o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tuli ihan nauravainen olo, kun luin Skillanin siteeraaman laulunpätkän.
    Eilen istuin ihailemaassa rauhallista maisemaa, kun mielessäni alkoi soida "Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee...". Tuntui ihan sunnuntailta, ja ajattelin jo lähteä Pirttiin laulamaan. Onneksi tulin kysyneeksi, mikä viikonpäivä oli. Pillerirasiani mukaan oli lauantai, ja pitihän se varmistaa.

    Olen usein ajatellut luopumisen aikaa. Mielestäni se on jo jonkin aikaa ollutkin, mutta taitaa mennä vähän överiksi, kun pillerilaatikosta, seinäkalenterista, tietokoneesta ja aviomiehestä huolimatta alan luopua viikonpäivistä!

    Kirjoista voisin luopua, ainakin osasta, mutta eihän niitä kukaan huoli. Kaatopaikallekaan ei rakkaita ystäviä raatsi viedä. Olkoot siis edelleen keräämässä pölyä ja hankaloittamassa olohuoneen uudelleen kalustamista. Täytyy vain sielun silmin nähdä, että sohva tuonne, kahvipöytä tänne ja kirjahyllyt osin sinne ja tänne.
    Epäilen, että tokaluokkalainen on hieman pettynyt, kun edes joulukuusi ei oikeastaan vaatinut mööpeleitten paikanvaihtoa.

    Vaan nyt minä vaihdan paikkaa. Auto on narun päässä lämpenemässä, ja kohta lähdemme vähän visiitille.

    Hyvää sunnuntaita!
  2. Ei mitään lisättävää.
  3. Nimittäin Ynnämuun suksimisvälineet!
    Varo vain, ettei joku kateuksissaan ilmoita museovirastolle. Tuollaiset aarteet julistetaan rauhoitetuiksi, eikä niillä sitten saa edes omistaja hiihdellä!

    Täällä lähitaloissa on muutamia pappoja, jotka ihan säännöllisesti harrastavat sauvakävelyä, ja näkee tuolla kylillä nuorempiakin miehiä vaimoineen sauvakävelevän.
    Olen yrittänyt innostaa (lue: painostaa) omaakin ukkoani samaan seuraan, mutta hän on vähän sitä tyyppiä kuin kummitätini, jolle suosittelimme eslan hankkimista. Täti tuumi, että on niitä potkupyöriä Nokiallakin näkynyt, mutta ne ovat enemmän sellaisille vanhoille ihmisille.
    Täti taisi silloin olla juuri ja juuri hitusen alle kahdeksankymmenen.

    Minä himoitsen sellaista isopyöräistä potkulautaa, jollaisia on käytössä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
    En yhtään häpeäisi hurjastella sillä pitkin kylää. Saattaa kuitenkin olla niin, että poikani lakkaavat tuntemasta minua. En ymmärrä, kehen he ~ ja varsinkin nuorempi ~ tulevat, kun eivät ymmärrä vielä mitään kylähulluuden päälle! Elän toivossa, että viimeistään silloin oppivat, kun me kälyn kanssa laitamme maailman kirjat tai ainakin vanhusten talon asiat sekaisin. Suunnitelmat ovat jo valmiina!

    Eikä sitten tällä erää muuta kuin hellurei ja hellät tunteet!
  4. Tekeeköhän kesää, kun puolisen tuntia sitten oli -23,3, ja nyt on lukema pienentynyt.
    Ihana päivä on heräämässä. Puutkaan eivät palele, kun niillä on paksu lumiturkki.
    Höpöjä tässä kirjoittelen, ja S24:n kerberos taisi tietää, ettei minulla mitään aihetta ole. Sain tapella sen kanssa ja käyttää kaikenlaisia vippaskonsteja ennen kuin pääsin tänne.
    Siinä hangessa kahlatessa ja kamppaillessa tuli vilu ja hiki samaan aikaan, mutta pahinta oli kahvin himo.
    Nyt on toinen kupillinen menossa, ja se on Ville V:n syy: mitäs keitti näin hyvää!
    Täytyy yllyttää perheen Veikotkin, isä ja poika toisilta nimiltään, Pirttiin kahville. Täällähän on aina jotakin "topattavaakin".

    Kerran, kun vielä asuimme mummulan vintillä, satuin huomaamaan allakasta Veikon-päivän. Nimipäiviä ei meillä ole koskaan juhlittu, mutta sillä kertaa innostuin ostamaan Veikoille melodikan. Nimipäivänsankarit eivät olleet kiinnostuneet musisoinnista, mutta minä kaivelin esiin koulun laulukirjan ja rupesin puhaltelemaan nuoteista.
    Ensin huomasin, että Sibeliuksen Finlandia ei ollut ollenkaan vaikea soitettava. Nälkämaan laulua sen sijaan piti vähän harjoitella, ja onnistuihan sekin.
    Seuraavana aamuna menin äidille kehumaan, että osasin soittaa sen "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa".
    Siihen äiti: - Minä kuulin ja ajattelin, että jos se korpien kuiskinta ei kohta lopu, saat mennä korpeen kuiskimaan!
    Äitini antaman kannustuksen pohjalta ymmärrätte varmaan, miksi minä en soita radion sinfoniaorkesterissa.
    Melodikakin on kadonnut, mutta laulukirja sentään on tallella.

    Että paljon onnea vaan kaikenlaisille veikoille ja muuten oikein luonnikasta päivää kaikille!
  5. Muutaman päivän on parvekkeella ollut mitä upein jääkukkanäyttely. Nyt ei ole jäljellä kuin hiukan lasien alareunassa.
    Yhtenä päivänä aurinko jo sulattikin kaikki kukat ja tähdet, mutta seuraavana päivänä ne olivat taas paikallaan. Kaipa ne nytkin ilmestyvät uudelleen.

    Puolisoni (nukuttuaan Miss Marplen) osallistuu aktiivisesti naisten hiihtoihin nojatuolissa pukeutuneena flanellipyjamaan ja reinoihin. Itse olen aina ollut vähemmän urheilullinen, joten päätin luottaa siihen, että joku suomalaisista pärjää ilman minun kannustustanikin. Ja niinpä pärjäsikin: Saarinen tuli kakkoseksi.

    Tapanani on rengastaa lehdestä ne ohjelmat, jotka tuntuvat kiinnostavilta.
    Varsinkin näin talviurheiluaikaan on pelattava palapeliä ja koetettava jostakin löytää rako, johon mahtuisi muutakin kuin hiihtoa, mäkihyppyä ja ammuntaa.
    Siinä kylläkin jää moni mielenkiintoinen ohjelma näkemättä, niin kuin se Postia Pappi Jaakobille. Onneksi täällä on jossakin linkki, jolla pääsee sen netistä katsomaan.
    Muutaman kerran on jäänyt Sydämen asialla ja Vielä virtaa katsomatta, ja ne ovat suosikkisarjojani. Poliisikoira Rexiäkin ole joskus katsonut. (Kielen opiskelun nimissä mukamas!) Kai se on vähän nuoremmille tarkoitettu, mutta kyllä äitinikin vielä seitsemänkymppisenä katseli joka ilta pikkukakkosen. Erityisen ihastunut hän oli Ransuun, enkä ollenkaan pidä sitä ihmeenä.

    Karjalan kunnailla oli mukava, mutta sen jatko-osia katson vasta sitten, kun joku kertoo, että ne ovat parantuneet ensimmäisten osien tasolle.

    Tänään tulee kakkosesta Lea Sommer ja ykkösestä kiinnostava ulkolinja.
    Onneksi eivät osu päällekkäin. Siinä jäisi Lea toiseksi.
    Pitäisiköhän ihan ottaa kupillinen kahvia, ettei nukkumatti tule kesken tv:n katselun.

    Oikein hyvää illanjatkoa!
  6. Huomentapäivää!
    Yön aikana ovat puut saaneet oksilleen lisäpeitteen, mutta pakkasta on vain vähän enemmän kuin yksitoista astetta. Ihan kunnon talvihan tämä on!
    Saa köhäinen puolisonikin talviulkoilua ja tekemistä lähtiessään kaivamaan autoa kinoksesta voidakseen lykätä sen narun nokkaan lämpenemään.

    Kun nyt kaikki pyhät, tekosellaiset mukaan lukien, ovat takanapäin, on tekemällä ruvettu tekemään jatkoa "Karjalan kunnaille". Kyllä SkillaN ihan oikeassa on: ei sytyttänyt meilläkään. Eilen emme enää viitsineet edes yrittää katsomista, ja niin tärkeä kuin se ensimmäinen sarja oli. Koukkuunhan me jäimme, ja pakko oli katsoa.

    Oikeassa on epäidenttinenkin: hienoinen hulluus kyllä helpottaa elämää. Siitä on iloa paitsi itselle myös naapureille. Eikös sitä sanotakin, että hyvin menee: naapurit nauraa.
    Ja ainahan se ilahduttaa, kun on nauravia naapureita!

    Keloihinkin palaan vielä; olen aina päättänyt katsoa, ovatko kaikki kelot kiertyneet samaan suuntaan. Katsomatta on jäänyt. Olen kylläkin olettanut, että kierteet ovat syntyneet juuri siten kuin Ym. kertoo, siis aurinkoa seuraten.

    Vieläköhän tuolta pannusta tulisi tippa? On se hyvä, ettei kukaan ole laskemassa monesko kupillinen on menossa. Itse ei ole pakko kertoa, että tämä on kolmas.

    Kiitoksia ja mukavaa päivän jatkoa!
  7. Olen eronnut kirkosta 50 vuotta sitten, en kuitenkaan veroja pakoillakseni, vaan siksi että missään en ollut nähnyt niin paljon tekopyhyyttä kuin ns. uskovien ja seurakunnan henkilöstön keskuudessa.

    Jos kuuluisin kirkkoon ja kirkkoherra Aallon seurakuntaan, en missään tapauksessa eroaisi.
    Näin puusta katsoen näyttää hyvältä, että siitä instituutiosta häipyisivät tekopyhät fundalistit.
    Ehkä kirkko pikkuhiljaa muuttuisi ihmisläheisemmäksi.

    Olen varma, ettei Marja-Sisko Aalto lue tätä kirjoitusta, mutta se ei estä minua ihailemasta hänen rohkeuttaan eikä toivottamasta hänelle onnea ja menestystä.
  8. Se on menoa nyt. Perheen mieshenkilö pätkii oksasaksilla joulukuusta. Ihana kuusen tuoksu leijuu koko huushollissa. Ihmekös tuo, kun lattialla on kasapäin neulasia. Miten osuikin meille juottamisesta huolimatta niin kuiva kuusi, että pari päivää kukoistettuaan se alkoi karista.
    Olemme me jo muutamana vuonna ostaneet kuusen, mutta harvemmin niissä "sepän metsästä" haettujen veroisia löytyy.

    Ynnämuu ihmettelee, onko täysipäisiä olemassa. On! Tässä yksi: minun nuppini on täyttä umpipuuta.
    Siitä on se etu, ettei tarvitse lähteä kauas etsimään, kun on tarve koputtaa maalaamatonta puuta.
    Olin sellainen vähän toisella kymmenellä, kun tätini avioitui kapiaisen kanssa.
    Olin heillä kyläilemässä ja eräänä aamuna tervehdin setääni tekemällä asennon, viemällä kättä päähän ja karjaisemalla: - Hyvää huomenta, herra sotaherra!
    Setä valisti, ettei kättä saanut viedä tyhjään päähän, jolloin närkästyneenä ilmoitin, että minun pääni ei ole tyhjä; se on täynnä ajatuksia!

    Nykyisin olen sen verran latvasta keloutunut, ettei kierteisen puun joukkoon mahdu ajatuksen ajatusta. Ja sen kyllä huomaa!
    Lyöntivirheitäkin tulee tuhottomasti, kun kädet ovat ihan kontassa. Pakkasta on parikymmentä astetta, ja unohdin tumput kotiin, kun lähdin hilpasemaan Pirttiin kahville.

    Istun nyt keinutuolissa kuuma muki kourissani ja kissa kummallakin polvella.
    Johan alkavat kädet lämmetä, ja pääsen kohta hyrräyttämään katteja.

    Kiitos keitoksesta ja oikein ihanaa pakkaspäivää kaikille. Kun menette ulos, laittakaa kintaat käteet ja lakki päähän. On niitä asteita sen verran, että Euroopan keisariksi pääsee, kun jonkin aikaa on ulkona paljain päin.
  9. Eikö keskustelu ole sellaista, että silloin vastataan, kun aihe kiinnostaa?
    Ei liene tarkoitus, että aloittaja kommentoi jokaista vastausta, eikä varsinkaan se, että ketjuaan kasvattaakseen kirjoittaa useita kommentteja omien kommenttiensa perään.

    Näissä ketjuissa on heikkoutena se, ettei lukija tiedä, kenen mielipiteeseen otetaan kantaa.
    Syntyy väärinkäsityksiä ja joskus jopa aikamoinen rähäkkäkin. Jotta kukaan ei aiheetta ottaisi nokkaansa, saattaisi olla asiallista mainita, kenen mielipiteeseen kirjoittaja kommentoi.

    Eri mieltä saa olla, mutta toiselle kirjoittajalle ei sovi nälviä eikä haukkua hänen persoonaansa.
    Sellainen on sitä "keskustelua", joka on paras jättää käymättä, jos ei muuhun pysty.

    Ja vielä kehumisista: Hyvän kirjoituksen mainitseminen ei ole nuoleskelua. Jos aihetta on, kyllä ruusujakin saa jakaa!

    Kirjoitellaan!
  10. Ettei vain PH olisi peittynyt nietoksiin! Pitäisiköhän varmuudeksi perustaa pelastusretkue?
    Kuka tietää, mistä saataisiin sellainen tynnyrikaulainen, lempeä bernhardilainen?
    Toivottavasti siellä ylämaissa on pakkaslukemien suunta sama kuin täällä: roimasti alaspäin, ettei pelastettava urheita pelastajia odottaessaan muuttuisi pakasteeksi.

    Kyllä minulla taitaa olla selvä lu-häiriö; ellei peräti lu-ki kokonaisuudessaan.
    Luin ynnämuun kirjoituksesta, että sielläpäin oli pakkasta 400 astetta! Ehdin jo ajatella, että nyt laski mies sellaisen emävaleen, että sillä jo pääsee Guinnesin ennätysten kirjaan. Kun katsoin tarkemmin, päätin olla ääneen ihmettelemättä, ettei lihatiskin takana palveleva tytönhupakko tiedä, mikä on varttikilo. Kun sitten sanon sivistyneesti neljänneskilo, ottaa tyttö suuren paperin ja rupeaa mättämään sille neljää jauhelihakiloa. Onneksi muistin, että oikein sivistynyt frouva sanoo 250 grammaa!

    Oli minulla olevinaan jotakin muutakin, mutta ei kai se ollut kovin tärkeää, koska pääsi unohtumaan. Oli unohtua koko tämä sepustus, sillä lensin ulos kesken kirjoittamisen, ja kaikki oli aloitettava alusta. Mahtoikohan joku kuvitella, että lähden ilman kahvia pelastusretkuetta kokoamaan?
    Ehei! Kahville minä tulin ja silittelen taas noita kisuleitakin.
    Tosin aurinkokin innostui paistamaan niin upeasti, että uloskin tästä on lähdettävä!

    Heippa kaikille! Tulkaa mukaan!
  11. "Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä", soveltuu pukeutumiseenkin tai pukeutumattomuuteen.

    Ostimme kummallekin ihanan pehmeät ja lämpimät pyjamat. Niissä oli mukava hipsutella pitempäänkin. Tietysti omatunto yritti kolkutella, mutta mepä teimmekin ihan virallisen päätöksen viettää pyjamapäivää.
    Siitä lähtien olemme silloin tällöin julistaneet pyjamapäivän. Mukavaa on ollut, eikä kotikasvatuskaan ole häirinnyt.
  12. Miinuksilla aloitetaan, niitä on lähemmäs yhdeksäntoista. Kun luntakin on reipaasti, niin kunnon talvihan tästä sukeutui.
    Otimme uuden vuoden vastaan kotosalla kahdestaan. Poikien tyttäret tosin ilahduttivat aattoiltana yllätysvierailullaan. Nuorempikin on alkanut kasvaa ulos lapsenkengistään ja hoikistunut sekä löytämässä oman tyylinsä. Vaikka sen itse sanonkin, he ovat näyttävä parivaljakko: ensimmäinen tumma ja toinen vaalea.
    Se, mistä eniten iloitsemme, on heidän ystävyytensä. Jo aivan pieninä he seisoivat käsikkäin ja kiljuivat: - Me ollaan serkuksii ja tavoitellaan taivaisiin!

    Serkusten lähdettyä jäimme vaarin kanssa kahden laiskottelemaan. Tarkoitus oli nauttia pullollinen kuohuviiniä, mutta kumpikaan ei viitsinyt käydä noutamassa pulloa kellarista.
    Tinaa sen sijaan jaksoimme valaa. Vaarille tuli jokin epämääräinen möykky, jossa ei ollut rahaa kuin muutama centti. Hän valoikin ämpärin pojalle jääneistä murusista toisen klöntin, jossa oli risaiset purjeet, mutta rahaa ehkä muutama euro.
    Minä jäin kokonaan rahoitta.
    Ensin pelästyin, että ämpäristä nousi päätön joutsen, mutta valos onkin selvästi viikinkiveneen etupuolikas tai puusta irronnut lehti.

    Eilinen päivä tärvääntyi "lukiessa". Menimme puolen päivän jälkeen sänkyyn lukemaan, ja heräsimme komeaan iltaruskoon.
    Joka tapauksessa päivä oli mitä kaunein talvipäivä, juuri sellainen kuin oikean uudenvuodenpäivän pitää ollakin; sellainen usvaton, joka enteilee hellekesää.
    Vanha sanalaskuhan väittää, että kun on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa.
    Nyt ei ainakaan tarvinne hallaa pelätä, kun yölläkin vuoden vaihtuessa oli mitä upein kuutamo.

    Jassoo, ei tässä nyt enää voi kirjoitella, kun kumpikin kissa hypähti syliin ja molemmat ovat hellyydenkipeitä. Silitän, silitänhän minä...

    Kahvi on valmista ja kuumaa. Tulkaapa juomaan.
  13. Täällä käy mahdoton pauke ja räiske, mutta niinhän on varmasti joka puolella-

    HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010!
  14. Tosin tämä vuosi on päättymässä ikävissä merkeissä. Tämä mustasukkaisuudesta hullu albaani olisi saanut tehdä johtopäätöksensä heti: siis ampua itsensä ensimmäisenä tai peräti pysyä sellä vapaassa Albaniassaan tai Kosovossa - kummasta lienee tullut...
    Jos kirjoittamani on rasismia, niin sitten olen rasisti!
    * * *
    Ja nyt asiasta kolmanteen:

    Toivotan Sinulle, Jatta, onnea valisemallasi tiellä. Toivottavasti se joskus johtaa Kahvipirtin nurkillekin ja poikkeat tänne kahville ja kertomaan kuulumisiasi.
    * * *

    Tämä vuoden viimeinen päivä oli todella kaunis, ja pakkanenkin pysyi kohtuullisissa lukemisissa.
    Iltakuudelta täällä alkoi mahdoton paukuttelu, ja raketit kirjovat taivasta vähän joka puolella.
    Täysikuukin katselee pöllämystyneen näköisenä. Taitaa ihmetellä, mikä sota nyt on syttynyt.

    Kunta teki päätöksen, ettei tänä vuonna ammuta veronmaksajien rahoja taivaalle.
    Me teimme omalta kohdaltamme samanlaisen päätöksen jo pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ajattelimme, että niilläkin rahoilla saa muutaman aterian maailman nälkäisille lapsille.
    No, jokainen tekee omat päätöksensä varojensa mukaan. Varmaa on ainakin se, että miljoonia euroja lentää raketteina kohti avaruutta.
    * * *
    Saarnani päätyy tähän.

    Kiitän Teitä kaikkia siitä, että olette olemassa ja
    toivotan koko sydämestäni Teille kaikille entistä parempaa uutta vuotta ja vuosikymmentä.
    Pysykää terveinä ja valoisalla mielellä!
  15. Taivas ja maa ovat aivan saman väriset. Vaikka eihän valkoinen kai väri olekaan. Pitäisiköhän kirjoittaa, että taivas ja maa ovat samanvärittömät?

    Joskus tuntuu siltä, että jollei tässä iässä ole minkäänlaista kremppaa tai kolotusta, niin ihminen ei ole oikein terve.
    Pakko on vain kitua ja potea milloin vasenta takajalkaa, milloin mitäkin.
    Onneksi on olemassa dosetti, johon voi annostella viikon menyyn ja siten pysyä tietoisena siitä, mikä viikonpäivä on. Se tietysti edellyttää kohtalaista muistia, ettei jonakin päivänä jää aamu- tai ilta-ateria tai peräti molemmat nauttimatta.
    Minulle kävi joulun pyhinä niin ohrasesti, että yksi päivä jäi väliin. Nyt sitten elämäntoveri utelee joka käänteessä, olenko ottanut aamupillerit ja olenko ottanut iltapillerit.
    Parempi niin kuin hänen aiempi aamunavauksensa: - Mitä tänään syötäisiin?
    Tänäänhän syödään kahdesti kourallinen pillereitä!

    Olenpas taas säkenöivällä kirjoitustuulella!
    Olisikohan minulla vähän nälkä? Eikös nyt jo ala olla lounasaika käsillä?
    Lähden tästä mähkäämään puoli litraa mustikka jugurttia ja sitten upotan nokkani kirjaan.

    Ei onnistukaan! Tuli mieluisia vieraita, lanko ja käly.
    Nyt alkaa kahvittelu!
  16. Ja minä pääsen ensimmäisenä kiittämään ja toivottamaan sinulle sitä samaa!
  17. Minäkin tulin toivottamaan hyvää yötä.
    Rauhallisen aaton jälkeen uni painaa silmiä.
    Kävimme hautausmailla sytyttämässä kynttilät jo iltapäivällä, ja jouluillallisen söimme kahdestaan.

    Sammuttelin juuri kynttilät. Vain parvekkeelle jätin viisi lyhtyä palamaan. Aamuun mennessä nekin sammuvat.
    Minä sammun ihan pian. En varmaankaan tarvitse tuutulaulua. Kirjan otan, mutta tuskin jaksan siitä lukea kahta riviä enempää.

    Siispä: Hyvää yötä ja kauniita unia.
  18. Hyvää aaton aamupäivää.
    Se pysyi sittenkin, nimittäin talvi ja lumi. Eilen mittari näytti illansuussa nollaa, ja rupesin jo epäilemään ennustajantaitojani.
    Mahtoikohan johtua siitä paljon parjatusta suomalaisten itseluottamuksesta, jota ei mukamas ole.

    Mukavaa, että Irkkukin kävi kääntymässä, ja Meri-kukalle terveisiä, ettei pyyhkeitä tarvitse tuoda, mutta tottakai sinä tuot sen mukavan selänpesijäsi!

    Kävin kirjakaupassa, kun aloin epäillä ostaneeni "väärän" kirjan.
    Kun annoin vastaanottajan sukuselvityksen, tarjosi myyjä ensimmäiseksi juuri sitä ostamaani kirjaa!Ostin sitten sen kylkiäiseksi vielä pokkarinkin.
    Toivottavasti edes toinen osuu kohdalleen.
    Näin mummuna tulee ajatelleeksi 16-vuotiasta vielä ihan lapsena, vaikka itse rakastua rätkäytin viidentoista vanhana.
    (En vieläkään tiedä olinko siinä iässä tosi fiksu, mutta näin vaatimattomana jellonana muistan aina silloin tällöin kehaista sitä toista osapuolta äärettömän älykkäästä valinnasta!)

    Eikä sitten muuta kuin joulurauhaa ja onnellisia hetkiä omaisten ja ystävien parissa. Lämpimät ajatukset lähtevät heille, jotka syystä tai toisesta viettävät yksinäisen joulun.
  19. Joulurauhaa ja onnea tulevalle vuodelle.
  20. Tihrustelen tässä, onko pihalla tonttujen jälkiä. Taitaa olla vielä sen verran pimeä, ettei niitä erotu, mutta kyllä kai tontut ovat asialla olleet. Ehkä yöllä satanut lumi on jo peittänyt jäljet samalla tapaa kuin ne kukat siellä laulun laaksosessa.

    Meillä oli eilen kaurapuuroa, mutta ei se tepsinyt. Kokemus se tämäkin on: jouluflunssa.
    Onneksi kukaan ei ole sotkenut paikkoja siivouksen jäljiltä, eikä muuta tärkeää puuhaa ole kuin keitellä porkkanat ja perunat. Punajuuret ostetaan valmiina.

    Puskasuleima näyttää poikkeilleen Pirtissä tavallista useammin.
    Toivottavasti hän on edes yrittänyt olla asiallinen. Hänen kaltaisestaan huithapelista ei voi mennä takuuseen, mutta jääköön nyt joulun kunniaksi ripittämättä.

    Luultavasti illemmalle poikkean uudelleen, mutta lähetän nyt jo kaukaisimmille ystäville lämpimät terveiset ja hyvän joulun toivotukset. Siis huomio: muori67, Uzma ja Lokari!
    Jos teillä onkin lämmin ja ihmeköynnökset kukkivat, on meillä oikea lapsuuden joulu; lunta niin paljon että viimeisetkin korret ovat peittyneet, eikä pakkastakaan liiemmälti ole.
    Pääasia kuitenkin on, että sitä on sen verran, ettei lumi ala sulaa.

    Sääli, ettei PH pääse joulusaunaan. Voisimme tarjota sinulle saunan lisäksi sitä samaa troppia, jota muorikin siellä kaukomailla otti kaurapuuron päälle. Kansallisesta lääkityksestä puuttuu vain terva, mutta ehkä jommastakummasta lähikaupasta saattaisi löytyä.
    Me aiomme saunoa tänään, sillä huomenna tulee tokaluokkalainen perheineen joulukahville.
    Tulkaa kaikki, jotka viime hetken kiireiltänne ehditte.
    Tervetuloa ja kiitos kahvista. Hyvää oli! Ai niin! Oli ihan unohtua kiitos hyvän mielen lorusta!
    Se tulee tässä ja samalla kiitokset kaikesta muusta, josta olen unohtanut kiittää!
    21. 80 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt