli prakaamassa kokonaan, joten olisi siinä voinut käydä hullumminkin. Nyt kävi pelkästään hyvin.

    Tänään on ollut upea päivä. Taisin tässä yhtenä päivänä jo mainostaa Suomen talvea, joten jääköön tällä kertaa kehumatta. Kyllähän kaikki kehumattakain tietävät, kuinka kaunis se on.

    Nautitaan siitä!
  12. Kyllä taiteilulla ja taiteilulla on eroa. Sinähän ihan oikeasti osaat maalata. Minulla maalarina(kin) on peukalo keskellä kämmentä. Minun maalaamiseni on lähinnä väreillä leikkimistä, ja sitä kautta puran painolasteja mielestäni. Toinen purkautumistie on musiikin kuuntelu.
    Väreillä leikkimisellä ja musiikilla on sellainen ero, että värit auttavat pois apatiasta, mutta musiikki tuo lisäksi ihania, haikeansuloisia tai hauskoja muistoja.

    Vaikka olenkin jalat vankasti maassa, olen kuitenkin silloin tällöin rakennusalan ihminen; taivaanrannan maalari ja pilvilinnojen rakentaja.
    Oikeastaan on hyvä niin, vaikka nykyisin enää harvoin unelmat tai suunnitelmat toteutuvat.
    Sarjassamme "sitten kun..." on monta toteutumatonta suunnitelmaa. Vihdoinkin olisi aikaa ja joskus ehkä jonkin verran varaakin, mutta esteenä saattaa olla terveydentila.
    Onneksi muistoja on vuosikymmenten varrella kertynyt vaikka millä mitalla, ja onneksi muistamme ne!

    "Sitten kun..."-matkoista jää varmasti toteuttamatta junamatka Vladivostokiin, eikä meistä enää Kuubaankaan lähtijöiksi ole, Andeista puhumattakaan. Mutta eipä tuo pahemmin haittaa, kun sen tietää ja kun on vilkas mielikuvitus!

    Lokarikin voisi kuvitella itselleen virtuaalisen sateenvarjovaraston, niin olisi mistä valita sekä itselle, että vieraille.

    Pärjäilkääpä taas!
  13. Päätin nostaa peukun H tähtöselle.
    Uskon tietäväni miltä tilanne tuntuu, sillä olen itse kokenut vastaavaa.
    Olin järjestänyt sairauslomani, valinnut sijaisen ja jakanut tehtäviäni yhdelle ja toiselle.
    Leikkauspäivänä tohtorit totesivatkin, että leikkelemään ei voi ryhtyä, koska potilaalla saattaa olla syöpä.
    Tutkimuksia oli jatkettava, ja potilas sai mennä kotiin ja töihin.

    Mieleni oli musta kuin se laulun pataässä.
    Löysin n. 60 x 80 suuruisen insuliittilevyn, ja rupesin sormin peittämään sitä mustalla öljyvärillä.
    Kun väri oli kuiva, vetelin kolme vihreää pystyviivaa ja niihin jonkinmoisia lehtiä. Seuraavaksi innostuin sormittelemaan kolme suurta, keltaista kukkaa ja niihin töpöttelin ruskeat keskustat.
    Uskokaa tai älkää, se touhu auttoi. Masennus ja pelko olivat tipotiessään.
    Luomuksestani tuli niin tärkeä, että halusin sen makuuhuoneen seinälle, ja makuuhuoneessa se on nykyisessäkin kodissamme.
    Mieheni kai jonkin verran tajuaa, miksi se on niin tärkeä, mutta perheen nuoriso on pitänyt monta hauskaa muorin taiteellisuuden kustannuksella. Miniäkokelaalle lupasin tauluni häälahjaksi, jos hän menisi naimisiin poikamme kanssa. Tyttö ilmoitti naivansa jälkeläisemme vain siinä tapauksessa, että kunniasanalla lupaan olla antamatta taulua häälahjaksi.

    Älkää pelkääntykö! En aio testamentata taulua Kahvipirtille. Tuli vain mieleeni kertoa...
    Voisin kertoa sen "hukkareissunkin", mutta säädyllisyyssyistä saa jäädä kertomatta, vaikka tarina päättyikin sanoihin: - Hyvä, ei ollut hukkareissu!

    Mutta kuten sanottu, pitelen peukkuja Hintriikalle, että silmähommat hoituvat mahdollisimman pian ja onnellisesti.
    Kaikille muille paljon terveisiä.
  14. Päivää jälleen.
    Olimme eilen lähdössä asioille, kun pieni koululaisemme tuli suoraan koulusta katsomaan, mitä meille kuuluu. Siinä on tosi ihana vekara, ja lähtemättähän jäi.
    Tänään pitäisi tehdä uusi yritys.
    Toisaalta säästöähän se on, jos pyörimme vain täällä kotosalla.

    SkillaN kirjoitti vanhojen, kauniitten rakennusten purkamisesta. Aikoinaan Helsingissä purettiin surutta, mutta hotelli Kämpin kohdalla tuli stoppi. Taisivat olla nimekkäitä taiteilijoita, jotka ensin esittivät vastalauseensa, ja sen jälkeen alkoi muukin kansa herätä tajuamaan, että purkamisia voi vastustaakin.

    Mutta hätähän se tunnetusti keinon keksii! Mistähän mahtaa johtua, että monen monet eri puolilla Suomea suojeltaviksi määrätyt puurakennukset ovat öitten pimeydessä roihahtaneet palamaan...
    Harvemmin on koira perään haukkunut, ja onneksi on olemassa spurguja ja muita laitapuolen kulkijoita, joiden kontolle päätyvät arvailut sytyttäjistä.

    Minulle ei nyt sytytä. Ei säteile edes luuvalo.
    Taidan santsata kahvia ja ottaa sen kanssa jotakin haukattavaa. Täällähän on aina valinnan varaa.

    Rauhaisaa päivää ja hyvää mieltä sekä tietysti kiitos kahvista!

    (Ai niin, jännitän tässä sitä, kuinka tarkkanäköiseksi täysin epäidenttinen muuttuukaan.
    Lykkyä tykö hänelle!)
  15. Tuli mieleeni, että tämän talvisen kauneuden ja rauhan ihastelu ensimmäiseksi aamulla on jonkinlainen hartaushetki. Pakkasasteista riippuen vietän sen joko parvekkeella tai tai sitten tämän koneen äärellä.
    En vieläkään ole pystynyt selvittämään, ajattelenko jotakin vai onko tämä luonnon kauneus muuttanut ajatukseni niin hiljaisiksi, ettei niitä kuule.
    Tuon pitäisi kai olla lainausmerkeissä, sillä tarkoitan jonkinlaista sisäistä kuulemista; sitä samaa kuin lukiessa jonkun persoonallisen kirjoittajan tekstiä.

    Ennen kuin tämä menee liian syvälliseksi, nappaan yhden voisilmäpullan ja otan kupillisen kuumaa.
    Kotona tyhjensin jo ison mukillisen, mutta tänään on kahvihampaan kolotuspäivä.
    Onneksi ei mikään muu paikka kolota tai särje. (Kop, kop maalaamatonta puuta koputtelen...)
    Samalla toivon, että muori siellä rapakon takana yrittäisi varoa sitä vasenta takajalkaansa. Onko ihan pakko painella pää kolmantena jalkana sinne sun tänne? Ota siellä appelsiinipuitten alla vähän rauhallisemmin ja tule terveenä takaisin.
    Jos oikein luin, on meri-kukkakin lähtenyt talvea pakoon. Onhan täällä maailman ihanin talvi, mutta Kahvipirtissä ei palella, siitä pitää huolen herran ylikypsä tervaksineen.

    Innostun kälättämään kohta niin kovaa, että kisulit heräävät. Annan niitten vielä nukkua ja hiippailen hiljaa ulos. Shshhss...
    Oikein hyvää päivää eri puolille maata ja maailmaa.

    Meinasi ihan unohtua: Terveisiä Hintriikan uudelle näytölle!
  16. Valitettavasti en ole vuosiin seurannut Forresterien & kumpp. vaiheita.
    Siltä varalta, että kaikki eivät vielä ole olleet kolmasti naimisissa kaikkien kanssa, esitän seuraavaa:
    Brooke osoittautuu Ericin tyttäreksi. Eric ja Brooken äitihän seurustelivat, mutta Stephanie änkesi heidän väliinsä, ja Eric nai hänet, koska oletettiin, että hän odotti Ericin lasta.
    Brooken isä onneksi korjasi Brooken äidin, joka odotti Ericille Brookea. Olettamus tietysti oli, että tuleva Mrs Logan oli raskaana Mr Loganille.
    Aikamoisia vekkuleita nämä kaksi siveää ja säädyllistä rouvaa!

    Mahdollisesti kirjoittaja vähitellen väsyy keksimään tapahtumia ja päättää lähettää koko Forresterien suvun dna-kokeisiin, joissa paljastuu, että Bridget sittenkin on Ridgen tytär. Se yksi emäntähän oli ehtinyt vaihtaa kokeitten tulokset.
    Ridgen veli, sen upporikkaan laivanvarustajan toinen poika, ei olekaan Ridgen veli. Hänen isäkseen osoittautuu Mr Logan, joka nai Bridgetin, koska hän ei oikeasti olekaan Bridgetin vaari.
    Ex-Mrs Logan pääsee naimisiin sen upporikkaan kanssa.
    Muitten osalta parit valitaan ruuvi ja pultti -tanssiaisissa.
    Paljon muutakin tapahtuu, mutta kuten sanoin, en ole vuosikausiin seurannut sarjaa. Täytynee kerran tai pari katsoa, että näen nykytilanteen ja mukana olevat henkilöt.
    Jos tarvetta ilmenee, osallistukaa käsikirjoittamiseen. Minäkin kannan ehkä vielä korsia kekoon...
  17. Tulin sieltä pois pitempää kautta ja nautin joka ainoasta puusta ja pensaasta matkan varrella.
    Kyllä on niin kaunista, että kutsuisin koko Pirtin porukan tänne maisemia ihailemaan, mutta teillä jokaisella on varmasti yhtä kauniit näkymät kuin minulla.

    Siispä ihastellaan ja nautitaan kotomaamme luonnosta kukin omissa maisemissamme.
    Ihan puolueettomasti (?!) uskallan sanoa, että asumme maailman kauneimmassa maassa - ainakin tällaisena "lapsuuden talvena".
  18. Ensin tosin on pakko todeta, että nimimerkin "johan on" kielenkäyttö on kaikkea muuta kuin asiallista. Nimittely ei kuulu keskusteluun.
    Eipä sillä, että aloittajakaan fiksuutta osoittaisi leimatessaan osan kirjoittajista heikkolahjaisiksi.

    Tarkoitushan on osallistua keskusteluun eikä pilkkujen viilaaminen.
    Minä opin koulussa, että pilkkusäännöt on opittava. Kun ne osaa, saa ne unohtaa.

    Mielestäni tärkeintä on, että kirjoittaja kirjoittaa niin kuin ajattelee. Ei kannata pyrkiä olemaan "fiinimpi" kuin on. Erilaiset ajatukset ja esitystavat tuovat palstoille kielellistä rikkautta.
    Täällä on erittäin paljon hyviä kirjoittajia, joiden mielipiteitä on ilo lukea, vaikka ei olisikaan samaa mieltä heidän kanssaan. Jos he alkaisivat pohtia, tuleeko tuohon pilkku tai pitäisikö jokin sana varmistaa nyky-suomen sanakirjasta, olisi teksti varmasti kuivempaa.
    Tekemällä tehty kirjoitus kiinnostaa vähemmän tai ei lainkaan.

    Jatketaan omilla taidoillamme ja tyyleillämme, niin keskustelut pysyvät elävinä.
  19. Pitäisi auttaa masennukseen, ja minäpä testesin heti. Avaimenperänä nimittäin on juuri ja juuri korvaan mahtuva ledvalo.
    Voin vakuuttaa, että auttoi. Se on jopa niin tehokas, että tuppasi naurattamaan jo ennen kuin edes löysin avainnippuni! Sitten nauroi jo ukkonikin, kun testasin sitä lediä korvaani.
    Parsin masennuksissani harmaita sukkia, mutta led-kokeilun jälkeen kaivoin esiin isännän riemunkirjavat sokot. Niissä on päikiän kohdalla suuri reikä juuri sillä kohtaa, missä ennen oli punaista kirjontaa. Onneksi korista löytyi punaista villalankaa, ja nyt on ilo parsia iloisenvärisiä sukkia iloisenvärisellä langalla.
    Että kyllä se ledvalo tehoaa!

    Siihen kun vielä ynnätään PH:n murre, jonka lukiessa ihan kuulee, niin valoisin mielin painun pehkuihin heti, kun Kotkat ovat kuunnelleet.

    Iloisia unia teille muillekin!
  20. Minä nimittäin, kun en huomannut, että uusi pirtti oli avattu jo klo 10.10!
    Kävin vanhassa pirtissä höpöttämässä, ja täällä on esillä oikein juhlakupitkin ja Bostonkakkua!
    Mutta nyt alkaa tulla hoppu. Kuski jättää, jos en pane hösseliksi.

    Onnea uuteen pirttiin (ja jättäkää nyt edes pieni siivu sitä bostonilaista...)
    21. 79 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt