tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Riippuu mitä nyt lonkkavialla tarkoitetaan.Lievä ei näy,eikä oireile yleensä mitenkään,mutta mitä vaikea-asteisemmaksi menee,sen helpommin oireilee.Ja rikossa jo aika selvästi.Rodun koko myös osaltaan vaikuttaa,"käyttö" ym.
    Tunnistaminen on helppoa tai vaikeaa,riippuu onko oireita ja missä määrin,ja jossain tapauksissa voi olla tunnistettavissa vain "tarkan"silmän avulla tietyissä poikkeavissa toiminnoissa.Lonkkavika voi oireilla myös jossain tapauksissa myös muualla kuin takaa,eli koira voi oireilla vaikka etupäätä.
    Kaikissa vähänkään poikkeavassa käytöksessä ja jos vähänkään koira oireilee,niin kannattaa oitis viedä tutkittavaksi.

    Ja pystyykö kehittymistä ehkäisemään? Ei ihan helppo kysymys.Mutta tärkein tekijä on geenit,eli jalostusvalinnoilla.Ja ostaja sitten omalta osaltaan,että miettii mistä ostaa (onko hyviä jalostusvalintoja ja kasvattajan tulokset hyviä).
    Jos ei ihan sutta ole ,ole niin oikeaoppisella ruokinnalla ja liikunnalla pystytään vaikuttamaan osaltaan .
    Mutta mitä huonommat taustat,sen pienempi mahdollisuus vaikuttaa.
    Tosin jos rodun tilanne on kovin huono,niin hyvistäkin toki voi putkahtaa huonoa jälkeä.
  2. Normitapauksissa uroksen omistajan SUURIN vastuu on ,että miettii tarkoin A.onko oma tosiaan jalostuskoira ja B.miettiä tarkoin kelle antaa,eli onko narttu riittävän hyvä jalostukseen, ja myöskin sopiva nimenomaan omalle urokselle.Ja itse mietin,ja pidän tärkeänä myös sitä,että nartun omistajan koiran pito on eettisesti samoilla linjoilla,kuin omani.
    Normitapauksissa muut kuuluu nartun omistajalle.
  3. Erittääin aggressiivinen voi olla moni muukin väärissä käsissä,valitettavasti.
    Tietääkseni toopenkaan rotumääritelmässä ei lue,että pitää/on agressiivinen (jos tarkoitamme samaa sanaa...) ihmisiä kohtaan.
    Enpä ole tavannut vielä yhtään rotua,jonka kanssa ei ihminen pärjää.Tuskinpa sellaisia voisi edes olla...
    Mutta on niitä ihmisiä,jotka ei pärjää vaativien kanssa,ja valitettavasti niitä ottaa.Kuin myös niitä,jotka ei pärjää saati pidä mitään koiraa kunnolla,valitettavasti.
    Jos kaikki rodut,joiden parissa noita on,hävitettäisiin,niin eipä jäisi pahemmin rotuja jäljelle,ja taitaisi jo virkakoirapuolikin jäädä aika tyhjäksi...
  4. Joopa joo...

    Ensinnäkin,kun niitä moppeja otetaan,niin kannattaisi ottaa tarkoin selvää roduista.Erikoispiirteistä,vaativuudesta ym.Jos halutaan lähteä kunnon arpalinjalle,niin otetaan sekis,ja vielä sellainen,missä rotuja niin,että hitaampia huimaa ja/tai ei edes tiedetä,mitä kaikkea löytyy...

    Kun puhutaan 11 viikkosesta,puhutaan ihan vauvakoirasta.Joista jotkut,rotuominaisuuksistakin johtuen,ovat ihan yksinkertaisesti villejä,tarmokkaita ja hyvinkin taisteluhalukkaita.Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai epänormaalia.
    Pennulle pitää opettaa kunnolla mitä tehdään ja mitä ei."kovapäisille" pennuille se voi viedä enemmänkin aikaa,eli sitkeyttä vaaditaan.Noissa "rangaistuslinjoissa" pätee sama,että yhtä asiaa pitää jonkun aikaakin tehdä,ei hetkessä vaihtaa systeemejä,jolloin koira vain hämmentyy ja taisteluhaluisen koiran into vaan kasvaa.Monissa rangaistussysteemeissä on myös se,että varsinkin väätin tai sopimattomaan kohttaan tehtynä,se vaan kasvattaa taistelutahtoa...
    Esim.suihkepulloa ei näytetä koiralle,siinä on mm.menty jo sen osalta pieleen.
    Onko koiralle lähdetty opettamaan kieltosanaa?Onko joka rankaisukerran jälkeen annettu tilallu sallittu korvaava toiminta eli ohjattu myös oikeaan?Pääasiassa tuon ikäisen kanssa homman pitäisi perustua lähinnä ohjaavaan toimintaan ja sitkeesti,ei niinkään rankaisuihin.Vielä vähemmän selättämisiin...

    Jos pentu käy kierroksilla,niin voi koettaa sylihoitoa.Ihan kuin ylivilkkaalle muksulle.Koira tiukkaan syliin,ja siinä ollaan rauhassa niin kauan,että pentu rauhoittuu.Ja toistetaan ja toistetaan...
    Pikkupennulle voi tehdä myös vaikka tottelevaisuusjuttuja,joilla keskittymiskykyä ja rauhoittumista saadaan aikaiseksi tarvittaessa,leikn varjolla ja opettaa se vaikka etsimään nannoja ym.
    Kannattaisi mennä ihan vaikka jollekin koira-ammattilaiselle saamaan opastusta,koska ei pahalla,mutta tuntuu vähän olevan nyt jo lähtökohta sen verran takkuuntunut,että parhaiten neuvoa saa,kun joku pätevä pystyy kädestä pitäen neuvomaan,ja osaa tarvittaessa myös huomioida,jos pennussa näyttää (ehkä) olevan potentiaalista vähän täpäkämpää materiaalia.
  5. No minä olen tavannut.Enkä näe rotua sen vaarallisemmaksi,kuin moni muukaan.Vain vaativaksi,enkä kaikille sopivaksi.
    Se sitten,että ostajissa löytyy,kuin myyjissäkin,kuten suurinpiirtein yhdessä sun toisessakin rodussa niitä,jolla ei tarttis olla edes lelukoiraa,ei tee rotua itsessään huonoksi tai vaaralliseksi.

    Niin toopeja,kuin muitakin vaativia rotuja otetaan ihan muistakin syistä,kuin jatkeeksi.
    Pikkuisen oikaisua :),kun tuota ennenkin on luultu ja kuultu.Ja ne,joihin noissa "merkeissä" olen törmännyt,on lähinnä niitä,joilta itseltä ei onnistu vaativien koirien hanskaaminen ja/tai ei ylipäätään niitä tunne.
  6. No jos nyt ymmärsin mitä kirjoitit laakista oikein :D,niin just sillee :).
    Ja jos aikuisista puhutaan,niin taitaa olla vielä monesti sellaisia signaaliherkkiä,eli saattaa lukea ylipäätäänkin suht tarkkaan.
  7. On olleet hyvät emät,tosi tyytyväinen olen ollut.
    Lähtökohta minulla on aina se,että nartun pitää antaa tärppipäivinä kunnolla astua,uroksen ymmärtää kunnolla nartun päälle ja nartun hoitaa kunnolla pennut.
    Ja on aika kunnolla hoitaneet,kun vielä viimisen pennun lähtöpäivänäkin on salaa käyneet tissittämässä,heh...
  8. No täsmennän vielä.Eli ei siis suhteessa tarvi olla mitään pielessä.Vaikka siis on tosi hyvää,niin vahva auktoriteetti voi aiheuttaa pientä epävarmuutta (korostan siis pientä),eikä siis missään negatiivisessa mielessä suinkaan.
    Esim.tuo esimerkki,mutta hieman omalla tavallaan,mitä kerroin pikkupentujen lähestymisessä muihin,kun omaan emään.Jossa näkee enemmän reaktioinnin lukua,kun omaa emää lähestyettäessä.
  9. Joo,ja ihan pikkupennuilla on ollut mielenkiintoista katsoa,kun ne on saanut eka kertaa tavata muun kun oman emänsä ja vähän myöhemminkin.
    Varsinkin kun meijän tirripennut on tavannut ekakertoja isoa,niin lähestyminen on selkeästi "kunnioitettavampaa" kuin oma emoa kohtaan.Tosin meillä on emät koosta riippumatta olleet tosi lepsukoita pentujaan kohtaan ja melkein muiden tehtävä on ollut pitää hieman enemmän sitä järjestyspuoltakin :D
  10. Tuo kirjoitus uusista tuulista lähinnä siis siitä,että koirien koulutushan ennenvanhaan oli melko puhtaasti pakotteisiin perustuvaa.Eli siis nyt puhun nimenomaan koulutuksesta.Se oli siis ihan tyypillistä kentillä,oli sitten kyse mistä rodusta.
    Sen jälkeen tuli siis viettien hyödyntäminen,voisi sanoa,että lähinnä pk-puolella ensin saalisvietin,ja sitten pikkuhiljaa ruuanhankkimis.Pk-puolella enemmän tuota saalisviettiä,mutta eiköhän siellä niitä sekakäyttäjiäkin löydy nykyään.Pakotteet mukana myös,osalla enemmän osalla vähemmän ja sitten kokonaan positiiviseen vahvistamiseen perustuva,joka lähinnä saanut sijaa enenevästi,kun koirien käyttäytymisestä on enemmän tietoa tullunna ja positiivisen ehdollistamisen kokemusta muitten eläinlajienkin kautta.

    Mutta,jos ajattelee,niin suomalaisten taso kisoissa kuin kisoissa on huimasti noussut,kun on kehityksen junaan menty.
    Eli jos puhutaan puhtaasti koulutuksesta,niin luulen,ettei tuloksia taida syntyä ilman "kikkoja" pahemmin,varsinkin jos puhutaan jo aika ehdottomasta tuloksista.

    Mutta kasvatus onkin sitten eri asia.Minustakin se on nimenomaan lähinnä sitä ohjausta.Tosin mikä ettei siinäkin,eli normaalielämän opettelussakin voi käyttää vaikka jossain tilanteissa motivointijuttuja.Vahvistaa vaan,ja itsenäisemmillä nopeuttaa ja lisää toteuttamishalukkuutta,varsinkin opetteluvaiheessa :)

    Noh,se sitten mikä on huono mikä hyvää,niin pitkälti makuasiaa.Itse niin koulutuksessa kuin normielämän ohjauksessa kaarrun sinne positiivisen opettelun puolelle kuitenkin enemmälti.
  11. Pientä epävarmuutta auktoriteetin edessä.Ininä kertoo myös siitä,ja voi olla tilanteesta johtuvaa sijaistoimintaa.Pyöriminen ja koskettaminen tyypillistä "alamaisen" miellyttämisilmiö ylempää kohtaan.
    Eli samaa,mitä esim.pentu tekee aikuista koiraa kohtaan,varsinkin kun on hieman epävarma.

    Käytösmalli voi olla jostain,syystä tai toisesta tapahtumasta tilanteessa opittu,josta sitten tullut opittu käytösmalli tai ihan vaan auktoriteetistä johtuvaa.

    Noin minä asian näen.
  12. No ensinnä,ihan samaa mieltä siinä,"Mikä on oikein...", ja kuten olen sanonutkin,jokainen taaplaa tyylilläään :)

    Mutta minun täytyy sanoa,että minä pidän enemmänkin näistä uusista tuulista.Eli enemmän vietteihin perustuvasta koulutuksesta,koiran käyttäytymisen tuntemisen kautta tulleista tavoista,joita voi hyödyntää enemmän yksilöllisestikkin,kuin pelkkäään pakotteeseen pääasiassa perustuvaa koulutusta,jota ennen aikaan oli.
    Nyt on saatu tietotaitoa myös vähän vaikeampien rotujen kouluttamiseen ( eli siis viettien käytössäkin vaihtoehtoja),joka taas edesauttaa sitä,että niitäkin edes vähän enemmän koulutetaan ja niiden kanssa harrastetaan :).Aika vähän niitä entisaikaan kentillä näkyi,eikä ehkä ihme,kun koulutukset pääasin pyöri tiettyjen perinteisten metodeitten ympärillä.
    Jos myös ajatellaan kilpatasoa,niin näkyy se sielläkin siinä mielessä,että suomalaiset jyrää sielläkin aika mukavasti.Vaikkakin huipulla pääasiassa tietyntyyliset rodut vaikuttaakin lajeissaan.
  13. En nyt tiedä,mutta sotketaanko nyt osaltaan näissä katsekontaktijutuissa jo vähän vellit ja puurot sekaisin...
    Eli siis tuo korostettu katsekontaktihomma on enemmänkin koepuolen juttuja.

    En kyllä itse ainakaan ole huomannut ,että siinä nyt arkielämässä ollaan ööveriksi menty.
    Koulutus ja kasvatus on eri juttuja,ja jos koulutuksessa joltain osin ollaan ehkä melkoisen korostettu nykypäivänä tiivistä kontaktinottoa,niin normielämä on ihan eri juttu.En minä siis ainakaan ole huomannut mitään ylilyöntejä siinä yleisesti ottaen.
  14. No minun mielestäni toisaalta on,toisaalta ei.Siinä mielessä on myös parannusta,että koirien käyttäytymisen uusilla aluevaltauksilla on saatu tuloksia parannettua,ja nimenomaan koiraystävällisillä tavoilla.
    Toinen puoli on sitten tietyin osin sitä yliammuntaa...

    Katsekontaktin ottaminen on luonnollista.Paitsi että toisilla on,toisilla ei niinkään tavanomaista,eli taas tullaan rotuominaisuuksiin.Tietyissä tilanteissa toki hieman helpommin.
    Jos puhutaan koesuorituksista,niin ei,ei ole kuin niille luonnollista,joille on geeneissä sisäänrakennettu,jalostuksella vahvistettu ominaisuus toimia vahvasti suoraan ihmisen kanssa,ei niinkään itsenäisesti,tai sitä puolta jalostuksessa vahvistamattomilla.

    Kyllä opaskoiraa saa kouluttaa.Mutta sen kanssa on lähtökohta se,ettei tehdä mitään,mikä sotii tai hankaluuttaa sen toimintakykyä oikeassa tehtävässä.Ja jos opaskoiran alun saa kasvatettavakseen,niin sieltä koululta saa hyvät neuvot,mitä tehdä ja mitä ei ;)
  15. No en minä tiedä,voiko puhua villityksesetä,mutta voi niinkin sanoa,että usein sitä monessa asiassa ammutaan ehkä vähän yli...

    Yleisesti ottaen minusta katsekontakti on erittäin hyvä asia.Monessakin.Niin normielämän jossain tilanteissa,kuin kisasuorituksissakin.Eli hyödyllinen.

    Täytyy muistaa,että koesuoritukset on koesuorituksia,ominen sääntöineen ja tapoineen.
    Eiköhän tuo pk-puolen suoritus,jota tosin tietyllä tapaa toimittuna myös nykyisin tokossakin on korostunut,ole osaltaan sitä,että mitä intessiivinen suoritus,sen näyttävämpi...
    Tietty voidaan olettaa myös niin,että voimakkaassa katsekontaktissa oleva kertoo suuremmassa vietissä olevasta,jota taas varsinkin pk-puolella arvostetaan.Ja noh,miksei ehkä oleteta sitäkin,että voimakkaassa kontaktissa oleva on paremmin "hallinnassa" ja innokkaampikin.Tiedä sitten,onko aina näin ja tässäkin tullaan niihin aina :D korostamiini rotuominaisuuksiin.

    Tokossa poikituksessa taas rangaistaan.Kyllä koira pystyy katsomaan ilman poikitusta,tosin samanlaista katsekontaktiahan se ei ole.Se on vaan hienovaraisempaa.Ohjaaja ei myös tavallaan saa vastata katsekontaktiin,eli pään asento on oltava normaali,ei kanivino.
  16. Juu,ihminen...
  17. No muistaakseni ko.tyylissä pointti oli se ( taas kerran,korjatkaa,jos muisti pätkii),että koiran jos opettaa ja pyytää tsekkaamaan silmiin,niin se on mielistelyä ja sotii "johtajuutta" vastaan.
    Ja että hyvässä suhteessa koira luonnollisesti ottaa ja tekee sitä ihtestään.
    Noh,taas tullaan rotuominaisuuksiin,joita käsitellessä putkiaivot voisi vaihtaa tippaleipäsellaisiin,ellei niitä ole...
    On rotuja,joille ei ole tyypillistä "palvoa" omistajia ja "kysyä" hanakasti,mitä nyt.Eli jos katsekontaktia haluaa,niin se vaan on opetettava,niinkuin moni muukin asia.
    Opetettu,vahvistettu tai miten tullut,niin minusta se on yksi perusasia ja monessa hyvä juttu.
  18. Melkoista aloitekykyä miespuoliselta yksilöltä.Oitis tuumasta toimeen :)))))

    Niin,siitä katsekontaktista.Kiinnostaa tosiaan kuulla,jos joku tietää,miten se meni tuossa yhteydessä (ei saa katsoa ? ),jos sais edes vähän jyvästä kiinni.

    Ylipäätään muistaisin ( saa korjata,jos puhun palturia),että ko.ideologiassa oltaisiin katsekontaktin opettamista vastaan.Korkeintaan koiran puolelta ok itse hankittuna alusta asti ( ?).
    Jota taas en itse allekirjoita.Siis yleistä näkemystä.
  19. Miten se joku suuri humanisti joskus sanoikin,että "valtio on miten hoitaa heikompansa" tai jotenkin sinnepäin.Pahus kun en muista,oli hyvin sanottu.
    Suomi mainostaa itseään hyvinvointivaltiona.Noh,välillä miettii,mitähän sillä tarkoitetaan oikeasti...

    Aikoinaan oli sellainen legenda jo eläessään eläinsuojelupiireissä,kun Anja Eerikäinen.Niitä Anjoja kun olisi enemmän.Polliisitkin kunnioitti ko.ihmistä ja apua tarvittaessa sai nopeasti.Pisti todella tuulemaan,kun tarvetta oli.

    Noh,jenkkilässäkin on omat lepsuksensa.Ei tarvi kuin ajatella koiratappelubisnestä.Hyvin se siellä onnistuu rehottamaan.

    ps.Tämä topiikki on niin pitkä,että minulla ei enää näy,kenelle kukakin vastaa,eikä tiedä minkä alle omat menee.Pitäis ehkä laittaa uusi ketju ( ? ).
  20. Tuo pitää paikkansa,että omalla kokemuksella on osuutensa useinkin,miten asioista ajattelee ja miten toimii.Tuohon tosin voi sanoa,että niin hyvässä,kuin pahassa.Ja vielä sanottakoon,että on myös niitä,jotka oppii virheistään,osaa kyseenalaistaa jopa omat tekemisensä,ja sitten jotain ihan muita....
    Tämä siis yleisesti ottaen.
    Jos puhutaan muitten kouluttamisesta,ohjaamisesta ym.niin toki se oma kokemus on valttia,mutta tärkeää on tuntea hyvin erilaisia koiria/rotuja ja osata ja nimenomaan haluta toimintaansa myös tarvittaessa rukata.
    Tämäkin siis yleisesti ottaen.

    Pointit voi lähteä mistä lähtee.Mutta nekin voi eli siis miten asiat näkee ja haluaa nähdä,olla hyvinkin erilaisia.Otetaan vaikka esimerkiksi vaativien rotujen kanssa.Ne voi nähdä ja nähdäänkin hyvin eri lailla.
    Jos ajattelee vaikka nyt "pevityyliä",niin taitaapi siitä esim.laumiksia harrastavat olla myös hyvinkin erimieltä...

    Tuosta katsekontaktin välttämisestä olisi mielenkiintoista kuulla lisää,eli mitä sillä tarkoitetaan,kohdassa jonka mainitsit.Olen tuon kirjan joskus lukenut,mutten muista ko.kohtaa.Yleisesti ottaen en allekirjoita ko.metodin käsitystä katsekontaktista,ym.siihen liittyen.

    ps.Olisiko tuo mainitsemasi "Anders" Anders Hallgren? Tuon kirjoittajan kirjoja on myös tullut luettua.
    Mielenkiintoinen tapaus.Entinen kovan linjan mies,joka sitten muutti linjaansa kovastikkin.Jonka kirjoituksia sitten luettiin kuin piru raamattua ja hommat meni jokusella ihan poskelleen.
    Viiminen kirja jonka luin,oli jotteensakin kultaista keskitietä sanoakseni.Eikä yhtään hullumpi.
    21. 157 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt