s0ss

Vapaa kuvaus

Rauhallinen, asia-asioissa asiallinen, mutta silmäkulmasta löytyy kyllä pilkettäkin, vaimon väittämän mukaan tarpeen vaatiessa huonokuuloinen ja itsepäinen. Nuorempana harrastin aktiivisesti ja jopa tuloksellisesti eri urheilulajeja. Nykyisin muut urheilevat puolestani, ja osallistun telkkarin edessä sohvalla kerien tai venyen. Muut harrastukset:lukeminen, matkailu, tiskaaminen ja kokkaus. Vaimon lisäksi tärkeimmät ihmiset: lapset ja lapsenlapset. Suosikkibändit/artistit: Ruotukaveri Reijo Kallio Lempikirjat: kaikkiruokainen, luen paljon Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Uutiset urheilu Saksalaiset dekkarit Parhaat matkakohteet: Kiinanmuuri Ruoka & juoma: Lasange lihapullat, kun itse teen Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Kotihommat riittää Ase tai siviilipalvelus: Lääkintäkorpraali Santahamina Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset ry. Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

17

Kommenttia

2542

  1. Ks. sivulla 1 "laulukööri".
    Kiitos osanotosta!
  2. Olen huomannut että parhaiten niitä vaatteita löytyy omasta vaatekomerosta. Optimistinen vaimo ei ole heittänyt / antanut heittää pois niitä vaatteita, jotka toistakymmentäkiloa sitten olivat sopivia. Ihan muodikkaitahan ne taas ovat.
    Nyt vallitsee periaate kasvun vara on viisautta: liian suuret vaatteet on siirretty komeron perälle.
    Ainoan poikkeuksen tekee liian suuriksi jääneet shortsit: vaimo otti ne eilen käyttöönsä. Viime kesänä ne eivät hänelle mahtuneet, joten on hänkin kymmenkunta kiloa pienentynyt.
  3. Kohta alkaa.
    Terveisin Late
  4. Tuonko paperilyhdyt, kun ei ole vielä elokuun kuutamokaan.
    Boolia en tuo, kun ylikypsä on tuonut lisää sitä tavallista parempaa kotikaljaa.
    Olisi mukavaa jos se tuntematon rouva tulisi mukaan että voidaan ottaa valssi uusiksi.
    Lupaan kyllä tanssittaa kaikki jotka eivät anna minulle pakkeja.
    Orkesteria en tuo mukana kun se levyautomaatti tuntui olevan hyvässä kunnossa.
    Laiturilla tavataan!
    Terveisin Late
  5. Tulin tänne kahvipirttiin nimipäiväkahville muistaakseni ensimmäistä kertaa. Hieno on paikka ja kahvi hyvää ja vielä levyautomaattikin. Panin lantin automaattiin ja valitsin "Pikku syntisen".
    Kumarsin tuntemattomalle rouvashenkilölle, ja hän lähti kanssani tähän kauniiseen valssiin. Hyvin tanssi ja kevyt oli viedä. Kiitoksia rouvalle ja kiitoksia kahvista ja kiitoksia pirtin pitäjälle.
    T. LateVaan
  6. Kävin sunnuntaina Helsingissä huvittelemassa ja tapaamassa sisartani, joka on vanhankodissa. Siellä hän on tutustunut Pikku syntisen vanhoihin ystäviin. Heidän sukulaisiaan asuu Kolmannella linjalla.
    Palatessani Linnanmäeltä Kolmatta linjaa takaisin poikkesin tapaamaan Pikku syntisen ystävien sukulaisia. Ja nyt tulee varma tieto: Pikku syntinen asuu ja on asunut jo vuoskymmeniä Ellin boksissa Toisella linjalla!
    Tapasin Limperin Antinkin ja hän sanoi että Pikku syntinen on virkeä ja voi hyvin. Ainoa murhe on ettei Oivaa ja Klaavaa enää ole. Liekö Oivan portsarikaan enää elossa? Jäi velka maksamatta.

    Alkuperäinen on löytynyt, mutta toivotan piraattimummoillekin menestystä.
  7. Tansseissa tavataan.
    Taikapullon ryydittämänä valssi sujuu vaivatta.
    Saanko luvan
    laulaa Paula morsiamelle bravuurinumeroni "Mammalla poika on pulska ja nätti"
  8. Haluan olla mukana lauluköörissä. Henry Theel en ole mutta tykkään laulella muiden mukana.
    Kajautetaan lopuksi komeasti Koskimaan/Virmakosken mukaan, että "Punertaa marjat pihlajain".
  9. Minun mielestäni siihen tarvittais kaksi ponttoonia, ja siipiratas olisi niitten keskellä.
    Sitten olisi polkimet ja ketju, ja siipiratas pyörisi polkupyörän takapyörän tavoin.
    Ohjaustangossa olisi vipu, joka ohjaisi peräsimen käyttöä.
    Tarjoutuisin apumieheksi, mutta taitaa olla paras että osallistun vain kaukosäädäntään.
  10. Tuskin alkoholismi perinnöllinen on, mutta riippuvuustaipumus saattaa olla.
    Miten ketjupolttajat tai huumeiden käyttäjät? Onko kysymys riippuvuudesta vai perinnöllisyydestä?
  11. Maailman kaunein maahan tämä Suomi on. Hankoniemen kärjestä Nuorgamiin mahtuu monenlaista maisemaa. On vehreää ja karua, vettä ja vaaroja. Kauneutta kaikkialla. Jossakin Muonion ja Kittilän rajamailla on paikka, jossa kyltti ilmoittaa Suomen kauneimmasta maisemasta.
    Ei voi väittää vääräksi, mutta omalla tavallaan niitä kauneimpia paikkoja on satoja ja taas satoja.
    Joko on tullut lasketuksi Ruunaan kosket? Onko uitu kirkkaassa pehmeävetisessä Koitereessa?
    Veneretki Julmalla Ölkyllä tai Suomenlahden saaristoissa ja silmien lepuuttaminen Pohjanmaan lakeuksilla. Maaningan Korkeakoskikin on näkemisen arvoinen.
    Kesätapahtumat ovat myös kokemisen arvoisia. Savonlinnan oopperajuhlat taitaa olla kalleimmasta päästä, mutta kulttuurista voi nauttia halvemmallakin vaikkapa Nurmijärven Kivi-juhlilla.
    Vahinko, että herrat ovat pettäneet lupauksensa ja kiristäneet tavallisen eläkeläisen elämän niin tiukoille, ettei enää ole paljon mahdollisuuksia maata kierrellä. Onneksi eivät voi viedä muistoja!
  12. Kävin osallistumassa kahvikeskusteluun. Sitten tuli nenääni kahvin tuoksu ja sen ohjaamana tulin tänne.
    Kyllä kai täältä ensiapua saa kun kahvihammasta särkee ja kotiin on pitkä matka.
    Tiskaan kyllä itse kuppini ennen kuin lähden.
    Kiitos. Hyvää oli. Mustikkapiirakkaan en uskaltanut koskea vaikka mieli teki.
  13. Lapsuuden herkku oli pumppernikkelit sitten kun niitä alkoi saada kaupasta.
    Myöhemmin niille veti vertoja Sacher-leivos, jonka nautin Berliinin vihreillä viikoilla olleessa Sacherin kahvilassa. Oli se kahvikin kyllä hyvää. Mutta alkuperäinen leivos meinasi viedä kielenkin mennessään!

    Oma elämyksensä on kun on matkalla pohjoiseen keitelty porokahvit jossakin kivenkolossa tai levähdyspaikalla. Mutta silloin ei syödä leivoksia vaan voileipiä.
  14. Meillä on putkiremontti menossa, ja kyllä huomaa, että vaikka nuorempana on useankin vesiämpärillisen kantanut, se hanasta tuleva vesi on ehkä tärkein elämän mukavuuksista.

    Siitä olen kiitollinen äidilleni, että hän opetti kaikki lapsensa tekemään työtä, ja saman opin olen perintönä siirtänyt omille lapsillemme.
  15. Lapseton veljemme oli testamentannut säästönsä ja irtaimistonsa elossa oleville sisarille ja veljille. Meitä oli yhdeksän, ja jako kävi tavaroitten osalta kivuttomasti, kun yhdessä arvioimme tavarat yhdeksään kasaan, ja sitten arvottiin kasat. Narinaa ei syntynyt.

    Monimutkaisempi oli äidin metsäpalsta. Yli kaksikymmentä vuotta siitä tehtiin veroilmoitus kuolinpesän nimissä, maksettiin verot eikä ikivanhalle metsälle metsälle tehty mitään.
    Paikallinen metsänhoitaja otti yhteyttä ja sanoi, että olisi viimeinen aika myydä se ennen kuin se täysin lahoaa. Metsä myytiin, mutta ennen kuin olimme ehtineet jakaa rahat, ilmoitti sukulaistyttö, joka oli lunastanut äitimme kotipaikan, että hän haluaisi ostaa palstan ja suorittaa siellä vaadittavan uudelleen istutuksen.

    Kuolipesän osakkaita oli alkujaan ollut toista tusinaa, mutta osa sisaruksista oli kuollut, ja heidän tilallaan olivat lapsenlapset. Näistäkin oli pari kuollut, joten lapsenlapsenlapsetkin olivat kuvassa mukana.
    Metsän myyntitulo oli verotonta, mutta jos olisimme myyneet tilan, olisi puukaupoistakin mennyt vero. Kun tämän selitti perillisille, ei kukaan pannut hanttiin, kun esitin, että palsta lahjoitetaan sukulaistytölle.
    Suurin urakka oli kerätä nimet paperiin ja hankkia sukuselvitykset ja virkatodistukset. Kun sitten vihdoin olimme tekemässä kaupanvahvistajan luona luovutuspapereita, tuli tälle p:ntärkeälle herralle tenkkapoo. Hän soitteli sinne ja tänne ja äksyili meille. Lopulta vaimoni sanoi kylmästi, että kun kaupanvahvistaja on epäpätevä, on ainoa mahdollisuutemme käydä sopimassa, että jätämme verot maksamatta ja kunta pakkolunastaa tilan ja että sukulaistyttö lunastaa sen kunnalta maksamattomien verojen hinnalla.

    Nyt oli Herra Virallinen kuin toinen mies, ja homma hoitui nopeasti. Kaikki tarvittavat paperit ja liitteethän olivat kunnossa.
    Tila on nyt kokonaisena samaan sukuun kuuluvan henkilön omistuksessa, ja tämäkään perinnönjako ei aiheuttanut välirikkoja.
  16. Yhden kylmän ja sateisen kesän jälkeen 50-luvulla
    alkoi syyskuun ensimmäisenä päivänä helleaalto. Se kesti lokakuun puolelle.
    Tämän intiaanikesän jäljilta meilläkin on yksi elävä muisto. Hänen tyttärensä mummuttelee ja vaarittelee meitä.
  17. Santahaminassa 54-vuonna jouduttiin syksyllä myöhään kahdeksi viikoksi telttaan, kun ykköskomppanian lämmityskattila hajosi.
    15 hengen teltassa oli lämmintä ja mukavaa. Oli kamina ja jokainen joutui vuorollaan tunniksi kipinämikoksi. Niin minäkin vuorollani. Herätys oli kahdelta. Pistin pökköä pesään ja jäin odottamaan, että tunti kuluisi. Siihen nukahdin kesken vahtivuoron ja heräsin kaksi tuntia myöhemmin. Sytytin äkkiä uuden tulen kaminaan ja kun oli vähän lämmennyt herätin hänet, jonka ajan mukaan pitikin olla kipinävuorossa. Sanoin vain että olin kaverin kanssa vaihtanut vuoroa ja selvisin ilman jälkiseurauksia.
    Että tällainen kipinämikko.
  18. Taisi mennä koko autius pieleen. Laskujeni mukaan sinne on menossa melko iso porukka ja Perjantait päälle.
    Mikäs autio se enää on?
  19. Kun nyt on lipsautettu filosofiasta musiikkiin ja jäniksiin niin otetteko huomanneet että Smetanan Moldaussa jänis istuu maassa torkkuen?
  20. Kataisen viesti oli toivorikkautta herättävä: jos rahaa tulee...
    Ja tuleehan sitä, kun mm. terveyskeskusmaksut, ympäristöverot, ja polttoaineverot nousevat.
    Toivottavasti näin kerättävät verot kattavat sen lakiuudistuksen, jolla turvataan sukupolvenvaihdosten verottomuus.

    Sen jälkeen tulee eläkeläisten veronhuojennusten sekä vanhusten ja sairaiden huollon lisärahoituksen vuoro.

    Toivotaan, että Kataisen kirstunpohja kestää.
    21. 126 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt