tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. No joo,ainakin saisi ongelmakoirakouluttajat rahaa kirstuunsa,jos koiran valinta tehtäisiin sillä periaatteella,ettei tulisi raiskatuksi ja lööpt lisää juttua....

    Se koiran koko kun ei vielä merkkaa mitään.On rotuja,jotka puolustaa (yksilöeroja jopa niissäkin) ja rotuja,jotka pahemmin ei.Niin isoissa,kun pienissäkin.
    Jos halutaan nimenomaan puolustava rotu,niin siinäpä tullaan siihen,että kaikki kun ei sellaisia handlaa.Jo nyt niitä on ongelmaksi asti ja lööpeissä.

    Pelotteena toki voi toimia,ainakin jollekkin,varsinkin jos ei roduista mitään tiedä,ja kontrolli edes jotteensakin pelaa.Mutta kun on tekijä siinä mallissa palikat,ettei tiedä maasta ,eikä kuusta,niin ei auta vaikka tykin kanssa kävelisi.
  2. Mitä tapahtuu,jos koiran vie kohtauksen aikana ihan muualle? Tai jos kokeilee antaa sille jotain tosi herkullista ruokaa,unohtaako touhunsa ja pystyykö syömään ?

    Kun ei näe,miten se käyttäytyy,niin veikkaisin minäkin,että siellä voi olla jotain öttiäisiä,jonkun pikkueläimen raato ym.
    Mutta,tulee mieleen toinenkin mahdollisuus.Eli jotain mäihää neurologisella puolella,joka sitten jostain syystä (tilanteessa) laukaisee kohtauksen.

    Mielestäni,jos on kyseessä pelkkä opittu toiminta,niin sen pitäisi pystyä saada katkeamaan helposti ihan kiellolla tai ohjaamalla muuhun,jos koira on kohtaselleenkin hallinnassa.
    Mutta jos takana joku neurologinen juttu,niin koiraan voi olla vaikea tai mahdotonkin saada mitään kontaktia.
  3. Jos nyt ne pallit jätettäisiin rauhaan,ainakin toistaiseksi,ja varattaisiin ihan ensin aika kunnon ongelmakoirakouluttajalle...

    Jos vuoden ikäinen koira nappaa kiinni,ja vielä isäntä talossa kotona,niin aika pelottavaa on.Varsinkin jos kysessä on iso rotu.Vielä pahempaa,jos on kyseessä vartioiva.Se sitten,onko kyseinen käytös johtuvaa voimakkaasta vartiovietistä,vai pielessä olevasta "johtajuudesta"/epävarmuudesta ,mikä ihan mahdollista,niin yhtä kaikki ja kipin kapin ammattilaiselle apua hakemaan.
    Nyt tuntuu,että ei oikein tiedetä,mitä ollaan hankittu palleineen päivineen,ja jos isosta koirasta on kyse,niin kannattaisi jättää kaikki nettivinkit vähemmälle,ja mennä ammattilaiselle hakemaan ihan kokonaisvaltaista neuvoa koiran käsittelyyn ja mitä pittää ottaa huomioon,jos tietynlaisen koiran omistaa.
    Jos vuotiaana puree,ja on pennusta asti ollut epäluuloinen (mistä johtuu?,rotu? ),niin se puremakynnys on sen verran alentunut,että sen toistuminen on aika herkässä,jos ei sitä koissua saada kunnolla kokonaisvaltaisesti hanskaan ja osata ottaa varotoimet AINA huomioon.
    Ja juu,voihan se pallien heivaaminen auttaa,tai sitten ei.Mutta pelkästään niiden heivaaminen on sama kuin huvikseen ne pois otattaisi.
  4. No jos minulta lähtisi kääpiö ison seuraksi,niin lähtökohta olisi eri sukupuoli,ellei toinen rotu ole hyvinkin sosiaalinen.Seuraava pointti olisi,että jos samansukupuolta,niin varoiksi vielä sieltä "pehmeämmästä" päästä.
    Ihan siksi,että se on aina parempi,varsinkin vielä hyvin eri kokoisten ollessa kyseessä,että alusta asti olisi marssijärjestys selvä.Ja helpompi ja luonnollismpi ja varmempi lähtökohta on sille vanhemman tukeminen siihen.Koska jos nuorempi yrittää nousta,niin erittäin usein siitä tulee sanomisia.Ja se,mikä on ongelma,niin pienessäkin kähinässä voi käydä tirriäiselle köpelösti.Vaikkei olisi ihan tarkoituskaan.

    Kyllä kuitenkin normi "pehmeämpikin" koira puolensa pitää,niissä missä ylipäätään on tarvis.Jollei muuten,niin omistaja määrittelee,miten toimitaan.Sen voi tehdä ihan ilman "pomotteluakin" ;) ja silloin se on myös sille tulokkaalle parempi :).Se sitten,jos talossa olisi jo tirriäinen,niin muuttaa hieman tilannetta.Silloin voisi olla taasen parempi,ettei se iso pentu ole ihan dominoivemmasta päästä valittu ja tirriäinen "vahvaluonteisempi".

    Jälkimmäinen on itseasiassa haasteellisempaa toisaalta siinä mielessä,että jos/kun pentu on raju,niin siinä saakin olla aika tarkka niinkauan,että pentu oppii varomaan sitä vanhempaa.Iso kun voi innostuessaan pentumaisuudessaan taklata sen sen vanhemman kuin keilapallon.Toisinpäin ei ihan niin helposti käy :D
  5. No välttämättä sen tulevan luonne ei ole hyväksi olla "pomomainen".Siinä kun voidaan tulla siihen tilanteeseen,että kun nuori yrittää kukkoilla vanhemmalle,niin vanha talossa oleva voi sanoakin oman sanasensa... Ja jos kyseessä ei ole ihan tohveli,niin voi ihan turhia skaboja tulla,varsinkin jos on otettu samaa sukupuolta.
    Usein on turvallisempaa(pieniä poikkeuksia lukuunottamatta),että se vanhempi saa huseerata ylempänä,jos se ei asemaansa väärin käytä ja hommassaan on pätevä.

    Ison ja pienen lenkkeily ei ole mitenkään ongelmallista,jos se pieni on normaalin reippaasti liikkuva.Useat pienet tirppaa sellaista tahtia,että siinä saa isompi pistää jo omansa kinttunsakin melkoiseen vauhtiin,jos tirppaajan tahtia mennään.Mutta jos kyseessä on rotu,joka ei kykene normaaliin ihmisen kävelyvauhtiin ja/tai normireippaaseen,niin silloin on eri asia.Hihuista en tuota puolta tiedä,mutta kunhan otin puheeksi,että normisti koko ei mitään vaikuta.
    Ikä sitten,jos puhutaan vanhuksista,on oma juttunsa,mutta sillä ei ole mitään tekemistä koon kanssa.Kyllä vanha ja nuorikin samalla voi kulkea.Silloin mennään vaan vanhuksen pystymää vauhtia.Usein kumminkin ei ole pahitteeksi,että jos hyvin hitaasti mennään,niin toki nuori tarvi omat reippaat lenkkinsäkin .
    Muutenhan liikkuminen on ihan opeteltava juttu.Eli omistaja määrittää miten mennään.Oli koko mikä tahansa kullakin ;)
  6. Ottamatta nyt kantaa Millaniin, vaan tuohon kommenttiin itseoppineeseen.

    Itse kuulun siihen sukupolveen,jolloin koiraharrastusta aloitettaessa ei pahemmin mitään "kouluja" ollut.
    Ainoat koulut,jos niitä voi niiksi sanoa,oli koulutusohjaajiksi aikoaville.Joka nyt tuli itsekkin suoritettua koulutusohjaaja"harrastusta" varten ja sai sitten "virallisen "statuksen siinä ohessa.
    Se varsinainen oppi saatiin kantapään ja kokemuksen kautta ja myös osaltaan kuuntelemalla ja tarkkailemalla niitä vanhempia koira-ihmisiä.Mutta kuten sanoin,ne kannukset hankittiin ihan jollain muulla kuin teorialla.
    Myöhemmin itse olen käynyt aina silloin tällöin jonkin sortin kursseja,suuremmalta osin ihan mielenkiinnosta.
    Osat olleet ok,osat jotain ihan muuta...
    Mutta,se oppi viimekädessä,yritysten,erehdysten ja onnistumisen kautta eli itseoppien.

    Nykyään on kaikenmaailman "kouluja".Monennäköistä ja osa aika heppoisilla kokemuksillakin toimivia.
    Ei siinä mitään.Mutta tekeekö ne kenestäkään parempaa,kuin ihan vuosikymmenen kokemuksen itseoppineena hankkien,niin jaa-a.... Enpä menisi allekirjoittamaan.

    Noista valokuvista,jos nyt puhutaan siitä,mitä niissä näkyy,tuntematta sen enempää.
    En lähtisi kuvista välttämättä sanomaan,että ne on "huonosti kohdelluista koirista" tai alistuneita.
    Jos on perehtynyt koiran rauhoittaviin eleisiin ja signaaleihin,tietää mitä tarkoitan.
    Eli oudossa tilanteessa,kuten valokuvauksessa,varsinkin koirankieltä hyvin ja aktiivisesti käyttävä ottaa helposti mainitsemani käyttöön.Johtuen siis tilanteesta.
    Hyvä esimerkki on eräs oma koirani,jolla on äärettömän hyvä koirankieli ja käyttää paljon mainitsemiani signaaleita ja eleitä.Siitä on erittäin vaikea saada hyvää valokuvaa,jos yritetään saada "skarppia" poseerauskuvaa,koska se oitis ottaa nuot signaalit käyttöön.
    Ihan samoin koira,jotka ovat vahvasti omistajansa auktoriteetin alla (ei mitenkään negatiivisesti tarvi olla),saattaa ottaa heti tietynlaisissa tilanteissa käyttöön mainitut signaalit.Se on niille ihan luonnollista käytöstä.
  7. "p.s molossi ja ? "

    Tän hetkisessä kokoonpanossa myös molossi.Tahtoa riittää myös,mutta omistajaa ei erityisemmin kyseenalaista,jos selkeät säännöt alusta.Pieni mutta pippurinen :D

    Ja kauhee vauvakuume päällä,eikä auta ainakaan,että täällä jotkut höpisee vaan pennustaan ;DDD
  8. Joo onhan se ihmisen vaikutus suuri.Ja joillain sitä vaikutusta on enemmän ja toisinpäin,niin vähän itsestäänkin,kuin hankitusti.
    Minä kanssa aikoinaan ihan nuorena yritin kovastikkin tehdä inventaariota :D ihmisistä,jotka hyvin pärjäsi,varsinkin vähän vaikeampien kanssa.Voi sanoa,että sitä oppia saa niin koirista,kuin omistajistakin.

    Tuosta useamman kanssa,niin omistajan panos on tosiaan suuri,miten koirat keskenään rulaa.Mutta,jos mennään rotuihin,jotka tyypillisen ei-sosiaalisia,niin ei se omistajan panoskaan aina auta. Lähinnä kun puhutaan siis tyypillisesti oman sukupuolen tölvimisestä.Minun toinen lähinnä harrastamani iso rotu kuuluu kastiin,jossa samansukupuolen ottaminen on riski.Ja jos enemmän,niin jo iiiiso sellainen.Onhan noita joitain yhteen sopinut,mutta pääasiassa voisi sanoa ei.Niin hyvillä,kuin vähän huonommin koissuja hanskaavilla.
    Toinen on suht samaa kastia,mutta sen verran laimeammin,että onnistumisen mahdollisuus ei ole niin huonoissa kantimissa.Mutta ei mitenkään riskitöntä.
    On se jännä,miten se koira vaan kantaa sitä rotunsa ja alkutyyppinsä historiaa,niin hyvässä kuin pahassa,vaikka jalostuksella ihminen on sitäkin runsaanmiten yritellyt aikojen saatossa rukata.
  9. Ihmisellähän on aina ollut tapa tehdä kaikesta kaltaisensa,varsinkin valkoisella ihmisellä,vaikka väkipakolla.Ei tartte muistella,kuin veristä historiaa vaikka uskonkäännytysten osalta.
    Ja kaikessa mennään helposti yli,että kolina käy.
    Vähän kuin tosiaan välillä koissujen kanssakin.

    Toisaalta,pyrin ajattelemaan,että niin kauan kun palveluilla voi myös auttaa koiraa ja/tai koira niistä nauttii,niin mikäs siinä.Onhan noilla palveluillakin monella funtionaalinen tarkoitus.Se sitten,jos muuten halutaan käyttää,niin so what,jos täpäkkää riittää.
    Tosin jos mennään siihen malliin,että tehdään jotain mistä koira kärsii ja tuntee epämiellyttävänä oman itsensä vuoksi,niin ollaan jo hakoteilla.

    Täytyy kyllä tunnustaa sortuneeni itsekkin naiselliseen turhamaisuuteen koirankin kanssa...
    Ostin kerran näytelmistä koiralle,ja isolle,sellaisen "Marilyn Monroe pallollisen" lippalakin.Oli vaan niin sievä,öh.Ja siellä se päässä raukka sitten tepasteli...
    *poistuu takavasemmalle häpeämään*
  10. No tuli mieleen,että koiran historiahan ihmisen kanssa epäillään ulottuvan jopa kauemmas,kuin perinteisesti luullaan.Niin eikös silloin ihmisten kieli ollut enemmän ääntelyä ja keskinäisessä kommunikoinnissakin eleitten merkitys suuri.Ihmiset oli myös lähempänä luontoa,ja ylipäätään kaikki aistit joutui olemaan herkempiä eloonjäämisenkin kannalta.
    Samoin kun se safka ei tullutkaan suoraan Prisman tiskiltä käteen,niin ruuanhankinnassakin piti oppia lukemaan eläimiä ym.
    Eli oiskohan jotain siinä,että ihminen luonnostaan paremmin ymmärsi sitä hukkaakin ja kesyyntyminen alkoi luonnollisesti.
    Eikös nytkin sanota,että ihmisen aivoissa on suuri kapasiteetti käyttämättä.Kun ei tarvi sellai kun ennen eloonjäämisen kannalta,joka on tärkein asia.
    Kokoa "järjellä" on,mutta sellainen "intuitinen" tulkitseminen on kadonnut siviilisaation myötä...
    Siis ylipäätään.

    Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym.

    Tiedä sitten viimekädessä,kunhan tuli vähän pohdiskeltua...
  11. Ai juu,piti pistää esimerkki.,mutta unohtui.Mutta pannaas äkäseen,ennen lähtöä.

    Istuin jonkin aikaa sitten koneella,ja porkkana vieressä.Yht äkkiä päästin kauhean aivastuksen.No jatkoin vaan koneen tillittämistä rauhassa.Porkkana vähän avasi luomiaan ja jatkoi koisaamista...

    No eilen kun olin koneella,porkkana nukkumassa vieressä,niin ukko "selän takana" teki jotain omia juttujaan työpöydällään.Yht äkkiä se samperi päästi karseen aivastuksen.No minä,jolla ilmeisesti selkeästi heikompi hermorakenne :D,kuin koissuilla hyppäsin pari metriä ilmaan ja jotain pärähdin ukkoon päin...
    No mitä tekee porkkana.Ottaa äiskästä esimerkkiä,ja ampasee ensin äiskän luo ( mikä sille tuli o-O- tyyliin) ja sitten ukon luo ( nokka kiinni,kun äiskäkin sano-tyyliin).
    Että sillee...
  12. Ei noista sekarotuisista välttämättä tiedä,mitä siellä viimekädessä löytyy,jos monta sukupolvea on niitä käytettykkin... Vielä vähemmän,jos ei ole pennusta suoraan tullut.

    Voihan se paimentamistakin olla,mutta jos kohdistuu vaan johonkin tiettyyn ryhmään,niin vaikuttaa,että voi olla sen historiassa jotain tapahtunut sieltä käsin.
    Nyt kun riittävästi on ikää ja uskallusta toimia,niin saattaapi tulla näkyviin.
    Toki voi olla huono tapakin,joka saanut alkunsa vahingossa,joka taas nokkelalla koiralla alkanut pakata itseään.

    Oli mitä oli,niin kannattaa puuttua oitis.Muuten voi laajentua muihinkin,kuin niihin nuoriin miehin.
    Jos pelkästään estetään hihnalla,niin sen voi koira ymmärtää niinkin päin,että "haloo koissu,nyt tarkkana,nilkat kutsuu..."
    Eli tarvittaessa kieltoa,ja ennakointia.Jos johtajuusjutut kunnossa ja koira osaa kieltosanan,niin ihan helppo nakki.Jos ei,niin kannattaisi harkita kummankin kehittämistä parempaan malliin.
    Yhtä hyvin voi/samalla myös kehittää koiralle ylipäätään jonkun selkeän ohitusmallin,vaikka kontaktinoton,josta positiivisuuden kautta tulee mukavampi ja korvaava tapa.Myöhemmin ei merkitystä,vaikka siitä lipsuttaisiinkin pois,kun väärä toiminta on pois ohjelmoitu.
  13. Voi kun kiva juttu,että tirriäisellekkin vähän hommia :O)

    Aika pienellä painolla kannattaa mennä. Ensin kannattaa noin pienellä koeajaa pelkällä laukulla.Sekin kun tuntuu pienellä.Tuohon kokoluokkaa ei paljoa kannata,että vahvistaisi sopivasti,ei niinkään rasittaisi.
    Jotan avaimet,kännykkä luokkaa ym.
    Ja kaupasta jotain leikkelesiivu ym.luokkaa.
    Jos pitenpiä matkoja,niin silloin sitten tarkempaa,että olisi paino mahdollisimman hyvin balanssissa
    Ja hihnoissa kannattaa katsoa,ettei hankaa (varsinkin lyhytkarvaista) ja ettei etuhihna on mahdollisemman hyvässä kohtaan,niin ettei paina kurkulle.
  14. Jep.

    Tuosta tulikin mieleeni,että ihan ensimmäisiä neuvoja,joita aikoinaan vanhoilta konkarikouluttajilta sain,että "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".Hyvä vanha neuvo,ja ihan yhtä pätevä edelleenkin.

    Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään.Tosin ei nyt enää niinkään,kun hommat on jo aika hanskassa,mutta varsinkin nuorena,jolloin vielä rautalankaakin väännettiin.Välillä tuntui,ettei tarvinnut kuin silmämunia väärään suuntaan muljauttaa,niin heti pantiin merkille...
  15. Itseasiassa voi ,mutta,koskee ihan samaa ylipäätään palkitsemisessa.Oli tapa mikä tahansa.Eli oikea-aikainen palkkaus (varsinkin juuri oppimisvaiheessa tärkeää,koska oppiminen tapahtuu "nanosekunneissa" ).Oikeissa tilanteissa,jos esim.halutaan vahvistaa vaikka ihan normaalielämän juttuja.
    Ja sitten se vaatiminen tarvittaessa.
    Ihan samoin lelulla palkittaessa,jopa "laumavietillä" (taputaput,ääni ym.) voi yhtä lailla tehdä oikein tai väärin.
    Se,mitä makupaloilla taas ei voi tehdä väärin,kuten saalisvietillä palkkauksessa,että koira saatetaan viedä niin kovaan viettiin,että sitä ei osaakkaan handlata.
    Tietynsortin taistelukoira taustasilla roduilla on mm.kasvattajia ja omistajia,jotka ylipäätään ei suosita minkäänlaista riekaamista,lähinnä tuosta syystä.Noh,itse en niihin kuulu,kunhan tiedetään tarkoin mitä tehdään ja tunnetaan se oma koissu.

    Mutta,ylipäätään,palkkaaminen sen mukaan,mikä parhaiten toimii :).Niin ja toki huomioida kannattaa,että luontuu siltä narun toiselta päältäkin :)
  16. Juu,kyllä ymmärsin mitä tarkoit :)
    Ja koirilla,millä sopivat "resurssit",niin se pelaakin ihan hyvin.

    Mutta vaikka kotona olisikin joku hyvä lelu,niin se ei välttämättä toimi häiriöitten,saati paineen alla.Hyvä esimerkki luonnetesti.Koira,joka voi suht kivastikkin leikkiä tai riakata kotona omistajan kanssa,niin ei sitä tee testissä.Sille ei kelpaa välttämättä oma pallokaan.Kun paine kasvaa,niin tulee näkyviin se ihan perustekijä geeneistä eli taistelutahto.Saalisviettiä voi vielä harjoittaa,mutta sekään ei välttämättä kestä,jos sitä ei ole riittävän vahvana.Ja lelun käyttö,leikkiminenhän perustuu noihin.

    Ja jos ajattelee kantamista,niin siinä tullaan osaltaan tuohon.Eli täytyy löytyä tahtoa pitää ja kantaa.Ja kun niitäkin koissuja on,jotka ylipäätään ei kanna pahemmin mitään,kuin korkeintaan hetkeksi "vahongossa"ottaa,ellei niitä ole kunnolla koulittu siihen,mikä on taas oma juttunsa.Saati sitten jos on paineistettu tilanne,niin vielä vähemmän kiinnostaa,tyyliin phyi...
    Omat juttunsa on sitten rodut,joilla on jo rodunomaisesti vahvana kantaa ja pitää suussaan tavaroita.

    Mutta ymmärrän mitä tarkoitat,ja kokemuksesta myös sanonkin,että toimii erittäin hyvin niillä,joille se sopii .
    Mutta kaikilla ei oikein ruleta,varsinkin esim.roduilla,joilla vähemmän löytyy mainitsemiani juttuja.

    Eli lähinnä voisi sanoa,että mitä paremmin tuntee noh,koirankäyttäytymistä ylipäätään,työn alla olevan rotupiirteet ja toki yksilöllisyyden,niin sen helpompi on löytää sopivat keinot ongelmiinkin.
    Mutta,ruuankäyttö verrattuna leluihin on ihan yhtä simppeliä.Perusasiat kummassakin täytyy tietää,ettei ihan mettään mennä.

    Eli minusta kaikki on välineitä,motivointia,tehokkaampaan suoraan kontaktiinkin hakemista ym. oli sitten kyse leluista tai ruuasta.Ei suoranaista.
    Suoranaista on vaan omistaja.Ja noh,siinä tullaan taaaas kerran rotuominaisuuksiin osaltaan,miten tehokkaasti se puoli pelaa,osaltaan.Lähinnä puhuttaessa suoranaisesta kouluttamisesta.
    Ja en siis näe sen vaikeampaa tai ihmeellisempää,aloittelijankaan kannalta,kummankaan käyttö.Itseasiassa makupalojen melkein helpommaksi :D

    ps.Mahdoitko painaa vahingossa "vastaa" paiketta,kun kadotit viestin.Minä olen sillä tavalla silloin tällöin hävittänyt jonkun viestin,äh...

    Nyt poistun pihalle grillaamaan.Tosin itseäni...
  17. Tarkennetaan,ettei sivuta,mutta mennä eri poluille :)

    Eli ilman muuta koiraa ylipäätään rauhoittaa omistajan rauhallinen käytös.Rauhallinen ja itsevarma.Johon tietty kuuluu se rauhallinen äänenpaino,kuin itseasiassa kehon kielikin.Sitä kun "tarkkasilmäinen" ja varsinkin ohjaajaherkät koirat lukeekin tosi tarkkaan.Itselläni on tuollaisia ollut muutamiakin,ja niiden kanssa kannattaakin muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin.
    Tuota sivusin jo edellisessä viestissä,eli kun johtajuus (mihin tuo kuuluu) on kunnossa ja luotto omistajaan,niin sillä on se suurin vaikutus koiran pelkojen vähenemiseen.

    Tuo ruoka kommentti tuli siis hieman eri tarkoituksella,eli kun puhuttiin tietystä tilanteesta.Eli oppimiseen liittyen kun koira on sopivassa tilassa,oppimista(asioitten mieltämistä) tapahtuu ja toisinpäin ei niinkään tapahdu.Eli esim.miksi joillekkin sopii ruoka paremmin (stressin vähentäminen).

    Eli ihan yhtä simppeliä tuokin.... ;)
  18. Juuri samaa mieltä siinä,että koiraan pystyy vaikuttamaan pitkältikin.
    Aralle koiralle on erittäin tärkeää luotto omistajaansa.Eli "johtajuusjutut" pitää olla kunnossa,että koira tietää tarkkaan,miten pitää toimia.

    Kannattaa myös olla joku/joitain mukavia yhteisiä harrastuksia,joista koira pitää.Se vahvistaa suhteen lisäksi itseluottamusta.Varsinkin harrastukset,joissa koiralla on myös mahdollisuus käyttää omaa päätään,antaa yleensä hyvää itseluottamusta.

    Mutta miksi makupalat kannattaa unohtaa?Makupalat on väline,siinä missä "lelukin".Eli samalla lailla siihen voi ehdollistaa.Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan.Ja sitä tarvitaan,jos on oikein arasta kyse,koska liian korkeissa kierroksissa käyvä ei myöskään opi.
    Ainoa tietty on,jos koira on niin stressaantunut,että ei pysty edes syömään,mutta silloin ollaan jo niin pahassa mallissa,että hommat aloitetaan ihan alkutekijöistä kokonaan rakentamaan,vaikka asioihin erikoistuneen kautta.

    Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin.Kaikilla sitä ei ole,rotukymysys saattaapi tulla siinäkin vastaan,toki yksilökin.Eli vaikka olisikin kunnolla sisään ajettu,ja toimisi rauhallisessa "tilassa",niin ei vietti riitä paineen alla.
    Mutta kannattaa kokeilla siis juuri yksilölle sopiva vaihtoehto.Tärkeintä,että se ehdollistaminen tehdään siihen kunnolla ja aloitetaan ja vahvistetaan ensin häiriöttömässä tilanteessa.
  19. Jep,hyvä maininta tähän kohtaan,jos vaikka joku innostuu niitä keräilemään.
  20. Yleensä koiran elimistö ei sulatakkaan "kuori"marjoja,siis kokonaisina,koska suolisto on sen verran lyhyt.
    Eli kannattaa murskata,ihan vaikka haarukalla ruuan joukkoon,niin silloin saa marjojen hyödyn ;)
    Kuusenkerkät on niitä vaaleita kuusen uusia vuosikasvaimia.Niissä on paljon ainakin C:tä ja muitakin vitaaliaineita.Voi käyttää vaikka salaatteihin tai teeksikin.Sellaisia kuonnon ilmaisia terveyspommeja :)
    Koissuille kun laitan,niin saksilla pilkkoan silpuksi ruuan joukkoon.Sinne kun sekoittaa,niin hyvin menee alas.

    Ai vattuja,nami.Meillä mökillä kasvaa niitä villinä.Täytyy toivoa,että tulisi kunnon sato :)
    Ostovatut ainakin täälläpäin kun on tosi tyyriitä.
    21. 158 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt